keskiviikko, 22. helmikuu 2017

Parhaat Kohtaukset

Yksittäiset kohtaukset voivat olla niinkin legendaarisia, tunteikkaita, yllättäviä, dramaattisia... että ne jäävät vahvasti mieleen. Ne voivat tehdä eeppisestä pelistä legendaarisen ja huonosta pelistä oitis paremman. Joskus niitä on vain yksi ja ainoa, joskus useampi.

 

 

 

Yksi yksittäinen kohtaus voi olla ihan minkälainen tahansa. Se voi olla näyttävä, intoa nostava, surullinen, hauska, eeppinen... sen on kuitenkin oltava mieleenpainuva ja siinä on oltava sitä jotakin

Sitä on vaikea selittää, sen vain tuntee kun se tulee vastaan. Kyseessä voi olal yksittäinen kohtaus joka kestää vain pienen hetken, tai sitten kyseessä voi olla pidempi osuus.

 

- Ei kokonaisia tehtäviä/tasoja (ne ovat oma listansa)

-  Ei kokonaisia pomotaisteluita (yksittäiset osuudet hyväksytään)

- Vain yksi per peli (monissa peleissä on todella monta erittäin hyvää kohtausta joista olisi kokonaan omaksi listakseen. En nyt jokaisen pelin kohdalla sano että olisiko niitä listaksi asti, mutta monessa olisi)

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Nightmare -> Night Terror - Soul Calibur III

Hautausmaa - Metal Gear Solid 3: Snake Eater

ARI - Heavy Rain

Auron alkaa kadota - Final Fantasy X

Leon kohtaa Adan - Resident Evil 4

 




24. "You will obey!" - Middle-Earth: Shadow of Mordor

Tässä pelissä on muutama erinomainen hetki, mutta monet niistä parhaista ovat läsnä monissa taisteluissa, pelaajasta riippuen. Örkin pään räjäyttäminen henkivoimilla ja pään irti leikkaaminen molemmat ovat todella hyviä hetkiä mutta voitan ottaa kuitenkin Celebrimborin huuto: "You will obey!" Kun hän ottaa örkin mielen haltuunsa.


23.Dante ja Vergil, viimeinen isku - Devil May Cry 3: Dante's Awakening

Tämä on omalla tavallaan hieman kliseinen päätös taistelulle, mutta tässä pelissä se on jäänyt kuitenkin mieleen, kun siihen yhdistyy kielekkeeltä putoaminen pimeyteen. Dante ja Vergil lähtevät juoksemaan toisiaan kohti, hyppävät ja iskevät. Juuri oikea tapa päättää lopullinen yhteenotto.


22. Albert Wesker kartanolla - Resident Evil 5 (Lost in Nightmares)

Tämä on yksi sellainen heti jolloin pelin pahis saadaan näyttämään todella hyvältä. Chris ja Jill kohtaavat Weskerin joka kääntyy heitä kohti. Musta nahkatakki ja mustat aurinkolasit saavat hänet näyttämään todella hyvältä ja sitten se pieni virnistys ja salaman isku. Yksi parhaita hetkiä koko sarjassa.


21. "Tell me your name." - Kingdom Hearts: Birth By Sleep

Darth Vader hetki. Se hetki pelissä tai elokuvassa kun tuttu pahis "syntyy". Xemnas/Ansem variaatio Xehanortista on todella tuttu ja siinä samalla myös Xehanorth itsekin. Mutta sitten tämän pelin lopussa tulee se yksi lyhyt hetki kun todellinen Ansem kysyy valkea tukkaiselta Terralta: "Mikä on nimesi?" Terra vastaa: "Xehanort". Silloin on selvää että Terra ei ole enää Terra, vaan se roisto jota vastaan on taisteltu jo pitkään.


20. Sif - Dark Souls

Se hetki kun tämä pomotaistelu alkaa, on koko sarjan ikimuistoisin ja siitä tulee vielä tunteikkaampi jos DLC on pelattuna ennen tätä. Ensin näyttää että taistelet isoa sutta vastaan, mutta sitten tuo suuri harmaasusi ottaa miekan hampaisiinsa ja taistellu alkaa. 


19. Ajomatkalla - Last of Us

Last of Us pitää sisällään monta erinomaista kohtausta ja valtaosa niistä pitää sisällään sekä Ellien että Joelin. Tämä saattaa hyvinkin olla oma suosikkini. Tässä on mukana monta erittäin hyvää, jopa hauskaa hetkeä sekä tässä tulee esille sekin että nämä kaksi ihmistä ovat todella erilaisia. Ne yksittäiset sanat (ja se miten ne sanotaan) toimivat todella hyvin ja tämä on vain yksi esimerkki siitä, miksi Last of Us on niin hyvin tehty peli.


18. Fall of Vladimir Lem - Max Payne 2: Fall of Max Payne

Muistan tämän hetken erittäin hyvin yhdestä syystä. Tapasin laittaa tallennuksen juuri siihen hetkeen, kun Vladimir putoaa alas. Ruumis putoaa alas siten, että se on helposti joka kerta erilainen ja muistan kuinka joskus katsoin tämän pätkän kerran toisensa jälkeen, vain nähdäkseni että kuinka monella eri tavalla ruumis oikein voi tulla alas.


17. Errolin tuho - Jak 3

Tämä on yksi niitä lyhyitä hetkiä jotka ovat todella hyvin tehtyjä. Jos pyyhkäiset tai räpäytät silmiäsi, saatat missata tämän. Viimeisen pomotaistelun jälkeen Jak tähtää Peacemakerilla ja ampuu. Errolin ilme ja ruudun valkeneminen kertoo kaiken tarvittavan ja se on syy, miksi tämä kohtaus on paras Jak & Daxter sarjassa.


16. Geralt ja Shani - Witcher 3: Wild Hunt (Hearts of Stone)

Witcher pelisarja on täynnä toinen toistaan parempia kohtauksia mutta Wild Hunt pitää sisällään selvästi eniten. Sanotaan että Geraltin ja Yenneferin romanssihetki Caer Morenin linnassa on myös hyvin tehty mutta tämä toimii kaikkein parhaiten kun huomioidaan miten tähän päädytään. Se vaatii ajattelua ja lopputulos on kiinni siitä. Tunnelmaltaan se on erittäin onnistunut, niinkin hyvin että toimii paremmin kuin yksikään vastaava hetki pääpelistä tai Blood & Wine DLC:stä.


15. Crash Bandicoot - Uncharted 4: Thief's End

Uncharted sarjassa on valtava määrä hyviä kohtauksia. Valtaosa niistä on erittäin hauskoja, mutta myös niitä tunteikkaampia ja vakavampiakin mahtuu mukaan. Naten ja Elenan lyhyt hetki räjähdyksen jälkeen kurassa on sellainen, sekä myös Rafe Adlerin hyytävin hetki: "Or we can it, right here". Voiton vie kuitenkin se hetki kun Nathan Drake pelaa Crash Bandicootia. Mutta tähän kohtaukseen kuuluu myös se pieni johdanto pelaamiseen ja pieni kuittailu sen jälkeen. Ehdottomasti yksi kohokohtia.


14. Miekkojen hautausmaa - Ninja Gaiden Sigma 2

Yksi syy miksi tämän pelin lopetus toimii niin hyvin on se, että siinä on mukana tunnelmallinen hetki kun Ryu astelee pois Miekkojen hautausmaalta. Itse kuitenkin valitsen parhaaksi sen, kun Ryu menee sinne. Se hetki kun näkee sen kaiken on jotakin, jolloin tekee mieli vain nauttia hetkestä ja kunnioittaa paikkaa ja sitä, mitä se todella tarkoittaa ja merkitsee.


13. Garrus & Tali yllätys - Mass Effect 3

Tämä on sellainen hetki johon on tiettyjä vaatimuksia, että se tapahtuu. Itselläni se tapahtui ensimmäisellä kerralla ja tuli täytenä yllätyksenä. Itselläni on tapana käydä kaikkien luona kun ollaan aluksella. Ihan lopussa seuraa lyhyt hetki kun Shepard yllättää Garrusin ja Talin, kaksi sarjan pisimpään mukana olleita hahmoja. Shepard puki omat ajatukseni sanoiksi just eikä melkein.


12. Renzokuken - Final Fantasy VIII

Final Fantasy pelisarja on täynnä erinomaisia kohtauksia ja kasissa on niitä myös aika monta, osa todella pieniä. Valta osa summoneista on sellaisia ja samoin on Squallin Lion Heart hyökkäys. Mutta se minkä itse nostan esiin, on Renzokuken. Squall tekee aina ennen limit hyökkäystä tämän iskusarjan, mutta se mikä tekee tästä niin hyvän, on se, että isoissa pomovihollisissa, tämä on uniikki.


11. Vadrigar - Quake 3

Viimeinen taistelu alkaa tässä pelissä juurikin oikealla tavalla. Vadrigar nousee seisomaan, esitellen itsensä. Hän on todella upean näköinen ja kuuloinen, juuri sellainen joka on kovempi kuin yksitään tämän pelin pelattavista hahmoista. Tämä lyhyt hetki aloittaa loppuhuipennuksen erittäin hyvin.


10. "I am vengeance, I am Night... I am Batman!" - Batman: Arkham Knight

Tässä pelissä on niitä huonojakin puolia, mutta niitä parempia hetkiä on paljon enemmän. Scarecrown puhe trailerissa on sellainen hetki jota on todella vaikea päihittää ja Ihmislepakon ensikohtaaminen on mestarillisesti tehty samoin Jokerin. Mutta voiton vie kuitenkin se hetki viimeisestä taistelusta jossa Batman ottaa voiton Jokerista äärimmäisen vahvalla repliikillä: "Minä olen kosto, minä olen yö, minä olen Lepakkomies!"


9. Bambutaistelu - Sly 3: Konnien Kunnia

Ensimmäinen vaihe Tsao pomotaistelusta, joka käydään bambujen latvustossa. Olen olemassa yksi syy miksi tämä on täällä ja miksi pomotaistelu on yksi parhaita koskaan. Sly saa voimaa menneisyyden sotureilta. Hän voi hypätä bambun latvasta toiseen, valtavan matkan, mutta se mikä tekee tästä niin hyvän, on se, että voit kesken ilmalennon vaihtaa suuntaa. Tämä taistelu on sanalla sanoen: Eeppinen.


8. Payback with Moneypags - Spyro: Year of the Dragon

Kaikista loistavista hetkistä tässä pelissä yksi, on yhtä aikaa erittäin hauska niin pelattavuudessa kuin tunnelmassakin, koko ideassaan. Koko pelin ajan Moneypags nyhtää jalokiviä, jotta vapauttaa liittolaisia tai availee reittejä. Tämä on se hetki, kun Spyro ottaa kaiken takaisin.


7. Malefor - Legend of Spyro: Dawn of the Dragon

Pääroiston esittely on tärkeä hetki, etenkin jos pääroisto esitellään vasta aivan lopussa, mutta hänestä on saanut tiettää yhtä jos toista koko trilogian ajan. Malefor on erittäin upea näky ja kun hänet sitten lopulta näkee kaikessa komeudessaan, niin se on upea hetki.


6. Kolikonheitto - Batman: Episode 5 - City of Light

Kaksinaama taisteluita on kaksi mahdollista ja molemmat tosi hyviä, mutta tämä on se parempi, koska tässä tulee hyvin esiin, se, mikä on Kaksinaaman heikkous. Kolikko. Se hetki kun Bruce nappaa kolikon Harveyltä, niin se hinku heittää se ilmaan, on valtava ja kun se hetki koittaa, se on jotakin äärimmäisen hienoa.


5. Xemnas viimeinen vaihe - Kingdom Hearts II

Se viimeinen silaus tässä pomotaistelussa, pelin loppuhuipennuksessa. Se viimeinen vaihe kaikkien aikojen parhaassa viimeisessä pomotaistelussa, on legendaarinen.


4. Sephiroth liekkien keskellä - Final Fantasy VII

Koko pelin ikimuistoisin kohtaus, ellei koko sarjan. Päihittää kaikki summonit ja limitit, kaikista pelisarjan peleistä. Sephirothin hirmuteko, palava kaupunki. Se hetki kun näkee elokuvapätkänä sen, kun Sephiroth ensin vain seisoo liekkien ympäröimänä ja sitten astelee hitaasti niiden läpi pois, on upea hetki.


3. Sephiroth - Kingdom Hearts

Leonin esittely ja repliikki: "Alright, have it your way" on erittäin mieleenpainunut kohtaus. Mutta tapa jolla Sephiroth tuodaan tähän peliin, vie kuitenkin voiton. Final Fantasy VII:ssa ei tullut vastaan todellista miekkataistelua sitä todellista Sephitorthia vastaan, ei oikealla tavalla. Mutta kun Platina matsi alkaa, niin se alkaa hienosti. Mutta kun käy ilmi että kuka onkaan vastassa ja musiikki alkaa, niin kaikki nousee kolmanteen potenssiin. Nyt päästään taistelemaan Sephitorhia vastaan, siis ihan oikeasti. Tämä on sellainen hetki, joka tulee yllätyksenä ja siitä yllätyksestä tulee ikimuistoinen.


2. True Big Bad Wolf - Wolf Among Us

Tässä episodipelissä on monenlaisia loistavia kohtauksia. Ihan alkupuolen hetki: "I'm gonna break your f*cken face". On yksi mieleenpainuneimpia hetkiä ja samoin on hetki kujalla kun Bibgy muuttuu. Mutta kaikki tämä ylitetään täysin viimeisessä jaksossa kun Bibgy muuttuu siksi todelliseksi Isoksi Pahaksi Sudeksi. Kun tapahtuu ja susi avaa silmänsä, nousee ylös ja karjuu... siinä on sitä, mistä legendaariset hetket on tehty.


1. Crime Alley - Batman: Arkham City

Tämä voi tuntua aika mitäänsanomattomalta, mutta tapa jolla tämä hetki on tehty, on yhtä aikaa todella dramaattinen, kipeä sekä äärimmäisen tunteikas. Batman polvistuu ja koskettaa maata, johon hänen vanhempiensa veri on vuotanut. Hiljainen musiikki soi ja kamera pyörii Lepakkomiehen ympärillä, kunnes pelaaja päättää lopettaa. Tämä hetki kestää lyhyen hetken, mutta jää mieleen sillä se on tehty oikein. Batman palaa paikalle, jossa hän "syntyi".

tiistai, 14. helmikuu 2017

Parhaat Tarinat

Hyvä tarina saa parhaassa tapauksessa pelistä niin hyvin immersiivisen ja mielenpainuvan; Oli kyseessä sitten tunteikas matkas iloineen ja suruineen,  tai jännittävä ja intensiivinen seikkailu yllätyksineen.

 

 

Tarina on oleellinen osa peliä, sen kautta pelin maailmaa, hahmoja jne voidaan avata pelaajalle. Tarina jakaantuu moneen osaan ja yksi heikko osa voi helposti tuhota tarinan. Lopetus on usein se helpoin tapa tehdä muuten erinomaisesti tarinasta huonompi.

Mutta nyt listataan ne tarinat jotka ovat kokonaisuutena kaikkein parhaimmat.

 

Vain yksi per sarja (kun peleissä on jatkuva tarina)

- Monet pelisarjat pitävät sisällään yhtenäisen tarinan joten se osa valitaan, jossa tarina on parhaimmillaan.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Vlad the Impaler

Incredible Adventures of Van Helsing

Batman: Telltale Series

Castlevania: Symphony of Night

Darkness II

 




24. Final Fantasy VII

On yksi syy, miksi tämä nippanappa mahtui mukaan. Se ei ole Cloud, sillä hänen tarinansa ei ole järin kiinnostava. Lopetus on myös aika kehnosti toteututtu, usemmalla tavalla. Mutta pääpahis on syy, miksi tämä tarina vain toimii niin hyvin. Sephirothin takia tätä tarinaa seuraa ajoittain hyvinkin intensiivisesti, vaikka sitä typerillä juonenkäänteillä piinataankin.


23. Victor Vran

Tämä on niitä tarinoita jotka nousevat esiin, niiiden pienien yksityiskohtien ansiosta. Monet hetket tarinassa eivät ole sieltä kekseliäimmästä päästä, mutta se tapa jolla ne on esitetty toimii. Erinomainen pahis ja tietty jatkuva enigmaattisuus sopivat tarinaan erinomaisesti.


22. Dishonored (Dishonored sarja)

Todella vaikea valita että kumman valitsisin, ensimmäisen vai toisen. Tässä on tietty yhtenäisyys vaikka seikkailut erillisiä ovatkin. Itse koen ne kuitenkin sen verta yhtenäiseksi (etenkin kaikkine DLC lisineen) että vain toinen voi päästä tänne. Oma valintani on ensimmäinen peli, yhdestä erittäin yksinkertaisesta syystä: Emily. Nuori Emily saa tarinan tuntumaan niin paljon henkilökohtaisemmalta ja ne monet niin lämpimät kohtaukset saavat maailman kohtalon tuntumaan. Pelissä on kaksi tapaa joilla tarina muuttuu radikaalisti, mutta todella hienovaraisesti.


21. Ninja Gaiden Sigma 2 (Ninja Gaiden sarja)

Tässä on jotakin sellaista mikä todella saa kiinnostumaan kokonaistarinasta. Se mitä tapahtui aiemmassa pelissä oli myös todella hyvää, mutta tietyillä heikkouksilla. NGS2:n tarina ei ole suoranaista jatkoa, vaan tämän voi hyvin pelata ilman aiemman pelaamista. Tarina on hyvin yksikertainen, mutta se toimii. Tarina lähtee nopeasti käyntiin ja päättyy loistavasti. Mukana on monta erinomaista kohtausta ja tarpeeksi hyvin tehtyjä hahmoja että myös ne sivujuonet kiinnostavat ja toimivat isossa kokonaisuudessa. Lisäpisteet siitä miten hyvin Ryu Hayabusa on tehty, jälleen.


20. Jak 3 (Jak & Daxter trilogia)

Tämä on vaikea päätös. Jak II on tarinaltaan erinomainen mutta Jak 3 on omasta mielestäni se peli jossa on enemmän kohokohtia ja niitä paremmin mieleenjääneitä hetkiä. Tarina on kakkosessa ja kolmosessa erittäin hauska, vauhdikas ja hyvin kirjoitettu kaikkine yllätyksineen joista osa, erittäin isoja. Kokonaisuudessaan kolmonen vain saa tarinan tuntumaan jotenkin paremmalta, vaikka tietyt asiat ovatkin kakkosessa paremmin.


19. Sly 3: Konnien Kunnia (Sly trilogia)

Slyn tarina sijoittuu kolmeen peliin, itse en laske Thieves in Time peliä sarjaan, koska se on aika turha lisä (varsinkin kun se tuskin tulee saamaan jatkoa). Kolmessa pelissä ei ole tarinoiden suhteen kovin paljoa tasoeroa, ne ovat kaikki erinomaista jälkeä. Tarina on kuin lauantaiaamun piirretyistä niin hyvässä kuin pahassakin. Hyvä läppä ja erinomaisesti kirjoitettut hahmot, tehtävät, käänteet ja iso kokonaisuus ovat merkki siitä, että Sucker Punch teki mestarillista työtä PS2 aikakaudella.


18. Darksiders (Darksiders sarja)

Valinta kahden sarjan pelin välillä ei ollut ihan niin helppo kuin aluksi luulin. Vaikka Darksiders II pitääkin sisällään hyvän tarinan ja vielä paremman tunnelman, niin lopetus on se, mikä saa minut valitsemaan ykkösen. Pari asiaa on jatko-osassa paremmin ja yksi niistä liittyy vahvasti vihjailuun tulevasta (joka ikävä kyllä näyttää kokoajan epätodennäköisemmältä). Mutta ykkösessä se todellinen maailmalopun tunnelma tuntuu vahvemmalta. Sanoisin että Darksider II on vahvempi niissä pienissä yksityiskohdissa ja tunnelmaa täydentävissä hetkissä, kun taas Darksiders on vahvempi siinä tarinankuljetuksessa.


17. Fahrenheit

Yksi aikansa isoimpia yllättäjiä. Quantic Dreamsin erinomainen tarinapeli joka alkaa murhasta ja kasvaa kasvamistaan samalla kun pelaaja ohjaa niin murhasta epäiltyä miestä, kuin tätä etsiviä poliiseja. Fahrenheit on juuri sellainen peli joka vie mukanaan valintojen takia. Intensiivinen trilleri jossa paljon myös aikuista materiaalia.


16. Max Payne 2: Fall of Max Payne (Max Payne sarja)

Ensimmäinen Max Payne oli hyvin kirjoitettu peli joka todistaa että Remedy on loistava studio. Mutta kakkonen on paljon parempi. Vaikka ykköspelissä olikin monia erinomaisia hetkiä jotka toivat noir tunnelman todella hyvin esiin, niin kakkonen saa Max Paynen maailman tuntumaan niin paljon isommalta ja rikkaammalta kaikkine yllätyksineen, käänteineen ja loistavine hahmoineen. Kolmosta en laske tähän edes mukaan kun siinä ei ole enää Remedyä.


15. Final Fantasy IV

FF pelin jonka tarina kestää aikaa. Moni voisi sanoa että tarinassa ei ole paljoa mitään todella ihmeellistä, peruskliseitä, mutta ne on tehty niin hyvin että ajoittain tulee mieleen niin Star Wars ja ajoittain taas Taru Sormusten Herrasta, oli kyseessä sitten kuinka lyhyt hetki tahansa. Monet juonenkäänteet ovat todella pieniä, mutta vahvoja. Se miten tarina rakentuu hetki hetkeltä saa kokonaisuuden tuntumaan kokoajan paremmalta. Lopetus on perustyydyttävä mutta pakko sanoa että vaikka kokonaisuutena tämä onkin se missä on huippu, niin After Years onnistui kyllä paremmin lopetuksen kanssa. 


14. Resident Evil 6 (Resident Evil sarja)

Todella aliarvostettu peli jota haukutaan paljon huonommaksi kuin se todella on. Erinomaista toimintaa ja hyviä hahmoja ja vielä vajaa kourallinen toisiaan täydentäviä tarinoita. Resident Evil sarjassa on oma jatkuva tarinansa ja sanoisin että tässä kohtaa se on parhaimmillaan. Vaikka aiemmissa peleissäkin on ollut todellisia huippukohtia niin mitä tulee tarinaan (ja ajoittain toimintaan), niin RE6 on monella tavalla erittäin onnistunut. Oli sitten kyseessä Leon Kennedy tai Chris Redifeld, niin monet tarinan saavat aikaan erinomaisen kokoelman josta saa enemmän ja enemmän irti, osa osalta.


13. Mass Effect 2 (Mass Effect trilogia)

Syy miksi en päätynyt valitsemaan kolmatta peliä: Lopetus. Kakkonen on tässä tapauksessa se peli joka onnistuu vetämään pisimmän korren. Vaikka kolmosessa onkin paljon erinomaista tarinan kuljetusta ja aluksen miehistö tuntuu paljon elävämmältä niin surkea lopetus tuntuu. Kakkosen itsemurhatehtävä, mahdottomat haasteet ja ylivoimaiselta tuntu uhka saavat tämän keskimmäisen osan trilogiasta tuntumaan siltä osalta, joka tarjoaa eniten.


12. Star Wars: Knights of the Old Republic

Star Wars pelien suhteen tämä on se peli joka onnistuu tarinallaan yllättämään, pariinkin kertaan. Tässä pelissä on yksi yllätävimpiä hyvä/paha valintoja ja se että pelaat todellisella voimanpesällä, tekee tarinasta paljon paremman kokonaisuuden. Valtavat pisteet lopetuksesta joka toimii molemmissa tapauksissa.


11. Dragon Age: Origins (Dragon Age trilogia)

Lohikäärmeaika on se peli joka on BioWaren tuotoksista maailmaltaan ja tunnelmataan kaikkein vahvin kokonaisuus. Tietyt asiat ovat paremmin ME:ssa (ääninäyttelyn kautta tuntuu elävämmältä) ja tiety KotOR:ssa (yllätykset) mutta kun katsotaan sitä isoa kokonaisuutta niin DA ottaa voiton. Tämä on vaikea valinta mutta fantasiatunnelma on loistava ja monet erilaiset valinnat ja juonenosat saavat tarinan tuntumaan todella hyvältä. Lisäksi tarina on parhaimmillaan ensimmäisessä pelissä.


10. Middle-Earth: Shadow of Mordor

Yksi suurimpia yllättäjiä koskaan. Tämä on yksi niitä pelejä jotka ottivat mukaansa ja pitivät kiinni alusta loppuun asti. Se oli pitkälti ensin kiinni toiminnasta joka on todellista laatua. Mutta kun pelin maailman pääsee enemmän sisään niin huomaa että tunnelmaltaan kyseessä on immersiivinen fantasia jossa on juuri samaa eeppisyyttä mitä Taru Sormusten Herrasta piti sisällään. Tarina on kiinnostava ja erittäin onnistunut, aivan alusta aivan loppuun asti. Talion on todella onnistunut hahmo.


9. Heavy Rain

Valintoja ja lisää valintoja, Teit mitä tahansa, niin peli ei pääty kesken vaan jatkuu loppuun asti. Quantic Dreamsin mestariteos joka yksi onnistuneimpia aikuisia pelejä. Aikuisuus ei ole vain väkivallassa ja seksissä, vaan oikeassa elämässä ja sen raskaassa arjessa. Voimakas draama ja erittäin hyvin tehdyt pelihahmot saavat tämän pelin tuntumaan aidolta ja elävältä.


8. Legend of Spyro: Dawn of the Dragon (Legend of Spyro trilogia)

Loistava tarina, saa sivuuttamaan monet heikkoudet ja tämä trilogia on erinomainen esimerkki siitä. Myönnän että trilgoian pelit eivät ole täydellisiä, niissä on aika isoja virheitä, mutta se miten ne kertovat uuden version Spyron tarinasta, onnistuu erityisen hyvin. Kolme peliä ovat tarinallisessa mielessä todella onnistuneet ja viimeinen, on kaikkein paras, pitäen sisällään monta äärimmäisen onnistunuttu kohtausta jotka saavat Spyron Legendan tuntumaan erityiseltä, monella tavalla.


7. Batman: Arkham Knight (Batman: Arkham sarja)

Arkham sarja kertoo jälleen yhden version Batmanin tarinasta, tavallaan alusta loppuun. Mukana on paljon aukkoja mutta tässä tapauksessa tuntuu että ne aukot auttavat tarinaa tuntumaan paljon paremmalta. Vaikka Arkahm City pitääkin sisällään paljon hyviä hetkiä, niin tarinaltaan Knight on paljon parempi. Vaikka Arkham Knightin henkilöllisyys ei ollutkaan vaikea päätellä, niin kaikki se mitä on yhtä aikaa tekeillä, saa tämän pelin tarinan tuntumaan niin kiinnostavalta ja immersiiviseltä, että se on pakko kokea. Scarecrow on äärimmäisen hyvin onnistunut roisto ja tunnelma on erittäin voimakas. Lopetus jättää toivomisen varaa, mutta Arkham sarja tarjoaa todella paljon Batman faneille. Siellä on niitä alamäkiäkin, melkoisesti, mutta paljon enemmän niitä huippukohtia.


6. Last of Us

Nauhgty Dog on yksi parhaita pelintekijöitä koskaan ja tässä on yksi erityisen hyvä esimerkki siitä, miksi näin on? Viimeiset meistä sijoittuu maailmanlopun jälkeiseen aikaan jossa zombien kaltaiset olennot piinaavat ihmiskuntaa ja selviytyjät tekevät kaikkensa nähdäkseen vielä yhden päivän lisää. Tässä maailmassa pelaaja on osa suurta retkeä jossa ovat mukana entisen maailman nähnyt, todellinen selviytyjä Joel ja Ellie, nuori tyttö joka syntyi, uudessa maailmassa. Tämä koskettava, vauhdikas ja hauska matka pitää sisällään paljon ja tarjoaa paljon, monella tavalla.


5. Final Fantasy VIII

Kuten kaikissa sarjan peleissä, myös kahdeksannessa Viimeisessä Fantasiassa on niitä aika typeriäkin kohtia. Mutta kokonaisuudessa kyseessä on todella fantastinen seikkailu joka tarjoaa kaikkea mitä hyvä seikkailu kaipaa. Squall Leonhart on erinomainen päähenkilö ja tarinassa itsessään on todellakin sitä jotakin. Tarina on monipuolinen ja sen verran erikoinen, että se jättää tulkinnan varaa. Lopetus on todella onnistunut ja kokonaisuudessaan kyseessä on juurikin sellainen tarina jossa on sitä jotakin.


4. Kingdom Hearts II (Kingdom Hearts sarja)

Kingdom Heartsin tarina on nähnyt monet pelit eikä ole vieläkään päättynyt. Tarina on muuttunut kokoajan monipuolisemmaksi, eikä aina ihan sillä selkeimmällä tavalla. Kingdom Hearts III saattaa hyvinkin tulla olemaan tarinallisesti se paras osa, mutta sitä odotellessa valintani oli selvä KH2 tai Birth By Sleep. Molemmissa on puolensa, ei epäilystäkään, mutta Kingdom Hearts 2 on se peli joka onnistuu jättämään tarinan sellaiseen vaiheeseen, että mikää ei ole suoraisesti kesken, vaan se kaikki voisi omalla tavallaan päättyä tähän, loppumatta kokonaan.


3. Uncharted 4: Thief's End (Uncharted sarja)

Tuhman koiran ehkä paras pelisarja koskaan. Aarteenmetsästäjä Nathan Draken viimeinen seikkailu. Monen pelin ajan jatkunut tarina on parhaimmillaan tässä viimeisessä osassa. Nathan on jokaisella tavalla parhaimmillaan, Elena ja Sully ovat molemmat todella ikimuistoisia ja Rafe Adler on erinomainen pääroisto, sarjan paras. Tarinallisessa mielessä Naten isoveljen mukaantuominen vie kaiken aivan uudelle tasolle. Tarina pitää sisällään kaiken mitä pitää. Mukana on hitaampia hetkiä, vauhdikkaampia hetkiä, koskettavampia hetkiä ja lopetus, joka tarjoaa juuri niin tyydyttävän lopetuksen Naten saagalle, kuin vain toivoa saattoi.


2. Wolf Among Us

Tämä peli voisi helposti olla ykkönenkin, mutta tiettyjä asioita ei ole mukana. Niiden kanssa tämä olisi helposti ykkönen. Susi joukossamme tuo Fables sarjakuvien maailman esiin esimerkkillisellä tavalla. Tarinaa on todella paljon, se pitää vain löytää ja siihen pitää panostaa. Mitä enemmän tähän peliin panostaa sitä enemmän se tarjoaa. Valintoja riittää ja tämä yksi niitä pelejä joissa hyvä ja paha puolivat ovat molemmat erittäin houkuttelevia. Bigby Wolf on loistava pelihahmo ja valtaosa sivuhahmoista on erittäin onnistuneita. Lopetus jättää toivomisen varaa, mutta samalle se onnistuu omalla tavallaan, kun sille antaa vähän aikaa. Wolf Among Us on Telltale Gamesin paras peli, se tarjoaa mestarillisella tavalla kerrotun tarinan, maailmalla, joka on isompi, kuin peli itse.


1. Witcher 3: Wild Hunt (Witcher trilogia)

Noituri sarjan viimeinen peli päättää Geraltin tarinan ja se miten se päättyy on täysin kiinni pelaajasta. Valintoja on enemmän kuin monissa muissa peleissä yhteensä ja niillä on todella kauas yltäviä seurauksia. Oli sitten kyseessä valinta Yenneferin ja Trissin välillä tai lopputulos Cirin matkan kanssa, unohtamatta DLC pelien Hearts of Stone ja Blood and Wine tarinaosia. Valtava kokonaisuus on sanalla sanoen fantasiapeli parhaimmillaan. Tähän tarinaan mahtuu kaikkea mitä siihen todella kaipaa. Pelissä ei kainostella oikein mitään osa-alueita, vaan ne osataan yhdistää maailmaan erinomaisesti. Fantastinen päätös fantastiselle seikkailulle.

torstai, 2. helmikuu 2017

Huonoimmat Lopetukset

Hyviä lopetuksia on monenlaisia ja samoin on huonoja, hyvin helposti hyvänä alkanut lopetus, muuttuu huonoksi, jolloin se viimeinen vaikutelma pelistä, muuttuu negatiiviseksi.

 

 

 

Se miten peli loppuu, on erittäin tärkeä asia. Lopun jälkeen ei tule välttämättä enää mitään ja kun lopputekstit alkavat, niin yleensä silloin sitä alkaa miettiä että millainen kokonaisuus todella onkaan ja millainen fiilis siitä jää. Pelin voi lopettaa monella tavalla, mutta nyt listataan ne huonoimmat mitä on vastaan tullut.

 

Selvennystä:

 

Lopetukseksi lasketaan se tilanne jossa pelin päätarina loppuu. Kun lopputekstit alkavat.

Tämän jälkeen voi olla sitten vielä pelattavaa, kuten sivutehtäviä.

Yksi per peli

 

 

EPÄKUNNIALLISIA MAININTOJA

 

Resident Evil 5

Jak & Daxter: Precursor Legacy

Blood of the Werewolf

 




24. Walking Dead season 1

Isoin ongelma tämän kanssa on siinä, että erittäin hyvän kohtauksen jälkeen, seuraa pätkä joka ei johda yhtään mihinkään. Lee on nyt poissa ja Clementine on yksin, vai onko?


23. God of War

Alusta asti oli sellainen fiilis että tämä päättyy vain molempien kuolemaan. Pirun typerä idea jumalilta asettaa sodan jumalaksi vaikeasti kontrolloitava mielipuoli. Sen lisäksi se että Kratos saakin sitten mahdollisesti jatko, ei ole ole hyvä asia.


22. Darksiders 2

Tämä lopetus ei ole vain tyly vaan jopa hieman kusipäinen. Ykkönen lopetti kaiken cliffhangeriin mutta oikealla, hyvin kutkuttavalla ja kiinnostavalla tavalla jossa on todellista voimaa ja mahtipontisuutta: Sitä jotakin.

Mutta se että jatko-osa lopettaa kaiken, samaan paikkaan, on laiskaa ja aika röyhkeää. Ei mitään uutta, jos pienoista taustaa ei lasketa, mutta se ei riitä oikeuttamaan tämä vetoa.


21. Bloodborne - Lapsuuden Alku

Tämä on huono lähinnä sen typeryyden takia. Muutut maagiseksi mustekalaksi tai jotain. Kyllä siinä ihan ideakin on taustalla mutta se ei vain toimi vaan tuntuu enemmänkin typerältä. Suolaa haavoihin on se, että tämän olisi nyt tarkoitus olla se "paras lopetus", tavallaan, ehkä, voi olla.


20. Mirror's Edge

Lopetus on yllättävän toimiva, mutta mitä sitten tapahtuu. Peli jättää niin paljon avoimia kysymyksiä ja selvittämättömiä tilanteita että aika turhautunut olo siitä jää.


19. XCOM: Enemy Unknown

Tämä on taas sellainen peli joka vain loppuu, ei mitään erityisen hyvää lopetusta jossa olisi vähän aikaa muistella matkaa tähän pisteeseen sekä niitä kaikkia jotka menehtyivät. Ei kiitos tai kunniaa, edes niiltä jotka olivat lähimpiä apulaisia ja äänessä suurimman osan ajasta. Edes jotakin pientä olisi ollut kiva nähdä/kuulla. Ja tämän pitäisi olla se "hyvä" lopetus.


18. Bureau: XCOM Declassified

Tämä lopetus menee metsään siinä kohtaa kun Carter vaihtuu johonkin paljon vähemmän kiinnostavaan pelihahmoon. Riippumatta siitä että minkä kolmesta vaihtoehdostaa ottaa, niin tässä vaiheessa, peli on jo mennyt metsään lopetuksen suhteen. Jos yksi pitäisi valita niin sanoisin että Weaverin lopetus on se heikoin. Se vain tuntuu olevan jotenkin olevan epäluonnollinen hahmon suhteen.


17. Legacy of Kain: Soul Reaver

Yllättävän kiinnostava tarinakokonaisuus jossa vaikuttavan oloinen lopetus, kunnes, se onkin cliffhanger. Siinä kohtaa ei voi kuin huokaista ja pudistaa päätään. Tämä on se laiska tapa lopettaa peli. Kyllä jatkosta saa vihjailla ja sen saa jopa varmistaa, mutta ensimmäisen pelin voisi silti lopettaa järkevästi.


16. God of War 2

Vielä huonompi kuin ensimmäisen Sodan Jumalan lopetus sillä tämä on niin selvä cliffhanger joka vain asettaa laudan valmiiksi jatko-osalle. Mikään ei oikeastaan pääty vaan alkaa.


15. Tales from the Borderlands

Telltale iskee jälleen hyvin tyypillisellä lopetuksellaan sarjaan joka tuskin saa kakkoskauttaan kun pari selvästi rahallisempaa sarjaa olisi edellä. Miksi siis pitää tehdä näin tyly lopetus joka ei vain tekee lisää vihjauksia päättämättä oikein mitään, ainakaan kahden päähenkilön kohdalla.


14. Deus Ex: Human Revolution

Tässä pelissä on useampi eri loppupätkä, mutta niissä ei oikeastaan ole mitään todellista eroa. Vähän eri sanoja ja kuvia, mutta koko peli huomioiden ja kaikkien valintojen jälkeen, tämä on aika minimaalista ja mitäänsanomatonta. Lopetuksen kannalta on aivan se ja sama että kenen puolella olet ja ketkä kaikki selvisitä loppuun asti. Tämä on niitä hetkiä kun viimeinen valinta tuntuu todella merkityksettömältä. Mutta surkean loppuhuipennuksen jälkeen, ei tämä ole oikeastaan edes yllätys.


13. 

Guise of the Wolf

Tämä on täällä ei siksi että se olisi idealtaan huono, vaan koska se tapa jolla se esitetään on laiska ja luonnosmainen. Piirroksin esitetty lopetus jossa ei puhetta vaan musiikki ja pari ajoittaista äänitehostetta. Sitten se jää vielä jotenkin kesken. Tulee niin sellainen tunne että tämän lopetuksen esittämiseen ei ole oikein panostettu.


12. Assassin's Creed II

Lopetus joka yhdistää kaksi aikaa keskenään ja tuntuu monella tavalla hyvin typerältä. Siis sarjan nykyaika-menneisyys asetelma on jo valmiiksi todella typerä, mutta tämä tekee siitä kaiken lisäksi vielä monimutkaisenkin.


11. Bulletstorm

Jälleen yksi peli joka jättää kaiken kesken. Pelissä on päästy todella hyvään vaiheeseen ja meno on todella kovaa, äijämäistä ja täynnä asennetta ja rivouksia. Sekä verta, luoteja ja ruudinhajua. Sitten se kaikki lopetaan tilanteeseen jossa kaikki jää kesken ja vielä sillä tavalla että sitä dorkan oloista äijää ei saatu edes hengiltä.


10. Darkness II - Pudottautuminen

Mikä niissä cliffhangereissa oikein viehättää? Tässä pelissä on kaksi lopetusta ja jos pudottaudut, pääset tähän. Jackie kohtaa Jennyn, Jennystä tulee enkeli ja Pimeyden vihollinen. Jackie huutaa hänen peräänsä ja kaikki päättyy. Taas hetki josta jää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. 


9. Metal Gear Solid V: Phantom Pain

Tämä lopetus ei tullut yllätyksenä minulle. Niin monia asia tuntui olevan poissa paikoiltaan ja kun ohjaajana on Kojiman oloinen ihme viheltäjänä niin jos tulee olo että tässä on tekeillä jotain nokkelaa ja se on johtamassa johonkin typerään, niin olet melko varmasti oikeassa. Tämänkö olisi tarkoitus yhdistää MGS sarjan kaksi päätä, tehden ympyrän. Se ei tosin ole se syy miksi itse en tästä pidä. Tämä tuntuu jättävän monta aukkoa, mitään erityisen hyvää loppuhuipennusta ei koskaan tullut ja se yllätyskäänne, oli todella huono veto.


8. God of War 3

Tähän se kaikki kulminoituu. Lyhyesti: Jälleen ollaan päästy siihen tilanteeseen että Kratos päättää kaiken sillä tavalla millä osaa ja menee perheensä luo. Sitten vähän vihjailua ja kaikki on taas pilalle, ihan kuin ensimmäisen pelin kanssa.


7. Batman: Arkham Knight

Lopetuksessa on monta oikein hyvää puolta ja DLC:t paikkailevat kyllä niitä koloja ja puutteita. Mutta tämänkö olisi nyt tarkoitus olla se kaikki päättävä loppuhuipennus Rocksteadyn Arkham sarjalle ja Batmanille. Peli on todella hyvä, mutta lopetus ei ole todellakaan sen arvoinen. Tavallaan on ihan kiva että pelaajalle annetaan tilaa miettiä että mitä tapahtui, mutta tässä jää jälleen kerran puuttumaan se ratkaiseva asia: Se jokin.

Lopetus nimittäin ei tunnu vievän mitään päätökseen, vaan esittää yhden oudon vihjauksen jostakin. Batmanin kohtalo jää täydeksi mysteeriksi, vielä enemmän kuin Dark Knight Rises elokuvan lopetus. Tämä ei vain tunnu Batmanin arvoiselta lopetukselta. Siinä tunnutaan yrittävän paria asiaa ja lopulta ei onnistuta oikein missään sillä tasolla jolla todellakin olisi pitänyt.


6. XIII

Cliffhanger pahimmasta päästä. Jättää kaiken kesken paljastaessaan sen yhden suurin salaisuuden. Kuka onkaan se todellinen pahis. Unohtamatta niitä pari pätkää jotka kumoavat loppuhuipennuksen.


5. Red Dead Redemption

Jack Marstonin kosto on kyllä hieno pätkä, mutta ei niin hieno että se pelastaisi pelin. Edgar Ross ei ole niin hyvä pahis ja Jack Marstonin ulkoasu ei ole niin onnistunut että sillä korvattaisiin John Marston. Sanoisin että tämä lopetus menee pilalle yhdessä huonoimmassa juonikäänteessä koskaan. John Marstonin kuolemassa. Rockstarin älynväläys ja legendaariset mittasuhteet häviävät yhdessä hetkessä.


4. Mass Effect 3

Se että lopetusta korjataan myöhemmin DLC kamalla, ei kelpaa. Alkuperäinen lopetus on suuri keskisormennäyttö pelaajille jotka ovat kokeneet tarinan alusta asti. Nyt puhutaan lopetuksesta joka päättää kolmen pelin ajan jatkuneen tarinan jossa on tehty todella paljon päätöksiä. Monet liittolaiset ovat kokeneet paljon ja kaikki se mitä nyt tapahtuu jää täydeksi mysteeriksi. Ei mitään tietoa mitä heille sitten tapahtui. Sen lisäksi viimeinen valinta on aika merkityksetön ja loppuhuipennus todella ärsyttävä ja rasittava.


3. Legend of Spyro: Eternal Night

Tämä on yksi niitä cliffhangereita jotka todella tuntuivat silloin. Tarina on edennyt pitkän matkan ja saanut jälleen uutta voimaa. Sitten mitään isoja asioita ei todella selviäkään, vaan kaikki laitetaan hetkeksi odottamaan ja sankarit laitetaan siksi aikaa horrokseen. Tämä on todella tyypillinen keskimmäisen pelin lopetus jossa oikein valmistellaan kolmannen osan aloitusta. Ne vihjeet tulevasta eivät juuri auta vaan saavat odotuksen tuntumaan entistä kivuliaammalta.


2. Sly Cooper: Thieves in Time

Täysin tarpeeton cliffhanger. Tämän olisi voinut lopettaa niin monella tavalla. Mutta tarkoituksena on herättää kiinnostusta jatko-osaa kohtaa, jota tuskin koskaan edes tulee. Se miten tässä tuhotaan erinomainen pelisarja on häpeällistä. Lopetuksessa nyt ei ole mitään mitä ei olisi nähnyt ennenkin, mutta koska siihen ei ole mitään oikeaa syytä, saa sen tuntumaan todella tarpeettomalta.


1. Final Fantasy VII

Tarina on hyvä, pääroisto on yksi parhaista koko videopeli historiassa. Päähenkilö on ei ole niitä parhaita mutta kelpaa. Pitkä matka on saanut erittäin hyvän päätöksen. Matka on ollut vaikea mutta palkitseva. Miten se nyt sitten päättyy. Se päättyy siten, että sitä ei kerrota. Siinä missä 8 ja 4 pitävät sisällään erinomaiset lopetukset, niin 7 ei kerro että mitä sankareille tapahtui kun he olivat kukistaneet roiston.

Ainoa mitä saadaan on ajatuksia herättävä pätkä joka helposti herättää enemmän kysymyksiä ja spekulointia kuin antaa oikeita vastauksia. Kuolivatko he kaikki vai selvisivätkö he. Ainakin yksi selvisi mutta entäs muut. Jos haluat tietää, niin katso elokuva. Tämä on väärä tapa lopettaa peli.

torstai, 2. helmikuu 2017

Parhaat Lopetukset

Lopetus on yksi tärkeimpiä asioita pelissä, kokonaisuuden kannalta. Loppu on se osa joka asettaa sen viimeisen tunnelman. Hyvä lopetus jättää hyvän fiiliksen ja hyvän vaikutelman isosta kokonaisuudesta.

 

 

 

Se miten peli loppuu, on erittäin tärkeä asia. Lopun jälkeen ei tule välttämättä enää mitään ja kun lopputekstit alkavat, niin yleensä silloin sitä alkaa miettiä että millainen kokonaisuus todella onkaan ja millainen fiilis siitä jää. Pelin voi lopettaa monella tavalla, mutta nyt listataan ne parhaat lopetukset joita on tullut vastaan.

 

Selvennystä:

 

Lopetukseksi lasketaan se tilanne jossa pelin päätarina loppuu. Kun lopputekstit alkavat.

Tämän jälkeen voi olla sitten vielä pelattavaa, kuten sivutehtäviä.

Yksi per peli (Joissakin peleissä on useampi mahdollinen lopetus)

 

 

KUNNIAMAININTOJA

 

 

Assassin's Creed IV: Black Flag

Godfather

Final Fantasy IV

Aragorn's Quest

 




24. Victor Vran

Tämä on sellainen lopetus joka sekä onnistuu että epäonnistuu. Pari asiaa jää mietityttämään ja muutama asia olisi voitu ratkaista vähän paremmin. Mutta kokonaistunnelmassa ja erityisesti Vranin kohdalla. Tarina saa toimivan päätöksen. Victor Vran on mysteerimies ja aikoo pysyäkin sellaisena.


23. Crisis Core: Final Fantasy VII

Lopetus oli selvillä alusta asti, mutta matka siihen olikin se tärkein osuus. Se miltä lopetus sitten matkan päätteeksi tuntuu, on tehty hyvin. Lopun valtava taistelu ja traaginen lopetus ovat molemmat tehty erittäin hyvin.


22. Dragon Age: Origins - Warden Elää

Tätä ei voi oikein ylemmäs laittaa koska todellinen lopetus tulee DLC pätkien kautta. Oma lopetusvalintani on se, että Warden kukisti pahuuden ja selvisi hengissä. Sitten on enää luvassa juhlalliset menot ja katsaus siihen mitä on luvassa monille. Itse sanoisin että se todellinen päätös tulee Witch Hunt DLC:n kautta, mutta kyllä tämä lopetus oli toimiva kokonaisuus suuren seikkailun ja erinomaisen tarinan päätteeksi, vaikka siinä paljon lukemista onkin.


21. Wolf Among Us - Mene hänen peräänsä

Kaksi mahdollista lopetusta ja molemmat toimivat omalla tavallaan. Tämä on niitä tapauksia joissa cliffhanger omalla tavallaan toimii. Sanon myös että tämä on sellainen lopetus jonka kanssa on vaadittu hieman aikaa. Kun tämän oli tuoreeltaan pelannut niin lopetus oli tuntui aika heikolta, koska siinä jätettiin niin paljon asioita auki.

Ajan kanssa olen kyllä hieman tykästynyt tähän sillä lopetuksessa ei jätetä mitään todella valtavaa auki. Asiat jatkuvat omalla painollaan. Se miten peli päättyy ratkeaa yhdellä päätöksellä: "Mene hänen peräänsä" tai "Anna hänen mennä" Kun kahdesta pitää valita, niin menen perään, selvittämään asiat ja mitä sitten tapahtuu, ei varmaan koskaan selviä, mutta siinä onkin osa viehätystä ja oikeaa noir tunnelmaa.


20. Spyro 2: Ripto's Rage

Hyvä päätös hyvälle pelille. Spyro voittaa roiston ja pelastaa maailman. Hän joutuu nyt jättämään ystävänsä vähäksi aikaa, mutta portti on auki. Ei mitään sen ihmeellisempää, mutta lopetus toimii ja samoin se miten kaikki päätetään eri hahmojen kohdalla toistaiseksi. Kolmosen lopetus on myös erinomainen mutta tämä on jotenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan jäänyt paremmin mieleen.


19. Ninja Gaiden Sigma

Omalla tavallaan aika tunteikas päätös vaikealla matkalle. Miekan tuhoaminen on raskas päätös mutta ainoa oikea. Sitten Ryu katoaa nopeasti ja sen jälkeen kaikki on mysteeriä. Tämä on jotenkin niin hyvä lopetus ja sopii ninjahahmolle erinomaisesti. Yllätystunteikas päätös istuu peliin erinomaisesti, siinä ei yritetään mitä ylinokkelaa ja se on osa syy, miksi tämä lopetus toimii niin hyvin.


18. Ratchet & Clank 3

Rento peli joka päättyy rentoihin tunnelmiin. Sankarit juhlivat elokuvan merkeissä ja mukaan tulee jopa vitsiäkin. Pahiksien kanssa se huumori tosin on paljon parempaa ja on tavallaan se todellinen kirsikka kakun päällä.


17. Final Fantasy IV: After Years

Ensimmäisen pelin lopetus oli sellainen jossa niitä monia asioita jäi kaipaamaan aika monessa tapauksessa, mutta hyvä lopetus se oli kaikesta huolimatta. Tässä jatko-ossa muutamia asioita jää edelleen kaipaamaan, mutta selvästi ollaan menty oikeaan suuntaan ja siksi tämä on paljon nautinnollisempi lopetus. Hahmoja on paljon mutta kaikkiin on sen verran keskitytty että kaikki saavat päätöksen tarinoilleen.


16. Batman: Arkham City

Jos viimeinen pomovihollinen olisi ollut paremmin valittu ja Jokerin tuho myös vähän eeppisempi, niin tämä olisi helposti top 10:ssa. Mutta tälläisenäkin kyseessä on yhtä aikaa eeppinen, traaginen ja erityisen tunteikas lopetus jossa on tunnelmaa vaikka kuinka. Batmanin perivihollisen tuho jättää Gothmanin alamaailman kaaokseen mutta Batmaniin se ei näytä vaikuttavan mitenkään, toisin kuin kaikkiin muihin.


15. Resident Evil 6 - Leon

Leonin kampanjan päätös on ehdottomasti se paras. Jaken kampanjassa sitä jotakin jää kaipaamaan ja Chrisin kampanjan päätös on hieman tylsä. Adan taas ei tunnu myöskään järin ihmeelliseltä. Vähä eleinen Leon on kuitenkin lopetuksen suhteen kaikkein toimivin. Lopetus antaa tiettyjä vihjauksia tulevan kannalta ja Leon on todellakin oma itsensä, 


14. Max Payne 2: Fall of Max Payne

Juurikin sellainen noir sävytteinen lopetus josta peli myös alkaa. Max on hengissä mutta kun pelin pelannut läpi, niin sitten tietää että mitä se kaikki vaati ja miten se mahtaa vaikuttaa häneen itseensä. Kyseessä on koruton lopetus joka paikalle saapuvien poliisien näkökulmasta ei välttämättä näytä yhtään niin ihmeelliseltä, miltä se tuntuu Maxista.


13. Scarface: The World is Yours

Tony Montana on saanut kostonsa ja pyrkii kohti sitä mitä oli ennen, tietäen että ei siihen pääse. Mutta nyt hänellä on kostonsa, rahansa, valtansa ja naisensa. Juuri niin kuin hän halusikin ja pelaajana se tuntuu aika hyvältä saada maailma... ja kaikki siinä.


12. Kingdom Hearts: Birth By Sleep

Cliffhanger lopetukset ovat aika ikäviä, paitsi jos ne on tehty oikein. Kun kyseessä on esiosa, niin ne ovat lähemmäs välttämättömiä. Tämä peli on kuitenkin tehnyt lopetuksen niin hyvin että olen siitä eteenpäin käyttänyt vastaavasta lopetuksesta termiä: Darth Vader efekti. Siinä nimittäin selviää että miten pahiksesta tuli se mitä hän on. Kun kyseessä on vielä hyvin tehty pahis, kuten vaikka Darth Vader, niin se hetki kun näkee hänen alkunsa, on jotakin todella mahtipontista. Tässä pelissä on saatu aikaan juurikin sellainen mahtipontinen hetki joka tuntuu niin hyvältä ja eeppiseltä.


11. Star Wars: Knights of the Old Republic - All Hail Revan

Useimmiten itse päädyn hyvän puolen lopetukseen mutta tämä on yksi niitä harvoja pelejä, joissa se pahana oleminen on vain niin paljon parempaan. Siis hyvällä puolella on muutamat puolet joita pahana et vain saa. Mutta valon lopetus on aika tylsän kliseinen Star Wars: Uusi toivo tyylinen päätös. Mutta pimeällä puolella voit ottaa paikkasi Sith lordina joka on voimakkaista voimakkain ja pahoista pahin, rinnallasi rakastajasi ja edessäsi alamaisesi. Tämä on yksi niitä lopetuksia joiden jälkeen on helppo sanoa. "It's good to be bad."


10. Batman: Telltale Series - Batman lopetus

Pelin viides jakso on koko pelin heikoin. Mutta siinä on hetkensä ja lopetus on yksi niistä. Tämä on Batmanin uran alkuvaiheista. Kissanainen on nyt siellä hyvän ja pahan välillä, Harvey Dent on Kaksinaama ja James Gordon on uusi poliisipäällikkö. Nyt on enää päätettävä että osallistutko tilaisuuteen Bruce Waynenä vai Lepakkomiehenä. Itse valitsin viittaritarin tien ja se lopetus toimii todella hyvin, jättäen täysin vapaan tien jatkon suhteen. Hieno viimeinen silaus on Jokeri sanomassa: "It's gonna be tough to top that... But I'll give it a shot."


9. Last of Us

Eräs hyvin tunteikas peli jossa hyvin tunteikas lopetus. Ellie on vähän apeana raskaan matkan jälkeen, joka ei päättynyt aivan toivotulla tavalla. Joel on optimistinen tulevaisuuden suhteen ja monella tavalla osat ovat vaihtuneet. Sitten Ellie pitää pienen puheen menneisyydestä ja Joel antaa rohkaisevia sanoja. Lopulta Ellie haluaa Joelin vannovan jotain, mikä olisi vale. Joel vannoo täydellä pokerilla ja Ellie nyökkää sanoen: "Okei". Peli päättyy. Uskooko Ellie Joelia vai ei. Sanooko hän että hän uskoo vai että hän ymmärtää. Oli miten oli, hieno lopetus, jättää muutamia asioita mysteeriksi, mutta ei kuitenkaan jätä mitään keskeneräiseksi.


8. Middle-Earth: Shadow of Mordor

Yllätyshyvä peli alusta loppuun. Loppuhuipennuksessa oli monta hyvää osaa mutta se miten peli lopulta päättyy onkin sitten omalla tavallaan todella yllättävä ja samalla aikaa erittäin hyvä. Tulevaisuudesta tulee tietty mysteeri ja se että onko kyseessä oleva lopetus pimeällä vai valoisalla puolella on kyseenalaista, mutta se toimii ja antaa erinomaiselle pelille todella hyvän lopetuksen.


7. Castlevania: Symphony of the Night - Paras

Yön Sinfonia on helposti kokosarjan paras peli ja muutenkin yksi PlayStation ykkösen parhaista peleistä. Laaja peli sisältää erinomaisen loppuhuipennuksen. Alucard on kaikessa synkkyydessään erinomainen päähenkilö ja se mitä hän sanoo lopussa Richterille ja Marialle tekee hänestä vielä hyvin jalonkin hahmon. Edmund Burkea siteeraten hän tosiaankin tekee itsestään sankarin, vaikka ei sitä tarkoittaisikaan. Se mikä on viimeinen silaus on se mitä Maria sanoo Richterille ennen kuin lähtee.


6. Ninja Gaiden Sigma 2

Loppuhuipennus on parempi kuin ensimmäisessä ja pari muutakin asiaa tuntuu paremmalta kokonaisuuden kannalta. Se mikä tekee tästä kuitenkin niin hyvä on siinä, missä ja miten peli päättyy. Ryu astelemassa miekkojen hautausmaalla, palauttamassa lainaamansa ja sitten astelemassa pois on niin upea päätös. Siinä ei tarvita sanoja sillä ympäristö ja tunnelma kertovat kaiken tarvittavan.


5. Legend of Spyro: Dawn of the Dragon

Tästä puuttuu yksi pieni silaus, mutta siitäkin huolimatta tässä lopetuksessa on monta juurikin sellaista osaa jotka tekevät siitä niin hyvän. Loppuhuipennuksessa on legendaariset mittasuhteet ja se miten kaikki näyttää päättyvän, jää mysteeriksi. Sitten Ignitus ottaa äärimmäisen tärkeän paikan mikä vie tarinan hänen osallaan erinomaiseen päätökseen. Sitten palataan nopeasti siihen mikä oli jäämässä mysteeriksi ja yhdessä nopeassa hetkessä, lopetus pelastuu, kun näkyy että miten Spyron ja Cynderin lopulta kävi.


4. Uncharted 4: Thief's End

Naughty Dog ylitti itsensä tässä lopetuksessa. Sarjan kolmas osa sai erittäin hyvän päätöksen mutta tässä mentiin pidemmälle ja vielä todella hyvin. Pelattava epilogi pitää sisällään monia pieniä vihjeitä ja täydentää kaikkea loistavasti. Tässä on sellainen lopetus joka ei kerro kaikkea aivan suoraan vaan vihjailleen ja pikku hiljaa. Tämä on erinomainen tapa päättää erinomainen pelisarja. Tiettyjä asioita ei kerrota mutta yksityiskohdat ovat vaikuttavat ja tämä on todellakin erityisen hyvä tapa jättää hyvästit Nathan Drakelle.


3. Kingdom Hearts II

Ensimmäinen Kingdom Hearts tuntui jäävän selvästi kesken ja se teema on jatkunut osasta toiseen, jättäen aina jälkeen vihjailuja tulevaisuudesta. Kingdom Hearts II on kuitenkin tehnyt tämän kaikkein parhaiten. On selvää että tämä ei ole loppu, mutta äärimmäisen fantastisen ja jopa legendaarisen loppuhuipennuksen jälkeen, ystävät ovat yhdessä ja kotona. Tämä voisi olla hyvin se loppu. Sitten kaverukset saavat viestin kuninkaalta, mitä siinä kerrottaan, kuka tietää. Tämä vain vihjailee että tulevaisuudessa on luvassa jotakin, mutta mikään ei oikeasti jää kesken mikä on erittäin hyvä asia.


2. Final Fantasy VIII

Tässä lopetuksessa on vain sitä jotakin. Se on monella tavalla juurikin niin viimeistelty kuin vain toivoa sopii ja samalla siinä on oma tyylinsä. Monien taiteellisten ja outojen tapahtumien kautta jotakin tapahtuu mikä on aika ilmeistä mutta jota ei kuitenkaan näytetä. Sitten tulee kuvaamista ja juurikin kun kamera sammuu, niin romanttinen tarina saa arvoisensa päätöksen, Gardenin seilatessa yössä.

Tässä lopetuksessa on se viimeinen silaus, asiat eivät jää kesken ja loppuhuipennus joka tähän johti oli erinomainen. Lopetus on myös järkevä ja sitä kautta entistä toimivampi. Helposti paras FF lopetus koskaan.


1. Witcher 3: Wild Hunt - Uusi Keisarinna

Witcher 3 on peli jossa on useampi lopetus ja lopetukseen vaikuttaa todella monta eri palaa. En käy läpi kaikkien eri tarinapalasten päätöstä, vaan pari tärkeintä. Geralt ja Ciri. Witcher 3 on peli jossa on paljon liikkuvia osia ja eri valintojen merkitys voi käydä ilmi vasta niin pitkän ajan kuluttua että edellisen tallennuksen lataamisessa ei ole minkäänlaista järkeä.

Eräs selvästi näkyvin ja panostetuin päätös on se, miten Geraltin ja Cirin suhde muuttuu. Oma suosikkini on osittain surullinen mutta ennenkaikkea erityisen tunteikas päätös jossa Ciri päättää ottaa paikkansa valtaistuimella. Hänestä ei tule Noituria ja tämä oli hänen viimeinen metsästysretkensä Geraltin kanssa. Draamallisesti hyvin vahva hetki ja todella ikimuistoinen.

Siitä miten Geraltin käy, päästään siihen, miten sen vaikeimman päätöksen sitten pelasi. Yennefer vai Triss. Jos en pelaa kirjasarjan tai Geraltin asemasta vaan omilla ajatuksillani ja valinnoillani, niin lopetuksessa Geralt lähtee Trissin mukaan ja se lopetus toimii erittäin hyvin omalla tavallaan ja saattaa tarinan hyvää ja toimivaan päätökseen. Ovia ei täysin suljeta vaan mahdollisuuksia pidetään auki, tavallaan.

keskiviikko, 1. helmikuu 2017

Huonoimmat Roistot

Roistojen joukossa kaikki eivät ole hyvin tehtyjä, mutta samalla tavalla kuin huonosti tehdyt pelihahmot, myös huonosti tehdyt roistohahmot eivät tee pelistä välttämättä parempaa.

 

 

 

Roistot ovat pelissä pelaajan vihollisia. Monet heistä voivat joskus olla myös liittolaisia mutta he ovat enemmän vihollisia kuin liittolaisia. Pointtina on se, että heidän ei tarvitse olla missään kohtaa pomovihollisia, riittää he ovat pelaajaa vastaan jossakin vaiheessa peliä.

 

- Vain yksi per peli

- Ei pääroistoja

- Hahmon pitää tuntua enemmän viholliselta kuin liittolaiselta (vaikka olisi vähän molempia)

- Mikäli sama pahis on mukana useammassa pelissä, niin hänet voidaan valita vain yhdestä

 

EPÄKUNNIALLISIA MAININTOJA

 

Priest Shaft - Castlevania: Symphony of the Night

Bowser jr - New Super Mario Bross.

Mad Hatter / Jervis Thetch - Batman: Arkham Knight

 




24. Professor Hojo - Final Fantasy VII

Ulkoisesti ja ideallisesti kyseessä on ihan toimiva hahmo. Helposti yksi FF sarjan julmimpia roistoja, Hojo on kuitenkin tarinallisessa mielessä pelin puolivälin jälkeen selvästi huonompi ja huonompi. Tämän hahmon kautta onnistutaan pilaamaan eräs osa pelin pääroistosta ja Hojo tuntuu saavan vähän liian isoa roolia isossa kokonaisuudessa, etenkin mitä tulee Sephirothiin. Hojo olisi toiminut hyvin pienemmällä osalla mutta liika on liikaa ja siihen tämän hahmon kanssa lopulta kompastutaan.


23. 


22. Killer Croc - Batman: Arkham Asylum

Osittain tämäkin kaatuu siihen miten paljon tämän hahmon varaan lasketaan. Koko Varikspelättiosuus on aika typerä veto ja muutenkin tämä hahmo on sarjassa todella ylikäytetty. Viimeistään Arkham Knight oli liikaa (se osuus olisi voitu täyttää Banella). Ensimmäinen peli on kuitenkin jo se missä tämä hahmo tuntuu olevan heikoimmillaan. Tämä on enemmän krokotiili kuin mies, mikä on huti kun huomioi sen, millainen hahmo todellisuudessa pitäisi olla.


21. Seifer Almasy - Final Fantasy VIII

Eniten ärsytää se millainen nättipoikaulkoasu Seiferiin on elokuvakohtauksissa saatu. Tämä niin muka vihaisen oloinen ulkoasu saa hahmon näyttämään todella ärsyttävältä ja typerältä. Mikäli tätä puolta ei olisi, niin en hahmoa tänne laittaisi. Tosin asiaa ei auta se että Seiferin loppu tuntuu olevan täysin pehmennelty siitä miltä se kolmoslevyn lopussa vaikutti (missä hahmosta on tehty vähän turhan voimakas). Seifer on paperilla hyvä hahmo mutta ulkokuori syö ne ratkaisevat pisteet. Sääli sillä takki on hieno.


20. Rendon Howe - Dragon Age: Origins

Tim Curry tekee todella hienon ääniroolin, mutta hahmo jättää ikävän paljon toivomisen varaa. Tämä on ulkoiselta olemukseltaan juuri sellainen perusmulkun oloinen petturityyppi, mutta kun siitä on sitten samalla pitänyt tehdä pirun kova taistelija niin se ei vain toimi. Tästä hahmosta puuttuu se tietty roiston ulkoasu, tälläisenä kyseessä on vain perusärsyttävä kusipää.


19. Angelo Punchinello - Max Payne

Valtaosa Max Paynen vihollisista tuntuu olevan tukevamman puoleisia äijiä. Niagara sun muut eivät juuri vakuuta ulkoisesti. Punchinello oli kuitenkin se pomomies. Pienoinen pettymys se tosin sitten oli kun tämä äijä oli pelkkä pelinappula eikä tarjonnut oikein mitään sisältöä ja oli samanlainen perustylsä jantteri.


18. Duke Luca Abele - Dishonored 2

Abele on sellainen hahmo josta ei pidä oikein yhtään ja hyvistä syistä. Se mikä kuitenkin todella rasittaa on äänessä. Jokin siinä vain on pirun ärsyttävää ja sitä joutuu kuuntelemaan vähän väliä. Hahmo on myös vähän niin ja näin. Lihava aatelismies ja siinä se, ei mitään todella erikoista mikä nappaisi.


17. Illusive Man - Mass Effect 3

Kai Leng on olisi todella vahva kandidaatti mutta Illusive Man on kahden pelin aika ehtinyt kerätä itsensä ja muuttunut vain huonompaan suuntaan. Tässä hahmossa on pari ihan näppärää ideaa. Tämä enigmaattisuus toimii ja samoin savukkeen polttaminen. Siitä tulee tietty tunnelma. Hahmo on kuitenkin ulkoisesti aika tylsän oloinen ja ääninäyttely ei todellakaan saa hänestä uhkaavampaa tai vaikuttavampaa hahmoa, vaan siinä on enemmänkin päinvastainen vaikutus, samaan tapaan kuin Abelen kohdalla.


16. Yancy Westridge - Alpha Protocol

Tämä on vähän kyseenalainen valinta, mutta minulle tämä mies on vihollinen. Ei kovin hyvä sellainen sillä hahmo ei ole kiinnostava alunalkaenkaan ja kun hänestä sitten pitäisi saada roisto, niin se ei onnistu sitäkään vähään. Tämä on niin tylsä ja mitäänsanomaton hahmo.


15. Edward Nigma / Riddler - Batman: Arkham City

Arvuuttaja on sellainen roistohahmo josta olisi vaikka mihin. Siksi on todella suuri sääli että pääpaino tämän hahmon kanssa on siinä että hänestä on pyritty tekemään mahdollisimman ärsyttävä valittaja. Arvuuttajasta saisi oikein tehtynä todella kiinnostavan hahmon, mutta siihen ei ole päästy, ei edes lähelle. Arkham Knight on se peli missä tämä kaikki ottaa aivan uuden vaihteen. Ulkoisesti hahmo on hyvä, mutta kun Arvuuttaja käyttää tätä robottipukua, niin se tuntuu jotenkin oudolta valinnalta. Eniten tässä hahmossa kuitenkin nyppii se, että hän on pääasissa vain ärsyttämässä pelaajaa.


14. Eddy Raja - Uncharted: Drake's Fortune

Todella tyypillinen pikkupaskiainen. Juuri sellainen luuseri joka puhuu isoja ja tekee pieniä. Ainoa mikä tämän hahmon todella pelastaa on siinä että se puoli on sentään tehty hyvin. Silti, tämä hahmo on lähinnä vain ärsyttävä ja se miksi se todella nyppii on siinä, että hänen kanssaan ei päästä todella selvittämään asioita, vaikka ihan nautinnollisen lopun hän saakin, mutta olisin mielelläni tempaissut häntä edes kerran päin näköä.


13. Harry Flynn - Uncharted 2: Among Thieves

Ensimmäisestä kohtaamisesta asti oli selvää: "Tämä jätkä on petturi, aivan varmasti". Siis tietty douchebag olemus ja petturityyli oikein paistavat tästä hahmosta. Tämä on juuri sellainen tyypillinen ihan pihalla oleva mukanokkela mulkvisti jota haluaa vain vetää oikein kunnolla turpaan. Hahmolla on osansa tarinassa, mutta ei järin vahva sellainen. Yksi suuri syy miksi hän on tällä listalla on siinä, että mitään nautinnollista lopetusta hänen kanssaan ei saada, joten kaikki haaveet jäävät sellaisiksi. Ilmiselvä p-reikä olemus on niin läpinäkyvää että se ei taatusti tule yllätyksenä, että hän on vastapuolella.


12. Bill Williamson - Red Dead Redemption

Tämänkö pitäisi olla se kova lännenpahis jota lähdetään jahtaamaan. Näyttää vanhalta homeiselta juopolta westerneistä. Ei tälläisestä pahista saa tekemälläkään ja se kyllä näkyy sillä Bill Williamson on helposti säälittävimpiä vihollisia koko pelissä. Javier Escuella ei ole paljoa parempi eikä myöskään Abraham Reyes. Mutta Williamson on näitä paljon huonompi koska hän on se alkupuolen motivaattori ja tarinan käynnistä, erittäin huono sellainen.


11. LeBlanc - Final Fantasy X-2

Ärsyttävä on se oikea sana ja se johtuu siitä että tästä pissiksestä ei pääse eroon sitten millään. Tämän nirppanokan kanssa joutuu tappelemaan tämän tästä eikä se missään kohtaa muutu yhtään vähempää ärsyttäväksi.


10.  Radovid - Witcher 3: Wild Hunt

Suoraan kuin Game of Thronesin sadistijoukosta tuleva Radovid on selkeästi sellainen kusipää joka ei tee mahdollisesta liitosta kovin helppoa. Tämä mies on häijy paskiainen, se käy kyllä selväksi jo Witcher 2:ssa. Witcher on vähän sellainen pelisarja jossa hyvikset ja pahikset ovat usein todella lähellä toisiaan. Erot ovat monessa tapauksessa kuin veteen piirrettyjä viivoja. Radovid on kuitenkin roisto, eikä kovin hyvä sellainen.

Tämä hahmo on juurikin sen näköinen, että uhkaavaa hänestä ei saa, vaan enemmänkin naurettavan ja sitten kun hän alkaa olla mukakova niin se on lähinnä säälittävää ja naurettaa. Tässä on jälleen yksi sellainen k-pää jota tekisi vain mieli lyödä ihan v*t*n lujaa naamaan.


9. Leon Bell - Dead Rising 2

Peruskusipää mutta tällä kertaa hahmossa ei ole yhtään mitään muuta täytteenä. Yleensä on edes jotain mutta tällä kertaa ei. Ärsyttävä pikku paskiainen eikä oikein mitään muuta.


8. Grizz - Sly Cooper: Thieves in Time

Syy miksi tämä on pakko listata johtuu siitä että tämä roisto on selvä kopio aiemmin tehdystä roistosta. Grizz on sellainen hahmo jossa sitä omaa ei juuri tunnu olevan. Erilainen versio Dimitristä ja huonompi sellainen. Sen lisäksi tämä hahmo on pirun typerän oloinen ja ärsyttävä ihan parilla tavalla. Sly sarjassa on monta hyvää roistohahmo ja siksi tämä erottuu todella vahvasti joukosta.


7. Cerberus - Dante's Inferno

Pyhäinhäväistys Cerberusta kohtaan. Yksi asia mikä jokaisen tulisi ymmärtää: Cerberus on kolmipäinen koira. Ei mato. Kuka ikinä tämän suunnittelu, ei tulisi enää koskaan työskennellä suunnittelijana pelien joukossa, sillä tämä on anteeksiantamatonta jumalanpilkkaa.


6. Namir - Deus Ex: Human Revolution

Jälleen tälläinen äijä jonka pitäisi olla todella kova pahis, mutta ainoa mihin hänestä on, on ärsykkeeksi. Tämän urpon pitäisi olla pomovihollisista se kovin jätkä mutta onnistuu olemaan se pehmoin. Sen lisäksi että tämä hahmo on ärsyttävä on hän myös oikeasti niin pirun typerän oloinen että pahaa tekee.


5. Officer Eddie Pulansky - Grand Thef Auto: San Andreas

Rockstar iskee jälleen nerokkaalla hahmosuunnittelullaan. Pulansky on jokaisella mahdollisella tavalla mahdollisimman ärsyttävä punkero. Hän saanut aivan liikaa luottoa ja tuntuu juuri sellaiselta hahmolta joka on paljon kovempi kuin pitäisi. Se että hänen kanssaan joutuu tekemisiin kerran toisensa jälkeen ei tee hahmosta (tai pelistä) sen parempaa, vaan vaikutus on juurikin toiseen suuntaan.


4. Ricardo Irving - Resident Evil 5

Ote se mitä on kahdessa aiemmassa kohdassa ja tuplataan. Irving on tyhmemmän näköinen kuin kaksi aiempaa yhteensä ja vielä ärsyttävämpi. Juuri tälläinen limainen pikkumies ja kun olla RE sarjassa, niin tuntuu sitä kautta heikolta kopiolta RE4:n Salazarista. Ärsyttävä ukkeli jonka kanssa ei saa edes nautinnollista lopetusta.


3. Seymour Guado - Final Fantasy X

Koko FF sarjan surkein pahis ja kyllä, vielä huonompi kuin LeBlanc. Seymour näyttää typerältä ja kuullostaa typerältä ja kun nämä kaksi yhdistetään niin paketti on valmis, sitten tämän urpon kanssa pitää tapella kerran toisensa jälkeen. Vielä ärsyttävämmän tästä hahmosta tekee se miten isossa osassa hän on ja mitä kaikkea hänen kanssaan täytyykään sietää. Tuntuu että tässä on saavutte aivan uudenlainen ärsyttävyyden aste. Taisteluissa on sentään jotain, mutta hahmo itsessään on täysi fiasko.


2. Draco Malfoy - Harry Potter and Philosopher's Stone

Penskat eivät toimi pahiksina. Ainoa mitä Malfoy on tässä pelissä, on ärsyttämässä pelaajaa ja ääninäyttely tekee siitä entistä helpompaa. Otetaan se ärsyttävä kaveri elokuvista ja tehdään hänestä peliversio, onnistui. Tämä tomppeli on ärsyttävä sanan varsinaisessa merkityksessä ja hänen kanssaan pitää painia kerran toisensa jälkeen ja ilman tyydyttävää lopetusta.


1. Eli - Metal Gear Solid V: Phantom Pain

Tähän mennessä on varmaan aika hyvä käsitys siitä mitä tarvitaan huonoon roistohahmoon. Se että hän on penska, se että hän kuullostaa ärsyttävältä, näyttää ärsyttävältä eikä hänestä pääse tyydyttävästi edes eroon. No Eli pitää sisällään aivan kaiken tämän. Tämä on niitä hahmoja joissa ei juuri niitä hyviä puolia ole. Hän on läsnä vain tekemässä pelaamisesta epämiellyttävää ja onnistuu siinä.