Harmillista on se, että aika monien pelien kohdalla, demoja ei samalla tavalla enää tule, kuin aikoinaan. Mutta silloin kun niitä tulee, niin ne voivat todella helposti kannustaa harkitsemaan peliä. Mutta varjopuolena on tietysti se, että jos demo on ihan kuraa, niin kovin paljon ei sitä itse peliäkään tule sitten harkittua.

 

 

 

Itselläni on monista demoista todella positiivisia mielikuvia, sillä monesti ne todella hyvin onnistuvat lisäämään kiinnostusta peliä kohtaan. Jotkut demot ovat niin hyviä, että ne tulee pelattua monta kertaa ennenkuin peli ilmestyy. The Wolf Among Us oli yksi niitä demoja jonka jälkeen peli oli pakko hankkia ja Detroit: Become Humanin demo puolestaan tuli pelattua useamman kerran kun itse peliä vielä odoteltiin. Tosin, muutaman demon kanssa kävi todella selväksi, että peliä ei tule hankittua.

Demojen kanssa korostuu sekä se, miten hyvin demo antaa vaikutteita pelistä itsestään, mutta myös se, miten hyvä se on pelata ja tulisiko peliä sitten pelattua jos sen saisi.




Ghostrunner%20Demo.jpg?1616966347

Cyberpunk 2077 ja Mirror's Edgen rakkauslapsi

 

Aavejuoksija

 

 

 

Ghostrunner

Futuristinen maailma ja pelaaja on kyberneettisesti paranneltu ninja joka liikkuu nopeasti ja virheettömästi, tappaen viholliset tieltään ja ylittäen/alittaen/kiertäen esteet ketterästi ja nopeasti. Erilaiset varusteet tukevat toimintaa, mutta pääasiallisesti kyse on nopeista reflekseistä ja näppäinasettelun opettelusta.

 

Idealtaan enemmän kuin houkuttava

Peli näyttää oitis todella hyvältä ja kyllähän se olisi houkuttava pelata koska se yleinen tunnelma pelissä on todella hyvä ja tyylillisesti peli on erittäin hieno. Tarinallisuus ei demossa ole mitenkään merkittävässä osassa, vaan tässä tapauksessa pääpaino on enemmänkin siinä, miltä peli näyttää ja miltä se tuntuu pelata. Ghostrunner on juurikin sellaista nopeatempoista toimintaa joka voi todellakin tarjota erittäin mielekästä pelattavaa. Tämän tyylinen kokonaisuus on juurikin omiaan luomaan erittäin hyvän kokonaisuuden koska todella monet asiat pelissä näyttävät niin hyviltä. Pelattavuuden suhteen pelissä on kyllä opeteltavaa, tai paremminkin totuteltavaa. Monet näppäinkomennot ovat sellaisia että niiden on tultava selkärangasta koska keskellä toimintaa, ei arpomiseen ole aikaa.

 

Aivan liian pikkutarkka ja haastava

Se mikä kuitenkin todella vähentää kiinnostusta peliä kohtaan on se, että tämä peli on erittäin vaikea. Pelattavuus on todella nopeatempoista ja sopivan simppeli ohjattavuus ei tee siitä tarpeettoman monimutkaista, mutta pikkutarkkaa se on mikä johtaa siihen, että pelissä on aika olematon virhemarginaali. Koska pelihahmo kuolee yhdestä osumasta, niin pelissä joutuu useasta palaamaan aiempaan tarkastuspisteeseen, jotta voi sitten yrittää samaa kohtausta uudestaan joko aivan samalla tavalla, tai hieman poikkeavalla tavalla. Väistöliikkeet, hypyt ja hyökkäykset täytyy pystyä linkittämään lähes virhettömäksi toimmaksi koska yksi typerä virhearvio lopussa, palauttaa toimintakohtauksen alkuun. Ghostrunner on aivan liian haastava peli, jotta se olisi oikeasti hauska peli pelata, mikä on sääli, sillä tyyliseikoiltaan ja idealtaan se on erittäin houkutteleva tapaus. Tämä olisi anteeksiantavampana pelinä helposti yksi niitä pelejä, josta voisi todellakin nauttia, koska se on niin näyttävä ja nopeatempoinen.


Yhteenveto

Ghostrunner on demona todella hyvä, koska se antaa selvän kuvan siitä, millainen pääpeli sitten tulee olemaan. Peli on vaikea eikä demo yritä peitellä sitä. Pituutta on juuri sopivasti että kokonaisuudesta saa hyvän käsityksen. Mutta koska peli on tarpeettoman haastava, niin sitä en tule hankkimaan ja tuskin myöskään pelaamaan.

 

+ Nopeatempoinen toiminta

+ Tyylikäs toteutus

 

- Olematon virhemarginaali

- Turhauttava

 

Arvosana: 7,0

 

Loistava



Succubusin tarinan alku

 

 

 

Succubus: Prologue

Peli joka ei ideallisesti ole mitenkään välittömästi menetetty tapaus. Vaikka siinä ollaankin syvällä helvetissä ja esitellään aika paljon erittäin aikuista materiaalia hurmeisesta toiminnasta seksiin, niin jos peli toimii pelattavuudessa, niin mahdollisuuksia on vaikka kuinka. Succubusin tapauksessa luottoa ei tosin ihan hirveästi ole.

 

Demonina hornan kurimuksessa

Yksi keskeinen asia mikä itseäni häiritsee tässä pelissä on se, että hahmografiikka on jotenkin outoa. Siis otetaan esimerkkinä succubus itse, sitä on jotenkin hankala selittää, mutta tuntuu että on pyritty realistisuuteen mutta on parhaimmillaan päästy nukkamaiseen ulkoasuun. Succubusin tapauksessa voi tietysti odottaa seksikkyyden korostamista, mutta hahmon naama varsinkin on jotenkin niin ei succubustyylinen. Sama pätee myös moniin muihinkin hahmoihin pelissä, eikä sitä auta se, että lähemmäs kaikki helvetissä ovat kaljuja ja täysin samasta massasta muotoiltuja. Hirviöissä nyt on vähän eroa, mutta ulkoasu ei vakuuta. Ympäristöissä on vähän enemmän tyyliä, mutta hornan syövereissä tuntuu, että kaikkialla on käytössä aivan sama arkkitehtuuri ilman mitään erityistä sisältöä. Tavallaan se on ihan hienon näköistä kaikessa julmuudessaan ja karuudessaan kuten pitääkin, mutta ei kuitenkaan niin hienoa, että peliä silläkään perustella enempää harkitisi. Ulkoasu voi tietysti olla pienemmän budjetin tuotos, mutta siitä huomaa, että siihen on kuitenkin panostettu jonkinverran, sillä äänimaailma onkin sitten merkittävästi parempi.

 

Karkea katsella ja pelata

Ulkoisesti pelissä olisi siis voitu panostaa tiettyihin asioihin paljon enemmän, pääasiassa hahmojen ulkoasuun. Pelihahmoa voi hieman muokata tämän asustuksen kautta, mutta suotavaa olisi että jos hahmosta ei saada tämän hienompaa, niin hahmoa olisi kiva muokata merkittävästi enemmän. Ulkoisesti kyse voi tietysti olla siitä, että pääpelissä päästään vähän nätimpään ulkoasuun ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin grafiikka ei peliä tee. Harmillista tosin on se, että pelattavuuden näkövinkkelistä ei olla päästy sen parempaan tilanteeseen. Succubus ei ole pelattavuudessaan mitenkään ihmeellinen. Ohjattavuus ei siis ole mitenkään huono, mutta se on parhaimmillaan keskitasoa. Pelattavuudessa ei vain ole mitään oikeasti erityistä. Kyse on hurmeisesta taistelusta jossa silputaan vihollisia ja heitellään loitsuja. Toiminnassa on sellainen tietty positiivinen ote, mutta se ei ole mitään sellaista, mikä eroaisi joukosta. 


Yhteenveto

Demona Succubus: Prologue on ihan hyvä, siitä saa erittäin hyvän kuvan pelistä itsestään ja siinä huomaa että kyseessä ei ole erityisen hyvä peli. Jos peli olisi ulkoisesti hienompi tai pelattavuudessaan monipuolisempi, niin se voisi olla harkitsemisen arvoinen. Tälläisenään, kyse on enemmänkin aikuisella sisällöllä retosteleva ja paljasteleva hurmenäytelmä ilman mitään erityistä sisältöä tai pelillistä tasoa.

 

+ Helvettiympäristön mahdollisuudet

 

- Karkeus ulkoasussa ja pelattavuudessa

 

Arvosana: 6,0

 

Hyvä



OUTRIDERS%20-%20DEMO.jpg?1616966349

Avaruus-sotilaat vieraassa maailmassa

 

Ulkoratsastajat

 

 

 

Outriders

Tämä on ehdottomasti yksi niitä pelejä joka on jäänyt mieleen useamman kerran ja jonka kanssa tuntuu, että se on edennyt todella hyvää vauhtia. Tietysti yhtenä puolena tässä on se, että kun peliä ei varsinaisesti odota, niin sitten se saattaa ilmestyä hyvinkin äkkiä, tai ainakin se tuntuu siltä. Outriders on sen tyylinen tapaus, että se vaikuttaa samanlaiselta kuin monet muutkin pelit joissa on enemmän tai vähemmän tutuntyylisiä vivahteita, eikä peliltä siksi odota mitään erityistä. Se ei ole Marvel's Avengers, jolta odotti sentään jotakin, koska siinä oli kuitenkin kyse Kostajista.

 

Destinyn, Divisionin ja kumppanien vanavedessä

Peli alkaa varsin lupaavasti, juurikin sillä tavalla miten voisi kuvitella varsinaisen pelinkin alkavan. Pelaaja saa luoda oman pelihahmon ja pääsee sitten osallistumaan tarinan alkuun, kunnes pääsee valitsemaan hahmoluokkansa, päästen kiinni siihen todelliseen toimintaan. Hahmonluonti on kuitenkin todella pienimuotoisesti tehty, eikä siitä saa irti oikeastaan mitään, tuntuu monella tavalla jopa aika turhalta. Pelin aloitus sen sijaan rakentaa suht hyvin tunnelmaa, kunnes päästään kiinni siihen todelliseen voimaan. Kun pääsee valitsemaan oman erikoisuutensa kolmesta hahmoluokasta, niin toimintaan tulee aivan uusi puoli lisää. Tässä kohtaa demo alkaa kunnolla, sillä siinä pääsee jopa kokeilemaan että millaista pelaaminen sitten ihan oikeasti on. Nopeasti tulee vähän sellainen tunne, että pelaamisessa on pitkälti samanlainen ote kuin Destinyn tai Divisionin kaltaisissa räiskinnöissä joissa kerätään kokoajan parempaa kamaa jotta voidaan kohdata suurempia haasteita. Tästä tyylistä vielä myöhäisempi esimerkki on kuitenkin Marvel's Avengers, yksi viime vuoden lukuisista suurista pettymyksistä. Avengersin tapauksessa tosin oli hauskaa pelata Rautamiehellä ja kumppaneilla. Outriders ei tarjota samanalaista sisältöä.

 

Farmaamista ja grindaamista kyllästymiseen asti

Pelaaminen on perushyvää kolmannanpersoonan räiskintää jossa päästään todella hienosti kiinni toimintaan. Kuten kaikissa tälläisissä peleissä, aluksi kestää hieman toteuttautua pelin omiin juttuihin, kuten sen herkkyyteen ja peliotteeseen. Peliin pääsee kuitenkin varsin pian sisään jos on yhtään pelannut tälläisiä pelejä aiemmin. Ammuskelussa on ihan hyvä ote, erikoisvoimat tuovat vaihtelua ja ulkoisesti peli näyttää oikein hyvältä. Ongelmana vain on se, että tässä pelissä on juurikin sellainen fiilis että saman jutun toistoa on sitten luvassa niin pitkään kuin pelaajalla hermo kestää. Tarina ja asetelma eivät nekään nyt niin kiinnostavia ole että tähänä grindaamismaratooniin tekisi mieli osallistua. Siitä syystä on hyvin hankala ajatella että tulisi hankittua tätä peliä, vaikka sen demo onkin yllättävän hyvä. Se onkin eräs asia mitä ei kannata vähätellä sillä harvat demot ovat näin kattavia.


Yhteenveto

Outriders demo on varsin kattava, se ei ole vain nopea vilkaisu siihen mitä pelissä voi tehdä, vaan demossa pääsee varsin kattavasti kokeilemaan eri hahmoluokkia, pääsee kiinni tarinaan ja saa erittäin hyvän vaikutelman siitä, että millainen peli olisi sitten pelata. Tämän lisäksi se on aika mielekästä pelattavaa, vaikka samalla aikaa se tuntuukin tälläiseltä itseääntoistavalta ammuskelulta jossa tehdään samoja juttuja kyllästymiseen asti, saadeen asteittain parempia varusteita. Kuten Destinyssä tai Marvel's Avengersissa.

 

+ Toiminnallinen ote

+ Eri hahmoluokat ja aseet

 

- Itseääntoistava maku

- Aika pinnallinen hahmonluonti 

 

Arvosana: 8,0

 

Mahtava



Himo Toiselta puolelta

 

 

 

Lust from Beyond

Prologi pääpelille joka on pitkälti tunnelmaluontia ja keskeisten pelimekaniikkojen esilletuontia. Peli pyrkii erottuman pääasiassa eroottisella sisällöllään selkeiden kauhupelillisten puoliensa lisäksi. Demosta saa aika hyvän käsityksen siitä, mitä on luvassa koska kyseessä on suht kattava esittely, eikä vain yksi lyhyesti ohi menevä pätkä

 

Eyes Wide Shut

Peliin pääsee todella nopeasti sisään ja pelimaailmasta löytyvillä vihjeillä voi sitten täydentää taustaa. Pelihahmo on osana jossakin kummallisessa seksikultissa, joka pyrkii olemaan myös yhteydessä johonkin tuonpuoleiseen. Tyylillisesti tässä on todella vahvoja Eyes wide shut viboja, mutta paljastavammilla seksikohtauksilla ja sitten tuolla yliluonnollisella elementillä. Tarinallisesti peli avautuu hiljalleen, mutta se mitä tästä demosta saa irti on se, että vaikka tarina olisi kuinka houkutteleva, niin pelattavuus on se, mikä todella tekee tästä pelistä aika tylsän. Kyse on pääasiassa tavaroiden etsimisessä ympäristöstä. Siinä ohessa sitten voidaan lukea erilaisia lappuja ja saada vähän lisätietoa muilta asukeilta. Kauhutunnelmainen puoli myös tulee isoksi osaksi kokonaisuutta, mutta tarinallisessa mielessä peli ei mitenkään eritysesti erotu joukosta.

 

Eroottinen trilleri Lovecraftmaisella otteella

Eroottinen puoli pelissä, kuten myös Succubusissa, on jotakin sellaista jossa on vähän tätä kalasteluhenkeä, eli sillä yritetään myydä. Tässä tapauksessa se on kuitenkin vähän paremmalla maulla tehtyä kuin Succubusissa. Peli ei kuitenkaan nojaa pelkästään siihen, koska paikoin yllättävän Lovecraftmainen tyyli avaa melkoisesti erilaisia mahdollisuuksia. Pelissä on siis mahdollisuuksia, mutta ongelmallista on se, että vaikka niitä mahdollisuuksia onkin, niin aika vähän niistä saa mitään irti, koska perusajatuksiltaan peli vaikuttaa aika tylsältä. Tunnelmanluonti on kyllä onnistunutta eikä pelin tarina suoraan huono ole, mutta sitä ei tässä prologissa osata tehdä erittäin koukuttavaksi. Shokeeraavaksi ja ajatuksia herättäväksi trilleriksi kyllä, mutta se ei yksistään riitä.


Yhteenveto

Lust from Beyondin tapauksessa demo tekee selväksi että peli ei vain ole itselle sopiva. Vaikka mysteeritrillerit ovatkin aika houkutteleva genre jota ei paljoa näe, niin pelattavuus ei kannusta. Tämä on juurikin sellaista pelkurikauhua jossa vältellään ja piileskellään ja toisinaan sitten etsitään tavaroita ties mistä jotta päästäisiin eteenpäin.

 

+ Trilleriote

+ Ideallisia mahdollisuuksia

 

- Kantavat pelimekanikkat

 

Arvosana: 4,6

 

Huonommalla puolella



Pääarvio

Todennäköisimmin se peli jonka tulen pelaamaan kokonaan läpi asti.



Resident%20Evil%20Village.jpg?1621805047

Paluu kohti Resident Evil 4:n aikoja, Resident Evil 7:n tyylillä

 

Paha Asukas: Kylä

 

 

 

Resident Evil: Village

Kuten ainakin RE2 Remaken kanssa, myös tämän pelin kanssa on aikaraja, kauanko peliä saa pelata. Koska nyt kyseessä on arvio sekä Kylän että Linnan demoista, niin yhteensä aikaa oli 60 minuuttia. Tosin Linna demoa oli ennättänyt pelaamaan aiemmin joten kyläosuuteen pystyi yhtä hyvin käyttämään kaiken ajan. Sinänsä kiinostava ratkaisu oli se, että eri osuudet demosta olivat pelattavissa eri päivinä. Ensin oli Kylä (jonka missasin) ja sitten Linna jonka ehdin pelaamaan, varsin äkkiä. Tämä aikaraja lähinnä pakotti pelaamaan aika nopeasti joten hirveästi en tutkinut paikkoja vaan puskin eteenpäin. Siinä sai kyllä todella hyvän käsityksen siitä että mitä on luvassa pelin kanssa ja tavallaan koska aikaa on rajallisesti, niin se hieman houkuttaa katsomaan pelin kokonaan sitten jossain vaiheessa.

 

Kylä

Kyläosuus on kuin hitaasti avautuva tarinanaloittaja jossa pääpaino on siinä, että pelaaja on kyläympäristössä, vailla mitään isompaa tietoa siitä, että mitä on luvassa. Vähän tutkittua löytyy tarvikkeita ja vastaan tulee muutamia vihollisiakin. Toimintaa pääsee hieman makustelemaan mutta pääidea tässä osuudessa on luoda tunnelmaa ja antaa pelaajalle vähän makua siitä, mitä olisi luvassa. Toimintaa on hieman ja tarinaa runsaasti. Varsin suoraviivainen osuus opettaa kyllä monia perusteita ja rakentaa asetelmia tulevaa ajatellen. Kyläympäristö näyttää hienolta ja autiomaisuudellaan erittäin tyylikäs ympäristö. Sen pelaa läpi varsin äkkiä ja iso osa siitä on tarinallista suoraviivaista etenemistä jossa luodaan juurikin niitä perusteita tulevaa ajatellen. Siinä mielessä tämä on todellä hyvin rajattu tilanne. Jotain on voinut jo tapahtua, mutta peli osuus alkaa juurikin siten, että tämä voi olla ensimmäinen kerta kun Ethan Winter saapuu kylään ja alkaa selvittää sen mysteereitä.

 

Linna

Linnaosuudessa pääpaino on ympäristöjen ja esineiden tutkimisessa ja reittien avaamisessa. Pelaajalle tulee hienosti selväksi se miten esineitä voi olla piilotettuna, miten niitä kannattaa tutkia ja miten niillä saatetaan sitten avata uusia reittejä. Sellainen ahdistava ilmapiiri on vahvasti läsnä ja taisteluunkin pääsee kiinni. Kauppiaan painoarvo korostuu hienosti taktisessa mielessä ja tutuiksi tulevat myös sellaiset astetta enemmän pakokauhuun nojaavat ratkaisut. Toisin kuin Kylä, Linna on paljon toiminnallisempi ja nojatempoisempi sillä vaikka linnakin on suhteellisen autio, niin tapa jolla kokonaisuus on rytmitetty, tekee siitä paljon nopeamman. Ammuttavaa on enemmän ja tilanteet ovat muutenkin pelottavampia. Tämän lisäksi muuttujia on enemmän, koska kauppiaan kautta avautuu vaihtoehtoja siihen, millaisen varustuksen kasaa itselleen. Linna on erinomainen jatko Kylälle.

 

Rajallinen määrä aikaa, rajallisen ajan

Rajallinen peliaika on helposti yksi pelin suurimpia mahdollisuuksia, mutta se on myös valtava heikkous, lähinnä siksi, koska jos ei keksi mitä demossa pitäisi tehdä, niin aika tulee haaskattua aivan täysin, jolloin kokonaisuudesta ei saa kunnolla mitään käsitystä ja tuskin sitä peliä tulisi sitten hankittua sen perusteella mitä  ehtii linnassa harhailultaan näkemään. Koska demot ovat pelattavissa vain tiettyinä aikoina, niin niitä ei tämän arvion julkaisun jälkeen enää ole mahdollista pelata. Tosin tämän arvion julkaisun aikaan on koko peli jo ilmestynyt joten siihen voi suoraan uppoutua ilman isompia ongelmia.

Pelin kanssa saa tietyn etulyöntiaseman jos on pelannut aiempia pelejä koska silloin tietäää tietyt temput ennalta ja pystyy siten etenemään merkittävästi nopeammin. Itse tiedän että yleensä tälläisissä peleissä perkaan kaikki mahdolliset paikat tarkasti läpi jotta resursseja riittää sitten kun niitä todella tarvitsee. Mutta jos tämä on ensimmäinen RE, niin pelin kanssa voi olla hieman hukassa. Tosin demot eivät ole mahdottoman pitikiä, eli ne ehtii kyllä pelaamaan läpi siinä puolessa tunnissa mikä niihin on varattu. Tai no, itselläni kyläosuuden kanssa käytettävissä oli tunnin verran koska linnaosuus oli jo kertaalleen läpäisty. Silti pidän itse enemmän siitä että demon kanssa peliaikaa ei ole rajattu niin karkeasti, vaikka kokonaisuuden ehtisi hyvin katsomaan loppuun noin vartissa.


Yhteenveto

Resident Evil Villagen eri demot ovat hyviä katsauksia pelin mekaniikkoihin ja tuleviin ympäristöihin, sekä tiettyihin tarinakuvioihin. Rajallinen määrä aikaa on tietysti kyseenalainen ratkaisu ja se että demot ovat pelattavissa vain tietyn aikaa voi sekin olla huonompi juttu. Mutta se miten demot on jaksotettu toimii todella hyvin ja kannustaa kyllä pelaamaan kokonaan myös pääpelin. Tämä on erinomaisesti tehty demo pelistä sillä se todellakin antaa hyvän katsauksen siihen, mitä olisi luvassa kokonaisen pelin kanssa.

 

+ Toimivaksi havaitut ideat

+ Hyvin rajatut näytteet

+ Toimiva pelattavuus

 

+/- Rajallinen määrä aikaa

 

- Pelattavissa hyvin tiukassa aikaikkunassa

- Hoputtaa pelaajaa

 

Arvosana: 8,0

 

Mahtava