Sniper%20Ghost%20Warrior%20Contracts%202

Boom, headshot

 

Peli jossa pääsee todella hyvin mukaan tarkka-ampuja toimintaan sen kaikessa suunnitelmallisessa varovaisuudessa ja tyylikkäässä toteutuksessa. Joko hyvin hiljaisesti ja hiiviskelypainotteisesti, tai astetta suoraviivaisemmin.

 

 

 

Tarkka-ampuja: Aave Soturi - Urakat 2

Sniper Ghost Warrior pelisarjasta muistan lähinnä muutamat suhteellisen negatiivis sävytteiset arviot ja kommentit, mutta pelisarja ei ole oikeastaan tuttu. Jonkin pelin viimeinen tehtävä päättyi kuin seinään ja peli samoin. Tarkka-ampujan  näkövinkkelistä kuvattu toiminta pyrkii samaan mihin Sniper Elite sarja, mutta ei ole saanut ihan samanlaista huomiota, tai itse en ainakaan ole tietoinen. Mitään erityisen suuria odotuksia tätä peliä kohtaan ei siis ollut ja ehkä siksi tästä sai yllättävän paljon irti. Siis peli ei ole niin mielekästä pelattavaa kuin Sniper Elite 4, mutta kokonaisuutena tämä on ehdottomasti pelaamisen arvoinen tapaus joka on kuin Sniper Elite, mutta ensimmäisestä persoonasta kuvattuna.

 

Korppi ja Kirjoituspöytä

Pelaajan ohjaama hahmo, koodinimi Raven, on eliittitason tarkka-ampuja joka kattavan arsenaalin ansiosta pystyy yksin tekemään selvää jälkeä varsin kattavasta sotilasjoukosta. Peli koostuu pääasiassa yhdestä isosta tehtävästä joka jakaantuu useaan pienempää vaiheeseen. Tarinassa kerronta on lähinnä vain ja ainoastaan Ravenin ja Control koodinimellä menevän työnantajan käymää keskustelua tehtävien lomassa. Control selostaa myös kaikkien tehtävien päätavoitteet ennenkuin Raven siirtyy kentälle. Kokonaisuudessa pysyy jatkuvasti yllä sellainen tietty salaperäisyys sillä miehistä kumpikin operoi ilman nimiä. Raven on erikoisjoukkojen sotilas joka hakee vertaistaan omalla alallaan ja Control on mitä ilmeisimmin osa laajaa varjoagenttuuria joka tässä tapauksessa pyrkii tuomaan järjestystä yhteen maailmankolkkaan. Pelin päätavoite on poistaa kuvioista yksi iso ongelmahahmo, joka on pelin näennäinen pääroisto. Tarinankerronta ei kuitenkaan juuri korosta mitään osaa tästä hahmosta, eikä muistakaan eliminointikohteista. He ovat pääasiassa vain dataa ilman mitään sen ihmeellisempää ja koska Raven tappaa yleensä kohteet pitkienkin matkojen päästä, ei vihollisten kanssa käydä keskusteluja eikä monesti mitään muutakaan. Tavallaan tämä toimii, sillä kokonaisuus on rakennettu tukemaan tätä mallia.

Tarina on lähinnä vain syy suorittaa avainhahmojen salamurhia/eliminointeja sekä muita oheistehtäviä joita ovat mm. Sabotointi, tiedon keräys tai jokin muu satunnaista sivutehtävä. Mitään sivukuvioita ei käytetä liikaa sillä kentissä olevat tehtävät lasketaan maksimissaankin lähinnä yhden käden sormilla ne voi suorittaa kaikki kerralla tai satunnaisesti yksitellen. Tarinan sijaan pääpaino pelissä on sen pelattavuudessa, jossa korostuu suunnitelmallisuus, kärsivällisyys ja huolellinen toteutus. Erilaisia työkaluja on monia, mutta niiden käyttö on hyvin vapaaehtoista sillä tarkkuuskivääri on ainoa ase jota on pakko käyttää. Tietysti vaimennettu pistooli tekee monista tilanteista merkittävästi helpompia ja siltä varalta jos homma kusee, on hyvä löytyä myös vähän nopeampikin ase, kuin tarkkuuskivääri. Syy miksi peli toimii niin hyvin tulee juurikin siitä vapaudesta.

Erityiset pisteet kuitenkin siitä, että hiiviskelyn tämä peli tekee erityisen hyvin. Vaikka itse olenkin lähes poikkeuksetta sellainen joka suosii paljon suorempaa toimintaa, niin tämä on niitä tapauksia kun se hiiviskely nappaa yllättävän hyvin ja nappaa vielä enemmän, kun pelihahmoa saa vähän kehitettyä ja hänelle saa sitä kautta hankittua lisää temppuja. Hahmokehityksessä on muutamia erilaisia osa-alueita neljässä eri kategoriassa, jotka sitten jakautuvat kolmeen alakategoriaan. Suorassa toiminnassa kehitetään pelihahmon kestävyyttä ja ammusten määrä kun taas soluttautumisessa hiljaisuutta ja näkymättömyyttä. Liikkumisessa tehostetaan ketteryyttä ja huipputeknologianaamion kehittäminen helpottaa ympäristön tutkimisessa ja hahmottamisessa.

 

Tiivis kokonaisuus hyvällä rytmityksellä

Iso syy miksi tämä peli toimii niin hyvin on se, että sitä ei ole tehty liian pitkäksi, vaan pääpaino on enemmänkin siinä, että eri tehtävät suoritetaan eri tavalla ja pelaajalla on mahdollisuus lähestyä tehtäviä omalla tavallaan. Erilaisia tehtävä kokonaisuuksia on viisi kappaletta ja ne jakaantuvat pariin isompaan kenttään jossa ympäristössä liikkuminen ja viimeiseen päämäärään pääseminen ovat isossa osassa. Sitten on kolme astetta suoraviivaisempaa tehtävää jossa pääpaino on todella pitkissä matkoissa. Tällöin tehtävänä on suorittaa useampi elimoinointi hyvin kaukaa. Koko paketin läpäisee alta kymmenen tunnin, riippuen tietysti hyvin paljon siitä, kuinka pelaaja lähestyy eri tilanteita ja tutkii paikkoja. Erilaisia lisäkeräiltäviä pelistä löytyy myös, mutta sen ehdottomasti parasta antia on todella hyvin tehty toiminta sekä hiiviskelyssä, että räiskinnässä.

Varustus on todella merkittävä osa pelattavuutta. Tarkkuuskiväärejä on raskaita, välimallisia ja kevyitä. Kaikilla on ehdottomasti puolensa, sillä raskaat kiväärit ovat monesti parhaita pitkän matkan tehtäviin, kun taas kevyet ovat vaimentimien ansiosta erittäin hyviä lyhyemmän matkan taisteluun, mutta joilla pärjää myös keskipitkällä matkalla. Äänenvaimentimet ovatkin ehdottomasti niitä arvokkaimpia lisävarusteita aseissa ja sen kyllä huomaa jos ase pitää ääntä. Viholliset saattavat havahtua hyvinkin helposti, tai olla täysin kuutamolla. Vaimennetulla pistoolilla pärjää todella pitkälle, kun lähestyy tilanteita varovaisesti ja kovaäänisen ja jykevän aseen ääni ja suuliekki voivat nopeasti kerätä ei haluttua huomiota. Vihollisilla on myös tarkka-ampujia jotka voivat tehdä merkittävää vahinkoa, mutta vihollisjoukon vahvuus tulee monista eri osista, jotka vaativat monesti todella erilaisia tatkiikoita. Lähitaistelussa pelaaja on monesti vahvoilla, mutta ei sen tulisi olla vain se viimeinen vaihtoehto, paitsi jos pelaaja onnistuu yllättämään vihollisen, silloin se voi olla oitis se ensimmäinen vaihtoehto..

Sen lisäksi, että peli on jaksotettu erinomaisesti kahdenlaisilla tehtäväkokonaisuuksilla, on se myös osattu lopettaa erittäin hyvin, sillä itse sanoisin, että viimeinen tehtävä on se oma suosikkini. Se on aika lyhyt pitkän matkan tehtävä, mutta se tuntuu tuovan kaikista parhaiten esiin sen tarkka-ampujatoiminnan parhaan puolen, tässä pelissä. Jos tehdään vertaus Sniper Elite sarjaan ja kyseisen sarjaan omaan suosikkiin, neloseen, niin aika samoilla viivoilla ollaan. Tämän pelin lähestymistapa on ehkä hivenen nopeatempoisempi, mutta molemmissa peleissä on pitkälti samat vahvuudet.

 

Näyttää tyylikkäältä ja on mielekäs pelata

Pelin isoimmat heikkoudet ovat pääasiassa siinä, että pelissä ei ole sellaista oikeasti iskevää pääroistoa jonka eliminointi toisi erityisen tyydytyksen, kohteet ovat kohteita ilman isompaa sisältöä. Tämä asetelma tavallaan toimii, mutta itse haluaisin silti tälläiseen peliin myös sellaisen roistohahmon joka olisi erittäin toimiva päämäärä. Tässä pelissä sellaista ei ole, koska näennäinen pääroisto on aika tylsä tapaus. Siltikin, tässä asetelmassa se on hyväksyttävää ja toimii yllättävän hyvin. Paikoitellen peli tuntuu myös hieman turhauttavalta, kun vastaan tulee tilanne jossa saa kimppuunsa turhankin massiivisen armeijan, tähtäin heiluu turhankin paljon vaikka varusteiden pitäisi estää se, tai tiettyyn tilanteeseen tuntuu olevan vain yksi ratkaisu, puhumattakaan siitä, että pelissä ei tunnu saavan tiettyä asioita sitten millään. Intel pisteistä alkaen.

Se mikä peliä kuitenkin korostaa paljon enemmän, tehtävästä ja hetkestä toiseen on se tyylikkyys. Sniper Eliten xray tappoja ei juuri ole, mutta pelissä on hidastuksia jossa seurataan luodin lentoa ja osumista kohteeseen. Näitä on käytetty suhteellisen säännöstellysti joten ne eivät ikimaailmassa käy tylsiksi, vaan tulevat monesti sen verran yllättäen, että ne vain lisäävät tyylikkyyttä. Siinä on sitä jotakin kun näkee miten pelihahmo ampuu ja sitten näkee kun luoti kiitää kaukaisuuteen ja osuu vihollista silmäkuoppaan. Eräänä erinomaisena satunnaisena tyyliseikkana on myös se, että joskus luotia seuratessaan kamera pyörähtää kokonaan ympäri, kuvaten maailmaa hetkellisesti ylösalaisin.

Aavesoturi pelisarja ei ehkä ole ennestään tuttu, mutta tämä peli nousee oitis erityisen toimivaksi kokonaisuudeksi jota pelaisi mielellään uudestaankin, joskin vähän epäilen että kannattako tässä vaiheessa siirtyä aiempiin peleihin, kun riski on siinä, että tämän pelin suhteellisen hiotulta tuntunut kokonaisuus voi olla täysin alkutekijöissään Sniper: Ghost Warrior pelissä. Tässä on kuitenkin ehdottomasti yksi onnistuneimpia hiiviskelypelejä joita olen pitkään aikaan pelannut. Pelissä kannustetaan hiiviskelyyn, mutta suorasta toiminnastakaan ei varsinaisesti sakoteta mitään, joten se vain parantaa tätä kokonaisuutta merkittävästi.


Yhteenveto

Sniper Ghost Warrior: Contracts 2 on erinomainen hiiviskelypeli, mikä on paljon sanottua, koska itse en juuri pidä hiiviskelypeleistä. Puhtaasta hiiviskelystä ei ole kyse, koska monissa tilanteissa toiminta on aivan kelvollinen vaihtoehto, mutta voi myös tehdä pelistä haastavan. Se missä peli kuitenkin onnistuu erityisen hyvin on tässä tarkka-ampuja asetelman käytössä, sillä tälläistä tyylikkyyttä ei ole juuri näkynyt Sniper Elite sarjan ulkopuolella. SGW: Contracts 2 ei ole vain hyvä hiiviskelypeli, se on erittäin mielekäs räiskintäpeli joka tarjoaa haastetason varsin monenlaisille pelaajille ja kattavan määrän vaihtoehtoja toimintaan.

 

+ Tarkka-ampuja asetelman käyttö

+ Yllättävän mielekäs hiiviskely

+ Monipuoliset mahdollisuudet räiskintään

+ Hidastukset ja muut tyyliseikat

 

- Mitäänsanomaton pääroisto

- Paikoitellen turhauttava väärillä tavoilla

 

Arvosana: 8,0

 

Mahtava