Uusi maailma kun vanha on enää muisto vain

 

Nier Replicant on remasteroitu versio yhdestä sellaisesta pelistä josta olen kuullut paljon jo valmiiksi mutta jota en ole koskaan itse pelannut. Tämä onkin mahdollisuus korjata asia. Nier nyt ei varsinaisesti ole yksi niitä pelejä joita todella haluaisin pelata, mutta se on juuri sen verran kiinnostava tapaus, että kyllä sille antaa mahdollisuuden.

 

 

 

NieR Replikantti versio.1.2

Nier on omalla kohdalla ollut alunperin yksi niitä pelejä joista on kuullut yhtä ja toista mutta joita ei sitten itse koskaan tullut pelattua. Nier Automata taas on monella tavalla paljon tutumpi mutta sarja itsessään ei ole syvällisesti tuttu. Siis Nier sarjasta tietää yhtä ja toista, mutta ei voi väittää että tietäisi monia pieniä juttuja mitä tarinasta löytyy tai miten eri osat oikeasti liittyvät toisiinsa. Nier Replicant numerohirviöversio on remasterointi alkuperäisestä Nier pelistä, josta oli Japanin ulkopuolella kaksi eri versiota. Replicant versiossa on nuorempi päähenkilö kun taas Gestalt versiossa vanhempi päähenkilö, josta olisin itse varmaan pitänyt enemmän. Koska alkuperäinen peli ei ole itselle tuttu niin mahdollisia parannuksia en tullut huomanneeksi ja lähin verrattavissa oleva peli on Nier Automata.

 

Verisen tyylikäs jrpg vivahteinen kokonaisuus

Korostetaan ensimmäiseksi että  Nier Replicant ver 1,2 ei ole roolipeli, vaan enemmänkin toimintaseikkailuipeli, mutta sen tyylissä korostuvat niin selvästi sellaiset tietyt japanilaisuudet, jotka pistävät eniten esiin monissa jrpg peleisä. Japsiropet ovat vähän sellaisia pelejä, että niistä kaikista tuntuu aina löytyvän monia samankaltaisia piirteitä ja niistä näkyvimpiä ja monesti niitä heikoimpia ovat tietyt tarinalliset elementit ja hahmojen ylivedetty eeppis-sävytteinen toiminta, etenkin taistelutilanteissa.Tälläiset puolet tulevat todella vahvasti esiin myös tässä pelissä. Aina nämä eivät ole huonoja asioita, mutta niistä ei juuri koskaan saa mitään lisäpisteitä, koska ne tekevät tunnelmasta monesti aika hoopon. Menemättä tähän asiaan sen enempää, todettakaan että Nier Replicantista näkee varsin selvästi sen japanilaiset juuret. Siitä tosin tuntee aika selvästi sen jämptin pelattavuuden, mikä ei ole aina itsestään selvää edes japanilaisille roolipeleille. Toimintaseikkailupelien joukossa Nier Replicant ei ole millään se paras, mutta tapa jolla taistelusysteemi rakentuu, toimii ja rikastuu, on erittäin hyvin tehty kaikessa hurmeisuudessaan. Siitä nousee ehdottomasti yksi pelin kohokohdista, vaikkakin samalla aikaa taistelua varjostaa vihollisten tietty tylsyys ja taistelun vahva samankaltaisuus. Puhumattakaan hitaasta hahmonkehittymisestä.

Pelin tarinassa seurataan nuorta poikaa ja tämän Yonah sisarta. Pelaaja saa nimetä pelihahmonsa aivan itse, mutta nimen lisäksi juuri mitään sen isompaa ei ole luvassa. Pelin tarina on varsin hyvä tietyllä omalla jutullaan, mutta se ei ole saman kaliberin tarinankerrontaa kuin Telltalen tai BioWaren parhaat. Tarina etenee hyvää vauhtia ja esittelee pelaajalle monia toinen toistaan erikoisempia hahmoja, joskin hyvin säännöstellysti ja vaihtelevalla tasolla. Hahmoihin kuuluvat niin törkysuinen alusvaatteisillaan kulkeva Kaine kuin koko pelin paras hahmo, Grimoire Weiss. Mukana on myös Nier Automatan kautta hyvin tutun näköinen hahmo, Emil. Hahmoja ei ole suurta määrä tyyliin Mass Effect, mikä tavallaan korostaa paljon sitä, miten isossa osassa vähäiset hahmot ovat. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö varsin pienissä rooleissa oleviin hahmoihin kuuluisi oikeasti hyviäkin hahmoja, kuten viittomakielellä kommunikoiva Fyra.

Pelimaailma on kuin eräänlainen maailmanlopun jälkeen uudelleenkasvava maailma jossa kehittyneen sivilisaation jäänteet ovat pelkkiä varjoja entisestään. Koneet ovat ruostuneet ja ihmiset ovat teknologisesti taantuneet. Miekat ja magia ovat iso juttu taistelussa ja varjo-olennot piinaavat maailmanrauhaa. Tämä asetelma ei ole hullumpi, se ei ole se omalaatuisin, mutta ottaa ideasta paljon irti. Tarinallisesti, maailmallisesti ja aika monella muullakin tavalla pelin aloitus herättää oitis paljon kysymyksiä ja tekee pelistä helposti melko kyseenalaisen. Lisäksi Nier pelisarjan tapauksessa tärkeää on huomioida, että pelin läpipelaaminen kerran, ei tarkoita vielä yhtään mitään, sillä se jättää ilmaan paljon kysymyksiä joihin saanee vastauksia uudemmilla pelikerroilla. Jos siis kiinnostus peliä kohtaan kestää niin pitkään. Itselläni se tosin alkoi loppua jo ennen loppuhuipennusta.

 

Paljon tekemistä, josta suuri osaa aivan turhaa ja turhauttavaa täytettä

Helposti pelin suurimpiin ongelmiin kuuluu se puuduttava toisto, joka tulee vastaan lähemmäs jokaisella osa-alueella. Taistelu toistaa suhteellisen pian itseään eikä pelissä tunnu voimistuvansa kovinkaan nopeasti, mikä tietyssä vaiheessa alkaa suunnattomasti ärsyttämään, kun haluaisi päästä perusvihollisista eroon paljon nopeammin. Tämä johtaakin siihen että monesti taistelu ei yksinkertaisesti edes kiinnosta ja monien vihollisten ohi vain juoksee. Tämä ei ole toimintaseikkailupelille kovinkaan hyvä, mutta ollaan ihan rehellsiä ja myönnetään että aika moni suurimittainen peli päätyy aivan samaan jamaan tietyssä pisteessä. Nier Replicantin tapauksessa se piste tulee tosin vastaan vähän liian äkkiä. Taistelussa on ehdottomasti puolensa, mutta sen kanssa toivoisi, että tiettyjä osia taistelusta voisi tehostaa, jolloin kaikki etenisi nopeammin. Erilaisia aseita ja taikavoimia on runsaasti, etenkin pelin puolivälin jälkeen, mutta vihollisia ei ole erityisen paljon ja monet tuntuvat vähän tarpeettoman kestäviltä.

Se mikä kuitenkin todella heikentää tätä pakettia, on se sivutekeminen. Sivutehtävät ovat monien tälläisten pelin kohdalla hyvin hankalia tehdä todella hyvin. Monissa peleissä kun määrä on korvaavinaan laadun, mutta heikentää peliä merkittävästi. Nier Replicant tekee tämän kaiken, paljon huonommin. Miltein kaikki sivutehtävät toistavat samaa puuduttavaa kaavaa. Usein pitää etsiä tietty määrä tiettyjä tarvikkeita, mikä tarkoittaa että pitää matkata (monesti juosten) ties mihin osaan maailmaa, jotta voi sitten kerätä tarvikkeita, jos niitä sattuu tuurilla saamaan haltuunsa. Tämä muuttuu todella rasittavaksi, erittäin nopeasti. Lisäksi tämä edestakaisin ravaaminen korostaa sitä, että tietyt tehtävät perustuvat paikasta A paikkaan B ja takaisin rakenteeseen. Vaihtelua ei tällä saralla juuri ole ja tietyssä pisteessä, näitä tehtäviä ei juuri enää edes mieti. Palkkiona on tietysti rahaa jolla voi ostaa tarvikkeita ja parannella aseita, jos sattuu saamaan harvinaisia raaka-aineita haltuunsa, mutta monesti raha ei ole sen rasittavan vaivan arvoista ja sivutehtävät saavat jäädä sivuun pääjuonen tieltä.

Pelin päätehtävät eivät nekään nyt mitenkään maata mullistavia ole, mutta ajoittian vastaan tulee vähän erikoisempaakin sisältöä pulmanratkonnan muodossa tai vähän vaihtelevilla taistelutavoilla. Mutta vastapainona on myös täyttä sontaakin kuten tarpeettoman hidas saatto/seuranta tehtävä tai satunnaiset halpamaiset äkkikuolemaosuudet. Lisäksi pelin latausajat tuntuvat tietyissä paikoissa tulevan kokoajan vastaan, ne eivät ole turhauttavan pitkiä, mutta kuitenkin sen verran pitkiä ja sen verran usein vastaan tulevia, että niihin menee hermo, varsinkin kun monet isommat alueet ovat lähinnä suuria alueita ilman erikoisempaa sisältöä. Tietysti raaka-aineita on vähän jokapaikassa ja ympäristöt näyttävät hienoilta, mutta miltein kaikki pelissä tuntuu joko hidasteilta, tai täytteeltä.

 

Erityinen tarina kliseisen toimintapelin sisällä

Tarinallisesti pelissä on eräs hyvin omanlainen juttunsa, joka tekee tarinasta varsin erityisen. Itse en sitä kokenut, koska sen saavuttaminen vaatii että pelin pelaa aika kattavasti läpi ja useamman kerran. Tämä on enemmänkin yksi niitä asioita, jotka tiedän alkuperäisesti Nier pelistä. Spoilaamatta mitään voidaan sanoa että se on ideallisesti todella hyvä ratkaisu tämä varsin kliseisen toimintapelin sisällä. Iso ongelma omalla kohdallani vain on siinä että peli itsessään ei vain ole niin kiinnostava tai koukuttava, että näkisin niin paljon vaivaa, että tekisin miltein kaiken mahdollisen mitä vastaan tulee.

Nier Replicant on tehty laadukkaasti sillä Weissin roolissa oleva Liam O'Brian tekee erityisen hyvän roolisuorituksen joka on välillä todella hauska ja välillä vain todella tunnelmallisesti ja tarinallisesti onnistunut. Laura Bailey taas tekee Kainena sellaisen perushyvän roolin, vaikkakin pääasiassa huutelee hävyttömyyksiä ja kiroilee. Päähenkilö taas kuullostaa niin perustyyliseltä nuori roolipelipäähahmolta, että se on vain tylsää.

Nier Replikantin tapauksessa perusteet ovat kyllä kunnossa, mutta se mitä peli tarjoaa on pääasiassa puuduttavaa toistoa jota suhteellisen hyvä toimintakaan ei pelasta. Jos ei entuudestaan tietäisi että kyseessä on remasterointi, niin voisi sanoa, että tämän pelin kohdalla on tehty pääasiassa huonoja ratkaisuja koska valtaosan pelin sisällöstä ei tarjoa juuri mitään erityistä, vaan samojen asioiden tekemistä uudestaan ja uudestaan.

---

Yhteenveto

Nier Replicant ei ole suoranaisesti huono peli, sillä etenkin tarinallisessa mielessä se tekee monia aika rohkeitakin ratkaisuja ja kertoo kokonaisuuden todella omalla tavallaan. Toiminnallisesti peli on varsin kattava, vaikka meneekin tietyssä vaiheessa runsaasti toiston puolelle, mutta tarjoaa ainakin vaihtelua ja mahdollisuuksia. Päätarinan ulkopuolella kaikki tekeminen tosin on umpipuuduttavaa ja itseääntoistavaa eikä peli ole se nopeimmin etenevä jos miettii kehitysmielessä. Nier Replicant on kuitenkin ihan kelvollinen peli, vaikka siihen meneekin maku ennen kuin peli saavuttaa loppuhuipennuksensa ja monet tyyliseikat ovat kaikessa naurettavuudessaan todella japanilaisia. Mutta peli tarjoaa pelattavaa monelle eri fanikunnalle, vaikka ei kokonaisuutena olekaan sieltä onnistuneimmasta päästä.

 

+ Taistelun näyttävyys ja monipuolisuus

+ Tarinan kerronta kokonaisuudessaan

+ Brutaalilla tavallaan tyylikäs

 

- Monet ylivedetyt jrpg kikkailut

- Tylsät ja itseääntoistavat sivutehtävät

- Satunnaiset rasittavat tai epäreilut kohdat

 

Arvosana: 6,4

 

Hyvä