Guise%20of%20the%20Wolf.jpg?1504982154

Kirjaa ei pitäisi arvostella kannen perusteella. Se sama viisaus pätee myös peleihin.

 

 

Sanotaan että yksi huono peli saa oitis arvostamaan enemmän niitä keskivertopelejä. Tämä kyseinen peli on sellainen jonka ostin Steamissa suurin alennuksin koska nimi veti puoleensa. Mutta peli itsessään, on ehkä jopa se huonoin peli mitä olen koskaan pelannut. Syy ei ole ideassa vaan sen toteutuksessa.

 

 

 

Tämä on juurikin sellainen peli joka maksoi alennuksineen jotain alle 1€ luokkaa. Ei siis paha hinta kun pelin "kansikuva" oli hienon näköinen ja muutenkin pelin idea tuntui hyvältä. Sitä se nimittäin onkin. Idealtaan peli on todella hyvä ja peli alkaa myös varsin hyvin ja tunnelmallisesti, rakentaen puitteet oikeasti hyvälle pelille.

Pelaaja on alkemisti joka saapuu linnaan jonka alueella liikkuu ihmissusi, matkalla linnaan peto puree alkemistia minkä seurauksena hän itsekin ajoittain muuttuu ihmissudeksi. Päämäränä on poistaa tämä uhka ja mahdollisesti kehittää samalla vastalääke tähän tautiin/kiroukseen.


Ennen kuin pelin aloittaa se näyttää todella hienolta ja tämä hienous näkyy myös ympäristöissä ja ääninäyttlely sekin on varsin hyvää. "Kansikuvan" sarjakuvamainen tyyli olisi omiaan luomaan tunnelmaa, vaikka ympäristöissä onkin käyttetty 3D grafiikkaa. Voisi siis olettaa että peli näyttäisi tältä myös jatkossa. Vaan eipä näytä.

Hyvin nopeasti vastaan tulee muitakin ihmisiä ja oitis käy selväksi että peli on tehty todella kököllä hahmoanimaatiolla joka on kuin suoraan 3D:n alkuajoilta. Kaikki se mitä peliltä tähän asti odotti, meni sitten ulkoisesti siinä. Sanotaan että peliä ei pitäisi suoraan tuomita ulkoasun takia. Final Fantasy VII on ruma kuin mikä, mutta loistopeli. Tämä peli on ympäristöjen suhteen kelvollinen mutta hahmojen suhteen ei. Sitten kun se susi lopulta ilmestyy, niin järin hurjalta se ei näytä, johtuen juurikin graafisesta ulkoasusta, mutta tappava se on.


Jos ongelmat jäisivät tuohon grafiikkaan niin sen voisi antaa anteeksi, mutta se on vasta esimakua sillä kun peliä alkaa pelaamaan niin silloin todelliset ongelmat vasta tulevatkin esiin.

Pelissä tutkitaan paikkoja ja keräillään tavaroita joita sitten viedään satunnaisiin paikkoihin ja yhdistellään. Nämä esineet voivat olla ihan missä päin linnaa tahansa joten peli on pähkinänkuoressa yksi suuri aarteenetsintä. Mitään karttaa ei ole vaan paikkoja pitkää tutkia ja tutkia kunnes esineitä löytyy ja siihen voi mennä oma aikansa sillä jotkut esineet ovat sellaisia että niitä ei meinaa huomata. Tämä on todellakin sellainen "mihin tässä pitäisi mennä" tyylinen peli.

Ajoittain kohdataan myös ihmissusi ja kyllähän siinä kiire tulee kun pitäisi päästä pakoon. Nämä ovat tunnelmallisesti ja ideallisesti hyviä kohtauksia mutta toteutus ontuu aika pahasti. Eräässä kohdassa varsinkin tuntuu että mitään pakoreittiä ei ole ja kohtaus pitää hoitaa vähän soveltaen, etenkin kun hukka odottaa tekemättä mitään, kunnes pelaaja liikkuu. Ihmissusi ei ole erityisen fiksu saati ajatteleva olento, se reagoi vain nähdessään ja liikkuu ennalta määrättyjä reittejä.

Kolmas juttu on susipuoli. Ajoittain pelaaja voi muuttua ihmissudeksi ja liikkua huomattavasti nopeammin. Kestävyyttä ei juuri tule eikä raakaa voimaa. Linnassa on sotilaita, mutta heistä ei ole suurta vaaraa. Siis pelin sotilaat ovat sellaisia että eivät liiku tuumaakaan paikaltaan, edes nähdessään suden joten mitään oikeaa haastetta ei ole. Vaikka pelaaja on susimuodossaan hieman parempi liikkeissään, niin tätä ei juuri käytetä. Ihmissutena olemisesta ei oikein oteta mitään irti.


Se mikä on kuitenkin surkeuden huippu ei ole se mitä pelissä pitäisi tehdä tai mikä pelin idea on, se on ihan puhtaasti toteutus ja nimenomaan vähän kaikessa, mutta eniten se näkyy pelattavuudessa ja ohjauksessa.

Se mikä näyttää erittäin selvästi miten huono peli tämä on, tuntuu siinä kohtaa kun pelissä alkaa liikkumaan ympäriinsä, varsinkin jos sitä tekee nopeasti, vaikkapa susimuodossa. Hyvin usein tuntuu että kun liikkuu suoraa linjaa, niin kentissä törmää näkymättömiin kynnyksiin, kohtiin jotka ovat kuin seinä, kunnes hyppäät yli ja näitä on paljon. Toinen juttu on siinä että hyppiminen on myös vähän niin ja näin ja samoin aivan kaiken tekeminen. Hyppiminen ja liikkuminen ovat kulmikkaita juttuja joista puuttuu se tarvittu tarkkuus.

Peli on myös todella buginen. Eräst hyvä esimerkki on siinä että aarrearkkujen triikikoinnissa yksi arkuista ei reagoi oikin. Sen voi tiirikoida mutta peli alkaa kunnolla bugittaa kun operaation aloittaa. Myös esineiden poimiminen ja käyttäminen on vähän niin ja näin. Joskus tarkkuus on vähän sinne päin ja joskus sen pitää olla just eikä melkein.


Suden valeasu on peli jota voi helposti kuvailla peliksi joka on tehty todella huolimattomasti ja vielä keskeneräisesti. Tämä kaikki nimittäin huipentuu lopetukseen, joita on kaksi mahdollista. Lopetus esitellään luonnoksilla, siis sarjakuvina joita ei ole väritetty tai mitenkään kaunisteltu, ne ovat siis ihan raakoja luonnoksia. Hyvin laiskaa.

Guise of the Wolf on huonoin pelaaminen peli siitä syystä että se tehty todella kehnosti todella monella, ellei jopa kaikilla osa-alueilla. Idea on hyvä ja tarina sekään ei ole mitenkään huono. Mutta kun toteutus kusee kaikilla osa-alueilla niin täytyy sanoa että että tämä peli on rikkinäinen, keskeneräinen ja huolimattomasti tehty.

 

+ Idea on hyvä

+ Tarina on kelvollinen

 

- Toteutus kaikilla osa-alueilla

- Ohjattavuus on surkea

- Graafinen ulkoasu jättää toivomisen varaa

- Keskeneräinen ja rikkinäinen

- Potentiaalin hukkaaminen

 

Arvosana: 1,5

 

Kaamea