Suomalaiset pelit ovat isojen pelien joukossa suhteellisen harvinaisia, mutta niitä tulee aina välillä. Paljon enemmän tarjontaa on mobiilirintamalla, mutta aina välillä ilmestyy myös niitä pelejä, jotka sitten ovat todella isoja tapauksia. Remedy nyt on ylivoimaisesti kotimaisten studioiden ehdoton ykkönen eikä kenelläkään muulla ole edes sanaa siinä kisassa.

Suomalaisista peleistä puhuttaessa muutama pelitalo nousee oitis merkittävästi muiden ohi ja näistä ehdoton ykkönen on Remedy, jonka ohjaksissa oleva Sami Järvi on hyvin merkittävä pelintekijä. Sitten tulevat mieleen Frozenbyte ja Housemarque.

Jotta kokonaisuuteen saadan enemmän vaihtelua, vain yksi peli per pelisarja.

Lista on pienempi, ettei mukaan tarvitse mahduttaa niitä huonoja pelejä.

KUNNIAMAININTOJA

Max Payne

Remedyn ensimmäinen peli on synkkä noir tarina tyylikkäällä bullet time maustetulla toiminnalla suoraan Matrixin vanavedessä.

Alan Wake

Kauhutarina tyylikkäällä tavalla kerrottuna ja syvällisellä filosofialla ja tulkinnanvaraisuudella ei Remedyn parasta antia, mutta sellaisenakin, huomionarvoinen peli.

Quantum Break

Remedyn ehkä hieman unohdettu, mutta todella suuria yrittänyt peli joka tavallaan tuntuu Max Paynen ja Controllin välimuodolta.

Trine 4: Nightmare Prince

Trine sarjasta yksi niitä pelejä joka on jäänyt erittäin positiivisesti mieleen ja voisi olla jopa sarjansa paras peli, kunhan on kolme pelaajaa kerralla mukana.

Super Drop Mania

Pulmapeli jota ei aikanaan osannut arvostaa, mutta jossa on omat vahvuutensa kaikessa yksinkertaisuudessaan.

12. Dead Nation

Twinstick shooter zombimaailmassa ja hyvin rujolla otteella. Housemarquen vaatimaton, mutta tyylikkäästi tehty peli jossa on mukana myös moninpeli. Sanotaan että tämä on niitä tapauksia kun peli nippa nappa mahtuu mukaan, koska on hieman parempi kuin yksi jos toinenkin peli.

11. Resogun

Sanoisin että tämä on se Housemarquen läpimurtopeli. Resogun on melko itseääntoistava, mutta yllättävän hauska peli isona kokonaisuutena. Se on nopeatempoinen, hienon näköinen ja efekteiltään todella onnistunut kokonaisuus joka sopii erinomaisesti ajantappopeliksi.

10. Crimsonland

Survivors peli, ennen Vampire Survivorsia. Crimsonlandin ehdottomasti suurin vahvuus on valtavassa määrässä erilaisia aseita joiden kautta peliin tulee paljon uudelleenpeluuarvoa ja meno ei mene niin tylsäksi, kuin se menisi, jos aseita ei olisi näin suurta määrä. Mutta etua on myös hurmeisesta tyylistä ja valtavasta määrästä ammuttavaa.

9. Nine Parchments

Ei erityisen hyvin nimetty peli, mutta itse pelattavuudessa paljon hauskempi kokonaisuus, miltä se aluksi vaikuttaa. Frozenbyte näyttää että heiltä luonnistuu myös Magica tyylinen taikuusräiskintä useammalla pelaajalla ja mukavalla määrä vaihtoehtoja mitä loistuihin tulee. Tästä olisi saanut irti enemmänkin, mutta tälläkin tasolla tämä on yksi niitä pelejä joka oli paljon parempi mitä odotin ja tuli yllätysenä että Frozenbyte oli edes tehnyt tämän.

8. Stardust Galaxy Warriors: Stellar Climax

Nopeatempoinen ja erittäin tyylikäs avaruusräiskintäpeli jossa useammalla pelaajalla pääsee kiinni juuri sellaiseen pelattavuuteen jota jaksaa tahkoa yhdellä istumalla alusta loppuun. Aseita on mukavasti, ammuttavaa on paljon ja ylinen toteutus kokonaisuudessa on todella positiivisella tasolla.

7. Shadowgrounds

Frozenbyten peli joka oli paljon koukuttavampi mitä odotin sen olevan. Rujo Alien elokuvasta vaikutteita ottava isometrinen räiskintäpeli jossa on tietyt karkeutensa, mutta joka onnistuu aseillaan todella vaikuttamaan. Pelattavuus on yksi näitä tapauksia joka on totuttelukysymys, mutta kun peliin pääsee sisään, se koukuttaa todella nopeasti ja vastaavia pelejä pelaisi mielellään enemmänkin.

6. Trine

Peli josta Frozenbyte on ehkä kaikista tunnetuin ja jolle on tehty todella monta jatko-osaa joiden taso on yhtä notkahdusta lukuunottamatta erittäin tasainen. Itse en ole millään tavalla pulmapelien fani, mutta tapa jolla Trine lähestyy pulmapainotteista tyyliään, toimii esimerkillisellä tavalla. Erityisen suuri vahvuus tulee tosin siitä, että tässä pelissä on mahdollista pelata kahden muun pelaajan kanssa yhtä aikaa ja samalla ruudulla, kaikessa kaaoksessa. Erittäin hyvä moninpeli.

5. Alienation

Peli jota mielellään pelaisi isommallakin porukalla, sillä tämä on mahdollisesti Housemarquen paras peli. Itse pidin tästä paljon enemmän kuin Returnalista. Pelattavuudessaan peli on suhteellisen simppeli, mutta samalla aikaa hyvin haastava, nopeatempoinen ja tarjoaa sopivasti muuttujia. Se tuo mieleen alkuperäisen Helldiversin, mutta on merkittävästi helpommin lähestyttävä. Twinstick ammuskelupelien joukossa tämä on ehdottomasti sitä parempaa kastia jollaisen pelaisi mielellään toisenkin, parannellumman.

4. Kultapossu ja Leo Leijona: Sateenkaarivarkaat

Jostakin kummasta syystä tämä on yksi niitä pelejä, josta piti aikoinaan todella paljon ja kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta, tätä haluaisi pelata uudestaan vielä nykyäänkin. Pääasiassa iso syy on siinä, että monet pelin lausauhdukset muistaa edelleen todella hyvin kaikessa hauskuudessaan. Peli itsessään on hyvin lyhyt ja melko simppeli, mutta tarjoaa haastetta haluaville juuri sitä.

3. Alan Wake 2

Yksi Remedyn suurimpia mestariteoksia ja ilmestymisvuotensa arvostetuimpia pelejä. Paljon samaa Residen Evil remake saagan pelien kanssa, paljon yhteistä Stephen Kingin romaanien kanssa ja paljon filosofista sisältöä joka menee paikoin niin metaksi, että koko käsite sulautuu yhteen pelin kanssa ja neljäs seinä lähestulkoon katoaa. Alan Wake 2 laajentaa Remedyverseä, antaa tekijöilleen mahdollisuuden tehdä ihan mitä tahansa ja toteuttaa kaiken täydellä laadulla ja lisää samalla kiinnostusta Remedyn seuraavaa projektia kohtaan.

2. Max Payne 2: The Fall of Max Payne

Tätä voisi sanoa Remedyn magnum opusiksi. Ilmestyessään tämä oli peli parhaasta päästä mitä Suomalaisilta on koskaan tullut ja isona kokonaisuutena se on erinomainen jatko-osa, uskomattoman hyvä noir tarina, yllättävä tarinallisuudessaan ja tarinallisuuden syvyydessään, puhumattakaan lukuisista yksityiskohdista ajoittaisesta hyvästä huumoristaan. Tiettyjä asioita jää kaipaamaan ensimmäisestä pelistä, mutta ammuskelussa peli on todella rautainen kokonaisuus ja paras Max Payne peli.

1. Control

Sanotaan että kärkikolmikko voisi olla melkein missä järjestyksessä tahansa ja lopulta Control on erittäin niukka ykkönen ja jos Control 2 pistää samalla tavalla paremmaksi tästä, miten Max Payne ja Alan Wake pistivät, tulee se olemaan melkoinen kokonaisuus. Control vaikuttaa tietyillä tavoilla vaatimattomalta peliltä, mutta mitä enemmän sitä pelaa, mitä enemmän siihen keskittyy ja mitä pidemmälle peli etenee, sitä Remedymäisemmäksi peli muuttuu ja tässä kohtaa se Remedyverse todella alkaa. Toiminta on erittäin hauskaa ja monipuolista, pelin tarina on kaikessa tulkinnanvaraisuudessaan ja syvyydessään erinomaisesti kerrottu ja se tietty mystisyys mikä kokonaisuudessa on, jättää todellakin kaipaamaan lisää samanlaista materiaalia, joka ehkä tarjoaa vastauksia, tai vie syvemmälle...