Iron%20from%20Ice.jpg

Rautaa jäästä

 

 

Telltalen isoimpia lisenssejä ja se näkyy. Game of Thrones on valtavan suosion saanut sarja. Tämä on yksi sellainen, jota Telltale tekee pari kautta, aivan varmasti.

 

 

Spoilereita!

 

 

PLAYSTATION PLUS+

Heinäkuu 2017

 

Valtaistuin pelin tapahtumien lomaan sijoittuvat sivutarinat alkavat Punaisten Häiden iltana. Forrester on Starkeille uskollinen suku jonka patriarkka on Gregor Hyvä. Pelaaja ottaa ohjattavakseen Gared Tuttlen, Gregorin aseenkantajan. Hyvin nopeasti kaikki menee päin helvettiä ja Gared pääsee ainoana pakoon, suunnaten kohti Ironrathia, Forresterien kotia. Tämä on vasta alku tarinalle jonka aikana pelaajan ohjattavaksi tulee monta erilaista pelihahmoa Forresterien suvusta, sekä Gared. Pelattaviksi tulee mm. vitsikäs soturi Asher sekä nöyrä palvelijatar Mira.


Telltale pelien tutut mekaniikat ovat yllätys yllätys läsnä myös Game of Thronesissa. Yksi oma tässäkin on, mutta se on tuntuu valtaosassa niistä parista hetkessä jossa sitä käytetään, tarpeettomalta. Perusmekaniikat ovat tuttuja, keskusteluissa valitaan repliikki, QTE hetkissä painitaan yhtä nappulaa oikeaan aikaan, tai naputetaan. Mitään oikeasti uutta ei ole.

Mutta lopetus on sellainen, jossa näkee, että tähän peliin on panostettu selvästi enemmän kuin yhteenkään aiempaan.

Lopussa nimittäin kerrataan todella selvästi valintoja. Ne jaetaan kahteen kategoriaan. Sinisiin ja punaisiin. Diplomatia, älykkyys, rauha ja oveluus ovat sinisiä kun taas väkivaltaisuus, aggerssiivisuus, sota ja julmuus ovat punaisia. Eräänlainen hyvä vastaan paha asetelma, mutta GoT maailmassa kumpikaan ei toimi yksinään. Itse huomasin että koska pelattavia hahmoja on valtaosan peliajasta neljä, niin pelasin siten että jokainen on omanlaisensa. Siinä missä Gared on uhrautuva ja viimeiseen asti lojaali lordi Forresterille, on Mira laskelmoiva ja petollinen. Asher on se jonka kanssa pelasin siten, miten itse toimisin Tulen ja Jään laulussa.


Koska kyseessä on Game of Thrones niin luvassa on todella paljon väkivaltaa, seksin jäädessä pois kuvasta. Tuttuun Game of Thrones tyyliin henki on todella halpa, ”All men must die” ja sitä rataa. Itse olen sarjaa seurannut sen verran että lähdin pelaamaan tätä peliä sillä asenteella että keneenkään ei voi täysin luottaa ja kuka vain voi kuolla. Tässä maailmassa pitää olla mulkku, tai kuollut. ”Valtaistuinpeliä pelatessa joko voittaa, tai kuolee” sanotaan.

Tämä on yksi syy miksi tätä peliä pelatessa en juuri jäänyt miettimään aiempia valintoja sillä nyt ei pelata sellaisilla loistohahmoilla kuin Bigby Wolf tai Batman. Nyt on loppuviimeksi aika yhdentekevää kuinka käy, sillä melko varmaa on se, että tämä peli tulee päättymään cliffhangeriin ja varmaan vielä sellaiseen jossa pelaaja häviää.

Sanotaan että pelattavista hahmoista ainoastaan Asher on sellainen, josta oikeasti tuli todella hyvä pelihahmo ja jonka kohtalosta alkoi jopa välittää. Hän on sellainen pelihahmo jonka kohdalla tuntuu siltä että oikeasti päättää asioista ja hahmo on sellainen, jolla oikeasti on sanaa tällaisessa maailmassa. Mira on muuten varsin hyvin tehty hahmo, mutta hänessä on aivan liikaa tälläistä Sansa Stark tyylistä piipittäjää. Itse pelasin häntä manipuloivana juonittelijana, mutta peli ei vain anna tilaa ja kun jotakin tapahtuu, niin Mira on oitis hajoamassa, vaikka keskusteluissa pyrkisi pitämään pokerinsa loppuun asti.


Pelin hahmoissa on paljon sitä tuntua mitä sarjassakin. Mukana on myös paljon tuttuja GoT hahmoja kuten Tyrion Lannister, Cersei Lannister, Ramsay Snow ja Jon Snow. Parasta antia ovat kuitenkin ne omat hahmot. Asher Forrester on loistava ja samoin on hänen kanssaan kulkeva Beksha joka on helposti sarjan toiseksi paras hahmo.

Forrester liittolaisista tämän pelin Clementine, Talia Forrester on todella hyvä ja sitä ovat myös tyypillisen rauhallinen maester Ortengryn, Ned Stark tyylinen Duncan Tuttle, sotilaallinen ser Royland sekä Jorah Mormont tyylinen Malcolm Branfield. Sitten on myös Melissandre maisia viboja luova Elsera. Liittolaisissa on monta juurikin sellaista hahmoa joiden varaa tekisi mieli laskea, mutta GoT hengessä odotin alusta asti että kuka on ensimmäinen joka puukottaa selkään.

Näistä puolineutraaleista hahmoista parhaiten tehdyt ovat Littlefingeriä muistuttava Rickard Morgryn sekä todella soturillinen Croft. Myös vihollisperheeseen kuuluva Gwyn on erittäin hyvin tehty hahmo ja jopa hieman yllätyksellinen.

Niitä selviä vihollisia on muutama ja heissä ei ole oikeastaan yhtään järin hyvää. Nämä ovat kaikki juurikin sellaisia GoT tyylisiä mulkkuja jotka eivät ole järin kiinnostavia saati toimia hahmoja, kuten Tywin Lannister. Ei, nämä Whitehillit, Ludd ja Gryff, ovat molemmat sellaisia hahmoja jotka tappaisi hyvin nopeasti, jos saisi mahdollisuuden. Tosin, GoT hengessä, sitä mahdollisuutta ei heti kannata ottaa, vaan pitkittää. Vihollisrintamalla tämä peli jättää todella kylmäksi.


Se miten kaikki lopulta päättyy, on todellakin kiinni pelaajasta. Kuuden jakson aikana pitää tehdä paljon kovia valintoja ja tässä pelissä Telltale on lopultakin päässyt siihen, että yksi valinta poistaa pelihahmon kokonaan tarinasta. Tämä peli pitää sisällään monia raskaita valintoja, mutta silti olen sitä mieltä että kyllä Wolf Among Us ja Batman pitivät sisällään vaikeampia valintoja. Monet Game of Thronesin valinnoista ovat tietenkin todella ratkaisevia jatkon kannalta, mutta eivät ne olleet järin vaikeita, raskaita ja tarinaa reilusti muuttavia, mutta eivät vaikeita.

Tämän lisäksi täytyy korostaa, että tässä pelissä tuntuu olevan sellainen kiveen kirjoitettu polku, jolla pelaaja ei voi voittaa. Mitä tahansa teetkin, niin olet kokoajan kusessa. Näennäiset valinnat eivät tunnut todella vaikuttavan mihinkään. Tietysti tiettyjä asioita voi ohjata tiettyyn suuntaan ja ajoittain vastaan tulee hetkiä jotka tuntuvat juurikin sellaisilta tarinaa selvästi ohjaavilta valinnoilta, mutta tämä kokonaisuus on todellakin kiveen kirjoitettu. Pelin hahmot ovat ennaltamäärätyn oloisia ja vaikka kuinka pyrkisit tekemään heistä erilaisia, niin he eivät juuri muutu. Esimerkiksi Mira on aina epävarman oloinen ja pelokas vaikka kuinka pyrkisit pelaamaan häntä erilaisena.


Peli jää täysin kesken. Tämä ei muuten olisi mikään iso ongelma, mutta tarina ei ole järin hyvin kirjoitettu kokonaisuutena. Siis kokonaisuuteen kuuluu monta tarinaa ja sitä kautta asioita tapahtuu jotka eivät tämän kauden aikana ehdi todella vaikuttaa toisiinsa. Pelin introssa näkyy kartta paikoista joiden kautta pelaaja saa vähän kokonaiskuvaa välimatkoista. Asher on Mereenissä, Mira Kuninkaan satamassa ja Gared pohjoisessa Muurilla.

Se on kuitenkin tavallaan ärsyttävää että pelissä ei oikeasti tunnu olevan sitä mahdollisuutta, jossa pelaaja pääsisi millään tavalla niskan päälle. Illusioita on, mutta vasta aivan lopussa alkaa olla pelimerkkejä, nekin pidemmän suunnitelman pelimerkkejä. Lopetuksessa on pari todella hyvää osuutta ja varsinkin se miten pelinappulat järjestyvät, on tehty erittäin hyvin. Kakkoskaudelle on todella hyvät puitteet.

Ykköskauden suurin ongelma tuntuu olevan siinä, että siitä tuntuvat puuttuvan ne suurimmat vapaudet ja kantaviksi teemoiksi nousevat rauha/sota valintojen lisäksi lähinnä se, että miten pitkälle pelaaja osaa suunnitella ja mitä hän on valmis tekemään selviytyäkseen. Tässä maailmassa ei pelata sellaisilla säännöillä kuin monissa muissa.


________________________________________________________________________________________________

Isoimmat jutut tämä pelin kanssa ovat siinä, että se ei anna pelaajalle kovin paljoa siimaa. Sellainen tietty illuusio on olemassa, mutta todella monet valinnat joko ovat yhtä tyhjän kanssa tai sitten juonikuviot eivät käy järkeen.

Miran kohdalla se että tapatko vartijan vai pakenetko ei merkitse oikeaan yhtään mitään, Tom on ehkä vähän vihainen, mutta tapahtumat johtavat todella pakotetusti eteenpäin, jos et tapa. Jos tapat, niin silloin siinä on jopa hieman järkeäkin.

Tämä Sentinel valinta on yksi pelin tärkeimpiä ja suoraan liitoksissa petturiin. Se kuka petturi on, ei käy juuri yhtään järkeen. Oli petturi kumpi tahansa niin molempien syy on jotenkin todella pakotetun oloinen. Voi pelata peliä kuin mielipuoli, mutta silti saat läksytyksen siitä että olet pehmeä.

Se mihin peli lopulta johtaa, avaa kyllä paljon mahdollisuuksia. Voin tietysti puhua vain yhden pelikerran kokemuksella. Itse tein valintoja puolin ja toisin, vähän hahmoista riippuen. Parissa kohtaa tuntuu, että pelissä on tietyt valmiiksi valitut valinnat myöhemmissä jaksoissa, sillä tein valinnan, A, mutta tarina tuntuu edenneen, kuin olisin valinnut B. Kiveenkirjoitettua.

 

Loppuviimeksi oma strategiani oli: Unwavering Conviction / Vankkumaton vakaumus.

Asher on vielä hengissä ja hyvissä väleissä Gwynin kanssa, Talia edelleen tukenaan. Vähän sellaiset tunnelmat että kosto elää.

Ryon on turvassa Bekshan kanssa = Arya & Hound sekä Sansa & Brienna.

Mira pelaa aikaa ja avioituu Morgrynin kanssa, edelleen hyvissä valeissa Margerynin kanssa.

Gared jää puolustamaan lehtoa. Hyvissä väleissä Elseran kanssa ja huonoissa Sylvin kanssa.

 

Sanotaan että paljon riippuu siitä että mihin aikaan kakkoskausi sijoittuu sarjan aikajanalla.

Veikkaisin Kuninkaansatamassa Varpuset on vallassa. Muurilla Jon on ylipäällikkö, ehkä herännyt kuolleista. Mereenissä Tyrion on matkalla Daenerysin luo. Jotain tälläistä.

 

Toisaalta, en tule kakkoskautta hankkimaan. Tämäkin tuli pelattua vain PlayStation plussan kautta.

________________________________________________________________________________________________


Kun peliä alkaa miettimään jakso jaksolta niin ensimmäinen jakso on lähinnä sellainen jossa pelaajalle korostetaan että millaisessa maailmassa hän nyt elää. Tässä jaksossa on muutama erittäin tärkeä valinta mutta muutoin tämä jakso tuntuu aika hitaalta.

Toinen jakso on selvästi parempi ja onnistuu paljon tehokkaammin vetämään kiinnostusta puoleensa. Tässä vaiheessa peli alkaa vasta pääsemään vauhtiin.

Kolmas jakso vähän sitä ja tätä. Tässä jaksossa on pari todella hyvää ja miellyttävää hetkeä ja muutenkin tämä jakso alkaa todella tuntua siltä, että valinnoilla on väliä.

Neljäs jakso on todella hyvää jatkoa edelliselle ja onnistuu parilla tapaa pitämään tason erittäin hyvin yllä. Tässäkin on monta erittäin hyvin tehtyä hetkeä.

Viides jakso on viimeistään se jossa pelaaja palaa maan pinnalle. Tämä on todella suuri pudotus sillä se miten vähän pelaaja oikeasti voi vaikuttaa mihinkään, näkyy todella hyvin.

Kuudennessa jaksossa on paljon potentiaalia, mutta oikeastaan mitään ei todella käytetä. Tässä kohtaa se harmittaa kaikkein eniten kun huomaa että oikein mitään ei pysty tekemään muuttaakseen tapahtumien kulkua.


Kokonaisuudessaan tarinassa on aika paljon aukkoja ja paljon sellaisia hetkiä joissa varsin isolta tuntuva valinta on aivan yhtä tyhjän kanssa. Monet tapahtumat eivät käy järkeen tai ovat niin pakotetun tuntuisia että lähes naurattaa.

Telltale pelien joukossa Game of Thrones on niitä selvästi huonoimpia. Se on pisin, siitä ei ole juuri epäilystäkään, sillä yksi episodi tuntuu selvästi pidemmältä kuin esimerkiksi Guardians of the Galaxy sarjassa. Tosin siitä missä GoG on todella hauska, huoleton ja pitkälti todella rento peli pelata, on GoT vakava ja vaativa. Täysin erilaisia pelejä mutta ongelmat GoT:ssa ovat siinä, että se ei uskalla olla täysin Game of Thrones. Se keskittyy pääasia shokeeraaviin hetkiin ja todella koviin päätöksiin. Mutta tarinasta ei muodostu sellaista jonka pelaisi mielellään uudestaan.

Itse olen pelannut Telltalen pelit Wolf Among Us, Batman ja Tales from the Borderlands useamman kerran läpi ja kaksi ensimmäistä voisin helposti pelatava vielä uudelleen. Guardians of the Galaxy vaikuttaa myös sellaiselta jonka pelaa mielellään läpi pari kertaa. Game of the Thrones ei ole sellainen, sillä ei ole samaa puoleensavetävyyttä.

 

+ Monta varsin hyvää hahmoa

+ Verinen fantasiatunnelma

+ Telltale tyyli

 

- Todella kiveenkirjoitettu päätarina

- Surkeat roistohahmot

- Erittäin pakotetun oloinen tarinankuljetus

 

Arvosanat: 6,0

 

Hyvä