Usein sitä korostaa miten tärkeä lopetus on kokonaisuuden kannalta, koska se on viimeinen asia pelissä. Mutta aloitus on myös varsin tärkeä, sillä se on se ensivaikutelma ja hyvällä aloituksella voi todellakin koukuttaa pelaajan kokemaan koko pelin loppuun asti, ei aina pelattavuudeltaan, vaan vaikkapa tarinallaan.




Aloituksella voidaan tarkoittaa millaista alkuosiota tahansa. Jotkut pelit erittelevät prologin jolloin on selvää että mikä on pelin varsinainen alku. Aluksi voidaan katsoa myös pelin ensimmäinen kenttä. Monet asiat vaikuttavat kokonaisuuteen joten tässä on hieman selvennystä/säännöstöä:

- Aluksi voidaan laskea:

  • Eritelty prologi
  • Ensimmäinen taso/kenttä/alue
  • Aloitus elokuva
  • Ensimmäinen vartti/tunti
  • Tutoriaalivaihe


KUNNIAMAININTOJA


Devil May Cry V

- Näyttävimmästä päästä.


Dragon Age: Inquisition

- Vakuuttava alku puhtaalta pöydältä.


Resident Evil 6

- Laittaa oitis oikeaan tunnelmaan.


Batman: Arkham City

- Nyt sitä tuntee olevansa Lepakkomies.


Witcher 3: Wild Hunt

- Näyttävä aloitus ja tarina on kuin se vasta alkaisi.





24. Legend of Spyro: New Beginning

Spyron tapauksessa on heti olemassa tiettyjä ennakko-odotuksia ja kun tämä peli on täysi uudelleenaloitus uudelta pohjalta, niin sitä ei tiedä että mitä pitäisi todella odottaa. Kun peli alkaa niin se luo oitis todella tutunoloisen aloituksen, mutta kuitenkin omalla tavallaan ja tyylillään joka toimii erittäin hyvän Spyron Legendan uutena alkuna.


23. Uncharted 2: Among Thieves

Oli pelisarja tuttu tai ei, niin se miten tämä toinen alkaa, saa pelaajan oitis varpailleen. Kaikki alkaa tilanteesta jossa on vain palasia, ei koko kuvaa. Sitten kun toiminta alkaa, niin se alkaa vauhdilla kun pelaaja joutuu kiipeämään pois junasta, joka on putoamassa rotkoon. Tämän osuuden aikana saadaan myös hieman yleistä sisältöä siitä, mistä pelissä on kyse ja miten se on jatkanut nyt pelisarjaksi muodostuneen Unchartedin tarinaa Nathan Draken näkökulmasta.


22. Darksiders

Kaikki alkaa toiminnasta jonka aikana pelaaja saa oitis käsityksen siitä mistä on kyse, enemmän tai vähemmän. Pelaaja on Sota, yksi ratsumiehistä ja nyt on koittanut maailmanloppu. Pelaaja oppii pelin päätoiminnot pelattavuuden näkövinkkelistä ja samalla aikaa tarina pääsee todella hyvin käyntiin.


21. Lord of the Rings: Return of the King

Alkaa todella vauhdikkaasti, tehdän prologin edellisen elokuvan loppuhuipennuksen puolelta. Gandalfilla pelatessa pääsee oitis tekemään vihollisista selvää jälkeä ja siinä samalla oppii pelattavuuden pääpiirteissään. Tälläinen aloitus toimii parhaiten juuri siitä syystä, että se ei yritä tehdä tylsää tutoriaalia, vaan päästää pelaajan oitis osaksi toimintaa.


20. Batman (Telltale series)

Tämä on todellakin oikea tapa aloittaa Batman peli, kun pyritään aloittamaan kaikki puhtaalta pöydältä. Batman ja Bruce Wayne ovat kaksi eri puolta joista toinen on naamio. Aloituksessa onnistutaan todella hyvin tuomaan esiin tämä kahden puolen haastavuus ja hyvin nopeasti pelaaja todellakin tuntee olevansa Batman, varsinkin kun mukaan on saatu myös tuttuja naamoja.


19. Dragon's Dogma

Tämä on niitä tapauksia jossa aloitus on kuin täysin erillään pelistä itsestään sillä pelaaminen opetellaan johdannossa jossa ohjataan jotakin aivan muuta kuin päähenkilöä. Kyllähän senkin voi vielä laskea aloitukseen kun Grigori iskee ja päähenkilö muuttuu hieman. Kokonaisuutena todella kliseisen toimiva fantasia-aloitus mutta se mikä tekee tästä erittäin hyvän on se, miten se todella linkittyy siihen lopetukseen.


18. Mass Effect 2

Kaikki alkaa täysin keskeltä toimintaa kun Normandia on hädässä. Pelaaja ottaa ohjattavaksi komentaja Shepardin josta ei näytetä mitään, mutta kuullaan ääni. Tämä aloitus toimii sekä silloin jos edellinen peli on tuttu tai ei. Kaaoksen keskellä pelaaja tekee muutamat ratkaisevat päätökset ja kuolee. Sitten kerrataan tapahtumat ja pelaaja herätetään uudelleen henkiin. Siinä on jossakin on melko hurja aloitus.


17. Max Payne

Sarjakuvamaisesti etenevä tarina on erittäin tyylikäs, mutta se miten kaikki todella laitetaan käyntiin jättää kyllä jälkensä. Erittäin traaginen ja raskas aloitus todella synkälle tarinalle. Max saapuu kotiin ja heti on selvää että kaikki ei ole hyvin, mutta se mitä sitten tapahtuu on todella pahaa. Perheen menettäminen sysää Maxin aivan uuteen tuskaan ja johtaa siihen, että kaikki hänen elämässään muuttuu.


16. Uncharted 3: Drake's Deception

Kun ollaan jo kolmannessa osassa, niin kyllähän siinä on ehtinyt kertyä vaikka millaisia odotuksia. Nate on tuttu hahmo ja samoin Sully. Toistaiseksi on mysteeri mitä on tapahtunut sitten viime näkemän, mutta tapa jolla peli laittaa itsensä käyntiin on kuitenkin todella hyvä. Siinä on toimintaa, jännitettä ja seikkailuhenkeä ja se päättyy todella iskevästi herättäen oitis kysymyksiä ja teorioita, kunnes peli todella alkaa, palaten menneisyyteen. Luomaan entistä enemmän pohjaa nykyisyydelle.


15. Dragon Age: Origins

Tässä pelissä on useammanlaisia aloituksia, riippuen siitä, millaisella hahmolla pelaa ja tämä on toteutettu erittäin hyvin. Jokaisessa aloituksessa on omanlaisensa voima joka todellakin laittaa tapahtumat todella hyvin käyntiin ja luo siinä samalla odotuksia. Aloitus on sopivan hidas ja tavallinen, jotta siihen ehtii totutella ja siinä samalla peliä oppii myös pelaamaan, ennenkuin peli oikeastaan edes alkaa. Tarinallisesti se alkaa heti, mutta kunnolla kaikki alkaa vasta kun esinäytös on ohi.


14. Devil May Cry 3: Dante's Awakening

Kun Dante ja pelin yleinen idea ja tyyli on tuttua huttua, niin aloitus on astetta haastavampi, etenkin kun kyseessä on esi osa. Sateen ropina ja miekkojen kalina on kuitenkin oikeanlainen tapa aloittaa esiosa jossa pääpelin tarinan taustoja hahmotetaan lisää. Tätä tyylikästä aloitusta täydentää ykkösosan aloitusta muistuttava aloitus jossa Dante tekee selvää jälkeä isosta vihollislaumasta mitä tyylikkäimmillä liikkeillä ja sitten pelaaja päästetään osaksi toimintaa, mikä vain parantaa kokonaisuutta.


13. Scarface: The World is Yours

Kaikki alkaa siitä, mihin elokuva päättyy, mutta käsikirjoitusta muutetaan hieman. Tony Montana kääntyy ja nitistää haulikkomiehen ja pakenee. Kun hän on nyt pudonnut huipulta pohjalle, alkaa kaikki alusta, mutta täysin uudenlaisella määränpäällä, kostolla. Erinomainen tapa kirjoittaa elokuvan tarinalle jatkoa, samalla päähenkilöllä.


12. Middle-Earth: Shadow of Mordor

Jälleen yksi niitä traagisimpia lopetuksia jossa pahikset ovat heti selvillä ja päämäärä myös. Kun samooja Talion perheineen murhataan Sauronin joukkojen toimesta, kaiken luulisi päättyvän, mutta kun haltianhaamu sitoo itensä Talioniin, tulee miehestä hautakävelijä, joka on kaikkien örkkien pahin painajainen. Tämä on erinomaisesti tehty fantasia-aloitus koska se asettaa pelaajan heti tiettyyn mielentilaan ja luo hahmolle selvän menneisyyden aaveineen. Sormusten Herra tunnelma toimii erinomaisesti, mutta itsenäinen tarina on myös erittäin toimiva ratkaisu omine sääntöineen.


11. Spyro: Year of the Dragon

Kun pelin idea, tunnelma, hahmot sun muut ovat jo pääasiassa tuttuja, niin pitkiä pohjustuksia ei välttämättä tarvita. Tapahtumat laitetaan liikkeelle ja sitten pelaaja päästetäänkin nopeasti pelaamaan. Taustatarina on ok, mutta se miten peli todella alkaa on se mikä nappaa. Pelaajalla on täysi vapaus liikkua ja mennä kenttiä läpi miten haluaa, kenties jopa koluta aloitusmaailma läpi heti. Tämä näyttää erittäin hienosti miten rikas ja laaja peli onkaan kyseessä, samalla kun käy ilmi että peli on samaa laatua, mitä aiemmatkin. Mutta vielä paremmin toteutettuna.


10. Resident Evil 4

Kaikki alkaa suhteellisen tavallisissa tunnelmissa kun Leon kertaa että mitä on tapahtunut. Sitten päästään nykyhetkeen ja Leonin tehtävälle. Leon itsessään on oitis todella cool hahmo ja muutenkin erittäin hyvin tehty, varsinkin ääninäyttelyn suhteen. Kauhun osuus kokonaisuudessa hiipii kokoajan enemmän esiin, kun on selvää että kaikki ei ole kunnossa. Sitten hyvin äkkiä pelaaja heitetään keskelle toimintaa, mutta hänelle tarjotaan kuitekin ensin mahdollisuus vähän opetella ohjattavuutta, ennenkuin tilanne leviää käsiin. Muutenkin peli kiihtyy ja etenee hyvää tahtia alkutaipaleellaan.


9. Devil May Cry

Kun pelisarja ei entuudestaan ole tuttu, niin aloitus on hyvin tärkeä ja tässä tapauksessa aloitus iskee todella kovaa. Dante on heti ja välittömästi todella cool hahmo mutta kun tilanne alkaa kiihtyä niin käy ilmi, että hän on myös todellinen badass. Tyylikkyydestä pisteet kaikin puolin sillä peli lähtee nopeasti käyntiin ja näyttää Dante ei ole ihan sitä, mitä voisi aluksi luulla. Mutta se että hän kantaa isoa miekkaa ja tupla pyssyjä on heti omiaan luomaan tunnelmaa. Se miten hyvin tämä aloitus laittaa pelisarjan käyntiin nappaa todella hyvin. Kun pelaaminen alkaa, niin sekin kehittää tunnelmaa erittäin hyvin ja pikkuhiljaa.


8. The Last of Us

Prologi on ehkä yksi draamallisesti vahvimpia mitä on koskaan osunut kohdalle ja tapa jolla se kaikki on kuvattu, toimii järisyttävän hyvin. Kaikki alkaa todella tavallisissa tunnelmissa. Joel tulee kotiin, Sarah tervehtii häntä, vaikka nukkumaanmeno aika on jo ohi. Sitten pikku kun pelissä pääsee itse ohjaksiin, ohjataankin Sarahia ja päästään tutkimaan taloa, samalla kun käy ilmi että jotakin on hullusti. Kun kaikki sitten oikeasti leviää käsiin ja kaaos ympärillä yltyy ja yltyy niin tunnelma tiivistyy eikä helpota yhtään, ennenkuin prologi on ohi.


7. Kingdom Hearts

Kun peli alkaa, niin pelaajalle tuskin on mitään käsitystä yhtään mistään. Traileri luo tiettyjä oletuskia, teorioita, arvailua, tulkintoja sun muuta, mutta kaikki on varsin sekavaa ja mystistä. Sitten kun peli pikku hiljaa etenee ja opettaa pelaajaa pelaamaan, se myös kysyy kysymyksiä. Pelkästään aloitus ennen Destiny Island osuutta on todella kiinnostava ja mukaansatempaava samalla aikaa olleen todella arvoituksellinen. Tämä kaikki luo todella hyvän pohjan pelille jossa Final Fantasy ja Disney lyövät kättä päälle.


6. Sly 2: Konnakopla

Siinä on jotakin todella tyylikästä, että hahmot esitellään pysäyttämällä kaikki, lyömällä nimi ruutuun ja ehkä pieni kuvaus. Sly 2 käyttää sitä todella vähän mutta toimivasti. Kaikki alkaa kun tiimi on keikalla ja siinä samalla liitetään jatko-osa edeltäjän tapahtumiin, esitellään avainhahmot ja laitetaan uusi tarina käyntiin. Siinä ohessa opitaan myös pelaamaan peliä ja aloitus todellakin nappaa todella hyvin koukuttaen pelaajan oitis. Mutta siinä kohtaa ei vielä arvaakaan, miten laaja ja vapaa peli todella onkaan.


5. Castlevania: Symphony of the Night

Castlevania sarja on jo pitkään elänyt ja Belmontin klaanin ja Draculan taistelu on tuttua juttua. Siksi onkin jännää että tämä peli alkaa viimeisestä taistelusta Richterin ja Draculan välillä. Yhteenoton jälkeen päästään kuitenkin nopeasti ohjaamaan pelin todellista päähenkilöä, Alucardia, kun tämä saapuu linnaan ja vauhdilla metsän halki ja laskusilta sulkeutuu hänen takanaan. Alucard niittää tiensä läpi vihollisista kuin tyhjää vain. Meno hidastuu vasta kun Kuolema riistää Alucardilta hänen huippuvarusteensa. Mutta se aloitus on kaikessa loistossaan todella upea.


4. Punisher

Yksi parhaita Marvel hahmoja saa arvoisensa pelin, joka jatkaa Thomas Janen Punisher elokuvan tarinaa. Frank Castle on kovista kovin ja aloitus luo oitis sellainen synkän väkivaltaisen tunnelman jossa myös kerrataan hahmon taustat ja motiivit. Hahmo tulee selvästi esiin ja siinä samalla tunnelma korostuu erityisen hyvin. Johdanto luo todella hyvät puitteet tarinalle ja sen kuljetukselle.


3. Final Fantasy VIII

Oma suosikkini Final Fantasy aloituksista. Ensin on luvassa todella näyttävä ja eeppinen elokuvapätkä jossa taistelu, viitteitä tulevasta ja eeppistä otetta monella tavalla. Päähahmo on todella upea ja tämä on juurikin oikea tapa luoda odotuksia tulevasta kun tiettyjä viittauksia on jo. Sitten pelaaminen todella alkaa niin hitaasti mutta varmasti pelaajalle kerrotaan ne pääasiat pelimekaniikoista. Se on uusilla pelikerroilla tylsää, mutta tapa jolla kaikki aloitetaan on yllättävän kiinnostava, kun ollaan osa eliittijoukkoa koulutuksen loppupuolella.


2. Fahrenheit

Tämä on niitä tapauksia jossa matto vedetään pelaajan jalkojen alta täysin eikä pelaajalla ole mitään käryä että mitä tapahtuu. Lucas Kane murhaa miehen transsissa kahvilan vessassa ja havahduttuaan järkyttyy suunnattomasti. Pelaajan tavoin hän on aivan pihalla tilanteesta, mutta jotakin olisi nyt tehtävä. On täysin pelaajan päätettävissä miten hän aikoo toimia tilanteessa. Kätkeäkö ruumis, paeta paikalta, toimiko hätäisesti vai rauhallisesti. Tämä on todella hyvä tapa aloittaa peli jossa isossa osassa ovat myös pelaajan omat päätökset.


1. The Wolf Among Us

Tarinallisissa peleissä jotka sijoittuvat ennalta luotuun maailmaan on moni vaihtoehtoja. Esitellään kaikki oitis niillekin jotka eivät ole selvillä kokonaisuudesta, tai sitten luodaan oitis niille jotka ovat selvillä kokonaisuudesta. The Wolf Among Us löytää hienosti sen keksitien sillä tietyt asiat kerrotaan todella selvästi mutta paljon jätetään myös pelaajan tulkittavaksi, samalla kun kaikki aukeaa enemmän ja enemmän kun peli etenee. Aloitus on toimiva juurikin siksi, että se antaa pelaajalle tilaa. Sheriffi saapuu selvittämään ongelmatapausta ja pelaamisen kautta kokonaisuus valottuu hieman enemmän ja pelin mekaniikat tulevat tutuiksi. Varsin nopeasti tärkeimmät jutut ovat selvillä ja kaikki kerrotaan niin hyvin, että kun prologi on ohi, niin on koukuttavaa katsoa, että mitä sitten tapahtuu.