West.jpg?1543340521

Villi Länsi on ehdottomasti yksi parhaita mahdollisia aikakausia



Red Dead Redemption oli yksi vuoden 2010 parhaita pelejä ja helposti paras Rockstarin peli ikinä. RDR2 on nyt sen ainoa todellinen haastaja. Westerni teema vaikuttaa todella paljon sillä se tuo mukanaan sen erinomaisen tunnelman ja maailman joka vetoaa itseeni todella paljon. Mutta samalla aikaa, mukaan tulevat kaikki ne typeryydet ja heikkoudet, joita Rockstarin peliltä vain voi odottaa.




Punainen Kuollut Lunastus

Red Dead Redemption sarja on ehdottomasti parasta mitä Rockstar Games on koskaan saanut aikaiseksi. Siinä missä Grand Thef Auto tuppaa olemaan täynnä toinen toistaan tylsempiä hahmoja, tehtäviä ja loputonta paskanjauhantaa, onnistuu RDR sentään tarjoamaan vähän enemmän. Selvää on kuitenkin että kun tekijä on sama, niin monia samanlaisia elementtejä löytyy molemmista sarjoista. RDR ei ole täysin vapaa monista heikkouksista joita GTA:stakin löytyy. Pelissä joutuu todella usein ratsastamaan pitkiä välimatkoja kun Fast Travel ominaisuus on todella rajoitettu. Myös monet sivutehtävät ovat vain ja ainoastaan isoja keskisormennäyttöjä pelaajalle koska niistä ei saa oikeastaan irti yhtikäs mitään. Tähän kun lisätään vielä lukuisat tarinalliset heikkoudet niin voisi luulla, että RDR2 ei ole kovinkaan kummoinen peli. Mutta toisin kuin GTA:ssa, RDR:ssa tyyli ja tunnelma ovat erittäin onnistuneita.

Western teemaisia pelejä saisi olla paljon enemmänkin ja itse olen jopa hieamn yllättynyt siitä että ensimmäisen Red Dead Redemptionin myötä ei tullut pientä tulvaa länkkäripelejä. Siis jokunen villiin länteen sijoittuva peli tuli ja oli jo ennenkin, mutta silti tuntuu että genreä ei ole hyödynnetty yhtään niin paljoa kuin olisi voitu. RDR on pitkälti juurikin sellainen peli jollainen sen pitääkin olla. Laajan avoimen maailman länkkäri jossa pelaaja saa tehdä vapaasti sitä, mistä länsi tuli tunnetuksi. 

Koska RDR2 on esiosa edellisellä pelille, niin valtaosa sen käänteistä ei tule mitenkään suurena yllätyksenä ja tavallaan monista tulevaista tapahtumista ei jaksa hirveästi kiinnostua, koska tietää miten kaikki tulee lopulta päättymään. Ensimmäisen RDR:n lopetus on edelleen yksi surkeimpia mitä pelimaailmassa olen nähnyt ja se on lähemmäs täydellinen esimerkki siitä miten surkea tarinan kertoja Rockstar Games onkaan, ehkä jopa huonompi kuin Bethesda ja se on paljon se. Tarinallisesti peli jättää aika paljon toivomisen varaan. Vaikka luvassa on runsaasti yllätyksiä ja monia erittäin tunteikkaita kohtauksia niin aika monet yllätykset, varsinkin ne loppupuolen "isoimmat" yllätykset, eivät oikeastaan tule minkäänlaisena yllätyksenä. Kusipäisien hahmojen suhteen mitään tyydytystä ei ole luvassa, petturihahmoja ovat juurikin ne joita epäilee lähemmäs alusta asti ja viimeinen taistelu jättää pahasti kylmäksi, osittain juurikin siksi, koska pelissä ei vain ole sellaista hyvää pääroistoa, ellei Arthuria lasketa tähän kategoriaan.


Viimeiset lännenmiehet

Arthur Morgan on yksi viimeisiä todellisia lännenmiehiä. Cowboy joka on yhtä aikaa mestarillinen asemies, taitava metsästäjä, armoton palkkionmetsästäjä, kiven kova palkkasoturi ja pahamaineinen lainsuojaton. Arthur on nuoresta asti ollut osa Dutch Van Der Linden jengiä ja on ansainnut paikkansa Dutchin oikeana kätenä ja yhtä tärkeimmistä luottohenkilöistä. Dutchille Arthur on montaa asiaa, lähes kuin oma poika ja yksi niitä viimeisiä miehiä joihin voi luottaa. Epäonnistunut keikka Blackwaterissa pakottaa jengin ahtaalle ja kun kaikista on luvattu palkkio, joutuvat he aloittamaan alusta perässään sekä marshaalit, sheriffit, palkkionmetsästäjät kuin Dutchin verivihollisen Colm O'Driscollin jengi. Dutch on kovassa paineessa kun hän pyrkii pitämään perheensä elossa armottomassa maassa, mutta hänen onnekseen, Arthur on juuri niin armoton, kuin pelaaja vain päättää olla.

Siinä missä ykkösen John Marston oli pahat tapansa jättänyt, pelastusta etsivä pahamaineinen revolverisankari, on Arthur Morgan mies joka tekee mitä haluaa. Tarina asettaa monia, paikoin todella typeriä rajoitteita, mutta kun kyse ei ole tarinasta voi pelaaja olla juuri niin hyvä, paha ja ruma kuin vain haluaa. Lähemmäs kenet vain voi ampua jos siltä tuntuu ja mihin hyvänsä rikokseen voi ryhtyä jos mieli tekee. Pelissä on oma moraalimittarinsa ja huomasin että olen hyvin nopeasti punaisella. Kaikissa puolissa on omat vahvuutensa, mutta mitä enemmän rikoksia tekee, sitä korkeampi palkkio pelaajan päästä luvataan ja varsikin alkuvaiheessa peli, ei pelaaja ole kovinkaan kykenevä kohtaamaan monia vaaroja.

Arthur on sellainen hahmo joka kehittyy pelin edetessä kokoajan enemmän ja pelaaja voi hyvin vapaasti muokata hänen ulkoasuaan heti aluksi, vaatteita on paljon ja jokaista asustetta voi muokata erikseen. Myös parta ja hiukset kasvavat ja niitä voi vapaasti muokata, mutta vain jos niitä on tarpeeksi.

Aluksi käytössä on vain suhteellisen huonoja aseita, vähän rahaa ja heikomman puoleiset statsit. Ensimmäinen kuolema tuli tässä pelissä kun susilauma kävi kimppuun. Yksi villieläimen hyökkäys ja hukka peri oitis. Pelin edetessä Arthur saa enemmnä elinvoimaa, enemmän deadeye mittari ja aseita tulee enemmän käyttöön. Rahalla voi ostaa hienompia vaatteita mutta ennenkaikkea niillä voi tehostaa aseita. Rahan hankkimiseen on paljon keinoja sillä metsästäminen, pokerin peluu ja ihmisten ryöstäminen ovat kaikki potentiaalisia mahdollisuuksia.

Villi länsi on lähestymässä loppuaan ja se näkyy maailmassa. Pinkertonin miehet ovat tekemässä lopun lainsuojattomista mutta vielä on aikaa tehdä kaikkea sitä mitä villissä lännessä oli mahdollista tehdä.


Lone%20wolf.jpg?1571610743

Armoton maa


Arthur Morgan ja John Marston

Arthur Morgan on hahmona kovan paineen alla koska John Marston oli RDR:n ilmestymisen aikaan yksi parhaita pelihahmoja joita Rockstar Games on koskaan tehnyt ja on edelleen. Mutta onko Arthur Morgan sitten parempi tai edes yhtä hyvä, tämän laajan tarinan aikana siitä voi sitten vetää omat johtopäätöksensä. Itse sanoisin että siinä missä Marston oli alusta asti todella kiinnostava hahmo ja sellainen jota oli kokoajan hauska pelata ja josta oppi mielellään lisää, on Arthur erilainen tapaus. Hän enemmänkin sellainen hahmo joka aluksi tuntuu aika normaalilta ahavoituneelta cowboyiltä joka on kova kuin kivi ja armoton. Mutta kun tarina etenee, niin häneen kiintyy yllättävän paljon. Aluksi hän on ihan hyvä pelihahmo mutta kun luku kuusi alkaa, niin hän on yksi parhaita pelihahmoja vuodelta 2018 ja yksi parhaita Rockstar Gamesin hahmoja. Itse en osaa ihan vielä sanoa että kummasta pitäisin enemmän, mutta Arthur Morganilla on hyvät mahdollisuudet lopulta syrjäyttää John Marston parhaana lännenmiehenä, osittain siksi että hänessä on lopulta aika paljon Doc Holliday tyylistä ainutlaatuista särmää ja se on melkoinen saavutus.

Tarinallisesti pyrin välttämään spoilereita mutta alusta jokaisella sarjaa pelanneella on varmasti teorioita siitä, miten Arthurin käy. Häntä ei näkynyt ensimmäisessä pelissä eikä hänestä juuri puhuttukaan, joten mitä tapahtui. John Marston nyt on kuollut mies joka vielä kävelee, mutta Arthurin suhteen, kaikki on vielä mahdollista. Itse mietin että ehkä jossakin kohtaa pelaaja saa päättää mitä tehdä. Ehkä Arthur jättää jengin, kuolee jengin mukana tai jotakin kliseistä westernmäistä tapahtuu. Oma teoriani oli se, että pelaajalla on mahdollisuus päättää muutamasta vaihtoehdosta. Ehkä Arthur päätyy opettamaan Jack Marstonia kun John kuolee ykkösessä, mikä selittäisi sen, miten Jack muutamassa vuodessa tuli niin taitavaksi asesankariksi.

Se miten tarina etenee on Rockstar tasolla yllättävän hyvä. Arthur muuttuu kokoajan paremmaksi hahmoksi ja ykköspeli saa aivan uudenlaista sisältöä ja taustaa. Ykkösessä Dutch Van Der Linde tuntui todella hyvältä ja sympaattiselta hahmolta, mikä herätti kysymyksiä siitä miten tähän päädyttiin, miksi John lopulta oikeasti asettui häntä vastaan. Samaten ykkösessä vastaan tulleet Bill Williamson ja Javier Escuella saavat taustaa osakseen. Mukana on myös paljon uusia tuttavuuksia kuten Hosea Matthews, Charley, Sadie Adler mrs. Grimshaw sekä Micah Bell jotka eivät juuri loistaneet läsnäolollaan ykkösessä. Heistä jokainen on enemmän tai vähemmän onnistunut. Esimerkiksi Hosea on varsin kiinnostava järjen äänihahmo ja Dutchin vasen käsi, kun taas Micah on narkkarityylinen sekasotku jossa on tiettyä tyyliä, mutta sisältöä jättää aivan liikaa toivomisen varaa, tässä on hahmo jossa on potentiaalia, mutta sitä ei ole osattu käyttää sitten yhtään. Tämä pätee myös lainvalvojiin joista Edgar Ross on entuudestaan tuttu, mutta hänen pomonsa agentti Milton on jollakin ihmeenkaupalla, vielä huonommin tehty hahmo kuin Ross ja se vaatii jo aika paljon.


Lännen monet puolet

Ei liene kenellekään yllättävää että tässä pelissä tekeminen ei ihan heti lopu. Päätarina on yllättävän pitkä ja kaikki sivutehtävät mukaanlukien tekemistä ja pelattavaa riittää todella paljon. Harmillista on tosin se, että pelissä on hyvin hankalaa tietää että milloin tarinassa hypätään eteenpäin, eli milloin päätehtävät menevät eteenpäin ja tiettyjä sivutehtäviä ei voi enää suorittaa, tai aloittaa. Koska monet sivutehtävät ovat osia omia jatkumoitaan, voi tämä tarkoittaa sitä että kaikkea ei pysty kokomaan, koska juoni on edennyt tiettyyn pisteeseen.

RDR2 on tosin ottanut mallia Witcher 3:sta siinä mielessä, että monet sivutehtävät ovat sellaisia, että niitä ei välttämättä löydä olleenkaan tai ne tulevat vastaan sattumalta. Tämä pitää pelimaailman kiitettävän rikkaana ja houkuttaa tutkimaan paikkoja. Löydettävää, avattavaa ja tehtävää on todella paljon ja vaikka peli ei samalla tavalla oitis nappaa mukaansa ja koukuta kuin edeltäjä, niin tietyssä pisteessä peliä, se vain vie mukanaan.

Red Dead Redemption vei aikoinaan niin vahvasti mukaansa että huomasin tehneeni valtaosan metsästyshaasteista sun muista ennenkuin tarina oli oikeasti edes lähtenyt käyntiin ja opettanut monia asioita. Deadeye taito oli tullut tutuksi ennenkuin sitä oli oikeasti edes opetettu. Red Dead Redemption 2 ei napannut samalla tasolla ja syynä on se, että tämä on monella tavalla paljon raskaampi, realistisempi, vaikeampi, syvällisempi ja armottomampi peli.


Asesankari, metsästäjä, uhkapeluri palkkionmetsästä ja lainsuojaton

Arthur Morgan kehittyy pelin edetessä, riippuen siitä miten paljon pelaaja mitäkin tekee. Itse uppouduin lopulta todella syvällisesti metsästykseen, kun opin sen säännöt. Siinä missä ykkösessä riitti että tapat eläimen ja nyljet sen, niin tässä pelissä metsästys on lähes taidetta ja todella haastavaa sellaista. Eläimiä on paljon enemmän ja osan niistä löytää täysin vahingossa. Jos en vaatteiden valmistusreseptistä näkisi, en edes tietäisi että pelissä on gilaliskojakin ja vaikka kuinka monta erilaista lintua ja kalaa. Metsästyksessä on monta osaa jotka vaativat pelaajalta paljon. Eläimiä pitää tutkiä, jäljittää ja ampua oikenlaisilla aseilla. Eläimet on luokiteltu 1-3 tähteä asteikoilla ja vain 3 tähden eläimestä voi saada täydellisen turkin mutta vain jos eläimen ampuu asianmukaisella aseella ja tappaa käytännössä yhdellä osumalla päähän, ettei turkki mene pilalle. Tämä vaatii paljon opettelemista, mutta on erittäin palkitsevaa, varsinkin sitten kun alkaa metsästää legendaarisia eläimiä, joiden metsästämiseen uppouduin todella paljon.

Metsästys on kuitenkin vain yksi osa laajaa maailmaa ja sen monia aktiviteettejä. Pelissä on myös haasteita joita suorittamalla voi tehostaa hahmonkehitystä. Nämä haasteet ovat paljon vaikeampia kuin ykkösessä ja ikävä kyllä niistä saatavat palkinnot eivät ole sen kaiken vaivan arvoisia. Varsinkin mestarimetsästäjä haasteet ovat erittäin haastavia tietyssä pisteessä kun taas tarkka-ampuja haasteet ovat loppuakohden naurettavan helppoja. Itse kuitenkin innostuin tekemään asespesialisti haasteet pelkästään nimen takia, hyvänä kakkosena tulivat ne mestarimetsästäjähaasteet jotka saattavat hyvinkin olla tämän pelin vaikeimmat.

Haasteet kulkevat käsikädessä kaiken lisätekemisen kanssa. Eniten kaipaan kuitenkin ykkösen Liar's Dice pelimuotoa joka tuli pelin jälkeen elävään elämään kun sitä tuli kaveriporukassa pelattua aika paljon. Tällä kertaa mukana on sitä tavallista pokeria ja venttiä, mutta uutena on puukkoleikkiä ja dominoa, joista jälkimmäinen tuntuu täydeltä huijaukselta. Myös onkiminen on mahdollista ja paljon paremmin tehtyä kuin vaikka Final Fantasy XV:n vastaava. Mutta kyllä itse tykkäsin eniten metsästyksestä ja toiminnasta.


Gunslinger.jpg?1543340520

Tyylikkyydessä ja tunnelmassa erittäin upea kokonaisuus



Hyvät, pahat ja vielä pahemmat

Toiminta on helposti se isoin juttu tässä pelissä ja se on läsnä kaikkialla. Pääjuonessa tulee paljon hetkiä kun ammutaan, ratsailla ja jalan. Maailmassa liikkuminen on myös aina riski, sillä milloin ja melkein missä vain voi tulla väijytys. Varsinkin aluksi toiminta on hidasta, raskasta ja painavaa kun Arthurin askeleet, juoseminen, ampuminen ja ratsastaminen on kaikki realistista ja raskasta. Kun peli etenee ja hahmo kehittyy, muuttuu toiminta kokoajan paremmaksi. Tässä pelissä pystyy käyttämään kahta pistoolia yhtä aikaa mitä ykkösessä ei voinut tehdä ja mikä oli pelin suurimpia tyylillisä heikkouksia. Asevalikoima saisi olla laajempikin sillä tuntuu että hyvin nopeasti käyttöön tulevat pelin parhaat, tyylikkäimmät ja tehokkaimmat aseet. Volcanic pistooli on helposti järein käsiase ja Schofield revolveri yleisesti tehokkain, jos ei lasketa uniikkeja aseita joita voi saada voittamalla kaksintaisteluita lännen legendoja vastaan. Myös kivääreissä lancaster on nopeasti saatavilla ja yleishyödyllisesti parempaa ei juuri vastaan tule. Haulikoin suhdeen kaksipiippuinen nyt vain on tyylillisesti paras, vaikka puoliautomaatti saattaa olla se paras. Asetyyppejä on useita, mutta kun aseita on tarpeeksi avattuna, niin niiden vaihtaminen on todellista säätämistä. Aseita voi kantaa mukanaan kerralla vain kahta ja nekin tulee helposti jätettyä hevoselle, käsiaseet ovat ainoat jotka kulkevat aina mukana. Tämä on osa sitä raskasta realismia.

Liikkumisessa on myös oma painonsa. Maastossa liikkuminen on raskasta ja siksi hevonen on ensiarvoisen tärkeä. Hevosella pystyy vaihtamaan varusteita ja muutenkin ratsu on liikkuva tukikohta. Tietty vaatetus on sopivaa tiettyyn ympäristöön mutta paksu takki läkähdyttää lämpimässä kun taas ilman sellaista paleltuu kylmässä. Tietyt aseet taas ovat hyviä metsästyksessä kun taas toiset ovat erittäin hyödyllisiä taistelussa. Jousi on metsästyksessä lähes ehdoton varuste ja hiiviskelyssä se on myös hyvä. Lancaster kivääriin mahtuu paljon ammuksia ennenkuin on tarvetta ladata kun taas loppupelissä saatava carcano on tarkka-ampujan unelma. Lähitaistelussa on myös oma painonsa. Nyrkeillä pärjää pitkälle, mutta veitsi voittaa nyrkit helposti ja lähietäisyydellä se voittaa myös tuliaseet. Veitsi on yksi hyödyllisimpiä varusteita mutta pelin edetessä muitakin aseita tulee, kuten machette joka tuo mukanaan oman tyylinsä. Tuliaseiden suhteen peliin kaipaisi enemmän oikeaa vaihtelua ja ennenkaikkea selkeyttä, mutta kaikki muiden varusteiden suhteen, vaihtelua on enemmän kuin tarpeeksi.

Realistisuus tulee usein vastaan siinä tietyssä hitaudessa joka tosin on tehty monella tavalla todella väärin. Eräs esimerkki missä se näkyy todella selvästi, on se, että tietyt asiat joiden pitäisi kestää kauemmin, ovat nopeasti ohi kun taas monet asiat joiden toivoisi olevan ohi nopeasti, kestävät liian kauan. Paras esimerkki on siinä, että kun haluaa polttaa savukkaan, niin pelihahmo vetää kerran henkoset ja sillä sökö, siis miksi, miksi siitä ei ole voitu tehdä pidempään kestävää. Tämä on yksi niitä pieniä asioita joka ottaa päähään viimeistään silloin, kun vihollisia loottaa tapettuaan heidät ja joka kerta se tuntuu niin hitaalta.

Realistisuus ei ole kuitenkaan kaikki kaikessa sillä Dead Eye on pelin parhaita ominaisuuksia. Punasilmällä pelaaja hidastaa aikaa jolloin voi merkata itselleen kohteita jotka sitten ampuu nopeasti. Tämä tekee Arthurista todellisen villin lännen voiman jota ei kannata aliarvioida, mutta loputtomiin sitäkään ei voi käyttää, Arthur tarvitsee lepoa, ravintoa ja peseytyminen olisi myös suotavaa silloin tällöin. Punasilmä kuitenkin nostaa toiminnan hyvältä tasolta erinomaiselle tasolla ja tuo mukanaan aivan omanlaisensa viihdyttävyyden.


Cowboy Up

Villi länsi on ehdottomasti yksi niitä maailmoja joissa on oma viehätyksensä. Se on suuri syy miksi uppouduin tähän peliin niinkin paljon. Päätarinan pelaa ehkä läpi siinä 20-25 tunnisssa ja sivutehtäviin menee helposti saman verran. Kaikki sivutekeminen puolestaan vie oman aikansa. Legendaaristen eläinten metsästäminen vie helposti useita tunteja, ellei kymmeniä tunteja ja kaikkien erilaisten asusteiden aavaamiseen saa varata paljon aikaa koska täydellisten turkisten hankkiminen on erittäin haastavaa.

Pelissä on mukana tietty moraali, mutta se miten tarina etenee, tekee tästä vain näennäistä. Siinä CD Projekt RED, Quantic Dream ja Telltale Games ovat tarinankerronnassa onnistuneet odotuksia ylättävästi, ei Rockstar Games vieläkään pysty samaan. Ajoittain tulee vastaan hetkiä pelaajan pitää tehdä mustavalkoinen moraalivalinta ja joskus mitään valintaa ei oikeasti edes ole, sillä tarina ei tunnu muuttuvan yhtään. Se miten kaikki alkaa asettaa tiettyjä odotuksia ja lähtökohtia mutta kun tarina etenee, niin samalla kun monet asiat korostuvat ja paranevat, mitä nyt Arthur nousee hyvästä pelihahmosta mahtavaksi pelihahmoksi, niin monet käänteet tekevät selväksi että pelaajalla ei ole mitään sanaa siinä, miten tämä tarina lopulta päättyy. Se että tämä on esiosa kertoo jo jotakin. Sanotaan että monet hahmot se asettaa aivan uuteen valoon ja heistä ei pidä yhtään niin paljon mitä aiemmin tai heistä pitää paljon enemmän. Se miten monien hahmojen suhteet muuttuvan ja miten elämä muutttaa hahmoja itseään, luo erittäin hyvät ja kiinnostavat puitteet fantastiselle tarinalle, mutta parhaimmillaankin päästään yksittäsiten kohtausten ja juonikuvioiden kanssa mahtavalle tasolle, mutta aivan liian usein jäädään vain ihan hyvälle tasolle.

Peliä olisi auttanut todella paljon jos mukana olisi ollut hyvä pääroisto ja sitä kautta näyttävä, viihdyttävä ja ennenkaikkea, palkitse loppuhuipennus. Tämän pelin loppuhuipennus ei ole oikeastaan mitään näistä.


Arthur%20Morgan.jpg?1543340516

Arthur Morgan on yllättävän hyvä päähahmo


Päätös vai aloitus?

Red Dead Redemption 2 on monella tavalla samanlainen peli kuin ensimmäinen RDR. Siinä on tietty viesti. Vaikka et eläisi minkään vuoksi, voit silti kuolla jonkin vuoksi. Arthur Morgan ei ole täydellinen mies, hänellä on todella synkkä menneisyys täynnä arpia ja hän on tehnyt pahoja asioita. Pelaajasta riippuen hän voi jatkaa tällä tiellä, muuttuen entistä pahemmaksi, tai sitten pelaaja voi asettaa tavoitteeksi saavuttaa jotakin parempaa, ehkä jonkinlainen pelastus. Mutta millaisen lopun villin lännen miehen oikeasti voivat saada. Monessa tapauksessa sellaisen millaisen John Marston, Dutch Van Der Linde, Edgar Ross ja monet ykkösen hahmot lopulta saivat. Heidän loppunsa oli punainen kuolema, osa heistä pystyi saavuttamaan pelastuksen kuolemallaan ja osa taas ei. Millainen sitten Arthurin loppu tulee olemaan? Pelaaja voi päättää millainen hänen tiensä on ja lopussakin on väliä, mitä tekee. Kaikki ehkä johtaa samaan pisteesee, mutta lännessä harvat miehet elävät vanhaksi, toiset vain kuolevat väkivaltaisemmin kuin toistet.

Kun miettii legendaarisimpia lännenmiehiä, niin harvat heistä kokivat rauhallista loppua. Wyatt Earp ja Bat Masterson kuolivat enemmänkin luonnollisista syistä ja jopa oma suosikkini Doc Holliday yllättäen kuoli rauhallisesti, vaikka sairastikin pitkään tuberkuloosia, joka lopulta tappoi hänet. Mutta heti kun aletaan miettiä pahamaineisempia desperadoja, niin valtaosa heistä ei vanhuuden päiviään nähnyt ja he kuolivat verisesti. Pelkästään näistä asetelmista voi päätellä miten Arthur Morganin tie tulee päättymään, mutta sen voin sanoa että hänen tarinansa päättyy monella tavalla paljon paremmin ja ennenkaikkea järkevämmin kuin John Marstonin. Ainoa mitä siitä oikeasti puuttuu on näyttävä yhteenotto erinomaisen pahiksen kanssa. Loppuhuipennuksensa on kyllä puolensa, vaikka siinä olisi ollut vielä paljon parantamisen varaan.


Yhteenveto


Kokonaisuutena Red Dead Redemption 2 on ehdottomasti yksi vuoden parhaita pelejä. Siinä on paljon heikkouksia ja tyypillisiä Rockstar Gamesin typeryyksiä, kuten jälleen kerran heikko lopetus. Tällä kertaa pahikset ovat entistä huonompia ja muutenkin pelissä ei ole ihan samaa koukuttavuutta ja toimivuutta kuin edellisessä. Mutta toisaalta, pelissä omanlaisensa tyyli, joka pitkässä juoksussa todellakin nappaa mukaansa ja pitää mukanaan. Arthur Morgan on erittäin hyvä pelihahmo ja ehdottomasti yksi Rockstar Gamesin parhaita hahmoja. Hänen tarinansa päätös on selvästi parempi kuin John Marstonin ja muutenkin tapa jolla tämä peli päättyy, jättää paljon paremman vaikutuksen kuin edeltäjä. Onko Punainen Kuollut Lunastus 2 sitten ykköstä parempi, ei välttämättä, mutta tässä on ehdottomasti yksi parhaita Rockstar pelejä koskaan ja yksi parhaita länkkäripelejä koskaan.


+ Arthur Morgan

+ Paljon vaihtelevaa tekemistä

+ Toiminta ja Dead Eye

+ Linkittyminen edeltäjään ja tarinan täydentyminen

+ Western tunnelma ja tyylikkyys


- Tarinan päätös

- Huonot roistohahmot, varsinkin pääroisto

- Chapter 5

- Paljon ravaamista ja hidasta etenemistä

- Tyypilliset Rockstar heikkoudet



Arvosana: 8,5


Fantastinen