Avoimen maailman pelien joukossa tuntuu että monesti laajuus on se pääasia, vaikka sisällön pitäisi olla se mikä merkitsee. Itse otan mieluummin pienemmän maailman joka on täynnä sisältöä, kuin suuremman maailman joka on tyhjä. Lisäksi on hyvä muistaa että koko pelimaailman ei tarvitse olla heti käytössä, vaan se voi avautua hiljalleen.

 

 

 

Avoin pelimaailma tarkoittaa pääasiassa sitä että pelaajalla on käytössään laaja alue mitä tutkia ja missä viedä peliä eteenpäin. Tästä on olemassa useita erilaisia variaatioita, kuten hiljalleen avautuva pelimaailma jossa periaatteessa saa mennä minne haluaa, mutta eteneminen vaatii jotakin mitä pelaajalla ei välttämättä ole aivan heti. Sitten on tietysti näitä tapauksia joissa avoimia maailmoja on muutama, mutta ne eivät ole täysin liitoksissa toisiinsa.

Yksi per pelisarja

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Days Gone

Hienostin toteutettu zombiemaailma, vaikkakaan ei parhaalla mahdollisella rytmitysellä tai päähahmolla.

 

Vampyr

Tässä aikakaudessa vain on sitä tiettyä tyyliä joka toimii erityisen hyvin tällä asetelmalla.

 

Mad Max

Erittäin uskollinen elokuvien maailmalle kaikessa karussa aavikkomaisuudessaan.

 

24. MineCraft

Kyllä tälle on pakko antaa oma paikkansa sillä vaikka peli ei niin paljoa nappaakaan, niin se skaala on aivan omaa luokkaansa koska monella tavalla vain taivas on rajana, sekä maan sykkivä laavasydän. Mutta pelaaja ei oikeastaan isommin ohjata minnekään, vaan pelaaja päättää mitä tekee.

23. Borderlands 2

Graafinen ulkoasu on tämän pelin kanssa yksi isoimpia juttuja. Mitä tulee maailmaan ylipäätään, niin se ei ole suoranaisesti huono, vaikka ei myöskään se kaikkein ihmeellisin. Toimii kuitenkin erittäin hyvin näyttämönä toiminnalle jota tässä pelissä riittää.

22. Metal Gear Solid V: Phantom Pain

Alueena pelimaailma on aika tylsä ja vaihtelua on aika vähänlaisesta. Se missä kaikki kuitenkin toimii, on siinä valinnanvapaudessa. Pelaaja saa todella vapaasti päättää miten lähestyy mitäkin tilannetta ja millaisella aseistuksella ja taustatuella. MGSV ei ehkä ympäristöissä kerää pisteitä, mutta taktisessa lähestymisessä kylläkin. Peli haastaa juuri oikealla tavalla ja tarjoaa runsaasti vaihtoehtoja.

21. Jak 3

Jak II onnistui hienosti kehittämään pelisarjaa eteenpäin, tarjoten vähän avoimempaa leikkikenttää, mutta kyllä kolmonen osaa siinä suhteessa panna vielä paremmaksi, merkittävästi. Vaikka peli onkin monilla tavoilla varsin rajattu, niin kokonaisuutena on se on erittäin hienosti tehty kaikkine sivutehtävineen ja laajoine erämaineen.

20. InFamous: Second Son

Parkour on yksi pelin suola, mutta kyllä ne supervoimat tulevat vahvasti siinä mukana. Pelin eräänä heikkoutena on se tietty yksitoikkoinen kiipeily, mutta pelimaailman laajuus, monimuotoisuus ja supervoimilla leikkiminen kiippeillessä ja taistellessa kuitenkin toimii uskomattoman hyvin ja onnistuu ehdottomasti tekemään kokonaisuudesta pelisarjansa parhaan.

19. Saint's Row IV

GTA, mutta vedettynä lekkeriksi, ja sehän toimii. Tämän pelisarjan kanssa on vaikea valita että kumpi on parempi 3 vai 4. Sanoisin että kolmonen jos haluaa vähän maadoitetumpaa menoa ja nelonen jos haluaa vain vetää kaiken mahdollisimman yli. Riippuu mielentilasta, mutta kokonaisuutena Saint's Row sarja on kuin GTA, mutta parempi.

18. Elden Ring

Valtava maailma valtavalla määrällä vaihtelua mikä toimii erityisen hyvin kaikkien mahdollisten variaatioiden kanssa. Aseita, taistelutekniikoita ja haasteita on vaikka kuinka paljon ja pelaajalle annetaan melko vapaat kädet tämän kaiken kokemiseen omalla vauhdillaan. Maailma avautuu hiljalleen, mikä korostaa hienosti sitä, miten paljon syvyyttä kokonaisuuteen on saatu, hillitsemällä hieman pelaajan matkaa siinä mielessä, että ihan kaikkialle ei pääse välittömästi. Melko yliarvostettu peli, mutta hyvä joka tapauksessa.

17. Horizon Forbidden West

Todella täysinäinen kokonaisuus jossa hienosti toisiinsa liittyvät ja toisistaan erottuvat ympäristöt robottidinosauruksilla. Kiipeily on hauskaa ja vaihtelevat ympäristöt ja viholliset pitävät mielen virkeänä. Vähän yliarvostettuhan tämä on, mutta siitäkin huolimatta kokonaisuus ansaitsee kyllä kehut siitä, miten hyväksi ja mielekkääksi kokonaisuudeksi se on kasattu. Varsinkin tämä kakkonen ansaitsee kehut, koska se pistää ykkösestä paremmaksi.

16. Marvel's Spider-Man

Hämiksenä leikkiminen ei ole koskaan ollut yhtä hauskaa ja iso syy siihen on pelin flow. Tässä pelissä on vauhtia, sillä kaunpunki on todella laaja ja siksi liikkumisen on oltava nopeaa ja helppoa. Tämän pelin kohdalla seitellä heiluminen ja vauhdin hurma ovat todella hyvin läsnä sillä vaikka alue on iso, niin siellä liikkuminen on tehty niin hauskaksi, että siinä ei ole varsinaisesti mitään pahaa.

15. Cyberpunk 2077

Vaikka peli onkin yksi viimeaikojen suurimpia pettymyksiä, niin se tapa jolla avoinpelimaailma on tuotu pelaajalle, on aivan omaa luokkaansa. Night City ympäristöineen on valtava leveydessä ja korkeudessa. Tekemistä on paljon ja tuntuu että kaikki paikat ovat täynnä jotakin tekemistä. Tietyissä alueissa on todella omanlaisensa asenne ja isossa kokonaisuudessa peli osaa todellakin hukuttaa pelaajan vaihtoehtojen määrään. Harmi vain että tämä sama taso ei ole osana hahmonluontia/kehitystä ja tarinankuljetusta/rakennusta.

14. Gun

Ennen Red Dead Redemption sarjaa oli Gun ja tämä oli PS2 aikaan paras esimerkki siitä, miten länkkäripeli tehdään oikein. Alue on varsin laaja ja sopivalla tavalla vaihteleva ja laajuuden ansiosta hevosella ratsastaminen pääsee kunnolla mukaan kuvioihin. Samaa kokoluokkaa tämä ei ole monien muiden kanssa, mutta aikanaan, tämä oli juurikin sitä laadukasta tasoa ja kyllä se edelleen on PS2 kauden parhaimpia avoimen pelimaailman pelejä, vaikka se avoimuus ei olekaan samaa tasoa kuin monissa muissa.

13. Darksiders

Tämä on näitä hiljalleen aukeavia maailmoja koska tietyilläa alueielle päästääkseen tarvitsee tiettyjä varusteita, joten täysin avoin maailma ei ole, mutta kokonaisuutena se toimii erittäin hyvin. Darksiders 2 on avoimempi, mutta jotenkin pidän tästä enemmän sillä tietyt alueet ovat erillisiä paikkoja, mutta hevosella pääsee etenemään todella hyvin paikasta toiseen ja tässä pelimaailmassa se keräiltävän tavaran määrä on vielä hallittavissa rajoissa, kun taas kakkosessa se on lähtenyt täysin lapasesta.

12. Ghost of Tsushima

GoT on samuraitoimintaa parhaimmillaan ja niin monilla upeilla tyyliseikoilla. Tyyliseikkoja on niin paljon että kokonaisuuden kanssa on vaikeaa sanoa että mistä aloittaa ja mitä korostaa eniten. Graafinen ulkoasu on uskomattoman upeaa, laajuus on merkittävä ja vaihteluakin löytyy, mutta jokaisella osa-alueella palataan aina siihen yhteen osaan, eli tyylikkyyteen. Tämä peli näyttää niin monella tavalla niin hyvältä, että valokuvaustila on luojan lahja pelaajille.

11. Assassin's Creed: Syndicate

AC sarjassa kukin valitkoon oman suosikkinsa ja vaikka itse olekin todella lähellä valita Black Flagin merirosvoteemoineen ja merenkäynteineen, niin Viktoriaaninen Lontoo osuu vähän enemmän silkassa tyylikkyydessään ja hienoudessaan. Riippumatta siitä minkä valitsee, niin laajuutta pelisarjasta lötyy ja samoin löytyy todella upeaa parkourtunnelmaa ja tyylikkyyttä vähän joka suhteessa.

10. Godfather

Tämän ja Arpinaaman välillä on kyse sen hetkisestä mielentilasta sillä joskus toinen on parempi kuin toinen. Kummisedän kohdalla graafinen ulkoasu on erilainen, toiminta on merkittävästi erilaista ja muutenkin ote on pienempi ja simppelimpi, mutta siitäkin huolimatta, se toimii. Tämä on aikakautensa tuote ja vaikka tekemisessä ei eroa juuri olekaan, niin siinä on mukana sellainen tietty tyyli, mikä vain osuu niin tehokkaasti että pelistä nauttii todella paljon niin toiminnassa kuin tarinassakin.

9. Scarface: The World is Yours

Ehkä paras "GTA tyylinen" peli ja niukasti Kummisetää parempi. Valtava avoinpelimaailma, todella paljon tekemistä, todella upeaa toimintaa ja erittäin hyvin tehty päähenkilö joka on enemmän kuin uskollinen yhdelle Al Pacinon legendaarisimmalle roolihahmolle. Scarface on sellainen kokonaisuus joka on helposti yksi PS2 kauden parhaita laajoja avoimen pelimaailman pelejä.

8. Dragon Age: Inquisition

Tämä on valtava peli ja vaikka kokonaisuus onkin jaettu useaan erilaiseen alueeseen, niin paketti pysyy hienosti kasassa. Jokainen alue on pieni avoin pelimaailma jossa saa aivan vapaasti liikkua ja suorittaa tehtäviä ja tutkia paikkoja. Alueelliset erot ovat todella hienoja ja saavat pelin tuntumaan hyvin vapaalta. Paikoitellen tuntuu että tilaa on tuhlattavaksi asti ja vaikka toistoa onkin paljon, niin pelattavaa on enemmän.

7. Middle-Earth: Shadow of War

Ei täysin saumaton avoin maailma, mutta Taru Sormusten Herrasta hengessä mennään. Eri alueet erottuvat toisistaan erityisen hyvin ja vaihtelua riittää. Lääniä on paljon ja löydettävää on paljon. Vaara myös vaanii kaikkialla ja tavallaan tässä kokonaisuudessa tuntuu vähän paremmalta että alueet ovat erillisiä. Mitä tulee sitten siihen avoimuuteen, niin kun pelissä alkaa oppimaan kunnolla kikkoja ja pääsee jopa lentämään, niin silloin tuntuu että pääsee mihin vain, kyseisten alueiden rajojen sisällä.

6. Dragon's Dogma

Ehkä pelin suurin heikkous on siinä, että siirtymäpaikkoja on aivan liian vähän ja muutenkin eteneminen maailmassa on liian hidasta. Mutta kun aletaan avaamaan sitä, miten paljon pelissä on vapautta, tilaa ja vaihtelua, niin kyllä tämä on todella hyvin tehty kokonaisuus jossa pelaaja todella tuntee olevansa vapaa, koska voi mennä aivan minne haluaa, melkeinpä heti. Tietyillä alueilla vaarat tosin ovat aivan omaa luokkaansa, mutta varsinkin loppupuolella peliä huomaa miten valtava kokonaisuus tämä maailma onkaan.

5. Final Fantasy VIII

Peli ottaa aikansa ennenkuin siinä pääsee ihan oikeasti kulkemaan minne vain. Voisi sanoa että täysin avoin peli on vasta kolmoslevyn loppupuolella, mutta kun peli avautuu hiljalleen, niin eri alueiden eroja ja haasteita arvostaa aivan eri tavalla. FFVII on myös tässä suhteessa erittäin hyvin onnistunut, mutta oma valintani on tämä kasi, vaikkakin näiden kahden pelin kohdalla avoin pelimaailma on tehty aika pitkälti yhtä hyvin. Tilaa on paljon ja tuntuu että lähemmäs loppuun asti on jotakin uutta löydettävää, jostakin päin laajaa maailmaa.

4. Castlevania: Symphony of the Night

Draculan linna avautuu pikkuhiljaa, kun pelaaja tutkii alueita ja avaa kulkureittejä, mikä pitää mielen todella virkeänä todella pitkään ja kun peliin tulee vielä käänteinenkin linna, niin tila kaksinkertaistuu. Symphony of the Night on paras mahdollinen esimerkikki tälläisestä asteittain avautuvasta pelimaailmasta jossa ihan kaikkialle ei pääse heti ja alku voi tuntua suoralta, mutta mitä pidemmälle pelissä pääsee, sitä enemmän se avautuu ja sitä paremmalta kokonaisuus alkaa tuntua.

3. Red Dead Redemption 2

Todellista villin lännen meininkiä. Tietyllä tavalla peli on aika rajattu, mutta valtaosa kokonaisuudesta on täysin pelaajan tutkittavissa alusta asti. Alueissa on kiitettävästi vaihtelua ja tilaakin riittää. Pelistä löytyy paljon sellaisia osia jotka todella hyvin pitävät kiireisenä, mutta samalla aikaa maailmassa on myös tilaa vain ottaa rauhallisesti ilman isompia vaatimuksia. Kaiken kaikkiaan tämä on erinomaisesti tehty pelimaailma, vaikka se paikka paikoin tuntuukin vähän liian isolta ja autiolta erämaalta jossa etäisyydet ovat tarpeettoman pitkiä. Mutta immersion ja western leikkien suhteen, se on esimerkillinen.

2. Batman: Arkham City

Vaikka Gotham City on suurempi jatko-osassa, niin Arkham City on kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin hyvin käytetty tila. Alue näyttää hyvin samanlaiselta, yhtenäiseltä kaupungilta, mutta alueittain erojakin on ja tietyt maamerkit tulevat hienosti esiin. Vartijoitu ja rajattu alue toimii erinomaisesti kokonaisuutena jossa on paljon etsittävää ja löydettävää, mutta koska alue ei ole turhauttavan suuri, niin tämä on sellainen tiivis kokonaisuus joka toimii parhaiten koko sarjassa ja onnistuu lisäsisällön kanssa erinomaisesti.

1. Witcher 3: Wild Hunt

Tämän kanssa ei vain kilpaila ihan pienillä eväillä, sillä kokonaisuutena avoin maailma on erittäin onnistunut hyvin monella tavalla. Alueittain vaihtelua on juuri sen verran että oikeasti erilliset paikat tuntuvatkin erillisiltä ja sitä kautta eri osa-alueet myös vaihtelevat. Noiturin maailma on todella hyvin esillä ja tapa jolla sivutehtävät sun muut sulautuvat maailmaan ansaitsee myös kiitosta, sillä myös lisäsisältö liittyy saumattomasti mukaan pääpeliin. Pelimaailma on juurikin niillä ratkaisevilla tavoilla onnistunut, sillä vaikka tekemisessä on toistoa, niin alueissa ei niinkään.