Creed of Zelda: Breath of the Odyssey

 

Nintendolla on Zelda, jota ei PlayStationilla näy. Mutta vastauksena siihen, löytyy pelejä jotka pyrkivät samaan ja monilla tavoilla myös onnistuvat siinä.

 

 

 

Kuolemattomat: Feenixin Nousu

Silloin tällöin vastaan tulee pelejä jotka jostakin syystä jäävät mieleen. Monesti syy on siinä, että pelistä tulee niin vahvasti mieleen joku toinen peli, tai mahdollisesti yhdistelmä muutamaa peliä. Immortals: Fenyx Rising on juurikin tälläinen tapaus. Muistan että se yhteen aikaan nousi pinnalle, varsin kehuttuna tapauksena mutta itselläni se jäi mieleen parista syystä. Ensimmäinen oli se, että moneen otteeseen siitä tuli hieman Kid Icarus vivahteita, mutta vielä enemmän koska se vaikutti olevan niin selvä Legend of Zelda: Breath of the Wild versio PlayStationilla. Itse en ole koskaan pelannut Breath of the Wildia, mutta sen perusteella mitä olen videoita ja arvioita sun muita nähnyt, niin Fenyx Rising on monilla tavoilla hyvin samanlainen, varsinkin värikkään maailmansa ansiosta. Tälläisten pelien ongelmana voi olla se, että niitä ei nähdä muuna kuin jonkun muun pelin kopiona, mutta jotkut pelit onnistuvat pärjäämään todella hyvin siitäkin huolimatta. Fenyx Risingin tekijät tekivät myös Assassin's Creed: Odysseyn, joten tämä mytologia ja maailmanaika on hyvin hallussa, mutta nyt tyyli on hyvin erilainen.

 

Tutut ideat ja ympäristöt hyvällä otteella

Tarina alkaa kun ylijumala Zeus saapuu juttelemaan Prometheusin kanssa. Koko mytologiaa ja kaksikon välejä avaamatta sanottakoon että Zeus rankaisi Prometheusta tämän annettua tuli ihmisille. Pelin tarina etenee Prometheusin kertomana ja hyvin nopeasti päästäänkin kiinni itse peliin ja tarinan päähenkilöön, Fenyx nimiseen nuorukaiseen joka pelaajan nopean hahmonluonnin jälkeen on joko poika tai tyttö ja mahdollesti blondi, kalju tai jotakin muuta, kustomointivaihtoehdot ovat melko onnettomat mutta tarjoavat näennäistä vaihtelua ja mahdollisuuden tehdä lievästi omanlaisensa pelihahmo. Fenyx on joka tapauksessa varsin sympaattinen kaveri jolle sattuu ja tapahtuu pelin edetessä ja joka on monella tavalla sellainen komediapäähenkilö, ei vahva soturi joka hoitaa kaiken itsevarmuudella ja virheettä. Tarina seuraa Fenyxiä kun tämä auttaa kreikkalaisia jumalia taistelussa titaani Typhonia vastaan. Tarinan edetessä Zeus kommentoi Prometheusin kerrontaa monenlaisilla kommenteillaan mikä johtaa toinen toistaan koomisimpiin hetkiin mikä todellakin auttaa tarinaa kehittymään omanlaisekseen. Mukaan mahtuu myös useampi hyvä käänne joissa päästään todellakin kiinni kreikkalaiseen mytologiaan, vaikkakin lopussa odottaa pari hyvin ennalta-arvattavaa käännettä, niin kokonaisuutena tarina toimii erinomaisesti. Iso syy tarinan vahvuuteen on sen hahmoissa sillä jumalat jotka ovat mukana tarinassa, on tehty erityisen hyvin, ehdottomasti parhaita ilmentymiä Aresista ja Athenasta koskaan. Jumalien tarinoissa on todella hyvät omanalisensa vivahteet ja huumori ei katoa missään kohtaan vaan kukoistaa.

Peli on hyvin tuttua settiä kaikilla jotka tuntevat kreikkalaisen mytologian käänteitä ja ehkä juurikin siitä syystä itse todella uppouduin tarinaan, sillä kreikkalainen mytologia jumalineen ja käänteineen on ehdottomasti maailman historian kiinnostavimpia yhdessä norjalaisen mytologian kanssa. Kreikkalaisen mytologian vahvuus on erityisesti siinä, että sitä kun käytetty todella paljon, opetettu koulussa ja jonka monet jumalat, hahmot ja tapahtumat ovat todella mieleenpainuvia. Fenyx Rising on oitis hyvin tutunoloinen ja jos vertailussa käytetään vaikkapa Assassin's Creed: Odyssey peliä, niin tiettyä samaa tyyliä pelissä on, mutta Fenyx Rising on paljon paremmin tehty kokonaisuus joka ei ole mitenkään ylivenytetty tai täyteen ahdettu. 

Graafinen tyyli pelissä todella toimii sillä sen piirrosarjamainen ote toimii todella hyvin kokonaisuudessa ja korostaa tunnelmaa värikkyydellään. Spoilaamatta monia hienoja yksityiskohtia voidaan sanoa että mikä liittyy tarinaan, tyyliin tai ulkoasuun on toteutettu erinomaisesti ja erityisesti humoristinen ote on se mikä todella uppoaa.

 

Pulmia pulmien perään

Pelattavuus koostuu useammasta isommasta osasta joista yksi näkyvimpiä on laajaan maailman tutkiminen varsin vapaasti. Maailma koostuu useammasta isommasta alueesta jotka ovat täynnä erilaisia aarteita ja haasteita joiden parissa viereähtää helposti useampi tovi. Näitä aktiviteettejä on useampaa eri tasoa, mutta palkinnot ovat pääasiassa joko varusteita tai hyötyesineitä joilla tehostaa varusteita tai pelihahmon ominaisuuksia. Vihollisiakin riittää varsin paljon ja toiminta onkin yksi pelin parhaita puolia. Avoimessa maailmassa seikkailu on sekin todella hauskaa, varsinkin koska pelaaja pääsee todella nopeasti liitelemään todella vapaasti ympäristössään ilman isompia rajoitteita. Näkyvin rajoita on energiamittali joka kuluu kun pelihahmo juoksee, liitää tai käyttää tiettyjä taistelutekniikoita. Tämä on todella hyvä rajoite, koska muutoin kokonaisuus olisi aivan liian helppo. Fenyx pystyy kiipeämään helposti mitä tahansa pintaa maailmassa (tyrmät poislukien) mikä avaa koko maailman käyttöön. Mutta jos energia loppuu väärässä paikassa, putoaa Fenyx alas asti ja vedessä, hän hukkuu. Nämä ovat juurikin niitä asioita jotka tuovat mieleen sen, miltä Breath of the Wild vaikuttaa ja mitä Assassin's Creed: Odysseyssäkin on käytetty.

Valtava määrä tekemistä takaa sen että pelin parissa pystyy käyttämään todella paljon aikaa, mutta siitä päästäänkin pelin helposti huonoimpaan asiaan, mikä ikävä kyllä on läsnä lähes kaikkialla. Nimittäin puzzlet. Pulmapainotteisuus on helposti pelin heikoin osa-alue koska se on monessa paikassa pakollista ja täysin ylikäytettyä. Pulmissa ei ole yhtäkään niin hauskaa että niiden takia tekisi kaikea mahdollista extraa. Lähes kaikki pelin tyrmät ovat aina puzzlepainotteisia ja sen lisäksi pulmia tulee monissa paikoissa avointapelimaailmaakin. Mikäli puzzlet olisivat osa vapaaehtoista toimintaa tai ehkä pienimuotoisesti osa pakollista tekemistä mutta tässä pelissä ne ovat aivan liian isossa osassa aivan kaikkea, minkä takia niihin turhautuu todella nopeasti ja niiden vuoksi pelille on vaikea antaa sellaista arvosanaa kuin se ehkä saattaisi ansaitakin.

Pulmien kanssa tilanne on helposti hyvin hankala sillä lähtökohtaisesti itse en niistä juuri pidä, koska ne ovat todella harvoin erityisen hyvin tehtyjä. Muutamia poikkeuksiakin löytyy sillä Uncharted sarja on todella onnistunut pulmien kanssa mutta eräs läheisempi peli genrellisesti olisi Darksiders joka onnistui erinomaisesti. Darksidersissa oli turhankin paljon puzzleja, mutta kokonaisuus kuitenkin toimi oikein hyvin. Fenyx Rising ei vain saavuta samanlaista tasapainoa, minkä Darksidersikin menetti heti toisessa pelissä. Pulmapainotteisuus on kuitenkin sellainen asia, että kun se on tehty huonosti, kuten tässä pelissä, niin kyllä se pilaa kokonaisuuden.

 

Jatko on vain ajan kysymys

Immortals: Fenyx Rising on tunnelmallisesti, tyylillisesti ja pelattavuudellisesti erittäin laadukkaasti tehty kokonaisuus joka on kuin tehty pelisarjaksi ja juurikin siitä syystä tuntuu, että jossakin kohtaa peli tulee saamaan jatkoa, tai ainakin se on kaikilla ratkaisevilla tavoilla sellainen peli, joka voisi saada ja vielä suhteellisen helpostikin. Jumalia olisi vielä vaikka kuinka monta käytettävänä kuten Hades ja Artemis parina nopeana esimerkkinä ja juonikuvioitakin olisi vaikka kuinka monta erilaista joista saisi vaikka miten paljon irti.

Fenyx Rising on monien ratkaisevien asioiden vuoksi todella helppo paikka jatko-osalle, samalla tavalla kuin Horizon Zero Dawnkin oli ja se on saamassa jatko-osan varsin pian. Iso kysymys onkin lähinnä siinä että miten peli kehittyisi ja kasvaisi. Pääasiassa kaikki avainasiat ovat kunnossa mutta pulmien kanssa tasapainoitusta tarvittaisiin todella paljon lisää. Siitäkin huolimatta Immortals voisi todella hyvin kehittyä pelisarjaksi, eikä sen tarvitsisi edes seurata vain Fenyxia, vaan voisi kehitellä kokonaan uuden hahmon ja kehittää tarinaa sitä kautta.

---

Yhteenveto

Fenyx Rising on kuin monen hyvän asian summa joka voi hyvinkin olla kokonaisen sarjan alku. Paketista tulee niin moni muu peli mieleen mutta se ei aihealue huomioiden ole minkäänlainen yllätys. Aina välillä tulee vastaan juurikin tälläisiä pelejä joista tulee mieleen yksi jos toinenkin muu peli, mutta jonka kanssa pitää etsimällä etsiä jotakin todella omaa. Se ei ole huono asia kun kokonaisuudessa kaikki avainasiat ovat kunnossa, vaikkakin pulmaosuuksien määrä tekee pelistä aivan liian usein joko tylsän tai turhauttavan. Se mikä pelistä todella puuttuu on "se jokin", tästä syystä en usko pelin nousevan omiin suosikkeihin koska se hukkuu herkästi monien kaltaistensa joukkoon eikä ylitsevuotava puzzlemäärä auta asiaa yhtään, mutta hyvä huumori, hieno graafinen ulkoasu ja laajuus monien muiden asioiden kanssa tekee pelistä ehdottomasti kokemisen arvoisen.

 

+ Kreikkailsen mytologian tunnelma

+ Erinomainen huumoripainotteinen tarinankerronta

+ Ulkoasu ja pelattavuus

+ Paljon pelattavaa

 

- Aivan liian paljon puzzleja

- Erottuu heikosti joukosta

- Ajoittain turhankin täyteenängetty

 

Arvosana: 7,4

 

Loistava