Sniper%20Elite%204.jpg?1529259981

Yksi kommando tarkkuuskiväärin kanssa riittää niittämään natsikompanian matalaksi



Tarkka-ampuja eliitti 4 on sellainen peli josta voisi olettaa että se on pitkällisen kehityksen lopputulos, eli melko toimiva paketti. Pelaaja ottaa SOE tarkka-ampuja luutnantti Karl Fairburnen roolin kun hän suuntaa Italiaan tekemään sitä, missä on Britannian parhaita.




Sanotaan heti että kun kyseessä on pelisarjan neljäs osa niin tietynlaisia odotuksia on oitis. Erittäin positiivista onkin se, että Sniper Elite 4 saattaa hyvinkin olla yksi parhaita räskintöjä pitkään aikaan ja yksi parhaita pelejä jossa todella on mahdollista olla tarkka-ampuja. Monissa peleissä on mahdollista ottaa tarkka-ampujan rooli, mutta tässä pelissä lähtökohtaisesti ollaan se tarkka-ampuja ja siihen on panostettu aivan oikeasti.


Tarina sijoittuu Italiaan jonne Fairburne lähtee suorittamaan erilaisia tehtäviä joissa tapetaan paljon natseja, heikennetään Hitlerin otetta Euroopasta ja tehdään siinä ohessa monenlaisia sivutehtäviä. Tarina on ihan hyvin kirjoitettu ja toimii syynä laittaa tarkka-ampuja rellestämään. Tarina ei ole se kekseliäin ja monet sivuhahmot ovat aika huonoja tekeleitä. Se tärkein, eli Fairburne, on kuitenkin tehty oikein hyvin. Hän ei ole se mieleenjäävin pelihahmo, mutta oikein hyvin tehty kuitenkin. Pääroisto on valtaosa pelin hahmoista, tylsä ja nopeasti unohdetta.

Pääasia pelissä on kuitenkin näyttävä ja mielekäs toiminta ja sillä sektorilla päästään erittäin hyvälle tasolle. Sniper Elite 4 on haastava peli, mutta ei mitenkään järjettömän vaikea. Vaikeustasoja on monta ja tehtävä tehtävältä peliin tulee lisää haastetta. Fairburne ei kestä osumia juuri vihollisia enempää ja tämä onkin se mikä pakottaa pelaajan suunnittelemaan etenemistään ja tekemään sitä, mistä tarkka-ampujat tunnetaan.


Toiminta on pelin suurin juttu. Aseita riittää vaikka kuinka. Pelaajalla on käytössään tarkkuuskivääri (tottakai) sekä kaksi muuta asettta. Kakkosaseeksi voi ottaa vaikka konepistoolin tai haulikon ja sivuaseeksi sitten pistoolin. Aseita ei ole mitään isoa valikoimaa, ellei sitten halua hankkia suurta määrää ladattavaa lisäsisältöä. Ne aseet jotka käytössä on, riittävät kuitenkin oikein hyvin. Varusteita nimittäin on enemmän. Erilaisia räjähteitä on runsaasti mutta myös erilaisia ammuksia ja lääkintätarvikkeita ei ole unohdettu. Yksittäisenä kommandona Fairburne on erittäin kyvykäs sotilas joka pystyy niittämään sileäksi partion natseja tai vaikka panssarivaunun.

Toiminnassa on omat haasteensa. Ristituleen jääminen tappaa nopeasti, räjähdykset ovat erittäin kivuliaita ja Rambomainen toiminta ei sekään ole yleensä se paras ratkaisu. Hyvin usein toimiva taktiikka on ottaa hyvä sijainti ja poistaa mahdollisimman monta vihollista. Laukaukset herättävät huomiota mikä pakottaa pysymään liikkeessä ja hakemaan uusia tarkkailupaikkoja, tai käyttämään meteliä piilottamaan laukausten äänet. Viholliset kutsuvat apuvoimia ja pahimmillaan se voi tehdä hyvin alkaneesta operaatiosta hyvin vaikean.

Vaihteua pelissä olisi voinut olla enemmänkin sillä kampanjan tehtävät eivät eroa toisistaan kovinkaan paljoa ja pelin loppuhuipennus, vaikkakin vähän erilainen, ei ole sieltä parhaasta päästä.


Tehtäviä on pari kourallista ja ne sijoittuvat suhteellisen laajoihin ympyröihin. Päätehtävän lisäksi suoritettavana on muutamia vapaaehtoisia tehtäviä. Peli ei kuitenkaan ole täysin selkeä siitä että milloin tehtävä päättyy. Ensimmäinen tehtävä esimerkiksi päättyy kun pelaaja poistuu alueelta, mutta toinen tehtävä katkeaa heti kun tietyn tehtävän vie tiettyyn pisteeseen. Itse olen sen verran perfektionistinen että kaikki tehtävät pitää suorittaa heti ja tälläinen menettely ärsyttää aivan suunnattomasti.

Vapaus tehtäviä tehdessä on kuitenkin erittäin hyvä lisä ja samoin se, että pelaaja saa oikeasti valita että millaisia varusteita ottaa käyttöönsä ja miten suorittaa tehtävänsä. Pelihahmo myös kehittyy pelin edetessä ja sitä kautta voi viedä pelihahmon taitoja tiettyyn suuntaan. Esimerkiksi pidempi hengitysaika tarkkuuskiväärillä, mikä on hyvin hyödylinen.

Eräs pelisarjan tunnusmerkkejä ovat röntgenosumat joissa peli pysähtyy ja näyttää vahingon jota pelaaja tekee. Fairburnen ampuma luoti kiittää ilman halki ja osuu natsiin vaikkapa suoraan silmään tai kiveksiin joilloin näkyy kaikki vahinko mitä luoti tekee. Nämä ovat todella hyviä hetkiä, ne eivät tapahdu kokoajan mutta kuitenkin sen verran usein että eivät unohdu ja omalla tavallaan kannustavat pelaajaa hakemaan mahdollisimman hyviä ja tarkkoja osumapaikkoja.


Sniper Elite 4 on aika sopivan pituinen peli. Tietysti pelattavaa voisi olla enemmänkin, mutta kampajan pituus on sitä luokkaa että meno ei ala toistaa itseään, mutta ei myöskään tunnu liian nopeasti päättyvältä. Muut pelimoodit tarjoavat lisää tekemistä. Aseita pelissä olisi voinut olla vähän enemmänkin ja tiettyä vaihtelua olisi myös ollut kiva kokea, mutta sen mitä tältä peliltä toivoin, sain. Kyseessä on erittäin mielekäs toimintapeli joka ei jätä kylmäksi ja mikä tärkeintä: Pelattavuus on erittäin toimivaa ilman mitään oikeasti isoja heikkouksia.

Kokonaisuutena Tarkka-ampuja Eliitti 4 on todella onnistunut peli. Pelin sivuhahmot ovat todella heikosti tehtyjä, mutta toiminta paikkaa tarinalliset heikkoudet. Tarina on vain viemässä toimintaa tiettyyn suuntaan. Vaikka kyseessä ei olekaan täydellinen peli, niin se on yksi parhaita sotapelejä pitkään aikaan ja räiskintäpelien joukossa Sniper Elite 4 todellakin erottuu edukseen.


+ Tarkka-ammunta

+ Toiminta ylipäätään

+ Lajaat alueet ja tietty vapaus operoida

+ Röntgen tapot


- Aseita olisi voinut olla enemmänkin / Aseissa olisi voinut olla enemmän eroa

- Tietty vaihtelun puute

- Sivuhahmot ja pääroisto ovat erittäin kehnosti tehtyjä


Arvosana: 8,2


Mahtava