Kick their ass

 

 

Peli joka antaa aivan uuden merkityksen lausahdukselle: Aivoton ammuskelu. Tyyliseikat ovat enemmän kuin kunnossa ja monella tavalla tämä tuo mieleen PS2 aikakauden ja monet silloin tutuiksi tulleet pelit. Kuten myös muutamat viimeaikoina tulleet pelit jotka tuovat ks aikakauden mieleen.

 

 

 

Asehauta Hurme

Alunperin PS2 aikakaudella kahden pelin voimin vaikuttanut pelisarja joka ei silloin tullut tutuksi pelinä, mutta joka tuli myöhemmin tutuksi animena. Nykyään on helpompaa linkittää tämä peli tyylillisesti useaan toimintapeliin tai animee ja on vaikea sanoa että mikä tuli ensin ja mikä vaikutti mihinkin, tekemättä taustatutkimusta. Animepuolella Hellsing ja Vampire Hunter D tulevat mieleen (ilmestyivät reilusti ennen Gungravea) ja pelipuolella Devil May Cry ja BloodRayne joista toinen ilmestyi ennen ja toinen jälkeen.

 

Animefiilistä synkässä tunnelmassa

Gungrave on sen tyylinen kokonaisuus että jos anime tai aiemmat pelit eivät ole tuttuja, voi tähän olla suhteellisen haastavaa päästä sisään, tarinan suhteen. Pelin päähenkilö, Grave, on 99% ajastaan täysin vaiti ja antaa aseiden hoitaa puhumisen. Graven tyyli on oikein hienolla tasolla ja valta ruumisarkkutyylinen ase jota hän kantaa mukanaan tuplapistoolien lisäksi, on todella animehenkinen lisäys. Voisi sanoa että Grave on miesversio Bayonettasta, mutta koska Grave tuli ensin, on Bayonetta naisversio hänestä (ulkoiselta tyyliltään). Heissä on tyylillisesti monia samanlaisia vivahteita. Grave ei ole päähahmona mitään erikoista, hänen asunsa on hieno, mutta muutoin tälläinen goottityyli ei hänen tapauksessaan toimi samalla tavalla, miten se toimii vaikka Alucardilla Hellsingissä. Grave on toiminnallisessa mielessä kuitenkin hyvä lisä kokonaisuuteen ja hänen varusuksensa ja taitonsa todellakin luovat erittäin intensiivisen lopputuloksen josta ei puutu ammuttavaa.

Tarinassa Graven päämäärä yhdessä ryhmänsä ja pomonsa Mikan kanssa on kukistaa huumekartelli Raven, eli pääasiassa sen neljä pomoa. Tarina ei tämän pelin kautta merkittävästi aukea ja voi olla hieman vaikeaselkoinen, monella tavalla todella japanilainen, mutta jos verrataan vaikkapa Wanted: Dead pelin tyyliin, niin ei läheskään niin kiusallinen, ylinäytelty ja samalla kehnosti toteutettu. Gungrave G.O.R.E toimii parhaiten aivot narikkaan tyylisenä näyttävänä toimintapläjäyksenä jossa tarina on kiva lisä, mutta ei varsinaisesti paranna kokonaisuutta merkittävästi. Jos on suuri animen ystävä, saa tästä mahdollisesti heti vähän enemmän irti. Peli ei ole erityisen huono, mutta se ei myöskään ole sellainen "must play" tapaus, vaan monella tavalla vähän sellainen välimallin tapaus. Peli ei ole erityisen pitkä, mutta se tuntuu pitkältä.

 

Aivotonta ammuskelua, mutta tyylillä

Gungrave on räiskintäpeli, hyvin selvästi. Kyllähän pelissä on erilaisia muuttujia jotka tuovat hieman vaihtelua, mutta pääasiassa kyseessä on lähemmäs paras esimerkki aivottomasta räiskinnästä. Tämän pelin kanssa ei tarvitse merkittävästi miettiä, mutta jos haluaa hyviä arvosanoja kentistä, niin silloin pitää hieman keskittyä siihen mitä tekee. Perustasolla Grave käyttää kahta pistoolia, loputtomilla ammuksilla, kuten Devil May Cryn Dante. Arkulla pystyy lähietäisyydellä lyömään ja monet erikoishyökkäykset tehdään myös arkulla, mutta niissä vaihtoehtoja on aivan eri tavalla, sillä jotkut hyökkäykset tehoavat hyvin kauas, kun taas toiset lähelle. Pistooleja käytettäessä vaihtoehtoja on myös jokunen. Suora räiskintä on pätevä vaihtoehto, sillä pelissä on automaattitähtäys joka helpottaa merkittävästi kaikkea, riittää että rintamasuunta on vihollisiin päin. Muitakin vaihtoehtoja on, mutta pistooleilla voi räiskiä vain menemään ja monet ongelmat ratkeavat. Arkulla lyöminen taas on täysi vastakohta, sillä se on hyvin epätarkkaa jos vihollinen ei ole aivan edessä ja tämä on merkittävästi vähemmän luotettava metodi. Kumpaakin taktiikkaa voi kehittää pelin edetessä ja kyllä tästä toimintavariaatiosta löytyy itselle sopivia vaihtoehtoja.

Vihollisia on jokunen erilainen, mutta valtaosa sekoittuu nopeasti yhdeksi massaksi. Jotkut ampuvat kaukaa, jotkut lyövät läheltä, joillakin on kilpi ja joillakin on erikoisempia aseita. Pääasiassa kilpiviholliset ovat niitä jotka pakottavat käyttämään muutakin kuin pistooleja, mutta aseilla on sen verran monta erilaista vaihtoehtoa että kaikkiin tilanteisiin on vaihtoehtoja. Siitäkin huolimatta että räiskinnässä on erilaisia vaihtoehtoja, on tilanne monesti kuitenkin se, että suoralla ja silmittömällä räiskinnällä pärjää kaikista parhaiten ja sinne väliin voi sitten heitellä erikoistemppuja kun mittareissa on tarpeeksi turboa. Tämä ei ole sellainen taktinen tai hienovarainen räiskintä vaan ihan suoraa ramboilua, joka tosin voi olla samalla aikaa vaikeustasosta riippuen melko vaativaa. Itseääntoistava peli joka tapauksessa on kyseessä sillä pelin useasta kymmenestä kentästä kaikki noudattavat aivan samaa kaavaa. Pelihahmo liikkuu eteneepäin ja ampuu kaiken mitä vastaan tulee. Keräiltäviä esineitä ei ole, nuolet näyttävät aina minne pitää edetä ja muutenkin peli lähentelee monesti puuduttavaa tasoa, mutta onnistuu silti olemaan sen verran mielekästä pelattavaa, että sen jaksaa hyvin läpäistä vaikka sitten yhdellä istumalla. Vaikka kenttiä on paljon, niin ne läpäisee monesti noin 10 minuutissa ja jotkut helposti alle sen.

 

Arcadeasenneella uudelleenpeluuarvoa

Se mikä lisää pelin uudelleenpeluuarvoa ja pakottaa hieman miettimään että miten lähestyy toimintaa, on pelin arvostelusysteemi, mikä myös määrittää sen että paljonko pelaajalla on resurssia hahmonkehityksessä jokaisen kentän jälkeen. Pelissä arvostellaan kentän läpäisynopeus, tapettujen vihollisten määrä prosentteina, jäljellä oleva elinvoima, kombo tai tyyli. Arvosteluasteikko on se tuttu D-S ja kaikkien tulosten keskiarvo. Mitä parempi arvosana niin sitä enemmän pisteitä, joilla voi sitten kehittää hahmon elinvoima, tulivoimaa ja taitovalikoimaa. Tietyt ominaisuudet ovat selvästi parempia kuin toiset, mutta jokaisella on oma tyylinsä, millä sitten tehostaa paremman arvosanan saamista seuraavissa kentissä. Tällä asetelmalla pyritään myös kannustamaan pelaajaa yrittämään jo läpäistyjä kenttiä uudestaan ja uudestaan, sillä vain opettelemalla kenttiä, pystyy ne läpäisemään mahdollisimman tehokkaasti kaikilla arvosteluosa-alueilla.

Komboa pystyy pitämään yllä kun ampuu vihollisia yhtäjaksoisesti, mutta myös tietyt ympäristön hajoavat esineet pitävät komboa yllä, ongelmallista on tosin se, että etukäteen ei voi tietää että mikä hajoaa ja mikä ei, varsinkin kun jotkut asiat joiden selvästi pitäisi hajota, eivät hajoa. Houkutus on siis pitää tulitusnappia automaalilla ja kokoajan pohjassa, mutta silloin pelihahmo liikkuu hitaammin ja jos näköpiirissä ei ole ammuttavaa, kombo katkeaa. Grave on muutenkin liikkeissään hitaampaa sorttia, mikä tosin on ymmärrettävää kun hän raahaa arkkua mukanaan. Kombosta on hyvin vaikeaa saada S arvosanaa jos ei tiedä että mistä vihollisia tulee ja minne pitää edetä jotta on kokoajan jotain ammuttavaa kiikarissa. Tyyliä taas saa kun tappaa vihollisia lopetusliikkeillä tai käyttää pelihahmon muita ominaisuuksia kuten raivotilaa tai erilaisia arkkutekniikoita. Nämä kaksi osa-aluetta ovat ne kaikista vaativimmat sillä varsinkin kombo katkeaa erittäin helposti. Kentän nopea läpäisy ei ole ongelmallinen eikä myöskään kaikkiean vihollisten tappaminen. B arvosana on loppuviimeksi melko simppeli saavuttaa. Sanotaan että itse en merkittävästi lämminnyt kenttien opettelulle, sillä tietyssä vaiheessa ne alkavat mennä aika sekavaksi, jolloin ei merkittävästi enää edes yritä saada huippupisteitä kun tietää että ensimmäisellä kerralla se tuskin onnistuu. Monesti kentissä nimittäin tulee kohtia jotka on kuin tehty kombon katkaisemiseen, mikä tuntuu melko epäreilulta.

Monella tavalla Gungrave GORE tuntuu PS2 aikakauden peliltä, jollaisia on tullut vastaan viime aikoina useampi. Evil West ja Wanted: Dead tulevat ensimmäisinä mieleen ja Gungrave on se peli joka on näiden kahden välillä. Tässä tosin on se arvostelusysteemi, joka Evil Westistä jonkin kehittäjän aivopierun vuoksi jäi puuttumaan. PS2 tyylinen asetelma tuntuu erityisesti siinä, että peli on melko hyvän pituinen, suhteellisen simppeli ja mukava pelata, vaikka siinä selviä puutteitakin on. Parhaiten voisi kuvailla siten, että tämä on hyvin selvä PS2 peli, vaikka sen pitäisi olla sulavuudessaan hiotumpi PS4 peli. Peruskivaa räiskintää ja näyttävää toimintaa, mutta myös melko aivotonta.

---

Yhteenveto

Gungrave GORE on hyvä peli, se ei kuitenkaan ole mitenkään erikoinen eikä vaadi mitään erikoista. Sitä ei pysty pelaamaan silmät kiinni, mutta aika lähellä raideammuskelua se lopulta on, pelaaja  vain täytyy hoitaa myös liikkuminen. Tyyliseikat ovat toiminnassa kuitenkin kunnossa ja erikoisliikkeet näyttävät todella hienoilta. Tarina on vähän niin ja näin, mutta peli on selvästi ja ensisijaisesti tarkoitettu näyttäväksi ammuskeluksi josta on pyritty tekemään melko helposti lähestyttävää. Mitään erikoista tämä ei ole, mutta PS2 kauden tunnelmaa tällä toimintapelillä saa kyllä hienosti luotua.

 

+ Näyttävä räiskintä

+ Toiminnan erilaiset variaatiot

+ Arvostelusysteemi

 

- Tarina

- Erittäin vähän vaihtelua

- Suht tönkkö ohjattavuus

 

Arvosana: 6,2

 

Hyvä