Next Fest on erinomainen tilaisuus kokeilla lukuisia kiinnostavalta vaikuttavia demoja tulevista peleistä ja tällä kertaa mukana oli monta todella osuvaa tapausta, jotka kasvamassa määrin kiinnostaisivat myös kokonaisina peleinä.
Uusi Next Fest ja iso liuta demoja joita kokeilla. Useista keksi vähän enemmänkin sanottavaa ja ne lisättiin heti Steamin toivelistalle muistilistalle sitten kun ne jossakin kohtaa mahdollisesti saa alennuksesta. Muutama, oikeastaan yksi, pääarvio, taas oli sellainen, että sen mieluummin ottaisi PS:lle, mutta se ei ole vielä mahdollisuus.
NOPEITA MAININTOJA
Shadows of the Werewolf
Kuullostaa oitis todella kiinnostavalta peliltä, mutta on niin kankeasti toteutettu, että ei tulisi pelattua ihan äkkiä, koska laatu ei ole erityisne korkealla tasolla, mikä on pelattavuudessa tärkeää.
Bloodshed
Survivors peli, mutta FPS muodossa. Ei huono idea, mutta demo ei erityisemmin vakuuttanut. Mutta ainakin tämä hieman tekee genrestä omanlaisensa.
Creatures of War
Kauhupeli jossa kauhuelementtinä dinosauruksia. Todella Dino Crisis vivahteinen, mutta tankkikontrollien sijana peli on enemmänkin sivultapäin kuvattua ammuskelua hieman, budjettityylisellä ulkoasulla.
Jotunslayer: Hordes of Hel
Vampire Survivors mutta teemana muinaisnorjalainen mytologia, jossa hieman Hades tyylisesti jumalten lahjoja. Pääasiassa erittäin hyvin tehty tälläisen pelien joukossa. Voisi olla peräti paras.
Vyanka's Memories
Todella selvä NES Castlevania jossa hieman moderniakin otetta. Ei se parhaiten tehty, mutta vaikutteet ainakin ovat todella selkeitä eikä vaikeustaso nyt ole mitään NES tasoal
Heritage: Dragon's Tale
Todella Shovel Knight henkinen, oikein pätevä tasohyppelytoimintapeli jossa pelataan lohikäärmeellä. Pikseligrafiikka ei erityisen houkuta, mutta peli toimii mallikkaasti.
Paljon koukuttavampi mitä odotin
Paha pahalle: Maailmanloppu
Steam
Bad 2 Bad: Apocalypse
Antropomorfisten eläinten taistelu maailmanlopun maailmassa. Ihan ok idea, mutta toteutus olikin sitten paljon parempi mitä odotin sen olevan ja demo erinomainen, sillä se tarjoaa yllättävän paljon pelattavaa. Ehdottomasti harkitsemisenarvoinen peli.
Eläinjoukko taistelee zombeja vastaan
Pelissä seurataan aluksi Delta Frocen johtajaa, majuri Pan Pandakarhua joka haavoittuneena kerää tarvikkeensa ja lähtee etsimään kollegoitaan erilaisten zombien, ryöverien ja ötököiden täyttämässä rauniomaailmassa. Pelaaja etenee varsin isoilla alueilla jotka ruudukkomaisesti linkittyvät toisiinsa. Aluksi peli tuntuu hyvin haastavalta, mutta kun mukaan liittyy muitakin yksikön sotilaita, kuten haukansilmä Rico, tarkka-ampuja ja verikoira Bagheera, haulikkorynnäkkö, alkaa peli todella osoittautua koukuttavaksi. Ammuskelu on simppeli, tähtää ja paina liipaisinta. Pelaaja ohjaa kerrallaan yhtä pelihahmoa ja tekoäly hoitaa muut. Tekoäly on varsin kykenevä sillä liittolaiset ampuvat pelaajan suuntaan eivätkä ihan ensimmäisten joukossa ole kuolemassa. Erilaiset aseistukset ja pelihahmojen erilaiset ominaisuudet pitävät menon kiitettävän monipuolisena ja demosta saa todella paljon irti.
Erityisesti pelin tyyli nappaa. Antropomorfiset eläinhahmot todella toimivat isona kokonaisuutena ja näyttävät oikin hyviltä. Koska kaikki ovat todella toisistaan eroavia eläimiä, tuo se mukanaan kiitettävästi eroa hahmoihin. Graafisestikin peli toimii erittäin hyvin. Tyyli ei ole erityisen raaka, mutta väkivaltaa ja kauhuelementtejä kokonaisuudesta ei todellakaan puutu. Bad 2 Bad on juurikin sellainen peli joka näyttää oitis todella hyvältä ja onnistuu erottumaan joukosta erinomaisesti. Itse erityisesti pidän tälläisestä ideasta jossa ihmisten sijaan on eläinhahmoja koska ihmishahmot ovat monesti niin nähtyjä, että ne eivät samalla tavalla nappaa ja eläinhahmot tuovat tulleessaan paljon enemmän yksilöllistä tyyliä ja erottuvat joukosta.
Koukuttavaa pelattavaa, kun pääsee kunnolla alulle
Toiminta on peli suola. Aseita on monia erilaisia ja tietyt hahmot ovat merkittävästi kykenevämpiä tietyillä aseilla kuin toiset, Bagheeran ominaisuudet tukevat haulikkoa kun taas Ricon kivääriä. Eri hahmoilla on myös erilaisia yksilöllisiä ominaisuuksia. Bagheera käyttää valokranaattia kun taas Pan pystyy menemään raivotilaa ja Cong pelottelemaan vihollisia. Toiminta ei ole ainoa juttu mitä peli tarjoaa, sillä luvassa on paljon tutkittavaa ja löydettävää. Erilaisia resursseja on vaikka kuinka paljon ja niillä sitten aletaan korjaamaan helikopterin laskeutumiskenttiä jotta nopeamatkustus avautuu, tai sitten voimistetaan omaa tukikohtaa jonne pitäisi aina yöksi päästä. Yöllä vihollisten määrä on oitis kolminkertainen ja peli merkittävästi vaikeampaa, Dying Light vivahteisesti.
Rakentelu on isossa osassa kokonaisuutta ja haastavammilla aluiella on parempaa tavaraa josta saa rakennettua parempia tarvikkeita. Parempia tarveikkeita voi myös löytää tutkimalla paikkoja ja laajuutta pelissä on vaikka kuinka paljon. Yhden alueen koko on melko kattava ja reitti seuraavalle alueelle voi olal työläs löytää. Pelin alku ei ole se paras mahdollinen, mutta kun kasassa on täysi taisteluryhmä, alkaa peli luonnistua merkittävästi paremmin ja koukuttaa todella tehokkaasti.
Yhteenveto
Bad 2 Bad: Apocalypse on yllättävän hyvä toimintapeli yhdistettynä resurssienhallintaan. Demo tarjoaa aika paljon pelattavaa ja sen aikana pelistä saa todella hyvän kuvan. Antropomorfiset eläimet ovat todella hyvä lisä kokonaisuuteen ja peli onnistuu koukuttamaan erittäin hyvin. Lopputulemana demon parissa meni paljon enemän aikaa kuin useamman muun demon kanssa yhteenlaskettuna.
+ Eläinhahmot
+ Koukuttavaa toimintaa ja tutkimista
+ Graafinen ulkoasu
- Heikko aloitus
- Paljon ympäriinsä ravaamista
Arvosana: 8,0
Mahtava
Pelisarja joka olisi voitu nimetä paljon paremmin
YS 10: Pohjolalaiset
Steam
Ys X: Nordics
Ys on roolipeli samassa hengessä kuin Tales sarja ja tuntuukin kaikista läheisimmältä juurikin tämä kollegansa kanssa. Nimi on tämän sarjan suurin ongelma koska se ei kerro juuri mitään, eikä ole millään tavalla edes erityisen hienon kuuloinen. Tämä kymmenes ei nyt merkittävästi paranna kokonaisuutta, mutta tuo vahvasti mieleen Tales of Arisen. Tales sarjan parhaan pelin.
Vahva aloitus +50 tunnin japsiropelle
Pelin pääosassa on Adol Christin niminen nuori mies, joka on tuttu aiemmistakin sarjan peleistä, eli Ys sarjassa, toisin kuin Tales sarjassa, on sama päähenkilö pelistä toiseen, ainakin sen perusteella millainen tieto itsellä on parista aiemmasta pelistä. Nopeasti tarinaan esitellään toinen avainhahmo, nuori merirosvo Karja, jonka rooli tarinassa sitoutuu kirjaimellisesti Adolin tarinaan kun kaksikko joutuu toimimaan yhdessä, vaikka heidän välinsä eivät ensi kohtaamisesta erityisen lämpimiä olekaan. Asetelmasta tulee itsellä nopeasti mieleen juuri Tales of Arisen Alphenin ja Shionnen alkuasetelma. Tarinaa on tarjolla paljon ja kaiken maailman kyläläisillä riittää kerrottavaa. Varsinainen päätarina etenee hyvää vauhtia ja rakentaa todella hienosti eeppistä animevivahteista kokonaisuutta onnistuneesti kärkikaksikon kemiat toimivat todella hyvin yhdessä, hieman erikoisessa tilanteessa ja Ys X on siinä mielessä erittäin onnistunut jrpg, että vaikka se todennäköisesti tulee sitten kestämään sellaiset +50 tuntia, niin ainakin se onnistuu tarinallisessa mielessä viemään hyvin mukanaan varsin nopeasti.
Pelin varsinainen tyyli on värikäs, fantasiapainotteinen ja monella tavalla hyvin tyypillinen omassa genressään. Vastaavaa on nähty monesti ennenkin ja siinä mielessä tämä on peli jonka voisi nopeasti sekoittaa osaksi Tales sarjaa sillä Final Fantasy sarjan peliksi pelin animetyylinen värikäs ulkoasu on hieman joukosta erottuvaa sorttia. Toisin kuin monet tälläiset pelit, Ys X ainakin on sellainen, että sillä ei kestä tuhotonta aikaa alkaa ja tarina vaikuttaa jopa astetta paremmalta. Samaten plussaa tulee siitä, että peli on suurelta osin ääninäytelty, välianimaatiot näyttävät todella hyviltä ja pelin tyylillinen asetelma tietyllä viikinkivivahteisellakin teemalla näyttää oitis todella hyvältä.
Erottuu kaltaisten joukosta positiivisesti
Iso juttu on tietenkin toiminta ja vaikka se ei olekaan sellaista tasoa, joka oitis erottuisi joukosta, on se juuri niin hyvällä tasolla, että sen parissa voisi kuvitella viihtyvänsä pidempäänkin. Pelihahmoja on kaksi, kummallakin on omia hyökkäyksiä ja myös yhdistelmiä. Lisää taitoja opitaan pelin edetessä ja pikavalikkoon mahtuu jokunen kerrallaan, mikä pakottaa tekemään päätöksiä. Demon aikana se ei merkittävästi näy, mutta vastaavaa on tullut vastaan sen verran paljon, että tästä kokonaisuudesta saa helposti kiinni ja pystyy arvaamaan että mihin ollaan menossa.
Näyttävyyttä haetaan lisää viimeistelyliikkeistä ja näyttävyys on toiminnassa todella huipussaan. Monella tavalla tämäkin tuo mieleen Tales of Arisen, kaikessa laadukkuudessaan ja mikäli tätä peliä käyttäisi vertailupohjana tämän pelin tapauksessa, on se hyvä peli josta ottaa mallia, sillä Tales of Arise teki todella hyvän vaikutelman ja vaikka pelissä olikin tuhottomasti sisältöä, joka venyi paikoin ehkä liiankin pitkäksi ja laajaksi kokonaisuudeksi, niin sen katsoi mielellään loppuun asti ja teki myös hieman extraa erilaisten haasteiden muodossa, mikä on tälläisen pelin tapauksessa astetta parempi suoritus.
Ys X:stä huomaa tiettyä materiaalin keräämistä, hahmonkehitystä ja farmauskannustinta joka on hyvin tyypillistä tälläisessä pelissä ja koska kaikki on tehty oikein hvyin, on peli vahvoilla siinä mielessä, että sitä kyllä pelaisi mieluummin kuin useampaa muuta samanlaista peliä. Vaikka peli jättää todella positiivisen vaikutelman niin siellä täällä näkyy tiettyjä genren kompastuskiviä. Valikoita on paljon, materiaalien kerääminen on pelimekaniikka joka lähtee todella helposti lapasesta ja laivalla matkustaminen tuntuu tarpeettoman hitaalta. Myös sellainen tietty animemainen käytös mitä hahmoista paistaa ei aina nappaa, mutta vasta pidemmässä juoksussa näkisi että millainen identiteetti pelillä todella on ja monesti ns. Heikkoudet ovat todella pienimuotoisia ja niitä voi tälläisessä pelissä odottaakin olevan.
Yhteenveto
Ys X: Nordics on juuri oikeista naruista vetävä värikäs ja mielekkäällä toiminnalla täytetty roolipeli jossa animefiilistä on vaikka kuinka. Se tuo vahvasti mieleen Tales of Arise pelin, juurikin niillä positiivisilla tavoilla. Tarina alkaa melko nopeasti ja vaikuttaa hyvältä. Toiminta on todella tutunoloista ja nappaa hyvin. Ulkoasukin miellyttää ja ääninäyttely on selvää plussaa genressä, varsinkin kun se on englanniksi. Ehdottomasti harkitsimesin arvoinen peli omassa genressään.
+ Englanninkielinen ääninäyttely
+ Tarina vaikuttaa lupaavalta
+ Toiminta nappaa hyvin
- Monet genren tyypilliset heikkoudet ja ärsyttävyydet
Arvosana: 7,6
Erityinen
Branch souls
Tekoäly Raja
Steam
AI Limit
Nimi ei sanonut juuri mitään ja ns. kansikuvan perusteella peli vaikutti yhdeltä monista jrpg peleistä jossa seksikäs animebeibi pelihahmona. No tilanne ei ollut merkittävä huti, sillä roolipeli tämäkin on, mutta souls-like sellainen.
Code Vein hengessä, mutta vielä souls-likemaisemmin
Itsellä pelistä tulee heti mieleen Code Vein, jota itse todella pidän yhtenä parhaista souls-like peleistä, vaikka siitä hahmonkehitys sillä perinteisellä sousllike tavalla puuttuukin. Siinä mielessä AI Limit oitis korottaa panoksia, sillä se on vielä lähempänä souls-like juuria, mitä Code Vein on, tuoden mieleen jotakin mitä saadaan jos yhdistetään Dark Souls ja Nier Automata. Yhteistä on joka tapauksessa se todella vahva animehenkinen ulkoasu. Tarina meni pitkälti ohi ja demo keskittyy lähinnä introon johon mahtuu hieman hahmonkehitystä, varusteiden keräämistä ja lopussa odottaa haastava pomotaistelu.
Vastaavia pelejä on tullut vastaan niin paljon viime vuosina että lähemmäs kaikki mitä tässä pelissä tulee mieleen on sanottu milloin Steelrisingin tapauksessa ja milloin Lies of P:n tapauksessa. AI Limit tuntuu peliltä, jossa ei ole juuri mitään oikeasti omaa sisältöä vaan kaikki tuntuu enemmän tai vähemmän muualta otetulta. Tietyt pienet asiat voivat olla jotakin, mikä on vähemmän käytettyä tässä genressä, mutta kyllä tämä oli demon ajan enemmän tai vähemmän tutunoloista settiä milloin mistäkin muusta souls-like pelistä.
Tämä ei ole tietenkään vain huono asia, sillä AI Limit toteuttaa tämän genren ideoita erittäin hyvin. Ohjattavuus toimii mukavasti, kliseitä on käytetty hyvin ja pelaaja pysyy varpaillaan. Pomovihollinen on merkittävä työssy ja mallia on otettu myös siitä, että matka uuteen yritykseen on hyvin lyhyt, joten AI Limit on seurannut trendejä ja valikoinut parhaita päältä. Pelihahmo on todella hyvin tehty, tuoden mieleen Nier Automatan 2B:n, mutta käytännöllisemmällä asulla, eikä hahmossa nojata pelkkään kiiltävään pintaan, mitä Stellar Bladen tapauksessa selvästi oli tehty.
Kokonaisuuten AI Limit on hyvältä vaikuttava soulslike kaikkine kliseineen. Ei välttämättä sellainen peli jonka heti itse hankkisin, koska siinä on aika vähän sellaista mikä todella puhuttelisi, mutta ehdottomasti tulisi kyllä pelattua jossakin kohtaa. Erityisesti pelin graafinen tyyli nappaa, mikä korostaa sitä, että Code Vein 2 kiinnostaisi, jos sellainen tulisi.
Yhteenveto
AI Limit on oikein hyvältä vaikuttava souls-like joka ulkoisesti on kuin jatkoa pelille Code Vein. Pelattavuudessa se on kuitenkin todella selvä Dark Souls. Pelattavuus on sopivan jämptiä, kenttäsuunnitelu toimii, erilaisia varusteita on mukavasti ja monet genren perusasiat ovat läsnä kokonaisuudessa. Iso kokonaisuus ei ole yhtä kattava ja hiottu kuin vaikkapa Dark Souls 3, mutta pääasiassa demon perusteella tämä on soulslike faneille erittäin hyvä vaihtoehto ja keskivertoa soulslike peliä parempi tapaus.
+ Animetyylinen ulkoasu
+ Taistelu toimii
+ Soulslike perusteet ovat kunnossa
- Hienosäätö siellä täällä ei olisi pahitteeksi
- Ei oikein mitään omaa
Arvosana: 6,8
Erinomainen
Ei taida pohjautua Errol Flynn elokuvaan
Kapteeni Veri
Steam
Captain Blood
Nimi tuo oitis mieleen elokuvan ajalta kauan sitten, mutta peli tuo mieleen jotakin aivan muuta sillä teemassa on Pirates of the Caribbeania, kun taas tyylissä on God of Waria. Merkittävä heikkous heti kättelyssä; Peli ei toiminut ohjaimella.
Veristä toimintaa todella hyvällä grafiikalla
Itse todella pidän tämänlaisista grafiikoista. Siinä ei pyritäkään tosielämään, mutta ei myöskään mennä täysin animaatiotyyliinkään. Tuo mieleen monet PS2 aikakauden erinomaiset hack n slash pelit ja toiminta on sen mukaista. Mielekästä, melko itseääntoistavaa mutta suurella määrällä mahdollisuuksia. Se mikä tosin oitis kampittaa peli on se, että tätä piti pelata näppäimistöllä, mikä ei vain tarjoa tälläisessä pelissä samaa istuvuutta mitä ohjain tarjoaa. Tästä syystä peli voi ohjattavuudessa tuntua merkittävästi kankeammalta ja kulmikkaammalta mitä se todellisuudessa mahdollisesti olisikaan. Siellä ovat kuitenkin pelin suurimmat heikkoudet ja jos ne pystyy sivuuttamaan, niin päästään sisään peliin jossa merirosvotunnelmaa ja hurmeista toimintaa.
Pelin päähenkilö, kapteeni Blood on vankkarakenteinen miekkataituri joka Port Roaylissa päätyy vastakkain suuren espanjalaisen armadan kanssa, näiden hyökätessä kaupunkiin. Blood miehistöineen käy vastahyökkäykseen ja tekeekin selvää jälkeä vihollisista joko miekalla, pistoolillaan tai vihollisilta otetuilla aseilla, kuten musketeilla tai rapiireilla. Toiminta on todella itseääntoistavaa, mutta siinä on muuttujai jotka tuovat siihen mukavasti vaihtelua ja hahmonkehityksessä niitä saa oitis lisää. Blood ei myöskään ole ainoa pelattava hahmo, mikä huomataan demon pomotaistelussa, jossa päästään myös kiinni mukana olevaan quick time event toimintaan, joka tuo mieleen PS3:n God of War 3:n. Kuten tuo myös pelin graafinen ulkoasu ja verinen toiminta. Joskaan ei nyt niin verinen kuin Sodan Jumalan tapauksessa.
Pääasiassa kaikki palaset pelissä ovat kohdallaan ja pelissä on samaa viehätystä mitä lukuisissa PS2-PS3:n peleissä joilta tämäkin näyttää. Pääasiassa ohjattavuudessa on hienosäädettävää ja mahdollisuus ohjaimella pelaamiseen pelastaisi jo todella paljon. Tietysti enemmän muuttujia toimintaan ei olisi pahitteeksi, mutta ainakin tyylissään ja tarinassaan peli toimii todella hyvin ja tuntuu todella nostalgiselta sellaiselle, jolle PS2 aikakausi on sitä videopelihistorian renessanssia, täynnä todellisia klassikoita.
Yhteenveto
Captain Blood tuo nopeasti mieleen PS2:n, ehkä jopa PS3:n mättöpelit joissa ideana on vain hack n slash hengessä tehdä selvää jälkeä isosta joukosta vihollisia. Muutama simppeli kombo löytyy, mutta lisää tulee kun peli jatkuu ja mukaan mahtuu myös pyssyjä, QTE hetkiä ja sitä rataa. Voisi sanoa, että hyvin Pirates of the Caribbean henkinen, mutta brutaali väkivalta käännetty kaakkoon. Tämä tosin tarvitsisi selvän ohjaintuen koska näppäimistöllä peli ei toimi niin hyvin kuin pitäisi.
+ Tyylikkään väkivaltainen ote
+ Peruspätevää hack n slash mättöä
- Itseääntoistava
- Todella kankea ohjattavuus
Arvosana: 6,5
Erinomainen
Puupäinen sankari käy kaikkien hermoille
Protagonisti(ko)
Steam
The Protagonish
Hyvin lyhyt demo jonka käy läpi helposti alta 10 minuutin, mutta joka on kuitenkin todella lupaavanoloinen, mikäli pelissä sitten osataan oikeasti kasata vähän massaa tämän luurangon ympärille.
Tällä kertaa pelaaja ohjaa kaikkia muita, paitsi päähenkilöä
Demo alkaa kun puupäinen seikkaili tulee ovesta läpi. Pelaaja ei ohjaa tätä idioottia, vaan henkilöä joka ovesta seikkailija tuli läpi. Dialogivaihtoehtoja on jokunen ja nopeasti käy ilmi että peli on selvä satiiri tästä asetelmasta jossa roolipeleissä pelaaja voi tehdä kaupungissa lähes mitä vain, tyhjäntää kaikki talot kaikesta tavarasta ja kukaan ei voi estää. No, ei voi estää nytkään, mutta nyt asetelmaan uppoudutaan toiselta puolelta pöytää.
Graafisesti peli kuin satukirja ja ääninäyttely on vähän ailahtelevaa, se on monilla tavoilla todella hyvän kuuloista, paitsi seikkailijan osalta, jossa tuntuu että koko homma on tehty niin läpällä, että joku on vain äänittänyt jotakin härväämistä ilman isompaa ajattelua ja sivuhahmot ovat niitä, joihin on vähän panostettukin. Siitäkin huolimatta kokonaisuus toimii hyvin ja vaikuttaa kiinnostavalta.
Huumori on iso syy miksi peli on näinkin kiinnostava. Isolta osin pelissä on aika vähän muuttujia ja vaikea sanoa että mitä kaikkea tämä peli oikeasti tarjoaa ja sen lopullisen tason näkee paremmin sitten kun tietää että mitä pelistä mahdollisesti pyydetään. Jos kyseessä on parin euron teos, niin se kertoo jo jotakin, mutta jos mennnään lähemmäs 20 euroa, niin se antaa hyvin erilaisen kuvan. Demosta saa jokatapauksessa hyvän käsityksen siitä että mikä idea pelissä on.
Yhteenveto
The Protagonish on lyhyt demo, mutta huumori on hyvällä tasolla, idea on kaikessa naurettavuudessaan todella osuva ja ulkoasultaankin peli on kivan näköinen ja vieläpä täysin ääninäytelty. Ehdottomasti kiinnostava peli josta demo on lähinnä sellainen nopea maistiainen.
+ Huumori
+ Asetelma
+ Ääninäyttely
- Demo on todella lyhyt
- Aika vähän muuttujia
Arvosana: 7,0
Loistava
Ulkoasu toimii yllättävän hyvin
Höyryretkut
Steam
Steam Punks
Peli joka heti nimellään puhuttelee ja vaikuttaa kiinnostavalta vaikka pelistä itsestään ei mitään tiedäkään. Mega Man henkinen lähestymistapa on myös plussaa, joten kyllä tämä peli on oitis aika vahvoilla ja tietyt pienet heikkoudet voi antaa nopeasti anteeksi.
Mega Man kohtaa steampunkin
Dunns Calhan on yksi Steampolisin pormestarin eliittivalvoja joka on nyt vastakkain pahamaiseisen Bowler jengin kanssa tässä nostalgisen piirrossarjan näköisessä Mega Man henkisessä pelissä. Tarina ei ole ihmeellinen ja taustatarinaa kokonaisuudessa on jopa tarpeettoman paljon, ennenkuin päästään siihen, mistä peli oikeasti alkaa. Mutta tämä toimii erittäin hyvin asetelmanpiirtäjänä ja ulkoisesti peli näyttää todella hyvältä sillä mukana on hieman länkkärityylistä vivahdetta jossa steampunk ulkoasu on kaikki kaikessa.
Pelistä näkee todella nopeasti sen vaikutteet. Steampunk on se kaikista ilmeisin sillä se on tyylissä vahvasti läsnä. Samalla tavalla miten vaikkapa Dishonored, BioShock Infinite tai Order 1886 kaikki ottivat mallia tästä tyylistä, myös Steam Punks ottaa. Erilaiset höyrykoneet ovat kaikkialla ja vihollisissakin on havaittavissa sellaista tyyliä, mitä ajankuvalta voi todellakin odottaa. Mega Man tyyli näkyy pääasiassa pelattavuudessa, kenttäsuunnittelussa ja yleisessä toiminnassa, mutta ulkoisesti peli on täyttä höyrypunkkia jokaisella osa-alueella ja toimii erittäin hyvin juuri siksi.
Sanotaan että myös piirrosarjamainen tyyli luo sellaisten nostalgista henkeä. Ei nyt niin vanhanaikaista mitä Cuphead, mutta tuo mieleen jokusen lauantaiaamujen piirretyn, tai muun 80-90 lukujen animaatioelokuvan. Tässä kohtaa on pakko todeta että häpeällisesti myös Steam Punks käyttää selvää harhaanjohtavaa markkinointia trailerissaan, jossa on liikkuvaa kuvaa ja ääninäyttelyä jollaista pelissä ei sitten olekaan. Kyllähän myös Hades teki vastaavaa, mutta tämä on jotakin mikä ottaa joka kerta yhtä paljon päähän ja tuntuu selvältä valheelliselta markkinoinoinnilta.
Kontrollit saisivat olla paremmat
Pelin ohjattavuus kaipaisi hienosäätöä, siihen kiteytyy ehkä koko kokonaisuuden suurin heikkous. Peli ei ole niin nopea ja tarkka mitä Mega Man tyyliseltä peliltä voisi odottaa, joten tämä on yksi osa-alue josta ehkä parhaiten huomaa että kyseessä ei ole mikään useamman A:n pelistudio. Kontrolleja ei voi säätää, mikä hieman ärsyttää sillä vaikka asetelma on pääasiassa hyvä, niin sitä haluaisi itse hieman vaihdella, vaikka tähän kiveen kirjoitettuun versioonkin kyllä tottuu.
Se ei ole ainoa asia mikä pelissä hieman hiertää, sillä ammusten rakentelu ei isommin napannut. Se on suhteellisen tärkeä osa kokonaisuutta koska perusammusten lisäksi pelihahmolla on käytössään rutosti erikoisammuksia. Siitä tulee hieman Judge Dredd tyylinen fiilis ja vaikka ammusten rakentelua ei demon aikana isommin napannutkaan, niin mikäli pelissä tätä ideaa jalostetaan johonkin suuntaan, niin kyllä se voisi oikeuttaa tämän mekaniikan sen sijaan, että erilaisia ammuksia pitäisi farmata niitä keräämällä.
Kuten aluksi jo totesin, tässä pelissä on pelkästään asetelmaltaan ja tyyliltään niin paljon miellyttäviä osia, että monet pienemmät heikkoudet antaa helposti anteeksi ja isossa kokonaisuudessa on lopulta ongelmana enää vain ne kontrollit, joita pitäisi hieman säätää että niillä pelistä saisi irti niin paljon, kuin peli ansaitsisi. Steam Punks on ehdottomasti lupaavanoloinen pelikokonaisuus jossa Mega Man ideasta on otettu paljon irti omalla, todella tyylikkäällä tavallaan.
Yhteenveto
Steam Punks on peli jonka yhtenä heikkoutena on heti ohjattavuus, joka ei tunnu niin jouhevalta kuin sen pitäisi Mega Man hengessä tuntua. Tyylillisesti peli on kivan näköinen, kuten myös graafisesti, mukana on paljon hyviä ideoita ja pienellä kontrollien hiomisella tästä voisi hyvinkin tulla jotakin sellaista mitä Mighty Number 9 voi vain kuvitella olevansa. Näppäinkomentojen uudelleenmäärittely ja ohjattavuuden selvä hienosäätö auttaisi paljon.
+ Mega Man fiilis
+ Steampunk asetelma
- Kontrollit kaipaisivat hienosäätöä
Arvosana: 7,0
Loistava
Pääarvio
YLIVOIMAISESTI houkuttelevin peli kaikista. Tämän kun vain saisi pleikkarille, mutta voi hyvinkin olla tulee hankittua Steamin kautta, sillä on nyt muistilistan ykkönen.
Yksi parhaita demoja viime ajoilta
Teini-ikäiset mutantti ninja kilpikonnan: Särötetty Kohtalo
Steam
Teenage Mutant Ninja Turtles: Splintered Fate
Turtles aiheiset pelit ovat kerran toisensa jälkeen todella vakuuttaneet sillä PS2:n TMNT2: Battle Nexus on edelleen yksi parhaita pelejä mitä olen pelannut ja suhteellisen uusi Shredder's Revenge palautti vahvasti mieleen NES kauden Turtles in Time pelin kaikessa loistossaan, mutta modernilla otteella. Tälläistä Turtles peliä en olisi itse ihan äkkiä osannut odottaa, mutta pakko sanoa että kun peli jäljittelee yhtä peliä, jota myös pitäisin yhtenä parhaista peleistä koskaan, ollaan oitis todella vahvoilla.
TMNT kohtaa Hadesin
Peli alkaa kun yksi kilppareista (ainakin omalla kohdalla Leonardo) väijytetään tämän harjoitellessa ja mystisen portaalin kautta hän pääsee kotiin, vain saadakseen tietoonsa että nelikön sensei, Splinter, on kaapattu. Mestari pystyy kuitenkin kommunikoimaan kilppareille astraalimuodossaan, tarjoamaan viisautta ja myös voimistamaan poikiaan, kun nämä lähtevät pelastamaan tätä. Paljon tuttuja Turtles hahmoja tulee vastaan ja vaikka demo kattaa vain toiseen isoon pomotaisteluun asti, on se erittäin hyvä ote siitä, mitä peli sitten oikeasti voisi tarjota. Tukikohdassa jossa pelihahmoja voimistetaan yritysten välillä tukea tarjoaa April, kun taas kentällä vastaan tulee monia tuttuja hahmoja, osa hyviä, osa pahoja ja osa merkittävästi vähemmän tunnettuja, kuten sammakkopoikien Gengish. Pituudesta on vaikea sanoa, mutta toivottavasti pidempi, mitä pelin selvä esikuva, Hades, on.
Hades pelin vaikutteet näkyvät todella selvästi ja positiivista onkin, että monet asiat on todellakin otettu osaksi kokonaisuutta. Peli on täysin ääninäytelty, mitä ei voi olla korostamatta liikaa. Hades tyyliin pelihahmoista on muuta erilainen still kuva joka tulee esiin kun hahmo puhuu ja ääninäyttely on todella laadukasta ja hahmot kuullostavat demon perusteella täysin siltä miltä pitääkin. Värikäs ulkoasu on todella sarjakuvamainen ja tyyllikkyydestään peli muutenkin vetää isot pisteet. Mikäli tarinankerronta ja kehitys on myös Hadesista mallia ottavaa tasoa, on peli silläkin osa-alueella todella vahvoilla. Aloituksen perusteella tarinaa ei ole paljoa tarjolla. Tukikohdassa on kilppareiden lisäksi vain April ja Metalhead, mutta mahdollista on että pelin edetessä myös Casey Jones alkaa viettää aikaa tukikohdassa. Pelaaja ohjaa yhtä veljeksistä ja kolme muuta viettävät aikaansa tukikohdassa seikkailuyritysten välillä. Raph hakkaa säkkiä kun taas Don näpertelee.
Suppeampi kuin idolinsa, mutta kehittynee
TMNT: Splintered Fate on merkittävästi helpompi mitä Hades. Oma matka tyssäsi vasta sitten kun demo ns. loppui ja uutta yritystä ei saanut, mutta tämä on kuitenkin todella hyvä ote siitä, mitä peli tarjoaa. Tämän perusteella sanoisi että peli on todennäköisesti vähän pidempi mitä Hades, mikä oikeuttaisi vähän anteeksiantavamman vaikeustason. Siinä missä Hadesissa voi ensimmäisellä yrityksellä olla onnekas ja pääsee Megaeran ohi, ei tässä pelissä ole erityisen haastavaa nujertaa Leatherhedia. Vihollisten määrä kasvaa kuitenkin melko nopeasti ja samalla aikaa kasvaa ammusten määrä mitä kentällä kerralla on, joten helppo peli ei ole kyseessä. Parannustarvikkeet eivät ole kovin yleisiä ja hahmo voimistuu todella vain kun saa turpiinsa ja portaali palauttaa kotiin.
Toiminnallisessa mielessä vaihtelu tulee neljästä eri pelihahmosta joilla on kaikilla omia juttujaan. Yhdellä on muita korkeampi kriittinen vahinkoa kun taas toinen käyttää enemmän työkaluja. Demoa vain hetken pelanneena toiminnan syvällisyyksiin en ehtinyt uppoutua, mutta Hadesin tapaan taisteluiden jälkeen saa erialisia tehosteita, mutta tässä huomaa erityisen hyvin että Hades monipuolisuus ja suuri vaihtoehtojen määrä ei ole niin korkea tässä pelissä, ainakaan aluksi. Lisäksi tuntuu että tehosteiden ja muiden kanssa ei ole käytetty niin paljoa värejä kuin olisi voitu käyttää ja sillä tavalla selvästi erottaa eri tehosteet ja vastaavat toisistaan.
Monella tavalla tämä on kuitenkin sellainen peli tapaus joka vaikuttaa niin lupaavalta koska Hades parani merkittävästi edetessään ja erilaisia muuttujia tuli vaikka kuinka paljon. On täysin mahdollista että tämä peli käyttäisi myös monia eri mahdollisuuksia hyväkseen koska kun se on kerran aloittanut Hadesin imitoimisen todella menestyksekkäästi, niin ei olisi ihme jos pelin edetessä Hadesista olisi otettu enemmänkin vaikutteita.
Yhteenveto
Teenage Mutant Ninja Turtles: Splintered Fate on erittäin lupaava demon perusteella. Hades on todella selvä esikuva ja alun perusteella pelissä on otettu juuri oikeilla tavoilla mallia tästä. Monet asiat ovat pienimuotoisempia ja monipuolisuutta ei ole samalla tavalla, mutta koska tässä pelissä on mahdollista myös moninpeli, niin uskoa tähän peliin on vaikka kuinka paljon, varsinkin jos peli vähänkin on ottanut mallia Hadesista myös pitkässä juoksussa ja kehittyy. Tälläisenään se on todella mielekästä toimintaa usealla pelattavalla hahmolla ja todella vahvalla TMNT tyylillä.
Hankintalistalla ja olisi vuoden parhaita pelejä, ellei olisi ilmestynyt jo viime vuonna Switchille.
+ Turtles tunnelmaa ja tyyliä
+ Paljon tuttuja hahmoja
+ Erinomainen toiminta
+ Ääninäyttely
+ Useita erilaisia muuttujia
- Paikoin tuntuu supistetulta
- Voisi käyttää enemmäkin värejä
Arvosana: 8,5
Fantastinen
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.