Väinömäisen sotareki

 

 

Kalevalan linna

 

 

 

 

Taru Kalevalasta

Kaleva-aiheisia pelejä on hyvin vähän, mikä vain osoittaa että tälle aiheelle ei uskota olevan merkittävää yleisiö. Kaleva on aiheena todella kiinnostava ja muutenkin Pohjoismaisista mytologioista näkisi enemmänkin pelejä, vieläpä muistakin uskonnoista kuin muinaisnorjalaisesta. Kaleva ei ehkä ole se parhaiten peliksi taipuva kokoniasuus, mutta Kalevania on merkki siitä että aiheesta saa kyllä aikaiseksi vaikka mitä, jos vain viitsii yrittää ja itse ehdottomasti kiinnostaa.

 

Mieleni minun tekevi...

Pelin päähenkilö on tietenkin Väinö itse. Kalevalan ehkä tunnetuin sankarihahmo ja vanha parrakas velho joka kanteletta soittelemalla teki vaikka mitä eepoksessa, kuten lauloi Joukahaisen suohon. Väinämöinen teki saagan aikana yhtä ja toista, mutta ei ollut missään nimessä ainut eepoksen sankarihahmo sillä Lemminkäinen ja Ilmarinen onnistuivat myös tekemään merkittäviä asioita joista on taruja kerrottavaksi. Kalevania summaa tarinallisesti muutamat pääasiat Kalevalasta. Väinömäinen ottaa yhteen Joukahaisen kanssa, päätyy tukkanuottasille Louhin kanssa ja loppuhuipennuksena on tietenkin yksi Kalevalan tunnetuimpia taruja, Sammon ryöstö. Nämä tilanteet on muutettu pelimäiseen muotoon varsin onnistuneesti, mutta yleisellä rytmityksellään Kalevania on aika heikko kokonaisuus, sillä se ei isommin ota aikaa kertoakseen mitään ihmeellisempää mitä Väinömäisen saagassa tapahtui, vaan se enemmänkin ottaa niitä alkutapahtumia, jotka liittyvät Joukahaiseen ja Ainoon, pompaten sitten hyvin nopeasti Sampoon. Materiaalia olisi ollut paljon enempäänkin ja koska tarinallisesti peli etenee todella hätäisesti, se näkyy myös pelin kokonaispituudessa, mikä on aika vaatimaton. Pelin läpäisee parissa tunnissa, vaikka saavutukset sitten kannustavatkin tekemään enemmän, metroidvaniatyyliin.

Koska pelissä keskitytään vain yhteen pelihahmoon, niin tarinallisesti ei olisi varmaan ollut iso työ kertoa tarinaa vähän paremmin ja avata eri tapahtumia pelissä vähän enemmän, vaikka kentät olisivat sitten olleet suoraviivaisempia, jokusilla vaihtoehtoisilla haasteilla ja piilotetuilla esineillä. Aloitus on todella lupaava sillä siinä Väinämöisen yhteenotto Joukahaisen kanssa on tehty oikein hyvin ja tapaus Aino on myös toteutettu oikein hyvin. Sääli onkin että sen jälkeen tämä tarinallinen puoli unohtuu lähemmäs kokonaan ja Väinömäisen matka Pohjolaan on vain sarja erilaisia kenttiä ilman isompaa tarinankerrontaa. Vaikka kansalliseepoksen tilaneet eivät ehkä niitä toimintapelimäisimpiä olekaan, niin kyllä siihen olisi voinut laittaa mukaan vaikka Pohjolon tyttären sanomaan pari sanaa, jota sitten seuraa Louhi sanomassa pari sanaa, jos ei muuten, niin lähinnä pelin seuraavaksi tavoitteeksi. Tämä olisi ollut erittäin hyvä tapa avata kansalliseeposta myös niille, jotka eivät ole välttämättä koskaan edes kuulleet siitä. Kalevania on ehkä vaatimaton peli monella tavalla, mutta tässä olisi ollut selvästi mahdollisuuksia paljon enempään kuin mihin on lopulta sitten päädytty.

 

Kalevan miekka ja riimutaikoja

Pelillisesssä mielessä Kalevania toimii erittäin hyvin ja siitä tulee juurikin sellainen fiilis mikä tulee monista muistakin peleistä jotka yrittävät enemmän tai vähemmän palauttaa mieleen SNES tai peräti NES aikakauden pelitapauksia. Siinä missä Messenger on ottanut paljon vaikutteita Ninja Gaidenista ja Bloodstained Castlevaniasta ei Kalevaniasta tule välittömästi mieleen mikään peli jota olisin itse pelannut, tai ainakaan en osaa sitä välittömästi yhdistää mihinkään, vaikka selviä vaikkeita Duck Talesista ja Mega Manista tuleekin mieleen. Sen SNES tyylinen pelattavuus, ulkoasu ja kenttäsuunnittelu ovat kuitenkin juuri sellaisia josta tulee omalla kohdalla mieleen useampi samaan pyrkivä peli, kuten Shovel Knight. Pelattavuus on todella sujuvaa ja pelistä tulee juurikin sellainen fiilis, että se on osattu rakentuu perusteista alkaen erittäin hyvin. Ohjattavuus ei ole millään tavalla liukas, mitä se monissa retropeleissä helposti on, tai kuten on PS Plussassa huomattu, eikä ohjattavuudessa ole myöskään mitään isompia kankeuksia, vaan se on sujuvaa ja pelaajalla on hallinta Väinämöisestä.

Pelihahmolla on lyömäaseita ja sitten on loistuja joiden yhdistelyllä pelistä saa helposti eniten irti. Omalla kohdalla huomasin perustavana lähinnä lyömäaseisiin ja loitsut olivat kiva lisä, joskin pomotaisteluissa niiden hyödyn huomasi paikoin paljon paremmin ja monissa tilanteissa oikealla loistulla voi päästä jonnekin, missä voi olla salaisuuksia. Kentät eivät ole isoja, mutta niissä on jokusia salapaikkoja, joiden etsiminen olisi sitten pääpelin ohessa ainoa lisätekeminen. Steamissa varsinkin saavutukset ohjaavat pelaajaa etsimään kaikki taikariimut ja farmaamaan rahaa, puhumaatakaan että läpäisemään peli vaikeammalla vaikeustasolla.

Kenttäsuunnittelu rakentuu melko tavanomaiseen tasohyppelyyn, mutta pelaajalle saatavilla olevat seppä Ilmarisen tekemät varusteet voivat nopeasti tehdä rajallisesti hyppivästä Väinämöisestä melkoisen Lepakkomiehen joka pystyy hyppimään merkittävästi paremmin ja liitämään lyhyitä matkoja, jolloin kentissä eteneminen on merkittävästi nopeampaa ja vaivattomampaa. Samalla tavalla myös toiminnasta saa kasvamassa määrin tehokkaampaa kun pelaaja käyttää kentistä löytämiään kolikoita sepän pajalla jossa voi parantaa omaa kestävyyttä, hyökkäysvoimaa tai taikavoimaa. Itse pidin eniten miekasta hyvänä perusaseena ja taiat toimivat lähinnä lisänä silloin kun piti ratkoa joitakin pulmia. Pelattavuudessa ei ole paljoa vaihtelua, mutta parin tunnin pituuteen mahtuu selvästi joukosta erottuvia pomotaisteluita ja esteratoja joiden läpäiseminen on pääasiassa helppoa, mutta erittäin mielekästä ja näyttävää jossa pelin todella retrotyylinen graafinen ulkoasu korostuu todella hyvin ja pelin musiikit ovat juuri niin loistavia, kuin tälläisessä pelissä pitääkin.

 

Harmillisen lyhyt, mutta hyvin tehty

Kalevanian suurin ongelma on sen hyvin lyhyt pituus. Pelissä ei ole hirveästi tekemistä, mikä kannustaisi palaamaan pelin pariin uudestaan, vaan tämä on enemmänkin niitä pelejä jonka pelaa sen kerran ja se on pitkälti sitten siinä. Itse läpäisin pelin kahdessa tunnissa ja kyllä siinä jäi lisää kaipaamaan. Huomioiden pelin hinta, ei tästä nyt ehkä hirveästi enempää olisi voinut vaatia ja kokonaisuus tuntuu enemmänkin sellaiselta aloittavalta projektilta jossa hieman vielä opetellaan juttuja. Peli on siis ehdottomasti tehty hyvin ja pelillisessä mielessä siinä on aika vähän isoja heikkouksia, mutta kyllä siitä monesti huomaa, että tämä on lähinä sellainen yhden miehen projekti.

Sanotaan että jos tälläinen peli olisi tullut vastaan SNES kirjastossa, olisi siitä varmasti saanut aika paljon irti ja jos peliä nimenomaan vertaa SNES pelien joukkoon niin kyllä itse laittaisin tämän sinne parempaan päähän yhdessä Demon's Crestin, Tetris Attacking ja Final Fantasy IV:n kanssa. Demon's Crestin kanssa Kalevanialla olisi vähän yhteistäkin, mutta pointtina on se, että vaikka peli on lyhyt, niin se pärjäisi oikein hyvin vertailussa samanlaisten ja samantasoisten pelien kanssa. Jos sitä taas vertaa moniin muihin retroja aikoija mukaileviin peleihin niin Kalevania sopii siinäkin erittäin hyvin joukkoon, se on aika paljon monia muita helpompi mutta kokonaisuutena se on hyvin tehty, vaikka monia asioita olisikin voitu tehdä paljon paremmin ja laajemmin.

Sanoisin että parin euron hintaan tämä on pelaamisenarvoinen kokonaisuus, etenkin jos omat pelijuuret ovat siellä SNES aikakaudella tai mahdollisesti jopa vähän kauemapanakin.

---

Yhteenveto

Kalevania on toiminnallinen tasohyppely jossa on useita tuttuja ideoita useista retropeleistä. Se on graafiselta ulkoasultaan joukkoon sopiva kokonaisuus erittäin hyvin tehdyllä pelattavuudella. Kalevana toimii näyttämönä ja muutamia poimintoja kansalliseepoksesta on otettu. Peli kuitenkin on rytmiltään vähän hosuvampaa sorttia ja tarinallisuudet jäävät nopeasti syrjään ja pelin läpäisee lopulta hyvin nopeasti. Siinä on puolensa ja mekaniisesti se on tehty hyvin. Vaikka monia asioita jääkin kaipaamaan lisää, niin aihealueesta peli vetää oitis isot pisteet.

 

+ Kaleva aihealue

+ Pelattavuus

+ Näyttävä toiminta

+ Hyvä musiikki

 

- Pituus

- Tarinasta olisi saatu irti paljon enemmän

 

Arvosana: 7,5

 

Erityinen