V niin kuin Videopeli

sunnuntai, 8. marraskuu 2026

Parhaat Pelihahmot: Pääroistot X

Tietynlaisissa peleissä pääroisto on lähinnä viimeinen pomovihollinen, joka on saatettu mainita jossakin kohtaa aiemmin, mutta jota ei isommin pelissä näe. Sitten on pelejä joissa pääroistoa näkee vähän väliä ja joskus pääroisto on joku joka toimii näennäisenä liittolaisena. Vaihtoehtoja on monia ja osa toimii paremmin kuin osa. Jos pääroisto on sama pelistä peliin, niin voi kestää useamman pelin verran ennenkuin pääroisto alkaa todella toimia. Pääasiassa roistohahmojen joukossa pääroiston olisi hyvä kuitenkin erottua selvästi edukseen useammalla tavalla, koska monesti sivuosassa olevat roistot voivat oitis varastaa shown, jos pääroisto ei tee vaikutusta joko alussa nopeasti, tai loppuhuipennuksessa pysyvästi.

Pääroistojakin voi olla useampi, varsinkin tietynlaisissa peleissä, vaikka yleensä yksi tietty nouseekin muiden yli.

KUNNIAMAININTOJA

Gurthka - Ninja Gaiden: Ragebound

Näyttävä demoni joka tällä kertaa johtaa hyökkäysjoukkoa. Ei se hienoin kaikista Ninja Gaiden suurdemoneista, mutta tarinallisesti oikein toimiva, vaikka toimiikin lähinnä loppuhuipennuksena.

Varjokuningatar - Neva

Erinomaisesti alustettu roistohahmo ja näyttävä loppuhuipennus. Selvästi ihmismäisempi mitä aiemmin kohdatut varjo-olennot jossa ei ehkä ole paljoa tulkittavaa, mutta joka sopii hyvin pääroistoksi tarinaan.

Eversti Volgin - Metal Gear Solid 3: Snake Eater

Sähköä käyttävä sotilas joka toimii pelin varsinaisena pääroistona ja jonka julmuus korostuu todella selvästi pelin edetessä, kuten myös hänen selvä voimansa.

Absolute - Baldur's Gate 3

Mystinen "jumala" joka on taustavoima läpi koko pelin. Todellsuudessa jotakin aivan muuta, mutta asetelma jossa avaruusolento on maan asukeille kuin jumala, ei ole huono. Vaikka ulkoisesti ei sieltä hienoimmast päästä olekaan.

Brencis - Blood of the Dawnwalker

Päävampyyri ja täysi tyranni, joka tuo oitis mieleen Vanhimman Witcher 3:ssa, sekä Orlokin Nosferatussa. Erottuu joukosta hyvin, mikä on myös tarinallisessa mielessä hienosti perusteltu ja alustettu.

Ruse - Shinobi: Art of Vengeance

Kuoleman viikatteen haltuunsa saanut tyranni joka ison osan ajasta on lähinnä se pääroisto siellä jossakin, todella videopelimäisellä tavalla. Mutta toimii siinä mielessä oikein hyvin, tarjoten lopulta tyylikkään lopputaistelun.

Charles Cartier-Wells - Remember Me

Ison osan peliä tämä hahmo pysyy melko suurena mysteerinä ja toimii hyvin osittain juuri siksi. Todellisuudessa häneen mahtuu paljon enemmän ja sitä kautta tarina on paljon monimutkaisempi miltä aluksi vaikuttaa.

Flora Burns - Curse of Sea Rats

Erittäin onnistunut noitahahmo tyylikkäällä merirosvoulkoasulla. Tarinallisesti erinomaisesti käytetty tietyllä Disney roistometodilla, ajalta kun Disney vielä osasi toteuttaa roistohahmot onnistuneesti.

Kuben Blisk - TitanFall 2

Erinomainen palkkasotilashahmo joka taistelee pelaajaa vastaan rahasta ja vain rahasta. Ulkoinen olemus olisi kaivannut todella paljon parantelemista ja tämän hahmon kohdalla se hahmon luonne, tarina ja asenne toimii.

Pappi - Gloomy Eyes

Kiihkoilijoiden johtaja ja vaikkakin kliseisillä tavoilla luihuksi tehty vanha ukko, niin kuitenkin erittäin hyvin toimiva sellainen, lyhyestä ruutuajastaan huolimatta.

24. Praya Dubia - Another Crab's Treasure

Vähän tälläinen nurkan takaa pääroisto, sillä tärkeitä roistohahmoja tässä pelissä on muitakin, mutta tämä meduusatyylinen hahmo on se, mikä nousee muiden edelle loppupuolella ja jonka voimat ovat melko merkittäviä verrattuna moniin muihin. Mielenhallinta ja ties mikä muu tekee tästä erittäin voimakkaan hahmon ja vaikka hänen osansa kokonaisuudessa onkin aika pieni, niin hänen vaikutuksensa moniin asiohin, on hyvin suuri ja ylittää kaikki muut.

23. Truth - Halo 3

Se varsinainen pääroisto Halo trilogiassa joka alkaa Halo 2:ssa, mutta todella kulminoituu Halo 3:ssa, jossa on selvää että tämä hahmo on se pääroisto. Tämä on enemmänkin sellainen roistohahmo joka ei itse tee oikeastaan mitään vaan enemmänkin ohjailee tapahtumia suuntaan ja toiseen. Ei se tyylikkäimmän näköinen, mutta Halo tarinan isossa kokonaisuudessa toimii hyvin.

22. Space Bully - Astro Bot

Melko yksinkertaiseksi tehty avaruusmölli, mutta toimii pelin varsinaisessa isossa kokonaisuudessa oikein hyvin. Rooli on lähinnä olla motivaatio, sillä tämä hahmo ei ole oikeastaan mitään muuta, kuin kiusaaja. Ulkoisesti ei edes se mielikuvituksellisin roistohahmo eikä sisältöäkään ole paljoa, mutta tässä asetelmassa tämä on kelvollinen pääroisto joka ajaa asiansa.

21. Kale Vanderlay - Hi-Fi Rush

Hahmo joka on selvästi yrittämällä yritetty tehdä sellaiseksi mäntiksi korporaatiopomoksi jonka ylimielinen asenne on omiaan tekemään tästä hahmon jota on todella helppo vihata. Kale on kuin kokoelma erilaisia epämiellyttäviä ratkaisuja ja silti hahmoon on saatu ulkoista tyyliä mikä toimii oikein hyvin. Taistelumuoto on sitten se lopullinen ratkaiseva osa joka tekee tästä hahmosta oikein hyvän pääroiston, vaikkakaan hänessä onkin omat ärsyttävyytensä.

20. Ozma - First Berserker: Khazan

Monien erilaisten brutaalien taistelijoiden joukossa Ozma on tälläinen astetta velhomaisempi hahmo ja erittäin hyvä vastapala Khazanille joka enemmän taistelijatyylinen hahmo. Tarinallisessa mielessä Ozma on hyvin alustettu hahmo jolla on ennestään historiaa Khazanin ja monien muiden hahmojen kanssa. Kaaos on yksi iso osa siihen miksi Ozma on mitä on, mutta isona kokonaisuutena hän on hyvin tehty roistohahmo, vaikka ei tyylikkäin sellainen olekaan.

19. Humgrump - Plucky Squire

Klassinen paha velho arkkityyppi, tietyillä huvittavilla rajoja rikkovilla tavoilla, jotka toimivat, sillä mukaan saadaan mahdutettua myös hullu tiedemies arkkityyppiä. Se mihin kaikkeen tämä hahmo venyykään on kaikessa huvittavuudessaan erittäin toimivaa. Hahmo istuu erittäin hyvin moniin pelin omalaatuisiin ideoihin ja kehittyy niiden mukaan.

18. Cassius Graves - Robocop: Rogue City - Unfinished Business

Tähän maailmaan hyvin sopiva hahmo jolla on omat kaunansa kaupunkia ja OCP:tä vastaan. Entinen poliisi jolla kaikki ei mennyt ihan putkeen ja jolla on tieto-taito ja vastaava oikeasti hakea kostoa. Graves on erittäin sopiva hahmo tälläiseen asetelmaan ja vaikka hahmo ei ulkoisesti se erityisen iskevä olekaan, niin hän on kuitenkin hyvin tehty hahmo joka toimii selvästi paremmin, mitä Rogue Cityn pääroisto.

17. Red Corruptor - LEGO Horizon Adventures

Nimeämätön hahmo, joka alkuperäisessä pelissä oli Hades. Nyt hahmo toimii lähinnä eräänlaisena pahana voimana toisen roistohahmon taustalla ja sitä voisi kutsua vaikkapa nimellä Nemesis, koska sen rooli on melko samanlainen, miltä Nemesis Horizon 2:n loppupuolen perusteella vaikuttaa. Pääroistona tämä on kuitenkin hyvä ratkaisu. Sopii oikein hyvin LEGO maiseen, lapsille sopivampaan muotoon ja istuu erittäin hyvin myös tähän teemaan.

16. Maria - Silent Hill 2 Remake

Tämä on hieman tulkinnanvarainen juttu siinä mielessä, että onko Maria vain ilmentymä jostakin muusta, kuten Silent Hillistä paikkana, tai onko James itse se pääroisto, mutta tarinallisesti, hän on erittäin hyvin tehty. Tulkinnan voi myös tehdä sen puolesta että Maria on Maryn ilmentymä, mutta joka tapauksessa tämä Jamesin alatajunnan tai kaupungin luoma ilmentymä Marian muodossa on erittäin hyvä pääroisto tälläisessä tarinassa ja siinä hengessä, mitä siinä yritetään viestittää.

15. Emperor - Final Fantasy II

Sanotaan että hieman lisää sisältöä hahmoon tuo hänen esiintymisensä Dissidiassa, mutta ilman sitäkin keisari toimii hyvänä pääroisto tässä, melko tavanomaisessa tarinassa, koska Dissidia nyt ei tuo hahmoon mitään merkittävää lisää. Mitään oikeasti erikoista hahmossa ei juurikaan ole ja tapa jolla perin tarina etenee ja kehittyy ei merkittävästi rikasta keisari millään tavalla vaan pitää hänet melko tyypillisenä pääroistona. Tässä kohtaa sarjaa ja NESillä, ei kuitenkaan huono pääroisto, lähinnä mielikuvitukseton.

14. Elder God - Legacy of Kain: Defiance

Se koko sarjan varsinainen pääroisto joka vaikuttaa tapahtumiin omalla tavallaan ja tyylillään. Ulkoisesti jokin random muodostuma, mutta tarinallisessa kokonaisuudessa toimiva, samalla tavalla kuin Cthulhu tai Chthon. Tarinallisesti koko Legacy of Kain sarja on suhteellisen monimutkainen, mutta alkujumala on yksi pysyvä osa kokonaisuutta joka on paljastunut jo ennen tätä peliä, mutta tässä kohtaa kaikki alkaa olla jo melko selvää.

13. Kefka Pallazzo - Final Fantasy VI

Melko yliarvostettu pääroisto sarjassa, mutta hyvä siitä huolimatta. Final Fantasyn Joker, hyvin monella tavalla, mutta pelistä vain puuttuu Batman vastine. Dissidian kautta Kefka saa vähän enemmän sellaista selvää tyyliä ja luonnetta, mutta FF6 on se peli missä Kefka saa tarinassa oikeasti selvän ja merkittävän roolin ja jossa hänen kaaosta tavoitteleva ja hulluja asioita tekevä anarkistipuolensa pääsee todella esille ja nousee aika merkittäviä juttuja saavuttavaksi hulluksi jumalaksi.

12. Montross - Star Wars: Bounty Hunter

Tylsän näköinen ilman kypärää, mutta erittäin hyvä vastine Jango Fetille lähemmäs kaikilla tavoilla ja kyllä mandalorian haarniska saa hahmon aina näyttämään astetta paremmalta. Montross on juurikin sellainen hyvä vastus Fettille ratkaisevilla tavoilla koska molemmilla on pääasiassa samat pelimerkit. Se mikä todella pilaa tämän hahmon on se, että hän ei pidä kypärää päässään. Pääasiassa hahmoa kuitenkin käytetty kokonaisuudessa melko hyvin.

11. Brencis - Blood of Dawnwalker

Vampyyriruhtinas joka tuo oitis mieleen Unseen Elderin Witcher 3:n jälkimmäisestä DLC:stä. Tarinallisessa mielessä hahmo on aluksi sellainen aika perustyylinen vampyyriroistohahmo joka tyrannimaisesti hallitsee lääniään. Myöhemmin hahmoon saadaan enemmän sisältöä ja hänen suhteensa pelin päähahmoon, Coeniin, monimutkaistuu ja samalla kokonaisuus muuttuu astetta paremmaksi. Hahmossa on mukavasti syvyyttä jos peliä pelaa vähän kattavammin, sillä ilman sivutehtäviä tämä jäisi aika ohueksi roistohahmoksi.

10. Brainiac - Suicide Squad: Kill the Justice League

Brainiac on hahmona oikein hyvä roisto ja mitä tulee siihen miten suuri uhka hän onkaan tulee erittäin hyvin esille kun hän ohjailee lähes koko porukkaa Oikeuden puolustajista. Ulkoisesti hahmosta ei ole saatu aikaiseksi niin hienoa, mitä hahmo olisi ehdottomasti voinut ja jopa pitänyt olla, kun kyseessä on kuitenkin Arkham sarjan tekijät. Mutta siinä mitä kaikkea hahmo pystyy tekemään, on kyseessä erinomaisesti tehty roistohahmo, vaikka peli onkin ihan roskaa ja tarina on täynnä toinen toistaan typerämpiä ratkaisuja.

9. Nurgle - Warhammer 40K: Chaos Gate - Daemonhunters

40K universumissa ja mytologiassa demoneja riittää ja Nurgle on oikein hyvä pääroisto kaaosjumalien joukosta, sillä hän näyttää merkittävästi enemmän pääroistolta, mitä Space Marine 2:n pääroisto. Helvetillinen puoli tätä tieteisfantasiakokonaisuutta toimii erittäin hyvin ja on kriittinen osa tätä aihetta. Nurgle ei varsinaisesti erotu kaltaistensa joukosta mitenkään selvästi ulkoasullaan, mutta on erinomainen valinta pääroistoksi tähän varsin kattavaan kokonaisuuteen jossa on erilaisia puolia melko kattavasti.

8. Annihilus - Marvel Cosmic Invasion

Sarjakuvauskollinen versio hahmosta joka ei ole mitenkään ylikäytetty. Fiilis on hyvin samanlainen mitä Brainiacin tapauksessa DC puolella muutamassa pelissä, mutta Annihilus on saatu tyylikkäämmän näköiseksi hahmoksi. Erottuu sopivasti joukosta ja on uhkapotentiaalinsa ansiosta erittäin vahva ilmestys tässä kokonaisuudessa. Harmillisesti hahmon ruutuaika jää todella vähäiseksi ja hahmosta näkee enemmänkin sen, mihin kaikkeen hän mielenhallinnalla pystyykään. Tästä hahmosta saisi irti merkittävästi enemmänkin. Toivon mukaan jossain vaiheessa elokuvamuodossakin.

7. Paul Serene - Quantum Break

Aidan Gillenin esittämä Paul on aluksi päähenkilön selvä ystävä ja vaikuttaa oikein mukavalta hahmolta. Sitten kun teknologialla ja aikamatkustuksella aletaan leikkimään tapahtuu jotakin ja Paul saapuu paikalla selvästi erilaisena. Se mikä on muuttanut Paulin selvästi pahaksi on yksi tarinan kiinnostavia mysteerejä ja kun hänellä on supervoimiakin, korostuu hän pääroistona hyvin selvästi ja toteutettu todella onnistuneesti.

6. Rat King - Teenage Mutant Ninja Turtles: Splintered Fate

Se pelin todellinen pääroisto ja merkittävästi voimakkaampi versio rottakuninkaasta mitä olen itse missään kohtaa aiemmin nähnyt. Tämä versio on kosmisen tason uhka joka pystyy taikuudella tekemään todella merkittäviä asioita. Ulkoisestikin hyvin erilainen mitä aiemmin on nähty, mutta toimii kelvollisesti. Ääninäyttely on erittäin hyvällä tasolla ja samoin ovat monet hänen pienet lausahduksensa taistelun aikana.

5. Zeno Wesker - Resident Evil: Requiem

Hyvin selvä uusi versio Albert Weskeristä, joka tosin jää aivan liian vähälle käytölle. Zeno on juurkin sellainen hahmo joka olisi voinut (ja jonka olisi pitänyt olla) pelin viimeinen pomotaistelu, sillä hän olisi toiminut paljon paremmin kuin ylikäytetty Victor Gideon. Zeno on erittäin tyylikäs ulkoisesti valkoisella takilla mikä on hieno kontrasti Albertin suosimaan mustaan. Lisäksi Zeno on luonteeltaan sopivasti erilainen ja hyvin armoton. Skullfacen tavoin hänestä olisi saatu irti paljon enemmän ja tapa jolla hän kohtaa loppunsa ei ole läheskään sitä tasoa, mikä olisi tarpeeksi hyvä näin hyvälle pääroistolle RE sarjassa. Tässä hahmossa olisi ollut niin paljon potentiaalia, varsinkin näyttävään lopputaisteluun Leonia vastaan.

4. Chronomon - Digimon Story: Time Stranger

Ei se näyttävin roistohahmo mitä Digimon aiheisissa peleissä, elokuvissa ja sarjoissa on vastaan tullut, mutta ehdottomasti pääroiston tittelin arvoinen tässä asetelmassa josta on sitten saatu ihan mukavasti irti lopputaistelussa. Chronomonin on tarinakokonaisuudessa hieman häilyvä hahmo sillä pääroiston paikka ei ole kokoajan täysin selvä ja Chronoman on kyllä mainittu varhain, mutta todellisuus on sitten astetta ihmeellisempi, mutta isossa kokonaisuudessa se sopii peliin hyvin.

3. Renoir - Clair Obscur: Expedition 33

Andy Serkisin erinomaisesti ääninäyttelmä hahmo jossa on syvyyttä ja tyyliä vaikka kuinka. Hyvin uhkaavannäköinen hahmo monilla erinomaisilla tyyliratkaisuilla, mutta samalla hillityllä kokonaisuudella. Tarina on se isoin syy miksi tämä hahmo on niin onnistunut pääroisto. Hän ei ole pelin ainoa, pääroistoksi määriteltävissä oleva hahmo, mutta hän on helposti yksi pelin parhaita hahmoja ja iso syy miksi hän toimii pääroistona niin hyvin, johtuu siitä että hänen motiivinsa ovat täysin ymmärrettävissä ja jopa puolusteltavissa.

2. Shroud - Dispatch

Alusta asti tämä roistohahmo on tyylikäs isolla T:llä ja paranee vain. Shroud on erittäin älykäs ja taitava päättelijä joka pystyy tekemään laskelmia ja päättelemään lopputuloksia, mikä on tuotu peliin erittäin hienosti ja näkyy selvästi hänen toiminnassaan. Tämä ei ole täysin aukoton voima, mutta pelissä tulee vahvasti esiin se, miksi Shroud on niin kykenevä johtamaan rikollissyndikaattia ilman supervoimia. Hänellä on cyberneettisiä tehosteita, mikä tekee hänestä tavallaan kyborgin, mutta juurikin se nerokas mieli on isoin juttu jota pelissä käytetään todella onnistuneesti. Erinomainen ääninäyttely on se viimeinen silaus ja tämäkään hahmo ei välty pelin huumorilta.

1. Dr. Nathaniel Essex - Marvel's Wolverine

Herra Pahuus ei ole elokuvissa tai peleissä päässyt todella oikeuksiinsa, ennenkuin nyt. Troy Bakerin esittämä Nathaniel Essex on aluksi pelaajan liittolainen ja vaikuttaa hyvältä tyypiltä kaikin puolin. Aiheeseen tutustuneet tietävät että hän on kaikkea muuta ja pelin edetessä tämä tulee todella hyvin selväksi, sillä Essex on paha mies. Mutta tapa jolla kaikki paljastuu on tehty erittäin onnistuneesti ja hahmosta saadaan viimeiseen asti suht sympaattinen. Loppuhuipennuksessa se todellinen Mr. Sinister pääsee oikeuksiinsa, mikä on se todellinen kirsikka kakun päälle.

lauantai, 7. marraskuu 2026

Parhaat Pelihahmot: Päähenkilöt X

Päähenkilöiden kanssa kaikista selkeintä on kun pelattavia hahmoja on vain yksi. Kun heitä on useampi, niin tarinalliset osat alkavat merkkaamaan selvästi enemmän kuin se että kenellä sattuu pelaamaan eniten. Tämä korostuu varsinkin silloin kun päähahmo on naamaton ja äänetön. Tietynlaiset pelit tuovat päähahmot paremmin esille kun taas toisissa tapauksissa päähahmo on vain joku joka toimii pelaajan avatarina ilman mitään sen kummempaa sisältöä tai sielua. Joka tapauksessa päähenkilö on tarinassa se oleellinen osa ja siksi on erityisen tärkeää että kyseinen hahmo on tehty hyvin. Tähän on tietysti useita eri metodeja ja ne turvallisimmat eivät aina tee hahmosta ikimuistoista tai edes joukosta erottuvaa.

Päähahmoja voi olla yksi tai useampi, mutta vain yksi voi olla useammasta se paras.

KUNNIAMAININTOJA

Neon White - Neon White

Hienon näköinen hahmo, ihan kivalla naamiolla ja erittäin hyvällä ääninäyttelyllä, mikä istuu pelin tyyliin. White tuntuu aluksi erittäin passiiviselta hahmolta, joka kehittyy samalla kun menneisyys alkaa paljastua enemmän.

Regina - Dino Crisis 2

Tyylikäs toimintatähti kauhupelissä, tyyliin Jill Valentine mutta vielä enemmän särmää. Pelissä Regina ei pääse kunnolla oikeuksiinsa, mutta ainakin hänessä on tyyliä ja ytyä.

George Stobbard - Broken Sword: Shadow of Templars

Tyypillinen jokamies joka toimii hyvin lähinnä osana pääkaksikkoa. Yksinään hänessä ei ole juurikaan mitään omaa mutta yhdessä Nicolen kanssa hän toimii paljon paremmin.

Jay - As Dusk Falls

Helposti pelin sympaattisin hahmo jonka kohtalo oikeasti kiinnostaa. Jay on mukava, hieman sinisilmäinen ja päätyy ikäviin tilanteisiin vaikka yrittää niitä välttää, mikä lisää draamaa kokonaisuuteen.

Nilin - Remember Me

Nilin on pääasiassa hahmo joka alkaa puhtaana paperina ja jonka menneisyys sitten paljastaa sen todellisen luonteen, mikä tekee hänestä suht kiinnostavan varsinkin alkupuolella peliä.

Daniel Fortesque - MediEvil

Sankarimainen luuranko jolta puuttuu leuka ja joka siksi mumisee. Maine on kuitenkin vähän liioitulta mikä on iso osa tarinakokonaisuutta. Tyyliseikatkin hahmossa toimivat suht hyvin ja ovat teemaan sopivia.

Hugo - Hugo

Peikko joka johtuu kommelluksiin kuin Kelju K Kojootti. Hugossa iso juttu on se huumori jota hän viljelee läpi pelin, usein silloin kun pelaaja epäonnistuu ja tekee Hugosta melko sympaattisen.

Mr Shifty - Mr Shifty

Hahmo ei puhu, vaan toimii. Tarina tapahtuu ympärillä ja muut hahmot hoitavat puhumisen. Shifty äänetön ja kasvoton toimintahahmo X-Menin Painajaisen ominaisuudella, mikä on toiminta-asetelmassa erittäin tyylikäs ratkaisu.

Aline - Alone in the Dark: New Nightmare

Paljon samoja vivahteita kuin Claire Redfieldissä, mutta omalla vivahteella. Aline ei ole mikään taistelija, mutta ei heittopussikaan, mikä luo erittäin hyvän asetelman kun se yhdistetään pelin toiseen päähahmoon.

Verso - Clair Obscur: Expedition 33

Pelin tärkeimpiä hahmoja ja pelin keskiosan päähenkilö jonka todellinen osa tarinassa paljastuu vasta loppupuolella ja siihen asti tietty mysteeri pitää mielenkiintoa yllä. Lisäksi hahmon on toteutettu tyylikkäästi ukoasussa ja pelattavuudessa.

24. Raven - Sniper Ghost Warrior Contracts 2

Tarkka-ampuja joka on pääasiassa yhtä kasvoton ja persoonaton kuin hyvin monet muutkin FPS pelihenkilöt joita Call of Duty sarja on täynnä. Tässä asetelmassa tämä homma silti jostakin syystä toimii sillä pelaamisessa on sellainen todella toimiva asetelma jossa pelaaja on kylmähermoinen mestaritarkka-ampuja toinen toistaan paremmaissa asetelmissa. Koodinimellä Raven kulkeva päähenkilö ei näy ja kuuluu vähän koko pelissä ja tämä on niitä tapauksia kun hahmo siitä huolimatta toimii, jos ei muuten, niin pelaajan avatarina.

23. Kena - Kena: Bridge of Spirits

Kena jää monella tavalla suhteellisen etäiseksi hahmoksi, mutta toimii kuitenkin samalla tavalla kuin monet Disney Pixarin hahmot ja tunne on se mikä lisää hahmon painoarvoa. Pääpaino tässä pelissä on vähemmän päähahmossa ja enemmän siinä ympäröivässä maailmassa ja sen hauskoissa pikkuotuksissa tai vastapainona korruptoituneissa ilmestyksissä. Kena on hyvin tehty hahmo joka tyylillisesti istuuihan hyvin tähän maailmaan.

22. Reporter - Bugsnax

Äänetön ja kasvoton hahmo joka toimii lähinnä pelaajan avatarina tässä veikeässä maailmassa ja tarina tulee enemmänkin muiden hahmojen kautta, mutta toimii. Päähahmolla ei ole juurikaan omaa mielipidettä tapahtumista ja hän toimii lähinnä haastattelijana joka kokoaa muiden hahmojen ajatuksia yhteen ja tutkivana journalistina sitten selvittelee asioita vähän enemmän.

21. Edward Carnby - Alone in the Dark: New Nightmare

Tämä on ehkä se oma suosikkini hahmon useista variaatioista, se on sopivan moderni, mutta ei yliampuva ja toimii paljon paremmin, kuin peli missä hahmo esiintyy. Tämä versio on hieman sellainen rujo goottimainen versio Vincent Van Goghia muistuttavasti ensimmäisen pelin versiosta, mutta se toimii kelvollisesti. Edward on tyylikäs hahmo ja sopii hyvin yhteen pelin toisen pelihahmon kanssa RE2 tyyliin.

20. Jeremy - Blood Knights

Melko perustyylinen ritarihahmo, mutta kuitenkin sellainen vähän synkempi hahmoluokan edustaja joka toimii tälläisessä vampyyritarinassa oikein hyvin. Jeremy on aluksi hyvin tyypillinen ja kurinalainen ritarihahmo joka on selvästi oikeudenmukainen, mutta kun hänet sitten selvästi petetään ja hänestä tulee vampyyri, on muutos aika nopesti havaittavissa. Merkittävä syy siihen miksi Jeremy toimii niin hyvin on siinä, että hänen kemiansa toisen päähahmon kanssa toimii todella hyvin.

19. Grace Ashcroft - Resident Evil: Requiem

Uusi päähenkilö sarjassa ja sopivasti omanlaisensa. Gracessa on ehkä paljon samaa mitä useammassa aiemmassa sarjan hahmossa, jotka ovat vähemmän kyvykkäitä taistelussa. Tarinallisessa mielessä Grace on erittäin tärkeä hahmo isossa kokonaisuudessa RE jatkumoa, mikä käy vahvasti selväksi pelin loppupuolella. Gracessa on paljon samaa kuin RE4:n Ashleyssä, mutta hänessä on myös paljon samaa RE2:n Clairen kanssa, joskin eri tavoilla. Ei sarjan parhaimmistoa, mutta hyvä ratkaisu toiseksi pelihahmoksi tarinaan.

18. Giulia - Martha is Dead

Tavallinen valokuvaamisesta kiinnostunut tyttö sota-aikana, joka kohtaa nopeasti trauman, joka onkin sitten merkittävästi syvällisempi miltä se aluksi vaikuttaa. Tarina pelissä on täynnä erilaisia käänteitä ja tulkinannvaraisuuksia, mutta Giulia ei ole henkisesti täysin kunnossa ja tarinan traumat vaikeuttavat kaikkea entisestään. Giulia on todella hyvin tehty hahmo josta paljastuu erilaisia puolia tarinan täydentyessä ja johtaessa monien melko rajujen tilanteiden kautta vähemmän onnelliseen loppuunsa.

17. Emily Hartwood - Alone in the Dark

Erinomainen versio hahmosta ja todella uskollinen alkuperäiselle. Jodie Comer vetää roolinsa todella hyvin, hillitysti, mutta samalla paikoin hyvin tunteikkaasti. Siinä missä Edward on tehty erittäin huonosti eikä vastaa alkuperäistä oikeastaan yhtään, on Emily todella hyvin tehty moderni versio hahmosta varsinkin ulkoisesti. Sisältö puolestaan tulee hienosti esiin pelin edetessä, vaikkakin melko tyypillisiä kauhutarinareittejä pitkin ja monesti suht kliseisesti.

16. Glenn - Redemption Reapers

Toinen melko selvä päähenkilö useasta pelihahmosta pelissä. Ei se ykköspäähahmo, mutta kuitenkin isossa kokonaisuudessa sellainen hahmo, jonka itse määrittelisin päähahmoksi. Toimii hyvin tyypillisenä tasapainoisena ja vankkana johtajahahmona joka pitää porukan kasassa. Suhteellisen yksiulottainen hahmo verrattuna useampaan muuhun hahmoon joukossa, mutta toimii hyvin hahmona, jollainen löytyy valtaosasta fantasiatarinoita.

15. Hawks - Star Wars: Zero Company

Nollaryhmän johtajana toimiva Hawks on oletusnimellä Tesh, mutta pelaaja voi nimetä miten haluaa kun kaikki kutsuvat nimellä Hawks. Erikoisosaamisen voi määritellä itse ja vähän voi kustomoidakin, mutta ääni ja asenne pysyvät. Hawks on joka tapauksessa erittäin toimiva päähahmo. Hän ei ole mikään jedi, vaan enemmänkin erikoisjoukkojen sotilas jolla varsin värikäs porukka erilaisia ammattilaisia ryhmässä, ja koko kasvaa. Tarina on hyvä ja sen aikana ehditään tehdä yhtä ja toista jossa Hawks kohtaa monenlaisia hahmoja maailmasta, jedeistä ja mandalorin palkkasotilaisiin.

14. Titus - Warhammer 40,000: Space Marine 2

Tälläinen kova kuin kivi tyylinen äijä joka istuu erittäin hyvin Warhammer 40K maailmaan. Titus ei ole tarinallisesti se kiinnostavin henkilö, mutta tässä mytologiassa hän toimii päähahmona toiminatapelissä oikein hyvin. Siinä missä lähemmäs kaikki ultra marine jaoston sotilaat ovat melko tunteettomia tappokoneita, on Titus tästä erittäin hyvä esimerkki sillä hän on juurikin sellainen suoran toiminnan mies ilman merkittävää muuta sisältöä, mikä on juurikin sellainen juttu, joka kuuluu osaksi tätä teemaa.

13. Elika - Prince of Persia

Vaikka pelaajan ohjaama hahmo "prinssi" onkin se jolla pääasiassa pelataan, niin tarinallisessa mielessä Elikalla on merkittävästi suurempi rooli kokonaisuudessa ja hän on jatkuvasti läsnä kun peli etenee. Kaikki tarina tulee Elikan puolelta ja "prinssi" on pääasiassa sivustakatsoja, vaikka soittaakin suutaan. Elika on kahdesta hahmosta kuitenkin se jossa on enemmän syvyyttä ja selvä suunta ja rooli. Puhumattakaan että lopussa hänen roolinsa korostuu merkittävästi.

12. Rosemary "Rose" Winters - Resident Evil: Village - Shadow of Rose

Lisäosa pääpeliin ei ole erityisen hyvin, pettymys suorastaan. Mutta päähahmona Rose on tehty oikein hyvin ja käytetty lisärin lyhyessä kestossa todella onnistuneesti. Hänessä on vähemmän toimintatähtifiilistä ja enemmän sitä pelokasta pikkutyttöfiilistä, mutta hahmon kanssa on löydetty sellainen sopiva tasapaino näiden kahden välillä ja hahmon raskas historia tulee hienosti esiin tässä lisäosassa.

11. Reggie - Tails of Iron

Rottaprinssi joka tappaa sammakoita. Pelin tarinaa selostaa Geralt of Rivia ja hahmon puhuvat ääntelemällä ja emojimaisilla kuvakkeilla. Reggie on pääasiassa simppeli päähahmo jonka ajatuksia Geraltin ääninäyttelijä ajoittain summaa. Hahmo toimii ihan hyvin ja lisää vivahteita tulee siitä, millaisia varusteita hänelle laittaa. Sisällöltään Reggie ei ehkä ole syvällisin, mutta tässä eläintarinassa rotat vs sammakot, hän toimii erittäin hyvin sankarihahmona.

10. Alain - Unicorn Overlord

Prinssi yhdistää armeijoita ja kansikuntia yhtä suurta vihollista vastaan. Alain on hahmoa sellainen suhteellisen tyypillinen kuninkaallinen päähenkilö fantasiatarinassa. Materiaalia tässä tarinassa on aika paljon koska erilaisia hahmoja on todella paljon ja monet ovat varsin värikkäitä persoonia. Alain pysyy hillittynä läpi tarinan kootessaan liittolaisia ja pitäessään monia ihmissuhteita yllä eri hahmoihin. Sisällöstä ei ole pulaa ja hyvä asia onkin että vaikka Alain on melko tavanoaminen hahmo, niin ainakin hän on hyvin tehty.

9. Jack Joyce - Quantum Break

Shawn Ashmoren esittämä hahmo joka ei ole yhtä iskevä kuin Max Payne tai yhtä syvällinen kuin Alan Wake, mutta joka toimii yhtä hyvin kuin Jesse Fayden. Tarinassa on omat syvyytensä ja tapa jolla Joycea käytetään tarinassa toimii oikein hyvin ja koska hahmo on näytelty hyvin, kokonaisuus toimii hienosti. JJ on pääasiassa suht tyypillinen päähahmo, mutta kun peli tarinaa toimii näin hyvin, toimii myös päähahmo.

8. Blade Twin - Rise of the Ronin

Vapaasti muokattava hahmo jonka kustomoinnissa on todella mukavasti erilaisia vaihtoehtoja. Samalla tavalla kun pelin pääroiston voi alussa luoda vapaasti ja näiden kahden hahmon välillä saa valita intron lopussa, korostuu pelaajan luomistyö erinomaisesti. Vaikka hahmo ei puhukaan, niin tapa jolla häntä käytetään pelissä, toimii isossa kokonaiskuvassa erittäin hyvin. Suurin syy miksi hahmo toimii, on siinä vapaudessa miltä hahmo näyttää.

7. Rose Belmont - Castlevania: Belmont's Curse

Kuin ilmetty äitinsä, Sypha Belnades, Castlevania animen perusteella. Rose on yksi harvoja naispuoleisia päähahmoja koko sarjassa ja hän onnistuu erottumaan joukosta erittäin hyvin. Ulkoisesti hahmon tyyli toimii erittäin hyvin ja tarinan edetessä hahmo saa mukavasti lisää sisältöä kirouksen kautta ja ilman sitä. Ehdottomasti erinomainen lisäys Belmont sukupuuhun ja erinomainen tapa tuoda naispuoleisia vampyyrinmetsästäjiä valokeilaan ilman mitään wokemoskaa ja muuta kikkailua. Rose on päähahmo siinä missä muutkin, joskin erottuu osin ääninäyttelyn ansiosta paremmin.

6. Terra Branford - Final Fantasy VI

Pelissä on useampi hahmo joita voi pitää pelin päähahmmona, koska toisin kuin useammassa muussa sarjan pelissä, tässä ei ole pakko pitää yhtä tiettyä hahmoa osana ryhmää ja peli koostuu useasta tarinakokonaisuudesta eri päähahmoilla. Terra on kuitenkin se jonka itse miellän päähahmoksi ja osa syy on siinä että hän on mukana Dissidian hahmoissa, jotka ovat päähahmoja. Terra on hyvin tehty hahmo jossa on hienosti syvyyttä ja joka erottuu positiivisesti melko isosta joukosta pelattavia hahmoja joista useampi sopisi päähahmon muottiin.

5. Revenant Hunter - Code Vein II

Pelaajan vapaasti muokattavissa oleva hahmo joka toimii pääasiassa samalla tavalla mtein päähahmo toimi aiemmassa pelissä. Tarinallisessa mielessä hahmosta tehdään sopivalla tavalla erityinen ja selvästi erilainen mitä ensimmäisen pelin päähahmo. Asetelmasta saisi irti merkittävästi enemmänkin, mutta iso osa pelihahmon toimivuutta tulee siitä, miten hän toimii muiden hahmojen kanssa ja vaikka hän on pääasiassa lähes sivustakatsoja, niin ainakin hän on hyvin tehty sellainen ja lopulta harmillisinta on, että ensimmäisen pelit monet yksityiskohdat eivät ole rikastaneet tätä peliä ja tätä hahmoa.

4. Scarlet - Ravenswatch

Pieni punahilkka ja iso paha susi samassa paketissa. Ehdottomasti yksi onnistuneimpia hahmoja koko pelissä ja vaikka tarinaa ei olekaan juuri ollenkaan, niin pelihahmona ja taustalta, Scarlet on parhaiten tehtyjä. Mukana on hieman taustaa, mutta iso osa hahmon toimivuutta tulee suoraan siitä, miten hahmo toimii taistelussa ja millaisena hahmon näkee alkuperäisen sadun ja sen monien variaatioiden kautta. Susi on pelattavuudessa koko hahmon paras osa, mutta yhdessä Punahilkan kanssa tämä hahmo saa lisää syvyyttä, vaikka näiden kahden hahmon yhdistäminen ei olekaan uusi juttu.

3. Maelle - Clair Obscur: Expedition 33

Pelissä on kolme isossa osassa olevaa hahmoa, joista yksi putoaa suht äkkiä pois pelistä ja vasta viimeisessä kolmanneksessa Maelle on selvästi se päähenkilö. Tässä jakaumassa on omat vahvuutensa ja Maelle on tarinassa niitä tärkeimpiä elementtejä. Syy miksi hahmo toimii niin hyvin on se tietty salaperäisyys ja verkkainen tahti jossa hahmon taustat todella aukevat. Maelle on hahmona pelin onnistunein, tyylikkäästi toteutettu ja erinomaisesti ääninäytelty. Asevalintakin on erittäin hyvä. Hyvä esimerkki siitä miten hyvin teinityttöhahmot voivat toimia, kun tarina tukee heitä. Vähän samaa, mitä TLOU:n Elliessä, mutta ilman kiroilua.

2. Neva - Neva

Pelissä ehkä ohjataan Nevan adoptioäitinä toimivaa ihmistä, mutta susi on se joka on pelin todellinen päähenkilö ja pelaajan ohjaama hahmo on lähinnä seuraamassa tapahtumia. Neva on pelin alussa pentu, joka ei pysty juuri mihinkään, mutta kasvaessaan hän pystyy tekemään vahinko vihollisiin, kantamaan pelihahmoa ja lopussa hänellä on omia pentuja, mikä korostaa erinomaisesti pelin yleistä kiertokulkua. Valkoinen susi on myös hienosti synkistä tapahtumista erottuva hahmo ja vaikka pelin tarinankerronnassa pelaajan tulkinnat ovat isossa osassa, niin tarina toimii hyvin ja Neva on kokonaisuuden selvä päähenkilö.

1. Robert Robertson - Dispatch

Passiivisen ilmeetön ja eleetoön, sekä usein tarkoituksellisen humoristinen jokamies, joka on todellisuudessa erittäin taitava supersankari, Mecha Man. Robert toimii erityisen hyvin siksi, koska hän on niin samaistuttava kaikessa koomisuudessaan ja hänen tapansa reagoida erilaisiin tilanteisiin suhteellisen rauhallisesti ja hallitusti pitää hänet neutraalina, vaikka pelaajan tekemät valinnat eri tilanteissa olisivat kuinka ristiriitaisia. Hahmon yleinen tyyli on myös sen verran tavanomainen, että se toimii erittäin hyvin kaikissa eri vaitoehdoissa joita pelaaja voi käyttää. Pelin huumoria on käytetty hyvin läpi kokonaisuuden ja Robertin toiminta eri tilanteissa toimii aina yhtä hyvin.

perjantai, 6. marraskuu 2026

Parhaat Lopputaistelut X

Lopputaisteluja on ehtinyt nähdä erilaisissa peleissä vaikka minkälaisia ja samalla kun genret kehittyvät ja ihan samoja juttuja ei viitsisi samoissa pelisarjoissakaan toistaa ihan aina uudestaan, tulee vastaan aina välillä selvästi erityisiä pomotaisteluita jotka tarjoavat erittäin tyydyttävän loppuhuipennuksen. Koska loppuhuipennus on se asia mikä jää viimeisenä monesti mieleen, täytyy sen osua nappiin. Tietyt tutut kaavat toimivat uudestaan ja uudestaan pelistä toiseen, mutta kun jokin uusi idea oikeasti nappaa, niin se on heti vähän isompi juttu. Usein aika yksinkertaisetkin ratkaisut voivat todella toimia ja onnistua tekemään tietystä lopputaistelusta sellaisen, joka jää erittäin positiivisesti mieleen.

Tietynlaiset lopputaistelut ovat monesti niitä jotka jäävät mieleen toisia paremmin. Mutta aina välillä käy toisin.

KUNNIAMAININTOJA

Maelle - Clair Obscur: Expedition 33

Toinen kahdesta vaihtoehdosta viimeiseksi pomotaisteluiksi. Pelaajan valitessa Verso pelihahmoksi, otetaan yhteen Maellen kanssa ja taistelussa on erittäin hyvin tehty kaksintaistelutuntuma jossa kumpikin hahmo toimii erinomaisesti.

Baltros - Unicorn Overlord

Ei se paras taistelu pelissä, eikä se paras roistohahmo, mutta tapa jolla lopputaistelu on tehty tiettyine ainutlaatuisuuksineen toimii erittäin hyvin osana loppuhuipennusta.

Prince Ahmet - Assassin's Creed: Revelations

Kaukana sarjan parhaista roistohahmoista, mutta lopputaisteluna oikein hyvin tehty ja mukana on muutama erittäin hyvä elokuvamaisempikin kohtaus tuomassa mukaan lisää tyyliä.

Hassan Zyani - Call of Duty: Modern Warfare 2

Yhdistelmä Soapin ja Ghostin tiimipeliä jossa toinen ottaa yhteen lähietäisyydellä ja toinen viimeistelee kaiken näyttävällä tarkkuuskiväärin laukauksella toisesta rakennuksesta.

Pulcinella - Enotria: The Last Song

Mahdollinen viimeinen pomotaistelu, riippuen pelaajan valinnoista. Ei yhtä hieno kuin toinen mahdollinen loppuvastus, mutta oikein hyvin tehty narrinukke joka tarjoaa haastettakin.

Kale Vanderlay - Hi-Fi Rush

Hyvin tyylikkäät puitteet monilla selkeillä lopputaisteluvivahteilla. Kale ei ole se paras pääroisto, mutta taistelussa on erittäin hyvä flow ja hyvin tehdyt tyyliseikat.

Visiiri - Prince of Persia: Sands of Time

Tyylikkään loppuhuipennuksen jälkeen tuleva suhteellisen simppeli, mutta todella toimiva yhteenotto. Tarinallisesti hyvä päätös hyvin tehdylle tarinalle.

JD Rader - Split Fiction

Kahden pelaajan yhteistyönä käytävä loppuhuipennus jossa mukana sopivasti erilaisia elementtejä jotta kokonaisuudessa on monipuolisuutta, kuten pelissä tähänkin asti.

James Marcus - Resident Evil 0

Suht tavanomainen taistelu sarjan mittapuulla, mutta kahden pelihahmon kautta tähän saadaan sentään vähän jotakin omanlaista ja uutta sisältöä ja otetta.

Chronos - Hades II

Ei yhtä iskevä mitä Hades ensimmäisessä pelissä, mutta samalla tavalla laadukkaasti tehty kuten tämän sarjan pomotaistelut tähän mennessä. Tyyliseikat olisivat voineet olla paljon parempiakin.

24. King of the Wild Hunt - Witcher

Tämän pelin tasolla yllättävän hyvin tasapainoitettu taistelu koska useat tämän pelin pomotaisteluista ovat joko rasittavan pitkäveteisiä tai turhauttavan epäreiluja. Pelin yleinen toiminta on kaukana mielekkäästä, mutta tämä on melko hyvin tehty yhteenotto jossa ei tarvitse edes kaikkia mahdollisia muuttujia mitä monissa muissa taisteluissa tarvitsee. Kokonaisuutena keskitasoa merkittävästi helpompi ja isona osana on se, että pelaajan valinnalla on myös väliä siinä, että tapahtuuko koko taistelua edes.

23. Basim - Assassin's Creed: Valhalla

Salamurhaaja toista vastaan. Basim on roistona aivan hanurista ja pääroistona vielä enemmän, mutta taistelu itsessään on hyvin tehty ja siihen kuuluu myös vähän liikkumista. Mukana ovat ne ratkaisevat osat tämän pelin rakenteita liikkumisessa ja puhtaassa taistelussa. Lisäksi tämä yhteenotto on merkittävästi helpompi jos on huipputason varustus sillä Basim kumartaa nopeasti Excaliburia.

22. Rourke - Call of Duty: Ghost

Surkea lopetus mitätöi tämän, mutta taistelu on joka tapauksessa erittäin hyvä ja eeppisellä tavalla tunteikas yhteenotto tämän roisto Ghostin ja Ghost veljesten välillä siihen viimeiseen tyyliteltyyn laukaukseen. Kokonaisuus on melko elokuvallinen kuten sarjassa on totuttu ja tapa jolla Hesh pitää kiinni Rourkesta jotta Logan voi ampua on erittäin onnistunut ja siinä on sopivaa painoarvoa ja riskiä mukana, sekä erittäin tyylikäs välitön seuraus. Se mitä sitten tapahtuu, on käsittämättömän huono ratkaisu, joka ei käydä edes järkeen.

21. Morgana, Mutinous Fey - Sworn

Lopullinen yhteenotto käydään lisähaastemaailman lopussa jossa odottaa vähemmän yllättävästi mytologiasta tuttu Morgan le Fay. Haasteen suhteen tämä on erittäin vaikea yhteenotto ja merkittävästi vähemmän tasapainoitettu kuin yhteenotto Arthuria vastaan. Taistelua ei käydä siinä tyylikkäimmässä paikassa, mutta mitä tulee puhtaaseen Hades-maiseen pomotaisteluun, on tämä sitä itseään sillä se vaatii hyvän hahmonkehityksen ja ymmärryksen pelin mekaniikoista, puhumattkaan hyvän asevalinnan, jolla pystyy vastaamaan tähän haasteeseen.

20. Red Corruption - LEGO Horizon Adventure

Ykkös Horizonin Hadesin korvaava roistohahmo, jota ei suoraan nimetä pelissä, mutta joka toimii kuin korruptio, tai virus. LEGO tyylisesti tehtynä tämä pomotaistelu toimii erittäin hyvin. Siinä on mukavasti teemaan sopivia muuttujia eikä taistelu muutu tylsäksi tai rasittavaksi. Tietyillä tavoilla tämä toimii jopa paremmin kuin varsinaisen Horizon Zero Dawnin lopputaistelu, jossa on puolensa.

19. Sigma - Mega Man X8

Joukosta erottuva lopputaistelu, mitä Sigma yhteenottoihin tulee. Pääasiassa hyvin tehty pomotaistelu ja merkittävä parannus aiempaan nähden. Sigma ei ole koskaan ollut hienompi mitä tässä pelissä ja silti mukana on sellainen perinteinen toiminnallinen ote. Sigma on viimeinen pomotaistelu kun pelaa matalammalla vaikeustasolla ja merkittävästi parempi pomotaistelu, mitä muilla vaikeusasteilla kohdattava Lumene, joka on melko kaukana hyvästä pomotaisteluista. Siksi tämä toimii paljon paremmin.

18. Mary - Silent Hill 2 Remake

Se viimeinen painajainen ja viimeinen osa Jamesin traumaattista muistelmaa. Melko häiritsevänoloinen ilmestys kun on koko konteksti mielessä ja rytmiltään oikein hyvin tehty pomotaistelu. Tapahtumapaikka on erittäin hyvin, erottuu hienosti joukosta aiempiin nähden ja onnistuu tarjoamaan erittäin hyvin rytmitetyn taistelun kaikkine vaiheineen ja haasteineen. Remaken pelattavuus varmistaa että yhteenotto pysyy reiluna taisteluna ilman epäreiluuksia.

17. Corrupted Rot God - Kena: Bridge of Spirits

Tämä on vähän kahtiajakoinen taistelu sillä se ei tunnu kovinkaan erityiseltä, mutta se ei ole myöskään erityisen huonosti tehty, joten se toimii omalla paikallaan kelvollisesti. Taistelussa on juurikin sellainen tuntuma, mitä tässä pelissä on rakennettu kokoajan ja vaikka yhteenotto ei ole se erikoisin, niin se kuitenkin toimiva kulminaatio kaikelle mitä on tapahtunut tähän pisteeseen asti. Ulkoisesti tämä on kuin roistohahmo vanhoista Disney elokuvista, lapsille sopivalla, mutta samalla aikaa uhkaavalla tavalla.

16. Rat King - Teenage Mutant Ninja Turtles: Splintered Fate

Ns. todellisen lopetusreitin pääroisto ja pelin taustalla toimiva pahuus saa arvoisensa lopputaistelun joka tarjoaa erittäin hyvän viimeisen haasteen. Sen ehkä huonoin juttu on siinä miten paljon pelaaja joutuu odottamaan tiettyjä asioita että taistelu oikeasti etenee, mutta isona kokonaisuutena se on ehdottomasti näitä parempia pomotaisteluja yhdestä rasittavasta hidasteesta huolimatta.

15. Tornado - Alan Wake

Erikoinen pomotaistelu jossa vastassa on pelin todellinen roistohahmo esiintyy, mutta luonnonvoiman muodossa. Tyylillisesti yllättävän toimiva, varsinkin syvemmässä mielessä, kun tarinalliset puolet otetaan huomioon. Todellisen pahuuden läsnä on tässä vaiheessa tarinaa vielä jotakin määrittelemätöntä ja vaikka pyörremyrsky ei pelattavuuden ja toiminnan suhteen olekaan se onnistunein ratkaisu, niin tyylikkyydessä ja ympäristön käytössä se on enemmän kuin mahtavasti toteutettu.

14. Firth - Another Crab's Treasure

Viimeiseksi pomoviholliseksi Firth on hieman (erittäin) huono valinta, mutta asetelmasta on otettu mukavasti sisältöä irti. Hänellä on aseena lusikka, mikä on koominen mutta hyvä ratkaisu ja koko taistelu on hyvin kaksintaisteluteemainen. Haasteena Firth on sieltä vaikeammasta päästä tämän pelin mittapuulla mutta tapa jolla taistellu on toteutettu on todella tyylikäs. Tapahtumapaikka on erittäin hieno ja kahden ravun tappelu ruokalailuvälineillä on kaikessa hauskuudessaan erittäin onnistunut.

13. Kefka Pallazzo - Final Fantasy VI

Taistelu jonka FFVII tekee sitten paremmin. Ehkä vähän ylivenytetty, mutta joka tapauksessa hyvin tehty ja eeppinen yhteenotto Final Fantasyn Jokeria vastaan. Tapa jolla taistelussa noustaan kristillisvaikutteista toteemipaalua ylöspäin on erittäin tyylikäs lisä kokonaisuuteen ja vaikka iso osa taistelun vaiheista ei juurikaan jää mieleen, niin rakenteellisesti tämä on erittäin hyvin rytmitetty ja toteutettu yhteenotto. Ei se mieleenpainuvin FF loppuhuipennus yksityiskohtien suhteen, mutta toimiva loppuhuipennus hyvin kattavalle pelille valtavalla määrällä tarinakaaria.

12. Varjokuningatar - Neva

Viimeinen yhteenotto varjoja vastaan ja monien hirviöiden jälkeen ihmismäinen pomovihollinen toimii erittäin hyvin. Sopii pelin teemaan hyvin ja kyseistä taistelua on alustettu erinomaisesti useampaan kertaan. Peli isona kokonaisuutena alustaa varjoja ja korruptiota luonnonvoimien vastavoimana ja vaikka kuningatar sen ruumiillistumana ei ole se tyylikkäimmän ja uhkaavimman näköinen loppupomo, niin pelillisessä toteutuksessa ja isossa kokonaisuudessa tämä on erittäin toimiva lopputaistelu, joka istuu pelin yleiseen teemaan todella hyvin.

11. Dark Dragon - Ninja Gaiden 4

Aluksi taistelua käydään lohikäärmevihollista vastaan jossa on sellainen vahva itämainen teema ja hahmo on todellakin nimensä veroinen. Toinen vaihe, merkittävästi haastavampi sellainen, käydään Yakumon näköistä ja kokoista ninjavihollista vastaan joka on se lopullinen taisteluhaaste kaikessa iskevyydessään. Asetelma on se mikä repii isoimmat pisteet kaikessa sateessa ja synkkyydessä sillä vaikka tämä yhteenotto ei olekaan se paras tässä pelisarjassa, niin kyllä se sinne kärkeen kipuaa isona kokonaisuutena jossa tulevat pelin kaikki puolet mukaan.

10. Verso - Clair Obscur: Expedition 33

Pelin lopullinen yhteenotto käydään Verson ja Maellen välillä 1v1 tyyliin ja pelaaja saa valita että kummalla pelaa. Täysin oikeaa valintaa ei ole koska kummassakin lopetuksessa on omat puolensa, mutta puhtaasti toiminnallisessa mielessä yhteenotto Versoa vastaan on tehty erittäin onnistuneesti ja taistelussa on kaikki palaset kohdallaan. Asetelma on tyylikäs, loppuratkaisu hyvin lopullinen ja haasteellisesti taistelu on oikein hyvin tasapainoitettu, tuoden kummankin hahmot taistelutavat hienosti esille.

9. Phalanx - Demon's Crest

Pomotaistelu josta on useampi versio riippuen paljon pelaaja on tehnyt asioita pelissä. Haasteeltaan helposti hieman turhauttava ja pitkältä tuntuva taistelu, mutta todella tyylikäs sellainen joka on koko pelin ylivoimaisesti suurin haaste. Siinä on turhauttavat osansa, mutta SNES aikakauden peliksi, se on suht monipuoliseksi tehty kokonaisuus ja erittäin näyttävä loppuhuipennus.

8. Annihilus - Marvel Cosmic Invasion

Hyvin tehty lopputaistelu peliin jossa pomotaistelut noudattavat pitkälti samaa kaavaa. Annihilus ei ei isommin muuta mitään, eikä mene mitenkään erityisen haastavaksi, vaikka taistelussa onkin omat superhyökkäyksensä ja selvät ansapaikkansa. Beat em up lopputaisteluksi joka tapauksessa hyvin tehty ja tasapainoitettu. Näyttävä ja retrolla tavalla toimiva kokonaisuus joka on aiempien pomotaisteluiden tavoin erittäin hyvin tehty ja sarjakuvauskollinen. Ei mikään läpihuuto juttu, mutta ei tätä voi epäreiluksi tai epätasapainoiseksikaan kutsua.

7. Chronomon - Digimon Story: Time Stranger

Aikaa käyttävänä Digimonina tästä olisi saatu irti mahdollisesti vielä enemmän mitä saatiin, mutta kokonaisuutena tämä on erittäin onnistunut loppuhuipennus. Siinä on omat tarpeettomat hidastuksensa, eikä se merkittävästi eroa useista muista pomotaisteluista, mutta toimii kuitenkin hyvin Digimon hengessä. Se mikä todella tekee tästä onnistuneen on vaihe jossa kaikki palaavat alkumuotoonsa ja nousevat siitä sitten takaisin sille tasolle josta aloittivat. Erityisesti tarinallinen anti on erinomainen.

6. Megatron - Transformers: Fall of Cybertron

Samalla tavalla kuin yhteenotto Optimus Primea vastaan, myös yhteenotto Megatronia vastaan on erittäin hienosti toteutettu. Taistelussa on juurikin sellainen lopullisen yhteenoton fiilis jossa asetelma on erittäin tyylikäs ja siinä on tyyliseikat kunnossa. Kun pelataan Optimus Primella, on yhteenotto helpompi, kuin Megatronilla pelattuna ja tämä on se mitä pidän sinä oikeana loppuhuipennuksena jonka itse ensimmäisellä pelikerralla valitsin ja joka tuo parhaat puolet esiin tästä asetelmasta, joten se on erittäin onnistunut.

5. Shroud - Dispatch

Telltale tyylinen pomotaistelu joka on kehittynyt merkittävästi elokuvamaisempaan suuntaan, vaikka QTE osuudet ovat edelleen mahdollisia. Isossa osassa on yhdistelmä menneitä valintoja ja muutamia nyt koittavia valintoja joilla kokonaisuus sitten lopulta niputetaan yhteen. Shroud on erinomainen pääroisto ja tapa jolla tämä kokonaisuus viedään loppuun sopii erinomaisesti isoon tarinakokonaisuuteen. Haasteellisesti tämä ei ole vaikea, vaan kyse on paljon enemmän siitä, miten erinomaisesti kerrottu tarinakokonaisuus saavuttaa toiminnallisen loppuhuipennuksensa.

4. Victor Gideon / Nemesis - Resident Evil: Requiem

Victor Gideon on kaukana sellaisesta hahmosta joka sopii loppuhuipennukseksi eikä hän millään olisi sopiva pääroistoksi, mikä suurin heikkous tässä. Mutta mitä tulee lopputaisteluun, on tämä tarinallisesti erittäin toimiva kokonaisuus jossa on ensin sellainen suht tyypillinen RE mutaatiotaistelu, joka sitten kulminoituu Nemesis viruksen yllätyspaluuseen ja erittäin näyttävään loppuhuipennukseen, vaikkakin Leon on siinä kirvesvalinnalla mennyt vähän väärään suuntaan. Klassinen RE loppuhuipennus ja erittäin näyttävästi tehty ja näyttävästi päätetty, tuoden mieleen sekä RE2:n että RE4:n.

3. Count Kazak - Tails of Iron II: Whiskers of Winter

Jokaisella mahdollisella tavalla parempi lopputaistelu mitä edellisen pelin oma oli ja Kazak on pääroistona todella onnistunut. Haasteellisesti tämä on erittäin hyvin tasapainoitettu kokonaisuus. Tyylikkyydessä koko peli on onnistunut erittäin hyvin alusta asti ja näyttävyydessä tämä on erittäin hyvä loppuhuipennus johon mahtuu yhteenotto sekä miekkaa käyttävää lepakkoa vastaan, että hirviöversiota vastaan joissa kummassakin on puolensa, mutta myös tasapaino jonka vuoksi yhteenotto ei missään kohtaa tunnu halpamaiselta tai väärällä tavalla vaikealta, vaan esimerkikillisesti toteutetulta lähemmäs kaikilla osa-alueilla. Tapahtumapaikkakin on erittäin hyvä tälle viimeiselle taistelulle joka on koko sarjan paras pomotaistelu.

2. Dracula - Castlevania: Belmont's Curse

Loppuhuipennus koko komeudella ja yksi parhaita Dracula taisteluita mitä on koskaan vastaan tullut. Aluksi yhteenotto ihmismuotoa vastaan ja toisena vaiheena yhteenotto paholaismuotoa vastaan ja toinen vaihe on se todellinen kruunu kokonaisuudelle. Se on vaikea taistelu, mutta samalla aikaa se on erittäin mielekäs lopputaistelu joka on myös pelin vaikein taistelu. Siinä on sopivasti uusia ja moderneja juttuja, mutta myös selvästi niitä klassisia ratkaisuja ihan sieltä pelisarjan alkupuolelta asti.

1. Nathaniel Essex / Mr. Sinister - Marvel's Wolverine

Erityisen hyvä pomovihollinen ja pelin paras pomotaistelu joka vaihe vaiheelta korottaa panoksia, esittelee lisää muuttujia ja on todellinen kruunu hahmon tarinakaarelle, puhumattakaan ulkoasusta ja monista tyyliseikoista joita taistelussa tuodaan mukaan kokonaisuuteen. Mr. Sinister ei ole pelimaailmassa päässyt kunnolla oikeuksiinsa mutta tämä on se hetki, sillä tässä pomotaistelussa on todellista tyyliä ja Insomniac laatua, jota on nähty myös Venom taistelussa Spider-Man puolella. Essexin tapauksessa tämä on ensimmäinen kerta kun hänet nähdään tutussa varustuksessa, mikä on se kruuunjalokivi tässä koko taistelussa joka on yhtä aikaa haastava, että todella mielekäs.

torstai, 5. marraskuu 2026

Parhaat Pomotaistelut X

Tietynlaisten pelien pomotaistelut alkavat tietyssä vaiheessa todella toistaa itseään, kun taas toisissa genreissä vastaan tulee selvästi erilaisia pomotaisteluja jotka onnistuvat paikoin todella yllättämään. Joskus taistelu itsessään on vähän niin ja näin, mutta pomovihollinen onnistuu todella hyvin tekemään vaikutuksen, vaikka onkin isossa kokonaisuudessa vain yksi osa kokonaisuutta. Siitäkin huolimatta tietyn asian tekeminen todella hyvin voi kompensoida sitä jos yksi toinen osa menee vähän heikommin, niin kauan kuin se ei tee pelattavuudesta turhauttavaa, koska silloin ollaan menty todella väärään suuntaan. Pomotaistelu on useamman asian summa ja parhaissa ne kaikki asiat on toteutettu onnistuneesti.

Pomotaistelujen kehittyessä ja tiettyjen teemojen jatkaessa suosittuina, tuntuu että myös sääntöjä täytyy aina välillä hieman päivittää ja yhtenä lisäyksenä lähinnä se, että koska vain yksi pomotaistelu per peli on olemassa, niin samalla tavalla vain yksi pomotaistelu, per tietty hahmo jos kyseessä on sarjan spin-off tai vastaava.

Ei koske samoja hahmoja, kun kyseessä on eri sarja ja hahmoa on käytetty merkittävästi eri tavalla.

- Monet kirjallisuudesta ja vastaavista tutut hahmot.

KUNNIAMAININTOJA

Ryu Hayabusa - Ninja Gaiden 4

Ylivoimaisesti koko pelin vaikein pomotaistelu ja tuntuu siltä, miltä Danten olisi pitänyt tuntua Devil May Cry 4:ssä. Hyvin uskollinen aiemman pelin versiolle hahmosta, mutta silti jotenkin karsittu ja tarinallisesti kyseenalaisesti toteutettu.

Mordred - Ravenswatch

Haastava taistelu ja pääasiassa täysin aikapainaan vuoksi, koska se pakottaa hoitamaan taistelun nopeasti. Tyylikkyydessä, oikein hienosti tehty versio tästä hahmosta.

Corrupted Ravager - Remnant II

Ei yllä samalla tasolle kuin aiemmassa pelissä, mutta on haasteena merkittävästi korkeampi sillä se mikä ulkoasussa menetetään, saadaan takaisin tarinan, tyylin ja toiminnan monipuolistumisessa kaaosmaisemmaksi.

Alexander - Final Fantasy VII: Rebirth

Erittäin onnistunut käännös alkuperäisen summon olennosta. Alexander näyttää erittäin hienolta ja taistelu on toteutettu erittäin onnistuneesti hahmon tyylin mukaan.

Hela - Marvel Cosmic Invasion

Erinomaisesti ja todella tyylikkäästi tehty hahmo joka näyttää miltä pitää ja jonka taistelutyylissä on sopivasti omanalista vivahdetta ja haastetta, tyyliseikoista puhumattakaan.

Formless One - Dragon Age: The Veilguard

Näitä astetta parempia lohikäärmetaisteluja ja iso syy on puhtaasti isossa kokonaisuudessa koska tämä on alustettu erinomaisesti ja paikka jossa taistelu käydään on erittäin upea, mikä luo hienosti tunnelmaa.

Hero Holly - Code Vein II

Yksi harvoja joukosta erottuvia Hero hahmoja. Taistelualue on erittäin hienoa ja tämän hahmon asevalinta tuplaminiguneilla tekee hänestä hienosti joukosta erottuvan.

Fallen - Castlevania: Belmont's Curse

Pelin ensimmäinen pomotaistelu on yksi niitä paremmin mieleenjääneitä, sillä vihollinen on tyylikäs ja taistelutyyli erinomainen alkupeliin. Puhumattakaan että se oitis herättää aavistuksia tulevasta ja Fallenista.

Skalpel - First Berserker: Khazan

Arkkua ja isoa miekkaa kantava pomovihollinen jonka taistelu alkaa simppelinä, mutta joka onnistuu myös yllättämään kun näyttäisi että taistelu on ohi.

Starscourge Radahn - Elden Ring

Eeppinen asetelma joka johtaa eeppiseen pomotaisteluun joillaista ei tule toista mieleen ja se on tämän pomotaistelun suurin voimavara. Tyyliseikat ovat todella korkealla tasolla.

24. Fatale - Mouse: P.I for Hire

Yllättävän iskevä pomotaistelu joka tavallaan etenee useammassa vaiheessa ja eri muodoissa läpi kentän. Elokuva aiheesta enemmän tai vähemmän vitsiä vääntävässä kokonaisuudessa käydään läpi useampi erilainen asetelma ja mukaan saadaan myös väriä, mikä tekee tästä pomotaistelukokonaisuudesta yhden pelin paremmin mieleenjäävistä kohtauksista. Ei mitenkään kekseliäs mekaniikkojen suhteen, mutta näyttävyydessä tämä on yksi selvästi muita pelin pomotaisteluja parempi kokonaisuus.

23. Woodland Critters - South Park: Fractured But Whole

Häviää niukasti yhdelle toiselle pomotaistelulle pelissä, mutta Woodland Critter pomotaistelu on yhden loistavan cameon kautta ehdottomasti yksi pelin parhaita pomotaisteluita ja mukaanlaitettu vitsi joulujaksosta. Tämä on yksi parhaita esimerkkejä siitä kun South Park osaa käyttää hyväkseen vanhoja vitsejä ja palkita sarjan fanit. Ja tehdä sen pitämällä kiinni keskustelua herättävästä ja provokatiivisesta tyylistään.

22. Toilet of Doom - A Hat in Time

Huumori on huipussaan tässä kokonaisuudessa jossa otetaan yhteen riivatun huussin kanssa. Taistelu itsessään ei ole mitenkään erityisen iskevä tai mekaniikoiltaan mieleenpainuva, vaan tämä jää mieleen asetelmassaan ja kaikessa hullunkurisuudessaan.

21. Anaris - Dragon Age: The Veilguard

Erinomainen pomovihollinen on tämän pelin tapauksessa todella iso tekijä siinä että kuinka hyvin pomotaistelu toimii, koska pomotaistelut ovat monesti melko samanlaisia ja todella monet niistä eivät isommin onnistu edes tyylikkyydessään. Anaris on hyvin erilainen tapaus sillä tämä on erittäin hienon näköinen roistohahmo, mikä todella iso tekijä kokonaisuudessa. Taisteluna tämä ei ole merkittävästi erilainen kuin monet muutkaan pelin pomotaistelut, mutta tässä tapauksessa tyyliseikat ratkaisevat todella paljon.

20. Joan of Arc - Castlevania: Belmont's Curse

Erinomainen versio historiallisesta hahmosta ja erityisesti loppupuolen haasteversio tästä alkuosan pomotaistelusta on se todellinen versio Jean D'Arcista. Alkupuolella otetaan yhteen tultakäyttävää miekkailijaa vastaan, kun taas loppupuolen haasteversiossa vahinkoa on enemmän ja vaiheita on kaksi. Ehdottomasti todella onnistunut pomotaistelu ja jossa on sopivasti haastetta ja teemallisestikin taistelu toimii erinomaisesti.

19. Verdugo - Resident Evil 4 Remake

Todella hyvä versio alkuperäisestä ja erittäin uskollinen pelin ideoille. Ajoitus on isossa roolissa ympäristön käytössä jotta resurssit eivät kulu ja tapa jolla kaikkia temppuja pystyy käyttämään vain lisää taistelun tyylikkyyttä. Veitsellä torjuminen on iso syy miksi tämä uusi versio on ansaitusti nopeatempoismpi mitä alkuperäinen ja kaikkine muuttujineen. Uusi versio tutusta asetelmasta on tehty todella esimerkillisesti pelin omalla rytmillä.

18. Kraven the Hunter - Marvel's Spider-Man 2

Pelin yksi tärkeimmistä roistohahmoista on vihollisena useammassa taistelussa mutta selvää on että yhteenottoon Hämähäkkimiestä vastaan, Kravenilla on paljon enemmän temppuja ja hän on selvästi valmistautunut, mikä tekee tästä yhden koko pelin haastavimmista ja moniulotteisimmista pomotaisteluista. Se on myös yksi pelin parhaiten suunniteltuja pomotaisteluita jossa pomovihollisen parhaat ominaisuudet pääsevät erittäin onnistuneesti esille.

17. Venom Myotismon - Digimon Story: Time Stranger

Pelissä on erilaisia Digimon taisteluja vaikka kuinka monta ja aika monet niistä noudattavat hyvin samanlaista ja itseääntoistavaa kaavaa. Syy miksi tämä on kuitenkin todella vahvasti jäänyt mieleen, on siinä että se on kuin suora ote siitä parhaasta Digimon sarjasta ja loppuhuipennuksesta jossa ensimmäistä kertaa WarGreymon ja MetalGarurumon. Nostalgia on siis suurin syy siihen, miksi tämä on näitä parempia pomotaisteluja ja miksi se on yksi monista tämän pelin pomotaisteluista, joka erottuu joukosta vähän paremmin.

16. Arthur, the Fallen King - Ravenswatch

Synkkä versio kuningas Arthurista, johon on tuotu mukaan hornantulta ja vaikka mitä muuta aavemaista. Todella hyvin tehty ja näyttävä pomotaistelu vaikka kaukana hahmosta onkin ja kyseessä voisi olla aika moni muukin hahmo, päättömästä ratsumiehestä alkaen. Tapa jolla taistelu itsessään toimii, tekee tästä mahdollisesti koko pelin vaikeimman vapaaehtoisen pomotaistelun koska vihollisen iskuja on paikoin erittäin vaikeaa väistää, mutta vielä isompi syy on se, että taistelussa on aikapaine ja Arthur ei ole ainoa uhka kokonaisuudessa, joskin hänen armeijansa on suurin syy siihen aikapaineeseen.

15. Varjosusi - Neva

Monet pelin pomotaisteluista ovat melko simppeleitä muutamia temppuja käyttäviä ja muutamaa vaihetta toistavia yhteenottoja erilaisia korruptoituneita eläimiä vastaan. Susi on näistä helposti se paras. Taistelussa tämän vihollisen hyökkyäkset on tehty erittäin tyylikkäästi ja mukaan tulee jopa hieman sellaista doppelganger fiilistä, kun Neva on tässä kohtaa jo aikuinen. Painokkuus lisääntyy kun Neva on omaa lajitoveriaan vastaan ja tässä kohtaa taistelussa on jo enemmän tyyliä kuin aiemmin. Tähän mukaan vielä tarinallinen paino niin kyseessä on mahdollisesti pelin paras pomotaistelu.

14. Hedrox - BloodRayne

Pelin pomotaisteluista se kaikista erikoisin sillä mikään muu ei pääse edes lähelle. Hedrox taistelussa ei ole kyse vihollisen tappamisesta perinteisellä tavalla, vaan ympäristön tuhoamisella, jotta viholliset päätyvät veteen ja tuhoutuvat. Tämä on melko simppeli taistelu, mutta kun muut pomotaistelut noudattavat pääasiassa samanlaista kaavaa, tietyillä omilla vivahteilla, niin tämä on se mikä erottuu joukosta. Lisäksi Hedrox on erikoisominaisuudellaan erittäin kiinnostava hahmo ja ulkoisesti todella tyylikkään näköinen vampyyri, erottuen siinäkin mielessä joukosta.

13. Mogh, Lord of Blood - Elden Ring

Yksi pelin vaikeimmista pomotaisteluista ja täysin vapaaehtoinen yhteenotto. Erinomainen taistelu monilla tyylikkäillä elementeillä ja veriteemalla. Taistelu ei aluksi vaikuta kovin pahalta, haastavalta kyllä, mutta se todellinen vaikeus tulee toisesta vaiheesta joka alkaa todella brutaalista ja superhyökkäys voi tappaa pelaajan erittäin nopeasti. Ulkoisesti Mogh ei aluksi ole mitenkään erityisen hienon näköinen, mutta toisessa vaiheessa tyyliseikat todella pääsevät hienosti esiin. Kokoniasuutena tämä on erittäin hyvin tehty kokonaisuus ja erottuu joukosta.

12. Infernal version - Final Fantasy XVI

Doppelgangertaistelu ja erinomainen sellainen. Jokin tälläisissä taisteluissa todella toimii ja tämän version infernaali ulkoasu on erinomainen Ifritmäinen lisäys vihollisen tyyliin. Vastaavia taisteluja näkee monesti ja tämä on yksi parhaita viimeaikoina. Tämä synkkä versio Clivesta on hyvin vahvasti sellainen taistelu jossa pelaaja taistelee itseään vastaan. Tätä olisi saatu vietyä vielä pidemmällekin, mutta tälläisenäänkin kyseessä on yksi erittäin hyvä pomotaistelu pelissä, jossa hyviä pomotaisteluja on vaikka kuinka monta.

11. Knull - Marvel Cosmic Invasion

Erittäin hyvin tehty pomotaistelu ja kyseessä hahmo jota ei ole kovinkaan usein pelimaailmassa näkynyt ja harvemmin sarjakuvien ulkopuolella muutenkaan. Knull on yksi pelin haastavimmista pomotaisteluista, mutta samalla aikaa hyvin tehty ja hahmon omat jutut tulevat hienosti esiin tässä taistelussa. Tyyliseikat ovat kohdallaan pitkälti joka osa-alueella ja taistelussa on oikea henki muutenkin. Lisäksi hahmo näyttää siltä miltä pitääkin.

10. Roquefort - Hi-Fi Rush

Aivan erilainen pomotaistelu mitä odotin sen olevan, vihjeistä huolimatta. Ehkä juuri siksi se onnistui niin hyvin iskemään, merkittävästi paremmin kuin yksikään toinen pomotaistelu koko pelissä. Valtava susirobottiviritelmä tms on tyyliseikkoineen koko pelin hienoin ja taistelu itsessään ei ole turhauttava, vaikka siinä haasteensa onkin. Tämä on niitä kokonaisuuksia jossa kaikki palaset vain loksahtavat paikoilleen.

9. Gobbo & Oscar - Code Vein II

Yksi harvoja pelin astetta erilaisempia pomotaisteluja. Ensinnäkin tämä käydään selviä ihmishahmoja vastaan, ilman mitään mutaatioita tai vastaavaa. Toisena juttuna on se, että tämä on 2v2 taistelu, tai 1v2 pelaajan epäeduksi. Molemmilla vihollisilla on omanlaisensa taistelutyyli, mikä luo vahvan synergian heidän välilleen. Tämä on kuitenkin merkittävästi helpompi, mitä taistelu Bladebeareria ja Cannoneeria vastaan oli aiemmassa pelissä. Erottuu edukseen tekemättä mitään erikoista.

8. Commander - Resident Evil: Requiem

Pelin mahdollisesti yllättävin pomotaistelu, koska se käydään pitkän linjan RE hahmoa, HUNK, vastaan. Koko asetelma tässä yhteenotossa huokuu tyyliä ja puhdasta asennetta. Kaksintaistelu imitoi hieman sitä millainen yhteenotto oli Jack Krauseria vastaan RE4 Remakessa ja nyt taistelu käydään veitsien sijaan kirveillä (edelleen outo valinta). Kyse ei ole pelkästä lähitaistelusta sillä mukana on myös kommandotaktiikoita ja vastaavaa, joten tähän lyhyeen hetkeen on yhdistetty lukuisia hienoja ideoita ja lopputuloksena on pelin onnistunein pomotaistelu.

7. Red Prince - Remnant II

Todella tyylikäs vihollinen ja vapaaehtoinen taistelu. Taisteluna helposti yksi pelin tyylikkäimpiä ja eeppisimpiä yhteenottoja. Haastava, mutta myös palkitseva ilman mitään vihollislaumalisäystä. Erityisen hyvin tämä taistelu erottuu joukosta juuri siksi, että taistelu käydään yhtä vihollista vastaan ja siinä on tiettyä kaksintaisteluhenkeä, paitsi jos pelaajia on useampi. Tälläisiä pomotaisteluita ei tässä sarjassa ole tarpeeksi ja koska Punaruhtinaan tapauksessa tähän sisältöö myös keskustelua ja valinnan tekemistä, se vain parantaa kokonaisuutta.

6. Arthur - Sworn

Camelotin langennut kuningas on helposti koko pelin paras pomotaistelu ja ylivoimaisesti. Tämä yhteenotto on melko haastava, mutta erittäin tasapainoisesti toteutettu sellainen. Arthurilla on monia erilaisia hyökkäyksiä mutta ei mitään epäreilua. Tyylillisesti hahmon tehty hyvin, vaikka tietyt yksityiskohdat olisivat voineet olla paljon paremminkin. Isona kokonaisuutena tämä on kuitenkin juurikin sellainen taistelu jossa toiminnallisesti ja haasteellisesti erittäin hyvä pelimerkit ja monipuolisuus sekä vihollisen että pelaajan ominaisuuksissa tekee tästä erityisen näyttävän. Todella lopputaistelun arvoinen pomotaistelu, joka on merkittävästi parempi, mitä pelin todellinen lopputaistelu.

5. Ryu Hayabusa - Ninja Gaiden: Ragebound

Suurin ero siihen, miksi tämä on lopulta parempi kuin Ninja Gaiden 4:n versio, on siinä että tässä on selvää opetushetkityyliä, jossa mestarininja kokeilee oppilasta ilman että antaa juurikaan armoa. Ryu ei käytä koko arsenaalia, mutta siellä on havaittavissa monet tutuista tekniikoista joita hän muissa peleissä käyttää. Ryu nopea ja erittäin tappava haaste josta ei todellakaan ensimmäisellä yrityksellä selviä. Tämä todellakin korostaa sitä että Ryu on lohikäärmeklaanin mestari ja ansaitusti. Erinomainen tapa käyttää sarjan tärkeintä hahmoa ja NG4 olisi saanut ottaa tästä paljon mallia.

4. Sabretooth - Marvel's Wolverine

Sanotaan että hahmo ei ole millään se paras versio mitä on vastaan tullut, mutta tämän taistelun tapauksessa hahmo on kokenut selvän parantelun pelin aiempaan versioon nähden. Taistelu itsessään ei sijanniltaan ole mitenkään ihmeellinen, mutta tarjoaa erittäin näyttävän yhteenoton Wolverinen kanssa, joka useamman vaiheen aikana jopa tekee pari yllätystä ja syventää näiden kahden hahmon menneisyyttä hieman, vaikka aika kauas jäädään siitä tutustu velipuolien mittelöstä. Mutta pelattavuudessa huipputasoa, vaikka tarinallisesti ja asetelmallisesti ei samaan ylläkään.

3. Renoir - Clair Obscur: Expedition 33

Erinomaisesti kirjoitettu ja näytelty hahmo joka isossa tarinakokonaisuudessa on toinen pelin kahdesta pääroistosta ja selvästi se paremmin toteutettu. Pomotaisteluna Renoir esiintyy useamman kerran mutta se viimeinen kerta, vähän ennen pelin lopputaistelua on se kaikista haastavin ja niukasti se paras. Se on tehty hyvin lopputaistelumaiseksi yhteenotoksi joka on oikeilla tavoilla haastava, mutta ei mene rasittavaksi. Tyyliseikat ovat kaikinpuolin kunnossa ja tämä taistelu on helposti pelin parhaimpia pomotaisteluja, pystyen haastamaan jopa lopputaistelun.

2. Odin - Final Fantasy VII Rebirth

Kuten monet muutkin summon olennot, myös Odin on saanut erinomaisen version tässä pelissä ja taistelu on erittäin onnistuneesti ja tyylikkäästi toteutettu. Kokonaisuuteen kuuluu Zantetsuken, joka on äkkikuolema ja erityisen hyvä asia on se, että tämä elementti on osattu tuoda mukaan kokonaisuuteen ilman, että se tuntuu halpamaiselta. Varsinaisena haasteena tämä on mahdollisesti se kaikista vaikein mitä summon olentoihin tulee, mutta myös juuri oikeilla tavoilla toteutettu, tuntuen juurikin siltä, miltä Odin taistelun kuuluu tässä sarjassa tuntua, parempaa versiota ei tule mieleen.

1. Zagreus, Prince of the Underworld - Hades II

Ensimmäisen pelin päähenkilö on tällä kertaa yhtenä taisteluhaasteena, kuten moni muukin omassa sarjassaan aiemmin päähenkilönä ollut hahmo. Mitä taisteluun tulee, se saattaa olla paras koko pelissä. Haasteellisesti se tuntuu vähän liian helpolta, mutta tarinallisessa mielessä ja toiminnallisessa mielessä se on erittäin hyvin tehty pomotaistelu. Siinä olisi voinut olla mukana enemmän muuttujia mutta asetelma jossa sisarukset ottavat toisistaan mittaa sopii isoon asetelmaan todella hyvin ja suuri sääli on lähinnä siinä, että tästä ei otettu enempää irti.

keskiviikko, 4. marraskuu 2026

Vaikeimmat Pomotaistelut X

Haaste on parhaimmillaan hyvin tasapainoitettuna, mutta monesti vaikeimmissa pomotaistelussa tuppaa olemaan jotakin sellaista, mikä tekee siitä joko halpamaisen, tai jollakin tavalla suoraan epäreilun. Oikeanlainen vaikeus on kuitenkin merkki hyvin tehdystä pomotaisteluista ja tietynlaisissa peleissä sen alkaa todellakin huomaamaan milloin pomotaistelu on tehty oikein ja milloin sitä on todella keinotekoisilla metodeilla vaikeutettu, monesti ihan siihen pisteeseen että taistelu ei tunnu enää millään tavalla hyvältä. Vaikeat pomotaistelut eivät tosiaankaan ole aina hyvin tehtyjä pomotaisteluita. Mutta kun vaikea pomotaistelu on samalla aikaa hyvä pomotaistelu, on se oitis erityisempi tapaus.

Monesti se viimeinen pomotaistelu on se vaikein, mutta tietynlaisissa peleissä, jotakin pahempaakin on tarjolla. Riippuu todella paljon genrestä. mutta tietynlaisissa peleissä viimeinen loppari on yleensä edelleen se haastavin yhteenotto koko pelissä.

KUNNIAMAININTOJA

Arthur - Sworn

Camelotin langennut kuningas joka aluksi vaikuttaa viimeiseltä pomotaistelulta ja on haasteeltaan sen arvoinen. Vaikka hän ei ole viimeinen pomotaistelu, niin vaikeimpia siitä huolimatta ja todella selvällä erolla aiempiin verrattuna.

Melion - Ravenswatch

Alfa susi siinä todellisessa merkityksessä tämän pelin mittapuulla. Haastava yhteenotto loppupuolella peliä ja ilman mitään ylimääräisiä lisävivahteita, vain reilu ja hyvin tehty pomotaistelu, haastava myös.

Josee, Blind Hero - Code Vein II

Yksi rasittavimmilla tavoilla haastavia pomotaisteluja ja mahdollisesti yksi ensimmäisiä tarinan kautta vastaantulevia myös. Vähemmän hyviä ideoita ja enemmän rasittavia liikkeitä.

Verdugo - Resident Evil 4 Remake

Hyvin uskollinen alkuperäiselle pomotaistelulle. Yhteenotto on edelleen haastava, käyttäen samoja ideoita kuin aiemminkin, mutta Verdugo itsessään tuntuu nyt merkittävästi aggressiivisemmalta ja nopeammalta.

Oziormy Goija - Hellpoint

Haastava pomovihollinen alkupuolelta peliä jossa haaste tulee enemmänkin vihollisen huitomistyylisestä lähestymisestä taisteluun, ei niinkään mistään hyvistä mekaniikoista.

Green monster of the swamp - Lies of P

Haastavaksi tämän tekee sekä vihollisen käyttämä elementti joka hajottaa aseita nopeasti, sekä vihollisen aggressiivinen huitominen ja nopea liikkuminen ympäriinsä. Lisäksi tämä on useampivaiheinen taistelu.

Godskin Duo - Elden Ring

Epäreilu ja epätasapainoinen pomotaistelu juuri niillä väärillä tavoilla. Rasittava joka ainut kerta ja suoraan pelin huonoin pomotaistelu, vieläpä pakollinen.

Trokka - First Berserker: Khazan

Mahdollisesti koko pelin turhauttavin pomotaistelu todella ärsyttävien hyökkäysten vuoksi. Haaste ei tässä tapauksessa tule yhtään hyvin mekaniikoista ja enemmänkin halpamaisuuksista.

Heikea, Intimidation Crab - Another Crab's Treasure

Samuraityylinen pomotaistelu ja yksi selkeästi haastavampia alkupään pakollisia pomotaisteluja, mutta erittäin hyvällä rytmillä ja tyylillä.

Hushed Saint - Lords of the Fallen

Ritari ratsun päällä, keskellä suota. Asetelma ei tee tästä taistelusta haastavaa vaan enemmänkin yhdistelmä turnajaisten eri vaihteita joissa osassa ratsu tekee tilanteista vaikeita ja osassa se lähikontakti. Varsinkin suht aikaisin pelissä.

24. King of the Wild Hunt - Witcher

Yksi osa haastetta on se, että ennen tätä taistelua on toinen taistelu. Tämä pomovihollinen ei merkittävästi eroa muista pelin pomotaisteluista, mutta lyö kovaa ja kestää paljon rankaisua. Erityisen haastava ilman magiapanostusta, kuten aika moni muukin taistelu pelissä, jossa vaikuttaisi että miekankäyttö on kelpo taktiikka, mutta tässäkin huomaa, että tietyt taktiikat ovat selvästi toisia parempia ja hengestään pääsee todella helposti vähänkin aggressiivisemmalla lähestymistavalla.

23. Tartarus - Halo 2

Väärillä tavoilla vaikea ja hyvä esimerkki väärin tehdystä FPS pomotaistelusta. Tämä on ihan täysin luotisieni joka pakottaa pysymään liikkeessä ja keräämään ammuksia tehokkaisiin aseisiin, samalla kun pomovihollinen jahtaa pelaajaa ja tappaa mahdollisesti yhdellä osumalla, mikä ei millään tavalla tasoita yhteenoton haastavuutta.

22. Varg - Thymesia

Oikea yhteenotto tätä kookasta ritarihahmoa vastaan. Varg on alkupelissä se, joka todennäköisesti tappaa pelaajan ennenkuin peli oikeasti alkaa. Loppupuolella peliä, tämä on edelleen yksi vaikeimpia pakollisia pomotaisteluja, joskin huomattavasti hallinnoitavampaa tasoa kun pelaajalla on enemmän työkaluja. Varg on joka tapauksessa yksi sellainen pomotaistelu johon pitää mahdollisesti selvästi muokata omaa hahmonkehitystään ja taktiikkaansa, jotta pystyy vastaamaan tämän vihollisen brutaaleihin hyökkäyksiin.

21. Garradors - Resident Evil 4 Remake

Pomotaistelu jossa yhden Garradorin sijaan otetaan yhteen yhtä aikaa kahta vastaan ja tämän päälle vielä lauma kultisteja, mistä syystä tämä yksi osuus on hyvin haastava. Toinen garrador on lisäksi panssaroitu mikä tuo lisähaasteensaä, mutta tämä on ilman sitäkin haastava yhteenotto jossa kentän hyödyntäminen on todella iso hyöty, kuten myös vihollisten nopea ja tehokas eliminointi, samalla kun pyrkii pitämään päänsä kylmänä eikä hätäile.

20. Morgan LeFay - Sworn

Hieman keinotekoisesti vaikeaksi tehty loppuvastus pelissä jossa toisto on isossa osassa. Merkittävä tekijä haastavuudessa on pelaajan omat tehosteet ja erityisesti kutsuhyökkäys jolla tästä voi saada selvästi helpomman. Tässä taistelussa hasardeja on vaikka kuinka paljon, kaksi elinvoimapalkkia ja suuri määrä opeteltavaa. Puhumattakaan että haaste tähän pisteeseen pääsemissä on myös suht korkea.

19. Pagurus the Ravenous - Another Crab's Treasure

Yksi ensimmäisiä lähemmäs seinämäisiä haasteita, jolla on kyllä heikkouksia, mutta joka on myös sen tasoinen pomovihollienn, että sitä pitää todennäköisesti aluksi vain vältellä, kunnes on vähän enemmän jerkkua. Tekee massiivista vahinkoa ja kestää rankaisua todella merkittävästi. Myöhemmissä pomotaisteluissa on muutama todella haastava myös, mutta tässä vaiheessa peliä ja tämän vaiheen varusteilla, tämä on yksi niitä joka erottuu selvästi joukosta.

18. Lightreaper - Lords of the Fallen

Pomotaistelu jonka kanssa otetaan yhteen useamman kerran ja siinä missä ensimmäisellä kerralla saa todennäköisesti turpiinsa, niin kolmannella kerralla täytyy sitten jos voittaa yhteenotto ja se on melko myöhäisessä vaiheessa peliä suhteellisen haastava yhteenotto osittai vihollisen nopeuden vuoksi, vaikka muutkin muuttujat kokonaisuudessa lisäävät haastavuutta.

17. Ozma - First Berserker: Khazan

Pelin viimeinen pomovihollinen ja haastava ensimmäisen vaiheen kautta, mutta se on se toinen vaihe mikä todella nostaa tämän pelin vaikeimmaksi pomotaisteluksi, vaikka haastajiakin löytyy ja osittian yhtä halpamaisilla tempuilla. Ozma käyttää pelin tehokkainta elementtiä ja niin suurta määrä alue-efektejä että se pitää pelaajan varmasti varpaillaan ja kuluttaa resursseja tehokkaasti ja ensimmäisessä vaiheessa.

16. Eigong - Nine Sols

Vanha akka joka on yksi pelin suurimpia haasteita, testaten että onko pelaaja oikeasti sisäistänyt pelin taistelumekaniikat. Vaativa taistelu paikoin hivenen epäreiluillakin mekaniikoilla, mutta ei merkittävästi haastavampi huomioiden pomovihollisten kehityksen tähän viimeiseen yhteenottoon mennessä. Ei mitenkään eritysen hyvä, mutta ei nyt suoraan huonokaan, perustasoa pelissä.

15. Nelo Angelo - Devil May Cry

Eroaa monista muista pelin pomotaistelusta siinä, että tämä on ihmismäinen vihollinen ja pelaajan kokoinen, mikä tuo omat haasteensa kasvamassa määrin pelin aikana. Nelo Angelo on nopea ja vaarallinen vihollinen, etenkin lähietäisyydellä, missä täytyy olla että pystyy tekemään yhtään vahinkoa, pois lukien tietysti devil trigger, mutta viimeinen yhteenotto jossa ollaan ahtaassa tilassa on se todellinen kliimaksi koko kaarelle tätä vihollista vastaan ja silloin tämä taistelu on ylivoimaisesti se haastavin. Mahdollisesti vaikein pomotaistelu koko pelissä.

14. Takezo - Ghost of Yotei

Ylivoimaisesti pelin haastavin kaksintaistelu joka käydään tyylikkäästi vuoren lumisella huipulla, jossa sää tuo mukanaan lisähaasteen. Tämä vihollinen voi ihan muutamalla iskulla tehdä niin massiivista vahinkoa, että virheisiin ei ole varaa juuri yhtään. Tämä taistelu kysyy kaikkia mahdollisia resursseja ja taitoja joita pelissä voi saada, että vahinkoa pystyy tuottamaan nopeasti ja tehokkaasti, puhumattakaan että kaksintaistelumekaniikkojen täytyy olla hallussa, jos tässä taistelussa haluaa saada mitään aikaiseksi.

13. Cortex - Crash Bandicoot: Wrath of Cortex

Viimeinen pomotaistelu jossa korostuvat kaikki pelin ärsyttävät puolet. Pomotaistelu jatkuu paljon pidempään kuin tarpeellista, väisteltävät tavaran määrä on loppuakohden aivan överi ja taistelu itsessään toistaa itseään erittäin nopeasti ja tuntuu lähinnä pitkältä esteradalta ilman mitään oikeasti hyvin tehtyä. Lisäksi Crunch lähinnä hilluu mukana ja välillä mottaa Cortexin pois hallintalaitteilta jotta pelaaja voi antaa turpaan ja toistaa sitten astetta pidemmän ja vaikeamman kierteen.

12. Sissna - Ashen

Epäreilu epäreiluimmasta päästä sillä tässä yhteenotossa kenttä on ehkä pelaajan puolella, mutta tapa jolla Sissna hyökkää on kokoelma erilaisia vaikeasti väistettäviä/torjuttavia liikkeitä eikä peli ole muutenkaan sieltä parhaasta päästä pelattavuuden suhteen mikä ei millään tavalla helpota tätä pomotaistelu yhtään. Selvästi kaikista vaikein pomotaistelu koko pelissä.

11. Knul - Marvel Cosmic Invasion

Pelin yleiseen tasoon nähdän valtaosa pomotaisteluista ei ole lopulta erityisen vaikeita, mutta Knul erottuu tässä mielessä joukosta, ollen yksi niitä pomotaisteluita joita ei ihan joka kokoonpanolla voiteta, ei ainkaan ihan ongelmitta. Muutama taktiikka joita vihollinen käyttää tekee tästä vähän haastavamman, pakottaen ensin tekemään pari juttua että viholliseen voi tehdä vahinkoa ja sitten pitää toimia äkkiä, sillä vihollinen tekee aika selvää vahinkoa. Mutta kokonaisuutena, tasapaino on kohdallaan eikä tämä oli vaikea vääristä syistä.

10. Arthur, the Fallen King- Ravenswatch

Syy miksi yhteenotto Arthuria vastaan on vapaaehtoisista pomotaisteluista se vaikein johtuu osittain Arthurin hyökkäyksistä, mutta osittain siitä, että tässä taistellussa on tehtävän suhteen näennäinen aikaraja. Pelaajan huomion pitää jakautua useampaan eri osaan taistelussa ja yksinpelinä tämä on todella haastava kokonaisuus jossa epäonnistuu erittäin helposti. Koska iso osa pomovihollisen hyökkäyksistä osuu niin pitkälle, on väistelyjen kanssa oltava erittäin tarkka, mikä sekin lisää haastessa, koska kaiken tämän kaaoksen keskellä, pitäisi tehdä vielä vahinkoakin.

9. Artillery - Hellpoint

Vaikuttaa suht simppeliltä ja todella hienolta pomotaistelulta sillä ainakin vihollinen on todella hienon näköinen. Haasteen suhteen se on kuitenkin todella epäreilua tasoa, joskin osa syy voi olla siinä että tähän pääsee aika nopeasti ja vihollisen voimataso on suht korkea ja se hyökkää erittäin aggressiivisesti. Tämä on jäänyt mieleen yhtenä selvänä seinänä joka kestää naurettavan määrän vahinkoa ja jonka hyökkäyksiä on erittäin vaikeaa väistää, saati kestää.

8. Rufus Shinra - Final Fantasy VII Rebirth

Yllättävän haastava pomotaistelu joka vaikuttaa revanssilta remakesta, mutta tämä taistelu on merkittävästi vaikeampi, sillä Rufus osaa counteroinnin/parryamisen erittäin tehokkaasti ja nopeasti. Tämä ei ole vain haastava taistelu, vaan yhteenotto jossa pelaajan lähes pakko oppia hallitsemaan tietyt mekaniikat, koska tämä pomovihollinen todellakin hallitsee ne. Voisin jopa sanoa että tämän pomovihollisen taistelutakiikka on niin lähellä omaani, että saan maistaa omaa lääkettäni, mutta tavalla jossa vastustaja ei epäonnistu yrityksissään tehdä toimintoja.

7. Simon Manus, Awakened God - Lies of P

Pomoviholliset joilla on kaksi elinvoimapalkkia ovat oitis astetta haastavampia, mutta Manusin tapauksessa erityisen, koska toisessa vaiheessa tulevat ne kaikista pahimmat puolet mukaan taisteluun. Koska ensimmäinen vaihe todella helposti syö valtaosan kaikista käytettävissä olevista resursseista, voi olla ihme sinällään jos seuraavaan vaiheeseen on mitään enää jäljellä. Ehdottomasti koko pelin vaikeimpia pomotaisteluja, joskaan ei millään se vaikein, mikä sekin kertoo pelin haastetasosta jotakin.

6. Mantagora - Remnant II

Suoraan epäreilu pomovihollinen joka on erittäin vaikea tappaa koska tämä rausku lentää ympäri kenttää, näkyy vain välillä ja on monesti niin kauakana että siihen on erittäin vaikeaa osua. Asiaa ei tietenkään helpota sekään että kyseessä on yksi tälläinen vihollinen mitä vastaan pitäisi taistella ryhmässä, että taistelu ei venyisi tuhottoman pitkäksi, koska mahdollisuudet osua ovat rajallisia. Lisäksi huonolla varustelulla tästä tekee oitis vaikeamman itselleen.

5. Lichdragon Fortissax - Elden Ring

Monista lohikäärmetaisteluista mitä pelissä on, Fortissax on sieltä parhaasta päästä toteutuksessa ja tarjoaa myös aika kovan haasteen pelin yleisellä tasolla. Ei pelin vaikein, mutta lohikäärmetaisteluissa vain yksi on vaikeampi. Puhtaasti tasapainon suhteen tämä on niitä paremmin toteutettuja pomotaisteluja koko pelissä, ilman että siinä annetaan mitään selvää etulyöntiasemaa pelaajalle. Fortissax taistelee kuin muutkin lohikäärmeet, mutta tietyillä korostetuilla buffeilla joiden kautta mukaan tulee lisähaastetta.

4. Typhon, Father of all Monsters - Hades 2

Pelin viimeinen pomotaistelu joka on melko ansaitusti se haastavin kaikista, mutta loppuviimeksi todella niukasti. Vaikka pelissä on vain muutama pomotaistelu, niin kaikki tarjoavat selvän haasteen ja mitä pidemmälle päästään, sitä vaikeammaksi pomoviholliset menevät ja Typhon on jopa Chronostakin haastavampi pomovihollinen, vaikkakin melko niukasti. Ulkoisesti hahmo ei tosin miellytä, vaikka onkin juuri oikea valinta pelin (ja tarinan) viimeiseksi pääroistoksi ja loppupomoksi.

3. Hero Valentin - Code Vein II

Suoraan epäreiluilla tavoilla vaikeaksi menevä pomotaistelu jossa on todella paljon erilaisia muuttujia, jotka tekevät yhteenotosta niin vaikean ja yksi kaikista ärsyttävimpiä on se, mikä helposti pitkittää taistelua merkittävästi, on parannustemppu, joka on erittäin vaikea counteroida luotettavasti koska ajoitus on niin pikkutarakka. Pitkälti tänä yksi ominaisuus tekee tästä niin ärsyttävän pomotaistelun ja yhden pelin huonoimmista pomotaisteluista, joka on samalla yksi vaikeimpia, ollen mahdollisesti jopa se vaikein.

2. Ryu Hayabusa - Ninja Gaiden 4

Pelin paras pomotaistelu ja mahdollisesti myös se vaikein jossa laitetaan kaksi ninjaa vastakkain. Ryu liikku erittäin nopeasti ollen vaikea kohde osua ja tekee todella pahaa vahikoa myös erittäin nopeasti, kuluttaen resursseja tehokkaasti. Taistelu ei kuitenkaan ole millään tavalla epäreilu vaan todella hyvin tasapainoitettu, pakottaen pelaajaa todellakin käyttämään kaikkia oppimiaan temppuja ja olemaan terässä koko taistelun ajan. Taistelu itsessään ei veny ylisuuren elinvoimapalkin tai minkään muun keinotekoisen syyn vuoksi, mikä sekin on merkki hyvästä ja oikein tehdystä haasteesta.

1. Dracula - Castlevania: Belmont's Curse

Monesti se viimeinen pomotaistelu ei ole lopulta se vaikein tietyissä genreissä. Tämä ei ole niitä tapauksia sillä kaikista haasteista ja vastaavista huolimatta Dracula on pelin ylivoimaisesti haastavin pomotaistelu jossa laitetaan testiin sekä pelaajan taistelutaidot että varustautuminen yhteenottoon. Draculalla on kaksi vaihetta joista toinen on selvästi se vaikeampi ja jos ensimmäinen vaihe syö resursseja vähänkin, niin toinen vaihe viimeistelee. Tämä on kuitenkin hyvin tehty haaste ja ehdottomasti pelin paras pomotaistelu ja tällä kertaa myös se vaikein.

V niin kuin Videopeli

Parhaat Pelihahmot: Pääroistot X

Parhaat Pelihahmot: Päähenkilöt X

Parhaat Lopputaistelut X

Parhaat Pomotaistelut X

Vaikeimmat Pomotaistelut X

Viimeisimmät artikkelit

Arkisto

Sivut

Kokoelmat