Itse teossa kovaotteinen poliisi ja terävähampainen koira. Dead to Rights: Retribution on peli jossa käytetään niin aseita, nyrkkejä kuin koiraa vihollisten brutaaliin ja niin näyttävään tappamiseen

 

 

 

Toimintapelien joukosta on vaikea erottua oikeasti edukseen. Mutta pärjätäkseen tässä joukossa riittää se että tekee perusasiat oikein ja tuo mukaan edes jotain omaa, oli se sitten kuinka pientä tahansa.

Dead to Rights: Retribution on perusidealtaan hyvin kliseinen “cover shooter” toimintapeli. Siinä pelataan mustatukkaisella, kovaotteisella poliisilla joka on ulkoisesti kuin itse Frank Castle ja otteiltaan kuin Punisher. PS2 Punisher oli todella hyvä peli ja tämän pelin kautta voi helposti ajatella olevansa jälleen Frank Castle, jolla on apunaan koira. Se on todella hieno tunne se.

Jack Slate nimiessä pelihahmossa on hyvin vähän omaa ja tarinassa samoin. Tarinan monet käänteet on helppo arvata, mutta se ei tarkoita, etteikö tarina silti toimisi, näiden kliseidenkin kanssa. Se mikä nimittäin tekee tästä pelistä muistettavan, on Jackin partneri, Shadow.

Shadow on yksi parhaita videopeli koiria ja isoveli MGSV:n DD:lle. Tämä koira nimittäin värittää pelattavuutta juuri oikein.


Tarina seuraa Jack Slate nimistä poliisia joka Gran Cityn poliisivoimissa joutuu hankalaan paikkaan. Luvassa on isoja kuvioita ja kovia aikoja. Peli alkaa tilanteesta jossa Jack on kappaleina, mutta kun kaikki näyttää synkältä, niin kuvaan astuu Shadow. Shadow on hyvin älykäs ja hyvin vaarallinen mikä käy nopeasti selväksi. Sitten pikkuhiljaa aletaan kerrata tapahtumia tähän hetkeen ja siitä eteenpäin.

Tunnelma on pelissä hyvin väkivaltainen ja veren kanssa ei juuri säästellä, sitä voi tosin itse muokata, mutta itse en siihen ryhtynyt. Synkkä tarina ja runsas määrä toimintaa saavat DtR:n tuntumaan erittäin toimivalta kokonaisuudelta. Mitään oikeita yllätyksiä nyt on turha odottaa, mutta mielekästä toimintaa kylläkin.


Pääosin peli kostuu vihollisten ampumisesta, hakkaamisesta ja koiralla raatelusta.

Jack on pätevä aseella kuin aseella mutta myös nyrkkitappelu sujuu. Lähitaistelussa on monta puolta ja kokonaisuus on hyvin toimiva ja kykenee moneen. Mukana on myös viimeistelyliikkeitä jotka ovat todella brutaaleja, yliampuvia ja todella mielekkäitä toteuttaa.

Tuliaseita on jokunen erilainen, mutta niissä on rajallisesti ammuksia ja pääosumia lukuun ottamatta viholliset kestävät aika paljon osumia. Tulitaistelua maustaa pelin versio Max Paynen bullet timestä. Aika hidastuu ja mahdollistaa tarkemmat osumat. Jack tekee focus tilassaan enemmän vahinkoa ja kestää enemmän vahinkoa. Viimeistelyliikkeet, pääosumat ja aseistariisunnat kasvattavat focus mittaria. Aseistariisunta on jotenkin todella mielekäs toteuttaa. Parilla nopealla liikkeellä Jack riistää viholliselta aseen ja nasauttaa napin tämän otsaan, jos pelaaja niin haluaa.

Kolmas osa toimintaa on Shadow. Jack voi usuttaa koiran vihollisen kimppuun ja mikäli koira pääsee selkään, niin se on helposti sillä selvä. Jotkut viholliset kestävät koiran ja torjuvat hyökkäyksen, mutta parilla oikealla liikkeellä ja hyvällä ajoituksella Shadow on Jackin tehokkain ase. Shadow on nopea ja jos hän ei onnistu tappamaan vihollista, niin pitää sitä ainakin paikallaan jolloin Jack voi iskeä. Shadow on voi myös noutaa aseita Jackille, mutta itse en sitä juuri käyttänyt kuin sattumalta.

Sekä Jack että Shadow kestävät osumaa tietyn määrän ja kun kuolema uhkaa, on ruutu melkein täysin mustavalkoinen ja punainen (kyllä, näitä pelejä). Taistelussa Shadow voi myös menettää tajunsa kun pelaaja ohjaa Jackia, jolloin Jack voi herättää koiran.


Tietyt osuudet pelistä pelataan Shadowlla. Shadow voi hiiviskelytilassa kuulla viholliset ja näin ollen paikallistaa lähellä olevat. Haukunnalla hän voi houkutella vihollisia lähemmäs ja yllättäessään nämä, Shadow tappaa viholliset yhdellä iskulla. Nämä hyökkäykset ovat brutaaleja ja todella upean näköisiä. Se on jotenkin niin vaikuttavaa ja intoa nostavaa kun Shadow raatelee viholliset raapimalla tämän kappaleiksi ja repimällä hampaillaan milloin mistäkin.

Shadown suurin heikkous on se, että vahinkoa hän ei kestä nimeksikään. Jack kestää vahinkoa selvästi enemmän. Shadow tosin on niin nopea juoksemaan että tilanteista pääsee helposti irti.

Shadow osuuksia on jokunen ja tässä tapauksessa on hyvä että niitä ei vedetty yli. Shadowlla pelattaessa hiiviskely on avain. Hyökkäyksiä on se yksi, mikä vaihtelee, mutta on ihan hyvä että Shadowlla ei pelata pitkiä osia, säännöstely on todella onnistunutta ja varmistaa sen että, Shadowlla on aina hauska pelata. Se tuo vaihtelua perustoimintaan.


Pelin kontrollit ovat vähän hassut, itse koin että näppäinten asettelu on vähän outoa. R2 nappulalla ammutaan ja R1:llä ladataan. Itse olen tottunut siihen että ne ovat juuri toisin päin. Myös lähitaistelussa oli oma totuttelunsa, etenkin jos on pelannut paljon pelejä joissa on tämä Batmanin taistelumekaniikka. Totuttelukysymys, mutta olisi ollut kiva jos vaihtoehtoja olisi ollut pari näppäinten asettelussa.

Ohjattavuus toimii kuitenkin ihan kiitettävästi. Jack/Shadow liikkuu sinne minne pitääkin ja tähtäys sujuu. Ainoa mikä tuottaa ongelmia on suojautuminen ja Shadowlla nopeat liikkeet, etenkin juoksussa. Jack tuppaa suojautumaan vain niin ja näin aina välillä ja muutenkin suojat ovat pitkässä juoksussa usein yhtä tyhjän kanssa. Shadown kanssa nopeat käännökset ovat vähän kulmikkaita suorittaa, mutta tässä kohtaa etuna on se, että Shadown kanssa nappulakomentoja ei ole kovinkaan paljoa.


Aseita pelissä on vain ihan perusvarusteet: Pistooli, haulikko, konetuliase, tarkkuuskivääri ja pari erikoisasetta. Peli osaa kuitenkin tahdittaa toiminnan siten että tämä ei ole iso ongelma. Hyvin usein tulee valittua se yksi tietty ase, koska siihen saa helpoiten ammuksia. Tuntuu että tietyt aseet ovat mukana vain kivana lisänä. Mutta kun pelissä voi hyödyntää nyrkkejään milloin vain haluaa ja aseistariisunta ja koiran käskyttäminen ovat vaivattomia lisiä toimintaa, niin ei sitä aseiden rajallisuutta oikeastaan edes ajattele. Itse sanoisin että niitä aseita käytetään joita vihollisetkin käyttävät. Viholliset tuovat aseet, Jack vain hyödyntää niitä.

Se miten peli on jaksotettu, mahdollistaa pienen vaihtelun. Välillä pelataan Jackilla, välillä Shadowlla. Välillä ammutaan tarkkuuskiväärillä kauempaa ja välillä kohdataan vihollisia jotka tulevat iholle, nyrkkeilemään.

DtR: Retribution ei ole pitkä peli, mutta se ei ole myöskään lyhyt. Sanoisin että tämä on sitä sopivan ”pituinen kategoriaa”. Peli ei liiaksi toista itseään ja kertoo onnistuneesti tarinan joka on ennalta-arvattava, mutta silti hyvin rakenettu. Tämä on juurikin niitä pelejä jotka pelaa mielellään läpi ja joka tyydyttää sen toiminnan nälän. Kenttiin on ripoteltu keräiltäviä virkamerkkejä, mutta itseäni se ei juuri kiinnostanut.


Kokonaisuudessan Dead to Rights: Retribution on onnistunut toimintapeli. Sarjan aiemmat pelit eivät ole mitenkään tuttuja. Itse muistin tämän pelin vain siksi, että tässä on tuo koira värittämässä pelaamista. Sain tämän pelin noin 10€ hinnalla positiivinen vaikutus jäi. Peli julkaistiin 2010 ja suhteellisen uudeksi/moderniksi peliksi, se on aika yksinkertainen, ilman mitään kummempaa. Mutta se toimii. Pelissä ei ole isompia ongelmia ja tavallaan, tämä peli onnistuu luomaan illuusion siitä että pääset pelaamaan Marvelin Punisherilla. Samanoloinen tyyppi ja se on sellainen kiva bonus. Lisäpisteet koirasta.

Lyhyesti sanottuna kyseessä on toimintapeli joka tarjoaa juurikin, sitä itseään: Toimintaa, ei oikein muuta. Mutta sen mitä peli tekee, se tekee hyvin.

 

+ Väkivaltainen ja mielekäs toiminta

+ Shadow

+ Hyvin jaksotettu

+ Kliseinen mutta toimiva tarina

 

- Ajoittainen ohjattavuuden epätarkkuus

- Näppäinasettelu

 

Arvosana: 8,1

 

Mahtava