Storybook.jpg

Millainen sankari sinä olet?

 

Valintoihin pohjautuvia pelejä on sen verran paljon että niiden joukossa voi olla vaikea erottua edukseen. Mutta aina ei tarvitse todella erottua, voidakseen tarjota hyvän kokonaisuuden.

 

 

 

Tarinat: Kohtaloiden polku on toimintaroolipeli joka sijoittuu maailmaan jossa antropomorfiset eläimet ovat pääosassa, eli siis eläimet käyttäytyvät kuin ihmiset, siinä nyt ei ole mitään uutta. Oikein tehtynä se on kuitenkin erittäin hyvä konsepti, kuten Sly Cooper sarjassa. Maailma on steampunk ja fantasiahenkinen mikä näkyy selvästi esimerkiksi koneissa ja mytologiassa.

Tarinan päähenkilö on kettu Reynardo, joka on roistoryökäle, eräänlainen freelanceri. Maailmassa on käynnissä kapina ja Reynardo jää kahden tulen väliin. Hän saa haltuunsa mystisen kirjan jonka todellinen voima paljastuu hänelle myöhemmin, kun hän epäonnistuu... kirjan avulla voi aikamatkustaa.

Mutta miten siinä voisi onnistua parhaiten?


Stories kehittyy pelaajan valintojen mukaan ja nämä valinnat ovat sellaisia että niiden lopputulokset voivat olla hyvinkin erikoisa. Moni tilanne voi oitis kääntyä ties millaiseksi fiaskoksi.

Peli koostuu viidestä jaksosta jotka määräytyvät sen mukaan, miten tarina etenee, pelaajan päätösten mukaan. Nämä viisi jaksoa eivät ole järin pitkiä ja koko hoidon pelaa läpi alta tunnin. Juju on kuitenkin siinä, että tarina pitää pelata läpi monta kertaa, jotta siitä voi selvitä voittajana. Ensimmäisellä pelikerralla pelaajalla ei ole juuri tietoa maailman ”Totuuksista.” Ensimmäinen päätös on simppeli: Pelastaako Reynardon vanha ystävä Lapino, vaiko hankkia legendaarinen ase, Skyripper. Kun yksi polku on valittu, ei aiemman haaran teille pääse, mutta kaikki polut johtavat samaan paikkaan episodissa 5. Kysymys kuuluukin, että mitä reittiä ne menevät.

Maailmoja pelissä on pari kourallista ja ne tulevat tutuiksi hyvin nopeasti. Niitä tulee pelattua kerran toisensa jälkeen, mutta eri tiedoilla ja poluilla. Tarina kehittyy sitä mukaa mitä enemmän pelaaja oppii siitä. Satukirjan avulla palataan aina alkuun ja mietitään että mikä meni väärin, mitä olisi voitu tehdä toisin? Se oikea polku pelin loppuun on tosin ikävän ilmainen, sillä tällä polulla jokainen ”väärä” ratkaisu johtaa siihen peli päättyy oitis ja sitten kenttä pelataan uudestaan ja tehdään se oikea ratkaisu, vähän halpa tapa viedä tarina päätökseen. Tämä toimi-kuole-toista kuullostaa todella paljon elokuvalta Edge of Tomorrow, se on asetelma joka hyvin tehtynä toimii. Tämä peli onnistuu siinä, samoin onnistui kyseinen elokuvakin.


Pelattavuudessa kyse on ajoittaisista helppojen pulmien ratkaisuista sekä hetkittäisistä miekkataisteluista. Reynardo on varsin taitava miekan kanssa ja taistelussa on vähän samaa henkeä kuin Arkham sarjassa, sillä erotuksella tosin että tämä taistelu on todella paljon yksinkertaistetumpaa. Toiminta on aluksi hyvinkin miellyttävää, mutta menettää pitkässä juoksussa vähän tehoaan. Siinä missä Arkham ja Mordor sarjoissa taistelu on lähemmäs kokoajan todella miellyttävää ja koukuttavaa, muuttuu se Storiesissa lopulta pakkopullamaiseksi. Vaikka Reynardolla on useampi miekka, ei niissä ole juuri oikeita eroja, jos voimapalkin kykyä ei lasketa, mutta se kuluu nopeasti pois. Hahmon kehitystäkin löytyy ja se on tehty huomattavasti paremmin, sillä kehityksen vaikutukset näkyvät todella nopeasti.

Myös se iso juttu eli valinnat muuttuu vähän pakkopullaksi, vääristä syistä tosin. Kun kyseessä on tällainen peli, jossa tietyt, samat kentät ja samat keskustelut käydään kerran toisensa jälkeen, niin niihin kyllästyy. Ongelma on se, että niitä ei voi ohittaa. Jotkut tietyt voi ohittaa, mutta miksi kaikkia ei voi. On turhauttavaa kuulla samat tarinapätkät kerran toisensa jälkeen.


Tunnelmallisesti Stories on suuri satukirja. Vähän samanlainen tilanne kuin silloin pienenä, kun sinulle luettiin satua. Tässä tapauksessa lukija on miespuolinen, joten ehkä isoisä. Lukija on yksi pelin parhaita puolia. Reynardo puhuu hänen omalla äänellään mutta muut hahmot vähän erilailla. Tämä on tavallaan ihan näppärä idea kun tämä satukirjamaisuus on se pääidea. Yksi lukija, joka pyrkii tuomaan eloa tarinaan. Osittain se toimii erittäin hyvin, mutta aivan kaikkeen tämä tyyli ei sovi. Suurta plussaa tulee tosin tarinan humoristisuudesta. Huumorissa on mukana valtava määrä populaarikulttuuriviittauksia ja osa niistä on erittäin hyviä. Toiset menevät ohi niin että niitä ei välttämättä edes huomaa. Lukija myös kommentoi peliä hieman, esimerkiksi kun hahmo kuolee, rikkoo paikkoja jne.

Stories on halvannäköinen peli parilla tapaa, mutta sitä tämä satukirjamaisuus vähän paikkaa. Välianimaatioita ei ole, vaan kuvia ja kerrontaa. Piirrosjälki on kyllä hienoa mutta kyllä tästä tulee vähän halpa olo. Mutta satukirjaidean kanssa, tämä kaikki on täysin perusteltavissa.


Mitä tulee pituuteen niin kyllähän tämä peli on aika äkkiä pelattu ”läpi”. Kun oppii tarinan ”totuudet” niin on aika helppo huomata että mikä voisi olla se oikea reitti, jopa ilman kultaista avainta joka suoraan huutaa: ”Tätä tietä loppuun!” Vähän olisi voitu antaa pelaajalle liikkumavaraa. Iso juttu on kuitenkin siinä, että tässä pelissä on 25 erilaista lopetusta ja niiden hankkiminen on melkoinen savotta. Etenkin jos sattuu unohtamaan että mitä reittiä on jo kulkenut, sillä monet reitit eroavat toisistaan sillä yhdellä valinnalla.  Tässä nousee ongelmaksi se, että kerrontaa ei voi ohittaa.


Voisi sanoa että isona kokonaisuutena Stories on omanlaisensa peli. Sen suurimmat vahvuudet ja heikkoudet kulkevat käsi kädessä. Mitä enemmän tätä peliä pelaa lyhyen ajan sisään sitä enemmän se turhauttaa, mutta samalla se on omalla tavallaan sen verran koukuttava että se vetää mukaansa. Mitä jos teen kuitenkin näin, entä jos näin? Haarautuva tarina on tehty ja kerrottu todella hyvin.

Ainoa mitä peli olisi todella tarvinnut, olisi ollut vähän enemmän vaihtelua toimintaan ja mahdollisuus ohittaa lukijan kerrontaa. Ne ovat aika pieniä asioita sillä toiminta on tällaisenaankin varsin miellyttävää, mutta se on helposti melkoista sekasotkua ja siitä puuttuu se tietty varmuus. Ajoittain kun tuntuu että hahmo ei tee sitä, mitä pelaaja haluaisi.


Stories: Path of Destinies on hyvä peli, se ei ole erinomainen, mutta kun PSN alennuksessa hinnasta oli iso pala pois, niin se ei tunnu yhtään niin pahalta. Tarina on hyvä ja se on ennen kaikkea kerrottu todella hyvin. Maailmat ovat värikkäitä kuin lauantai aamun piirretyt ja tarina on kuin satukirjasta. Ajoittain mukana on myös vähän rajumpaakin tavaraa ja todella raskaita ja tärkeitä teemoja. Siinä on myös vähän sitä nostalgista tunnelmaa, niille joille on joskus luettu satukirjaa, vielä enemmän jos lukija on ollut sellainen, joka on eläytynyt kyseessä olevaan satuun.

 

 

+ Haarautuva tarina

+ Loistavaa huumoria

+ Erinomainen kertoja

 

- Toistaa nopeasti itseään

- Kerrontaa ei voi ohittaa

 

 

Arvosana: 7,4

 

Loistava