Monesti erityisen hyvätkin pelit hukkaavat potentiaalinsa tietyissä asioissa ja tälläisten pelien tapauksessa se monesti harmittaa entistä enemmän koska peli muutoin tekee monet asiat todella hyvin. Ajoittain taas huomaa että monet asiat ovat sellaisia, että niitä ei ole viety tarpeeksi pitkälle tai niistä on jäänyt puuttumaan jotakin.

 

 

 

Yksi per pelisarja, samasta genrestä, jotta saadaan enemmän variaatiota ja vältetään muutaman pelin täysi runnominen. Tietyissä tapauksissa erityisesti tuntuu että potentiaalit hukataan useasti.

 

EPÄKUNNIALLISIA MAININTOJA

 

Tarinarakenne - Marvel's Avengers

Tämän olisi pitänyt olla enemmän kuin mitä Guardians of the Galaxy jossa tarinalla on iso rooli, eikä pääpaino oli siinä, missä se sittne lopulta oli.

 

Pääroisto - Assassin's Creed: Valhalla

Basim ei ole millään tavalla sitä, mitä pitäisi olla, varsinkaan tässä ajassa ja maailmassa. Tästä olisi saatu irti vaikka mitä jos olisi otettu käyttöön jokin oikeasti hyvä historillinen hahmo, tai tehty hieno ritari tai viikinkihahmo pääroistoksi.

 

Pelimuodot - Kingdom Hearts: Melody of Memory

Tämä peli tarvitisi paljon enemmän vaihtelua mitä siinä lopulta on. Pelissä lisäksi huomaa että siinä on yksi jos toinenkin hyvä ideanpoikanen, joka kuitenkin on myös jäänyt sellaiseksi.

 

Psykologinen puoli - Call of Cthuhlhu

Sitä psykologista osaa ei ole käytetty tarpeeksi, jolloin tämän maailman hulluus ei pääse oikeuksiinsa juuri millään tavalla, jolla sen pitäisi.

 

Lisäsisältö - Resident Evil 4 Remake

Pelistä jäi puuttumaan yksi jos toinenkin asia mikä alkuperäisessä oli ja vielä enemmän, se mikä ennen oli osa kokonaisuutta, muutettiin DLC muotoon.

 

24. Mytologian olennot - God of War: Ragnarök

Tällä saralla koko GoW sarja on mennyt ihan metsään Norjasaagassaan. Muutaman olennon peli on tehnyt hyvin, tai ainakin yhden, mutta pääasiassa kaikki muu on enemmän tai vähemmän mennyt persiilleen ja lopputuloksesta tuntuu että tähän mytologiaan ei ole panostettu yhtään. Pari vilkaisua Assassin's Creed: Valhallan suuntaan ja sieltä näkee miten Fenrir ja Nidhöggr tehdään oikein. 

23. Klonkku vs Smeagol - Lord of the Rings: Gollum

Tämä oli yksi pieni valonpilkahdus tässä sontaläjässä jota peliksikin voi kutsua. Hahmon kahden eri puolen ikuinen taistelu milloin mistäkin eikä edes siitä ole tehty erityisen syvällistä. Monet asiat tässä pelissä olisi voitu tehdä paremmin (kaikki olisi) mutta tämä on yksi asia missä tuntuu että kaikista eniten potentiaalia on annettu valua suoraan viemäriin, koska valintarakenne olisi voinut pelastaa aika paljon.

22. Laajuus - Transformers: Battlegrounds

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tässä pelissä on kaikki perusteet kunnossa ja harmillista on että tähän oli panostettu enemmän, sillä paketti on nopeasti pelattu. XCOM tyylisellä pelattavuudella tehty Transformers peli voisi olla erityisen hyvä ja tässä on useita asioita jotka on tehty täysin oikein ja juuri siksi tuntuu todella oudolta että tässä ei ole oikeastaan mistään otettu tämän enempää irti, vaikka olisi selvästi saatu.

21. Ampuma-aseet - Dying Light 2: Stay Human

Peli joka teki melkein kaiken paremmin kuin edeltäjänsä, mutta ei sitten tehnytkään, sillä tuliaseita ei pelissä ole ollenkaan, mikä on ehkä se isoin kysymysmerkki. Tuntuu että sen sijaan että kaikkea olisi paranneltu, vain joitakin asioita on paranneltu ja toiminta ei selvästikään ole yksi niistä.

20. Pomoviholliset - Asterix & Obelix: Slap them all!

Tuntuu että tässä pelissä ei ole sillä retrolla tavalla panostettu ollenkaan pomovihollisiin, vaikka aiheesta niistä saisi irti useamman. Tietyt pomoviholliset kierrätetään nopeasti ja osa tuntuu vain kestäviltä perusvihollisilta mikä on suuri sääli, koska tämä on yllättävän hyvä peli.

19. Tarinan painoarvo - Catherine

Erittäin hyvä tarina, joka jää erittäin huonon pulmanratkontakiipeilyn jalkoihin. Catherine on peli joka olisi toiminut merkittävästi paremmin jos se olisi panostanut merkittävästi enemmän tarinaan ja sen moniin ratkaisuihin sen sijaan että se haastaisi pelaajan todella raivostuttavaksi menevillä kiipeilykohtauksillaan, jotka eivät ole alun jälkeen enää edes lievästi hauskoja, kun taas tarina on hyvin kiinnostava, valintoineen.

18. Säädöt - Knowledge is Power

Tämä on juuri sellainen peli joka kaipaisi enemmän säätöjä. Mitä kampituksia on pelissä, kuinka pitkä peli pelataann ja tätä rataa. Hyvin turhauttavaa että kokonaisuutena peli on lähemmäs aina ihan samaa kauraa joka kerta, kun oikeastaan mitään pelissä ei voi säätää.

17. Hahmonluonti ja muokkaus - Cyberpunk 2077

Todella vähän sellaisia asioita jotka todella tekisivät hahmoista omanlaisiaan. Kampauksia on liian vähän ja se on vasta alkua, sillä monin paikoin pelissä on hyvin vähän vaihtoehtoja.

16. Alun tyyli - Stranger of Paradise: Final Fantasy Origin

Hyvin nopeasti tästä pelistä katoaa se tyylillinen painoarvo. Missään kohtaa peliä ei saada käyttöön sitä Garland haarniiskaa joka sarjassa lähes ikoninen. Muutenkin peli hukkaa monet tyyliseikat ja alkaa toistaa tiettyjä tyylejä kyllästymiseen asti, mikä ei vain tunnu FF tyyliseltä. Tämä olisi todellakin voinut olla sarjan alun esiosa, mutta se ei onnistunut millään tavalla saavuttamaan sitä potentiaalia, koska kun katsoo alkunäytöksen, mitä sellaista ei päästä tekemään tai kokemaan.

15. Rosvo ja poliisi minipeli - Sly 3: Konnien Kunnia

Tätä olisi ollut kiva pelata kaikissa kentissä ja isommalla määrällä muuttujia. Enemmän pisteitä jotta voittaa, vain tietyillä tavaroilla jne. Erittäin lupaava minipeli joka ei mennyt minnekään. Tämä on pelin minipeleistä ylivoimaisesti se paras, sillä siinä on niin paljon potentiaalia erityisen hyväksi peliksi. Harvemmin minipeli todella vakuuttaa ja siksi on todella suuri sääli että tämä on se minipeli, johon tarvitaan toinen pelaaja, joka on erittäin hauska ja josta ei ole sitten lopulta otettu tämän enempää irti.

14. Tarina - How to Train Your Dragon 2

Tarinaa ei ole ollenkaan ja tuntuu että tämä peli tarvitsisi kaiken avun mitä se vain voi saada, sillä mikään ei tässä pelissä juuri toimi. Tarinallisesti elokuva toimi oikein hyvin ja sieltä olisi voitu ottaa yksi jos toinenkin idea tähän peliin, jolloin siitä olisi voinut saada irti edes jotakin. Tosin pelattavuus olisi voitu myös parannella merkittävästi.

13. Henkilökohtaisuudet - Assassin's Creed: Rogue

Kun kerrankin päästään näkemään Temppeliritarien parempi puoli ja Salamurhaajien pahempi puoli, niin miksi siitä ei ole otettu mitään irti. Vielä enemmän tosin, miksi peliin ei ole saatu mitään henkilökohtaisuutta pelihahmon ja tämän entisten liittolaisten välienselvittelyssä. Kaikki on ohi aivan liian äkkiä, kun tässä pelissä nämä ovat niitä kohtia, joihin olisi pitänyt panostaa merkittävästi ennemmän, sillä niillä peli olisi voinut nousta aivan uudelle tasolle.

12. Välianimaatiot - The Legend of Dragoon

Niitä on aivan liian vähän. Pelissä on todistetusti mahdollista liikkuvaan elokuvaan ja ääninäyttelyyn, mutta niitä käytetään rikollisen vähän ja tietyissä kohdissa oikein huomaa että niille olisi tarvetta jotta kohtaukset toimisivat paremmin. Tämä on niitä asioita jossa PS1:n rajallisuudet tulevat vastaan, mutta tämä peli oli neljällä levyllä, eikä tälläiseen asiaan ole oikeasti voitu panostaa tämän enempää, vaikka tämä olisi varmasti tehnyt pelistä entistä paremmin, koska PS1:n grafiikat eivät ole elokuvapätkien ulkopuolelle mitenkään imartelevia.

11. Fantasia-aseet - Tiny Tina's Wonderlands

Kun peli on olevinaan tälläinen D&D tyylinen fantasiarymistely, niin tuntuu oudolta että fantasiamausteisia aseita on pelissä harmillisen vähän. Ei juuri loitsuja, erilaisia varsijousia, alkemia-aseita, miekkoja tai vastaavaa. Hyvin nopeast nämä tyyliseikat jäävät syrjään kun aseet valtavaavat tilaa enemmän ja fantasia-aseita saa hakemalla hakea, vaikka sen ei todellakaan pitäisi tämän tyylisessä pelissä olla niin.

10. Betatyyli - Gwent: Witcher Card Game

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä peli oli niin paljon parempi Betan aikaan, jolloin tuntui että jokaisessa pakassa olisi jonkin sellainen niksi, jolla siitä sai todella tehokkaan ja niitä oli hauska rakentaa. Sitten kun peli "ilmestyi" niin se oli aivan erilainen. Peli oli pienimuotoisempi ja pääasiassa kaikilla tavoilla vähemmän mielekästä pelattavaa kuin aiemmin. Tiettyjä mekaniikkoja ei ollut, kortit toimivat eri tavalla ja sitä rataa. "Valmis" peli ei enää ollut läheskään niin hyvä, mitä se beta aikaan oli. Herää siis kysymys että mitä tapahtui kuin kaikki potentiaalia mitä pelissä yhdessä kohtaa osittain käytettiin, hukattiin julkaisun jälkeen.

9. Final Fantasy hahmojen rooli - Kingdom Hearts III

Kun näitä hahmoja on ollut mukana alusta asti, varsin merkittävissäkin tapahtumissa ja rooleissa, niin miten voi olla, että he ovat kaikki karsittu pois pääpelistä ja ovat lähinnä cameoroolissa ReMind DLC:ssä. Näiden hahmojen kanssa olisi voitu tehdä vaikka mitä. FF hahmoja olisi voitu tuoda kuvioihin lisää tai jo käytettyjä olisi voitu syventää entisestään. Hahmoilla olisi voitu tehdä mitä hyvänsä, mutta ne karsittiin kokonaan pois mikä on pitkälti rikollinen ratkaisu aiempiin peleihin nähden.

8. Torgal - Final Fantasy XVI

Tästä koirasta olisi saatu niin paljon enemmän irti, mitä siitä otettiin irti. Clivella pelaaminen on todella mielekästä ja muuttujia on vaikka kuinka paljon, joten miksi Torgal on jäänyt tyyliin kahteen eri hyökkäkseen eikä edes niitä isommin kehitetätä. Fenririn veri ei pääse yhtään oikeuksiinsa ja monesti tuntuu että tätä koiraa pitäisi voida käyttää toiminnassa merkittävästi enemmän ja monenlaisilla tavoilla, jotka sitten omallaan tavallaan tehostaisin pelaajan toimintaa useilla eri tavoilla, mutta mitään ei ole tehty asian suhteen.

7. Sephirothin salaperäisyys - Final Fantasy VII Remake

Sephiroth tuodaan mukaan kokonaisuuteen aivan liian äkkiä, eikä jännitettä ja mysteeriä kasvateta yhtään. Tämä tuntuu erityisesti silloin, jos alkuperäisen pelin on joskus pelannut. Tapa jolla Sephiroth kokonaisuudessa toimii ei ole huono, mutta se ei myöskään tunnu olevan minkäänlainen parannus verrattuna alkuperäiseen. Sephirothissa ei ole mysteeriä ja sitä kautta monet tilanteet joita pelissä tapahtuu eivät toimi samalla tavalla kuin ne voisivat. Ensimmäinen peli olisi toiminut aivan hyvin jos Sephiroth olisi pidetty isona mysteerinä ja esitelty todella vasta Rebirthissä.

6. Roistohahmot - Marvel's Avengers

Peli alkaa todella hyvin sillä kuvioissa on Taskmaster, ehdottomasti todella hyvä hahmo. DLC:ssa myös päästään todella hyviin tuloksiin, mutta pääpelissä on todella huono roistovalikoima ja sitä kautta todella huono pomotaistelutaso. Scientist Supreme on aivan surkea eikä MODOK myöskään nouse sille tasolle kuin pitäisi. Marvel pelissä pitäisi roistohahmoihin olla panostettuna paljon enemmän koska vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon. Tämä vain korostaa sitä että pelin tekijöillä ei ollut mitään käryä että miten tälläinen peli pitäisi tehdä.

5. Hahmosta ei oteta juuri mitään irti - Lord of the Rings: Aragorn's Quest

Kun pelin nimenä on Aragornin retki, niin miksi hahmosta ei oteta juuri mitään irti. Kyllähän ne avainasiat sieltä tulevat, mutta todella pinnallisesti ja hätäisesti kerrottuna ilman syvyyttä. Tästä kokonaisuudesta olisi saanut niin paljon enemmän jos pelissä olisi panostettu tarinallisiin elementteihin enemmän ja oikeasti Aragorn hahmoon, koska pelillisissä ratkaisuissa ei ole mitään erikoista joka todella nostaisi peliä genressään. Sama pätee monella tavalla sekä PS2 että PS3 versioihin.

4. Pääroisto(t) - Star Wars Jedi: Survivor

Se että Survivor toistaa Fallen Orderin virheet mitä pääroistoon tulee, mutta tekee sen kahdesti ja vielä huonommin mitä edeltäjä, korostaen että kahdesti. Kummassakin hahmossa on mahdollisuuksia vaikka kuinka paljon, mutta kumpikin on pilattu todella pahasti ulkoisesti. Jälkimmäiseen tämä pätee todella pahasti sillä kyseinen hahmo on ulkoisesti todella huono, kun taas ensimmäinen on lähinnä typerillä ratkaisuilla pilattu ja tyylillisesti turvonnut hipsterijedi.

3. Ihmissuhteiden monipuolisuus - Marvel's Midnight Suns

Tämä peli tuntuu olevan juuri sellainen, että siihen mahtuisi todella hyvin romanssimahdollisuus, mutta sellaista ei ole. Tämä on yksi esimerkki siitä, miksi pelin kassa tuntuu että täyttä potentiaalia ei ole käytetty. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa mahdollisuus johon kokonaisuudessa olisi voitu mennä, sillä vaikka Midnight Suns on erittäin laadukkaasti tehty myös tässä ihmissuhdeosuudessaan, niin tuntuu että monella tavalla tästä mekaniikasta olisi saatu irti niin paljon enemmän, mitä siitä lopulta otettiin irti.

2. Kohtaamiset - Dissidia: Final Fantasy NT

Tämä tuntuu yhdeltä niistä tapauksista kun pelissä on paljon hyviä ideoita ja toteutus on ääninäyttelyä myöten todella laadukas. Toiminnassa peli ei ole yhtään niin hyvä kuin sen pitäisi olla ja se voisi olla, vaikkapa verrattuna aiempiin peleihin sarjassa. Se mikä kuiteknin tässä tapauksessa todella ärsyttää on se, että tarinasta, pelin mahdollisesti vahvimmasta osasta ei ole otettu irti oikeastaan mitään, mitä siitä olisi saatu irti. Eri hahmojen keskustelut ja kohtaamiset pitävät sisällään vaikka mitä mahdollisuuksia, mmutta harvat niistä on todella viety johonkin.

1. Devil May Cry systeemit - Evil West

Kokoelma hukattuja potentiaaleja minkä kautta koko peli tuntuu yhdeltä hybdiridiltä hukattuja mahdollisuuksia. Kombosysteemi puuttuu, arvostelusysteemi puuttuu ja kenttiä ei voi pelata uudestaan mikä tälläisessä pelissä on valtava virhe, unohtamatta muita Devil May Cry tyylisten ratkaisujen ja mekaniikkojen puuttumista. Evil West on aivan liian vähän Devil May Cry tyylinen, kuin sen pitäisi olla, jotta pelistä saisi irti kaiken sen, mitä siitä pitäisi saada ja mitä siitä voisi saada irti. Erittäin hyvä esimerkki tapauksesta jossa ei ole millään osa-alueella menty niin pitkälle, kuin olisi pitänyt.