tiistai, 25. heinäkuu 2017

Marvel's Guardians of the Galaxy: Episode 2 - Under Pressure

Peter%20Quill.jpg

Pääosassa edelleen Peter "Star-Lord" Quill

 

 

Toinen osa viidestä. Tarina alkaa vähän kehittyä ja ne kantavat ideat hahmottua. Ei ehkä yhtä vahva osa kuin ensimmäinen, mutta hyvä osa kokonaisuutta.

 

 

 

Paineen Alla jatkuu suoraan siitä mihin ensimmäinen osa jäi, kirjaimellisesti. Tarinaa eteenpäin vieväksi asiaksi nousee Eternity Forge jonka voimista on nyt jo hieman ideaa. Tämä uusi esine on se mikä ohjaa tarinaa, mutta pääpaino on enemmänkin siinä, mitä se pakottaa ja saa hahmot tekemään. Rocket haluaa korjata menneisyyden vääryyden, Gamora ajautuu lähemmäs Nebulaa ja samalla aikaa Drax etsii uutta suuntaa elämälleen. Groot on mukana porukassa seuraamassa kun kaikki vaikeat päätökset lankeavat ryhmän johtajalle, pelaajan ohjaamalle Tähtilordille.


Peli toimii aivan sillä samalla tavalla kuin aiempikin ja se hyvä huumori ja scifi-tunnelma ovat molemmat hyvin vahvasti läsnä. Välillä pelaaja juttelee eri henkilöiden kanssa ja pelaaja saa päättää miten hän tilanteisiin suhtautuu, välillä sitten taistellaan, mikä tapahtuu QTE hetkissä. Siinä ohessa voi sitten vähän tutkia ympäristöä.

Jakso 2 on varsin hyvin jaksotettu. Peli etenee todella hienosti ja päätöksillä näkyy olevan selviä seurauksia. Telltale peleille tutut huomaavat että tietyt päätökset muuttavat ryhmäläisten suhtautumista pelaajaan. Se mistä toinen ilostuu, toinen hermostuu. Tässä pelissä kantavana teemana tuntuu todellakin olevan tämä ryhmän kasassa pitäminen. Luottamus nyt on aika iso osa mitä tahansa Telltale peliä sillä hahmojen suhtautuminen pelaajaan muuttuu pelin edetessä. Tämän pelin iso juttu on Vartijat ryhmä.

Useat isot päätökset tuntuvat tapahtuvan siten että olet joko Rocketin tai Gamoran puolella. Ajoittain vastaan tulee myös hetkiä kun joudut valitsemaan Gamoran ja Draxin välillä. Nämä ovat niitä asioita jotka todella saavat pelin tuntumaan niin vaikealta, valintojen suhteen. Haluatko laittaa kaikki munat samaan koriin ja suosia aina tiettyä ryhmäläistä, vai pyritkö miellyttämään kaikkia. Peliä on kulunut vasta kaksi jaksoa mutta tämä ryhmäläisten välillä valitseminen on tehty jo erittäin selväksi.


Tarinallisessa mielessä tämä peli tarjoaa erään erityisen hyvän hetken Rocketin menneisyydestä. Tämä on erittäin hyvin tehty kohtaus ja helposti tämän pelin parhaita hetkiä. Mutta myös Nebula on todella hyvä lisäys tähän peliin ja hahmo on paljon parempi kuin Guardians of the Galaxy elokuvissa, muutenkin tuntuu että hahmot toimivat paljon paremmin tässä pelissä kuin elokuvissa ja heistä alkaa jo tässä vaiheessa oikeasti välittää. Päätökset eivät ole helppoja niitä on hyvin hankala alkaa jälkeenpäin korjailemaan.

Marvel's Guardians of the Galaxy on todellakin sellainen Telltalen pelin jonka tulen pelaamaan läpi pari kertaa, sillä mukana on sellaisia valintoja, joiden kohdalla tuntuu että haluaisi todellakin molemmat. Sitten tulee vastapainona vastaan näitä hetkiä jolloin ei vain voi voittaa, valitsi mitä tahansa.

Täytyy sanoa että tämän pelin tarina etenee hyvin mutta Eternity Forge tuntuu ajoittain vain olevan McGuffin joka pitää hahmot kiireisinä, mutta siinä on kyllä se on pelaajallekin aika tärkeässä osassa, sillä mysteeri tämän esineen kohdalla saattaa hyvinkin pian alkaa selvitä. Täytyy kyllä sanoa että tarina tuntuu sellaiselta, että se kestää tämän yhden kauden ja jos tulee seuraava kausi, niin siinä siirrytään jo muihin ympyröihin.


________________________________________________________________________________________________

Mitä tulee ajatuksiini tulevasta niin Rocketin menneisyys ja varsinkin hänen suhteensa Lyllaan tuntuu sellaiselta palaselta johon palataan vielä, se on vain liian herkullinen tarinapätkä sivuutettavaksi.

Thanos on myös sellainen osa jota ei voi sivuuttaa. Olen melko varma että Eternity Forge vielä herättää hänet henkiin. Ehkä vastaan tulee jopa hetki jossa pitää valita Thanos tai Kree rotu.

Gamoran ja Nebulan suhde on yksi pätkä jota aivan varmasti puidaan vielä. Se jää nähtäväksi millaiseen rooliin Nebula nousee mutta tämäkin on varsin hyvä ja kiinnostava osa tarinaa, ei ehkä niin kiinnostava kuin Rocketin, mutta kuitenkin.

Drax on lähinnä tälläinen monimutkaistaja. Pakko myöntää että monet pelin hauskimmat hetket ovat jollakin tavalla sidoksissa Draxiin. Täytyy sanoa että tämä hahmo on se, jonka helposti sivuuttaisi sillä vain ajoittain tulee hetkiä kun hänet mahdollista todella huomioida, ja huomaan jo tehneeni selvän virheen ykkösjaksossa.

________________________________________________________________________________________________


Kokonaisuudessa Under Pressure on hyvä osa viiden jakson kokonaisuutta. Teemat alkavat tulla osittain korostetusti esille ja samalla hahmot tuntuvat saavan hyvin lisää taustatarinaa tai paikkaansa tarinassa.

Pakko sanoa että nämä Quillin menneisyyspätkät tuntuvat vähän turhan mukaan liimatuilta, varsinkin tässä jaksossa oleva osuus on jakson heikoin palanen. Valtaosa pelistä on kuitenkin todella mieluisaa pelattavaa ja saavuttaa pitkälti samat mittasuhteet kuin ensimmäinenkin jakso, päättyen todella hyvin, aivan kuten edeltäjänsäkin.

 

+ Erinomainen Marvel tunnelma

+ Hahmot tuntuvat merkityksellisiltä

+ Tarinan rikastuminen

+ Huumori

 

- Ajoittainen toiston tunne

- Jotkut polut tuntuvat selvästi toisia korostetummilta

 

Arvosana: 8,4

 

Erinomainen

maanantai, 24. heinäkuu 2017

Peli(sarja)t jotka ansaitsevat uuden mahdollisuuden

Pelialalla kilpailu on kovaa. Harmillista onkin, että todella moni pelisarja ei ole koskaan kunnolla alkanut, vaikka lähdemateriaali olisikin ollut vaikka kuinka hyvää. Toivo ei ole kuitenkaan menetetty.

 

 

 

Pelialalla jokainen uusi peli pyrkii pelisarjaksi. Puolivillainen jälki on tässä tapauksessa todellista myrkkyä, sillä jos ensimmäinen peli ei myy kunnolla tai saa vahvaa fanikuntaa, niin jatkoa tuskin tulee ihan heti. Silti joidenkin pelien kohdalla on suuri sääli että ne eivät koskaan todella napanneet. Todella usein todella suuri määrä potentiaalia menee hukkaan kun pelistudiot olettavat että pelkällä lähdemateriaalilla myydään kopioita.

Niitäkin pelisarjoja on jotka eivät ole järin hyviä, mutta joihin tehdää lisää osio, koska aiemmatkin ovat myyneet. 

Tässä on tarkoituksena korostaa niitä aiheita, jotka todella ansaitsisivat uuden mahdollisuuden tulla pelisarjoiksi. Ehkä niistä on joskus tehty pelejä, ehkä ne pelit olivat aika hyviäkin, mutta nyt, ne ovat menneisyydessä. Joistakin ei ole koskaan tehty pelejä, mikä on suuri sääli.

 

Muutamat pelisarjat ovat saaneet uutta vauhtia ja samalla ehkä jo uuden mahdollisuuden. Näitä ovat mm:

Dragon Age, joka on saamassa huhujen mukaan neljännen osansa.

Darksiders joka on saamassa kolmannen osansa jo ensi vuonna.

 

Mutta monet eivät ole vielä saamassa uusia pelejä sarjaansa ja jotkut eivät ole saaneet edes sitä ensimmäistä. Toivottavasti siihen tulee vielä joskus muutos.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Darkness

- Tyylikäs, väkivaltainen ja varsin hyvin tehty toimintapelisarja

 

Primal

- Tunnelmallisuudessaan ja nokkeluudessaan todella hyvin kirjoitettu tarina

 

Bulletstorm

- Äijämäisellä huumorilla maustettu todella miellyttävä räiskintä

 




24. Puss in Boots

Saapasjalkakissasta on tehty yksi peli jonka muistan hyvin. Move ohjaimella pelleilyyn keskittynyt selvästi lapsille suunnattu peli oli oikeilla jäljillä, mutta pelintekijät menivät liian monta kertaa sieltä matalasta päästä aitaa. Jos tähän peliin olisi panostettu enemmän niin se olisi voinut olla enemmän. Tälläisenä, tästä tuli perus lisenssipeli.


23. Berserk

Berserk and the Band of the Hawk on saanut monenlaista palautetta, mutta pääpaino on ollut sitä, että tämä on todellakin keskivertopeli. Se on sääli, sillä tämä peli tekee monet asiat oikein ja Berserk sarja oikeasti kaipaa pelillistä muotoa. Koska magnasarja jatkuu, niin toivon mukaan tämä kesken jäävä tarina ei jää tähän vaan jatkossa tulee myös seuraava peli Berserk sarjasta, jossa kokonaisuutta vähän monipuolistetaan ja mukaan laitetaan englaninkielinen dubbaus.


22. 24

Jos mukana ei ole Kiefer Sutherlandia, niin minä en sitä hanki, paitsi ehkä alelaarista. 24 the Game oli monella tavalla kuin TV-sarja. Se oli erittäin hyvin kirjoitettu ja tuntui oikealta kaudelta kaikkine yllätyksineen. Kiefer Sutherland oli jälleen Jack Bauer ja pelihahmo tuntui todella oikealta. Tässä pelissä oli kivasti vaihtelua ja muutenkin kokonaisuus oli varsin hyvä. Sääli että tämä jäi ainoaksi pelilliseksi osaksi 24 sarjaa.


21. Transformers

Tämä sarja ei oikeastaan ole kuollut, mutta kuolemassa, sillä kerran toisensa jälkeen tulee näitä aika heppoisesti tehtyjä pelejä, joissa ei ole sitä sydäntä. Perustoimintaa parhaimmillaan. Se mitä Transformers tarvitsisi, olisi uusi ote. Räiskintää ja taistelu mutta mukana vähän jotakin muutakin. Elokuvat ovat toimineet hyvin, mikä mahtaakaan olla ongelma pelien kanssa. No se, että ne eivät yritä olla enempää, kuin lisenssi ratsastavia perusmättöjä.


20. Power Rangers

Monella tavalla Power Rangers on kuin Teenage Mutant Ninja Turtles. Se pitää sisällään monta erittäin hyvää elementtiä. SNES pelien joukossa on eräs Mighty Morphin Power Rangers peli, josta tuli todella hyvä. Se on ehkä lyhyt, mutta se on todella viihdyttävä. Power Rangers on juurikin sellainen tapaus josta olisi peliksi. 


19. He-Man

Muistan kipeästi erään pelin PS2:lla: Defender of Greyskull. Se oli säälittävä ilmestys ja samalla yksi ainoita He-Man pelejä joita olen pelannut. 2000-luvulla tullut animaatiosarja oli erinomainen monella tavalla, miksi sitä ei käännetty pelimuotoon, kuten Turtleseja. Sanoisin että tässä olisi potentiaalia, jos siihen vain laitettaisiin vähän aikaa ja halua. Master of the Universe maailmassa on hahmoja vaikka kuinka, hyviä ja pahoja.


18. Judge Dredd

Dredd elokuva todisti että tässä sarjassa on voimaa, kun siitä vain tehdään kursailematta K18. Dredd on väkivaltainen ja samoin maailma jossa hän on tuomarina. Muistan steamin kautta hankkimani pelin: Judge Dredd: Dredd vs Death. Se oli räiskintä jossa oli mukana vähän tuomarointia. Se olisi kaivannut vähän muutakin kuin pelkkää räiskintää. Tämä on sellainen sarja jolla oliis kyllä oma fanikuntansa, jos siihen vain panostettaisiin.


17. Teenage Mutant Ninja Turtles

Turtlesit ovat menossa kohti omaa loppuaan. Monet viimeisimmistä Turtles peleistä ovat olleet aika epäilyttäviä. TMNT2: Arcade Game NES:llä oli yksi ensimmäisiä pelejä joita pelasin ja se oli erittäin hyvä. Myöhemmin PS2 aikakaudella, 2003 animaatiosarjan vanavedessä tuli muutama peli jotka nekin, varsinkin TMNT2: Battle Nexus, olivat erittäin hyviä. Tässä sarjassa on voimaa. Sarjakuvissa on paljon käyttämättömiä hahmoja ja muutenkin tämä on sellainen pelisarja jolla on fanikuntaa, jos tähän peliin vain osattaisiin panostaa, samalla tavalla kuin aiemmin.


16. Ninja Gaiden

Ninja Gaiden 3 PS3:lla oli melkoinen pettymys ja vaikka Razor's Edge korjasin osan ongelmista, niin sarja ei ole sen jälkeen enää ollut näkyvissä. Sigma ja Sigma 2 olivat molemmat kokonaisuudessaan oikein hyviä pelejä. Ne olivat ajoittain raivostuttavan vaikeita, mutta kun niihin jaksoi panostaa niin ne todellakin tarjoasivat paljon. Tämä on sellainen sarja josta olisi kiva nähdä uusi peli. Varsinkin tässä pelissä sai olla ninja ja vieläpä sellainen ninja kuin mestari Ryu Hayabusa.


15. Victor Vran

Kokonaisuutena tämä on sellainen peli, joka pärjää myös ilman mitään jatko-osia. Mutta, se ei tarkoita etteikö olisi hienoa nähdä jatkoa. Sen ei tarvitse edes keskittyä Vraniin, vaan aikaan hänen jälkeensä. Tämä on yksi niitä pelejä jotka ovat toiminnassaan ja tunnelmassaan todella iskeneet. Tälläisiä pelejä on monia samanlaisia, mutta yksikään niistä ei ole saavuttanut samaa toiminnallisesti hyvää otettu kuin tämä peli.


14. BloodRayne

Tämä on sellainen sarja jossa on alusta asti ollut ongelmia, mutta varsinkin kaksi ensimmäistä peliä olivat hyviä toimintapelejä. Nykyaikana sen kömpelyyden saisi kyllä pois ja muutenkin toiminta voisi olla vaikka kuinka hyvin tehtyä. Hack n slash pelejä on vaikka kuinka ja vaikka kuinka monenlaisia. BloodRayne on sarja josta saisi tunnelmallisen, verisen ja vauhdikkaan toimintaseikkailun. Lisäksi Rayne on todella hyvä pelihahmo, joka ansaitsi uuden mahdollisuuden.


13. Doctor Strange

En osaa äkkiä sanoa yhtäkään peli jossa Tohtori Outo olisi pääosassa. Marvel Ultimate Alliancessa hän oli pelattava hahmo, mutta pakko sanoa että tämä on sellainen Marvel hahmo, jossa olisi potentiaalia omalle pelille. Jotakin Kingdom Hearts tyylistä rikasta toimintaa. Siinä pelisarjassa on vaikka minkälaisia temppuja jotka voisi hyvin kääntää Strangen käyttämiksi magioiksi. Tämä on sellainen lisenssi jonka käyttäminen on vaikeaa mutta ei mahdotonta. Nyt olisi aika kun Benedict Cumberbatchin tähdittämä MCU:hun liittynyt hahmo on saanut uutta voimaa.


12. How to Train Your Dragon

Animaatioelokuvien joukossa, tämän sarjan kaksi elokuvaa ovat ehdottomasti omia suosikkejani. Siksi onkin valtava sääli, että kaikki näkemäni pelit tästä ovat lähinnä niitä lentelypelejä, eivätkä kuulemma edes kovin hyviä sellaisia. Myönnettäköön, tämän sarjan kohdalla lentely on aika iso juttu, mutta se ei tarkoita ettäkö kaikki pitäsi keskittyä siihen. Tämä on sellainen sarja jossa on aivan valtava potentiaali. Lohikäärmeiden täyttämä maailma on todella rikas ja täynnä vaihtoehtoja.


11. Hopeanuoli

Tämä tuskin tulee koskaan tapahtumaan, koska anime ja magna ovat kumpikin jo niin vanhoja. Ginga sarja on kuitenkin sellainen jossa on oma suuri viehätyksensä. Sillä sarjalla on paljon faneja ja tällä pelillä olisi kyllä fanikuntaa, jos siihen vain saataisiin tekijät joilla olisi sama into sarjaa kohtaan. Tarinoita on vaikka kuinka ja hahmoja on vaikka kuinka. Spyro tyylinen seikkailu mutta Hopeanuolella, siinä olisi mestariteoksen ainekset.


10. Devil May Cry

Uusin Dmc tuhosi tämän sarjan todella hyvin. Kuka ikinä muuttikaan Dantea niin dramaattisesti, ansaitsee potkut. Alkuperäinen on yksi parhaita pelihahmoja koskaan ja toiminta jossa käytetään miekkaa sekä loputtomin ammuksin varustettuja pistooleja, puhumattakaan valtavasta variaatiosta muita aseita, on edelleen yksi parhaista. Trilogian ykkönen teki loistavaa jälkeä ja vaikka kakkonen olikin valtava pettymys, korjasi kolmonen kaiken. Nelonen oli sitten jo selvä askel poispäin. Nyt olisi korkea aika tuoda Dante takaisin, oikea Dante.


9. Van Helsing / Dracula

Tämän kohdalla on vähän tälläinen kahtiajakoinen ajatus. Van Helsing elokuvaan pohjautuva peli oli todella nopeasti ja laiskasti tehty. Siinä pyrittiin kohti Devil May Cry pelisarjaa ja se oli hyvä suunta. Jos siihen vain olisi panostettu oikeasti ja huolella, niin se olisi varmasti ollut erittäin hyvä peli. Toinen vaihtoehto on Dracula. Dracula Untold oli sellainen elokuva joka huusi videopeliä, jota ei koskaan tullut. Kumpa näistä kahdesta hahmosta saataisiin peli, jossa tekijöinä olisi sellaisia, joita kiinnostaa myös se lopputulos.


8. Wolverine

X-Men Origins: Wolverine on lisenssipeleistä parhaita. Tässä pelissä on väkivaltainen hurmeinen Wolverine, juuri sellainen kuin pitääkin ja äänenä ja inspiraationa Hugh Jackman. Miksi se ei koskaan saanut jatkoa. Tämä on juurikin sellainen peli sarja jossa tälläinen Devil May Cry, Ninja Gaiden ja ehkä jopa Batman Arkham vaikutteinen taistelu olisi enemmänkin kuin oikealla paikallaan. Toivottavasti Wolverine saa vielä joskus uuden, arvoisensa pelin. X-Men muutenkin olisi hyvä aihe pelisarjalle, mutta Wolverine on se vahvin osa.


7. Wolf Among Us / Fables

Telltale Gamesin Magnum Opus on Wolf Among Us. Suuri sääli onkin se, että se tuskin tulee saamaan uutta kautta. Mutta Fables on rikas tunnelmassa, tarinoissaan ja tyylissään. Sarjakuvissa on valtava määrä hyviä hahmoja. Tässä olisi paikka ottaa Telltalen jättämä alku ja jatkaa sitä. Wolf Among Us on genressään yksi parhaita. Se ei tosin tarkoita etteikö Fables taipuisi myös toisenlaiseksi peliksi. Tässä on nimittäin potentiaali ja materiaalia vaikka mihin. Jos Telltale ei jatka WAU sarjaa, ehkä jonkun muun olisi aika.


6. Star Wars / Darth Maul

Star Wars pelit ovat uudessan nosteessa, varsinkin räiskintäpelit. Mutta itse kaipaan jotakin sellaista toimintapeliä jossa pääsee taistelemaan valomiekalla ja mahdollisesti jedivoimilla. Star Warsin suhteen eräs hahmo olisi kuitenkin omiaan juurikin Batman: Arkham / Middle-Earth Shadow sarjan tyylisessä toimintaan ja hiiviskelyyn painottuvassa synkässä ja väkivaltaisessa pelissä, nimittäin sarjan toiseksi paras, rikollisen aliarvostettu, pahishahmo: Darth Maul. Siinä olisi legendaarisen pelin ainekset.


5. Lord of the Rings / Aragorn

Middle-Earth: Shadow of Mordor ja piakkoin ilmestyvä Shadow of War ovat tuoneet Keskimaan loistavasti esille. Itse kuitenkin kaipaan Sormusten Herra pelejä joissa pääsi pelaamaan Aragornilla. Muistan erään pelin: Aragorn's Quest. Se oli monella tavalla hyvä peli. Ongelmana vain oli se, että se oli vähän niin ja näin tehty eikä ollut järin synkkä. Verta ei juuri ollut taistelu sekin jätti paljon toivomisen varaan. Nyt kun Shadow sarja on saamassa uutta voimaa, niin ehkä tulevaisuudessa muutkin tarinat saavat. Ehkä Aragorn saa vielä joskus, oman pelinsä. Shadow sarja on hyvä esikuva.


4. Iron Man

Rautamies on MCU:n alku ja juuri ja Robert Downey jr on sarjan kansikuvapoika. Suuri ihme onkin että paria lisenssipeliä lukuunottamatta hahmo ei ole saanut juuri videopelien huomiota. Lisenssipeleihin ei juuri koskaan panosteta. Iron Man on juurikin sellainen hahmo joka sopisi loistavasti avoimen maailman peliin. Vapaus lennellä ympäriinsä, kokeilla valtavaa määrää erilaisia aseita ja varusteita. Mukana tietenkin paljon tuttuja pahiksia kuten Ultron, Musta Ruoska kreivi Nefaria ja Mandariini. Ei yhtä synkkää kuin Arkham sarja, mutta ei yhtä hullua kuin Saint's Row.


3. Punisher

Tuomari on ehdottomasti yksi omia Marvel suosikkejani. Jon Bernthal on todella surkea valinta rooliin, mutta jotakin positiivista haettaessa, ehkä hän saa pelintekijät kiinnostumaan hahmosta. Thomas Janen loistavan Punisher elokuvan vanavedessä ilmestys PS2 peli: Punisher oli erittäin hyvä toimintapeli jossa Rankaisija pääsi oikeasti oikeuksiinsa. Räiskintä meni välillä liikaa perusammuskeluksi, mutta tunnelmaa korostivat kuulusteluosiot ja muutenkin Punisher tunnelma oli vahvasti esillä. Tässä olisi aineksi vaikka mihin, moraalipeliksi Telltalelle, tai vaikka toiminapeliksi kuin Uncharted tai Resident Evil 4-6.


2. Spawn

Mielettömän suuri potentiaali joka voi odottaa käyttäjäänsä. Spawn on verinen, synkkä ja väkivaltainen fantasiamaustettu sarja jossa olisi videopelille otollinen ympäristö. Jälleen, Batmanin Arkham sarja on lähes täydellinen esikuva tälle hahmolle. Ainoa mitä se vain tarvitsee on verta ja paljon aseita. Siinä olisi todellakin aineet mestariteokselle. Aiempi peli jota olen pelannut oli Spawn: Armageddon. Siinä pelissä oli oikea idea, mutta toteutus jäi ikävästi kauas siitä mitä sen olisi pitänyt olla.


1. Spyro

Spyro the Dragon ja Legend of Spyro ovat kumpikin olleet oikein hyviä pelisarjoja. Spyro saattaa hyvikin olla saamassa Crash Bandicootin tapaan oman trilogiansa nykykonsoleille. Toivoa sopii että se innostaa aivan uuden pelin tekemiseen. Skylanders nimittäin ei ole Spyron arvoinen pelisarja. Spyro kuuluu aivan omaan sarjaansa. Tämä on edelleen yksi sellainen pelisarja jossa olisi todellista voimaa ja suunntonta potentiaalia. Insomniac Games onnistui kolme kertaa sarjan kanssa. Spyro 3: Year of the Dragon on edelleen PS1:n paras peli. Nyt olisi jo aika tuoda Spyro lohikäärme nykypäivään, uuden pelaajasukupolven pelattavaksi.

maanantai, 24. heinäkuu 2017

Suurimmat pettymykset

Kaikki pelit eivät vain toimi, vaikka kuinka haluaisi. On syytä myöntää että aina ei tule onnistumista ja vaikka kuinka peliä olisi halunnut, niin se voi myös olla karvas pettymys.

 

 

 

Vastaan on tullut myös pelejä jotka eivät ole täyttäneet odotuksia. Pelin ei tarvitse välttämättä olla huono, mutta sen on täytynyt olla huonompi, kuin se olisi voinut olla tai vielä paremmin, pitänyt olla. Hyvätkin pelisarjat pitävät sisällään huonoja osia ja niiden kautta oppii arvostamaan niitä selvästi parempia.

Peli voi myös olla sellainen, että se on niin karvas pettymys että se ei ole yhtään sellainen kuin pitäisi olla. Ehkä peli on todella erilainen, tai sitten se on niin kaukana edeltäjiensä laadusta, että sitä ei vain voi nostaa kovin suureen arvoon, vaikka kuinka tekisi mieli.

 

 

EPÄKUNNIALLISIA MAININTOJA

 

Crash Bandicoot: Wrath of Cortex

- Crash Bandicoot: Warpedin jälkeen, todella iso pudotus. Ei yhtään edeltäjänsä charmia ja erinoamista ohjausta.

 

Stories: Path of Destinies

- Se tuli vähän yllätyksenä että miten paljoa toistoa tässä pelissä on. Silti, hyvä peli.

 

Mass Effect 3

- Ainoa asia, mikä tuhoaa tämän pelin, todella pahasti, on se miten se päättyy.

 

 




24. Batman: Arkham Origins

Ei mitenkään huono peli, mutta monet asiat jättävät toivomisen varaa ja sitten on se puoli, että tämä yrittää olla esiosa Arkham sarjalle, mutta ottaa aivan liikaa vapauksia. Bane jättää todella paljon toivomisen varaa ja se on vasta jäävuoren huippu. Hyvä peli, mutta olisi voitu tehdä monet asiat aika paljon paremmun.


23. Godzilla

PS2:n tappelupeli. Kokonaisuudessa varsin toimiva taistelupeli hyvällä valikoimalla hirviöitä. Mutta kyllä tämän pelin kankeus tuli ikävänä yllätyksenä. Tässä ei ollut ihan sitä tyylikkyyttä mitä odotin sillä myös graafinen ulkoasu jätti toivomisenvaraa.


22. Puss in Boots

Tämän kohdalla yllätti se että miten halvalla tämä peli oli tehty. Juonenkuljetus oli todella halvasti tehty ja vaikka pelissä olikin toiminnallisesti puolensa niin aika pirun helppokin tämä peli on. Siis tässä pelissä on todellakin hetkensä eikä mitenkään huono tekele ole kyseessä, mutta toteutuksesta näkyy että tähän ei ole pantu ihan niin paljon aikaa kuin olisi ehkä pitänyt.


21. Kingdom Hearts: Fragmentary Passage

Tämän osan kohdalla olin varautunut siihen että tämä voi olla vähän lyhyemmän puoleinen, mutta se pituus tuli todella isona yllätyksenä sillä lyhyt on aika lievä ilmaus. Peli ei muutenkaan juuri vie tarinaa eteenpäin sillä tavalla kuin olisin toivonut. Hyvä osa tämä on Kingdom Hearts sarjaa ja osana 2.8 pakettia, tämä on ihan hyvä lisä, mutta ikävän DLC mainen osa.


20. Beyond: Two Souls

Odotin tältä peliltä aika paljon kun Quantic Dreamin edellinen peli oli Heavy Rain. Tässä pelissä on todellakin puolensa mutta aika usein käy kyllä ilmi että pelaajalla on usein vain näennäisesti valtaa vaikuttaa siihen, miten peli etenee. Lopetus on myös sellainen mikä ei toimi kovin hyvin. Tämän pelin kohdalla liian isot odotukset olivat myrkkyä.


19. BUZZ! Robot

Kaikista Buzz! peleistä tämä robotit tuli koettua viimeisenä ja se on kyllä se pahnanpohjimmainen. Siinä missä jokaisessa muussa pelissä on jotakin todella omaa. Dinojen; Liftaa kyyttiin ja Joustoralli, Apinoiden Lännen nopein ja Monsterien Törttöilevät törmäilyautot sekä Viemärihuuhdonta, ihan vain nimetäkseni pari. Roboteilla ei ole mitään oikeasti omaa ja oikeasti hyvää peliä.


18. Dissidia: Final Fantasy

Tämä on monella tavalla todella hyvin tehty peli. Hahmovalikoima on todella vaikuttava ja muutenkin tähän peliin saa kulutettua paljon aikaa. Ongelmia on pari jotka todellakin syövät nautintoa. Peli ei ole sillä tavalla taistelupeli kuin odotin. Tässä pelissä on paljon vapaata tilaa ja paljon sitä nysväämistä. PSP kontrollit ovat myös aika heikot.


17. Alpha Protocol

Odotin tältä peliltä liikaa. Voisi sanoa että tämä peli on ujo. Romanssikohtaukset ovat vihjailua, toiminta on kömpelöä ja hahmon kustomointi on käytännössä olematonta. Paperilla tämä peli kuullostaa todella hyvältä, mutta toteutus ei vain pääse sille tasolle. Keskustelut ovat kyllä hyvin tehtyjä ja samoin se, miten peli rakentuu pelaajan toiminnan mukaan. Toiminta jättää kuitenkin sen ison aukon ja samoin se ujo tyyli.


16. Teenage Mutant Ninja Turtles: Smash Up

Tämänkin pelin kohdalla odotin tappelupeliä kuten Soul Calibur, Tekken tai vastaava. Mutta tämä onkin enemmän kuin Super Smash Bros Brawl. Sen lisäksi hahmo valikoima on todella säälittävä.


15. Van Helsing

Odotukset olivat jossakin Devil May Cry tasolla. Peli näyttäisi myös yrittäneen sinne, mutta kiireellä. Pelistä näkee että se on tehty äkkiä, koska on lisenssipeli. Suuri sääli onkin siinä, että jos tätä peliä olisi tehty vähän kauemmin ja huolella, niin tämä olisi voinut olla todella hyvä.


14. Shadow of Zorro

Tämä oli pettymys yhdellä tavalla. Taistelu oli yhden nappulasarjan hakkaamista, kuin pitkitetty reaktiopeli tai QTE sukulainen. Odotin peliä jossa taistelu olisi ollut hack n slash tyylistä, kuten vaikka Turtles peleissä.


13. Fight

Move peli ja hyvin, hyvin kömpelö sellainen. Tämä on erinomainen esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun pelin toteutus jää puoliväliin. Pelissä taistelu on aivan liian pikkutarkkaa ja eteneminen kohti vastustajaa hyvin hankalaa. Lyöminen on muuten tosi hauskaa, mutta kun se tarkkuus on poissa, niin sitä kautta häviää myös se aito taistelun tunnelma.


12. Incredible Adventures of Van Helsing

Victor Vranin vanavedessä tuli hankittua tämä peli. Pelattavuus on samannäköistä kuin Victor Vranissa mutta ohjattavuus ei. Tämä on monella tavalla Diablon kaltainen peli ja se ei ole hyvä asia. Vihollisia tulee usein todella paljon ja niiden hävittäminen ei ole samalla tavalla tyydyttävää ja mielekästä kuin Victor Vranissa. Ohjattavuus jättää paljon toivomisen varaa ja muutenkin peli on sellainen jossa taistelu ei koskaan pääse siihen pisteeseen johon sen toivoisi.


11. Dragonball Z: Budokai Tenkaichi 3

Budokai 3 on hyvä peli. Tästä, en tiedä mitä se yrittää olla. Tappelupeliksi ohjattavuus on surkea ja koska kamera on hahmon takana, niin se on hankalaa ja kömpelöä. Tässä pelissä ei ole mitään mitä taistelupelissä todella pitäsi olla.


10. Dragon Age II

Ensimmäinen Dragon Age oli monella tavalla puuttellinen, mutta silti kyseessä on yksi parhaita fantasiapelejä. Dragon Age II tekee kaksi asiaa oitis todella oikein. Päähenkilöllä on oma puheääni ja taistelu on vähän aktiivisempaa, selvästi askelia oikeaan suuntaan. Ongelmat tulevat siinä kohtaa kun aletaan puhua tarinasta ja kokonaisuudesta. Tarina ei missään kohtaa pääse lähellekään sitä, mitä se oli ykkösessä. DA2 on tehnyt hyvää pohjatyötä jatkoa ajatellen, mutta se menetti monia asioita, jotka ovat erittäin tärkeitä Dragon Age sarjassa.


9. Bureau: XCOM Declassified

XCOM huumassa tämä vaikutti hyvältä peliltä ja aluksi se olikin, XCOM, mutta reaaliaikaisena toimintapelinä. Hyvin nopeasti tämä peli kunnolla päin prinkkalan kaivoa. Hahmon ulkoasu muuttuu dramaattisesti ja peli toiminta sekin jää todella keksinkertaiseksi. Sitten kun lisätään umpisurkea loppupuoli, niin paketti on valmis, suuri pettymys.


8. Simpsons

Tämä peli on katastrofi. Pelin huumori ei ole hauskaa, tarina etenee vähän niin ja näin ja sen lisäksi monet tehtävät ovat tylsiä ja tai huonosti tehtyjä. Siihen kun lisätään yksi huonoimpia moninpelejä mitä olen koskaan kohdannut niin täytyy sanoa että tässä pelissä ei ole oikein mitään mitä siinä olisi todellakin pitänyt olla.


7. Ultimate Marvel vs Capcom 3

Tämä on sellainen tapaus jossa kunnon tutorial olisi voinut auttaa. Odotin taistelupeliä ja sain sellaisen, vielä varsin hyvällä hahmovalikoimalla. Mutta tämä peli olettaa liikaa, että sarja on ennestään tuttu, sillä tässä on todella karu opettelukäyrä. Peli ei turhaan kerro asioita, vaan ne pitää itse opetella. Siihen kun lisätään aika laiskasti tehdyt hahmojen tarinapätkät, jotka ovat sarjakuvia ilman ääninäyttelyä, niin on pakko sanoa että tämä on iso pettymys. Jos mukana olisi ollut kunnon loppuanimaatiot niin se olisi ollut jo iso plussa.


6. Dead Rising 2

Ensimmäinen kosketukseni sarjaan ja hyvin nopeasti kävi ilmi että Dead Rising näyttää hienolta, mutta ei toimi sillä tavalla kuin toivoisi. Ohjattavuus on kankea, esineet hajoavat nopeasti, tavaroita voi kantaa aika vähän mukanaan, kokoajan on kiire ja liikkuminen on hidasta. Vapaus on todella näennäistä ja samoin kustomointi. Zombeja on kiva tappaa, mutta siitä puuttuu se mielekkyys kun tavarat hajoavat niin nopeasti. Kirskikkana kakun päällä on se, että pomovihollisia vastaan kannattaa suosiolla tuoda paljon tuliaseita.


5. Star Wars: Knights of the Old Republic

Kaksi asiaa: Päähenkilöllä ei ole ääntä keskusteluissa ja vielä isompi juttu, taistelu on vuoropohjaista, väärällä tavalla. Olisi voitu suosiolla mennä FF tyyliin jos kerran ei voida tehdä reaaliaikaista taistelua. Tämän jälkeen tosin osaan arvostaa Dragon Age: Originsin toimintaa joka sekin jättää toivomisen varaa. Tämä peli kuitenkin kärsii näiden kahden asian takia, todella pahasti. Tässä oli kuitenkin aineet mestariteokseksi.


4. Ninja Gaiden 3

Ninja Gaiden Sigma ja Ninja Gaiden Sigma 2 olivat PS3:lla todella hyvät pelit. Niiden jälkeen odotin innolla tätä kolmosta. Tarinallisesti peli aloittaa ihan hyvin, ei nyt yhtä hyvin kuin aiemmat, mutta menköön kun Ryu näyttää ja kuullostaa todella hyvältä. Toimintakin on ihan hienoa ja jälleen, todella veristä, askel oikeaan suuntaan. Mutta sitten käy ilmi että toiminnassa ei ole juuri asevariaatiota ja muutenkin toiminnasta puuttuu se terä mikä oli aiemmin läsnä. Tämä peli ei vain tunnu samanlaiselta kuin aiemmat ja edetessään tarinakin heikkenee ja pomoviholliset ovat nekin aika heikosti tehtyjä. Razor's Edge versio yritti korjata mitä korjattavissa oli mutta se oli liian vähän liian myöhään.


3. Sly Cooper: Thieves in Time

Tämä on loukkaus sarjaa kohtaan. Värikäs animaatiosarjagrafiikka on edelleen läsnä, mikä on hyvä. Tutut hahmot kuullostavat todella hyviltä ja pelattavuus tuntuu toimivalta. Kentissä on kivasti vaihtelua ja samoin tehtävissä. Mutta sitten kun mennään syvemmälle niin käy ilmi että vaikka pari ensimmäistä maailmaa ovat todella hyviä, niin se taso romahtaa lopulta niin tehtävissä, vihollisissa kuin pelissä itsessään. Alkupuoli on lupaava ja loppupuoli todella huono. Viholliset ovat uudelleenlämmityksiä aiempien pelien vihollisista ja muutenkin pelin omat uudet jutut eivät vain toimi. Tämän lisäksi kaikki päättyy tarpeettomaan cliffhangeriin.


2. Devil May Cry 2

Tämä on todella erikoinen tapaus. Ensimmäinen Devil May Cry on toimintapelien joukossa yksi kaikkien aikojen parhaista. Tässä pelissä on todella vähän samaa edeltäjään. Sanottakoon että Dante näyttää todella hyvältä ja tunnelma on sekin varsin vahva. Mutta se toiminta, on todella mitäänsanomatonta. Toiminnassa ei ole vauhtia, aseissa ei ole vaihtelua ja tyylikkyys on aina pohjalukemissa. Tähän kun lisätään hyvin tylsät pomoviholliset joita saa takoa aivan liikaa, niin ei ole ihme, että tämä on yksi huonoimpia jatko-osia koskaan. Peli näyttää siltä miltä pitää, mutta ei tunnu siltä miltä pitää.


1. Final Fantasy XII

Tämä oli se kerta kun Final Fantasy ei enää ollut Final Fantasy. Isoin juttu on se, että taistelu ei ole enää vuoropohjaista. Toinen ongelma on siinä että pelin hahmot jättävät aika paljon toivomisen varaa. Pelin yleinen ulkoasu ja tarina ovat kelvollisia, mutta kun se FF sielu on poissa, niin peli ei ole todellinen Final Fantasy. Tämä oli todella kova pala sillä tähän asti Final Fantasy pelit olivat olleet todella koukuttavia tapauksia, täynnä todella hyviä ryhmäläisiä, hyviä vihollisia ja näyttäviä summoneja (jotka nekin on kunnolla pilattu). Tämä peli ei tarjoa näistä oikein mitään, mutta kun toiminta on pilattu näin hyvin, niin ei sillä ole oikeastaan enää edes väliä.

maanantai, 24. heinäkuu 2017

Suurimmat yllättäjät

Joskus pelit onnistunut todella yllättämään. Tapoja voi olla monia, kun lopputulos on paljon parempi mitä aluksi osasi odottaakaan, niin silloin on käsillä jotakin todella erityistä.

 

 

 

Nyt listataan positiivisa yllättäjiä. Pääasiassa pelejä jotka joko:

a) Olivat saaneet osakseen jo jonkinlaista huomiota, mutta onnistuivat pistämään merkittävästi paremmaksi.

b) Tulivat ihan ilman varoitusta ja tarjosivat jotakin todella erityistä

c) Muuttivat asioita selvästi ja vain parempaan suuntana.

 

Vain yksi per pelisarja sillä parissa sarjassa näitä todellisia yllätyksiä on koettu useampi kuin yksi. Jotkut pelisarjat nimittäin onnistuvat pistämään vielä paremmaksi edeltäjistään. Pelisarjoissa siis poimitaan se peli mikä yllätti kaikkein eniten, eli odotuksia on ollut, mutta ne on ylitetty todella merkittävästi.

Mikäli kyseessä on yksittäinen peli, niin silloin tilanne on tietenkin vähän toisenlainen. Jotkut pelit ovat sellaisia että ne eivät pidä mitään isoa mekkalaa itsestään, mutta sitten ilmestyessään todellakin vievät pelaajat mukanaan.

 

KUNNIAMAINTOJA

 

Gun

- Enemmän kuin perus western. 

 

Primal

- Yllättävän hyvä, hauska ja toimiva tarina. Pääpari on erinomainen

 

Jak II: Renegade

- Ykkösen värikäs maailma on vaihtunt synkkään ja vapaan laajaan maailmaan.

 

Darksiders

- Idea tuntui hyvältä mutta hyvän idean lisäksi mukana on todella hyvin tehty toiminta ja paljon syvällisempi fantasiamaailma kuin osain aavistaakaan.

 




24. CTR

Mität tulee rallipeleihin niin tämä oli parin kokeilun jälkeen ihan kiva peli. Mutta kun tätä alkoi pelaaman vähän enemmän ja ennenkaikkea, monipelinä, niin sai huomata että kyseessä on paras rallipeli koskaan.


23. Darkness II

Ensimmäinen Darkness oli ihan kiva peli, mutta kun sain tämän käsiini, niin huomasin että tyyli on vaihtunut täysin ja toiminta kehittynyt. Se suunta, oli suoraan ylöspäin. Tämä peli tarjoaa todellakin sellaista toimintaa jossa tuntee olevansa pimeyden ruhtinas. Vihollisia voi laittaa kirjaimellisesti poikki ja pinoon ja kaikki tämä verisessä maailmassa jossa ulkoasu on todellakin erinomainen.


22. Dead to Rights: Retribution

Tämä vaikutti kivalta toimintapeliltä jossa vaihtelua mukaan tuo koira. DtR: Retribution on kuitenkin yllättävän mukaansa tempaava räiskintä. Tyyli on hyvä ja pelattavuus toimii. Tämän kohdalla oli hieman ajatuksia, mutta en odottanut että tämä alelaari peli, onkin todellinen toiminnan helmi.


21. Hoard

Sain tämän lahjana kun kaveri tiesi että lohikäärmeet ovat minun juttuni. Tämä peli on haastava, mutta oikealla tavalla. Se tapa jolla tämä peli toimii, nappasi oitis mukaansa. En oikeastaan odottanut tältä peliltä mitään erityistä, mutta sain laatua, siis todellista laatua.


20. Spec Ops: The Line

Tämä on sellainen peli jonka kanssa odotin ihan normaalia kolmannen persoonan räiskintää ja tarinaa joka kuulemma on astetta parempi. No se todellakin on astetta parempi. Toiminta on tehty hyvin, mutta tarina on tehty todella hyvin. Tämän pelin kohdalla toiminta tuntui alusta asti varsin miellyttävältä, mutta tarina muuttui edetessään kokoajan paremmaksi ja samoin peli.


19. Mass Effect 2

Ensimmäinen Mass Effect nyt ei mitenkään erityisemmin napannut. Hahmoista löytyi kyllä pari suosikkia ja kyllähän tarina oli ihan ok. Mutta ME2 onnistui todellakin koukutamaan. Tutut hahmot ja vanhat valinnat ovat tärkeässä asemassa ja toiminta on saanut todellakin aivan uutta voimaa. Voidaan sanoa että ME2 teki kaiken paremmin kuin edeltäjänsä ja kannusti todellakin hankkimaan myös jatko-osan.


18. Bulletstorm

Tämän kohdalla odotin ihan perusräiskintää. No tämä ei todellakaan ole perusräiskintää, vaan todella mielekästä, monipuolista ja hurjaa räiskintää. Aseita on paljon ja pari lisävivahdetta varmistavat että Bulletstorm on yksi parhaita FPS pelejä joita olen koskaan pelannut.


17. Teenage Mutant Ninja Turtles II: Battle Nexus

Turtles pelit ovat aina uponneet. Odotin tämän oleman hyvää jatkoa edelliselle, perustuihan se samaan TV-sarjaan, erittäin hyvään sellaiseen, yhteen omista suosikeistani. Mutta kun tätä peliä alkoi sitten oikeasti pelaamaan niin sai huomata että kahden pelaajan sijaan tässä on yhtä aikaa neljä pelaajaa. Peli oli todella uskollinen animaatiolle ja varsin laaja pituudeltaan. Pelattavissa hahmoissa oli hyvin eroja ja kokonaisuutena tämä peli tarjoasi todella paljon pelattavaa ja erinomaisena monipelikokemuksena. Bonuksena mukana on eräs NES:in klassikko, mutta parempana.


16. Dishonored

Tämä on sellainen tapaus jonka hankin vasta aika paljon myöhemmin, ilmestymisen jälkeen, silloin oli jo DLC:täkin tullut ulos. Tämä peli osui koska maailma on erinomainen ja tapa jolla peli etenee on vapaamuotoista. Maailma myös muuttuu pelaajan tekojen myötä. Tässä on kaikenlisäksi sellainen hiiviskely, joka jostakin syystä, todella toimi. Itse en ole todellakana hiiviskelypelien ystävä.


15. BUZZ! Monsterimania

Sisareni sai tämän joskus syntymäpäivälahjaksi. Tuli sitä itsekin sitten pelattua ja sen jälkeen Buzz vei täysin mukanaan. Syy on siinä että tämä minipelikokoelma on täynnä todella miellyttäviä ja simppeleitä pelejä joita on todella hauska pelata porukassa. Party pelinä Buzz on todellakin yksi parhaista ja tätä hirivömania ovat seuranneet niin dinot, apinat kuin robotitkin.


14. Witcher 2: Assassins of Kings

Noituri sarjan ensimmäinen peli on itselleni tuttu parista kokeilusta. Tarinan sain kuitenkin tietooni myöhemmin, vähän ennen kuin pelasin tätä peliä, mikä oli silloin kun kolmonen oli jo saanut julkaisupäivän. Kun aloin pelaamaan tätä, niin huomasin miten paljon valintoihin tämä peli voikaan perustua ja miten hyvin fantasiamaailma on osana tätä peliä. Geralt on erittäin hyvä päähenkilö ja tapa jolla kirjojen aikuinen maailma on saatu pelimuotoon oli upea. Tämä peli oli näyttävä ja hyvä pelata. Kannusti oitis hankkimaan Witcher 3:n ensimmäiseksi PS4 peliksi. Tämä on lisäksi se peli joka nosti odotukset huippuunsa kolmannen pelin kohdalla. Wild Hunt onnistui sekin yllättämään todella paljon, mutta sitä kohtaan oli jo niin isot odotukset, toisin kuin tätä peliä kohtaan.


13. Fahrenheit

En tiennyt tästä pelistä juuri mitään kun hankin. Olin kuullut että on kuulemma yllättävän hyvä. No se piti paikkansa sillä tarinallisessa mielessä ja tunnelmallisessa mielessä tämä peli oli aikoinaan erityisen hyvä. Pelaajan valinnoilla oli väliä tarinan kannalta ja se miten peli etenee, oli todella hyvä. Tässä on erittäin hyvä esimerkki siitä, että aivan tuntematonkin peli, voi tarjoata yhden aikakautensa parhaista pelikokemuksista.


12. X-Men Origins: Wolverine

Wolverine ja Hugh Jackman fanina tämä peli oli ilmiselvä hankinta. Lisenssipelinä tämä nyt vähän arvelutti, mutta kyllähän tämä nyt on varmaan vähintäänkin kelvollinen. No tämä peli oli paljon enemmän kuin kelvollinen. Toiminta oli todellakin selllaista millaista pitää mutta vielä enemmän iski se, miten väkivaltainen tämä peliä oikein olikaan. Peli tyyliltään sellainen, millainen elokuvankin olisi pitänyt olla.


11. War of the Monsters

Tämä tuli tutuksi yhden demon kautta. Sitten kun pääsi kiinni siihen oikeaan peliin niin sai huomata että kaikki se laatu mitä demossa oli ollut, oli vasta alkua. Pelattavia hahmoja oli paljon ja kentissä riitti tuhottavaa. Tämä peli ottaa paikan listalla sen takia, että tämä onnistui yllättämään jo demoversiossa niin kovasti, että sen oikea peli alkoi houkuttaa aivan suunnattomasti ja sitähän tuli sitten pelattua ja paljon.


10. Sly 2: Konnakopla

Ensimmäinen Sly oli kelvollinen tasohyppelypeli. Kakkosen kohdalla tyyli muuttui todella paljon ja peli siinä samalla. Se tapa jolla tämä sarja muuttui, yllätti aivan täysin. Se laajuus, vaihtelu ja tehtävien laatu olivat paljon parempia kuin olin edes aavistanut ja tätä peliä tuli ahmittua vaikka kuinka ja ennen kolmosen ilmestymistä, tämä oli pelattu läpi useamamn kerran. Sly 2 todellakin näytti miten jatko-osalla voidaan laittaa edeltäjästä paremmaksi.


9. Uncharted: Among Thieves

Naughty Dog oli ennen tätä sarjaa jo varsin hyvässä maineessa, mutta tämä sarja varmisti heidän paikkansa huipulla. Tämä oli ensimmäinen peli jonka ostin PS3:lle, yhdessä konsolin kanssa. Edellistä osaa oli tullut kyllä pelailtua ja tarina oli päällisin puolin tuttu. Mutta se tapa jolla toiminta ja elokuvamaisuus tulivat tässä pelissä esiin, yllätti aivan täysin. Siis ensimmäinen Uncharted oli hyvä peli, erinomainen jopa, mutta tämä kakkonen, onnistui tekemään kaiken selvästi paremmin.


8. Batman: Arkham City

Arkham Asylum oli yllätys sekin. Synkkä ja erittäin immersiivinen tyyli ja ennenkaikkea toiminta veivät todella mukanaan. Mutta tapa jolla Arkham City sitten yllätti, oli vielä isompi. Tätä peliä kohtaan oli aika kohtuulliset odotukset, mutta se tapa jolla tämä peli vei mukanaan, oli jotakin ikimuistoista. Vapaa maailma ja aika laajalta tuntuva kaupunki joka oli täynnä tuttuja ja vähemmän tuttuja Batman hahmoja. Tyyli ja tunnelma olivat alusta asti uskomattoman vahvoja. Tässä on peli joka ei pettänyt millään tavalla, vaan yllätti olemalla vielä parempi kuin aluksi aavistinkaan.


7. Final Fantasy VII

Final Fantasy sarjaan tutustuin pääasiassa tämän pelin kautta. Nelosta olin joskus pelannut, mutta en juuri muistaut siitä mitään. Taistelumekaniikka oli uudenlainen ja aluksi peli tuntui vähän oudolta, mutta kun tätä peliä "oppi" pelaamaan ja siihen pääsi sisään, niin alkoi kaipaamaan lisää. FF sarja todellakin koukutti mukaansa ja se on tämän pelin ansiota. En odottanut tältä peliltä paljoa mitään, mutta sain todella paljon.


6. Kingdom Hearts: Birth By Sleep

Kingdom Hearts sarja ei itsessään ollut suuri yllättäjä. Kun mukana on tuttuja Disney ja Final Fantasy hahmoja, niin pakkohan sen olla hyvä sarja ja niin se olikin. Kakkosta kohtaan oli myös aika suuria odotuksia ja valtaosa niistä täyttyi aivan selvästi. Mutta sitten tuli Birth By Sleep. Esiosa jossa aivan uudet naamat ja aivan uudenlainen ote. Tämän lisäksi tämä oli PSP peli. Mutta kun tätä peliä alkoi pelaamaan ja ennenkaikkea, kun tämän pelin läpäisi, niin huomasi, että tässä on todellakin mestarillinen peli.


5. Castlevania: Symphony of the Night

Tätä peliä kohtaan oli tiettyjä odotuksia, kyseessä oli kuulemma hyvä peli. Sanotaan että aluksi peli oli ihan hyvä, mutta mitä enemmän siihen pääsi sisään ja mitä enemmän linnaa tutki ja mitä enemmän pomovihollisia kohtasi niin sitä paremmalta peli alkoi tuntua. Yön Sinfonia on juurikin sellainen peli joka on selvästi parempi kun sitä itse pelaa.


4. Resident Evil 4

Olin tätä peliä kohtaan epäilevä, siis todella epäilevä. Kauhupelisarjana tunnettu RE oli nyt saanut uudenlaisen otteen ja toiminnassa oli omat juttunsa, esimerkiksi se, että et voi ampuessasi liikkua. Nämä olivat osittain niitä syitä miksi epäilytti hankkia. Mutta kun tätä peliä alkoi pelaamaan niin huomasi, että tässä on yksi parhaita toimintapelejä. Sanotaan RE6 yllätti siinä toiminnassa parilla tavalla, mutta mikään RE sarjassa ei ole yllättänyt yhtä suuresti, kuin Resident Evil 4.


3. Wolf Among Us

Sarjakuvat olivat ennestään hieman tuttuja. Telltalen pelit eivät olleet kovin tuttuja, Walking Dead oli tullut pelattua ja se oli ihan kiva peli. Mutta se, miten syvällinen ja peli tämä todella onkaan, tuli aivan puskista. Bigby Wolf oli myös yllättävän hyvin tehty pelihahmo. Tämän pelin kohdalla todella yllätti se tietty ylitsevuotava taustatarinoiden määrä. Tästä pelistä tuli hetkessä yksi omista suosikeistani enkä todellakaan arvellut että niin kävisi. Helposti yksi oman genrensä parhaita mestariteoksia.


2. Victor Vran

Tätä peliä kohtaan ei ollut juuri mitään odotuksia. Se näytti kivalta ja monipuoliselta toimitapeliltä, mutta pelin laajuus ja todellinen toiminta onnistuivat kyllä tarjoamaan aika paljon enemmän mitä siltä osasin aluksi odottaa. Peli näytti aluksi sellaiselta suhteellisen normaalilta toimintapeliltä mutta toiminta yllätti, ei tosin yhtä paljon kuin tarina ja vielä enemmän, maailma, onnistuivat yllättämään ja todella positiivisesti.


1. Middle-Earth: Shadow of Mordor

Tämä on sellainen peli joka tuli hankittua koska se sijoittuu Keskimaahan ja koska siinä oli Batmanista tuttu erinomainen taistelumekaniikka. Yllätys oli kyllä melkoinen kun huomasi miten koukuttava peli on miten toimiva Nemesis systeemi oikeasti onkaan. Tämän lisäksi pelissä on erittäin vahva fantasia tunnelma ja ennenkaikkea Keskimaahan sopiva tunnelma. Tässä on peli jota kohti ei ollut mitään kovin suuria odotuksia, mutta pelistä tuli legendaarinen.

sunnuntai, 23. heinäkuu 2017

Dog Sled Saga

Dog%20Sled.jpg

Minun koirani, minun tiimini

 

Rekiajoista ei ole turhan montaa peliä, sillä aihe ei välttämättä ole se kiinnostavin. Koirareki saaga tarjoaa pelin juurkin tästä aiheesta ja vielä varsin onnistuneesti.

 

 

 

Tämä on niitä pelejä joita en välttämättä olisi kyllä itse poiminut, mutta omapa olisi menetykseni, sillä Dog Sled Saga on yllättävän addiktoiva ja todella hyvin tehty peli.


Idea on ohjata koiravaljakkoa erilaisissa kilpailuissa ja kun voittojen myötä tulee lisää rahaa ja enemmän kunniaa, niin sitä enemmän avautuu mahdollisuuksia saada sponsoreita, hankkia lisää koiria ja mahdollista kaikkea muutakin hyödyllistä. Tavoitteena on nousta huipulle ja tulla parhaaksi. Se ei kuitenkaan ole läpihuuto juttu sillä tämä peli on perusidealtaan hyvinkin simppeli, mutta se osaa olla myös hyvinkin haastava.


Yksi osa pelistä on kilpailussa, jossa ohjataan valjakkoa. Pelaajan täytyy pitää silmällä useita eri tekijöitä. Koirat eivät saa ajautua liian lähellä toisiaan tai sotkeutua valjaksiin. Kentissä on myös erilaisia esteitä kuten kiviä ja kuusia. Koirat myös alkavat läkähtyä kisassa ja sen takia pelaajan täytyy heittää kaaressa heille koirankeksejä. Oikein ajoitetut heitot nettoavat sekä koirien kiintymystä, kokemusta sekä julkisuutta. Huippuunsa treenattu ja kuuluisa koira on todellinen voimanpesä joka ei hetkessä uuvu. Tämä lisäksi koirien kehitykseen kuuluu myös niiden paikan oppiminen, toiset koirat ovat parempia kärjessä ja toiset perällä. Se on sääli että näitä ei täysin saa itse päättää.


Toinen osa pelistä on talouden hallinta. Kerran kuussa tulee laskuja riippuen siitä mitä kaikkea pelaaja on hankkinut itselleen. Eri tasoilla on eri vaatimuksia ja eri etuuksia. Esimerkiksi kolmostasolle ei pääse ennenkuin koiria on valjakossa neljä. Voisi luulla että neljä koiraa ei ole haastavuudessaan sen enempää kuin kolme, mutta kyllä se neljäs koira tuo yllättävän paljon enemmän haastetta peliin.


Dog Sled Saga ei ole varsinaisesti vaikea peli, mutta se on haastava. Rahaa on syytä säästää myös pahan päivän varalle, sillä vaikka rahaa saakin voitoista enemmän mitä ylemmällä tasolla on, niin ne menot tuppaavat myös lisääntymään, etenkin jos hankkii lisää henkilökuntaa. Sponsorien suhteen on siis oltava valikoiva, toiset tarjoavat enemmän keksejä pelaajalle, toiset paremman reen ja jotkut tarjoutuvat maksamaan osan kustannuksista. On pelaajasta itsestään kiinni mihin panostaa, sillä kaikissa on jotakin hyvää mutta valikoimalla tietyn sponsorien, et välttämättä pysty ottamaan sitä toista erittäin hyvää.


Haastavuus on se mikä tuo peliin sitä pituutta huomattavasti lisää. Tämä ei ole pelin jonka voi nopeasti puskea läpi, sillä kärsivällisyys palkitaan. Kun koira oppii tietyn paikan ja kehittyy siinä, niin sitä paremmaksi se tulee. Keksienheittelyssä oikea ajoitus vetää enemmän kuuluisuutta puoleensa, mikä mahdollistaa koirien kehittymisen entisestään. Koirat myös kiintyvät toisiinsa kun ovat pitkään ryhmässä ja tämä tekee niistä tehokkaamman ryhmän.

Variaatiota ja muuttua riittää todella paljon ja äkkiseltään se kaikki voi tuntua erittäin monimutkaiselta, mutta siksi tätä peliä kannattaakin pelata kärsivällisyydellä ja rauhallisella etenemisellä. Sillä tavalla varmistaa rahan riittävyyden ja koirien kehittymisen. Se kuullostaa omaankin korvaani todella kovalta grindaamiselta, mutta se ei loppuviimeksi tunnu siltä kisoissa, sillä tässä pelissä tuntuu olevan sitä jotakin mikä saa vain innostaa kehittymään ja pärjäämään.


Koiraihmisenä saan tästä vähän enemmän irti, mutta eräs asia mikä vetää myös vähän enemmän tämän pelin pariin on se, että koirat saa nimetä itse. Olisi tosin ollut kiva saada vähän lisää kustomointia. Koirarotuja on useita ja niiden saatavuus ja sukupuoli on täysin kiinni sattumasta ja samoin se, että mihin rooliin ne parhaiten sopivat. Itse olisin niin halunut itselleni kärkikoiraksi seefferin, mutta se oli voimakoirana paljon tehokkaampi. Nämä ovat niitä asioita joihin ei voi vaikuttaa, mutta ne ovat niitä satunnaisia heikkouksia tässä muuten varsin mainiossa pelissä.

Se kustomointi olisi tavallaan sellainen kiva lisä joka saisi koirista jotenkin vielä enemmän omanlaisiaan jolloin niihin kiintyisi enemmän. Nytkin niistä tulee todella tärkeitä jos ne nimeää kuin nimeäisit oikean koiran ja kulutat niihin todella paljon aikaa. 


Kokonaisuutena Koirareki saaga on todella hyvin tehty peli joka kaikessa yksinkertaisuudessaan tarjoaa melko paljon haastetta, mutta myös sen verran hyvän pelattavuuden, joka yksinkertaisella alulla onnistuu koukuttamaan mukaan niin hyvin, että tähän peliin kyllä tykästyy.

 

 

+ Koirat

+ Simppeli mutta monipuolinen pelattavuus

+ Tietty koukuttavuus

 

- Koiria olisi kiva pystyä kustomoimaan enemmän

- Tuntuu ajoittain etenevän turhan hitaasti

 

 

Arvosana: 8,6

 

Eeppinen