Avain pakoon ilman Rita Hayworthia
Aina välillä vastaan tulee pelejä, jotka yhdellä yksinkertaisella ratkaisulla, jäävät todella vahvasti mieleen ja jotka ovat oikeasti ainutlaatuisia tapauksia. Kunnes joku muu keksii kokeilla samaa ideaa.
Reitti Ulos
A Way Out on yhdellä tavalla ylivoimaisen ainutlaatuinen peli, se on ainoa peli jota ei voi pelata yksin vaan pelin läpäisemiseen tarvitaan kaksi pelaajaa. Tälläisiä pelejä en osaa äkkiseltään nimetä muita, mikä tekee tästä pelistä todella mieleenpainuvan. Tietenkin tämä ratkaisu tuo mukanaan paljon ongelmia, mutta ideallisesti ja toteutuksellisesti tämä vankilapakona alkava kokonaisuus onnistuu kertomaan hyvin vahvan tarinan isolla variaatiolla pelattavaa sisältöä, vaikka pituudeltaan kokonaisuus onkin aika lyhyt,
Suuri Pakoretki
Tarina alkaa kun Vincent saapuu uutena tulokkaana vankilaan, jossa hän liittoutuu yhteen Leo nimisen vangin kanssa. Molemmilla on kana kynittävänä saman miehen, Harveyn, kanssa. Yhteinen määränpää saa kaksikon suunnittelemaan pakoa vankilasta jonka olisi sitten määrä edetä kostoretkeksi, mutta kummallakin miehellä on myös muita suunnitelmia joihin kuuluvat niin Leon vaimo ja poika, kuin Vincentin etääntynyt raskaana oleva puoliso. Tämän lisäksi pako ei ole sieltä vaivattomimmasta päästä, sillä matkaan mahtuu useanlaisia ongelmia ja heti alkumetreiltä asti on selvää että kaksikko tarvitsee toisiaan selvitäkseen.
Tarina vaikuttaa aluksi suhteellisen tavanomaiselta kaksinpeliltä, mutta se on tehty varsin hyvin, vaikka välillä tuntuukin että pelistä olisi voitu paikka paikoin ottaa paljon enemmänkin irti. Lisäksi vankilaosuus on vain ensimmäinen näytös, sillä kun pako onnistuu, niin sitten peli vasta todella alkaa. Avainosa vankilapaossahan on myös se, että ei päädy oitis takaisin selliin. Tarinallisesti peli on jaksotettu erittäin hyvin ja mukaan mahtuu yhtä jos toista. Välillä tosin tuntuu että lisätekeminen vähän tuntuu tilanteeseen sopimattomalta, kun kaksikko kuitenkin pakoilee lakia. Se mikä kuitenkin osuu todella hyvin, on se, miten järkevästi peliin on osattu lisätä kaikkea pientä kivaa. Välillä on hitaita pätkiä ja välillä taas paljon hektisempiä hetkiä ja yleensä ne hitaasti alkavat tai hitaasti etenevät osuudet ovat niitä, joista voi löytyä yhtä jos toista minipeliä.
Kaunopuheita vai Luuvitonen?
Pelattavuus kostuu muutamista avainasioista. Ruutu on jaettuna kahden pelaajan välillä ja pelattavuusosioissa se pysyykin niin. Tarinalliset pätkät voivat keskittyä toiseen hahmoon ja välillä kaavaa muutenkin rikotaan, mutta kaikki tapahtuu pelillisessä mielessä erittäin hyvin. Kumpikin pelaaja on tärkeässä osassa kokonaisuudessa sillä monissa kohdissa peliä tulee vastaan pätkiä joissa pitää pitää todenteolla pelata yhteen, kuten selätysten kiipeäminen. Sitten on tietysti hetkiä kun kumpikin hoitaa omaa osaansa, kuten että toinen ajaa autoa ja toinen ampuu. Vaihtelua pelistä löytyy vaikka kuinka sillä mitään osuutta ei kierrätetä liikaa tai venytetä liian pitkään.
Satunnaisesti pelissä tulee vastaan myös valintoja, mutta tämä osuus olisi voitu tehdä huomattavasti paremminkin. Muutamissa kohdissa pelaajien pitää yhdessä päättää että kumman pelihahmon tyylillä edetään. Vincent on kauhopuheinen hopeakieli joka ratkaisee tilanteet nokkeluudella kun taas Leo on enemmänkin suorantoiminnan mies joka suosii nopeaa ja tehokasta väkivaltaa. Muutamia kohtia siis on, joissa on kaksi vaihtoehtoa, mutta monesti sillä ei ole paljoa väliä että kumpi taktiikka valitaan. Mutta sitten kun sillä äkkiä onkin väliä, niin se tuleekin yllätyksenä.
Pelattavuus on yllättävän hvyin tehty sillä hitaammat ympäristön tutkimiset ja nopeammat toimintapätkät kummatkin luonnistuvat todella hyvin. Ammuskelua saa harjoitella hieman, mikä tulee tarpeeseen ja muutenkin peli ei missään kohtaa ole epäreilu eikä tunnu koskaan halpamaiselta.
Viittauksia moniin elokuviin löytyy vaikka kuinka
Populaarikulttuuriviittauksia riittää
Tyylillisesti kaikki alkaa kuin monissa klassisissa vankilaelokuvissa, kuten Shawshank Redemption tai Pako Alcatrazista, mutta pelin edetessä vastaan tulee valtava määrä viittauksia yhteen jos toiseen elokuvaan. Scarface, Casino Royal ja Bad Boys viittauksia löytyy ja varmasti paljon muitakin, osa hyvin pieniä ja osa astetta selkeämpiä. Tyylillisesti kokonaisuuteen mahtuu todella paljon vaihtelua, mikä on sinäsä hyvä asia, koska meno ei missään kohtaa varsinaisesti ala kyllästyttää.
Peliä voisikin kuvailla sanoilla lyhyt mutta täyteläinen. Tarinallisesti pelin pelaa läpi jokusessa tunnissa, mutta kaikki lisätekeminen venyttää pelin pituutta varsin hyvin. Välilllä heitetään tikkaa, soitetaan banjoa, härvätään ympäriinsä tai pelataan neljän suoraa. Minipelejä pelissä riitää ja ne on ripoteltu sen verran laajalle, että ne toimivat usein juuri oikeassa kohtaa hyvinä harhautuksina ja taukoina tarinassa. Tämän lisäksi peliin mahtuu iso joukko saavutuksia jotka todellakin pakottavat pelaamaan peliä hitaasti ja nauttimaan niistä pienistä hetkistä. Joskus tosin kyse on enemmänkin hurjasta yrittämisestä.
Pelissä on muutamia heikkouksiakin, mutta mitkäät eivät varsinaisesti ole peliä rikkovia. Haaste on todella reilu ja pelissä ollaan selvästikin enemmän näyttävyyden perässä, sillä valtaosa pelin osista näyttää tyylillisesti todella upeilta ja toteutus on todella onnistunut. Pituutta pelissä on kuitenkin hyvin vähän sillä pelin pyyhkäisee aika nopeasti läpi muutamassa tunnissa, useammassa jos tutkii paikkoja enemmän ja pelaa minipelejä. Tämän lisäksi muutamat pelillisesti ratkaisut olisivat voineet olla parempiakin, mutta ne ovat aika pieniä asioita. Tarinallisesti pääroisto on aika tylsä tapaus, joka on sitten lopussa pyritty tekemään paljon näyttävämmäksi kuin hahmo sopisi. Mutta näyttäyvyys iskee taas, sillä peli osaa todellakin räväyttää joka käänteessä.
Tien näyttäjä
A Way Out on tapaus jollaisia ei muita ole ja siihen on aika selvä syy. Koska peli vaatii kaksi pelaajaa, niin se voi tietyllä tavalla rajoittaa pelaamista jos suosii yksinpelejä. Tälläinen asetelma voi vaatia vähän järjestelyä jos aikoo pelata peliä siten, miten se omasta mielestäni kuuluu kokea, eli samalla sohvalla. Peliä voi pelata myös verkon kautta eikä se vaadi PS Plussaa, mitä monet moninpelit vaativat. A Way Out on monella tavalla hyvin reilu tapaus enkä itse pistäisi pahitteeksi jos vastaavia tapauksia tulisi tulevaisuudessa lisääkin. Mutta tälläinen pelattavuus voi olla hieman haastava toteuttaa.
Peli osaa kuitenkin erittäin hyvin koukuttaa pelaajat, kun peli vain lähtee käyntiin. Luvassa on toimintaa ja draamaa puhumattakaan loppupuolen riipaisevasta käänteestä joka voi osua hyvinkin kovaa, riippuen siitä, miten ja kenen kanssa peliä pelaakaan.
Yhteenveto
A Way Out on hyvin erikoinen tapaus pelien joukossa. Se harvinainen tapaus koska sitä ei voi pelata yksin, vaan kyseessä on tiimityöskentelyä vaativa moninpeli. Pelattavuus toimii erittäin hyvin ja mukana on valtava määrä mitä erilaisempia pelillisiä ideoita minkä ansiosta peli ei muutu tylsäksi. Jaksotus on erittäin onnistunut ja tarina osuu myös todella kovaa, varsinkin lopussa, kaikkien käänteiden jälkeen. Pelissä on heikkous jos toinenkin, mutta tämänkaltaisia pelejä ei ole kuin tämä yksi, minkä takia se on kokeilemisenarvoinen.
+ Pelattavuudessa riittää vaihtelua
+ Näyttävät kohtaukset ja erinomainen jaksotus
+ Todella omalaatuinen idea (pelillisesti)
- Pääroisto on aika tylsän oloinen ja näköinen
- Lyhyt
- Muutamat pelilliset ratkaisut
Arvosana: 7,8
Erityinen
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.