Merkkejä huonosta pelisuunnittelusta löytyy todella paljon, siitä kertoo jo pelkästään sekin että tämä on toinen listaus aiheesta. Ehkä niistä hyvistäkin puolista tulee, mutta näitä huonoja tuntuu nousevan mieleen lisää ja lisää.




Miten onkaan että niitä huonoja puolia löytää niin paljon helpommin kuin niitä hyviä. Voiko johtua kenties siitä että monista asioista ärsyyntää vaan niin paljon helpommin, vai ovatko hyvät puolet usein vain niin monen asian summia. Tietysti jos mennään tarpeeksi syvälle yksityiskohtiin, niin molempia nousee kyllä mieleen.


EPÄKUNNIALLISIA MAININTOJA


Mikromaksut

- Itselläni ei ole juuri kokemusta, mutta pelkkä ajatuskin tuntuu häpeälliseltä.


Ei yksinpeliä

- Kaikissa niissä tapauksissa kun yksinpeli olisi täysin mahdollinen.


Moninpelin korostus

- Voit pelata peliä yksin, mutta se on tarpeettoman vaikeaa.





24. Välianimaatiosta tuleekin peliosuus

Näitä kahta ei pitäisi "salaa" yhdistää. Ajoittain tulee vastaan hetkiä kun katsot välianimaatiota ja kaikki menee omalla painollaan, mutta sitten aivan äkkiä pelaajan pitäisikin tehdä jotakin tai käy hassusti. Jos peli alusta asti tekee selväksi että peli ei missään kohtaa katkea ellei välianimaatiosta tule ns. Elokuvallista, niin ongelmaa ei ole. Mutta jos kesken katseluosuuden pitäisikin sitten tehdä jotakin niin se tuntuu huijaukselta.


23. Yksi osuma ja kuolet

Oikein tehtynä, tämä ei ole ongelma, mutta ihan äkkiä ei tule mieleen yhtäkään tapausta jossa tämä olisi tehty oikein. Se on ihan ok että kovin montaa iskua ei voi ottaa. Spyro kestää 4-5, Crash 2-3 jne. Hyvin simppelillä tavalla on lisätty kestävyyttä. Nyt tarkoitan tapauksia kun sitä kestävyyttä ei saa millään vaan alusta loppuun asti yksi osuma tappaa sinut.


22. Keräiltävää tavaraa vain keräiltävän tavaran takia

Yritän avata tätä mahdollisimman ymmärrettävästi. Tälläiset collectathon peli ovat oikein tehtynä todella hyviä. Spyrot ovat parhaita tälläisiä pelejä koskaan ja Sly sarja on myös tehnyt erinomaista työtä, joskin paljon pienemmässä mittasuhteessa. Keräiltävät esineet ja salaisuudet ovat hyvä asia kun tehty hillitysti. Sitten kun vastaan tulee pelejä jossa etsittävää roinaa on mukana vain siksi että pelaajalla olisi jotain mitä etsiä, ei se minusta ole enää hauskaa. Keräiltävillä esineillä pitää olla tarkoitus.


21. Tarpeettomat ja tai ylipitkät välianimaatiot

Ollaanko nyt katsomassa elokuvaa, vai pelaamassa peliä? Jos tunnin pelisessiosta puolet ajasta kuluu välianimaatioiden katseluun, on ajatus vähän hukassa, etenkin jos 10-15 pätkiä tulee vastaan vähän väliä. Tämä raja tuntuu usein hukkuvan kokoajan enemmän. Jos se on tehty hyvin niin se voi toimia suurena vahvuutena, mutta todella usein tuntuu, että aivan tarpeettomia animaatiota on kokoajan enemmän. Jos tämän kääntää, niin animaatioiden väliin laitetaan tarpeettomia peliosuuksia. Kun tilanne on se, että ensin katsot pitkähkön animaation, jonka jälkeen sitten ohjaat pelihahmoa ehkä seuraavaan ruutuun, tai vielä pahempaa, samassa ruudussa metrin tai pari, niin tulee uusi animaatio joka saattaa olla jopa pidempi kuin aiempi. Siis miksi näin, miksi ei voida vain tehdä pidempää animaatiota ilman tarpeetonta säätöä.


20. Välianimaatiot joita ei voi pysäyttää

Kokemuksena tämä on tästä animaatiovyörytyksestä ehdottomasti se pahin, ensimmäisellä pelikerralla. Pelikokemuksessa enismmäinen pelikerta on ainutlaatuinen kokemus, kun kaikki tulee uutena. Mutta kun tosielämä ei tanssi pelin mukaan, niin pelin pitäisi tanssia tosielämän mukaan. Jos otetaan esimerkiksi pitkä animaatio jonka aikana ovikello soi tms, niin normaalia ajatus on laittaa pause päälle ja palata ruudun ääreen myöhemmin. No mitäs sitten kun pysäyttämisen sijaan animaatio ohitetaan kokonaan. Näin ei saisi olla missään tapauksessa, pitää olla vaihtoehto: Ohita välianimaatio / Jatka välianimaatiota. Pelillä ei pitäisi olla kiire yhtään minnekään!


19. Välianimaatiot joita ei voi ohittaa

Kahta aiempaa hienosti jatkaen, päästään epäpyhään kolminaisuuteen välianimaatioiden parissa. Kun animaatioita on paljon ja ne ovat pitkiä, niin silloin ne täytyy saada ohittaa jos haluaa. Uudelleen peluun kannalta tämä on erittäin tärkeää ja jos näitä välianimaatiota seuraa vaikka pomotaistelu joka ei ole sieltä helpoimmasta päästä, niin on julmaa pakottaa pelaaja katsomaan kaikki pätkät vain jotta voi yrittää pomotaistelua uudestaan. Kingdom Hearts on erittäin hyvä esimerkki tästä ja samoin on Final Fantasy X. Kummannakin remix on korjannut tämän seikan, mikä kertoo siitä ainakin pelintekijät tajusivat miten typeriä ratkaisuja oli tullut tehtyä. Monet Telltalen pelit olisivat myös kaivanneet pientä vauhtia moniin pätkiin kun tekstiä tulee paljon.


18. Yritys-Erehdys mentaliteetti

Kun peli perustuu pääasiassa yrittämiseen ja sitten erehdyksistä oppimiseen, niin se ei ole omasta mielestäni hauskuutta vaan lähempänä turhauttavaa puurtamista. Siis tietenkin monissa tapauksissa tämä pointti nousee esiin, kun pomotaisteluissa varsinkin ei ole mitään tietoa ensimmäisellä kerralla että mitä tulee vastaan. Mutta ajoittain tulee vastaan tilanteita joissa tätä ajatusta käytetään aivan liikaa. Silloin tuntuu että koko pelimekaniikka on rakennettu tämän varaan ja se ei ole vakaa perusta.


17. Liian tiukat aikarajat

Oikein tehtynä ja hillitysti käytettynä aikarajat on hyvä tapa tuoda vähän haastetta, mutta aika usein tämä on tehty väärin. Kun kyseessä on tapaus jossa aikarajat ovat sellaiset että yksi virhe on liikaa tai arpomiseen ei ole mitään aikaa, niin ollaan nopeasti tilanteessa jossa pelaajaa odotetaan etukäteen tietämään kaikki pelin salaisuudet ja reiti. Jos peliin haluaa väkisin laittaa kohtauksia joissa taistellaan kelloa vastaan, niin olisi reilua joko tehdä näistä osioista hyvin selkeitä, tai sitten antaa mahdollisuus tehdä vähän virheitä.


16. Korkea oppimiskäyrä

Tietyt pelit ovat sellaisia että niitä ei voi vain: "Poimia ja pelata". Johtuu usein joko niiden haastavuudesta tai pelattavuudesta. Tietyt pelit vaativat muita enemmän opettelua ja omasta mielestäni on oitis huono merkki, jos peli vaatii paljon opettelua, ennenkuin siihen pääsee yhtään sisälle. On pelejä jotka vaativat aina hieman mieleenpalauttamista, ennenkuin niissä alkaa pärjäämään. Peliin yleensä haluaisi astetta nopeammin sisään ja siksi pelit joiden opetteleminen vaatii useita tunteja tai tukuttain tutorialeja, ei yleensä ole sieltä parhaasta päästä. Jos peliä ei voi opettaa pelaajalle helposti ja yksinkertaisesti, olisikohan jossakin kohtaa tehty jotakin väärin.


15. Tylsät Trophyt/Saavutukset

Trophyt ovat PS3:n aikaan tulleet itselleni tutuksi ja olen niihin todella tykästynyt. Syy on pitkälti siinä että tälläiset saavutukset ovat todella hyvä tapa kannustaa pelaajaa jatkamaan pelaamista ja mahdollisesti kokemaan paljon sellaista minkä helposti muuten sivuuttaisi. Näiden takia monien pelien pariin palaa myöhemminkin, ETENKIN jos on kohtuullinen mahdollisuus siihen platinaan. Mutta se että Trophyja saa aivan turhista asioista, ei ole merkkii hyvästä suunnittelusta, se kertoo enemmän siitä että tässä pelissä on saavutuksia vain saavutusten takia. Se on ok, jos osan saa ilmaiseksi, mutta kyllä näihinkin voisi vähän panostaa. Mutta tiettyä rajaa ei kannata ylittää.


14. Tekstitulva luettavaa eikä ääninäyttelyä

Nykyään tämä voi mennä täysin mukavuudenhaluisuuden piikkiin. Kyllähän Final Fantasyjä on pelattu vaikka kuinka kauan ja paljonhan sitä tekstiä piti lukea, mutta nykyään on tottunut niin siihen että joku lukee ne sinulle valmiiksi. Tässä on olemassa se kultainen keskitie, jos tekstiä ei ole paljoa, niin kyllähän sen nyt lukee, mutta kun alkaa tuntua siltä että luet kirjaa, niin se on liikaa. Tämä tulee erityisesti ongelmaksi silloin kun vastaan tulee näitä visuaalisia novelleja joissa valtaosan ajasta luet ja luet etkä oikeastaan tee mitään. Jos haluan kokea tarinoita näin, otan sarjakuvan. 


13. Ylipitkä kampanja

Sitä helposti ihmettelee että mitä huonoa voi olla pelissä jossa pelattavaa on paljon. Nyt haluankin korostaa taas sitä, että jokaisen pelin ei tarvitse pitää sisällään +30 tuntista tarinatilaa, jos sitä ei osata tehdä oikein. Hyvin helposti mennään pisteeseen jossa peliin ängetään lisää tekemistä vain jotta peli kestäisi kauemmin läpäistä. Ongelmaksi tulee kuitenkin se, että joissakin peleissä haluaisi läpäistä sen tarinankin joskus ja mahdollisesti sen jälkeen palata tekemään kaikkea muuta kivaa, ehkä jopa pelata sen tarinan uudestaankin. Mutta jos tarina jatkuu ja jatkuu, muuttuen mahdollisesti jopa hieman typeräksi, niin silloin ei olla enää toimivassa kokonaisuudessa.


12. Säälittävän lyhyt kampanja

Itse olen pääasiassa yksinpelaaja, joitakin pelejä tulee pelattua myös verkossa, mutta jos pelissä on tarinatila, niin se on pääfocus minulle. Siksi on todella ärsyttävää huomata miten vähän huomiota monissa tapauksissa kampanjoihin laitetaan. Siis ei jokaisen kampanjan pidä olla +30 tuntinen, sillä jo 10 tunnin hyvin tehdyllä kampanjalla pääsee pitkälle, mutta lyhyt ja puuduttava ovat kaksi myrkyllistä sanaa jotka monissa peleissä tulevat aina mieleen. Jos täysihintaisen pelin läpäisee ensimmäisellä kerralla helposti alta 10 tunnin, niin se on mielestäni liian lyhyt, mikä taas kertoo siitä että kuka ikinä sen suunnittelikaan, ei juuri siitä välittänyt.


11. Epäselvät säännöt

Monissa peleissä toimitaan tiettyjen sääntöjen puitteissa. On asioita joita pelaaja voi tehdä ja sitten on asioita joita pelaaja ei voi tehdä. Kun nämä ovat alusta asti selkeät niin mitään ongelmaa ei ole. Mutta sitten kun vastaan tulee tapauksia joissa ei ole mitään käryä siitä että miksi kuolit tai mitä pitäisi tehdä jotta voi edetä, tai mitä ylipäätään voit tehdä pelimaailmassa ollaan helposti tilanteessa jossa tuntuu että peli huijaa, vaikka kyse on enemmänkin siitä pelissä ei ole kerrottu kaikkia pelisääntöjä. Vähän sama asia kuin tutorialien kanssa, mutta tässä tapauksessa kyse on enemmänkin siitä että pelissä on tiettyjä mekaniikkoja ja salaisuuksia jotka ovat siellä vain vaikeuttamassa pelaajan taivalta ja jotka pitää tajuta yrityksen ja erehdyksen kautta.


10. Pelinrikkovat bugit

Bugeja nyt on aina sillä laajoja pelejä varsinkin on aika hankala täysin käydä läpi. Tässä mielessä patchit ovat hyvä asia, koska niillä nämä virheet voi korjata. Mitähän se kertoo pelintekijästä joka ei viitsi korjata näitä ja vielä onnistuu tuomaan niitä jokaiseen uuteen peliinsä, (Bethesda). Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin se, että tehtävää ei voi viedä loppuun asti koska jonkin virheen takia tehtävä lukkiutuu tai ei muuten vaan toimi oikein. Pääjuonen kohdalla nämä nyt on anteeksiantamattomia mutta ei sivutehtävienkään kohdalla niitä voi mitenkään perustella.


9. Äkkikuolemat

Tämä on niitä tapauksia joiden kanssa en voi käsittää että en muistanut tätä ensimmäisellä kerralla. Se on ilmiselvää että jos putoaa rotkoon niin yleensä siitä seuraa kuolema. Tämän kanssa onkin enemmän kyse siitä että peli saattaa hieman muuttaa tyyliään ja pelattavuuttaan ja samalla kun pelaaja vielä sopeutuu tähän, onkin hän kuollut. Kaikista halpamaisista haastelisäyksistä äkkikuolemat ovat törkeimpiä mahdollisia. Pahimmassa tapauksessa koko pelattavuus muuttuu hetkellisesti ja yksi virheliike johtaa oitis kuolemaan. Siitä on oikeanlainen haaste ja reiluus erittäin kaukana.


8. Jatko-osa ottaa takapakkia

Kun pelille tehdään jatko-osa, niin hyvässä pelisuunnittelussa pyritään tekemään valtaosa asioista paremmin kuin aiemmin. Kaikkea ei heti tarvitse nostaa toiseen potenssiin, mutta suotavaa olisi viedä pelisarjaa eteenpäin. Silloin kun jatko-osa on pääasiassa vain ja ainoastaan samaa tavaraa ilman mitään kehitystä, ei olla mitenkään hyvässä hengessä liikkeellä. Se nyt on selvää että joidenkin pelien kanssa ero jatko-osan ja edeltäjän välillä ei ole järin suuri, mutta kun tulee vastaan tilanne jossa jatko-osa on merkittävästi huonompi kuin edeltäjänsä ja tekee valtaosan asioista huonommin, niin silloin on jossakin kohtaa menty pahasti vikaan. Devil May Cry 2 on tästä erittäin hyvä esimerkki.


7. Aseiden ja varusteiden kuluminen

Itse en vain siedä tätä. Ymmärrän miksi tätä käytetään mutta omasta mielestäni tämä on vain ja ainoastaan sitä väärää realisminhakuisuutta. Se että aseet ja varusteet kärsivät käytössä ja lopulta hajoavat ei ole omasta mielestäni se oikea tapa mennä kohti realistisuutta. Hyvissäkin peleissä tätä on, mutta ei se silti tarkoita että tämä on hyvä idea. Loppuviimeksi tätä nimittäin johtaa vain siihen että varusteita saa olla lähemmäs kokoajan huoltamassa ja korjaamassa, pahimmassa tapauksessa joka taistelun jälkeen. Siitä on hauskuus todella kaukana.


6. Sensurointi K18 pelissä

Tämä on jotakin mikä todella ärsyttää vaikka ei välttämättä pitäisi. Väkivalta on jotakin mikä nopeasti nostaa pelin ikärajaa joten sitä sensuroidaan tavalla tai toisella. Myös kaikki muukin aikuinen sisältö on sensuurin kohteena. Mutta sitten tulee peli, kuten vaikka Heavy Rain tai Witcher 3 joka on hyvin selvä K18 tapaus ja sitten se sensuuri iskee taas. Jos jotakin asiaa on pelissä jo esitetty, niin sitä enää H-hetkellä pidä alkaa sensuroimaan tarpeettomasti. Ikäraja katto on saavutettu, nyt voitte enää näyttää että pelkäätte esittää jotakin graafista. Kun kerran jotakin osia haluataan lisätä peliin ja ikäraja on korkein mahdollinen, niin siinä kohtaa ei pitäisi enää sensuroida.


5. Ylivaikeat haasteet

Nykyään tuntuu että monet trophyt ovat mukana vain tuomassa pakotettua pelinjatkamista. Ninja Gaiden Sigma 2:ssa muistaakseni pitää tappaa 1000 vihollista jokaisella aseella, jotta saa kaikista trophyt. Vähän ylimitoitettua minun mielestäni. Tämä ei kuitenkaan ole uusi juttu, sillä Final Fantasy sarja on lähes pahamainen siitä miten ylihaastavia tietyt saavutukset ovat, eikä Kingdom Hearts ole tässä suhteessa juuri parantamassa. Oli kyse mistä hyvänsä tekemisestä niin kaikella on rajansa. Onhan se tietysti kiva että peli haastaa pelaajan oikeasti pistäämään parastaan, mutta kohtuus pitäisi olla kaikessa mukana, koska kaikilla ei ole aikaa yrittää samaa samaa haastetta useampaa tuntia, saati upottaa useampaa tuntia pelkkään farmaamiseen. Oikein tehtynä tämä on hyvä asia, mutta monet pelit ottavat yhden askeleen liikaa.


4. Palauttaminen alkuun / Rajalliset Yritykset

Itse tykkään todella siitä, että pelissä on mahdollisuus jatkaa siitä mihin jäi loputtomasti. Tilanne jossa käytössä on vain X määrä elämiä ja niiden loputtomia Game Over johdattaa sinut pelin alkuun, on vain ja ainoastaan ajantuhlausta. Se on nykyään varsinkin erittäin halpamaista (jos sitä vielä ilmenee uusissa peleissä) koska se ei ole oikeaa haasteellisuutta, vaan pelaajan kiusaamista. Se että vaikka kentän joutu aloittamaan alusta on vielä kohtuullista, riippuen kentän pituudesta, mutta loppuviimeksi ei ole oikeanlaista vaikeutta, jos joutuu toistamaan tietyt temput (jotka eivät vaadi paljoakaan) vain jotta voi taas yrittää yhtä pätkää uudestaan.


3. Maksulliset lisäsisällöt

Oikein tehtynä näissä ei ole mitään pahaa, mutta jopa parhaat ovat menneet hieman metsään näiden kanssa. CD Projekt RED on näiden suhteen parhaista parhaita. Toki Witcher 3 sisälsi pari maksullista DLC:tä, mutta ne olivat sitä kokoluokkaa, johon monet kokonaiset pelit eivät yllä. Sitten oli monta maksutonta lisätehtävää ym. Mutta silti, minulla oli oitis ajatus siitä, että monet näistä asioista ovat sellaisia, jotka olisi pitänyt olla pelissä alusta asti. Lisäsisältö on myös tehokas keino tuoda keinotekoista lisätekemistä tai jopa pilata alkuperäisen pelin tarina (Shadow of War). Kun tässä suhteessa mennään kunnolla metsään niin pelistä tarkoituksella leikataan palasia jotka sitten myydään erikseen. Dragon Age: Origins saa lopullisen päätöksensä vasta lisäsisällön kautta. Lisäsisällön tarkoitus on rikastaa pääpeliä ja se onnistuu vain silloin kun tuodaan mukaan jotakin joka tunnu pakolliselta kokonaisen pelikokemuksen kannalta. Batman Arkham sarja on myös mennyt vähän ohi tässä suhteessa, varsinkin Knight pudotti pallon. Cityn Catwoman DLC oli hyvä lisä, mutta Knightin lisäpaketit tuntuvat osittain jopa oleellisilta.


2. Päähenkilöllä ei ole dialogiääntä

Tämä on sellainen asia joka pätee lähinnä vain tietyntyylisissä peleissä. Jos pelissä ei ole olleenkaan ääninäyttelyä, niin eihän pelihahmokaan sitä tarvitse. Minulle tästä tulee poikkeuksellisen iso ongelma kun kyseessä on laaja peli jossa on paljon dialogia jossa pelaaja päättää mitä sanoo. Omalla kohdallani se rikkoo erittäin helposti kaiken immersion jos pelaamani hahmo ei puhu mitään mutta kaikki muut puhuvat. Dragon Age: Origins on helposti paras esimerkki tästä. Se peli olisi oitis parempi jos päähenkilö puhuisi, kuten jatko-osissa. Myös Star Wars: Knights of the Old Republic on tälläinen, mutta DA: Origins ilmestyi Mass Effectin jälkeen, jossa ääninäyttely oli mukana. Puhdasta laiskuutta/pihiyttä tekijöiden puolelta sanon minä ja mieltäni en muuta.


1. Suuri Patch heti kun peli ilmestyy / Peli julkaistaan keskeneräisenä

Onhan se hyvä asia että pelejä voi "paikkailla" jos ja kun niitä puutteita ja vikoja löytyy. Mutta se väärinkäytönmahdollisuus on levinnyt aivan täysin käsiin. Tuntuu että kaikki vähänkin isommat pelit julkaistaan, vaikka ne eivät ole oikeasti vielä valmiita. Silloin kun peliin ilmestyy parin päivän sisään iso paikkaus joka kooltaan lähentelee peliä itseään, ollaan jossakin kohtaa menty todella pahasti metsään. Patchit ovat ideana hyvä, mutta se miten niitä käytetään on kuvottavaa. Peli voidaan julkaista aivan keskeneräisenä vain koska sitä voidaan sitten korjailla myöhemmin. Jos peli tarvitsee heti ilmestyttyään suurin lisätiedoston, on se merkki siitä peli ei ole vielä valmis, mikä taas on merkki siitä että peliä olisi pitänyt hioa vielä lisää, vaikka sitten viikko tai kuukausi.