Neuvoston taustalla onkin jotain paljon suurempaa

 

The Council on viisiosainen kokonaisuus jossa jokainen osa on jaettu muutamaan pienempään osaan. Kun kaiken käy kerralla läpi, eivät päätökset sun muut ehdi juuri hautua mikä tavallaan sääli, sillä kokonaisuuteen mahtuu varsin paljon yllättäviä käänteitä, osa varsin synkkiä.

 

 

Neuvosto kaikessa kokonaisuudessaan

The Council on kyllä sellainen peli joka tuntuu todella omalta koska itse todella pidän tarinallisista peleistä joissa valinnat ovat isossa osassa kokonaisuutta. Siinä mielessä täytyy todeta heti että ensimmäinen jakso; Mad Ones, saattaa hyvinkin olla pelin paras osuus ja antaa ehkä vähän väärän kuvan siitä mitä peliltä voi lopulta odottaa, sillä muutaman jakson jälkeen alkaa tuntua hyvin selvältä että kyseessä ei ole samanlainen tapaus kuin monet Telltalen pelit olivat. Council on varsin erilainen, eivätkä valinnat tunnu loppuviimeksi niinkään merkittäviltä kuin ne aluksi vaikuttavat. Tietyt päätökset kyllä johtavat tiettyihin lopputuloksiin, mutta ne ovat vain hämäystä.

 

Historian kulisseissa

Käymättä taas läpi kaikkea mitä ensimmäisen osan arvostelussa sanoin, kiteytän sen verran että pääpaino pelissä on keskustelujen käyminen ja asioiden selvittäminen. Tieto on valtaa ja iso osa tästä näkyy siinä, miten paljon pelaaja pystyy pelin hahmoja manipuloimaan ja käyttämään hyväkseen. Kaikki temput eivät toimi kaikkiin sillä tietyt hahmot ovat immuuneja tietyille lähestymistavoilla, mutta voivatkin sitten olla hyvin heikkoja joillekin muille. Pelaajan keräämä tieto auttaa tatkiikan valinnassa sillä pelihahmon ominaisuudet kehittyvät pelin edetessä pelaajan ratkaisusta riippuen ja siinä samalla pelin tarina aukeaa kokoajan enemmän. Välillä tehdään isompia päätöksiä jotka tosin lähemmäs joka kerta ovat kahden vaihtoehdon välillä päättämistä.

Council sijoittuu 1700 luvun loppupuolelle, suureen kartanoon eristyksissä olevalla saarella, jonne monen eri valtion vaikutusvaltaiset henkilöt saapuvat päättämään historian kulusta. Tuttuja historian hahmoja löytyy niin George Washingtonia kuin Napoleon Bonaparteakin jotka lienevät niitä huomattavasti tunnetumpia kuin vaikkapa Johann von Wöllner. Pelin tarina vaikuttaa aluksi hyvin tavalliselta mahdolliseen historiaan sijoittuvalta salaseuran piiriin keskittyvältä tarinalta, mutta puolen välin jälkeen matto vedetään täysin pelaajan jalkojen alta ja peli kääntää aivan uuden sivun ja lähemmäs kaikki muuttuu. Tarinaa spoilaamatta voidaan sanoa että tarinaan mahtuu monta aika synkänkin puoleista käännettä, paljon okkultistisia viittauksia ja salaliittoteoriasävytteisiä puolia, puhumattakaan taustalla olevista tekijöistä, jotka tekevät loppupuolesta, hyvin erilaisen.

 

Kovien päätösten pulmapeli

Vaikka The Council vaikuttaakin aluksi samalla tavalla tarinalliselta seikkailupeliltä kuin Telltalen vanavedessä tulleet tapaukset, on kyseessä huomattavasti pulmapainotteisempi tapaus. Mukana on muutama varsin haastavia pulmakohtia jotka koettelevat todella hermoja, puhumattakaan että muutamien kohdalla väärä ratkaisu voi olla aika kova niitti. Ensimmäisen episodin ensimmäisen päätöksen pysyvä merkki on syytä ottaa tosissaan ja kun vastaavia tilanteita tulee kovin vähän, niin niihin ei osaa varautua, sitten kun seuraavan kerran tärähtää. Itse en pelin pulmista juuri perusta sillä vaikka muutama niistä ihan näppärä onkin, niin ne tuntuvat silti pääasiassa pelkiltä hidasteilta.

Paljon parempaa sisältöä tarjoavat keskustelut eri hahmojen välillä. Keskusteluja on pääasiassa kahdenlaisia, tavallisia jutusteluja joissa voi oppia lisää tietoa hahmoista ja mahdollisesti saavuttaa eräänlaisia hyödyllisiä ominaisuuksia sekä vastapainona täysiä yhteenottoja joiden panokset yleensä ovat astetta kovemmat ja virheitä on vain pieni määrä. Näissä tilanteissa korostuvat hahmojen henkilökohtaiset ominaisuudet varsinkin vahvuudet ja heikkoudet. Pelin helposti parasta antia ovatkin juuri nämä osuudet. Aina välillä vastaan tulee myös isompia päätöksiä jotka ohjaavat peliä siihen suuntaan miten tarina etenee. Tämä määrittää sen mitä pelaajan pitää tehdä viedäkseen tarinaa eteenpäin. Harmillista on tosin se että nämä isot päätökset yleensä ovat tylsäsi valintoja kahden vaihtoehdon välillä. Tätä tosin paikataan hieman sillä, että pelaaja voi täysin hetken mielijohteesta kääntää takkinsa myöhemmässä vaiheessa peliä.

Episodien loppupuolen ratkaisujen olisi määrä johtaa tarinaa tiettyä reittiä eteenpäin, mutta harvemmin tämä todella iskee, sillä usein tuntuu että nämä ratkaisut ovat todella marginaalisia ja tarina etenee aina samaan pisteeseen, riippumatta siitä mitä pelaaja tekee. Peli tosin onnistuu erinomaisesti syyllistämään pelaajaa sillä aina jakson lopussa tulee tiivistelmä siitä mitä pelaaja saavutti, mitä hän olisi voinut vaihtoehtoisesti saavuttaa ja missä hän epäonnistui. Varsinkin loppupuolella alkaa tuntua että näitä vaihtoehtoisia reittejä on hyvin vähän ja alkupuolen ratkaisuvat eivät nekään vaikuta tarinan kulkuun juuri mitenkään, vaan enemmän siihen, mitä tietoa pelaaja saa käyttöönsä ja miten hän voi sen kautta tulkita tapahtumia ja miettiä omia ratkaisujaan ja menettelytapojaan.

 

Taktinen varsin yllättävillä tavoilla

Muutamilla tavoilla Council onnistui todella hyvin yllättämään ja haastamaan pelaajaa. Sanoisin että itse opin todella pelaamaan tätä peliä vasta tuossa kolmannen jakson aikana ja todella vasta sen jälkeen, mikä voi olla vähän myöhäinen aika. Tosin tämä johtuu siitä että siinä vaiheessa aloin miettiä aivan uutta taktiikkaa hahmon kehityksen suhteen. Aluksi mietin lähinnä sitä että mikä ominaisuus tuntuu sopivan siihen mikä itseä kiinnostaa ja miten haluaisi hahmoa rakentaa. Itse aloitin etsivänä ja panostin erityisesti psykologiaan ja valppauteen, ohessa myös kuulusteluun ja logiikkaan, mutta ohessa erityisesti myös okkultistin salatieteisiin, manipulointiin ja tiirikointiin. Pelin edetessä tosin myös muutamat muut ominaisuudet nousivat yllättävän korkealle, erityisesti lingvistiikka ja väärentäminen. Osittaisena syynä tähän ovat erilaiset erityiset ominaisuudet jotka tuovat mukanaan bonuksia. Näillä ominaisuuksilla on tietyt vaatimukset jotka täyttämällä ne aktivoituvat, näitä ovat yleensä parin tietyn ominaisuuden nostaminen tietylle tasolle. Myös tietyt valinnat tarinan aikana tuovat mukanaan muutamia muutoksia, positiivisia tai negatiivisia.

Eräs osa taktiikkaa on myös kokemuspisteiden kerääminen jossa korostuu tiedon hallinta ja asioista perillä oleminen. Kokemuspisteitä saa kerätyistä esineistä kuin myös vahvuuksien ja heikkouksien selvittämisestä puhumattakaan heikkouksien hyödyntämisestä. Nämä osat korostuvat myös tehosteiden saavuttamisessa, sillä voittamalla tarpeeksi monta yhteenottoa saa tehosteen, mutta sama pätee myös siihen, jos häviää yhteenottoja. Tämä on eräs asia mitä aloin käyttää vasta puolen välin jälkeen, eli tarkoituksella pyrkii kohtaamaan vahvuuksia, jotta saa kokemuspisteitä ja pysyviä tehosteita. Tehosteita voi nimittäin saada siitäkin jos selvittää hahmojen kaikki vahvuudet ja heikkoudet.

Yksi osa kokonaisuutta ovat myös rohdot joilla voi hetkeksi aikaa paljastaa kaikki keskustelussa mukana olevan hahmon vahvuudet ja heikkoudet, poistaa omat status efektit, saada lisää suorituspisteitä tai tehdä seuraavasta suoritteesta ilmaisen. Avainasemassa on osittain myös se, että ei tarpeettomasti säästele, sillä rohtoja on joka paikassa ja oikeaan aikaan käytettynä niistä on paljon apua. Itsellä on vähän taipumus säästää turhan pitkään, mutta tämän pelin kanssa oppii myös käyttämään tarvikkeita jotta saa kokemuspisteitä kun kerää tarvikkeita.

 

Kyseenalaista kaikki ja epäile kaikkia

Tarinallisesti kaikki monimutkaistuu kokoajan enemmän ja tietyn pisteen jälkeen kaiken näkee aivan uudenlaisessa valossa. Mutta siinä samalla nousee mieleen ajatuksia siitä, että onko kaikki oikeasti sitä miltä näyttää. Tämän lisäksi monien hahmojen kanssa joutuu jatkuvasti kyseenalaistamaan sen että mitkä heidän motiivinsa ovat ja voiko heihin edes luottaa. Päätökset perustuvat varsinkin lopussa puolen valintaan ja monissa tilanteissa joutuukin tarkkaan miettimään mikä olisi paras toimintamalli kyseiseen tilanteeseen. Harmillista on että pelin kanssa vähän karkaa mopo käsistä lopussa eikä kokonaisuus toimi samalla tavalla miten se varsinkin aluksi toimii. Council ei kestä loppuun asti vaan alkaa lopulta muuttua varsin turhauttavaksi. Ajoittain se johtuu todella tylsistä puzzleista ja joskus jatkuvasta ympäriinsä ravaamisesta.

Erityisesti ympäriinsä ravaaminen ärsyttää siinä vaiheessa kun ei voi olla varma että missä kaikkialla edes voi käydä, tarkistamatta asiaa ja tätä vain korostaa se että tiettyjä esineitä ei voi saada kuin vasta tietyn osuuden jälkeen, mutta ne ovat yleensä paikoissa, joissa on jo tullut käytetyä useita kertoja. Monesti tietyt paikat ovat suljettuina tietyissä vaihessa ja sitä kautta kaikkia esineitä ei voi varmuudella saada enää myöhemmin, mikä vain lisää rasittavuutta. Pelialue ei ole se kaikkein isoin ja paikat tulevat kyllä tutuiksi, mutta silti mukana on se tietty epäilys siitä, mitä oikeasti voi tehdä milloinkin.

The Council on hyvin epätasainen kokonaisuus. Kaikki alkaa todella hyvin mutta varsinkin puolen välin tienoilla kokonaisuus alkaa merkittävästi heikentyä eikä peli lopulta ole yhtään niin mahtava mitä se ensimmäisen jaksan perusteella vaikuttaa olevan. Pelissä on monia hyvin taktisia puolia ja omanlaisensa erinomainen tyylikkyys mikä näkyy hahmon bonusominaisuuksissa ynnä muissa. Se ei kuitenkaan pelasta isoa kokonaisuutta jonka jaksotus on vähän niin ja näin ja jonka ideat eivät vain kanna loppuun asti, hyvästä alusta huolimatta. Myös lopetus tuntuu varsin laiskalta sillä vaikka se on erittäin hyvin tehty ja siinä on enemmän liikkuvia osia kuin missään muussa osassa peliä, niin epilogi on todella tylsästi tehtyä asioiden aukiselittämistä.

---

Yhteenveto

The Council on yllättävä tarinallinen seikkailupeli, varsinkin jos siihen uppoutuu ilman mitään ennakko-odotuksia, kuten itse pääsin uppoutumaan. Mukana on paljon piinaavia kohtia ja kovia valintoja ja yllättävän raskastakin tavaraa. Pulmat syövät nautintoa ja loppukohden peli tuntuu toistavan itseään aika pahasti. Tämän lisäksi jaksotus myös vähän ontuu eikä peli tunnu ottavan irti kaikkea sitä potentiaalia mitä voisi. Mutta kaiken tämän lomassa piilee yllättävän syvällinen ja haastavalla tavalla taktinen mysteeripeli jossa hahmonkehitys on yllättävän omanlaisensa.

 

+ Yllättävä tarina

+ Taktinen hahmonkehitys

+ Eri ominaisuuksien ja taktiikoiden käyttö

 

- Heikko jaksotus ja tietynlainen toisto

- Ympäriinsä ravaaminen

- Puzzlet

 

Arvosana: 7,2

 

Loistava