TimeSplitters sarja on ollut nimellisesti ja ideallisesti tuttu kauan ennen pelien pelaamista, mutta tutuiksi ne tulivat todella vasta kun ne kaikki tulivat kerralla osaksi PS Plussan valikoimaa.
TimeSplittersistä erityisesti kakkonen on sellainen peli josta kuulee paljon kehuja uudestaan ja uudestaan ja sarja itsessään on yksi niitä, jolle moni toivoisi jatkoa. Räiskintäpelien joukossa tietyt pelisarja todella nousevat monien muiden ohi ja vaikka TimeSplitters itsessään ei suoraan ole sellainen peli joka edes tämän trilogian pelaamisen jälkeen olisi omalla listalla kärjessä, niin kyllä näillä peleille on omat selvät vahvuutensa, varsinkin tietyllä aikakaudella.
Muukalaiset tulevat
AjanHalkojat
PlayStation Plus: Premium
TimeSplitters
Yksi pelisarja josta olen kuullut enemmän kuin nähnyt pelikuvaa ja joka on varmaan aina näissä tapauksissa jäänyt seuraajansa varjoon kaikilla tavoilla. Tämä on vaihteeksi yksi peli jonka kanssa pystyy lisäämään vähän omaa pelimaailman yleistietoa ja tuleepa tätäkin sarjaa pelattua.
Nopeatempoista räiskintää lyhyeksi aikaa
Tarinallisesti peli ei tarjoa juuri mitään. Pelattavia hahmoja on useita, koska kaikissa kentissä on eri hahmon, mutta hahmot eivät oikeastaan eroa toisistaan mitenkään merkittävästi. Valita voi aina mies ja naishahmosta ja erona ovat heidän äänensä. Eri kentissä on vähän eri aseet ja kenttiä on vajaan tusinan verran, pitäisi varmaan muistaa kuinka monta sillä tätä kirjoittaessa lopputekstit ovat käynnissä, mutta koska kentät ovat melko nopeasti pelattuja, ehtii ne unohtaa melko nopeasti sillä mitään merkittävää eroa tämä peli ei tee moniin muihin räiskintöihin nähden.
Pääasiassa pelaaminen on peruskivaa PS2 ajan räiskintää. Osumatarkkuus on sopivan lunkilla tasolla, sillä heti kun pelissä pitää olla vähänkin tarkempi, muuttuu peli melko haastavaksi ja jo helpoimmallakin vaikeustasolla huomaa muutamassa kentässä, että tämä on niitä pelejä jossa kenttiä pitäisi pelata monta kertaa, että ne oppii sen verran hyvin, että ne pystyy läpäisemää erityisen nopeasti, avatakseen monia salaisuuksia. Kentästä toiseen ideana on löytää kentässä piilossa oleva esine X ja sitten palauttaa se paikkaan Y, joka pitää tietysti ensin löytää. Vihollisia tulee esineen löytämisen jälkeen valtava määrä kimppuun, joten nopeat liikkeet ovat tärkeät. Mitään merkittävää vaihtelua ei tässä mielessä ole luvassa, mutta kentissä on monesti omanlaisiaan tyylejä jotka eroavat joukosta hieman. Välillä ollaan tulevaisuudessa, välillä nykyajassa, välillä kaupungissa ja joskus suoraviivaisissa putkijuoksuissa ja joskus sokkeloisemmissa paikoissa.
Ammuskelu on ihan kivaa ja aseita on useita. Monesti paras ase on se, missä on eniten panoksia, mutta katkaistu haulikko pärjää kahdella panoksella, koska se on nopea ladata. Muutenkin aseet ovat nopeita ladata, mikä tuo peliin Doom henkistä rytmiä jossa liikutaan nopeasti eteenpäin ja ammutaan kaikkea vastaan tulevaa. Lääketarvikkeita on hyvin vähän ja pelihahmot ottavat aika paljon vahinkoa osumista, mutta niin ottavat vihollisetkin, joten nopea liikkuminen yhdistetynä ramboiluun toimii hyvin usein.
TimeSplitters on melko lyhyt peli sillä kentät läpäisee minuuteissa ja mahdollisesti nopeamminkin ja kun kenttiä vajaa tusina, niin tämä on peli jonka läpäisee melko helposti alta puolen tunnin. Pelissä on tosin moninpeli mukana on helppo uskoa että tämä voisi hyvinkin olla tälläinen PS2:n moninpeli jota jaksaisi pelata samalla tavalla useasti kuten vaikkapa 007: Agent Under Firea, tai mistä kukin tykkää. Bondista puhuttaessa voidaan myös huomauttaa että tässä pelissä on alusta asti hieman GoldenEye tyylinen vivahteisuus pelattavuudessa ja siinä yleisessä fiiliksessä mitä ulkoasuun ja ammuskeluun tulee.
Yhteenveto
TimeSplitters ei ole suoranaisesti huono peli, se on vain todella lyhyt peli todella pienellä määrällä vaihtelua. Iso paino voipi olla moninpelissä, jota itse en ole kokeillut, joten arvio pelustuu yksinpelin "tarinatilaan". Useita on mukavasti ja tapettavaa riittää. Pelihahmoissa ei ole juuri eroa ja kentät ovat pitkälti samanlaisia ideassaan, mutta ulkoisesti eroa on. Sokkeloiset kentät ärsyttävät nopeasti, mutta pääasiassa pelin nopeatempoisuus toimii pelin eduksi. Paljoa pelattavaa tästä ei saa irti, joten ei sitä voi merkittävästi kehuakaan.
+ Nopeatempoinen ammuskelu
+ Erilaiset kentät
- Sokkeloiset kentät ärsyttävät
- Hyvin lyhyt
Arvosana: 5,8
Paremmalla puolella
Muukalaiset tulevat taas
AjanHalkojat 2
PlayStation Plus: Premium
TimeSplitters 2
Yksi näitä todella ylistettyjä pelejä jota ajoittain on kohotettu myös PS2:n parhaimpien räiskintöjen joukkoon, joten väkisinkin odotukset ovat vähän tavallista korkeampia ja silti varovaisia. Joka tapauksessa tämä on yksi listalla oleva peli, jota ei ole koskaan ennen tullut pelattua, mutta jota olisi ehdottomasti kiinnostusta kokeilla.
Aikamatkalla historiassa
Tällä kertaa pelissä on hyvin selvä tarinakin, joka alkaa nopeasti ja etenee nopeasti sukkelan intron jälkeen, jossa kerrotaan että mikä on homman nimi TimeSplitter rodun kanssa. Pähkinänkuoressa, nämä muukalaiset pystyvät matkustamaan ajan halki käyttämällä aikakristalleja ja heidän suunnitelmanaan on muuttaa ihmiskunnan historiaa käyttämällä aikamatkustusta. Kaukana tulevaisuudessa kaksi avaruus-sotilasta hyökkää muukalaisia vastaan ja päätyy jahtamaan TimeSplittersejä ja heidän kristallejaan läpi ihmiskunnan historian. Pelin kymmnen kenttää sijoittuvat kaikki eri aikakausiin historiassa ja ovat omia pieniä kokonaisuuksiaan jotka kertoavat alatarinoita milloin missäkin ympäristössä milloin minkäkinlaisilla aseilla, hahmoilla ja teemoilla.
Tarinallisesti kaikki toimii ihan hyvin ja antaa perustellut syyt erilaisiin ympäristöön ja räiskintätyyleihin. Ammuskelu villisssä lännessä eroaa merkittävästi tyylissään avaruusasemasta tai Notre Damen katedraalista zombeineen. Pelin graafinen ulkoasu on kivan näköistä sillä PS2 tyylillään ja hahmojen ulkoasussa on juurikin sellaista menneen ajan tyyliä. Hieman tulee mieleen mm. Wallace ja Gromit. Tyyliltään peli onnistuu tarjoamaan monenlaista tekemistä ihan kivassa rytmissä omanlaisellaan ulkoasulla. Erityiset pisteet tulee myös muutamasta oikein hyvin tehdystä hahmosta ja ne hahmot joilla itse peli aloitetaan tarinallisesti, ovat lopulta hyvin pienessä roolissa, lähinnä osana loppuhuipennusta.
Epätarkkuutta on, mutta se ei menoa juuri häiritse
Vaihtelu peli tarjoaa juurikin ympäristöissään, mutta ei niinkään pelattavuudessaan. Aina välillä tulee vähän vaihtelevaakin tekemistä kuin pelkkää ammuskelu, mutta TimeSplitters 2 on ehdottomasti ensimmäisen persoonan räiskintäpeli, hyvin N64:n GoldenEye tyylisellä otteella. Aseita on jonkinverran ja pelin yleisessä pelattavuudessa huomaa kyllä että tämä on menneen aikakauden otteella tehtyä, mutta kuitenkin sen verran hyvin tehtyä että peliä pystyy pelaamaan suhteellisen hyvin ilman isompia ongelmia. Pelin huteruus näkyy lähinnä tarkassa tähtäämisessä mitä ei voi sanoa sujuvaksi, tai tarkaksi. Suoraviivaisemmassa räiskinnässä peli onnistuu näyttämään hampaansa, mutta tietyt asetukset voi olla fiksumpaa säätää heti kuntoon. Tähtäysavustin on tervetullut lisä mutta se mikä ehdottomasti vaatii muutoksia, on ohjattavuudessa vertikaali kääntely, sillä tämä on sen aikakauden pelejä, jossa se on helposti käänteinen, eli ylös on alas, mitä itse en voi sietää ja se ärsyttää aina ja kaikissa peleissä.
Kentissä on ajoittain vähän lisätehtäviäkin mutta useimmin ne ovat tyyliä: Etsiä vajaa kourallinen milloin mitäkin ja tuhoa ne. Päätehtävät ovat monesti paljon selkeämpiä, mutta välillä tulee vastaan tilanteita kun peli ei ole niin selkeä kuin voisi toivoa. Etenkin sokkeloisemmat kentät alkavat helposti ärsyttää ja välillä luvassa on tilanteita kun ei ole niin selvää että mihin pitäisi mennä, vaikka pelissä onkin selkeät päätavoitteet. Tässä kohtaa kartan aarvo korostuu enemmän sillä sen avulla saa vähän enemmän osviittaa edes siitä, että mihin suunta olisi tarkoistus edetä. Pääasiassa peli on selkä ja sen pelaa jokusessa tunnissa läpi, mikä on enemmän kuin aiemmassa pelissä ja nyt haastekin tuntuu jotenkin tasaisemmalta.
Tämä voi olla niitä pelejä josta saisi enemmän irti moninpelin kautta, mutta omalla kohdalla keskityin vain yksinpeliin, mutta ehkä jossakin kohtaa tulee testattua myös moninpeliä jossa voisi olla paljon potentiaalia tehdä tästä merkittävästi parempi peli mitä monet muut PS2 aikauden räiskinnät ovat olleet.
Yhteenveto
TimeSplitters 2 on merkittävä parannus ensimmäiseen peliin nähden, siinä on selvä päätarina ja useita alatarinoita. Räiskintä on kivaa oman aikakautensa tasolla ja graafinen ulkoasu toimii hyvin. Ohjattavuudessa on omat epätarkkuutensa ja N64mäisyytenä, mutta isona kokonaisuutena tämä on niitä paremmin säilyneitä PS2 pelejä. Melko nopeasti pelattu, mutta joka tapauksessa pidempi ja kattavampi mitä ensimmäinen peli sarjassa.
+ Erilaiset kentät ja tyylit
+ Ammuskelu on kivaa
+ Graafinen ulkoasu toimii
- Ohjattavuudessa on omat epätarkkuutensa
- Muutamat epäselvät osat
Arvosana: 7,0
Loistava
Nyt me tulemme
AjanHalkojat: Tulevan Täydellisyys
PlayStation Plus: Premium
TimeSplitters: Future Perfect
Tämän kohdalla en isommin tiennyt mitä odottaa koska TimeSplitters 2 on yleensä ollut se peli jota on todella kehuttu joten tämä on enemmäkin yksi sellainen tapaus joka on tullut sitten jossain kohtaa sen jälkeen, mutta koska peli ei ole suoraan TimeSplitters 3, jotakin on varmaan muuttunut tekovaiheessa. Koska TimeSplitters pelit ovat ilmestyneet about muutaman vuoden välein, ei nimeäminen johdu pitkästä aikavälistä.
Merkittävästi parempi tarinankerronta
Future Perfect tapahtuu melko suoraan edellisen pelin tapahtumien jälkeen. Kersantti Cortez on saanut aikakristallit haltuunsa ja on tuomassa niitä tukikohtaan. Hänen aluksensa ammutaan alas, joka antaa tekosyyn totutella pelattavuutta hieman, ennenkuin pelin tarinaa aletaan sitten viemään eteenpäin. Tarina on hyvin samanlainen mitä aiemminkin, sillä se paiskoo Cortezia pitkin historiaa, milloin milläkin tekosyyllä, samalla kun ihmiskunta yrittää ymmärtää TimeSplitteresejä ja heidän teknologiaansa taas vähän paremmin, samalla kun käynnissä on täysi sota kyseisiä muukalaisia vastaan.
Tarinaa pelissä on merkittävästi enemmän kuin aiemmin, tai ainakin paremmin kerrottuna. Välianimaatioita on enemmän, ääninäyttely on enemmän ja muutenkin Cortezin vierailut eri paikoissa ovat enemmänkin sitä että hän saapuu seikkailemaan paikallisten kanssa, eikä vain muutu paikallisiksi kuten aiemmin. Siinä missä aiemmin kaikki eri kentät tuntuivat omilta kokonaisuuksiltaan joissa omat juttunsa, tarinansa ja hahmonsa, nyt on paljon selvempää että Cortez ottaa osaa eri tarinoihin eri paikoissa ja tämä kaikki on tehty paljon elävämmin mitä aiemmin. Siinä missä TimeSplitters 2 oli melko selvä paranneltu jatke aiempaan pelisarjaan, selvällä tarinalla, on Future Perfect paranneltu versio kakkosesta, selvällä omalla identiteetillä ja sen sellaisella.
Graafisesti peli on hyvin uskollinen aiemmalla, mikä on erittäin hyvä asia koska ulkoisessa tyylissä sarja toimii erittäin hyvin. Tarinallisessa mielessä peli on ottanut vähintään yhtä suuren askeleen eteenpäin kuin kakkonen otti ykköseen nähden. Pituudeltaan kolmas peli ei ole merkittävästi kakkosta pidempi, vaan kokonaisuus on melko hillitty, hyvin rytmitetty ja tiivis kokonaisuus. Tässä mielessä, Future Perfect on paras omassa sarjassaan sillä vaikka TimeSplitters 2 olikin vaihtelultaan erittäin hyvä, ei se onnistunut erityisen hyvin kertomaan tarinaa, jossa Future Perfect taas onnistuu.
Modernimpi, mutta yhtenäinen pelattavuus
Pelattavuudessaan Future Perfect on merkittävästi erilainen mitä sarja oli ennen tätä osaa. Siinä missä kaksi ensimmäistä peliä tuovat pelattavuudessaan mieleen selvästi Nintendo 64:n GoldenEyen ja Perfect Darkin, on Future Perfect kuin räiskinnät nykyäänkin, ilman selvästi eroavaa identiteettiä räiskinnässä. Aiempien pelien tyyli on edelleen vahvasti läsnä ja muutenkin pelin yleinen toteutus ei juurikaan eroa siitä, millaisia sen kaksi edeltäjää olivat. Räiskintä on tästä syystä pääasiassa paljon tutumpaa muihin saman genren peleihin verrattuna ja erilaista omaan sarjaan verrattuna. Ammuskelu on tarkempaa ja pelattavuus muutenkin tuntuu modernimmalta mitä aiemmin. Voisi kuvitella että PS2 aikakaudella tämä oli joko maata mullistavaa, tai sitten tässä kohtaa TimeSplitters otti sen seuraavan askeleen jonka moni muu oli ottanut jo ajat sitten.
Pelattavuudesta ei paljoa erikoista sanottavaa keksi mikä ei olisi tullut esille aiemmissa peleissä sillä vaikka räiskintä tuntuu selvästi modernimmalta mitä aiemmin, ei peli itsessään ole samalla tavalla kehittynyt. Tarinaa on enemmän, kuten jo todettu, mutta itse pelaaminen on samalla tasolla kuin ennenkin. Kenttäsuunnittelussa tuntuu olevan enemmän muuttujia ja ne ovat selkeämpiä kuin ennen. Pulmia on satunnaisesti, pomotaisteluja löytyy ja muutenkin pelisarjaa on viety eteenpäin, unohtamatta niitä tyyliseikkoja joita pelisarjassa on tähän asti ollut.
Pääasiassa Future Perfect on hyvin tehtyä räiskintää, mukavasti erilaisia aseita, erilaisia paikkoja ja erilaisia hahmoja joista kaikki tarjoavat kokonaan omaa tyyliään kokonaisuuteen, kuten tähänkin asti, mutta paremmin esiintuodulla sisällöllä. Räsikintä saisi olla jämptimpääkin, sillä panssareita ja lääkintäpakkauksia on hyvin vähän mikä tekee pelistä monista suht haastavaa, vähemmän mielekkäällä tavalla. Tätä korostaa myös se, että vaikka tietyt kentät ovat suoraan jatkoa edelliselle kentälle, niin jostakin syystä, Cortez heittää arseenalinsa pois, perusasetta lukuunottamatta. Vastaan tulee erilaisia tilanteita ja ajoittain kokonaisuutta myös hieman rikastetaan kevyellä pulmanratkonnalla ja satunnaisilla raideammuskelupätkillä. Kentät eivät juuri mene sokkeloisiksi ja lähinnä pelin suurimmat haasteet ovat siinä resurssien vähyydessä ja räiskinnän epätarkkuudessa mutta isona kokonaisuutena Future Perfect on hyvä jatko-osa ja paras osa sarjassaan.
Yhteenveto
TimeSplitters: Future Perfect on räiskinnällisessä otteessaan merkittävästi erilainen kahteen edelliseen nähden ja modernein kolmikosta. Tarinallisesti sisältöä on enemmän ja se on kerrottu paremmin. Ulkoasu on kivan näköinen ja vaihtelua eri maailmojen välillä on runsaasti. Merkittävää vaihtelua pelattavuudessa ei ole ja välillä kentät ovat rasittavan sokkeloisia. Kokonaisuutena Future Perfect on hyvin kerrottu tarinallisesti ja räiskintä on hauskaa, vaikkakin vähän karkeaa mutta toimivaa.
+ Räiskintä on hauskaa
+ Peli on kivan näköinen
+ Vaihtelut maailmojen välillä
- Pelattavuus on melko itseääntoistavaa
- Vähäiset resurssit
- Tarkkuus on vähän niin ja näin
Arvosana: 7,4
Loistava
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.