Viimeaikoina olen huomannut että kovinkaan paljoa oikeasti aliarvostettuja pelejä ei ole juuri osunut kohdalle tai muistunut mieleen, mistä johtuu että tämä oli aika vaikea koota ja kesti aikaa. Voi myös olla että en ole vain sattunut pelaamaan sellaisia pelejä joita pitäisin aliarvostettuina.

 

 

 

Kertaus:

Vain yksi per sarja sillä jotkut sarjat ovat sellaisia, että lähes kaikki pelit siinä sarjassa ovat rikollisen aliarvostettuja.

Vaikka peli on aliarvostettu, niin se ei tarkoita etteikö sitä pidettäisi varsin hyvänä pelinä, vaan että se on yleiseen tasoonsa ja aikakauteensa huomioiden aivan liian aliarvostettu.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Berserk and the Band of the Hawk

- Dynasty Warriors tyylistä toimintaa mutta paremmin

 

Joe Dever's Lone Wolf

- Pöytäroolipelvivahteinen tapaus yllättävän hyvällä pelattavuudella

 

Divinity II: Ego Draconis

- Lohikäärmetoimintaa varsin hyvänä kokonaisuutena

 

Demon's Crest

- SNES pelien parhaimmistoa ja todella vähän puhuttu tapaus

 

24. Star Wars Jedi: Fallen Order

Lievästi mutta kuitenkin. Tuntuu että Fallen Order hukkuu monien muiden pelien joukkoon vaikka oli helposti yksi 2019 parhaista peleistä. Helposti parempi kuin monet palkintorohmut, vaikka jäikin suht vähälle huomiolle. Mutta kyllä peli on sentään huomioita suhteellisen hyvin, minkä takia sitä ei juuri tämän enempää voikaan korostaa. Mutta silti tuntuu että, että se on hieman aliarvostettu.

23. Binary Domain

Todella aliarvostettu räiskintä jossa aivan erityisen hyvä tyyli ja mielekkyys. Tämä on niitä tapauksia joka on lievästi kulttimainetta nauttiva toimintapläjäys, mutta koska tuntuu että aika harvat tuntevat tämän pelin, niin siitä on tullut aivan liian aliarvostettu, kun ottaa huomioon miten hyvä kokonaisuus se onkaan, vaikka toiminnallisesti se on monella tavalla aika keskinkertainen.

22. Marvel's Avengers

Kyllähän tässä pelissä on todella selviä heikkouksia joiden vuoksi sitä on erittäin helppo kritisoida ja monet kriitikit ovat täysin oikeutettuja. Liian vähän pomotaisteluita, pomovihollisia ja vaihtelua ja toistoa on todella paljon. Mutta tuntuu että kaikki sivuuttavat ne monet hyvät puolet. Pelattavaa on runsaasti ja kovin monessa pelissä ei tällä tavalla pääse pelaamaan sekä Rautamiehelle, Mustalla Leskellä että kapteeni Amerikalla. Peli ei ole sitä, mitä se olisi voinut olla, tai pitänyt olla, mutta se ei ole todellakaan niin huono, kuin monesti annetaan ymmärtää.

21. Transformers

Ajan hammas on purrut tätä ja kunnolla, joten nykyään tästä voi olla hankala saada mitään erityistä irti, mutta tämän tuntee ajalta kun kyseessä oli uusi peli, niin Transformers oli yllättävän hyvä kokonaisuus. Siinä on monia aika huonoja ideoita, mutta myös paljon todella hyvin toteutettuja osuuksia.

20. Crash Bandicoot: Warped

Kun puhutaan PS1 klassikoista niin usein Crash Bandicoot sarja nousee kyllä esiin, yleensä ykkösen kautta, mutta tuntuu että kun ottaa huomioon miten uskomaton peli tämä on kyseisen konsolin kirjastossa, niin tämä on todella aliarvostettu tapaus joka ansaitsisi paljon enemmän huomiota.

19. Buzz: Monstermania

Melkein kaikki näistä Buzz! junior partypeleistä ovat sairaalloisen alia-arvostettuja. Ne ovat sieltä helpoimmasta päästä, mutta se miten paljon niistä voikaan saada irti, on aivan erityistä tasoa. Oma valintani on möröt, koska se on isona kokonaisuutena ehdottomasti se mielekkäin tapaus pelata.

18. Mad Max

Voi vaikuttaa todella tavallisen tylsältä avoimen pelimaailman ammuskelurymistelyltä, mutta peli tekee pitkälti kaiken oikein. Se ei ehkä ole se kaikkein erikoisin tapaus, mutta pelattavuus toimii, tekemistä on paljon ja ennen kaikkea kyseessä on todella uskollinen osa Mad Max sarjalle. Aivan liian sivuutettu tapaus.

17. Gremlins 2: New Batch

NES pelien joukossa erityisen hyvä tapaus. Gremlins 2 ei ole se tunnetuin tapaus mutta se on elokuvapeliksi erittäin onnistunut ja pelillisesti todella NES tyylinen peli, vaikeutta myöten. Mutta NES tasolla se on erittäin hienon näköinen ja toimiva kokonaisuus.

16. Assassin's Creed: Syndicate

Syndikaatin ongelmana oli se, että se ilmestyi todella heikosti toteutetun Unityn jälkeen, jolloin sarja oli todellisessa laskussa. Mutta Syndicate on yksi sarjan tyylikkäimpiä osia, sillä se toteuttaa Viktoriaanisen Lontoon erityisen hyvin ja on pelattavuudeltaan todella hyvä. Helposti yksi sarjan parhaita tapauksia, varsinkin ajankuvan ansiosta, vaikka tarina ei olekaan kovin ihmeellinen ja pitää sisällään monta surkeaa käännettä.

15. Dragon's Dogma

Kyllähän tässä pelissä on paljon sellaisia asioita jotka olisi pitänyt tehdä paljon paremminkin, mutta pelattavuudessa, tunnelmassa ja toiminnassa tämä on todella onnistunut tapaus joka on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Pelattavaa on todella paljon ja fantasiapelien joukossa tämä on todella hyvin onnistunut tapaus. Vaikka pelissä onkin heikkouksia jotka heikentävät kokonaisuutta, niin niitä on aika monissa muissakin, mutta juuri Dragon's Dogma on se jota korostetaan aivan liian vähän.

14. Spawn: Armageddon

Spawnin tapauksessa parempaa peliä ei löydy. Spawnia on tosin käytetty peleissä aivan liian vähän, mutta Armageddon on todella asennetoimintapeli jossa varsin hyvä tarinakin joka on enemmän kuin uskollinen lähdemateriaalille. Vaikka peli on vähän karkea, niin PS2 pelien joukossa se on yllättävän hyvin säilynyt ja muutenkin erinomainen kokonaisuus heikkouksistaan huolimatta. Tämä on ehdottomasti niitä tapauksia joka on lähemmäs unohdettu.

13. Gun

Tämä tuntuu lähes täysin unohdetulta länkkäripeliltä mutta laajuus ja erinomainen toiminta on jotakin mistä Red Dead Redemption on taatusti ottanut mallia. Gun on monella tavalla juurikin sellainen peli jollaiseksi Red Dead Redemption olisi varmaan muodostunut PS2 aikakaudella, ei yhtä laaja, mutta tyylillisesti ja monien ideoidensa kautta juurikin sellainen. Siinä on monta asiaa joita olisi voitu viedä pidemmällekin, mutta kokonaisuutena kyseessä on esimerkillinen länkkäripeli.

12. Dragonball Z: Budokai 3

Valtavasti pelattavia hahmoja ja erinomainen ohjattavuus. Paras DBZ peli koskaan ja helposti yksi parhaita tappelupelejä PS2:lla. Vaikka pelissä on tarinallisesti todella halvasti tehty juonenkuljetus, niin tapa jolla kokonaisuus toimii pelattavuuden näkövinkkelistä ansaitsee kehunsa. Näyttävä ja todella hyvä pelattavuus vie pelaajan todelliseen DBZ toimintaan.

11. Primal

Huomaan kyllä pelin monet heikkoudet, mutta samalla aikaa muistan ne monet vahvuudet. Primal on tarinallisesti, tyylillisesti ja tunnelmallisesti erittäin onnistunut kokonaisuus. Siinä on monia asioita jotka olisi voitu tehdä huomattavasti paremminkin mutta PS2 tasolla, tämä on todella hienon näköinen peli. Primal on erittäin hyvä esimerkki kulttiklassikkotyylisestä pelistä, vaikka ei ole sellaista mainetta saanutkaan.

10. Tarzan

Ehkä paras Disney peli. Vähän ajan purema, mutta silti erinomainen. Simppeli mutta toimiva, todella hienon näköinen PS1 tasolla ja todella uskollinen elokuvalle. Yksi parhaita esimerkkejä siitä, miten tehdä Disneyn animaatio elokuva peliksi. Helposti todella aliarvostettu, ottaen huomioon mitään todella ilmiselviä heikkouskai pelissä ei juuri ole.

9. Darksiders Genesis

Ainoa oikeasti merkittävä heikkous on siinä, miten vähän tarinanrakentamiseen on panostettu, koska animaatioita ei ole nimeksikään samalla tasolla kuin numeroiduissa sarjan peleissä. Pelattavuudessa, laajuudessa ja tekemisen määrässä peli on kuitenkin onnistunut ja mitä tulee Darksiders tarinaa, tämä on erittäin hyvä lisä siihen. Genesis on lähemmäs rikollisen aliarvostettu tapaus sarja, sillä se kisaa ykkösen kanssa parhaan pelin paikasta. Silti, tuntuu että peli oli unohdettu, ennenkuin se edes ilmestyi.

8. Darkness II

Darkness 3 on pelkkä ajatus vain ja se on sääli koska toiminnassa ja ulkoasussa tämä peli on loistava. Ykkönen oli synkkä ja lohduton kun taas kakkonen on huomattavasti sarjakuvamaisempi ja värikkäämpi, mutta samalla yhtä synkkä ja armoton. Pelattavuus on todella onnistunut ja pelin tarina kasvaa hienosti. Tämä on yksi parhaita esimerkkejä pelistä, joka olisi ansainnut vielä sen yhden jatko-osan, jota ei välttämättä tule koskaan saamaan.

7. Godfather

Ei ihan siinä asemassa, missä ansaitsisi olla. Toistoa pelissä riittää, mutta siitä on myös enemmän kuin riittävästi pelattaa joka kehittyy todella hienosti niin aseiden, kun pelaajan arvostuksenkin myötä. Sivutehtäviä on todella runsaasti ja tapa jolla pelissä päästään kokemaan ensimmäinen Kummisetä peli uudestaan, on esimerkillinen. Peli näyttää todella upealta, tarjoaa erittäin mielekästä toimintaa ja runsaasti mafiameininkiä, jollaista ei PS2:lla kukaan muu pystynyt tarjoamaan.

6. Ninja Gaiden Sigma 2

Ninja Gaiden sarja ei ole unohdettu mutta aika usein tuntuu että joko NES pelit tai ensimmäinen Ninja Gaiden Sigma saavat sen kaiken huomion eikä tästä juuri puhuta, vaikka haasteellisesti, tyylillisesti, tarinallisesti ja pelillisesti tämä on se paras kaikista. NGS2:n kanssa kokonaisuus on kaikkein toimivin, pomoviholliset hienoimpia (vaikka Doku pärjää edelleen vertailussa) ja tarinallisessa kokonaisuudessa tämä on upea peli. Sigma 2 ehkä karsin veren pois, mikä on sääli, mutta se vaihdossa saatiin erinomaisesti tasapainoittu mutta silti haastava ninjapeli.

5. Spyro: Year of the Dragon

Yksi parhaita pelejä mitä on koskaan tehty ja silti aliarvostettu omasta mielestäni. Itse arvostan suuresti, mutta aivan liaan harvoin tämä nousee sillä paikalle jonka ansaitsee. Helposti konsolinsa paras peli jonka pitäisi olla samalla tasolla niin monien muiden huippuarvostettujen pelien joukossa ja ehkä korkeammallakin. Tekee pitkälti kaiken ratkasievan oikein ja vaikka muutamia asioita olisi voitu tehdä paremminkin, niin tämä on legendaarinen peli jonka pitäisi olla huomattavasti arvostetummalla paikalla kuin mitä se nyt on.

4. Final Fantasy IV

Tuntuu että Final Fantasy sarjassa muutama peli nousee ylitse muiden. Siinä missä FFVII on sen ansainnut, FFVI on enemmänkin yliarvostettu. Nelonen sarjassa on tarinallisesti yksi parhaita. Pelattavuudessa se on selvästi yksi parhaita todellisia FF pelejä kaikkine mekaniikkoineen. Tämä on todellinen FF peli jossa tulevat esiin sarjan parhaat puolet pelillisesti ja tarinallisesti. Tietysti yhtä jos toista voisi parannella, kuten missä tahansa sarjan pelissä, mutta tämä on After Yearsin ja vielä enemmän FFVIII:n kanssa ehdottomasti aliarvostetuimpia pelejä sarjassa.

3. Lord of the Rings: War in the North

Taru Sormusten Herrasta pelien joukossa War in the North on esimerkkilinen tapaus, se on hienon näköinen, tarinallisesti uskomattoman hyvin tehty ja toiminnallisesti itseääntoistava, mutta silti erittäin mielekäs. Tarinaa on todella paljon ja pelissä päästään hienosti kiinni Sormuksen Ritarien matkaan, mutta ulkopuolisesta näkövinkkelistä mikä mahdollistaa päätarinan rikamastamisen kulisseissa. Tämä on enemmän kuin onnistunut fantasiapeli ja erinomainen roolipeli loistavalla ääninäyttelyllä ja toteutuksella.

2. Batman: Enemy Within

Edeltäjänsä tavoin lähemmäs täysin unohdettu eikä Telltalen lähestyvä perikato juuri auttanut asiaa, kun tämä tarina kaikista vielä mahdollisista potentiaaleistaan huolimatta on varmaankin jo päättynyt. Monien pienien asioiden ansiosta tämä tuntuu siltä peliltä johon kaikkien aiempien Telltale pelien ideat ja mekaniikat on hiottu loppuun asti. Tarinallisesti kaikki on todella upeasti toteutettu ja kokonaisuus toimii esimerkillisesti. Harmillista onkin että tämä ei saanut juuri minkäänlaista isompaa huomiota, vaikka toimi kokonaisuutena niin hyvin.

1. Middle-Earth: Shadow of War

Tuntuu että loottilaatikot vetivät kaiken huomion pois siitä, miten fantastinen peli tämä oikeasti olikaan. Itseäni loottiboxit eivät häirinneet, niitä ei ollut pakko käyttää. Kyllähän pelissä on monia heikkouksia tai ehkä lähinnä typeriä ratkaisuja ykköseen verrattuna, joista roinan määrä laadun sijaan on se ensimmäinen, mutta isona kokonaisuutena tarina on mahtava ja pelattaa riittää ja taistelu on todella hyvä, haastavampi kuin ennen, mutta monipuolisempi. Oma GOTY 2017 ja siksi niin harmillista että se tuntuu täysin sivuutetulta ja unohdetulta yhden typerän ratkaisun takia, joka on pitkälti täysin kustantajan syy.