Mitä pidemmälle tälläisessä listauksessa menee, sitä vaikeampaa se tulee olemaan, kun yrittää pitää yhtenäisyyden. Pari erityisen hyvää peliä kun voi sekoittaa kaiken välittömästi. Puhumattakaan että monet pelit ovat hyvin pitkälti samalla viivalla tasollisesti.

 

 

 

Lyhyt sääntökertaus:

 

Vain yksi peli sarjasta ja yhdestä genrestä kyseisessä sarjassa

Vain pelejä joita olen itse pelannut   

Ei kokoelmia, vain yksittäiset pelit

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Ei se vielä tähän lopu...

 

Divinity II: Developer's Cut (Ego Draconis & Flame of Vengeance)

007: Everything or Nothing

Oxenfree

Dark Messiah of Might and Magic

Legend of Spyro: Dawn of the Dragon

 

100. League of Legends

Kokoajan muuttuva LoL voi yhtenä päivänä olla todella hyvä ja seuraavana täyttä kuraa. Paljon vaikuttaa myös se, että miten peli kehittyy uusien hahmojen ja muutosten kautta, mutta hyvässä seurassa tämä peli toimii erittäin hyvin, kunhan pelaamassa on samantasoisia (tai huonompia) pelaajia.

99. Smite

Valtavasti erilaisten jumalkulttuurien hahmoja joista jokainen tuntuu omanlaiseltaan ja se tuo valtavasti vaihtelua pelattavuuteen joka on todella mielekäs. Ajoittain tuntuu että peli kärsii siitä kun on täyttä onnenkauppaa että millaiseen tiimiin päätyy, mutta vaihtelevuus on suuri vahvuus.

98. X-Men Origins: Wolverine

Vaikka tämä pitääkin sisällään pari todella rumaa juonikatastrofia niin se missä tämä peli ottaa todella varman otteen elokuvan kulkusista on siinä raa'assa eläimellisessä tyylissä jonka kautta Wolverine todellakin on sitä, mitä hänen kuuluukin olla. Tämä peli on täynnä veristä toimintaa ja Hugh Jackman vastaa Wolverinen ulkoisesta olemuksesta ja äänestä. Tämä on yksi niitä tapauksia kun peli on ylivoimaisesti parempi kuin elokuva. Mutta vihjailu Painajaisesta on lähellä rienausta.

97. Ghost Recon: Future Soldier

Taktinen räiskintäpeli jossa on juurikin sellaista joukosta erottavaa tyyliä. Tämä on yksi niitä pelejä, jonka pelaa mielellään astetta taktisemmin, hiiviskelypainotteisemmin ja varovaisemmin. Synkronoidut laukaukset, tarkkaan valitut hetket toiminnalle ja erinomaisella tyylillä tehdyt, naamioiden takana suht tylsät hahmot toimivat erittäin hyvin ja tuovat juuri sopivaa sisältöä melko tavanomaiseen tarinaan.

96. Telltale's The Walking Dead

Telltalen ensimmäinen todellakin pelin muuttava tarinapeli jossa valinnoilla oli todella paljon väliä. Isona kokonaisuutena usean kauden pituinen saaga, mutta ensimmäinen kausi on helposti koko komeudesta se kaikista vahvin osa ja tämän jälkeen koko Telltalen fokus on täysin muuttunut.

95. Matrix: Path of Neo

Hyvä ote elokuvatrilogian tarinaan ja sen moniin tapahtumiin. Toiminnallinen ote on PS2 aikakauden standarteilla oikein hyvällä tasolla ja peli näyttää hienolta. Tuttuja tilanteita tulee paljon, mutta mukana on myös paljon aivan uutta sisältöä ja lukuisia tapahtumia voi muokata hieman, riippuen siitä mitä pelaaja tekee. Tämä tekee kokonaisuudesta todella kiinnostavan seurata, koska pelin ei ole täysin sidoksissa elokuviin joihin se perustuu. Ehdottomasti näitä parempia elokuvapelejä.

94. Death and Taxes

Kaikessa yksinkertaisuudessaan erinomaisesti tehty kokonaisuus jossa riittää varsin kivasta pelattavaa joka on saatu kasattua varsin yllättävään muotoon. Peli toistaa tiettyä kaavaa aika pian, mutta varsinkin ne pari ensimmäistä pelikertaa ovat todella hyviä, kun pelaaja oppii hiljalleen pelin hengen ja pystyy sitten jo vaikuttamaan asioihin aivan uudella tavalla miltä aluksi vaikutti.

93. Elden Ring

Ei täydellinen peli, mutta pelattavaa on enemmän kuin tarpeeksi ja kokonaisuus on sen verran laadukkaasti toteutettu että siitä saa todella paljon irti. Haaste on paikoin todella epäreilulla tasolla, mutta itsekin pidän soulslike meiningistä sen verran, että kyllähän tämäkin mahtuu mukaan oikein hyvin. Sanotaan suoraan että itse en pidä tätä niin hyvänä pelinä kuin iso osa internettiä väittää sen olevan, sillä pelin heikkoudet on lähemmäs aina sivuutettu. Mutta onko kyseessä hyvä peli? On.

92. Power Rangers: Battle for the Grid

Todellinen yllättäjä tappelupelien joukossa sillä tässä on runsaasti vaihtelua eri hahmojen välillä ja mukavasti erilaisia hienoja superliikkeitä. Hahmoja saisi olla enemmän, mutta pääasessa kyseessä on erittäin positiivisen vaikutuksen jättänyt peli jonka taistelusysteemi on vähän sieltä simppelimmästä päästä ja tarinallinen toteutus myös nojaa vähän tähän laiskaan tyyliin, mutta Power Rangers asetelma nappaa oitis.

91. Shadow Warrior

Näyttävää, hurmeista ja hurttia menoa jossa ei ole pulaa erilaista aseista, viittauksista ja huumorista. Räiskintäpelien joukossa yllättävän onnistunut tapaus. Onnistuu olemaan näyttävä, mielekäs ja huvittava. Lisäksi miekan käyttö tuo juurikin sopivaa omaa vivahdetta toimintaan.

90. South Park: Stick of Truth

Vaikein valinta on tämän Fractured But Whole jatko-osan välillä, sillä monella tavalla pelit ovat aika samanlaisia, vaikka myös tietyillä tavoilla ratkaisevasti erilaisia. Joka tapauksessa se mikä todella nostaa tämän pelin jalustalle on se tapa, jolla South Park sarjalle tyypillinen räävitön pissakakkapieruhuumori tuodaan esille, mutta joka ei kuitenkaan peitä alleen erinomaista pelattavuutta ja varsin hyvin kirjoitettua tarinaa. Roolipelinäkin kokonaisuudet toimivat oikein hyvin, mutta omalla kohdalla Stick of Truth on se parempi, mututuntumalla.

89. Joe Dever's Lone Wolf

Yllättävän hyvä ja monipuolinen toimintapeli jonka kirjamainen tyyli on tavallaan luotaantyöntävä, mutta myös täynnä todellista pöytäroolipelimäistä tunnelmaa ja tietty taiteellista otetta joka onnistuu kuitenkin myös tarjoamaan varsin mielekästä pelattavaa.

88.  Assassin's Creed IV: Black Flag

Tappajien joukossa, merirosvoympäristöissä. Merirosvopelejä ei kovin montaa todella hyvää ole ja se on se juttu miksi Black Flag erottuu AC sarjassa niin vahvasti edukseen. Mukana on paljon todellisia piraatteja ja laivataistelut ovat todella mielekkäitä ja samoin miekkailut. Monet päätehtävät toistavat itseään, mutta kokonaisuutena peli erottuu todella hyvin sarjan muista peleistä. Pikkuisen tekisi mieli valita Syndicate, Valhalla tai sarjan toinen osa, mutta kyllä merirosvoilu nyt voittaa niukasti.

87.  Fahrenheit

Peli jolla Quantic Dream onnistui saavuttamaan jalansijan pelimaailmassa. Yksi suurimpia yllättäjiä ja myös yksi niitä pelejä jotka eivät pelänneet välttää sensuuria, toisin kuin Heavy Rain. Fahrenheitin suurin heikkous on sen aika kömpelö ohjattavuus, mutta sen suurin vahvuus on erittäin hyvä tarina joka alkaa yksinkertaisena murhamysteerinä, paisuen aivan toisen kokoluokan eepokseksi. 

86.  That's You

Viimeaikojen hauskimpia party pelejä mitä on tullut pelattua. Vaatii tosin hyvän porukan jotta tästä saa irti oikeasti yhtään mitään. Siitäkin huolimatta kokonaisuutena peli toimii erittäin hyvin juuri siksi, koska sen kanssa voi vetää kaiken lekkeriksi jos siltä tuntuu. Tosin voihan siinä pyrkiä myös vähän kilpailullisempaankin menoon, mutta hauskuutta se ei saisi rajoittaa. 

85. Worms: World Party

Kaikista Worms peleistä voi olla vaikeaa erotella sitä omaa suosikkia mutta itselläni se on World Party koska se tuntuu kaikkein laajimmalta ja rikkaimmalta kokonaisuudelta ilman että tuntuu liian erilaiselta siihen klassiseen tyyliin nähden. Aseita on aivan valtavasti ja toiminta on juurikin sitä todellista Worms tyyliä. Valinta voisi olla myös Revolutions.

84. Plants vs Zombies

Veikeä ja simppeli peli joka edetessään paisuu todella valtaviin mittasuhteisiin pelkästään hurjan variaationsa vuoksi. Tässä on todellakin sellainen peli joka toimii ja jollaisia ei montaa ole.

83. Tetris Attack

Hyvin koukuttava peli ja ehdottomasti yksi parhaita SNESin moninpelejä johon saa helposti upotettua valtavasti aikaa. Hauska peli myös yksinpelinä, mutta hyvässä porukassa tämä on erittäin mielekästä pelattavaa joka herättää paikoin todella suuria tunteita.

82. Dishonored

Peli jonka ulkoinen olemus on omalla lähes sarjakuvamaisella tyylillään todella hieno ja väkivaltainen ote korostaa sitä entisestään. Pelaaja ja saa todella vapaat kädet suorittaa tehtäviä ja maailmoissa ja tehtävissä on todella runsaasti yksityiskohtia. Steampunk tunnelma on erittäin vahva ja tarina ei sekään ole loppupuolen mahdollisesti varsin laimeaa lopetusta lukuunottamatta yhtään hullumpi. Harvoin näin vaitonainen pelihahmo toimii näin hyvin.

81. XCOM2

Tämä peli onnistui yllättämään koska ensimmäinen XCOM oli parhaimmillaan ihan ok. Pelattavia hahmoja voi muokata paljon enemmän ja muutenkin vaikeustaso on jotenkin reilumpi, vaikkakin kyseessä on edelleen todella vaikea peli. Mutta tämän tyylisellä pelattavuudella tätä peliä ei ihan äkkiä moni haasta.

80. Gun

Ehkä se paras länkkäripeli ennenkuin Red Dead Redemption astui kuvaan. Toiminta on todella mielekästä, länkkäritunnelma on vahvasti läsnä ja pelattavaakin on varsin kattavasti eikä tarinakaan ole sieltä huonoimmasta päästä. Erinomainen kokonaisuus jossa tietyistä asioista olisi voitu ottaa irti enemmänkin, mutta joka pääasiassa tekee ne ratkaisevat asiat erittäin onnistuneesti.

79. Godzilla: Unleashed

PS2:n tappelupeli joka ei ole sieltä parhaiten ikääntyneestä päästä, mutta mitä tulee Godzilla peleihin, on Unleashed varsin hyvä kokonaisuus, etenkin jos siltä ei odota mitään ihmeellistä. Kokonaisuus toimii aikakauden tasolla erittäin hyvin ja tarjoaa varsin mukavan hahmovalikoiman sopivan jämptillä pelattavuudella.

78. Warhammer End Times: Vermintide

Tämä tai Vermintide 2, itselläni ei ole selvää erotusta siitä kumpi näistä kahdesta pelistä on siis ihan oikeasti parempi, sillä molemmat tarjoavat samanlaista upealla tyylillä tehtyä toimintaa joka on ehkä varsin itseääntoistavaa, mutta jossa on juurikin sitä jotakin. Tämä on kuin Left 4 Dead, mutta ratkaisevilla tavoilla parempi, merkittävästi.