Lopputaistelun ei ole enää hetkeen ollut tarkoitus olla se vaikein yhteenotto, mutta sen olisi edelleen tarkoitus olla se eeppinen loppuhuipennus jolle muut taistelut pelissä eivät isommin pärjää mitä tulee mahtipontisuuteen. Tyyliseikoiltaan monet taistelut voivat olla parempia ja monesti ovatkin, mutta kun lopputaistelussa kaikki osuu kohdalleen, niin kyseessä on välittömästi sellainen loppuhuipennus joka jää niin vahvasti mieleen että se nousee välittömästi parhaiden lopputaisteluiden joukkoon. Nykyään, tähän on enemmän ja enemmän keinoja.

 

 

 

Muutama sääntö on kuitenkin hyvä huomioida:

- Viimeisen taistelu voi koostua useasta osasta, ne lasketaan yhdeksi. Varsinkin Final Fantasy ja Kingdom Hearts useimmiten pitävät sisällään pomotaistelun jossa on monta eri vaihetta.

- Viimeisen taistelun jälkeen voi olla vielä pelattavaa päätarinassa, mutta ei selviä pomovihollisia. Pelissä voi olla osioita joissa pitää tehdä jotakin muuta ja jossa voi olla myös vihollisia.

- Viimeinen taistelu ei ole aina armotonta taistelua jossa vain pyritään saamaan vihollisen HP alas. Nykyään on tullut enemmän ja enemmän erilaisia viimeisiä taisteluita.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Sigma - Mega Man X5

Niukasti niitä parempia Sigma taisteluita, sillä tämä on yksi niistä, joka ei vain suoraan toista aiempia, vaan tekee vähän omaakin.

 

Sandrakk - Immortals of Aveum

Hyvin rytmitetty velhotaistelu jossa erilaisia voimia pääsee käyttämään todella vapaasti ja jossa eri mekaniikat toimivat erinomaisesti yhdessä.

 

Corrupted Rot God - Kena: Bridge of Spirits

Tämä on vähän kahtiajakoinen taistelu sillä se ei tunnu kovinkaan erityiseltä, mutta se ei ole myöskään erityisen huonosti tehty, joten se toimii omalla paikallaan kelvollisesti.

 

Spongebob Steelpants - SpongeBob: Battle for Bikini Bottom

Jättiläisrobotti joka näyttää Paavolta. Sanotaan että loppuviimeksi suhteellisen vaatimaton pomotaistelu, mutta tämän pelin tasolla, oikein hyvin toteutettu.

 

Old Man - Robocop: Rogue City

Lopullinen yhteenotto jossa todella sellainen kolmas elokuvamainen idea, jossa otetaan vähän kontaktia kahteen aiempaan elokuvaan ja tarjotaan se loppuhuipennus päättämään trilogia.

 

Nameless Puppet - Lies of P

Nimeämätön nukke on tyylillisesti todella hyvä ja taistelussa on muutenkin erinomainen asettelu. Haasteellisesti, aika kireä ja paikoin rasittava, mutta yleisesti todella hyvä lopputaistelu, vaikkakin vapaaehtoinen sellainen.

 

Iron Queen - Steelrising

Sanotaan että ulkoisesti, ei kovin loppupomon oloinen vihollinen, mutta ei huono pomotaistelu. Ei mene yli millään tavalla eikä nojaa tyypillisiin soulslike typeryyksiin loppuvihollisten kanssa.

 

Hunter - Kao the Kangaroo: Round 2

Hyvin tälläinen lastenpeliin sopiva pomotaistelu jossa vähän taistelu, vähän juoksentelua ja hyppimistä. Toimii hyvin ja vihollinenkin on erittäin hyvin tehty.

 

24. Titanwing Skrill - Dragons: Legends of Nine Realms

Loppuviimeksi tämän pelin lopputaistelu ei merkittävästi erilainen kuin moni muu pelissä, mutta ei se tee siitä mitenkään huonoa, sillä se on ratkaisevasti erilainen sillä roistomaisella tyylillä jossa Titanwing Skrill pääsee vähän paremmin esillä ja on pomovihollisten joukossa selvästi pääroistomaisin, vaikkaan, ei pomovihollisista hienoin, koska tämä on enemmän tätä traakisarjaa, vaikkakin samalla hienon näköistä sellaista.

23. Aspasita - Assassin's Creed: Odyssey

Se todellinen viimeinen taistelu käydään Kosmoksen kultin tietäjää vastaan ja Aspasita ei ole mikään varsinainen taistelija, joten tämä on nopeasti ohi. Riippuen mitä pelaaja päättää tehdä. Pääasiassa tämä toimii juuri siksi vähän paremmin, että pääroisto ei ole aina kykenevä likaiseen työhön ja koska Aspasita on ollut myös pelaajan näennäisenä liittolaisena, on tässä mukavasti pelimerkkejä.

22. Basim - Assassin's Creed: Valhalla

Salamurhaaja toista vastaan. Tuo hieman mieleen ensimmäisen Assassin's Creedin lopputaistelun, mutta nyt vastassa on salamurhaaja joka on vielä huippukunnossa. Basim on roistona aivan hanurista ja pääroistona vielä enemmän, mutta taistelu itsessään on hyvin tehty ja siihen kuuluu myös vähän liikkumista. Yksi sarjan heikoimpia roistohahmoja, mutta yksi sarjan parempia lopputaisteluita. Pääjuonessa, Asgard osuus tarjoaa jotakin merkittävästi parempaa sekä loppuhuipennuksessa että pääroistossa.

21. Gol's and May's Precursor Robot - Jak & Daxter

Kaksikko on pääroistoparina erittäin hyvä ja vähän on sääli että tämä taistelu on lopulta yksi iso robottivihollinen. Koko sarjan tasolla, tämä on tyylillisesti todella hyvä ja päättyy oikein näyttävällä tavalla. Taistelu itsessään on pelin tasolla melko haastava, mutta kuitenkin juuri sellaisella tavalla, että se istuu erinomaisesti pelin yleiseen tyyliin ja tukee sen mekaniikkoja todella onnistuneesti.

20. Krang - Teenage Mutant Ninja Turtles: Fall of Foot Cla

Koska kyseessä on kannettava pelilaite, niin on selvää että teknologia ja toteutus on rajallista ja tässä mielessä, tämä lopputaistelu toimii oikein hyvin. Tarjoaa myös hieman vaihtelua koska yleensä Silppuri on viimeinen pomotaistelu, mutta nyt Krang hoitaa tätä virkaa. Erityiset pisteet tyylistä jossa Krang reagoi osumiin hieman koomisella tavalla. Toimii todella hyvin ja on se pieni lisä, jonka vuoksi tämä ansaitsee paikkansa listalla.

19. Francois Thomas Germaine - Assassin's Creed: Unity

Yhteenotto vihollista vastaan jolla on ase, joka nopeasti tekee pelaajasta selvää. Germaine ei ole pääroistona erityisen hyvä, mutta eipä ole Arnokaan erityisen hyvä päähenkilönä. Tämän taistelun asettelu on kuitenkin todella onnistunut, pakottaen pelaajan yrittämään yhtä nopeaa ja tarkkaa kirurgista iskua viholliseen, joka täytyy nyt pystyä yllättämään, kun vihollinen osaa jo etsiä pelaajaa. Erilainen kuin monet muut lopputaistelut sarjassa, mutta hyvällä tavalla.

18. Vahram - Prince of Persia: The Lost Crown

Monivaiheinen ja melko haastava taistelu, jossa on kuitenkin myös paljon sellaisia aika klassisia ratkaisuja jossa oikea ajoitus on erittäin tärkeä. Vahram on todella hyvin tehty hahmo, parempi mitä pelin päähenkilö on ja taistelu itsessään, lopullisessa muodossaan menee tavallaan jopa Final Fantasy tyyliseen suuntaan, kun hahmo ottaa astetta jumallisemman muodon. Joka tapauksessa varsinainen taistelu, on todella hyvin, vaikka se paikoitellen onkin hieman turhauttava. 

17. Mother Miranda - Resident Evil 8: Shadows of Rose

Merkittävästi parempi kuin pääpelissä ja pääasiassa Rosen erikoiskykyjen ansiosta. Tämä on sen sorttinen taistelu jossa pääideat ovat aika simppelit, mutta niitä monipuolistetaan uusilla tempuilla, jotka tekevät tästä asetelmasta oitis erilaisen, mihin lisäosassa on tähän mennessä ehditty hieman jo totutella. Ehdottomasti todella hyvin tehty yhteenotto ja se todellinen lopetus RE8:lle.

16. Sigma - Megaman X4

Tyylikkäästi koottu kokonaisuus jossa aluksi hyvin omanlainen (eikä yhtään arvattavissa oleva) muoto, jota seuraa perinteinen muoto ja sitten taas vähän erilaisempi viimeinen supermuoto. Tämä tietty erilaisten tyylien yhdistely ja selvä kaavan rikkominen aiempiin toimii todella hyvin. Sigma on helpompi mitä aiemmin, mutta myös selvästi paremmin tehty. Tämä on mahdollisesti paras Sigma taistelu koko sarjassa, mutta ainakin paras sitten ensimmäisen Mega Man X:n.

15. Dragon - Dragon's Dogma II

Lopputaistelu lohikäärmettä vastaan, on tavallaan vapaaehtoinen lopputaistelu, koska peli voi vielä jatkua, kuten oli ensimmäisessäkin pelissä, mutta mitään ei ole tehty suoraan paremmin tämän pelin kanssa, mitä tulee lohikäärmeeseen. Tavallaan, voisi myös sanoa että se todellinen lopputaistelu, tai sitten taistelun todellinen viimeinen vaihe, tulee myöhemmin, kun lopputekstit jo ovat käynnissä, mikä on omiaan tekemään tästä aika erikoisen taistelun. Se varsinainen taistelu lohikäärmettä vastaan on selkä, mutta kaikki muu, sekoittaa pakkaa aikalailla.

14. Mr Y & Ms Y - Streets of Rage 4

Duotaistelu, mutta ei ihan sillä tavalla miten voisi luulla. Tämän kanssa tilanne toimii astetta paremmin, koska tämä on yhtä aikaa melko klassinen tapa toteuttaa lopputaistelu, mutta siinä on silti sen verran omaa, että se erottuu joukosta. Kumpikin hahmo taistelee omillaan, mutta pelaa sopivalla tavalla yhteen sisaruksensa kanssa, mikä tekee tästä erittäin hyvän kokonaisuuden, varsinkin kun erilaiset muuttujat sekoittavat pakkaa erittäin hyvin, tehden yhteenotosta tarpeeksi erilaisen aiempiin taisteluihin verrattuna.

13. Ivo Shandor - Ghostbusters

Selvää Haamujengityyliä tarjoileva loppuhuipennus johon saatu hienosti myös tarinallista puolta mukaan. Ei ihan niin itseääntoistava kuin olisi voinut odottaa pelin yleinen ote huomioiden. Merkittävä osa tämän taistelun painoarvosta tulee siitä, että tämä peli on monella tavalla se todellinen kolmas Ghostbusters elokuva, jota ei koskaan saatu tehty.

12. Mustache Girl - A Hat in Time

Yhteenotto Viiksityttöö vastaan on monivaiheinen, värikäs, äänekäs ja erikoistehosteiden täyttämä pomotaistelu johon mahdutettu pitkälti kaikki mahdollinen mitä pelissä on vastaan tullut ja kaikkea sitä pyritään käyttämään tässä lopullisessa yhteenotossa kahden hahmon välillä, kun yleisönä ovat kaikki joita Hattupenska on seikkailunsa aikana kohdannut ja koko maailman kohtalo on tämän yhteenoton varassa. Muuttujia riittää ja haaste on paikoin aika kova, mutta mukana on myös helpotuksia, joten täysin epäreiluksi tämä ei mene.

11. Rasknitt - Warhammer End Times: Vermintide 2

Valkea rotta ja hänen laumansa. Iso osa taistelu on loputtomalta tuntuvan rottalauman tuhoamaista joka muuttuu vaikeammaksi askel askeleelta. Lopussa on kuitenkin vastassa sitten itse Rasknitt joka ei ole mitenkään erityisen vaikea vihollinen, mutta hänen laumanjohtaja tyylinsä, shamaanimainen taistelutapansa ja iso kokonaisuus tässä asetelmassa toimivat erittäin hyvin ja tekevät tästä erittäin hyvin lopputaistelun peliin, johon tälläinen lopputaistelu monella tavalla myös kuuluu, koska se on koko pelin suola.

10. Charles Dorian - Assassin's Creed: Rogue

Ei se perinteisin pomotaistelu edes Assassin's Creed sarjan tasolla ja monella tavalla voisi myös sanoa että tätä ei enää edes lasketa pomotaisteluksi, vaan enemmän epilogitehtäväksi, mutta itse lasken koska tietyllä salamurhaajapeli-idealla tämä on eräänlainen pomotaistelu. Todella helppo sellainen, mutta myös erittäin onnistunut, voisi jopa sanoa että todellisen pettymyksen, Achilles osuuden, jälkeen, tämä on erittäin hyvä tapa lopettaa peli, sillä tässä on todellista mestaritappajafiilistä, vaikka epäonnistuminen onkin pitkälti mahdotonta.

9. Desann - Star Wars: Jedi Knight II - Jedi Outcast

Iso ongelma tässä on se, että valosapelitaistelu ei ole tässä pelissä niin hyvällä tasolla, kuin sen toivoisi olevan. Mutta samalla aikaa, tämä on todella hyvin tehty taistelu, pelin mekaniikkojen pohjalta. Desann on erinomainen pääroisto, haastava yhteenotto miekka vs miekka tyylillä, mutta taistelussa on paljon muitakin mahdollisuuksia mikä tuo muuttujia mukanaan. Tämä on monella tavalla kahtiajakoinen tilanne, mutta tämän pelin monien puolien valossa, se on erittäin hyvä loppuhuipennus.

8. Corvus - Thymesia

Loppuvihollisena on käytännössä pelaaja itse. Loppupomolla on samat tekniikat käytössään mitä pelaajalla ja kyse onkin enemmän siitä että kumpi käyttää niitä paremmin. Kaikki mitä pelissä on opittu menee nyt lopulliseen testiin ja vaikka Corvus on loppuviimeksi aika helppo taistelu, niin se on myös tietyillä tavoilla todella haastava ja iso osa haasteesta tulee valmistautumisesta taisteluun, jotta pelaaja pystyy aloittamaan taistelun omalla tavallaan ja niillä aseilla, joita osaa oikeasti käyttää, koska taistelun aikana voi joutua soveltamaan.

7. Harbinger - Redemption Reapers

Musiikki kruunaa tämän kokonaisuuden erittäin hyvin ja sopii tarinalliseen asetelmaan erinomaisesti. Taistelu itsessään ei nyt merkittävästi poikkea siitä, mitä pelissä on tehty tähänkin asti, mutta tässä on sellaista todellista lopullisuuden tunnetta ja kun Harbingerilla on apunaan valtava määrä muita vihollisia, on tämä melko haastava yhteenotto jossa aggressiivisuus oikeaan aikaan on todella tärkeää. Harbinger ei ole yhtään niin vaikea miltä hän on pelin aikana alkanut vaikuttaa ja haaste tulee vihollismäärästä. Loppuviimeksi tämä on niin hyvä lopputaistelu, koska tunnelma lumikentällä, on niin hyvin aseteltu ja kaikki pelissä, on johtanut tähän hetkeen.

6. Vholran Igniseri - Tales of Arise

Eeppinen taistelu eeppiseen loppuhuipennukseen, usealla vaiheella ja pääasiassa kaikilla klassisille jrpg ratkaisuilla mitä mieleen tulee. Vholran on erittäin hyvin tehty hahmo, tarinallisesti kaikki on edennyt todella hyväksi kokonaisuudeksi ja haasteellisesti tämä ei ole mikään vitsi. Muuttujia on paljon, värejä, erikoistehoisteita ja vaikka mitä hyökkäyksiä riittää ja tyylikkyydessään tämä taistelu jättää kaikki muut varjoonsa. Sitä vaikea alkaa paremmin avaamaan, mutta monella tavalla se on juuri niin eeppinen loppuhuipennus, kuin tämä peli tarvisikin, pysyen kuitenkin myös pelin määrittelemässä muotissa.

5. Weiss the Immaculate - Dirge of Cerberus: Final Fantasy VII

Chaos vastaan Omega, tai siihen se kaikki lopulta kulminoituu. Tavallaan, outoa että Vincentin muoto ei ole samalla tavalla Chaos, kuin FFVII:ssa, mutta se on pieni ongelma muutoin erinomaisessa loppuhuipennuksessa. Weiss aloittaa taistelun samuraityylisenä kahta miekkaa käyttävänä puhtaanvalkeana soturina, jossa todella selviä Sephiroth vivahteita. Taistelun aikana mukaan tulee lisää muuttujia ja vaikka kaikki ei ole niin hyvin tehtyä kuin toivoisi, on tämä ehdottomasti todella hyvä loppuhuipennus pelille, joka olisi monella osa-alueella saanut olla merkittävästi parempi.

4. Rankrok Dragon - Hogwarts Legacy

Lohikäärmepomotaistelulla nyt ei kovin helpolla voi epäonnistua ja vaikka pelin pääroisto ei nyt se ihan paras mahdollinen olekaan, niin tämä on oikein hyvä loppuhuipennus ja viimeinen taistelu. Tässä taistelussa on pitkälti kaikki sellaiset klassiset lopputaistelurakennuspalikat, yhdistettynä tämän pelin kantaviin mekaniikkoihin. Tarinallisesti kaikki menee mukavasti yhteen, vaikka siellä yksi joukkoon sopimaton tarinaratkaisu onkin tehty. Pääasiassa taistelu itsessään on ympäristöllään, haasteellaan, tyylillään ja rytmillään todella hyvin tehty kokonaisuus ja taas yksi esimerkki, miksi lohikäärmeet ovat niin hyviä pomovihollisia.

3. Venom - Marvel's Spider-Man 2

Erinomainen loppuhuipennus erinomaiselle pelille, jossa mahtava pelihahmo saa vähän lisäyksiä siihen, mihin on totuttu. Venom on todella tyylikkäästi tehty hahmo ja taistelussa on osattu käyttää kaikkia parhaita puolia mitä pelissä on tähän mennessä opittu. Eeppisyyden suhteen koko symbioottitilanne kärjistyy juuri tähän kokonaisuuteen ja se ei petä millään tavalla. Se on juurikin sitä sorttia mitä näin hyvin tehdyltä peliltä voisi odottaakin ja lisäksi, taistelussa on aivan omanalisensa fiilis, kuten monissa muissakin pomotaisteluissa tämän pelin aikana.

2. Dante - Devil May Cry V: Special Edition

Erikoisversion Vergil pelitilan loppuhuipennus, on vaikeampi pomotaistelu kuin yksinään toinen pomotaistelu, koko pelisarjassa ja Vergil pomotaistelu Dantella pelatessa ei ollut mitenkään helppo. Dante pystyy käyttämään kaikkia temppujaan mitä pelaajakin pystyi kun taas Vergilin taitovalikoima tuntuu aika rajalliselta, eikä pelaaja pysty samaan kuin Vergil. Tämä taistelu on kuitenkin aika reilusti tehty sillä vaikka se on todella vaikea, niin siinä on samanlainen eeppinen fiilis, mitä pelin tarinatilassakin oli, kuten otettiin matsia Vergiliä vastaan. Dante on todella hyvin tehty hahmo, yksi parhaita ja taistelu itsessään on se todellinen viimeinen haaste tässä pelitilassa, sillä mitenkään helpolla tästä ei selviä, koska Dantella on niin paljon kikkoja.

1. Sephiroth - Final Fantasy VII Rebirth

Sanoisin että FFVII Remakessa, ei olisi tarvittu Sephiroth taistelua, vaikka se mahtava loppuhuipennus olikin. Tässä kohtaa tarinaa, taistelu on täysin kokonaisuuteen sopiva. Kaikki on tehty niin eeppisestä ja vielä siten että mukana on oikeasti sitä fiilistä, että nyt otetaan yhteen Sephirothin kanssa, siis eliittisoturin joka taistelee miekalla. Tämä tietysti nostaa paineita trilogian päätösosalle todella paljon, varsinkin kun huomioi että taistelu ei alkuperäisessä pelissä ollut niin hyvä kuin olisi pitänyt. Tämä yhteenotto ehkä koko pelisarjan tunnetuimman kohtauksen hetkillä, on niin osuva ja niin hyvin tehty, että se niukasti ylittää useamman todella hyvin tehdyn pomotaistelun pelisarjan vuoropohjaisissa loppuhuipennuksissa, vaikka niissä onkin monta todella hyvää haastajaa. Puhumattakaan että tässä useamman vaiheen taistelussa on mukana koko porukka.