Lopputaistelun ollessa se yksi ja viimeinen yhteenotto pelissä, on sillä suuret paineet olla oikeasti hyvä ja ajoittain tuntuu, että yleinen taso viimeisten taistelujen kanssa ei ole ihan niin hyvällä tasolla kuin toivoisi. Pääroistolla on tietysti paljon vaikutusta siihen, millainen taistelu on, mikäli häntä vastaan taistellaan, mutta koska lopputaistelussa on niin paljon muuttujia, on siinä myös paljon mahdollisuuksia onnistumiselle, mutta se toimii myös toiseen suuntaan. Näissä tapauksissa siinä on onnistuttu.

 

 

 

Muutama sääntö on kuitenkin hyvä huomioida:

- Viimeisen taistelu voi koostua useasta osasta, ne lasketaan yhdeksi. Varsinkin Final Fantasy ja Kingdom Hearts useimmiten pitävät sisällään pomotaistelun jossa on monta eri vaihetta.

- Viimeisen taistelun jälkeen voi olla vielä pelattavaa päätarinassa, mutta ei selviä pomovihollisia. Pelissä voi olla osioita joissa pitää tehdä jotakin muuta ja jossa voi olla myös vihollisia.

- Viimeinen taistelu ei ole aina armotonta taistelua jossa vain pyritään saamaan vihollisen HP alas. Nykyään on tullut enemmän ja enemmän erilaisia viimeisiä taisteluita.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Sigma - Megaman X4

Tyylikkäästi koottu kokonaisuus jossa aluksi hyvin omanlainen (eikä yhtään arvattavissa oleva) muoto, jota seuraa perinteinen muoto ja sitten taas vähän erilaisempi viimeinen supermuoto.

 

Ivo Shandor - Ghostbusters

Selvää Haamujengityyliä tarjoileva loppuhuipennus johon saatu hienosti myös tarinallista puolta mukaan. Ei ihan niin itseääntoistava kuin olisi voinut odottaa pelin yleinen ote huomioiden.

 

Rankrok Dragon - Hogwarts Legacy

Lohikäärmepomotaistelulla nyt ei kovin helpolla voi epäonnistua ja vaikka pelin pääroisto ei nyt se ihan paras mahdollinen olekaan, niin tämä on oikein hyvä loppuhuipennus ja viimeinen taistelu.

 

Aspasita - Assassin's Creed: Odyssey

Se todellinen viimeinen taistelu käydään Kosmoksen kultin tietäjää vastaan ja Aspasita ei ole mikään varsinainen taistelija, joten tämä on nopeasti ohi. Riippuen mitä pelaaja päättää tehdä.

 

Mother Miranda - Resident Evil 8: Shadows of Rose

Merkittävästi parempi kuin pääpelissä ja pääasiassa Rosen erikoiskykyjen ansiosta.

 

Charles Dorian - Assassin's Creed: Rogue

Ei se perinteisin pomotaistelu edes Assassin's Creed sarjan tasolla ja monella tavalla voisi myös sanoa että tätä ei enää edes lasketa pomotaisteluksi, vaan enemmän epilogitehtäväksi, mutta itse lasken koska tietyllä salamurhaajapeli-idealla tämä on eräänlainen pomotaistelu. Todella helppo sellainen, mutta myös erittäin onnistunut.

 

Mr Y & Ms Y - Streets of Rage 4

Duotaistelu, mutta ei ihan sillä tavalla miten voisi luulla. Tämän kanssa tilanne toimii astetta paremmin, koska tämä on yhtä aikaa melko klassinen tapa toteuttaa lopputaistelu, mutta siinä on silti sen verran omaa, että se erottuu joukosta.

 

24. Silas the White Wolf - Quarry

Tälläisessä pelissä viimeinen taistelu ei ole ihan sieltä perinteisemmästä päästä, koska pomotaistelut ylipäätään eivät ole. Ottaen huomioon että mihin tässä lopulta päästään, on yhteenotto Silasin kanssa oikein hyvin toteutettu. Tämä on niitä tapauksia kun QTE rallia ei ole luvassa ja kyse on paljon enemmän pelaajan päätöksistä ja siitä kaikesta, mitä on täytynyt tehdä, että ylipäätään pääsee tähän tilanteeseen. Silas on hyvin passiivinen, mutta samalla aikaa, erittäin tappava ihmissusi, jos siihen tilanteeseen päädytään.

23. Superman - InJustice: Gods Among Us

Viimeinen yhteenotto Toivomiestä vastaan. Superman on kova pala purtavaksi mutta ei nyt niin ylivedetyn vaikea mitä tappelupeliloppupomot yleensä ovat ja jatko-osan loppuhuipennus on haastavampi. Tämä on joka tapauksessa InJustice tarinakaaressa erittäin osuva lopetus, kun Teräsmies ottaa yhteen Teräsmiehen kanssa.

22. Sigma - Megaman X5

Hyvin perinteisellä tyylillä toteuttu yhteenotto Sigmaa vastaan ja merkittävästi helpompi kuin monet aiemmat. Käyttää muutamia omia ideoita hyväkseen mitä pelistä löytyy ja iso osa vaikeusasteesta tuleekin siitäkin, miten hyvin pelaaja lopulta varautuu tähän taisteluun. Tämä ei ole yhtä vaikea kuin aiemmat, eikä yhtä turhauttava huonolla suunnittelulla kuin jokunen seuraava, vaan pitkälti paras sitten ensimmäisen X pelin. Useampi muoto tuo oman tyylikkään lisänsä.

21. Godslayer - Pathless

Tyylikkyydessään erittäin upea taistelu ja hahmoon, sekä yleiseen tarinaan ja tunnelmaan todella hienosti sopiva. Mekaniikoiltaan myös oikein hyvin tehty. Tässä lopputaiselussa on erinomaisesti käytetty kaikkia pelin avainmekaniikkoja ja tyylillisesti se on erittäin upea kokonaisuus jossa on todellista loppuhuipennusmeininkiä muutamien hienojen ideoiden ansiosta.

20. Kuningas Hugo - Plague Tale: Requiem

Isossa osassa on tietysti se erittäin raastava tilanne johon Amicia joutuu, mutta itse en missään vaiheessa merkittävästi pitänyt Hugosta hahmona, joten ei ollut vaikeaa tehdä mitä täytyy. Varsinainen taisteluosuus on kuitenkin se painajaismainen viimeinen osa jossa Amicia kohtaa joukon rottia, aivan uudella tavalla. Sanotaan että ei pelin paras pomotaistelu, mutta ei millään tavalla huonoinkaan ja tarinallisessa mielessä oikein hyvä lopputaistelu.

19. Dollmaker - Alice: Madness Returns

Groteski hirvitys ja laumataisteluyhdistelmä joka toimii kaltaisekseen suhteellisen hyvin. Taistelu olisi voinut olla paremminkin rytmitetty mutta siinä ainakin joutuu yhdistelmään erilaisia asioita joten mikään aivan tylsä ja turhauttava, saati pitkitetty yhteenotto se ei ole.

18. Voltbot - Steamworld Dig

Ei yhtään pöhkömpi lopputaistelu peliin jonka kanssa ei todellakaan tiennyt mitä odottaa. Voltbot no siinä mielessä todella onnistunut lopputaistelu, että se yhdistelee monia asioita joita pelissä on tähän mennessä oppinut ja saanut kerättyä, eikä se mene mitenkään epäreiluksi taistelun edessä, vaikka haaste kasvaakin.

17. Super Shredder - Teenage Mutant Ninja Turtles IV: Turtles in Time

Silppuriversiosta se josta on kaksi versiota, tämä ja Hyperstone Heist versio. Kumpikin on sieltä helpommasta päästä mitä Silppureihin tulee, mutta samalla aikaa niistä on osattu tehdä todella mielekkäitä taisteluita. Vaikka tämä onkin loppuviimeksi aika helppo yhteenotto, niin siitä on osattu tehdä todella tyylikäs ja erittäin mielekäs yhteenotto josta ei puutu hienoja ideoita, vaikkakin nämä hienot ovat melko simppeleitä. Tämä on kuitenkin jäänyt mieleen.

16. Abelard Möller - Sniper Elite 5

Pelisarjan tyyliin erittäin hyvin rakennettu loppuhuipennus jota voi myös pomotaisteluna pitää, vaikka pelaaja ei tässä taistelussa missään erityisessä vaarassa olekaan ja loppuviimeksi tämä on hyvin helppo tehtävä. Mutta se ei vähennä sitä tosiseikkaa että kyseessä on erittäin hyvin tehty pomotaistelu, kaikessa venytetyssä logiikassaan.

15. Albert Wesker - Resident Evil 5: Lost in Nightmare DLC

Vaikka tämä taistelu onkin tietyllä tavalla turhauttavan haastava, niin tyylillisesti ja ideallisesti se on hyvin pitkälti juurikin sitä, mitä tämän taistelun pitääkin olla, koska Wesker on parempi ja taitavampi taistelija. Sanotaan että tämä on parilla tavalla kuin ensimmäinen vaihe lopullisessa yhteenotossa Weskeriä vastaan, mutta tämä on saatu pidettyä melko maanläheisenä ilman että kokonaisuus leviää käsiin. Uudelleenpeluuarvo ei ole erityisen vakuuttava mutta tyylillisesti tämä on niitä lopputaisteluita jossa on "sitä jotakin".

14. The Building - Sunset Overdrive

Pähkähullun pelin pähkähullu, mutta samalla todella kekseliäs lopputaistelu kokonaista rakennusta vastaan. Taistelu hyödyntää erinomaisesti pelin mekaniikkoja ja kaikkea opittua, onnistuen yhdistämään pakettiin myös todella hyvää huumoria.

13. Tyrant - Resident Evil Remake

Klassinen pomotaistelu PS1 aikakaudelta, mutta remake muodossa. Ei missään nimessä erityisen vaikea jos vähänkin on resursseja jäljellä, mutta tapa jolla tämä taistelu on toteutettu ehdottomasti tekee siitä merkittävästi paremman kuin niin monista muista tämän aikakauden tai tämän genren pomotaisteluista. Tämä on niitä tapauksia jossa pelin omat mekaniikat toimivat, koska tämä ei ole tarpeettoman monimutkainen.

12. Pedro - My Friend Pedro

Todella yliampuva ja näyttävä viimeinen yhteenotto jo valmiiksi näyttävässä kokonaisuudessa. Samalla aikaa paljastuu se, millainen Pedro todella on. Tässä taistelussa on pelille tyyppilistä huumoria ja korkeaoktaanista ja näyttävää toimintaa, mutta samalla aikaa siinä on myös sellaista tyyliä ja asennetta joka tulee täysin puskan takaa ja toimii siksi niin hyvin.

11. Emperor Nefarious - Ratchet & Clank: Rift Apart

Koko taistelu jakautuu useaan vaiheeseen joista osassa pelataan Ratchetilla ja osassa Rivetillä mikä tekee tästä erittäin hyvin rytmitetyn kokonaisuuden. Juurikin tämä kahteen hahmoon jaettu toiminta tekee tästä poikkeuksellisen hyvän, sillä muutoin kyseessä on melko perinteisen tyylinen pomotaistelu tässä pelisarjassa. Ammuksia kuluu ja vahinkoa tulee. Lisäksi lopputaistelussa tuodaan hienosti esiin tätä useamman universumin ja portaalien käyttöä omanlaisellaan tavalla, erittäin hyvässä ja näyttävässä hengessä.

10. Myra - Evil Within 2

Groteski versio tästä erittäin hyvin tehdystä hahmosta. Taistelu itsessään on melko tyypillinen lopputaistelu johon ei ole yritetty tuoda mitään maata mullistavaa. Se kuitenkin toimii hyvin siitä syystä, että se ei ole mikään kikkailupomotaistelu tai täysin tylsä ja aivoton, kuten edeltävän pelin oli. Tämä on hyvin tehty yhteenotto jossa pääsee käyttämään aseita oikein tyylikkäällä tavalla luotoa hirviötä vastaan.

9. Cicero - F.I.S.T: Forged in Shadow Torch

Erittäin hyvin toteutettu viimeinen taistelu erittäin hienosti toteutettua roistohahmoa vastaan joka on samalla tavalla tyylikäs mitä pelin päähahmokin. Toiminnallisesti lopputaistelu ei ole merkittävästi vaikeampi kuin aiemmat, mutta kuitenkin pelin mahdollisesti haastavin yhteenotto joka kuitenkin nousee niin erityisen hyväksi tarinallisen ja tyylillisen kokonaisuutensa ansiosta.

8. Unmaker lohikäärme - Lost Words: Beyond the Page

Lohikäärmepomotaistelu vähemmän klassisella tavalla ja pelin mekaniikkoihin todella sopivalla tavalla. Isossa osassa on tietenkin tarina ja tapa jolla lohikäärme tähän tarinaan kuuluun, onkin paljon isompi mitä se tähän mennessä on vaikuttanut olevan. Toteutukseltaan tämä on myös todella hyvin tehty lohikäärme mikä tekee tästä melko helposti taistelusta joka tapauksessa todella onnistuneen ja omalla tavallaan melko nokkelan, sillä hyvin simppeli peli on kuitenkin kyseessä.

7. Osmund Saddler - Resident Evil 4 Remake

Merkittävästi parempi kuin alkuperäisen viimeinen taistelu ja merkittävästi vaikeampi. Saddler liikkuu paljon ja iskee pitkällä kantamalla. Heikot kohdat ovat varsin selkeästi näkyvillä mutta niihin osuminen vaatii taistelun edetessä nopeutta ja tarkkuutta, mikä hektisessä tilanteessa ei ole itsestäänselvää. Lisäksi mukaan sekoittuu myös ylimääräisiä ötökkävihollisia, sekoittamaan pakkaa.

6. LeChuck - Secret of Monkey Island

Point & click tyylisen seikkailupelin kanssa pomotaistelun totettumainen on vähän haastavampi projekti. Siksi voidaankin sanoa että tässä klassisessa toimintamallissa LeChuck on todella onnistunut pomotaistelussa jossa on erittäin vahvasti osana myös se pelin loistava huumori, mikä suorastaan korostuu tässä yritys-erehdys toiminnassa. Yhteenotto tätä merirosvoa vastaan on erinomainen esimerkki siitä miten toteutetaan huvittava loppuhuipennus tälläisessä pelissä, ilman että lopputaistelu tuntuu irralliselta verrattuna muuhun peliin.

5. Dragon Lord - Tiny Tina's Wonderlands

Borderlands sarjassa tämä on ylivoimaisesti paras lopputaistelu mitä on tullut vastaan ja vaikea pistää paremmaksi. Lopputaistelu on melko vaikea, mutta joka tapauksessa toteutettu erittäin hyvin FPS genressä. Aivan erityiset pisteet tulevat myös siitä miten hahmoa on käytetty ja millaisen muodon hän ottaa, ei mitenkään yllättävää, mutta toimii. Tämä on joka tapauksessa sellainen lopputaistelu joka toimii FPS pelissä kaikkine itseääntoistavine ideoineen ja mekaniikkoineen ja monien kaltaistensa joukossa tämä erottuu edukseen.

4. Eric Cartman / Mitch Conner - South Park: Fractured But Whole

Tämä on South Park hengessä erittäin hyvin tehty loppuhuipennus jossa Cartmanin raukkamaisuus pääsee todella hienosti videopelityylissä esiin. Hän huijaa ja selittelee, mikä on todella hyvä ratkaisu sekä pelimielessä, että pelin tarinamielessä ja asetelmassa. Mitch Conner puolta on myös käytetty todella hyvin ja tämä on ehdottomasti todella hyvin tehty lopputaistelu sekä pelattavuuden että tarinan puolesta.

3. Fenrir - Assassin's Creed: Valhalla

Tavallaan viimeinen pomotaistelu, tavallaan taas ei joten riippuu todella paljon siitä miten sitä katsoo. Fenrir on Asgard saagan viimeinen taistelu ja helposti koko pelin vaikein pomotaistelu. Pelaaja ohjaa Havia/Odinia Eivorin unitarinassa, mikä on erillinen pelin päätarinasta mikä tapahtuu tosielämässä. Fenririä vastaan käyty taistelu on erittäin vahva sekä tarinallisessa että pelillisessä mielessä. Tämäkin versio sudesta olisi saanut vielä isompi ja voimallisempi, mutta puolustuksena voidaan sanoa että vielä ei ole koittanut Raganrök.

2. Viego - Ruined King: League of Legends Story

Vuoropohjainen taistelu jossa on pitkälti sitä samaa fiilistä mitä monissa parhaissa Final Fantasy taisteluissa on ollut. Haastava taistelu erittäin hyvillä tyyliratkaisuilla ja erinomaisella pääroistolla. Viego on haastava yhteenotto mutta ei millään tavalla epäreilu tai huonosti toteutettu vaan juurikin sellainen viimeinen pomotaistelu jota tälläinen peli tarvitsee. Erityistä plussaa myös hahmosta itsestään joka tuntuu jopa hieman liian hyvältä kun ottaa huomioon ei niin hyvän valikoiman pelattavia hahmoja.

1. Chthon - Marvel's Midnight Suns

Chthonin tapauksessa olisi toivottavaa että hahmo olisi lopulta saanut jonkinlaisen muodon ja mahdollisesti noussut viimeiseksi näyttäväksi loppuhuipennukseksi, mutta tämäkin toimii oikein hyvin ja korostaa niitä puolia hahmosta, jotka ovat avainasemassa. Puhumattakaan että tälläiseen peliin tämä on enemmän kuin loistava valinta, sillä loppuviimeksi tämä on hyvin näyttävä yhteenotto jossa kaikki hahmot pääsevät osaksi taistelua, mikä on sinällään aika hyvä saavutus, koska pelihahmoja on melkoinen määrä eikä kukaan jää ulkopuolelle loppuhuipennuksesta.