Lopputaisteluja on ehtinyt nähdä erilaisissa peleissä vaikka minkälaisia ja samalla kun genret kehittyvät ja ihan samoja juttuja ei viitsisi samoissa pelisarjoissakaan toistaa ihan aina uudestaan, tulee vastaan aina välillä selvästi erityisiä pomotaisteluita jotka tarjoavat erittäin tyydyttävän loppuhuipennuksen. Koska loppuhuipennus on se asia mikä jää viimeisenä monesti mieleen, täytyy sen osua nappiin. Tietyt tutut kaavat toimivat uudestaan ja uudestaan pelistä toiseen, mutta kun jokin uusi idea oikeasti nappaa, niin se on heti vähän isompi juttu. Usein aika yksinkertaisetkin ratkaisut voivat todella toimia ja onnistua tekemään tietystä lopputaistelusta sellaisen, joka jää erittäin positiivisesti mieleen.

 

 

 

Tietynlaiset lopputaistelut ovat monesti niitä jotka jäävät mieleen toisia paremmin. Mutta aina välillä käy toisin.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Maelle - Clair Obscur: Expedition 33

Toinen kahdesta vaihtoehdosta viimeiseksi pomotaisteluiksi. Pelaajan valitessa Verso pelihahmoksi, otetaan yhteen Maellen kanssa ja taistelussa on erittäin hyvin tehty kaksintaistelutuntuma jossa kumpikin hahmo toimii erinomaisesti.

 

Baltros - Unicorn Overlord

Ei se paras taistelu pelissä, eikä se paras roistohahmo, mutta tapa jolla lopputaistelu on tehty tiettyine ainutlaatuisuuksineen toimii erittäin hyvin osana loppuhuipennusta.

 

Prince Ahmet - Assassin's Creed: Revelations

Kaukana sarjan parhaista roistohahmoista, mutta lopputaisteluna oikein hyvin tehty ja mukana on muutama erittäin hyvä elokuvamaisempikin kohtaus tuomassa mukaan lisää tyyliä.

 

Hassan Zyani - Call of Duty: Modern Warfare 2

Yhdistelmä Soapin ja Ghostin tiimipeliä jossa toinen ottaa yhteen lähietäisyydellä ja toinen viimeistelee kaiken näyttävällä tarkkuuskiväärin laukauksella toisesta rakennuksesta. 

 

Pulcinella - Enotria: The Last Song

Mahdollinen viimeinen pomotaistelu, riippuen pelaajan valinnoista. Ei yhtä hieno kuin toinen mahdollinen loppuvastus, mutta oikein hyvin tehty narrinukke joka tarjoaa haastettakin.

 

Kale Vanderlay - Hi-Fi Rush

Hyvin tyylikkäät puitteet monilla selkeillä lopputaisteluvivahteilla. Kale ei ole se paras pääroisto, mutta taistelussa on erittäin hyvä flow ja hyvin tehdyt tyyliseikat.

 

Visiiri - Prince of Persia: Sands of Time

Tyylikkään loppuhuipennuksen jälkeen tuleva suhteellisen simppeli, mutta todella toimiva yhteenotto. Tarinallisesti hyvä päätös hyvin tehdylle tarinalle.

 

JD Rader - Split Fiction

Kahden pelaajan yhteistyönä käytävä loppuhuipennus jossa mukana sopivasti erilaisia elementtejä jotta kokonaisuudessa on monipuolisuutta, kuten pelissä tähänkin asti.

 

James Marcus - Resident Evil 0

Suht tavanomainen taistelu sarjan mittapuulla, mutta kahden pelihahmon kautta tähän saadaan sentään vähän jotakin omanlaista ja uutta sisältöä ja otetta.

 

Chronos - Hades II

Ei yhtä iskevä mitä Hades ensimmäisessä pelissä, mutta samalla tavalla laadukkaasti tehty kuten tämän sarjan pomotaistelut tähän mennessä. Tyyliseikat olisivat voineet olla paljon parempiakin.

 

---

---

---

24. King of the Wild Hunt - Witcher

Tämän pelin tasolla yllättävän hyvin tasapainoitettu taistelu koska useat tämän pelin pomotaisteluista ovat joko rasittavan pitkäveteisiä tai turhauttavan epäreiluja. Pelin yleinen toiminta on kaukana mielekkäästä, mutta tämä on melko hyvin tehty yhteenotto jossa ei tarvitse edes kaikkia mahdollisia muuttujia mitä monissa muissa taisteluissa tarvitsee. Kokonaisuutena keskitasoa merkittävästi helpompi ja isona osana on se, että pelaajan valinnalla on myös väliä siinä, että tapahtuuko koko taistelua edes.

---

23. Basim - Assassin's Creed: Valhalla

Salamurhaaja toista vastaan. Basim on roistona aivan hanurista ja pääroistona vielä enemmän, mutta taistelu itsessään on hyvin tehty ja siihen kuuluu myös vähän liikkumista. Mukana ovat ne ratkaisevat osat tämän pelin rakenteita liikkumisessa ja puhtaassa taistelussa. Lisäksi tämä yhteenotto on merkittävästi helpompi jos on huipputason varustus sillä Basim kumartaa nopeasti Excaliburia.

---

22. Rourke - Call of Duty: Ghost

Surkea lopetus mitätöi tämän, mutta taistelu on joka tapauksessa erittäin hyvä ja eeppisellä tavalla tunteikas yhteenotto tämän roisto Ghostin ja Ghost veljesten välillä siihen viimeiseen tyyliteltyyn laukaukseen. Kokonaisuus on melko elokuvallinen kuten sarjassa on totuttu ja tapa jolla Hesh pitää kiinni Rourkesta jotta Logan voi ampua on erittäin onnistunut ja siinä on sopivaa painoarvoa ja riskiä mukana, sekä erittäin tyylikäs välitön seuraus. Se mitä sitten tapahtuu, on käsittämättömän huono ratkaisu, joka ei käydä edes järkeen.

---

21. Morgana, Mutinous Fey -  Sworn

Lopullinen yhteenotto käydään lisähaastemaailman lopussa jossa odottaa vähemmän yllättävästi mytologiasta tuttu Morgan le Fay. Haasteen suhteen tämä on erittäin vaikea yhteenotto ja merkittävästi vähemmän tasapainoitettu kuin yhteenotto Arthuria vastaan. Taistelua ei käydä siinä tyylikkäimmässä paikassa, mutta mitä tulee puhtaaseen Hades-maiseen pomotaisteluun, on tämä sitä itseään sillä se vaatii hyvän hahmonkehityksen ja ymmärryksen pelin mekaniikoista, puhumattkaan hyvän asevalinnan, jolla pystyy vastaamaan tähän haasteeseen.

---

20. Red Corruption - LEGO Horizon Adventure

Ykkös Horizonin Hadesin korvaava roistohahmo, jota ei suoraan nimetä pelissä, mutta joka toimii kuin korruptio, tai virus. LEGO tyylisesti tehtynä tämä pomotaistelu toimii erittäin hyvin. Siinä on mukavasti teemaan sopivia muuttujia eikä taistelu muutu tylsäksi tai rasittavaksi. Tietyillä tavoilla tämä toimii jopa paremmin kuin varsinaisen Horizon Zero Dawnin lopputaistelu, jossa on puolensa.

---

19. Sigma - Mega Man X8

Joukosta erottuva lopputaistelu, mitä Sigma yhteenottoihin tulee. Pääasiassa hyvin tehty pomotaistelu ja merkittävä parannus aiempaan nähden. Sigma ei ole koskaan ollut hienompi mitä tässä pelissä ja silti mukana on sellainen perinteinen toiminnallinen ote. Sigma on viimeinen pomotaistelu kun pelaa matalammalla vaikeustasolla ja merkittävästi parempi pomotaistelu, mitä muilla vaikeusasteilla kohdattava Lumene, joka on melko kaukana hyvästä pomotaisteluista. Siksi tämä toimii paljon paremmin.

---

18. Mary - Silent Hill 2 Remake

Se viimeinen painajainen ja viimeinen osa Jamesin traumaattista muistelmaa. Melko häiritsevänoloinen ilmestys kun on koko konteksti mielessä ja rytmiltään oikein hyvin tehty pomotaistelu. Tapahtumapaikka on erittäin hyvin, erottuu hienosti joukosta aiempiin nähden ja onnistuu tarjoamaan erittäin hyvin rytmitetyn taistelun kaikkine vaiheineen ja haasteineen. Remaken pelattavuus varmistaa että yhteenotto pysyy reiluna taisteluna ilman epäreiluuksia.

---

17. Corrupted Rot God - Kena: Bridge of Spirits

Tämä on vähän kahtiajakoinen taistelu sillä se ei tunnu kovinkaan erityiseltä, mutta se ei ole myöskään erityisen huonosti tehty, joten se toimii omalla paikallaan kelvollisesti. Taistelussa on juurikin sellainen tuntuma, mitä tässä pelissä on rakennettu kokoajan ja vaikka yhteenotto ei ole se erikoisin, niin se kuitenkin toimiva kulminaatio kaikelle mitä on tapahtunut tähän pisteeseen asti. Ulkoisesti tämä on kuin roistohahmo vanhoista Disney elokuvista, lapsille sopivalla, mutta samalla aikaa uhkaavalla tavalla.

---

16. Rat King - Teenage Mutant Ninja Turtles: Splintered Fate

Ns. todellisen lopetusreitin pääroisto ja pelin taustalla toimiva pahuus saa arvoisensa lopputaistelun joka tarjoaa erittäin hyvän viimeisen haasteen. Sen ehkä huonoin juttu on siinä miten paljon pelaaja joutuu odottamaan tiettyjä asioita että taistelu oikeasti etenee, mutta isona kokonaisuutena se on ehdottomasti näitä parempia pomotaisteluja yhdestä rasittavasta hidasteesta huolimatta.

---

15. Tornado - Alan Wake

Erikoinen pomotaistelu jossa vastassa on pelin todellinen roistohahmo esiintyy, mutta luonnonvoiman muodossa. Tyylillisesti yllättävän toimiva, varsinkin syvemmässä mielessä, kun tarinalliset puolet otetaan huomioon. Todellisen pahuuden läsnä on tässä vaiheessa tarinaa vielä jotakin määrittelemätöntä ja vaikka pyörremyrsky ei pelattavuuden ja toiminnan suhteen olekaan se onnistunein ratkaisu, niin tyylikkyydessä ja ympäristön käytössä se on enemmän kuin mahtavasti toteutettu.

---

14. Firth - Another Crab's Treasure

Viimeiseksi pomoviholliseksi Firth on hieman (erittäin) huono valinta, mutta asetelmasta on otettu mukavasti sisältöä irti. Hänellä on aseena lusikka, mikä on koominen mutta hyvä ratkaisu ja koko taistelu on hyvin kaksintaisteluteemainen. Haasteena Firth on sieltä vaikeammasta päästä tämän pelin mittapuulla mutta tapa jolla taistellu on toteutettu on todella tyylikäs. Tapahtumapaikka on erittäin hieno ja kahden ravun tappelu ruokalailuvälineillä on kaikessa hauskuudessaan erittäin onnistunut.

---

13. Kefka Pallazzo - Final Fantasy VI

Taistelu jonka FFVII tekee sitten paremmin. Ehkä vähän ylivenytetty, mutta joka tapauksessa hyvin tehty ja eeppinen yhteenotto Final Fantasyn Jokeria vastaan. Tapa jolla taistelussa noustaan kristillisvaikutteista toteemipaalua ylöspäin on erittäin tyylikäs lisä kokonaisuuteen ja vaikka iso osa taistelun vaiheista ei juurikaan jää mieleen, niin rakenteellisesti tämä on erittäin hyvin rytmitetty ja toteutettu yhteenotto. Ei se mieleenpainuvin FF loppuhuipennus yksityiskohtien suhteen, mutta toimiva loppuhuipennus hyvin kattavalle pelille valtavalla määrällä tarinakaaria.

---

12. Varjokuningatar - Neva

Viimeinen yhteenotto varjoja vastaan ja monien hirviöiden jälkeen ihmismäinen pomovihollinen toimii erittäin hyvin. Sopii pelin teemaan hyvin ja kyseistä taistelua on alustettu erinomaisesti useampaan kertaan. Peli isona kokonaisuutena alustaa varjoja ja korruptiota luonnonvoimien vastavoimana ja vaikka kuningatar sen ruumiillistumana ei ole se tyylikkäimmän ja uhkaavimman näköinen loppupomo, niin pelillisessä toteutuksessa ja isossa kokonaisuudessa tämä on erittäin toimiva lopputaistelu, joka istuu pelin yleiseen teemaan todella hyvin.

---

11. Dark Dragon - Ninja Gaiden 4

Aluksi taistelua käydään lohikäärmevihollista vastaan jossa on sellainen vahva itämainen teema ja hahmo on todellakin nimensä veroinen. Toinen vaihe, merkittävästi haastavampi sellainen, käydään Yakumon näköistä ja kokoista ninjavihollista vastaan joka on se lopullinen taisteluhaaste kaikessa iskevyydessään. Asetelma on se mikä repii isoimmat pisteet kaikessa sateessa ja synkkyydessä sillä vaikka tämä yhteenotto ei olekaan se paras tässä pelisarjassa, niin kyllä se sinne kärkeen kipuaa isona kokonaisuutena jossa tulevat pelin kaikki puolet mukaan.

---

10. Verso - Clair Obscur: Expedition 33

Pelin lopullinen yhteenotto käydään Verson ja Maellen välillä 1v1 tyyliin ja pelaaja saa valita että kummalla pelaa. Täysin oikeaa valintaa ei ole koska kummassakin lopetuksessa on omat puolensa, mutta puhtaasti toiminnallisessa mielessä yhteenotto Versoa vastaan on tehty erittäin onnistuneesti ja taistelussa on kaikki palaset kohdallaan. Asetelma on tyylikäs, loppuratkaisu hyvin lopullinen ja haasteellisesti taistelu on oikein hyvin tasapainoitettu, tuoden kummankin hahmot taistelutavat hienosti esille.

---

9. Phalanx - Demon's Crest

Pomotaistelu josta on useampi versio riippuen paljon pelaaja on tehnyt asioita pelissä. Haasteeltaan helposti hieman turhauttava ja pitkältä tuntuva taistelu, mutta todella tyylikäs sellainen joka on koko pelin ylivoimaisesti suurin haaste. Siinä on turhauttavat osansa, mutta SNES aikakauden peliksi, se on suht monipuoliseksi tehty kokonaisuus ja erittäin näyttävä loppuhuipennus.

---

8. Annihilus - Marvel Cosmic Invasion

Hyvin tehty lopputaistelu peliin jossa pomotaistelut noudattavat pitkälti samaa kaavaa. Annihilus ei ei isommin muuta mitään, eikä mene mitenkään erityisen haastavaksi, vaikka taistelussa onkin omat superhyökkäyksensä ja selvät ansapaikkansa. Beat em up lopputaisteluksi joka tapauksessa hyvin tehty ja tasapainoitettu. Näyttävä ja retrolla tavalla toimiva kokonaisuus joka on aiempien pomotaisteluiden tavoin erittäin hyvin tehty ja sarjakuvauskollinen. Ei mikään läpihuuto juttu, mutta ei tätä voi epäreiluksi tai epätasapainoiseksikaan kutsua.

---

7. Chronomon - Digimon Story: Time Stranger

Aikaa käyttävänä Digimonina tästä olisi saatu irti mahdollisesti vielä enemmän mitä saatiin, mutta kokonaisuutena tämä on erittäin onnistunut loppuhuipennus. Siinä on omat tarpeettomat hidastuksensa, eikä se merkittävästi eroa useista muista pomotaisteluista, mutta toimii kuitenkin hyvin Digimon hengessä. Se mikä todella tekee tästä onnistuneen on vaihe jossa kaikki palaavat alkumuotoonsa ja nousevat siitä sitten takaisin sille tasolle josta aloittivat. Erityisesti tarinallinen anti on erinomainen.

---

6. Megatron - Transformers: Fall of Cybertron

Samalla tavalla kuin yhteenotto Optimus Primea vastaan, myös yhteenotto Megatronia vastaan on erittäin hienosti toteutettu. Taistelussa on juurikin sellainen lopullisen yhteenoton fiilis jossa asetelma on erittäin tyylikäs ja siinä on tyyliseikat kunnossa. Kun pelataan Optimus Primella, on yhteenotto helpompi, kuin Megatronilla pelattuna ja tämä on se mitä pidän sinä oikeana loppuhuipennuksena jonka itse ensimmäisellä pelikerralla valitsin ja joka tuo parhaat puolet esiin tästä asetelmasta, joten se on erittäin onnistunut.

---

5. Shroud - Dispatch

Telltale tyylinen pomotaistelu joka on kehittynyt merkittävästi elokuvamaisempaan suuntaan, vaikka QTE osuudet ovat edelleen mahdollisia. Isossa osassa on yhdistelmä menneitä valintoja ja muutamia nyt koittavia valintoja joilla kokonaisuus sitten lopulta niputetaan yhteen. Shroud on erinomainen pääroisto ja tapa jolla tämä kokonaisuus viedään loppuun sopii erinomaisesti isoon tarinakokonaisuuteen. Haasteellisesti tämä ei ole vaikea, vaan kyse on paljon enemmän siitä, miten erinomaisesti kerrottu tarinakokonaisuus saavuttaa toiminnallisen loppuhuipennuksensa.

---

4. Victor Gideon / Nemesis - Resident Evil: Requiem

Victor Gideon on kaukana sellaisesta hahmosta joka sopii loppuhuipennukseksi eikä hän millään olisi sopiva pääroistoksi, mikä suurin heikkous tässä. Mutta mitä tulee lopputaisteluun, on tämä tarinallisesti erittäin toimiva kokonaisuus jossa on ensin sellainen suht tyypillinen RE mutaatiotaistelu, joka sitten kulminoituu Nemesis viruksen yllätyspaluuseen ja erittäin näyttävään loppuhuipennukseen, vaikkakin Leon on siinä kirvesvalinnalla mennyt vähän väärään suuntaan. Klassinen RE loppuhuipennus ja erittäin näyttävästi tehty ja näyttävästi päätetty, tuoden mieleen sekä RE2:n että RE4:n.

---

3. Count Kazak - Tails of Iron II: Whiskers of Winter

Jokaisella mahdollisella tavalla parempi lopputaistelu mitä edellisen pelin oma oli ja Kazak on pääroistona todella onnistunut. Haasteellisesti tämä on erittäin hyvin tasapainoitettu kokonaisuus. Tyylikkyydessä koko peli on onnistunut erittäin hyvin alusta asti ja näyttävyydessä tämä on erittäin hyvä loppuhuipennus johon mahtuu yhteenotto sekä miekkaa käyttävää lepakkoa vastaan, että hirviöversiota vastaan joissa kummassakin on puolensa, mutta myös tasapaino jonka vuoksi yhteenotto ei missään kohtaa tunnu halpamaiselta tai väärällä tavalla vaikealta, vaan esimerkikillisesti toteutetulta lähemmäs kaikilla osa-alueilla. Tapahtumapaikkakin on erittäin hyvä tälle viimeiselle taistelulle joka on koko sarjan paras pomotaistelu.

---

2. Dracula - Castlevania: Belmont's Curse

Loppuhuipennus koko komeudella ja yksi parhaita Dracula taisteluita mitä on koskaan vastaan tullut. Aluksi yhteenotto ihmismuotoa vastaan ja toisena vaiheena yhteenotto paholaismuotoa vastaan ja toinen vaihe on se todellinen kruunu kokonaisuudelle. Se on vaikea taistelu, mutta samalla aikaa se on erittäin mielekäs lopputaistelu joka on myös pelin vaikein taistelu. Siinä on sopivasti uusia ja moderneja juttuja, mutta myös selvästi niitä klassisia ratkaisuja ihan sieltä pelisarjan alkupuolelta asti.

---

1. Nathaniel Essex / Mr. Sinister - Marvel's Wolverine

Erityisen hyvä pomovihollinen ja pelin paras pomotaistelu joka vaihe vaiheelta korottaa panoksia, esittelee lisää muuttujia ja on todellinen kruunu hahmon tarinakaarelle, puhumattakaan ulkoasusta ja monista tyyliseikoista joita taistelussa tuodaan mukaan kokonaisuuteen. Mr. Sinister ei ole pelimaailmassa päässyt kunnolla oikeuksiinsa mutta tämä on se hetki, sillä tässä pomotaistelussa on todellista tyyliä ja Insomniac laatua, jota on nähty myös Venom taistelussa Spider-Man puolella. Essexin tapauksessa tämä on ensimmäinen kerta kun hänet nähdään tutussa varustuksessa, mikä on se kruuunjalokivi tässä koko taistelussa joka on yhtä aikaa haastava, että todella mielekäs.

Tietynlaisten pelien pomotaistelut alkavat tietyssä vaiheessa todella toistaa itseään, kun taas toisissa genreissä vastaan tulee selvästi erilaisia pomotaisteluja jotka onnistuvat paikoin todella yllättämään. Joskus taistelu itsessään on vähän niin ja näin, mutta pomovihollinen onnistuu todella hyvin tekemään vaikutuksen, vaikka onkin isossa kokonaisuudessa vain yksi osa kokonaisuutta. Siitäkin huolimatta tietyn asian tekeminen todella hyvin voi kompensoida sitä jos yksi toinen osa menee vähän heikommin, niin kauan kuin se ei tee pelattavuudesta turhauttavaa, koska silloin ollaan menty todella väärään suuntaan. Pomotaistelu on useamman asian summa ja parhaissa ne kaikki asiat on toteutettu onnistuneesti.

 

 

 

Pomotaistelujen kehittyessä ja tiettyjen teemojen jatkaessa suosittuina, tuntuu että myös sääntöjä täytyy aina välillä hieman päivittää ja yhtenä lisäyksenä lähinnä se, että koska vain yksi pomotaistelu per peli on olemassa, niin samalla tavalla vain yksi pomotaistelu, per tietty hahmo jos kyseessä on sarjan spin-off tai vastaava.

Ei koske samoja hahmoja, kun kyseessä on eri sarja ja hahmoa on käytetty merkittävästi eri tavalla.

- Monet kirjallisuudesta ja vastaavista tutut hahmot.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Ryu Hayabusa - Ninja Gaiden 4

Ylivoimaisesti koko pelin vaikein pomotaistelu ja tuntuu siltä, miltä Danten olisi pitänyt tuntua Devil May Cry 4:ssä. Hyvin uskollinen aiemman pelin versiolle hahmosta, mutta silti jotenkin karsittu ja tarinallisesti kyseenalaisesti toteutettu.

 

Mordred - Ravenswatch

Haastava taistelu ja pääasiassa täysin aikapainaan vuoksi, koska se pakottaa hoitamaan taistelun nopeasti. Tyylikkyydessä, oikein hienosti tehty versio tästä hahmosta.

 

Corrupted Ravager - Remnant II

Ei yllä samalla tasolle kuin aiemmassa pelissä, mutta on haasteena merkittävästi korkeampi sillä se mikä ulkoasussa menetetään, saadaan takaisin tarinan, tyylin ja toiminnan monipuolistumisessa kaaosmaisemmaksi.

 

Alexander - Final Fantasy VII: Rebirth

Erittäin onnistunut käännös alkuperäisen summon olennosta. Alexander näyttää erittäin hienolta ja taistelu on toteutettu erittäin onnistuneesti hahmon tyylin mukaan.

 

Hela - Marvel Cosmic Invasion

Erinomaisesti ja todella tyylikkäästi tehty hahmo joka näyttää miltä pitää ja jonka taistelutyylissä on sopivasti omanalista vivahdetta ja haastetta, tyyliseikoista puhumattakaan.

 

Formless One - Dragon Age: The Veilguard

Näitä astetta parempia lohikäärmetaisteluja ja iso syy on puhtaasti isossa kokonaisuudessa koska tämä on alustettu erinomaisesti ja paikka jossa taistelu käydään on erittäin upea, mikä luo hienosti tunnelmaa.

 

Hero Holly - Code Vein II

Yksi harvoja joukosta erottuvia Hero hahmoja. Taistelualue on erittäin hienoa ja tämän hahmon asevalinta tuplaminiguneilla tekee hänestä hienosti joukosta erottuvan.

 

Fallen - Castlevania: Belmont's Curse

Pelin ensimmäinen pomotaistelu on yksi niitä paremmin mieleenjääneitä, sillä vihollinen on tyylikäs ja taistelutyyli erinomainen alkupeliin. Puhumattakaan että se oitis herättää aavistuksia tulevasta ja Fallenista.

 

Skalpel - First Berserker: Khazan

Arkkua ja isoa miekkaa kantava pomovihollinen jonka taistelu alkaa simppelinä, mutta joka onnistuu myös yllättämään kun näyttäisi että taistelu on ohi.

 

Starscourge Radahn - Elden Ring

Eeppinen asetelma joka johtaa eeppiseen pomotaisteluun joillaista ei tule toista mieleen ja se on tämän pomotaistelun suurin voimavara. Tyyliseikat ovat todella korkealla tasolla.

 

---

---

---

24. Fatale - Mouse: P.I for Hire

Yllättävän iskevä pomotaistelu joka tavallaan etenee useammassa vaiheessa ja eri muodoissa läpi kentän. Elokuva aiheesta enemmän tai vähemmän vitsiä vääntävässä kokonaisuudessa käydään läpi useampi erilainen asetelma ja mukaan saadaan myös väriä, mikä tekee tästä pomotaistelukokonaisuudesta yhden pelin paremmin mieleenjäävistä kohtauksista. Ei mitenkään kekseliäs mekaniikkojen suhteen, mutta näyttävyydessä tämä on yksi selvästi muita pelin pomotaisteluja parempi kokonaisuus.

---

23. Woodland Critters - South Park: Fractured But Whole

Häviää niukasti yhdelle toiselle pomotaistelulle pelissä, mutta Woodland Critter pomotaistelu on yhden loistavan cameon kautta ehdottomasti yksi pelin parhaita pomotaisteluita ja mukaanlaitettu vitsi joulujaksosta. Tämä on yksi parhaita esimerkkejä siitä kun South Park osaa käyttää hyväkseen vanhoja vitsejä ja palkita sarjan fanit. Ja tehdä sen pitämällä kiinni keskustelua herättävästä ja provokatiivisesta tyylistään.

---

22. Toilet of Doom - A Hat in Time

Huumori on huipussaan tässä kokonaisuudessa jossa otetaan yhteen riivatun huussin kanssa. Taistelu itsessään ei ole mitenkään erityisen iskevä tai mekaniikoiltaan mieleenpainuva, vaan tämä jää mieleen asetelmassaan ja kaikessa hullunkurisuudessaan.

---

21. Anaris - Dragon Age: The Veilguard

Erinomainen pomovihollinen on tämän pelin tapauksessa todella iso tekijä siinä että kuinka hyvin pomotaistelu toimii, koska pomotaistelut ovat monesti melko samanlaisia ja todella monet niistä eivät isommin onnistu edes tyylikkyydessään. Anaris on hyvin erilainen tapaus sillä tämä on erittäin hienon näköinen roistohahmo, mikä todella iso tekijä kokonaisuudessa. Taisteluna tämä ei ole merkittävästi erilainen kuin monet muutkaan pelin pomotaistelut, mutta tässä tapauksessa tyyliseikat ratkaisevat todella paljon.

---

20. Joan of Arc - Castlevania: Belmont's Curse

Erinomainen versio historiallisesta hahmosta ja erityisesti loppupuolen haasteversio tästä alkuosan pomotaistelusta on se todellinen versio Jean D'Arcista. Alkupuolella otetaan yhteen tultakäyttävää miekkailijaa vastaan, kun taas loppupuolen haasteversiossa vahinkoa on enemmän ja vaiheita on kaksi. Ehdottomasti todella onnistunut pomotaistelu ja jossa on sopivasti haastetta ja teemallisestikin taistelu toimii erinomaisesti.

---

19. Verdugo - Resident Evil 4 Remake

Todella hyvä versio alkuperäisestä ja erittäin uskollinen pelin ideoille. Ajoitus on isossa roolissa ympäristön käytössä jotta resurssit eivät kulu ja tapa jolla kaikkia temppuja pystyy käyttämään vain lisää taistelun tyylikkyyttä. Veitsellä torjuminen on iso syy miksi tämä uusi versio on ansaitusti nopeatempoismpi mitä alkuperäinen ja kaikkine muuttujineen. Uusi versio tutusta asetelmasta on tehty todella esimerkillisesti pelin omalla rytmillä.

---

18. Kraven the Hunter - Marvel's Spider-Man 2

Pelin yksi tärkeimmistä roistohahmoista on vihollisena useammassa taistelussa mutta selvää on että yhteenottoon Hämähäkkimiestä vastaan, Kravenilla on paljon enemmän temppuja ja hän on selvästi valmistautunut, mikä tekee tästä yhden koko pelin haastavimmista ja moniulotteisimmista pomotaisteluista. Se on myös yksi pelin parhaiten suunniteltuja pomotaisteluita jossa pomovihollisen parhaat ominaisuudet pääsevät erittäin onnistuneesti esille.

---

17. Venom Myotismon - Digimon Story: Time Stranger

Pelissä on erilaisia Digimon taisteluja vaikka kuinka monta ja aika monet niistä noudattavat hyvin samanlaista ja itseääntoistavaa kaavaa. Syy miksi tämä on kuitenkin todella vahvasti jäänyt mieleen, on siinä että se on kuin suora ote siitä parhaasta Digimon sarjasta ja loppuhuipennuksesta jossa ensimmäistä kertaa WarGreymon ja MetalGarurumon. Nostalgia on siis suurin syy siihen, miksi tämä on näitä parempia pomotaisteluja ja miksi se on yksi monista tämän pelin pomotaisteluista, joka erottuu joukosta vähän paremmin.

---

16. Arthur, the Fallen King - Ravenswatch

Synkkä versio kuningas Arthurista, johon on tuotu mukaan hornantulta ja vaikka mitä muuta aavemaista. Todella hyvin tehty ja näyttävä pomotaistelu vaikka kaukana hahmosta onkin ja kyseessä voisi olla aika moni muukin hahmo, päättömästä ratsumiehestä alkaen. Tapa jolla taistelu itsessään toimii, tekee tästä mahdollisesti koko pelin vaikeimman vapaaehtoisen pomotaistelun koska vihollisen iskuja on paikoin erittäin vaikeaa väistää, mutta vielä isompi syy on se, että taistelussa on aikapaine ja Arthur ei ole ainoa uhka kokonaisuudessa, joskin hänen armeijansa on suurin syy siihen aikapaineeseen.

---

15. Varjosusi - Neva

Monet pelin pomotaisteluista ovat melko simppeleitä muutamia temppuja käyttäviä ja muutamaa vaihetta toistavia yhteenottoja erilaisia korruptoituneita eläimiä vastaan. Susi on näistä helposti se paras. Taistelussa tämän vihollisen hyökkyäkset on tehty erittäin tyylikkäästi ja mukaan tulee jopa hieman sellaista doppelganger fiilistä, kun Neva on tässä kohtaa jo aikuinen. Painokkuus lisääntyy kun Neva on omaa lajitoveriaan vastaan ja tässä kohtaa taistelussa on jo enemmän tyyliä kuin aiemmin. Tähän mukaan vielä tarinallinen paino niin kyseessä on mahdollisesti pelin paras pomotaistelu.

---

14. Hedrox - BloodRayne

Pelin pomotaisteluista se kaikista erikoisin sillä mikään muu ei pääse edes lähelle. Hedrox taistelussa ei ole kyse vihollisen tappamisesta perinteisellä tavalla, vaan ympäristön tuhoamisella, jotta viholliset päätyvät veteen ja tuhoutuvat. Tämä on melko simppeli taistelu, mutta kun muut pomotaistelut noudattavat pääasiassa samanlaista kaavaa, tietyillä omilla vivahteilla, niin tämä on se mikä erottuu joukosta. Lisäksi Hedrox on erikoisominaisuudellaan erittäin kiinnostava hahmo ja ulkoisesti todella tyylikkään näköinen vampyyri, erottuen siinäkin mielessä joukosta.

---

13. Mogh, Lord of Blood - Elden Ring

Yksi pelin vaikeimmista pomotaisteluista ja täysin vapaaehtoinen yhteenotto. Erinomainen taistelu monilla tyylikkäillä elementeillä ja veriteemalla. Taistelu ei aluksi vaikuta kovin pahalta, haastavalta kyllä, mutta se todellinen vaikeus tulee toisesta vaiheesta joka alkaa todella brutaalista ja superhyökkäys voi tappaa pelaajan erittäin nopeasti. Ulkoisesti Mogh ei aluksi ole mitenkään erityisen hienon näköinen, mutta toisessa vaiheessa tyyliseikat todella pääsevät hienosti esiin. Kokoniasuutena tämä on erittäin hyvin tehty kokonaisuus ja erottuu joukosta.

---

12. Infernal version - Final Fantasy XVI

Doppelgangertaistelu ja erinomainen sellainen. Jokin tälläisissä taisteluissa todella toimii ja tämän version infernaali ulkoasu on erinomainen Ifritmäinen lisäys vihollisen tyyliin. Vastaavia taisteluja näkee monesti ja tämä on yksi parhaita viimeaikoina. Tämä synkkä versio Clivesta on hyvin vahvasti sellainen taistelu jossa pelaaja taistelee itseään vastaan. Tätä olisi saatu vietyä vielä pidemmällekin, mutta tälläisenäänkin kyseessä on yksi erittäin hyvä pomotaistelu pelissä, jossa hyviä pomotaisteluja on vaikka kuinka monta.

---

11. Knull - Marvel Cosmic Invasion

Erittäin hyvin tehty pomotaistelu ja kyseessä hahmo jota ei ole kovinkaan usein pelimaailmassa näkynyt ja harvemmin sarjakuvien ulkopuolella muutenkaan. Knull on yksi pelin haastavimmista pomotaisteluista, mutta samalla aikaa hyvin tehty ja hahmon omat jutut tulevat hienosti esiin tässä taistelussa. Tyyliseikat ovat kohdallaan pitkälti joka osa-alueella ja taistelussa on oikea henki muutenkin. Lisäksi hahmo näyttää siltä miltä pitääkin.

---

10. Roquefort - Hi-Fi Rush

Aivan erilainen pomotaistelu mitä odotin sen olevan, vihjeistä huolimatta. Ehkä juuri siksi se onnistui niin hyvin iskemään, merkittävästi paremmin kuin yksikään toinen pomotaistelu koko pelissä. Valtava susirobottiviritelmä tms on tyyliseikkoineen koko pelin hienoin ja taistelu itsessään ei ole turhauttava, vaikka siinä haasteensa onkin. Tämä on niitä kokonaisuuksia jossa kaikki palaset vain loksahtavat paikoilleen.

---

9. Gobbo & Oscar - Code Vein II

Yksi harvoja pelin astetta erilaisempia pomotaisteluja. Ensinnäkin tämä käydään selviä ihmishahmoja vastaan, ilman mitään mutaatioita tai vastaavaa. Toisena juttuna on se, että tämä on 2v2 taistelu, tai 1v2 pelaajan epäeduksi. Molemmilla vihollisilla on omanlaisensa taistelutyyli, mikä luo vahvan synergian heidän välilleen. Tämä on kuitenkin merkittävästi helpompi, mitä taistelu Bladebeareria ja Cannoneeria vastaan oli aiemmassa pelissä. Erottuu edukseen tekemättä mitään erikoista.

---

8. Commander - Resident Evil: Requiem

Pelin mahdollisesti yllättävin pomotaistelu, koska se käydään pitkän linjan RE hahmoa, HUNK, vastaan. Koko asetelma tässä yhteenotossa huokuu tyyliä ja puhdasta asennetta. Kaksintaistelu imitoi hieman sitä millainen yhteenotto oli Jack Krauseria vastaan RE4 Remakessa ja nyt taistelu käydään veitsien sijaan kirveillä (edelleen outo valinta). Kyse ei ole pelkästä lähitaistelusta sillä mukana on myös kommandotaktiikoita ja vastaavaa, joten tähän lyhyeen hetkeen on yhdistetty lukuisia hienoja ideoita ja lopputuloksena on pelin onnistunein pomotaistelu.

---

7. Red Prince - Remnant II

Todella tyylikäs vihollinen ja vapaaehtoinen taistelu. Taisteluna helposti yksi pelin tyylikkäimpiä ja eeppisimpiä yhteenottoja. Haastava, mutta myös palkitseva ilman mitään vihollislaumalisäystä. Erityisen hyvin tämä taistelu erottuu joukosta juuri siksi, että taistelu käydään yhtä vihollista vastaan ja siinä on tiettyä kaksintaisteluhenkeä, paitsi jos pelaajia on useampi. Tälläisiä pomotaisteluita ei tässä sarjassa ole tarpeeksi ja koska Punaruhtinaan tapauksessa tähän sisältöö myös keskustelua ja valinnan tekemistä, se vain parantaa kokonaisuutta.

---

6. Arthur - Sworn

Camelotin langennut kuningas on helposti koko pelin paras pomotaistelu ja ylivoimaisesti. Tämä yhteenotto on melko haastava, mutta erittäin tasapainoisesti toteutettu sellainen. Arthurilla on monia erilaisia hyökkäyksiä mutta ei mitään epäreilua. Tyylillisesti hahmon tehty hyvin, vaikka tietyt yksityiskohdat olisivat voineet olla paljon paremminkin. Isona kokonaisuutena tämä on kuitenkin juurikin sellainen taistelu jossa toiminnallisesti ja haasteellisesti erittäin hyvä pelimerkit ja monipuolisuus sekä vihollisen että pelaajan ominaisuuksissa tekee tästä erityisen näyttävän. Todella lopputaistelun arvoinen pomotaistelu, joka on merkittävästi parempi, mitä pelin todellinen lopputaistelu.

---

5. Ryu Hayabusa - Ninja Gaiden: Ragebound

Suurin ero siihen, miksi tämä on lopulta parempi kuin Ninja Gaiden 4:n versio, on siinä että tässä on selvää opetushetkityyliä, jossa mestarininja kokeilee oppilasta ilman että antaa juurikaan armoa. Ryu ei käytä koko arsenaalia, mutta siellä on havaittavissa monet tutuista tekniikoista joita hän muissa peleissä käyttää. Ryu nopea ja erittäin tappava haaste josta ei todellakaan ensimmäisellä yrityksellä selviä. Tämä todellakin korostaa sitä että Ryu on lohikäärmeklaanin mestari ja ansaitusti. Erinomainen tapa käyttää sarjan tärkeintä hahmoa ja NG4 olisi saanut ottaa tästä paljon mallia.

---

4. Sabretooth - Marvel's Wolverine

Sanotaan että hahmo ei ole millään se paras versio mitä on vastaan tullut, mutta tämän taistelun tapauksessa hahmo on kokenut selvän parantelun pelin aiempaan versioon nähden. Taistelu itsessään ei sijanniltaan ole mitenkään ihmeellinen, mutta tarjoaa erittäin näyttävän yhteenoton Wolverinen kanssa, joka useamman vaiheen aikana jopa tekee pari yllätystä ja syventää näiden kahden hahmon menneisyyttä hieman, vaikka aika kauas jäädään siitä tutustu velipuolien mittelöstä. Mutta pelattavuudessa huipputasoa, vaikka tarinallisesti ja asetelmallisesti ei samaan ylläkään.

---

3. Renoir - Clair Obscur: Expedition 33

Erinomaisesti kirjoitettu ja näytelty hahmo joka isossa tarinakokonaisuudessa on toinen pelin kahdesta pääroistosta ja selvästi se paremmin toteutettu. Pomotaisteluna Renoir esiintyy useamman kerran mutta se viimeinen kerta, vähän ennen pelin lopputaistelua on se kaikista haastavin ja niukasti se paras. Se on tehty hyvin lopputaistelumaiseksi yhteenotoksi joka on oikeilla tavoilla haastava, mutta ei mene rasittavaksi. Tyyliseikat ovat kaikinpuolin kunnossa ja tämä taistelu on helposti pelin parhaimpia pomotaisteluja, pystyen haastamaan jopa lopputaistelun.

---

2. Odin - Final Fantasy VII Rebirth

Kuten monet muutkin summon olennot, myös Odin on saanut erinomaisen version tässä pelissä ja taistelu on erittäin onnistuneesti ja tyylikkäästi toteutettu. Kokonaisuuteen kuuluu Zantetsuken, joka on äkkikuolema ja erityisen hyvä asia on se, että tämä elementti on osattu tuoda mukaan kokonaisuuteen ilman, että se tuntuu halpamaiselta. Varsinaisena haasteena tämä on mahdollisesti se kaikista vaikein mitä summon olentoihin tulee, mutta myös juuri oikeilla tavoilla toteutettu, tuntuen juurikin siltä, miltä Odin taistelun kuuluu tässä sarjassa tuntua, parempaa versiota ei tule mieleen.

---

1. Zagreus, Prince of the Underworld - Hades II

Ensimmäisen pelin päähenkilö on tällä kertaa yhtenä taisteluhaasteena, kuten moni muukin omassa sarjassaan aiemmin päähenkilönä ollut hahmo. Mitä taisteluun tulee, se saattaa olla paras koko pelissä. Haasteellisesti se tuntuu vähän liian helpolta, mutta tarinallisessa mielessä ja toiminnallisessa mielessä se on erittäin hyvin tehty pomotaistelu. Siinä olisi voinut olla mukana enemmän muuttujia mutta asetelma jossa sisarukset ottavat toisistaan mittaa sopii isoon asetelmaan todella hyvin ja suuri sääli on lähinnä siinä, että tästä ei otettu enempää irti.

Haaste on parhaimmillaan hyvin tasapainoitettuna, mutta monesti vaikeimmissa pomotaistelussa tuppaa olemaan jotakin sellaista, mikä tekee siitä joko halpamaisen, tai jollakin tavalla suoraan epäreilun. Oikeanlainen vaikeus on kuitenkin merkki hyvin tehdystä pomotaisteluista ja tietynlaisissa peleissä sen alkaa todellakin huomaamaan milloin pomotaistelu on tehty oikein ja milloin sitä on todella keinotekoisilla metodeilla vaikeutettu, monesti ihan siihen pisteeseen että taistelu ei tunnu enää millään tavalla hyvältä. Vaikeat pomotaistelut eivät tosiaankaan ole aina hyvin tehtyjä pomotaisteluita. Mutta kun vaikea pomotaistelu on samalla aikaa hyvä pomotaistelu, on se oitis erityisempi tapaus.

 

 

 

Monesti se viimeinen pomotaistelu on se vaikein, mutta tietynlaisissa peleissä, jotakin pahempaakin on tarjolla. Riippuu todella paljon genrestä. mutta tietynlaisissa peleissä viimeinen loppari on yleensä edelleen se haastavin yhteenotto koko pelissä.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Arthur - Sworn

Camelotin langennut kuningas joka aluksi vaikuttaa viimeiseltä pomotaistelulta ja on haasteeltaan sen arvoinen. Vaikka hän ei ole viimeinen pomotaistelu, niin vaikeimpia siitä huolimatta ja todella selvällä erolla aiempiin verrattuna.

 

Melion - Ravenswatch

Alfa susi siinä todellisessa merkityksessä tämän pelin mittapuulla. Haastava yhteenotto loppupuolella peliä ja ilman mitään ylimääräisiä lisävivahteita, vain reilu ja hyvin tehty pomotaistelu, haastava myös.

 

Josee, Blind Hero - Code Vein II

Yksi rasittavimmilla tavoilla haastavia pomotaisteluja ja mahdollisesti yksi ensimmäisiä tarinan kautta vastaantulevia myös. Vähemmän hyviä ideoita ja enemmän rasittavia liikkeitä.

 

Verdugo - Resident Evil 4 Remake

Hyvin uskollinen alkuperäiselle pomotaistelulle. Yhteenotto on edelleen haastava, käyttäen samoja ideoita kuin aiemminkin, mutta Verdugo itsessään tuntuu nyt merkittävästi aggressiivisemmalta ja nopeammalta.

 

Oziormy Goija - Hellpoint

Haastava pomovihollinen alkupuolelta peliä jossa haaste tulee enemmänkin vihollisen huitomistyylisestä lähestymisestä taisteluun, ei niinkään mistään hyvistä mekaniikoista.

 

Green monster of the swamp - Lies of P

Haastavaksi tämän tekee sekä vihollisen käyttämä elementti joka hajottaa aseita nopeasti, sekä vihollisen aggressiivinen huitominen ja nopea liikkuminen ympäriinsä. Lisäksi tämä on useampivaiheinen taistelu.

 

Godskin Duo - Elden Ring

Epäreilu ja epätasapainoinen pomotaistelu juuri niillä väärillä tavoilla. Rasittava joka ainut kerta ja suoraan pelin huonoin pomotaistelu, vieläpä pakollinen.

 

Trokka - First Berserker: Khazan

Mahdollisesti koko pelin turhauttavin pomotaistelu todella ärsyttävien hyökkäysten vuoksi. Haaste ei tässä tapauksessa tule yhtään hyvin mekaniikoista ja enemmänkin halpamaisuuksista.

 

Heikea, Intimidation Crab - Another Crab's Treasure

Samuraityylinen pomotaistelu ja yksi selkeästi haastavampia alkupään pakollisia pomotaisteluja, mutta erittäin hyvällä rytmillä ja tyylillä.

 

Hushed Saint - Lords of the Fallen

Ritari ratsun päällä, keskellä suota. Asetelma ei tee tästä taistelusta haastavaa vaan enemmänkin yhdistelmä turnajaisten eri vaihteita joissa osassa ratsu tekee tilanteista vaikeita ja osassa se lähikontakti. Varsinkin suht aikaisin pelissä.

 

---

---

---

24. King of the Wild Hunt - Witcher

Yksi osa haastetta on se, että ennen tätä taistelua on toinen taistelu. Tämä pomovihollinen ei merkittävästi eroa muista pelin pomotaisteluista, mutta lyö kovaa ja kestää paljon rankaisua. Erityisen haastava ilman magiapanostusta, kuten aika moni muukin taistelu pelissä, jossa vaikuttaisi että miekankäyttö on kelpo taktiikka, mutta tässäkin huomaa, että tietyt taktiikat ovat selvästi toisia parempia ja hengestään pääsee todella helposti vähänkin aggressiivisemmalla lähestymistavalla.

---

23. Tartarus - Halo 2

Väärillä tavoilla vaikea ja hyvä esimerkki väärin tehdystä FPS pomotaistelusta. Tämä on ihan täysin luotisieni joka pakottaa pysymään liikkeessä ja keräämään ammuksia tehokkaisiin aseisiin, samalla kun pomovihollinen jahtaa pelaajaa ja tappaa mahdollisesti yhdellä osumalla, mikä ei millään tavalla tasoita yhteenoton haastavuutta.

---

22. Varg - Thymesia

Oikea yhteenotto tätä kookasta ritarihahmoa vastaan. Varg on alkupelissä se, joka todennäköisesti tappaa pelaajan ennenkuin peli oikeasti alkaa. Loppupuolella peliä, tämä on edelleen yksi vaikeimpia pakollisia pomotaisteluja, joskin huomattavasti hallinnoitavampaa tasoa kun pelaajalla on enemmän työkaluja. Varg on joka tapauksessa yksi sellainen pomotaistelu johon pitää mahdollisesti selvästi muokata omaa hahmonkehitystään ja taktiikkaansa, jotta pystyy vastaamaan tämän vihollisen brutaaleihin hyökkäyksiin.

---

21. Garradors - Resident Evil 4 Remake

Pomotaistelu jossa yhden Garradorin sijaan otetaan yhteen yhtä aikaa kahta vastaan ja tämän päälle vielä lauma kultisteja, mistä syystä tämä yksi osuus on hyvin haastava. Toinen garrador on lisäksi panssaroitu mikä tuo lisähaasteensaä, mutta tämä on ilman sitäkin haastava yhteenotto jossa kentän hyödyntäminen on todella iso hyöty, kuten myös vihollisten nopea ja tehokas eliminointi, samalla kun pyrkii pitämään päänsä kylmänä eikä hätäile.

---

20. Morgan LeFay - Sworn

Hieman keinotekoisesti vaikeaksi tehty loppuvastus pelissä jossa toisto on isossa osassa. Merkittävä tekijä haastavuudessa on pelaajan omat tehosteet ja erityisesti kutsuhyökkäys jolla tästä voi saada selvästi helpomman. Tässä taistelussa hasardeja on vaikka kuinka paljon, kaksi elinvoimapalkkia ja suuri määrä opeteltavaa. Puhumattakaan että haaste tähän pisteeseen pääsemissä on myös suht korkea.

---

19. Pagurus the Ravenous - Another Crab's Treasure

Yksi ensimmäisiä lähemmäs seinämäisiä haasteita, jolla on kyllä heikkouksia, mutta joka on myös sen tasoinen pomovihollienn, että sitä pitää todennäköisesti aluksi vain vältellä, kunnes on vähän enemmän jerkkua. Tekee massiivista vahinkoa ja kestää rankaisua todella merkittävästi. Myöhemmissä pomotaisteluissa on muutama todella haastava myös, mutta tässä vaiheessa peliä ja tämän vaiheen varusteilla, tämä on yksi niitä joka erottuu selvästi joukosta.

---

18. Lightreaper - Lords of the Fallen

Pomotaistelu jonka kanssa otetaan yhteen useamman kerran ja siinä missä ensimmäisellä kerralla saa todennäköisesti turpiinsa, niin kolmannella kerralla täytyy sitten jos voittaa yhteenotto ja se on melko myöhäisessä vaiheessa peliä suhteellisen haastava yhteenotto osittai vihollisen nopeuden vuoksi, vaikka muutkin muuttujat kokonaisuudessa lisäävät haastavuutta.

---

17. Ozma - First Berserker: Khazan

Pelin viimeinen pomovihollinen ja haastava ensimmäisen vaiheen kautta, mutta se on se toinen vaihe mikä todella nostaa tämän pelin vaikeimmaksi pomotaisteluksi, vaikka haastajiakin löytyy ja osittian yhtä halpamaisilla tempuilla. Ozma käyttää pelin tehokkainta elementtiä ja niin suurta määrä alue-efektejä että se pitää pelaajan varmasti varpaillaan ja kuluttaa resursseja tehokkaasti ja ensimmäisessä vaiheessa.

---

16. Eigong - Nine Sols

Vanha akka joka on yksi pelin suurimpia haasteita, testaten että onko pelaaja oikeasti sisäistänyt pelin taistelumekaniikat. Vaativa taistelu paikoin hivenen epäreiluillakin mekaniikoilla, mutta ei merkittävästi haastavampi huomioiden pomovihollisten kehityksen tähän viimeiseen yhteenottoon mennessä. Ei mitenkään eritysen hyvä, mutta ei nyt suoraan huonokaan, perustasoa pelissä.

---

15. Nelo Angelo - Devil May Cry

Eroaa monista muista pelin pomotaistelusta siinä, että tämä on ihmismäinen vihollinen ja pelaajan kokoinen, mikä tuo omat haasteensa kasvamassa määrin pelin aikana. Nelo Angelo on nopea ja vaarallinen vihollinen, etenkin lähietäisyydellä, missä täytyy olla että pystyy tekemään yhtään vahinkoa, pois lukien tietysti devil trigger, mutta viimeinen yhteenotto jossa ollaan ahtaassa tilassa on se todellinen kliimaksi koko kaarelle tätä vihollista vastaan ja silloin tämä taistelu on ylivoimaisesti se haastavin. Mahdollisesti vaikein pomotaistelu koko pelissä.

---

14. Takezo - Ghost of Yotei

Ylivoimaisesti pelin haastavin kaksintaistelu joka käydään tyylikkäästi vuoren lumisella huipulla, jossa sää tuo mukanaan lisähaasteen. Tämä vihollinen voi ihan muutamalla iskulla tehdä niin massiivista vahinkoa, että virheisiin ei ole varaa juuri yhtään. Tämä taistelu kysyy kaikkia mahdollisia resursseja ja taitoja joita pelissä voi saada, että vahinkoa pystyy tuottamaan nopeasti ja tehokkaasti, puhumattakaan että kaksintaistelumekaniikkojen täytyy olla hallussa, jos tässä taistelussa haluaa saada mitään aikaiseksi.

---

13. Cortex - Crash Bandicoot: Wrath of Cortex

Viimeinen pomotaistelu jossa korostuvat kaikki pelin ärsyttävät puolet. Pomotaistelu jatkuu paljon pidempään kuin tarpeellista, väisteltävät tavaran määrä on loppuakohden aivan överi ja taistelu itsessään toistaa itseään erittäin nopeasti ja tuntuu lähinnä pitkältä esteradalta ilman mitään oikeasti hyvin tehtyä. Lisäksi Crunch lähinnä hilluu mukana ja välillä mottaa Cortexin pois hallintalaitteilta jotta pelaaja voi antaa turpaan ja toistaa sitten astetta pidemmän ja vaikeamman kierteen.

---

12. Sissna - Ashen

Epäreilu epäreiluimmasta päästä sillä tässä yhteenotossa kenttä on ehkä pelaajan puolella, mutta tapa jolla Sissna hyökkää on kokoelma erilaisia vaikeasti väistettäviä/torjuttavia liikkeitä eikä peli ole muutenkaan sieltä parhaasta päästä pelattavuuden suhteen mikä ei millään tavalla helpota tätä pomotaistelu yhtään. Selvästi kaikista vaikein pomotaistelu koko pelissä.

---

11. Knul - Marvel Cosmic Invasion

Pelin yleiseen tasoon nähdän valtaosa pomotaisteluista ei ole lopulta erityisen vaikeita, mutta Knul erottuu tässä mielessä joukosta, ollen yksi niitä pomotaisteluita joita ei ihan joka kokoonpanolla voiteta, ei ainkaan ihan ongelmitta. Muutama taktiikka joita vihollinen käyttää tekee tästä vähän haastavamman, pakottaen ensin tekemään pari juttua että viholliseen voi tehdä vahinkoa ja sitten pitää toimia äkkiä, sillä vihollinen tekee aika selvää vahinkoa. Mutta kokonaisuutena, tasapaino on kohdallaan eikä tämä oli vaikea vääristä syistä.

---

10. Arthur, the Fallen King- Ravenswatch

Syy miksi yhteenotto Arthuria vastaan on vapaaehtoisista pomotaisteluista se vaikein johtuu osittain Arthurin hyökkäyksistä, mutta osittain siitä, että tässä taistellussa on tehtävän suhteen näennäinen aikaraja. Pelaajan huomion pitää jakautua useampaan eri osaan taistelussa ja yksinpelinä tämä on todella haastava kokonaisuus jossa epäonnistuu erittäin helposti. Koska iso osa pomovihollisen hyökkäyksistä osuu niin pitkälle, on väistelyjen kanssa oltava erittäin tarkka, mikä sekin lisää haastessa, koska kaiken tämän kaaoksen keskellä, pitäisi tehdä vielä vahinkoakin.

---

9. Artillery - Hellpoint

Vaikuttaa suht simppeliltä ja todella hienolta pomotaistelulta sillä ainakin vihollinen on todella hienon näköinen. Haasteen suhteen se on kuitenkin todella epäreilua tasoa, joskin osa syy voi olla siinä että tähän pääsee aika nopeasti ja vihollisen voimataso on suht korkea ja se hyökkää erittäin aggressiivisesti. Tämä on jäänyt mieleen yhtenä selvänä seinänä joka kestää naurettavan määrän vahinkoa ja jonka hyökkäyksiä on erittäin vaikeaa väistää, saati kestää.

---

8. Rufus Shinra - Final Fantasy VII Rebirth

Yllättävän haastava pomotaistelu joka vaikuttaa revanssilta remakesta, mutta tämä taistelu on merkittävästi vaikeampi, sillä Rufus osaa counteroinnin/parryamisen erittäin tehokkaasti ja nopeasti. Tämä ei ole vain haastava taistelu, vaan yhteenotto jossa pelaajan lähes pakko oppia hallitsemaan tietyt mekaniikat, koska tämä pomovihollinen todellakin hallitsee ne. Voisin jopa sanoa että tämän pomovihollisen taistelutakiikka on niin lähellä omaani, että saan maistaa omaa lääkettäni, mutta tavalla jossa vastustaja ei epäonnistu yrityksissään tehdä toimintoja.

---

7. Simon Manus, Awakened God - Lies of P

Pomoviholliset joilla on kaksi elinvoimapalkkia ovat oitis astetta haastavampia, mutta Manusin tapauksessa erityisen, koska toisessa vaiheessa tulevat ne kaikista pahimmat puolet mukaan taisteluun. Koska ensimmäinen vaihe todella helposti syö valtaosan kaikista käytettävissä olevista resursseista, voi olla ihme sinällään jos seuraavaan vaiheeseen on mitään enää jäljellä. Ehdottomasti koko pelin vaikeimpia pomotaisteluja, joskaan ei millään se vaikein, mikä sekin kertoo pelin haastetasosta jotakin.

---

6. Mantagora - Remnant II

Suoraan epäreilu pomovihollinen joka on erittäin vaikea tappaa koska tämä rausku lentää ympäri kenttää, näkyy vain välillä ja on monesti niin kauakana että siihen on erittäin vaikeaa osua. Asiaa ei tietenkään helpota sekään että kyseessä on yksi tälläinen vihollinen mitä vastaan pitäisi taistella ryhmässä, että taistelu ei venyisi tuhottoman pitkäksi, koska mahdollisuudet osua ovat rajallisia. Lisäksi huonolla varustelulla tästä tekee oitis vaikeamman itselleen.

---

5. Lichdragon Fortissax - Elden Ring

Monista lohikäärmetaisteluista mitä pelissä on, Fortissax on sieltä parhaasta päästä toteutuksessa ja tarjoaa myös aika kovan haasteen pelin yleisellä tasolla. Ei pelin vaikein, mutta lohikäärmetaisteluissa vain yksi on vaikeampi. Puhtaasti tasapainon suhteen tämä on niitä paremmin toteutettuja pomotaisteluja koko pelissä, ilman että siinä annetaan mitään selvää etulyöntiasemaa pelaajalle. Fortissax taistelee kuin muutkin lohikäärmeet, mutta tietyillä korostetuilla buffeilla joiden kautta mukaan tulee lisähaastetta.

---

4. Typhon, Father of all Monsters - Hades 2

Pelin viimeinen pomotaistelu joka on melko ansaitusti se haastavin kaikista, mutta loppuviimeksi todella niukasti. Vaikka pelissä on vain muutama pomotaistelu, niin kaikki tarjoavat selvän haasteen ja mitä pidemmälle päästään, sitä vaikeammaksi pomoviholliset menevät ja Typhon on jopa Chronostakin haastavampi pomovihollinen, vaikkakin melko niukasti. Ulkoisesti hahmo ei tosin miellytä, vaikka onkin juuri oikea valinta pelin (ja tarinan) viimeiseksi pääroistoksi ja loppupomoksi.

---

3. Hero Valentin - Code Vein II

Suoraan epäreiluilla tavoilla vaikeaksi menevä pomotaistelu jossa on todella paljon erilaisia muuttujia, jotka tekevät yhteenotosta niin vaikean ja yksi kaikista ärsyttävimpiä on se, mikä helposti pitkittää taistelua merkittävästi, on parannustemppu, joka on erittäin vaikea counteroida luotettavasti koska ajoitus on niin pikkutarakka. Pitkälti tänä yksi ominaisuus tekee tästä niin ärsyttävän pomotaistelun ja yhden pelin huonoimmista pomotaisteluista, joka on samalla yksi vaikeimpia, ollen mahdollisesti jopa se vaikein.

---

2. Ryu Hayabusa - Ninja Gaiden 4

Pelin paras pomotaistelu ja mahdollisesti myös se vaikein jossa laitetaan kaksi ninjaa vastakkain. Ryu liikku erittäin nopeasti ollen vaikea kohde osua ja tekee todella pahaa vahikoa myös erittäin nopeasti, kuluttaen resursseja tehokkaasti. Taistelu ei kuitenkaan ole millään tavalla epäreilu vaan todella hyvin tasapainoitettu, pakottaen pelaajaa todellakin käyttämään kaikkia oppimiaan temppuja ja olemaan terässä koko taistelun ajan. Taistelu itsessään ei veny ylisuuren elinvoimapalkin tai minkään muun keinotekoisen syyn vuoksi, mikä sekin on merkki hyvästä ja oikein tehdystä haasteesta.

---

1. Dracula - Castlevania: Belmont's Curse

Monesti se viimeinen pomotaistelu ei ole lopulta se vaikein tietyissä genreissä. Tämä ei ole niitä tapauksia sillä kaikista haasteista ja vastaavista huolimatta Dracula on pelin ylivoimaisesti haastavin pomotaistelu jossa laitetaan testiin sekä pelaajan taistelutaidot että varustautuminen yhteenottoon. Draculalla on kaksi vaihetta joista toinen on selvästi se vaikeampi ja jos ensimmäinen vaihe syö resursseja vähänkin, niin toinen vaihe viimeistelee. Tämä on kuitenkin hyvin tehty haaste ja ehdottomasti pelin paras pomotaistelu ja tällä kertaa myös se vaikein.

Ääninäytteleminen on videopeleissä kehittynyt melkoisesti ja nykyään useat isommat pelit pitävät sisällään myös näyttelijän liikkeiden ja mahdollisesti kasvojen mallinnusta, mutta monesti isossa osassa on edelleen se, miten hyvin ääninäyttelijät hoitavat homman pelkästään äänellään.

 

 

 

Nyt korostetaan niitä näyttelijöitä jotka ovat videopeleissä todella onnistuneet tekemään vaikutuksen. Animaatiosarjat ja elokuvat ovat vähän eri asia sillä vaikka niin Jason O'Mara että Anson Mount ovat kumpikin olleet erinomaisia Batmanin roolissa, niin videopeleissä heitä ei ole juurikaan kuulunut ja nyt kun monet näyttelijät alkavat enemmän ja enemmän myös tulla osaksi videopelimaailmaa, niin raja sumenee entisestään.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Logan Cunningham

Pääasiassa Hades, pelissä Hades ja erittäin hyvin onnistunut roolisuoritus. Samassa pelissä hän on myös muusssakin roolissa, mutta kyllä tämä on se yksi mikä todella onnistui.

 

Erica Lindbeck

Useampi Marvel rooli on onnistunut häneltä todella hyvin ja vieläpä kyse melko erilaisista hahmoista kuten Captain Marvel ja Black Cat.

 

Camilla Luddington

Mahdollisesti se paras Lara Croft, isona syynä mahdollisesti se että hän on ollut niitä versioita Tomb Raiderista joka puhuu vähän enemmän ja vaikka häneltä ei muita rooleja juuri muistakaan, niin kyllä tämä on yksi erittäin onnistunut.

 

Neil Newbon

Selvästi enemmän sellainen roistonäyttelijä joka on viime aikoina todella noussut vahvasti esiin, vaikka itse muistan hänet suht hyvin jo Detroit: Become Human pelistä.

 

Nicole Tompkins

Useammasta pienemmästä roolista tuttu, mutta nykyään ehkä se yksi isompi on Jill Valentine moderneissa Resident Evil peleissä.

 

---

---

---

24. Craig Burnatowski

Aika tuore tuttavuus sillä hänet olen itse oppinut tunnistamaan Resident Evil sarjasta. Nelosen remakessa Albert Weskerinä a Requiemissa Zenona. Kumpikin on erittäin onnistunut joten hyvä valinta roistohahmoksi.

---

23. Suzie Yeong

Eniten nykyään nousee esille Yuffie FFVII remake sarjassa, mutta hyviä suorituksia on ollut myös ennen sitä roolia, vaikka ne eivät ihan samalla tavalla olekaan mieleen jääneet ja osa menee enemmän animen puolelle.

---

22. Roger Craig Smith

Pääasiassa tuttu Chris Redfieldin äänenä, mutta onnistui hyvin myös Batmanina Arkham Originsissa. Sellainen hyvä päähahmo ääni.

---

21. Brian Bloom

Viime aikoina noussut kapteeni Amerikan ääninäyttelijäksi, mutta myös monet muutkin roolit onnistuvat, vaikkakin useammin enemmän animaatiorintamalla. Mutta joka tapauksessa erittäin hyvä ja vahva ääni, joten monenlaiset roolit onnistuvat todella hyvin. Mukaanlukien Taskmaster yhdessä Spider-Man pelissä.

---

20. Josh Keaton

Erinomainen monenlaisissa rooleissa sillä niin Tony Stark että Ryu Haybusa onnistuvat erinomaisesti. Vähemmän sellainen oitis tunnistettava ääni, mutta erittäin hyvä isommassa että pienemmässä roolissa, vieläpä monenlaisissa erilaisissa rooleissa.

---

19. Robin Atkins Downes

Sellainen tietynlainen aksentti on hänen vahvuutensa, mutta tämä on yksi niitä yleispäteviä ääniä joka tulee vastaan vähän joka paikassa ja sopii hyvin sekä hyville että pahoille hahmoille.

---

18. Yuri Lowenthal

Eniten tulee mieleen Spider-man Insomniacin peleissä, mutta myös Sands of Timen prinssinä hän onnistui erinomaisesti ja hän oli myös erittäin hyvä valinta Cecil Harveyn rooliin Final Fantasyn Dissidia sarjassa.

---

17. Paul St. Peter

Tämä on juurikin sellainen mahtipontinen auktoriteettiääni. Hyvä esimerkki: Xemnas Kingdom Heartsissa. Vaikka muita ei juuri mieleen tulisikaan, niin kyllä tämä on  yksi sellainen ääni joka toimii tietynlaisissa hahmoissa uskomattoman hyvin.

---

16. George Newbern

Sephiroth Final Fantasyssa ja Kingdom Heartsissa. Sellainen tyynen rauhallinen ääni joka sopii yllättävän hyvin hahmolle. Itse tunnen hänet juurikin paremmin ääninäyttelijänä, vaikka muita rooleja en isommin häneltä tiedäkään, juurikin Sephirothin lisäksi.

---

15. Rob Wiethoff

Tämä on hyvä esimerkki siitä miten yksi roolityö jättää todella vahvan vaikutuksen: John Marston - Red Dead Redemption. Kovin äkkiä ei tule mieleen toista roolia mieheltä, mutta tämä on joka tapauksessa erittäin hyvin näytelty hahmo ja siksi mies on hyvä muistaa.

---

14. Travis Willingham

Critical Rolessa mukana ollut näyttelijä jonka videopelisuorituksia on muutama, jotka todella erottuvat joukosta. Oli sitten kyseessä päähahmo Dan Marshall pelissä Binary Domain, tai sivuosan Phenomaman pelissä Dispatch, on hänellä varsin kattava arsenaali joka sopii monenlaisiin rooleihin.

---

13. Roger Clark

Parhaiten tulee mieleen Arthur Morgan RDR2:ssa ja vaikka muitakin rooleja on, niin kyllä tästä roolistä hänet tullaan parhaiten muistamaan, sillä hän teki niin erinomaisen suorituksen lännenmiehenä, sekä hyvänä että pahana.

---

12. James McCaffrey

Edesmennyt lahjakkuus joka on ylivoimaisesti tutuin Max Paynen roolista ja sen jälkeen ollut läsnä useammassa Remedyn pelissä, monesti pienemmissä rooleissa. Ehdottomasti todella hyvä ääninäyttelijä, vaikkakin sitten vain sen yhden napakymppiroolisuorituksen ansiosta.

---

11. Doug Erholtz

Monesti yksi näitä sivuosa ääniä, mutta Dissidia Final Fantasyssa ja Kingdom Hearts II:ssa hän onnistui hienosti imitoimaan David Boreanazin ääntä Squall Leonhartin roolissa.

---

10. Britt Baron

Tifa Lockheart  FFVII Remake trilogiassa ja rooli jonka hän todella tekee omakseen. Erittäin hyvä suoritus joka tuntuu vain paranenen osa osalta joten kolmannessa pelissä saattaa olla luvassa vielä enemmän.

---

9. Briana White

Ääninäyttelyn suhteen ainoa nousee mieleen Aerith FFVII remake sarjassa ja se onkin oitis eritätin onnistunut. Helposti sieltä parhaasta päästä monista tutuista hahmoista kaikessa koomisuudessaan ja draamallisessa painoarvossaan.

---

8. Darren Korb

Hades pelin Zagreus, joten häntä ehtii pelin aikana kuulla todella paljon ja vaikka muita rooleja ei juuri mieleen tulekaan, niin kyllä tämä on yksi niitä joka on erittäin hyvä.

---

7. Emily O'Brian

Erinomainen sekä sellaisena badass hahmona, että vähän rauhallisempana hahmona. Telltalen peleistä löytyy pari erittäin hyvää roolisuoritusta ja Midnight Suns pelin Scarlet Witch oli erittäin onnistunut. Yleensä sivuosanäyttelijä jossa olisi potentiaalia päähahmoksikin.

---

6. Courtenay Taylor

Monipuolinen ääni joka sopii useampaan muottiin. Ehkä kaikkein eniten mieleen nousee Mass Effectin Jack mutta myös Resident Evil 6:n Ada Wong. Kummankin roolin kautta ääninäyttely toimii erinomaisesti sekä aistillisena femme fatalena, että räväkkänä avaruuskapinallisena.

---

5. DC Douglas

Useita sivurooleja kuten Legion Mass Effectissä, mutta myös vähän isompia, kuten Albert Wesker RE5:ssa. Monenlaista eri tasoa siis löytyy ja vaikka taso onkin välillä vaihteleva, niin pääasiassa todella monipuolinen ääninäyttelijä jolta löytyy syvyyttä.

---

4. Paul Mercier

Se ääni joka teki Leon Kennedystä alkuperäisessä RE4:ssa niin hyvän. Ehdottomasti yksi sellainen ääni joka toimii erittäin hyvin, vaikka sitten täysin vain yhden hahmon äänenä.

---

3. Ben Star

Yksi näitä uudempia ääninäyttelijöitä joka on parissa vuodessa onnistunut tarjoamaan pari erinomaista suoritusta joista ehkä paras on FFXVI päähenkilö Clive, mutta myös Clair Obscuren Verso on erittäin hyvä. Tällä miehellä on juurikin sellainen vahva päähenkilöääni.

---

2. Jennifer English

Parissa vuodessa tämä nainen on ollut mukana useammassa todella isossa ja merkittävässä pelissä kuten Baldur's Gate 3 sekä Clair Obscur. Molemmat sen verran erilaisia että ne osoittavat hänen monipiuolisuuttaan näyttelijänä ja hän on juurikin sellainen jota kuulisi mielellään enemmän ja vielä monipuolisemmissa rooleissa.

---

1. Matthew Mercer

Päällimmäisenä tulee mieleen Leon Kennedy Resident Evil 6:ssa joka peritty Paul Mercieriltä ja saatu kuullostamaan todella samanlaiselta. Mutta enemmän ja enemmän kun näyttelijän töitä kuulee, huomaa että hän on yksi erityisen moniulotteinen näyttelijä jonka viimeisimpiin töihin kuuluu Vincent Valentine FFVII remake sarjassa. Critical Rolen kautta hänestä saa vielä paremman kuvan puhtaan syvyyden ja monipiolisuuden suhteen ja hän on yksi niitä miesääninä joka sopii melkein minkä hyvänsä päähahmon rooliin todella hyvin.

Useat aikaiset vanhemmat pelit ovat sellaisia että niistä saisi todella paljon enemmän irti. Toiset pelit etenevät/kehittyvät liian hitaasti, toisissa on liikaa tarinaa tekstimuodossa ja jotkut ovat teknologisesti alkuaskelissaan. Monista saa silti irti jotakin, mutta niistä haluaisi saada irti enemmän. Harmillisesti sama pätee myös moniin uusiin peleihin.

 

 

 

Mitä enemmän pelaa vanhempia pelejä. Varsinkin PS1:n 3D pelit. Alkaa huomaamaan että peleistä on melko vaikeaa todella pitää, koska niissä on niin paljon lastentauteja jotka pienellä säädöllä saisi hiottua. Toisinaan taas pelit ovat muista syistä raskaita pelata. Varsinkin PS1 roolipelit. Niissä on aivan liikaa tekstiä ja liian vähän pelattavaa tarinankerronnan rikkomiseen, mikä tekee niistä aika pitkäveteisiä ja hitaasti eteneviä.

Monissa tapauksissa pelissä on sitä jotakin minkä takia sitä haluaisi pelata, mutta siellä on monesti myös sitten sitä jotakin mikä merkittävästi heikentää isoa kokonaisuutta, minkä vuoksi pelaaminen ei aina ole niin hauskaa, kuin sen pitäisi saatavilla olevien pelimerkkien vuoksi olla.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Dragon Age: The Veilguard

Toiminnallisesti todella pidän tästä pelisä, vaikka muuttujia saisi olla paljon enemmän. Tarinallisesti, tämä on menettänyt kaiken edistyksen mitä Inquisition teki, ihan vain woke hömpän vuoksi.

 

Splinter Cell: Chaos Theory

Itse en ole hiiviskelypelien ystävä, millään. Splinter Cell: Chaos Theory on peli jossa on hyvät puitteet päästä vähän enemmän kiinni tälläiseenkin pelattavuuteen, mutta pelattavuus ei tee siitä helppoa.

 

Resident Evil: Requiem

Peli joka yltää sinne sarjansa parhaimmistoon, mutta ne osuudet joissa mennään pakotetusti pois toiminnasta, elikkä Gracen osuudet vievät pelin tasoa alaspäin, vaikka Leon kuin tarjoaakin mielekästä ja tyylikstä pelattavaa.

 

---

---

---

24. Star Wars Jedi: Fallen Order

Tästä pelistä todella tykkää, mutta siinä on monia parannuksen paikkoja aina pomotaisteluista alkaen. Fallen Order on kuitenkin ehdottomasti yksi parhaita Star Wars pelejä koskaan, kunnes pelaa Survivoria joka on lähemmäs kaikilla osa-alueilla merkittävästi parempi peli. Loppuosa ei ole yhtä hyvä kuin tässä pelissä ja erään hahmon käyttö on myös tässä tehty paremmin. Jatko-osan pelaamisen jälkeen tästä on kuitenkin vaikeaa nauttia ja kun tätä pelasi ensimmäisiä kertoja, tästä todella piti, mutta samalla tuntui että monia osia olisi voitu parannella ja toteuttaa monipuolisemmin, mitä jatko-osassa tehtiinkin.

---

23. Killer7

Tämä vaikutti aluksi lupaavalta, mutta tästä on osattu tehdä todella turhauttava peli joka on enemmän selvää kikkailua kuin tyylikästä toimintaa tai mitä ikinä peli yrittääkään olla. Näkymättömien vihollisten tiettyjen osien ammuskelu on turhauttavaa, hahmojen vaihtelu ei tuo mukanaan juuri mitään ja kokonaisuus jää lähinnä epämääräiseksi sähellykseksi kuin miksikään muuksi.

---

22. Alan Wake

Siinä missä Alan Wake II on yllättävän hyvä ja laadukkaasti tehty peli, on tämä ensimmäinen peli hyvin kyseenalaisesti toteutettu paikoitellen ja täysin pelattavuuden suhteen. Tarinallisesti homma toimii erittäin hyvin, mutta pelattavuus yrittää olla yhtä aikaa Resident Evil tyylistä kauhua sekä räiskinnällistä toimintaa yhdellä jipolla. Tämä jippo tosin tekee siitä räiskinnästä monesti melko turhauttavaa ja harmillisesti ne toiminnalliset osuudet hankaloittavat niitä tarinallisia osuuksia, joita saa irti monesti paljon enemmän. Jatko-osa löysi tasapainoin, Resident Evil remake saaga tyylisellä otteella.

---

21. Max Payne

Jatko-osa on edelleen huippupeli, joka tosin karsi tietyt osat pois mitä tässä pelissä oli ja osaa jää kaipaamaan. Pelattavuudessa piilevät monet pelin sudenkuopat ja vaikeudessaan tämä on melko korkealla tasolla. Varsinkin loppupuolella peli tämä on hyvin armoton peli. Kenttien uudelleenpelaaminen ei ole yhtä hauskaa mitä jatko-osassa ja pelin yleinen toteutus, monet kohtaukset, tietyt hahmot eivät ole niin hyviä, kuin jatko-osassa. Remake saattaa korjata monet osat ja heikkouksineenkin pidin tästä pelistä. Mutta haluaisin pitää siitä kuin jatko-osasta.

---

20. Alpha Protocol

Tarinallisesti pidän tästä pelistä ja siinä on runsaasti mahdollisuuksia. Pelattavuudessa, tässä olisi paljon parantamisenvaraa. Vaikka tämä onkin yksi niitä pelejä jota mielellään pelaisi uudemmankin kerran tarinan vuoksi, niin läsnä on niin paljon heikosti tehtyjä osia, turhauttavaa hiiviskelyä ja kankeaa ammuskelua, että tästä on paikoin aika vaikeaa nauttia, vaikka mukana onkin kuinka hyvin tehtyä agenttiroolipelimeininkiä.

---

19. Assassin's Creed IV: Black Flag

Sarjan parhaimmistoa jonka päätehtävät kuitenkin jättävät toivomisenvaraa ja kyllä peli muutenkin tuntuu helposti todella ähkyä aiheuttavalta, johon viimeisimmät pelit sarjassa todella tuntuvat pyrkivän. Pelissä on paljon hyviä puolia joista nauttii, mutta juurikin ne tarinaosuudet ovat sellaisia, joissa samaa laatua ei ole ja pelin iso kokonaisuus ei ole erityisen johdonmukainen, vaan mukana on useita turhauttavia pätkiä joiden vuoksi peli on erittäin raska pelata. Oheistekeminen on sitä mielekkäämpää settiä. Tietyt asiat pätevät myös Re-synced remakeen, mutta monella tavalla remake on nyt se ainoa oikea tapa pelata tätä peliä.

---

18. Transformers: Battlegrounds

Transformers XCOM tyylisessä peliasetelmassa. Se on erittäin hyvältä vaikuttava yhdistelmä, joka kuitenkin jää melko suppeaksi monin paikoin. Tässä pelissä on mahdollisuuksia vaikka kuinka mutta kokonaisuudessa tuntuu olevan myös selkeitä puutteita minkä vuoksi siitä on usein vähän vaikeaa nauttia. Perusteet ovat kunnossa, mutta tähän ei ole juurikaan tuotu sisältöä mukaan.

---

17. Star Wars: Bounty Hunter

Haluaisin niin pitää tästä pelistä, mutta siinä on todella liukas kamera ja useita turhauttavan kiereitä haastekohtia. Yhdessä nämä kaksi tekijää aiheuttavan sen, että tämä peli on monesti todella turhauttava ja aivan vääristä syistä. Asetelmana tämä vaikuttaa erittäin hyvältä, mutta tästä asetelmasta olisi saatu irti merkittävästi enemmänkin jos siihen olisi kunnolla uppouduttu. Tästä olisi varmasti saanut irti enemmän, jos sitä olisi pelannut silloin PS2 kaudella.

---

16. Dirge of Cerberus: Final Fantasy VII

Vincent Valentine pelattavana hahmona ja jatkoa FF7:n tarinalle, kiinnostaa. Räiskintää kolmannessa persoonassa, sopii sekin. Peli ei kuitenkaan onnistu käyttämään hyödykseen mitään näistä ja vaikka tästä pelistä saakin jonkinverran kiinni, niin se on monella tavalla aika turhauttavaa pelattavaa jossa tarinakaan ei ole niin hyvällä tasolla, että se yksinään kannattelisi kokonaisuutta. Haluaisin pitää tästä, mutta se on hyvin vaikeaa.

---

15. Warhammer 40,000: Space Wolf

Monella tavalla tämä on juuri sellainen peli, joka itseä puhuttelee, mutta WH40K: Chaos Gate - Daemon Huntersin jälkeen tällä pelillä on aika vähän tarjottavaa. Isoimmat ongelmat ovat suoraan pelattavuudessa. Pelaajalla on niin vähän pelimerkkejä ja mahdollisuuksia vastata isoon ja loputtomaan viholisjoukkoon että peli tuntuu monesti suoraan epäreilulta ja ihan järjettömät rajoitukset toiminnassa eivät auta asiaa. Tyyliseikat ovat kohdallaan ja mahdollisuuksia on, mutta pelin puutteet ovat liian suuret, että siitä saisi niin paljon irti, mitä siitä ehdottomasti haluaisi saada irti.

---

14. Marvel's Wolverine

Wolverinen tapauksessa pelistä huomaa kyllä että missä kohtaa niitä virheitä on tehty, varsinkin tarinallisessa mielessä monia hahmoja on käytetty aivan väärin ja jopa hieman wokehtavalla sapluunalla. Toiminnallisesti kokonaisuudesta olisi saatu vielä parempikin, mutta itse tavallaan pidän tästä hieman Batman Arkham vivahteisesta systeemistä ja suurimmat ongelmat omalla kohdalla ovat suoraan tarinallisia enemmän kuin pelattavuudellisia. Silti olisi kiva jos ne pystyisi sivuuttamaan osana tätä alkuperätarinaa ja hyväksymään että hahmot muuttuvat lähemmäs sitä, mitä heidän pitäisi olla jo tässä kohtaa.

---

13. Ninja Gaiden 4

Näyttävää toimintaa monenlaisilla aseilla ja hurmeisella tyylillä. Mutta Ryu Hayabusa on liian pienessä roolissa ja peli on liikaa Devil May Cry 4, eikä tarpeeksi Devil May Cry 5 tarinallisesti ja toiminallisesti. Tässä olisi ollut Ninja Gaidenin paikka tehdä näyttävä paluu jossa se osaa ottaa enemmän mallia oikeasta osasta Devil May Cry sarjaa ja välttää samalla virheet joita Evil West teki, kun ei ollut tarpeeksi DMC tyylinen. Mutta sen sijaan NG4 meni sitä pidempää reittiä ajatuksellisessa mielessä ja päätyi samalla tekemään monet virheet kun ei panostanut pelattavuuteen niin paljon kuin olisi pitänyt.

---

12. Iron Man

Yksi näitä elokuvapelejä joka on ollut oikeilla jäljillä ja tuonut lisää sisältöä pelimuodossa. Mutta joka ei ole perusasioiden kanssa ollut tarpeeksi huolellinen. Itse muistan tämän melkovarmasti parempana mitä se oli, mutta niidenkin muistikuvien kanssa, on helppoa todeta että tässä pelissä on merkittäviä heikkouksia. Tarina ja monet lisäykset ovat samaa tasoa, mitä X-Men Origins: Wolverine pelissä,  osa hyviä, osa surkeita. Iron Man kompuroi kuitenkin eniten siinä pelattavuudessa, joka menee nopeasti aika tylsäksi, mikä on sääli, koska tässä asetelmassa oli valtavasti mahdollisuuksia.

---

11. Evil West

Pidän tästä pelistä, monella tavalla. Toiminta on erittäin hauskaa, tyyli on osuva ja mahdollisuuksiakin on paljon. Kokonaisuudesta kuitenkin puuttuu monta, todella ilmeistä asiaa, jotka kokonaisuudessa olisi ehdottomasti pitänyt olla. Nämä puutteet ovat merkittävä osa siinä, miksi tämän pelin taso laskee niin selvästi ja miksi pelistä on vaikeaa pitää. Kenttiä ei voi pelata uudestaan, minkä vuoksi peli pitäisi aloittaa aina alusta ja tietyillä aseilla ei pääse leikkimään tarpeeksi, koska ne saa niin myöhään. Tässä on paljon osia, joiden muokkauksella kokonaisuudesta olisi saatu niin paljon parempi ja itse todella haluan, että tämä olisi parempi, koska ne mahdollisuudet ja pelimerkat ovat mukana pelissä.

---

10. Werewolf Apocalypse: Earthblood

Tämä on parhaimmillaankin välimallin peli. Siinä on hyviä puolia, suoraan pöytäroolipelistä, mutta sitten siinä on niitä heikkouksia jotka tulevat siitä merkittävästi toistosta ja heikosta toteutuksesta josta paistaa hätäisyys ja hosuminen. Haluaisin todella pitää tästä pelistä paljon enemmän, mutta peli tekee lopulta aika harvat asiat oikeasti hyvin. Tarinaakaan peli ei onnistu viemää kunnialla loppuun asti eikä mikään osa-alue todella onnistu vakuuttamaan pelin laadusta. Hyvä aihe, mutta todella hutiloitu toteutus.

---

9. Darksiders II

Ensimmäinen Darksiders oli hyvä peli, siinä oli tiettyjä asioita joita olisi voitu parannella merkittävästi, mutta kokonaisuutena oikein hyvä, vähän ehkä liikaa pulmanratkontaa. Jatko-osa on paljon isompia, aivan liian paljon. Tämän pelin suurimpia heikkousia ovat sen ylitsevuotava sisältömäärä jossa laatu on monesti korvattu määrällä ja siitä syystä tästä pelistä on monesti hyvin hankalaa nauttia. Peli todella alkaa vasta NG+ tilassaan. Lisäksi tässä on paljon pulmanratkontatyrmiä jotka ärsyttivät jo aiemmin ja nyt niitä on enemmnä. Monella tavalla tämä on samaa tavaraa kuin ensimmäinen, mutta tasapaino on hukattu ja tästä on monesti erittäin vaikeaa todella pitää.

---

8. Dragon Age: Inquisition

Itseääntoistava, vaikkakin todella mielekäs kokonaisuus joka on kehittänyt sarjaa juuri oikeaan suuntaan. Parempi säännöstely olisi kuitenkin ollut hyvä paikka aloittaa parantelu. Pelattavuudessa on todella paljon muuttujia, mutta hyvin usein tuntuu että jotakin ei ole viety tarpeeksi pitkälle, tai se ei toimi niin kuin sen pitäisi. Toiminnassa tämä näkyy selkeimmin kun pelihahmot ja siellä se toistopirukin piileskelee. Tarinallisesti tämä on timanttinen peli jossa on paljon laadukasta sisältöä, mutta pelattavuudessa mukana on liikaa toistoa. Vaikka itse todella pidän tästä pelistä, niin silti tuntuu että siitä olisi saatu paljon parempi pienillä paranteluilla. Jatko-osa onnistuu tietyillä tavoilla, mutta pilaa kaiken tarinallisen kehityksen välittömästi woke hömpällään.

---

7. Dragon's Dogma II

Kuten ensimmäinenkin peli, haluaisin pitää tästäkin pelistä enemmän mitä pidän ja suurimmat ongelmat ovat siinä, että tämä kokonaisuutta ei ole päivitetty yhtään sitten alkuperäisen. Aivan samat heikkoudet ovat läsnä ilman mitään parantelua ja mitä tulee tarinaan ja maailmaan, ei sielläkään ole mitään rikastusta. Dragon's Dogma II on paljon asioita joista haluasin todella pitää, mutta peli on ladattu niin täyteen erilaisia kampituksia, että mistään ei ole helppoa nauttia tämän pelin tapauksessa, edes tarinallisia osuuksia ei ole saatu vietyä maaliin asti sillä tasolla, mitä jatko-osalta voisi odottaa.

---

6. BloodRayne 2

PS2 aikakauden tuote joka ulkoisesti ei ole mitenkään heikko vieläkään, mutta jonka pelattavuudessa huomaa, että ajanhammas on käynyt kiinni. Monet pelilliset ratkaisut ovat erittäin turhauttavia. Veren tarve on kokoajan aivan överi, mikä aiheuttaa turhauttavan toiston kierteen ja lähitaistelussa ollaan paikoin lähempänä DMC2 tasoa, DMC3 tason sijaan. Pelissä on hyvät puolensa, mutta niistä on turhauttavan vaikeaa nauttia, kun vastaan tulee kokoajan samanlaisia ongelmia aivan samoista syistä ja samoista pelillisesti ratkaisuista johtuen. Pelinmuokkausten kanssa tilanne on oitis parempi.

---

5. Devil May Cry

Pideän ensimmäisestä sarjan pelistä, mutta kun sitä on pelattu uudemman kerran osana Devil May Cry PS2 trilogian kokoelmaa, niin siinä samalla huomaa, että tästä pelistä puuttuua aika paljon sellaisia asioita joita nykyään sarjassa pitää itsestäänselvyytenä ja tietyt ratkaisut ovat tässä pelissä todella ärsyttäviä. Monet osat erittäin vahvoja ja Dante on erinomainen päähahmo. Pelin heikkoudet kuitenkin merkittävästi kuormittavat isoa kokonaisuutta, kuten se että kenttieen ei voi palata myöhemmin. Monet osat ovat vielä alkutekijöissään ja vasta DMC3 todella asettaa sen kultastandartin sarjalle.

---

4. Legend of Dragoon

Hype on se mikä pilasi tämän pelin itselle, sekä heikko PS5 käännös. Tästä oli kuullut pelkkiä kehuja ja ylistystä, joten kun peliä lopulta pelasi, oli pudotus aika suuri. Sanotaan että asetelma, tyyli ja monet ideat joita pelissä on, ovat selvää Final Fantasy tasoa ja peli toimii erittäin hyvin. Sen heikkoudet ovat siinä, että monia osia ei ole viety tarpeeksi pitkälle. Ääninäyttelyä ja välianimaatioita saisi olla paljon enemmän, kun peli aloittaa niillä ja tarina heikkenee selvästi loppupuolella. Pelillisestikin pelissä on monia käsittämättömiä rajoituksia jotka tekevät pelistä paljon vaikeamman.

---

3. Wild Arms 3

Tämä peli on turhauttavaa pelattavaa niin monella tavalla, vaikka siinä on erinomainen tyyli ja asetelma. Tämä on Final Fantasy villissä lännessä joten mukana on oitis pari elementtiä joista itse todella pidän ja joiden pitäisi kohdata toisenkin kerran jossakin pelissä. Wild Arms 3:n ongelmista isoimpia ovat sen merkittävä epäselvyys siinä mitä pitäisi tehdä ja missä, sekä se ylitsepursuava tekstin määrä. Yksi ärsyttävä pelihahmo ei myöskään paranna kokonaisuutta, mutta tässä pelissä olisi juuri sellainen asetelma joka puhuttelee, mutta sitä on kampitettu todella turhauttavasti.

---

2. Code Vein II

Siis pidän tästä pelistä, ehdottomasti, mutta haluaisin pitää enemmän. Tämän pelin kanssa on monta syytä, miksi peli ei nappaa niin hyvin, mitä alkuperäinen aikoinaan. Koodisysteemi ei ole yhtä hyvä mitä se oli ennen, pomovihollisissa ei ole yhtäkään sellaista mikä todella jäisi mieleen, toisin kuin ennnen ja vaikka pelissä on paljon tekemistä, niin aika harva osa jää oikeasti mieleen ja useammat pätkät ovat selvää kierrätystä samoilla pomotaisteluilla ym. Sanotaan että jos pelillä olisi tyylikkäästi nimetyt "koodit" niin tilanne voisi olla aivan toinen. Joskin, silloinkin sanoisin että pomotaisteluista puuttuu "se jokin".

---

1. Resident Evil 2 Remake

Tämä on yksi niitä pelejä joka oli erittäin houkutteleva kun siitä ensimmäisiä kertoja tuli uutisia. RE2 on tarinallisesti yksi parhaita pelejä sarjassa, mutta tämä remake onnistuu pilaamaan kriittisen pahasti tämän osan kokonaisuutta, sekä Claire Redfieldin hiusten värin. Tapa jolla tarina kerrotaan ei ole edes samanlainen, mitä alkuperäisen huippuonnistunut tapa. Tämä ei millään ole yksi sarjan parhaita pelejä, koska se pilasi alkuperäisen tarinan niin hyvin eikä pääse edes lähelle. Pelattavuudessa kaikki on täysin toisin ja haluaisin todella pitää tästä pelistä enemmän, mutta tarina on syy, miksi en voi.