Viimeinen taistelu on loppuhuipennus monissa peleissä ja jos se jättää kylmäksi niin se jokin jää puuttumaan, usein tämä jokin, voi myös olla se yksi asia, mikä tuhoaa kokonaisuuden

 

 

 

Viimeisen taistelun voi munata monella tavalla. Heikkous voi olla yksi iso tai yhdistelmä monesta pienestä asiasta joista yhdessä tulee todella iso. Minulle viimeinen taistelu on se joka kruunaa pelin, etenkin toimintapelin. Tärkeää on nyt tehdä selväksi että erinomainen pääroisto ei riitä tekemään erinomaista viimeistä taistelu eikä huono pääroisto yksin riitä tuhoamaan viimeistä taistelu, tästä on monta esimerkkiä.

 

Muutama sääntö:

- Viimeisen taistelu voi koostua useasta osasta, ne lasketaan yhdeksi. Varsinkin Final Fantasy ja Kingdom Hearts useimmiten pitävät sisällään pomotaistelun jossa on monta eri vaihetta. Tämän takia Ansem pomotaistelu ei päädy listalle, koko valtaosa taistelusta on hyvää settiä, vaikka jättiläis Ansem ei olekaan.

- Viimeisen taistelun jälkeen voi olla vielä pelattavaa päätarinassa, mutta ei selviä pomovihollisia. Pelissä voi olla osioita joissa pitää tehdä jotakin muuta ja jossa voi olla myös vihollisia.

- Viimeinen taistelu ei ole aina armotonta taistelua jossa vain pyritään saamaan vihollisen HP alas. Nykyään on tullut enemmän ja enemmän erilaisia viimeisiä taisteluita.

 

EPÄKUNNIALLISIAMAININTOJA

 

Emperor Ganishka - Berserk and the Band of the Hawk

- Kyllähän se tarina jää kesken, mutta olisi sen voinut parempaankin kohtaan päättää.

 

Nicole Horne - Max Payne

- Jos tätä nyt voi edes taisteluksi sanoa.

 

Sanctus - Devil May Cry 4

- Huono pääroisto ja taistelu joka toistaa itseään.

 




24. Sephiroth - Final Fantasy VII

Serafi Sephiroth on hieno haaste ja vaikka se ei olekaan sellainen taistelu millainen taistelu todellista eliittisoturia vastaan kuuluisi olla, niin siinä on puolensa ja se on todellakin ikimuistoinen. Serafin jälkeen kuitenkin tulee yhteenotto Sephirothia vastaan. Tässä kohtaa muistan kuinka innoissani olin, todellinen taistelu miekoin. Ja sitten taistelu on sellainen jota ei voi hävitä. Valtava pettymys. Vuosia myöhemmin, Kingdom Hearts teki Sephiroth taistelun, jollaisen tämä paras videopeliroisto ansaitsi.

Ja kyllä, tästä on maininta myös parhaissa lopputaisteluissa. Joten tämä paikka kuvastaa sitä, miten ristiriitaiset tuntemukset ovatkaan.


23. Giant Monster Protopet - Ratchet & Clank 2

Ratchet kakkosen loppuhuipennuksessa tapellaan valtavan karvapallon kanssa joka syö paljon ammuksia, se on se iso juttu. Tämä tekee tästä taistelusta aika tylsän, siis kyllähän siinä samalla joutuu väistelemään kaikenlaista, mutta tämä taistelu vain tuntuu aika, no normaalilta, ottaen huomioon että kyseessä pitäisi olla loppuhuipennus.


22. Meredith / Orsino - Dragon Age II

Riippumatta siitä kummasta tulee päävihollinen, on loppuhuipennus kaukana eeppisestä. Molemmat mahdollisuudet ovat aika tylsiä hahmoja ja melkein ihan perusvihollisia. Taistelu on sitä samaa mitä sarjassa yleensä ja tässä tapauksessa se ei vain tunnu eroavan ihan perustaistelusta. Tässä ei vain ole yhtään sitä loppuhuipennuksen tunnelmaa.


21. Argosax the Chaos ja Despair Embodied - Devil May Cry 2

Tämä on sellainen tilanne jossa ensimmäinen osa on suurin syy siihen että loppuhuipennus menee metsään. Kyseessä on iso häröpallo joka koostuu aiemmista pomovihollisista. Tässä ei ole kovin paljoa käytetty järkeä koska se mitä lopulta tapahtuu on se että kyseessä on sekasotku jossa vaikeus tulee kärsivällisyydestä. Valtaosa palasista on ylijäreitä ja siksi pistoolit.

Toinen osa taistelusta on eräänlainen avatarhahmo joka ei sekään ole järin nappaava. Ihan kivalta se näyttää mutta taustaa ei juuri ole ja siksi tämä jää vain yhdeksi demoniviholliseksi. Taistelu on vähän parempi kuin alkuosa, mutta ei mitenkään merkittävästi.


20. Thomas Magruder - Gun

Tämä taistelu on yksi näitä jossa vihollista joko vältellään/odotellaan ja käytetään ympäristö hyvin tarkasti hyväkseen, tai sitten pahis kykkii turvassa. Tämä on jälleen hyvä esimerkki kuinka saadaan aikaan pirun tylsä taistelu. Oikeita ideoita siinä on, mutta toteus on vain saa aikaan loppuhuipennuksen joka ei ole järin miellyttävä pelata.


19.Corypheus - Dragon Age: Inquisition

Tässä taistelussa on eeppisyyttä. Siksi onkin sääli että pääroisto on aika pirun tylsä ilmestys. Sisältöä olisi mutta ulkoasu on enemmänkin naurettava kuin vaikuttava. Tuntuu että pallo on tässä kohtaa jo täysin hukassa. Taistelussa olisi kyllä mielekkyyttä, mutta kun otetaan huomioon mitä peli on tähän mennessä tarjonnut monien lohikäärmeiden muodossa, niin niihin verrattuna tämä taistelu tuntuu vain muuttuvan huonommaksi.


18. Officer Frank Tenpenny - Grand Thef Auto: San Andreas

Tämä ei ole tämän alempana koska mitään erikoisia odotuksia minulla ei tämän kanssa ollut. Huono pääroisto, ei järin hyvä pelihahmo ja peli itsekään ei ole sieltä parhaasta päästä.

Mitään varsinaista taistelu ei ole, jos takaa-ajoa ei lasketa. Nyt ajetaan autolla, en mitään järin ihmeellistä odottanutkaan.


17. Supreme Hunter - Prototype

Kaikista mahdollisuuksista, viimeiseksi viholliseksi tulee sellainen perusmökö jollaisia monissa peleissä on normaalien vihollisten joukossa. Tästä taistelusta puuttuu kaikki eeppisyys ja mielekkyys. Tarkoitus on vain piestä iso mörkö. Mutta kun tähän taisteluun lisätään kaikkea hankaloittavaa ja vielä aikaraja, niin lopputuloksena on sekasotku joka suurimman osan ajasta ei tee mitään muuta kuin ärsyttää.


16. Zoran Lazarevic - Uncharted 2: Among Thieves

Uncharted sarjassa Naughty Dog on kerran toisensa jälkeen todistanut että pystyy tekemään eeppisen pomotaistelun joka on loppuhuipennus parhaasta päästä. Ensimmäisessä pelissä se oli vähän hakusessa mutta kolmonen ja nelonen ovat sieltä parhaasta päästä. Kakkonen on tosin täysi fiasko.

Tämä on yksi niitä juokse karkuun taisteluita joissa ympäristöä avuksi käyttäen voi satuttaa vihollista. Lazarevic ei ole järin hyvä pääroisto, mutta loppuhuipennus on todella tylsä. Ympäristö on vielä ihan kelvollinen, mutta tässä taistelussa ei ole sitä mielekkyytät mitä pelissä on tähän asti ollut.


15. Darth Vader - Star Wars: Force Unleashed 2

Tässä on aika kovasti potentiaalia. Tämä on niitä tapauksia jossa vihollinen on selvästi parempi kuin pelihahmo. Starkiller on todella huono päähenkilö. Ensimmäisessä Force Unleashed pelissä tälläinen taistelu oli osattu tehdä paljon paremmin. Tällä kertaa, yhteenotto yhden kaikkien aikojen parhaan roistohahmon kanssa, on todellinen pettymys.

Se mikä tekee tästä taistelusta naurettavan kiteytyy kahteen asiaan jotka toimivat erinomaisessa synergiassa.

Vader on todella passiivinen ja hänellä on valtava määrä elinvoimaa. Tämä johtaa siihen että ainoa mitä pitää tehdä on pitää yllä jatkuva hyökkäys jossa milli kerrallaan kulutat vihollisen energiaa. Siitä on mielekkyys kaukana.


14. Monster Joker - Batman: Arkham Asylum

Itseään toistava taistelu ja kätyrien läsnäolo eivät ole mitenkään ongelmallisia sen rinnalla, miten typerä ratkaisu tämän taistelun taustalla on.

Jokeri on enemmän psykologinen roisto joka ei ole fyysinen taistelija, vaan tässä taistelussa se on heitetty roskakoriin. Jokerista on tehty järeä kaappi ja vielä pirun typerän näköinen sellainen. Tämä taistelu on kuin Albert Wesker, lähes pyhäinhäväsistys hahmoa kohtaan. Jokerin ei kuuluisi olla tälläinen. Tämän taistelun kanssa tuntuu siltä että suunnittelussa on menty sieltä missä aita on matalin ja lopputulos ei ole lainkaan sitä, mitä peli on tähän mennessä ollut.

Pomotaisteluissa on tämän pelin kanssa paljon toivomisen varaa, mutta tämä on kyllä kaiken huippu ja selvästi muita taisteluita huonompi.


13. Fiend Murai - Ninja Gaiden Sigma

Tämä on niitä tapauksia jossa viimeinen loppari on valtava pudotus tasossa alaspäin. Kun on tapellut aiemmin Dokua vastaan, niin odotukset ovat korkealla ja jos tämän on tarkoitus olla loppuhuipennus niin se on valtava pettymys. Vaikka Murai ottaakin demonimuodon, niin tämä taistelu on iso pettymys. Sen lisäksi tässä samalla tuhotaan tarinakin pelistä. Se oli tähän asti selvästi parempi. Mutta tämä käänne vie sen oitis paljon heikommalle jäälle.

Vaikka taistelu onkin haastava, niin melkein kaikki muut asiat ovatkin sitten menneet pieleen.


12. Darth Malak - Star Wars: Knights of the Old Republic

Pääroisto on ihan ok, ympäristö on hieno ja eeppisyys on suhteellisen korkealla. Kahden mahtavan soturin taistelu. Mikä siis voisi mennä pieleen?

Pelkästään pelin taistelumekaniikka syö mielekkyyttä merkittävästä, varmistaen että tämä taistelu oli heti vähintään maininta. Mutta se mikä tämän tuhoaa kokonaan ei ole vaon siinä, miten huonolta se taistelu todella voikaan tuntua. Malak nimittäin kuuluu sarjaamme "Pelkurit". Kun hän heikkenee tarpeeksi hän pakenee ja kerää elinvoimansa taas täyteen. Miksi tätä taistelu pitää pitkittää? Toisen puolen ajastaan Malak tappelee ja ajoittain ryhtyy käyttämään vain paria hyökkäystä joista toinen voi tainnuttaa hahmon, jolloin et voi tehdä muuta kuin ottaa vahinkoa.

Tämä taistelu oli tuomittu alusta asti, mutta se olikin vielä huonompi.


11. Lady Arkham - Batman: Telltale Series

Taistelu itsessään on suhteellisen mielekästä ja ympäristö on hieno. Mutta kun huomioidaan aiemmat hetket pelissä, niin tämä taistelu kalpenee tunnelmassa, hahmoissa ja tarinassa. Koko tämä asetelma siitä että Vicky on pääroisto, ei vain toimi. Tähän kun lisätään se, että tässä taistelussa tulee vaikutelma siitä että Batmanista on tehty tarkoituksella heikompi taistelija ja Vickystä parempi, vahvistaa tämän taistelun heikkoutta.

Viides osa pelistä on selvästi se heikoin ja tämä on yksi syy miksi näin on. Kokeilu on ok, kun tehty oikein. Tämä ei ole sellainen tapaus. Liian tehokkaaksi tehty roisto, jonka ei pitäisi olla edes roisto. Nämä ovat niitä osia jotka syövät kaiken mielekkyyden tästä taistelusta.


10. Archfiend - Dragon Age: Origins

Tämä on jälleen yksi sellainen tapaus jossa pääroisto on erittäin hyvä. Siksi onkin todella suuri sääli että loppuhuipennus ei vain yllä samalla tasolle. Se miten peli päättää loppuhuipennuksen on myös hieno, mutta matka siihen pisteeseen on ei ole sitä. Nämä ovat syitä miksi tämä on näinkin alhaalla.

Tämä on sellainen tapaus jota ei alemmaksi voi laittaa, koska vihollinen on niin hieno. Mutta tämä on pakko huomioida koska taistelu ei ole järin hieno. Pelissä oleva High Dragon ja taistelu Flemethin kanssa ovat olemmat todella hienoja, mutta tätä ei sitten voitu tehdä sillä tavalla.

Ainoa iso ongelma on se, että tämä taistelu on väärällä tavalla vaikea. Tässä taistelussa haaste tulee siitä, että kentälle tunkee kokoajan vihollisen kätyreitä hankaloittamaan kaikkea ja niitä tulee niin paljon että kaikki aika menee niihin. Kun tähän lisätään se että DA:O ei ole taistelussa muutenkaan se paras mahdollinen, niin tässä tapauksessa ollaan kuilun reunalla. Liian paljon tuntuu että taistelua ei käydä Arkkipaholaista vastaan, vaan tämän soturilaumaa. Se on väärä lähestymistapa.


9. Sorceress (Saucer battle) - Spyro: Year of the Dragon

Jotenkin niin turha lisä, eikä mukana ole yhtään eeppisyyttä. Siihen se kaikki loppuviimeksi kulminoituu, eeppisyyden puutteeseen. Spyro sarjassa pääroistot ovat jättäneet paljon toivomisen varaa, mutta pomotaistelut ovat olleet todella hyvin tehtyjä. Sitä oli myös ensimmäinen kohtaaminen Sorceressin kanssa. Tämä lentävillä lautasilla taistelu on Bonus maailman loppuhuipennus ja pelin oikea lopetus. Sääli on tosin siinä että tässä ei ole mitään sellaista, mikä jättäisi todella hyvän vaikutelman. Tässä kohtaa ollaan ensimmäisen Spyron Gnasty Gnorc tasolla, vaikka pitäisi olla toisen Spyron Ripton tasolla.


8. Jigsaw - Punisher

Tämä on jälleen yksi tapaus jossa pääroisto on hyvä, mutta taistelu ei niinkään. Tässä on päästy suhteellisen koviin sfääreihin kun vastassa on Iron Man pukua käyttävä roisto joka kulkee nimellä Jigsaw on mutta on aika kaukana itse hahmosta, ei järin hyvä asia sekään.

Idea on asetelma on erinomainen, mutta toteus ontuu pahasti. Tämä taistelu on sanalla sanoen tylsä. Taistelu käydään pääasiassa pommeilla ja muu aika käytetään vihollisen välttelyyn. Tämä peli on lähes kokoajan ollut räiskintää ja vihollisten armotonta kuulustelua. Tämä taistelu ei pidä sisällään kumpaakaan.

Se että taistelussa käytetään pääasiassa räjähteitä ja muu aika vältellään tekee siitä todella tylsän ja aika kehnon loppuhuipennuksen pelille, joka on onnistunut tarjoamaan paljon mielekästä tekemistä.


7. HAOS - Resident Evil 6 (Chrisin Kampanja)

Eräs hyvä asia tästä voidaan sanoa. Tätä pomovihollista ei kierrätetä. Siinä missä Jaken kampanjassa tapellaan jatkuvasti Ustanakin kanssa ja Leonin kampanjassa Simmonsin kanssa, niin tämä on poikkeus, mutta ei järin hyvä sellainen. Tämä on sellainen perusiso ja kova hirviö joka syö kunnolla ammuksia ja jolla on se yksi ratkaiseva heikko kohta. 

Tämän lisäksi tähän loppuhuipennukseen sisältöö todella surkea pako hukkuvasta kompleksista. Tämä jälkimmäinen lisäys tuo taisteluun vain lisää riippakiviä jotka vievät sitä kohti pohjaa.


6. Gnasty Gnorc - Spyro the Dragon

Näinkin iso järkäle ja ainoa mitä hän tekee, on joko seisoo paikallaan tai juoksee karkuun. Pomotaistelun ei kuuluisi olla pelkkää takaa-ajoa. Tämä on todella huono päätös erittäin hyvälle pelille. Normaalit pomoviholliset tappelivat enemmän vastaan kuin pääpiru. 

Tämä on sellainen tapaus jossa loppuhuipennus on jahtaamaista, juoksemista ja tasohyppelyä, ei niinkään taistelu, mitä sen pitäisi olla, etenkin kun vihollinen on sen oloinen, että hän on taistelija. Hero's Tail teki tämän vihollisen kohdalla sen, mitä tämän pelin olisi pitänyt tehdä.


5. Clayface - Batman: Arkham City

Kuten Telltalen Batmanissa, myös Rocksteady on tehnyt pari mokaa ja nekin, loppuhuipennuksen kanssa. Se että Savinaama on viimeinen vihollinen on valtava pettymys, etenkin kun huomioi ne viholliset joita vastaan on taisteltu matkan varrelle. Ra's Al Ghul, Mr. Freeze ja Deadshot kaikki oli tehty erittäin hyvin. Clayface tuntuu siltä että hänet on tehty paljon järeämmäksi mitä hän on oikeasti on ja kun kyseessä on loppuhuipennus niin valinta on entistä huonompi.

Tämän taistelun kanssa tuntuu siltä että loppuhuipennuksessa ei ole sitä eeppisyyttä mitä siihen todella tarvittaisiin. Tämä tavallaan parempi kuin edeltäjässä (ei paljoa) mutta paljon huonompi kuin seuraajassa. Sääli on myös se, että tämän kautta lopetus myös kärsii.


4. Mutated Wesker - Resident Evil 5

Tämä on näin pohjalla parista syystä. Tärkein syy on se, että tämä taistelu tuhoaa täysin yhden parhaan pääroiston videopelihistoriassa. Muoto jonka Wesker ottaa on naurettava ja kaikenlisäksi ei kuvasta yhtään häntä itseään. Sen lisäksi tapa jolla hänet nujerretaan on myös surkeasti valittu. Kaikki todellinen eeppisyys puuttuu.

Ympäristö on juuri oikeanlainen, mutta se onkin sitten se ainoa osa. Tämä kirpaisee vielä enemmän, koska pari kertaa aiemmin tässä pelissä yhteenotto Weskerin kanssa on tehty oikein hyvin. Tilanne joka johtaa tähän oli myös hyvin tehty, joten mitä tapahtui, miksi näin.

Tämä on erittäin hyvä esimerkki siitä, miten todella hyvä roisto, on osana todella huonoa loppuhuipennusta. Tämä on todella ikävä seikka koska tämä on Albert Weskerin loppu. Toteutustapa on todella huono.


3. Galactus - Ultimate Marvel vs Capcom 3

Ottaen huomioon että kyseessä on tappelupeli, niin tämä pomotaistelu tuntuu aika typerältä. Taistelet satoja kertoja itseäsi isompaa pahista vastaan. Hänen iskunsa tuntuvat ja osaa niistä on erittäin hankala väistää. Galactus on juurikin sellainen pomovihollinen joka on todellakin väärällä tavalla vaikea. Haaste ei tule siitä, ettetkö osaisi taistella, haaste tulee siitä että osaatko kaikki liikkeet (joita ei siis opeteta) ja osaatko reagoida juuri oikeaan aikaan. Tämä pomotaistelu tuntuu isolta kasalta superiskuja jotka joko väistät tai kuolet. Sen lisäksi ennen tätä vihollista pitää tapella illuusiovihollisia vastaan, jotka olisivat olleet parempi pomotaistelu kuin tämä.


2. Dr. Fullmigati - Incredible Adventures of Van Helsing

Aloitetaan siitä, että tätä pahista ei juuri ole aiemmin nähty, hän nyt vain on se pääpahis. Ei kovin hyvä alku. Sen lisäksi hän taistele isolla koneella, ihan ok ratkaisu. Valtaosan taistelusta joudut taistelemaan valtavaa määrää robotteja vastaan joita pahis kutsuu apuun, huono ratkaisu. Fullmigati käyttää valtaosan ajasta huudellen lausahduksia, jotka toistavat itseään erittäin nopeasti, ei hyvä. Fullmigatin kone ei ole sieltä näyttävimmistä päästä mutta se on ongelmista pienimpiä.

Tämä taistelu kaatuu siihen että pääroistolla ei ole persoonaa ja taistelu on pääosin sitä, että joko tuhlaan aikaa siihen kun pikkuhiljaa tuhoan pesiä joista robotteja tulee, tai yritän niistä huolimatta satuttaa pomovihollista. Tämä taistelu on erittäin pitkäveteinen ja todella huonosti suunniteltu. Sen lisäksi, tämä huipennus muuttuu äkkiä ärsyttäväksi ja nyt on kyseessä sentään Van Helsing peli.


1. Hyron Project / Zhao Yun Ru - Deus Ex: Human Revolution

Tässä taistelussa on melkein kaikki mitä surkea pomotaistelu todella tarvitsee. Erittäin huono pääroisto, ei juuri yhtään hyvin tehtyä haastetta, ei juuri eeppisyyttä saati mielekkyyttä. Tämä taistelu ei ole vain tylsä, se on oikeasti raivostuttavan huono.

Tästä taistelusta on erittäin vaikea keksiä mitään positiivista ja se on todella paljon se, sillä mikään muukaan pomotaistelu ei tässä pelissä juuri napannut, mutta tämä on huonompi kuin yksikään niistä, selvästi.

Kun pomotaistelusta (saati siitä minkä pitäisi olla loppuhuipennus) ei keksi mitään hyvää, niin silloin on menty lähes legendaarisella tavalla metsään ja syvälle.