Kun tälläisiä listoja tarpeeksi kauan selaa niin omia valintojaan alkaa todella kyseenalaistaa ja monet pelit joita on pitänyt huonoja tiettyjen seikkojen vuoksi, alkavat näyttää selvästi paremmilta, kun vertailussa on pelejä joissa on paljon enemmän huonoja puolia jotka todella vievät kokonaisuutta alaspäin. Tarinalliset ratkaisut ovat niitä jotka monesti todella saavat inhomaan tiettyjä pelejä, mutta kun yleensä pääsee sen yli, niin peliä käsittelee vähän hellemmin, varsinkin jos samassa sarjassa on tehty muita enemmän tai vähemmnä yhtä typeriä ratkaisuja tai jos pelissä on sentään toimiva pelattavuus. Pelit joissa ei ole mitään hyvää sanottaa kyllä löytävät lopulta tiensä sinne listan pohjalla, nostaen vähemmän huonoja pelejä sitten ylöspäin.
Lyhyt sääntökertaus:
Vain yksi peli sarjasta ja yhdestä genrestä
Vain pelejä joita olen itse pelannut
Ei kokoelmia, vain yksittäiset pelit
Ei pelejä jotka muuttuvat selvästi ja usein
Pieninä lisäsääntöinä:
Ei ilmaispelejä
Vain pelejä joita olen pelannut vähintään noin tunnin / saanut kunnon käsityksen pelistä.
- Paitsi jos pelin pelaa läpi alta tunnin.
Tästä syystä pelit kuten Ultros, Grime, Clive n Wrench, Skygunners, Outlast 2, Taxi Life... ja moni muu ei voi olla osa listaa. Vaikka peleistä ei erityisemmin pitäisikään. (Olisivat huonompia kuin useat pelit listalla)
Ja sama idea pysyy... samalla kun välimallin pelit lähestyvät, elleivät jo ala...
KUNNIAMAININTOJA
Kingdom Hearts III
Teenage Mutant Ninja Turtles: Mutants in Manhattan
Arcade Paradise
Persona 5
Witcher
Godfall
Psychonauts
Crimson Desert
Star Wars: Bounty Hunter
Dirge of Cerberus: Final Fantasy VII
249. Werewolf Apocalypse: Earthblood
Peli jossa on valtava hukattu potentiaali. Tarinassa olisi mahdollisuuksia, mutta siinä on tehty aivan liikaa isoja virhearvioita. Mytologiasta on osattu ottaa vähän enemmän irti eikä pelattavuuskaan ole huono, mutta se on aivan liian itseääntoistava, jotta sen parissa jaksaisi niin pitkään kuin peli selvästi haluaisi. Pelissä on selvästi ollut hyviä ideoita, mutta ongelmaksi nousee se, että monet niistä ovat jääneet toteutuksessa niin heikolle tasolle, että pelin kanssa tuntuu monesti, että vaivaa ei ole vain viitsitty nähdä.
248. Dreams
Peli joka jää suuresta potentiaalistaan huolimatta lähinnä kikkailutyökaluksi jossa kenttien luominen on kaukana hyvin tehdystä ja se näkyy todella hyvin myös siinä yleisessä laadussa. Sanotaan että pisteet siitä mitä on yritetty tehdä, sillä jotkut ovat saaneet sillä jotakin myös aikaiseksi, mutta ei tätä voi laadukkaaksi kutsua koska kokonaisuus jättää todella kylmäksi isona kokonaisuutena, vaikka muuttujia onkin runsaasti. Tämä olisi tarvinnut paljon enemmän lisää hiomista tai sitten kokonaisuuden olisi pitänyt olla paljon yksinkertaisempi.
247. Bound By Flame
Yksi näitä tapauksia kun peli on vain niin uskomattoman mitäänsanomaton. Vaikka monet peruspilarit ovatkin kunnossa enemmän tai vähemmän niin kokonaisuudessa on väkisinkin vähän sellainen tylsän puuduttava ote. Siinä kun ei tunnu olevan mitään sellaista, joka aivan todella nostaisi peliä millään tavalla paremmaksi kuin niin monia muita kaltaisiaan löyhäisti tehtyjä roolipelejä.
246. Spelunky
Itse en tämän pelin viehätystä tajua, onhan se kivan näköinen ja niin edelleen, mutta pelistä puuttuu se jokin. Muuttujia on toki varsin paljon erilaisten roippeiden muodossa, mutta peli nojaa aivan liikaa siihen monesti todella epäreilulta tuntuvaan mentaliteettiin jossa pelaajan pitäisi tietää miltein kaikki mahdolliset ansat ja sitten vetää virheetön pelikerta.
245. Dark Void
Ideat pelissä eivät ole mitenkään huonoja, mutta se yleinen toteutus jättää harmillisen paljon parantamisenvaraa ja pelissä on liian iso fokus ilmataisteluun sen sijaan, että pelissä keskityttäisiin enemmän niihin paremmin tehtyisin ja omalaatuisempiin ideoihin.
244. Avatar: Frontiers of Pandora
Far Cry, mutta Avatar maailmassa ja sitä kautta tulee paljon täysin samoja asioiden toistoa, kyllästymiseen asti. Pelin suurin ongelma on juurikin siinä, että se alkaa erittäin nopeasti toistaa itseään ja muuttuu tylsäksi. Tästä maailmasta ja asetelmasta ei ole lopulta saatu paljoakaan irti, mitä elokuvien perusteella voitaisiin saada.
243. Chronos: Before the Ashes
Pari hyvää ideaa ja ihan hukkaan heitetty. Vanhenemismekaniikka on hyvä idea ja soulslikemaisia ideoita on otettu mukaan, mutta oikeastaan mihinkään ei ole syvällisesti uppouduttu mikä tekee tästä melko ontolta tuntuvan kokonaisuuden, melko lyhyen sellaisen. Before the Ashes on tarinallisesti esiosa Remnant: From the Ashes pelille, mikä on merkittävästi parempi. Tämä peli tuntuu siltä, että se ei edes tiedä mikä yrittää olla.
242. Jak & Daxter: Lost Frontier
Jak & Daxter sarja on sellainen joka trilogian aikana parani kokoajan. Lost Frontier ei sisällä mitään järin hyvää, samalla tavalla kuin vaikka Jak II tai Jak 3. Graafinen ulkoasu on surkeampi ja tarina on irrallaan muista. Sen lisäksi tätä on pääasiassa aluksilla lentelyä ja taistelua. Se ei ole järin nappaavaa vaan tylsää. Ohjattavuus on kelvollinen mutta kokonaisuus ei niinkään.
241. Blacksad: Under the Skin
Tämä on kuin Telltalen peli, ilman mitään siitä mielekkäästä sisällöstä. Päätökset tuntuvat mitättömiltä eikä pelin omat jututkaan juuri toimi. Muutama erinomainen hahmo löytyy, mutta niin monet käänteet ja tilanteet eivät vain rakennu kovin hyvin.
240. Sims 4
Tämä on niitä tapauksia kun pelissä on paljon muuttujia, mutta silti tuntuu että kokonaisuus on melko suppea ja jättää valtavasti toivomisenvaraa niin monella tavalla. Itse pelaaminen on melko tylsää mutta se lopullinen niitti tulee siitä, että tämä peli saisi olla merkittävästi simppelimpi niin monella tavalla.
239. Outcast: New Beginning
Ihan hyvät mekaniikat mutta pelin eteneminen ja rytmitys ovat erittäin huonolla tasolla. Kokonaisuus menee tietyssä kohtaa tarpeettoman sekavaksi ja vaikka mukana on paljon hyvin tehtyjä osia, niin peli ei vain onnistu pysymään kiinnostavana tai edes siedettävä koko matkaa, varsinkin kun kaikki mitä pelissä tehdään poistaa alusta asti itseään.
238. Rayman
PS1:n vaikeimpia pelejä ja kokonaisuus jossa vaikeus merkittävästi heikentää isoa kokonaisuutta. Tyyliseikoiltaan peli on erittäin hyvällä tasolla, mutta se paljonko peli vaatii että sen pystyy läpäisemään menee niin yli että pelistä on erittäin vaikeaa pitää, vaikka se kehittyykin ideallisesti todella hyvin tarjoaa paljon kivan näköisiä ympäristöjä.
237. Prince of Persia
Vuosimallia 2008 ja hyvä esimerkki siitä miten sarja meni PS3:lla alaspäin. Tarinallinen asetelma on hyvin erilainen mitä tähän asti ja se ei ole varsinaisesti huono juttu ja pääkaksikko toimii hyvin. Ongelma on pelattavuus joka on toiminnassa todella kankealla tasolla ja muuttuu erittäin nopeasti todella tylsäksi ja itseääntoistavaksi, puhumattakaan että monet viholliset ovat aivan liian kestäviä. Edes kiipeily ei ole tehty erityisen lennokkaaksi.
236. Ni No Kuni: Wrath of the White Witch
Sanotaan heti että peli näyttää todella hyvältä, tuoden välittömästi mieleen Ghibli animaatiot. Siihen se todellinen laatutaso sitten jääkin, koska pelattavuus ei ole erityisen hyvää tavaraa ja iso osa pelistä on melko laahaavaa ja monesti todella tylsää tavaraa. Tarinassa olisi mahdollisuuksia mutta pelattavuus ei vain jaksa kiinnostaa niin paljoa, että tarinaa viitsisi kituuttamalla katsoa eteenpäin.
235. Paw Patrol: On a Roll
Kyllähän lastenpeli saa olla helppo, mutta tämä peli pitää pelaajaa joko täytenä idioottina tai huonomuistisena taaperona jolle aivan kaikki pitää opettaa kädestä pitäen uudestaan ja uudestaan. Muutenkin peli toistaa monia rasittavan puuduttavia asioita uudestaan ja uudestaan.
234. Stray Blade
Kivan näköinen ja humoristinen peli joka on kuitenkin toteutuksessa selvästi heikompi soulslike. Pelattavuus on melko nihkeästi tehtyä ja peli jossa muuttujia ei ole juuri yhtään ja kokonaisuus tuntuu saman toistolta läpi peli. Kokonaisuudesta tulee nopeasti kyhätyn oloinen fiilis, vaikka graafisesti peli kivalta näyttääkin ja ääninäyttely ei ole pöllömpää.
233. Steep
Paperilla kuullostaa kyllä todella hyvältä mutta on onnistuttu tekemään väärällä tavalla realistiseksi, mikä tekee pelistä yhtä aikaa turhauttavan hitaan ja temppuilussa raivostuttavan pikkutarkan. Tämä ei myöskään juuri lisää kiinnostusta katsoa peliä merkittävästi pidemmälle oikeastaan missään muodossa, vaan se jää kokeiluasteelle.
232. Indiana Jones and the Staff of Kings
Merkittävin ongelma tässä pelissä on sen yleisesti heikko toteutus. Graafisesti peli on selvästi aikaansa jäljessä, pelattavuudessa tuntuma ei ole kovin hyvä ja yleinen kankeus tuntuu vähän joka paikassa mikä tekee pelin pelaamista monesti hyvin epämiellyttävää. Tarinassa on puolensa, mutta se on isossa kokonaisuudessa hyvin laiha lohtu kun pitkälti kaikki muut osat kokonaisuutta eivät vain toimi.
231. Outriders
Niin monien looter shooter pelien tapaan myös Outriders lankeaa lähestulkoon jokaiseen ansaan mitä ajatella saattaa. Tarina on lähinnä kiva lisä, toiminta on mukavaa, mutta kehittyy todella hitaasti. Tavaraa on aivan liikaa ja hyvää tavaraa harvoin. Tekeminen on nopeasti todella itseääntoistavaa ja kokonaisuutena meno muuttuu todella laahaavaksi todella nopeasti, mikä on tälläisessä pelissä melko suuri ongelma hyvin nopeasti.
230. Grand Thef Auto V
Tuntuu että tässä kohtaa se tietty tyyli mitä GTA sarjassa on ollut (mitä en itse nyt niin hyvä pitäisi alunalkaenkaan) on jo täysin poissa. Ajaminen on tylsää kun sitä joutuu tekemään pakonedestä niin paljon, pelihahmot ovat tylsiä, kaikki toistaa itseään eikä missään ole sellaista mielekkyyttä joka kannustaisi jatkamaan.
229. Kung Fu Panda 2
Käyttää aika vähän materiaalia elokuvasta ja tuntuu pääasiassa keksivän omia juttujaan, mikä ei ole huono asia, mutta peli ei tarjoa toiminnallisessakaan mielessä juuri mitään ja tuntuu todella hätäisesti tehdyltä perusmättöpeliltä.
228. Wuchang: Fallen Feathers
Soulslike jossa on ne omat jutut eivät todellakaan toimi ja joiden vuoksi kiinnostus laskee erittäin nopeasti. Tarinallisesti ja tyylillisestikään peli ei vakuuta juuri ollenkaan, joten kokonaisuus jää väkisinkin heikompien genren pelien joukkoon.
227. Halo 5: Guardians
Sarja jossa pelit ovat pääasiassa samalla tasolla ja se taso on valtaosan ajasta hyvä. Tämä on se selvä poikkeus sillä tämä on jo suoraan huono peli. Koko Locken puoli kampanjaa on ihan roskaa ja tarinallisessa mielessä pelissä on valtavasti mahdollisuuksia eeppisiin mittasuhteisiin ja vaikka mihin, mutta kun koittaa se hetki jossa otetaan miehestä mittaa, niin kaikki tehdään todella lattealla tavalla.
226. Bionic Commando
Idealtaan oikein hyvä peli, joka kuitenkin kompuroi toteutuksessaan hyvin monella tavalla. Pelaajan mahdollisuuksia on rajattu todella radikaalisti ja vihollisissa on todella rasittavia tyyppejä. Pelattavuudesta ei lopulta saada paljoa irti kun niin monet asiat heikentävät kokonaisuutta useasta eri suunnasta samaan aikaan
225. Castlevania: Lords of Shadow II
Ensimmäisen pelin ongelmana on lähinnä se, että sen pelattavuus on sen verran hiomatonta, että sen parissa ei juuri meinaa viihtyä. Peli on monella tavalla juurikin sellainen, että sitä voisi pelata enemmänkin ja sen parissa voisi todella viihtyäkin. Mutta koska kokonaisuus on niin hiomaton, niin siitä ei vain millään saa irti niin paljoa, kuin peli varmaan ansaitsisi. Tämä kakkospeli on pelattavuudessa hieman paranneltu, mutta kun tässä on aivan surkeaa tarinaa viety eteenpäin vielä kyseenalaisemmilla ratkaisuilla, on tämä lopulta oma valintani huonommaksi peliksi tässä sarjassa. Vielä huonommaksi mitä Lament of Innocent oli omalla surkealla tarinallaan.