Itse olen vähän sellainen että tykkään fyysisistä kopioista. Ne näyttävät hienolta hyllyssä ja ovat jotakin konkreettista. Mutta samalla on pakko sanoa että digitaalisilla kopiolla on se pysyvyys ja kätevyys etunaan.




Samaa vanhaa enemmän tai vähemmän





Kung%20Fu%20Panda_Showdown%20of%20Legend


Legendaaristen Legendojen Välienselvittelyä yhdessä ja erikseen


PlayStation plus



Kung Fu Panda: Showdown of Legendary Legends

Elokuvat Kung Fu Pandasta ovat olleet oikein hyviä. Ensimmäinen varsinkin oli erityisen mieleenpainuva ja laadukas tarina jossa runsaasti huumoria, toimintaa unohtamatta. Mukana myös vaikuttava joukko erinomaisia ääninäyttelijöitä. Tästä asetelmasta saisi varmasti oikein hyvän tappelupelin kuten Tekken näin yhtenä esimerkkinä. No tilanne ei ole ihan sellainen. Tämä peli on nimittäin enemmänkin Super Smash Bross tyylinen tappelupeli. Itse en oikein pidä siitä pelityylistä joten kyllähän se hieman rajoittaa kiinnostusta. Mutta jos itse olen suuri SSB:n ystävä ja Kung Fu Panda on kova sana, niin tässä on peli juurikin sinulle.


Mitä tulee pelattavuuteen, niin peli toimii oikein hyvin. Hahmoja on erittäin paljon sillä avainhahmot kahdesta ensimmäisestä elokuvasta ovat mukana aina Po:sta ja Shifusta Sheniin ja Tai Lungiin. Valikoimaa riittää ja hahmoissa on oikeasti jotain omaa sillä hahmot vaativat hieman opettelua jotta kaikki niksit onnistuvat. Peli ei ole sieltä helpoimmasta päästä, mutta tätä selittää hieman se että itse en ole pelannut tälläisiä taistelupelejä yhtä paljon kuin vaikka Injusticen tai Soul Caliburin tyylisiä. Kikka on kuitenkin siinä että kun opettelee yhden hahmon todella hyvin, niin kyllä tässä pelissä pärjää.

Pelimuotoja on vain muutama ja isona juttuna on tournament tyylinen pelimuoto jossa pelaaja pyrkii olemaan viimeinen pystyssä oleva hahmo pyramidissa. Jokainen taistelu ei kuitenkaan ole samanlainen, sillä luvassa on myös taisteluita jossa pelaaja on osa ryhmää.


Vaikka peli onkin hienon näköinen ja toimii erittäin hyvin, puhumattakaan siitä että se on hyvin uskollinen elokuvien tyylille, niin itse en vain saanut tästä mitenkään erityisen paljoa irti. Syynä on se että tälläinen taistelutyyli ei vain tarjoa samaa mitä perinteinen. Kung Fu Panda hahmot ovat kuitenkin ihan hyvä lisä.

Kokonaisuutena Legendaaristen Legendojen Välienselvittely on ihan toimiva peli. Se sopii hyvin vähän nuoremmille mutta monien muiden taistelupelien joukossa tämä ei vain pärjää vertailussa.


+ Kung Fu Panda tyyli

+ Paljon pelattavia hahmoja


- Smash Bross tyylinen taistelumekaniikka


Arvosana: 6,2


Hyvä



Forma.8.jpg?1513728407


Luotaimen seikkailut luolastoissa


PlayStation plus



Forma.8

Tässä on peli josta saa parhaan käsityksen pelaamalla sitä itse. Kyseessä on erittäin yksinkertainen peli jossa on kuitenkin pelattavaa aika paljon ja haastettakin löytyy. Tätä voisi kuvailla Metroidvania tyyliseksi peliksi ja vaikka henkilökohtaisesti vihaankin tuota termiä, niin tässä tapauksessa se kuvaa tätä peliä varmaan parhaiten.

Pelissä ei juuri kerrota pelaajalle oikein mitään vaan kaikki pitää itse hahmottaa. Pelaaja alkaa ohjata pientä pallomaista luotainta jolla tarkoitus olisi sitten tutkia vierasta planeettaa, ennenkaikkea sen lukuisia luolia ja kaikkea mitä sieltä löytyy. Luotain saa pelin edetessä lisää ominaisuuksia joiden avulla sitten palataan taaksepäin ja ohitetaan este josta ei aiemmin päästy eteenpäin.


Pelkkää rauhallista tutkiskelua tämä peli ei ole sillä luolastoissa on paljon esteitä ja vihollisia jotka muuttuvat koko ajan vaarallisemmiksi. Luotaimen ohjaaminen on hieman kömpelä, mutta ennenkaikkea todella hidasta. Se saa pelin tuntumaan valtaosan ajasta hitaalta laahustamiselta, sillä mitenkään erityisen mielenkiintoinen peli ei ole kyseessä. Pulmia tulee vasta aika ajoin, usein vihollisten muodossa joiden tuhoamiseen tarvitaan tiettyjä taktiikoita. Pomoviholliset ovat tietenkin astettava kovempia paloja.

Peli on varsin laaja, mutta se on niin tylsä että itse ne juuri jaksanut kiinnostua siitä muutamaa tuntia pidempään. Keräiltävää ja löydettävää riittää, mutta peli ei vain nappaa mukaansa saati kannusta jatkamaan. Tietyssä pisteessä tulee vastaan hetkiä joissa tuntee olevansa todella eksyksissä, varsinkin jos on unohtanut että mitä viimeksi tulikaan tehtyä ja mihin oltiinkaan matkalla.


Forma.8 on peli jolta ei kannata odottaa kovin paljoa. Se on näppärä peli jossa on omanlaistaa viehätystä. Se ei kuitenkaa kanna kovin pitkälle sillä peli on hyvin lyhyen ajan kuluttua, hyvin tylsä.


+ Tutkimusmatkailu

+ Luotaimen kehittyminen


- Tylsä

- Hidas


Arvosana: 4,8


Huonommalla puolella 



Animehenkinen visuaalinen romaani joka ei vain nappaa sitten yhtään.



PlayStation plus


Xblaze Lost: Memories

Sanoisin että jos peli ei 15-30 minuutissa yhtään nappaa, niin sen melko varmasti sivuuttaa. Yleensä annan pelille mahdollisuuden jossa siinä on vähänkin jotakin kiinnostavaa. Tässä on kuitenkin sellainen tapaus joka onnistuu tarjoamaan niin huonon alun, että kiinnostus lopahtaa erittäin nopeasti.

Itse kuvailisin pelin visuaaliseksi romaaniksi/novelliksi. Tämä peli on kuin animesarja, kaikessa pahassa mitä vain keksin. Graafisesti peli näyttää kyllä hyvältä mutta itse olen huomannut että jos en ymmärrä puhuttua kieltä, niin se on hyvin luotaantyöntävä seikka. Tämän pelin kohdalla tulee valtava määrä tekstiä ja pelaamista on luvassa erittäin hyvän ja sekin on kaikki aika tylsää puuroa.

Tarina seuraa pinkkitukkaista tyttöä joka seikkailuun lähdettyään kohtaa Nobodyksi itseään kutsuvan naisen joka alkaa opastaa häntä maailmassa joka on jotakin muiden maailmojen välitilaa. Tähän kaikkeen sekoittuu joukko muistipalasia sekä päähenkilön pikkusisko. Itse en tiedä mitään pelisarjan muista peleistä ja täytyy sanoa että tämä peli juuri saanut kiinnostustani puoleensa. Luettavaa on paljon ja jos tarina ei yhtään kiinnosta niin ei tätä tekstimäärää jaksa alkaa selvittää.

Minulle Xblaze Lost: Memories on kuin anime sarja jota on jostakin satunnaisesta syystä katsonut yhden jakson ja joka ei ole millään tavalla napannut, joten ei sitä sitten tultu katsottua loppuakaan. Tämän pelin tapauksessa täytyy todeta että tämä on sellainen peli jossa ei ole oikein mitään kiinnostavaa. No, Nobody on mielenkiintoinen hahmo mutta se ei riitä kun puheesta ei ymmärrä mitään ja kaikkea tekstiä ei vain jaksa alkaa lukea.


+ Anime tyyli

+ Nobody


- Ei oikein mitään mielenkiintoista

- Valtava määrä tekstiä

- Monella tavalla todella rasittava/naurettava/ärsyttävä...


Arvosana: 2,0


Surkea



Psykopassi ja pakollinen onni


PlayStation Plus



Psycho-Pass: Mandatory Happiness

Toinen PS+ joko ei ole oikein muuta kuin visuaalinen romaani. Tämä tosin on parempi kuin Xblaze Lost. Idea näiden kahden välillä on erilainen, vaikka ne aluksi vaikuttavatkin todella samanlaisilta. Tämän kohdalla uudelleenpeluu arvo on korkeampi koska kyseessä on satunnaisiin valintoihin keskittyvä peli. Satunnaisilla tarkoitetaan oikeasti todella satunnaisia. Se on erittäin suuri miinus.


Pelissä pelaaja valitsee toisen kahdesta hahmosta ja pääsee osaksi Psycho-Pass animen peliversioon, hyvin heikkoon sellaiseen. Pelaaja pääsee osaksi erikoisjoukkoa cyberpunk tyyliseen maailmaan jossa ihmiset voidaan vangita ennakolta, perustuen heidän potentiaaliseen rikollisuuteensa. Psycho-Pass, on se millä tämä skannaus tehdään.

Tarina on oitis paljon kiinnostavampi kuin Xblaze Lostissa ja muutenkin tämän peli on ihan kivan tyylinen. Hahmoissa on paikoin todella paljon tyyliä ja sisältöä mikä kannustaa jatkamaan pelaamista, ainakin sen yhden läpipeluukerran. Sääli onkin että kyseessä on lähemmäs pelkkää lukemista, itse kun en tuota japania (luulisin) ymmärrä.


Itselleni tämä on iso kynnys. Jos en ymmärrä kieltä, niin se lisää kynnystä. Jos pitäisi kuunnella lukemisen sijaan, niin se olisi oitis plussaa. Varsinkin kun lukemista on aivan naurettavan paljon. Ennen ensimmäistä päätöstä pitää selvitä tekstivyörystä ja siitä seuraavaan päätökseen taas uudesta tulvasta tekstiä. Päätökset ovat aika usein aika mitättömiä, mutta muutamissa tapauksissa huono päätös johtaa Game Over tilanteeseen ja sitten sietää toivoa että tallennus on lähellä tai koko roska pitää aloittaa alusta.

Tekstiä pystyy nopeauttamaan hyvin paljon, jopa sivuuttamaan aivan kaiken, mutta se ei ole tälläisten pelien idea. Sääli onkin että se tuntuu ihan hyvältä ratkaisulta, sillä ensimmäisen pelikerran jälkeen tekstitulvassa ei ole enää oikein mitään mielekkyyttä.


Ideallisesti Psycho-Pass animeen perustuva peli olisi ollut oikein hyvä idea, jos olisi tehty paremmin. Tässä pelissä on aivan liikaa luettavaa ja aivan liian vähän päätöksetekoa, saati oikeaa pelattavaa. Kyllä tämä häviää tarinapeleissä 100-0 Telltalen heikoimmillekin peleille. Kokonaisuus kärsii tästä todella pahasti eikä tätä peliä voi suositella oikeastaan edes sarjan faneille, ellei sitten halua isoa kasaa luettavaa.


+ Psycho-Pass tyyli

+ Tarinassa ja hahmoissa on puolensa


- Aivan liikaa luettavaa

- Aivan liian vähän pelattavaa/päätöksiä


Arvosana: 3,0


Pettymys



Kingdom%20Classic.jpg?1517097779

Olipa kerran, keskellä synkkää metsää...



Valtakunnan rakentamista päivästä ja yöstä toiseen




Kingdom: Classic

Hyvin nopeasti peli opettaa perusteet siitä miten peliä pelataan, loppu pitääkin sitten opetella itse. Nappuloita on ihan vain muutama. Pelissä liikutaan oikealla tai vasemmalle, joko hissuksiin ratsastaen tai laukaten. Loppu onkin sitten komentojen antamista ja tuurilla seilaamista. Kingdom: Classic on idealtaan erittäin simppeli peli. Tavoite on pitää valtakunta pystyssä mahdollisimman pitkään, pelin kokoajan vaikeutuessa.


Idealtaan peli on hyvin samankaltainen kuin Don't Starve, mutta paljon yksinkertaisempi. Pelissä aloitetaan siitä että sytytetään leirituli. Sitten palkataan väkeä ja ostetaan näille joko jousi metsästykseen tai vasara rakentamiseen. Kultaa pelissä saa mm. Puiden kaatamisesta tai eläinten ampumisesta. Sitä saa myös jokaisen yön jälkeen ja öisin viholliset hyökkäävät. Lisää väkeä on syytä hankkia ja tehostaa puolustusta. Väkeä löytyy pienistä leireistä metsistä ja kun valtakunta laajenee, myös leiritulta voi kehittää ja samoin rakennelmia, kuten muureja ja jousiampujien torneja, puhumattakaan maatiloista. Ajoittain voi tavata myös kauppiaan tai löytää uuden hevosen. Myös aarteita voi löytyä.

Suuri osa pelistä on täysin sattumasta kiinni. Jousiampujat joko osuvat eläimiin tai eivät ja liikkuvat ihan miten itse lystäävät, vaikka aivan väärään suuntaan. He menevät oikealla, vaikka vasemmalla olisi tusinoittain jäniksiä. Kultaa pelissä on rajallisesti ja siksi pitää tarkoin miettiä mihin panostaa, tarvitsetko enemmän jousimiehiä vai rakentajia? Molempia et välttämättä saa jos haluat kehittää valtakuntaa ja hankkia myös maanviljelijän.


Omalla tavallaan Kingdom: Classic on koukuttava peli. Sen isoin ongelma on kuitekin se liiallinen satunnaisuus koska silloin tuntuu että oikealla taktiikalla ei vain ole kovin isoa jalansijaa. Ensimmäiset päivät ovat kaikkein hektisimpiä ja sitten peli alkaa muuttua hyvin nopeasti, hyvin paljon vaikeammaksi. Vihollisia tulee todella paljon ja kun tähän lisätään se että jousiampujat ampuvat ihan miten sattuu, niin kyllähän sitä haastetta tulee, mutta väärällä tavalla.

Toinen ärsyttävä seikka on siinä, miten vähän sitä rahaa oikeasti tulee, vaikka olisi kuinka kehittynyt valtakunta. Paljon pitäisi tehdä, mutta pelin edetessä, rahan saanti tuntuu vain hidastuvan. Tämä tosin johtuu siitä että kaikki vain muuttuu kalliimmaksi. Siinä pitää miettiä mitä oikeasti haluaa.

Myös hevonen on aika heikko, se uupuu erittäin äkkiä ja aluetta on paljon, varsinkin sitten, kun valtakuntaa on ehtinyt laajentaa kahteen suuntaan ja paljon.


Kaikessa yksinkertaisuudessaan Kingdom: Classic on ihan kiva peli. Se ei yritä olla mitään erityisen monimutkaista. Perusteet ovat simppelit ja muutenkaan pelissä ei ole mitään ihmeellisempää päämäärää. Sinun tulee ainoastaa pitää kruunu itselläsi ja laajentaa valtakuntaa, sekä puolustaa sitä pimeyden voimilta.


+ Simppeli

+ Omalla tavallaan koukuttava


- Liian paljon on kiinni tuurista

- Tuntuu muuttuvan kokoajan "hitaammaksi"


Arvosana: 6,5


Loistokas



Uncanny%20Valley.jpg?1516049710

Pikku hiljaa avautua kauhutarina


Outo Laakso- hypoteesin ympärille rakentuva synkkä ja verinen selviytymiskauhupeli.


PlayStation plus



Uncanny Valley

Peli on jotakin jota ei osaa edes katsoa sillä "oikealla tavalla" jos hypoteesi ei ole millään tavalla tuttu. Itse olen jossakin yhteydessä joskus kuullut siitä ja tiedän mihin se liittyy, mutta yksityiskohdat olivat epäselviä. Sen pohjalta tätä peliä alkaa pelaamaan omanlaisellaan tavalla, odottaen tiettyjä asioita, jotka sitten tulevatkin pian vastaan. Uncanny Valley on peli, joka kannustaa useampaan pelikertaa, mutta harmillisesti, se lankeaa myös siihen kaikkein pahimpaan sudenkuoppaan johon tälläinen peli vain voi langeta.


Graafinen ulkoasu on todella luotaantyöntävä. Tämä on sellainen peli joka ei ole hyvällä tavalla 8bit tyylinen, vaan suoraan sanoen hieman ruma. Jos tämän puolen voi sivuuttaa niin kyseessä on aika lyhyt, mutta syvällinen, synkkä ja ajatuksia herättävä peli. Monella tavalla kyseessä on selviytymiskauhupeli joka on samalla valintoihin pohjautuva.

Pelaaja ohjaa Tom nimistä painajaisten riivaamaa miestä joka aloittaa yövartijana uudessa työpaikassa jossa elämää ei ole nimeksikään, muuta kuin hänen esimiehensä Buck ja asuintaloa hoitava Eve. Samalla kun painajaiset riivaavat hänen untaan, alkaa hänen vartioimassaan rakennuksessa tapahtua outoja asioita. Entä mitä tapahtuu alemmissa kerroksissa, joihin Tom ei saa mennä?


Uncanny Valley on kuin kauhuelokuva ja siitä saa eniten irti ensimmäisellä pelikerralla ja varsinkin silloin jos hypoteesi on aivan vieras, silloin monet asiat tulevat yllätyksenä. Pelissä pelaaja tekee valintoja joiden pohjalta tapahtuvat hieman muuttuvat. Lopetuksia on muutama ja niiden joukossa on todella häiritsevää ja raakaa tavaraa. Peli ei ole oikeastaan vaikea, mutta yksi ratkaiseva moka voi johtaa siihen että peli päättyy ja silloin pitää aloittaa aivan alusta.

Pelin pituus on tunnin luokkaa mutta huonoa on se, että tietyt tapaukset ovat sellaisia joiden "tietäminen" ei todellakaan ole itsestään selvää. Suurin heikkous on kuitenkin se että intro pelissä on hyvin rasittava. Se ei kestä kauaa mutta se pitää aina käydä läpi kun peli alkaa. Tämä alkaa ärsyttää hyvin nopeasti. Peli on pitkälti ajan tappamista. Yksi työvuoro kestää noin 5 minuuttia, jonka jälkee pitäisi mennä lepäämään. Pelaajan ratkaisut neljän päivän aika määrittävät sen mihin peli lopulta etenee.


Uncanny on peli jonka oppii lopulta ulkoa eivätkä sen avainasiat ole mitenkään vaikeita hahmottaa. Pelissä on kuitenkin tiettyjä mekaniikkoja jotka eivät ole kovin itsestäänselviä. Muutamia keräiltäviä esineitä löytyy ja kun pelin maailma ei ole laaja, niin se ei ole vaikea tehtävä. Haastavaksi peli muuttuu viimeisenä päivänä, jolloin kuoleman uhka kasvaa ja sitä kautta uhka Game Overista.

Outo Laakso on parilla tavalla todella kiinnostava peli. Sen graafinen ulkoasu ei ole kovin hyvä ja pelattavuudessa on omat heikkoutensa, lähinnä se että pelihahmon juoksemista on rajoitettu. Tämä muuttuu rasittavaksi siinä kohtaa kun peliä pelaa uudelleen alusta ja pitäisi taittaa matkoja nopeasti. Tosin kun peli on näin lyhyt ja pienemmän porukan tekemä niin ei tulisi odottaa ihmeitä.

Parasta pelissä on ehdottomasti se mysteeri, mikä liittyy Outo Laakso hypoteesiin. Tämä on pelin suurin koukko ja sitä on käytetty todella hyvin, varsinkin kun sitä ajattelee. Ensimmäinen pelikerta on se paras ja uskaltaisin väittää että jos hypoteesi on aivan vieras, niin tästä saa vähän enemmän irti, kun kaikki tulee yllätyksenä. Itse osasin odottaa tiettyjä asioita ja tarinapainotteisten pelien ystävänä, tiettyjä asioita aavistelin alusta asti.


Kokonaisuutena Uncanny Valley on ikävän lyhyt mutta hyvin kirjoitettu peli. Tarina on hyvä ja se korjaa ulkoasun suurimmat heikkoudet. Ei paljasteta hypoteesista tai pelin tarinasta sen enempää sillä tämän pelin kokeee ihan siinä tunnin sisällä.


+ Outo Laakso-hypoteesin käyttö

+ Valintoihin pohjautuva tarina


- Graafinen ulkoasu

- Lyhyt

- Muutamat sudenkuopat joihin peli lankeaa


Arvosana: 6,4


Hyvä



1849.jpg?1516147675

Light 'em up


Villin lännen tulitaistelua jossa tyyli kuin sarjakuvassa




Western 1849 Reloaded

Ensivaikutelma on erittäin positiivinen. Peli on todella hienon näköinen ja kaikkialla vastaan tuleva sarjakuvamainen graafinen ulkoasu on sekin todella miellyttävä. Erinomaista on myös se että toiminta on sekin todella hyvää. Pelissä liikutaan suojien lomassa ja ammutaan vihollisia. Peliin pääsee todella nopeasti sisään ja pian huomaa että kyseessä on aika paljon liikkuvia osia. Aseita on useita ja mahdollisia tehosteita ja varusteita sitäkin enemmän. Varusteita voi myös kehittää kullalla jota saa pelaamalla peliä.


Tarinakin pelissä on ja se on erittäin simppeli. Olet palkkionmetsästäjä ja kun nujerrat kaikki roistot, pääset sheriffiksi. Ei juuri mitään sen ihmeellisempää. Länkkäri 1849 ladattu, ei yritäkään olla mitään sen ihmeellisempää. Pelissä ammutaan pahiksia ja kerätään pisteitä huipputulokseen. Ensin voi pelata pelin vain helpolla vaikeusasteella ja vaikeammat aukevat vasta kun helpommat on läpäisty.

Aluksi tuntuu että peli on nopeasti pelattu, sillä samat kentät ja viholliset toistuvat nopeasti. Tämä ei kuitekaan ole ihan näin, sillä kun vaikeusastetta nostaa, niin kampanja pitenee ja vihollisia tulee kokoajan enemmän ja tehokkaampia. Yhdessä suojassa ei ole suojasta jokaiseen suuntaan ja liikkumisen ja ampumisen lisäksi pitää muistaa ladata ja mahdollisesti hyödyntää muitakin aseita/varusteita.

Vihollisia on muutamia erilaisia. Perus rosvo kantaa pelkkää revolveria, mutta meksikolainen kantavat tuplapistooleja ja kaljupää haulikkoa. Vastaan tulee myös puukonheittäjää ja dynamiitin heittäjää. Viholliset kestävät myös enemmän vahinkoa ja tekevät enemmän vahinkoa. Pelistä tulee todella nopeasti todella vaikea, mutta sitä kautta se pakottaakin hankkimaan parempia varusteita. Kultaa on aina todella rajoitetusti, joten pelaajan täytyy päätää panostaako hahmon kestävyyteen vai tulivoimaan.


Länkkäri 1849 on yksinkertainen peli, mutta se on todella koukuttava peli kun siihen pääsee vähän enemmän sisälle. Se on monella tavalla todellä yksinkertainen, mutta se on myös oikeilla tavoilla monipuolinen. Jokaisen aallon jälkeen pelihahmo saa satunnaisia tehosteita joista hän voi valita yhden. Jotkut kestävät vain yhden kierroksen kun taas toiset koko loppuajan. Näitä tehosteita ovat niin loputtomat panoksen (ei siis tarvitse ladata), vampyyriaseet (saat siis elinvoimaa takaisin) tai se että ammut kaksi luotia kerralla. Mukana on myös haasteita joilla saa elinvoimaa takaisin. Tälläiset pienet lisät tuovat peliin todella paljon vaihtelua.

Tässä on juurikin sellainen peli joka ei yritä olla mitään ylimääräistä ja siksi se tekee ne muutamat valitut asiat todella hyvin. Peli miellyttävää pelattavaa ja se kannustaa pelaajaa parempaan suoritukseen kerran toisensa jälkeen. Pikku hiljaa pelihahmo kehittyy ja muuttuu kokoajan kovemmaksi lännenmieheksi, revolverisankariksi jolle ei ryttyillä. Tämä on juurikin niitä pelejä joissa tulee pikku hiljaa paremmaksi, kun siihen pääsee enemmän sisään.


Kokonaisuutena kyseessä on simppeli peli, mutta oikealla tavalla simppeli. Se on helppo oppia mutta se on sen verran haastava, että siinä pitää kehittyä. Graafinen ulkoasu on todella hienon näköinen ja pelattavuus toimiva. Yksinkertaisuudessa ovat myös ne pelin heikkoudet, tätä kun ei välttämättä jaksa pelata kovin kauaa kerralla, etenkin kun huomaa miten hitaasti sitä kultaa oikeasti saakaa ja kehitettävää olisi vaikka kuinka.


+ Länkkäri tunnelma

+ Sarjakuvamainen tyyli

+ Mielekäs toiminta


- Tähtäämisen tietty kankeus

- Yksitoikkoisuus


Arvosana: 7,8


Erityinen