Ubisoft teki sen taas

Star Wars aiheisia pelejä on varmaan jokaista genreä ja tietyt genret saisivat olla paremmin edustettuna. Outlawsia on alusta asti kuvattu toimintaseikkailupeliksi, eli genre on oitis erittäin hyvä. Mutta se minkälainen toimintaseikkailu on kyseessä, ei sitten olekaan enää niin hyvä, sillä mikään Uncharted Star Wars maailmassa ei ole kyseessä.

Tähtien Sota: Lainsuojattomat

Tähtien Sota aiheiset pelit ovat oitis vähän isompia tapauksia kuin monet muut. Outlaws on siinä mielessä vähemmän kiinnostava, kuin vaikkapa Jedi pelit ovat olleet, että siinä ei pelata mahdinkäyttäjällä eikä valosapeleitakaan ole käytössä. Outlawsissa pääosassa on enemmän Han Solo tyylinen hahmo ja sitä kautta pelattavuuskin on merkittävästi erilaisempaa sorttia. Omalla kohdalla valosapelit ovat sitä todellista Star Warsia, mutta tämän pelin kautta, sitä SW tunnelmaa pitää etsiä jostain muualta.

Olisi keikka tarjolla ja luvassa jättipotti

Pelissä seurataan täysin uutta pelihahmo ja peli sijoittuu aikaan Imperiumin vastaiskun jälkeen ja ennen Jedin Paluuta. Kuoleman tähden tuho on ärsyttänyt Imperiumia merkittävästi ja kapinalliset ovat paikoin todella ahtaalla. Tässä välissä, ovat Kay Vessin kaltaiset puolueettomat tekijät. Kay on pitkälti yhden naisen show, joka toimii pikkurikollisena partnerinsa, liskokissamaisen olennon, Nix, kanssa. Taskuvarkaudet onnistuvat kaksikolta hyvin, mutta isompi saalis kiikarissa Kay osallistuu keikkaan, joka ei mene ihan suunnitellusti. Kay päätyy rikollissyndikaatin tappolistalle ja lainsuojattoman osa Imperiumin varjossa ei ole se helpoin ja hiljalleen, Kay alkaa varustautua seuraavaan keikkaan, joka mahdollisesti kuittaisi kaikki epäonnistuneen keikan laskut ja putsaisi pöydän hänen osaltaan. Tarina kehittyy aika hitaasti mutta lopulta pelin pääjuttu on yhteen isoon keikkaan varustautumista, Ocean's Eleven tyyliin. Siinä samalla Kay joutuu toimimaan usean eri syndikaatin kanssa ja nopeasti on selvää että kun yhdelle kumartaa, niin toiselle pyllistää.

Pelin rytmi on hyvin heittelehtivä. Tarinalla kestää yllättävän kauan päästä kunnolla vauhtiin, mutta sitten kun näyttäisi että pelissä päästään asiaan, niin sitten ollaankin todella nopeasti jo loppupelissä, sillä rytmi vaihtuu toisessa näytöksessä niin vikkeläksi että murto-osassa ajasta ollaan jo kolmannessa näytöksessä, joka ei ole millään tavalla tämän kokonaisuuden arvoinen loppuhuipennus. Tämä ei ole mitään Rogue One tasoista settiä, vaan enemmänkin jotain Solon tasoista roskaa jossa ei ole täysin selvää että mihin tarinassa yritetään lopulta edes päästä. Yritetäänkö pedata paikkaa jatko-osalle, lisäsisällölle tai vastaavalle. Monet tapahtuvat alkavat ja loppuvat todella nopeasti ja vaikka niitä olisikin sitten laajennettu oheistekemiseen, ei mikään osa pelissä ole niin kiinnostavaa että pelin pääideoita jaksaisi tahkota juuri enempää kuin on pakko.

Star Wars tunnelma sentään on vahvasti läsnä, mutta mitään valomiekkailua pelissä ei ole luvassa, vaan nyt pysytään pitkälti samalla tavalla avaruuslänkkärifiiliksissä, kuten Solo: Star Wars Storyn kanssa. Erilaisia maailmasta tuttuja olentoja, droideja ja vastaavia tulee vastaan, osa elokuvista tuttuja, osa taas ei. Laseraseet pitävät juuri sellaista ääntä kuin pitääkin. Kiiturit kuullostavat oikealta ja valonnopeuteen hyppäämisessä on juuri oikeanlaista fiilistä. Erilaiset planeetat tarjovat mukavasti tyylillistä vaihtelua hiekasta lumeen ja viidakkoon. Harmillista onkin että pelattavuudessa ei ole päästy samalla tavalla kiinni vaihtelevaan tyyliin. Outlaws ei ole mikään Uncharted jossa olisi tasapaino erilaisten pelityylien välillä, vaan tämä on enemmän Assassin's Creed jossa pääpaino on hiiviskelyssä, koska se on niin monessa tilanteessa se paras vaihtoehto.

Star Wars: Outlaw's Creed - Syndicates

Assassin's Creed pelisarjan tapaan erittäin monet pelin tehtävistä ovat hiiviskelypainotteisia ja myös iso osa pelin alueista on sellaisia, joissa näkymättömissä pysyminen on suuri etu. Tämä johtuu siitä, että monet alueet ovat jonkin rikollis-syndikaatin hallinassa, kuten Hutt kartelli tai Crimson Dawn. Jos pelaajan maine kyseisen organisaation silmissä ei ole hyvä, niin voi alueella nähtynä saada oitis kaikki kimppuunsa, jolloin hiiviskely on paras vaihtoehto. Mutta jos tilanne onkin niin että Kay on hyvissä väleissä kyseisen porukan kanssa, niin kulkeminen alueella on vapaata, tiettyyn pisteeseen asti ja varastaminen ei ole ok, ellei sitten ole todella hyvissä väleissä. Koska eri rikollisliigoja on useita, monet tehtävät ovat sellaisia että niissä tehdään palvelus toiselle ryhmälle, toisen kustannuksella ja tästä syystä kun maine yhden liigan silmissä kasvaa, niin toisen silmissä se laskee. Tietty maine taas ansaitsee erilaisia palkintoja, joista yksi on pelin hiiviskelymäärän vuoksi ehdottomasti muita houkuttelevampi syndikaatti, vaikka tässä vaiheessa Darth Maul ei enää sen johdossa olekaan.

Iso osa oheistekemistä on siis milloin minkäkin joukon alueelle tunkeutumista ja tähän kuuluu myös Imperiumi. Imperiumilla on valtava määrä erilaisia vartioasemia pitkin galaxia ja niihin tunkeutuminen on monesti kannattavaa puuhaa, kunhan ei aiheuta hälytystä, sillä Imperiumi on kuin Grand Theft Auton virkavalta, he jahtaavat pelaajaa paljon enemmän kuin syndikaatit. Tämä on monesti lähinnä ärsyttävä haitta, mutta siihenkin on ratkaisuja. Ennaltaehkäisy on kuitenkin paras ratkaisu ja siksi hiiviskely on uudestaan ja uudestaan isossa roolissa kokonaisuudessa. Oheistekemisen tapauksessa varsinkin. Ajoittain vastaan tulee myös toimintaa mutta todella usein toiminnan seurauksena on se, että maine syndikaattien silmissä laskee mikä on päätehtävissä todella ärsyttävää, varsinkin jos pyrkii olemaan hyvissä väleissä juuri kyseisen syndikaatin kanssa. Tekemällä palveluksia juuri tietylle syndikaatille pystyy kuitenkin buustaamaan maineettaan ja satunaisesti tulee vastaan myös valintoja joissa valitaan kahden syndikaatin välillä.

Toiminta on kuitenkin se asia, mitä tässä pelissä olisin itse kaivannut paljon enemmän. Pelaajalla on käytössään pääasiassa vain pistooli ja vaikka pistoolissa onkin kolme eri ammustyyppiä, niin toisin kuin vaikka Uncharted sarjassa, tässä pelissä ei voi kantaa mukanaan kahta eri asetta. Jos Kay poimii maasta aseen, kuten Stormtrooperin aseen, pudottaa hän sen pois kiivetessään tikkaita tai ryömiessään ilmastointikanavassa, mikä on melko ärsyttävää. Tosin poimittavissa aseissa on melko vähäisesti ammuksia, joten niihin ei voi luottaa kuin hetkellisesti ja toiminta tuntuu olevan usein jotakin sellaista, mikä tarkoittaa että pääidea on epäonnistunut ja nyt on pakko taistella, sen sijaan että se olisi kelvollinen vaihtoehto alusta asti. Se ei ole, koska ammuskeluun päätymisellä tuntuu aina olevan haittapuolia.

Liiankin samalla tasolla viimeisimpien elokuvien ja sarjojen kanssa

Solo ja Acolyte ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten alas Star Wars aiheiset elokuvat ja sarjat ovat vajonneet, eivätkä ne ole ainoita esimerkkejä. Book of Boba Fet ja koko 7-9 trilogia ovat pitkälti siellä pohjalla myös. Tässä mielessä Outlaws on hyvin samalla tasolla, mutta pelimuodossa, siinä missä vaikkapa Jedi: Survivor, on enemmänkin sitä tasoa, mitä Revenge of the Sith. Outlawsin ongelmat tosin eivät ole wokessa, tai missään vastaavassa kikkailussa. Päähenkilö Kay Vess ei ole erityisen huono päähenkilö, mutta jää vähän mitääsanomattomaksi. Hän ei vain yllä samalle tasolle kuin Rey tai Jyn Erso elokuvissa, saati Ahsoka Tano sarjapuolella. Huono hahmo ei ole kyseessä, mutta hahmoa ei myöskään ole käytetty erityisen hyvin, vaan lähinnä sillä perustylsällä ja helpolla protagonisti tavalla, kuten valtaosaa Assassin's Creed päähenkilöistä pelisarjassa, tai Far Cryn päähenkilöitä. Samalla tavalla kuin Outlaws ei ole Star Warsin Tomb Raider, ei Kay Vess ole Star Warsin Lara Croft.

Pelin suurimmat ongelmat ovat siinä, että se nojaa aivan liikaa samanlaisiin tehtävärakenteisiin, jotka ovat monesti hiiviskelypainotteisia, vaikka peli alunperin antoi vähän samanlaista fiilistä, mitä vaikkapa uusimmat Tomb Raider pelit, mutta toiminta on tässä pelissä lähinnä yksi tapa tuoda vaihtelua kokonaisuuteen, eikä sitä ole istutettu mukaan peliin erityisen hyvin. Päätehtäviä pelaamalla tuntuu että kampanjasta 2/3 on hiiviskelyyn nojaavaa tekemistä joka ajoittain saattaa olla erilaista kiipeilemistä milloin missäkin ja monesti mukana voi olla toimintakohtaus tai pari. Tarinan ulkopuolella on vähän muutakin. Mukaan on yritetty mahduttaa kiiturikilpailua, Sabacc korttipeliä ja katuruokien syömistä QTE tyyliin, mikä olisi ihan kivaa, mutta on toteutettu vähän kyseenalaisesti kun QTE:t näkyvät paikoin aika huonosti.

Koska pelissä on monta erilaista planeettaa ja tähän päälle vielä avaruusaluksella lentelyäkin, niin sisältöä pelissä on vaikka kuinka, mutta iso osa siitä ei ole erityisne houkuttelevaa pelattavaa. Vastaan ei tullut juuri yhtään taistelupainotteista oheistekemistä, mikä voi tosin olla hyvä asia tämän pelin yleisen toteutuksen perusteella. Tuntuu että ainoat harkitsemisen arvoiset oheistehtävät ovat sellaisia joissa saa päivityksiä pelihahmolle, mikä nostaakiin esiin tavan, jolla pelihahmoa päivitetään. Ensin pitää löytää henkilö X, tehdä tälle palvelus ja sitten saa askareita, jotka suorittamalla Kay voimistuu. Osa simppeleitä ja tulee tehtyä ihan vain pelaamalla peliä, kun taas osaa pitää aktiivisesti yrittää tehdä.

Yhteenveto

Star Wars: Outlaws ei ole samalla tavalla pommi, mitä Suicide Squad: Kill the Justice League, mutta se ei myöskään ole mikään Star Wars pelien Tomb Raider, mitä se olisi voinut olla. Peli on tarinaltaan kelvollinen SW:n nykytasolla ja laajuudeltaan todella kattava. Sen merkittävä ongelma on siinä, että peli on liian Assassin's Creed tyylinen hiiviskelypeli jossa toiminta tuntuu lähinnä pakolliselta lisältä. Liian iso osa pelaamisesta lähemmäs pakottaa hiiviskelyyn, mikä taas vähentää merkittävästi kiinnostusta kaikkeen oheistekemiseen, vaikka siellä on oikein hyvää kiipeilyä ja luolastotutkimistakin. Outlaws ei yllä läheskään samalle tasolle mitä pari viimeisintä Jedi peliä. Outlaws tuntuu lähinnä yhden tempun ponilta eikä se yksi temppu ole sieltä parhaasta päästä. Ei täysi epäonnistuminen, mutta kaukana siitä, mitä peli olisi voinut olla.

+ Paljon pelattavaa

+ Star Wars tunnelma

+ Erilaiset maailmat

- Hiiviskely

- Itseääntoistavat päätehtävät

- Melko mitäänsanomaton loppuhuipennus

Arvosana: 4,8

Huonommalla puolella

Ainakin pelissä on saatu tyyli ja tunnelma kohdalleen