Kun pelaa paljon yhden genren pelejä niin silloin todella huomaa eron hyvien ja huonojen pelien kanssa. Jotkut genret varsinkin ovat sellaisia että niissä ne erot ovat paljon suurempia, kun taas toisissa ne erot ovat aika pieniä.




Kun on enemmän vertailupintaa niin silloin huomaa pelien parhaat ja huonot puolet paljon selvemmin. Tietysti oma osansa on sillä että millaisista peleistä itse todella pitää. Toimintaseikkailupelit ovat omia suosikkejani kun taas urheilupelit ovat niitä inhokkeja. Kaikki muu menee siihen välille, tarinalliset pelit huipulle ja rakentelupelit pohjalle.

Jotkut genret ovat sellaisia joissa vertailupohjaa on todella paljon kun taas osassa tuntuu että sitä vertailupohjaa ei ole juuri nimeksikään.

TAPPELUPELIT on sellainen genre jossa itselläni on kokemusta jonkin verran, mutta sitä voisi olla enemmänkin. Tätä genre on räiskintäpelien ohella eniten sellainen joka hyvin helposti muuttuu siksi harmaaksi massaksi, mutta joka on kuitenkin sellainen genre jonka pelejä voin ihan hyvin pelata. Toisin kuin ralli- ja urheilupelit joita en voi juuri edes sietää muutamia hyvin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Tappelupelien tapauksessa tarvitaan oikeasti jotakin, jotta voi todella erottua edukseen.





Mortal%20Kombat%20X.jpg?1557162908

Länkkäri Bane



Taistelu kuolemaan kymmenettä kertaa


PlayStation Now



Mortal Kombat X

Jos tämä pelisarja jostakin on tunnettu niin siitä väkivaltaisuudesta. Veren kanssa ei pihtailla ja osumat joita taistelijat ottavat ovat sitä luokkaa että normaalisti niihin kuolisi hyvin äkkiä. Hurmeinen taistelu on se mihin tämä peli nopeasti yhdistetään mutta kyllä useampaa taistelupeliä lyhyen ajan sisään kokeillaana täytyy todeta että Mortal Kombat X on peruspelattavuudessaan yksi genren mielekkäimpiä pelata. Erilaiset liikkeet ovat jouhevia suorittaa ja muutenkin taistelussa on mukana sellainen onnistunut toteutus. Harvemmin tulee vastaan hetkiä kun taistelusta tuntuu puuttuvan sitä jotakin. Siis MK10 ei ole helppo peli, sillä se muuttuu varsin nopeasti varsin haastavaksi.


Tarina pelissä sijoittuu edellisen pelin jälkeisiin tapahtumiin ja nopea kertauskin siinä tulee vastaan aika nopeasti. Ajallisesti liikutaan useassa ajassa. Menneisyydessä kerrotaan taustoja ja käydään läpi menneitä taisteluja kun mm. Johnny Cage, Sonya Blade ja Raiden ottivat yhteen Shinokin kanssa ja voittivat. Vuosien kuluttua erikoisjoukku nuoria lupauksia, kärjessä Cassie Cage käy taisteluun, kun Shinok uhkaa tehdä paluu. Tarinan edetessä ohjataan useaa eri pelihahmoa ja yksi kappale koostuu yleensä kourallisesta taisteluja. Ajoittain vastaan tulee myös QTE pätkiä.

Tarinallisessa mielessä monet tapahtumat ovat menneisyyttä ja monet hahmot ovat poissa. Shao Kahn on kuollut, Liu Kang on korruptoitu, Scorpion ja Sub Zero ovat ihmismäisempiä ja todella monet hahmot loistavat poissaolollaan. Mutta sitten mukana on hahmoja jotka ainakin itse näen ensimmäistä kertaa ja näiden hahmojen joukosta löysin oitis oman ehdottoman suosikkihahmoni, cowboy Banen, Erron Blackin. Se mikä kuitenkin harmittaa on monien hahmojen ulkoinen olemus, ensisijaisena Scorpion, joka ei enää näytä siltä miltä pitäisi. Normaaleihin taisteluihin voi sentään valita sen Scorpionin joka näyttää hyvältä. Lähemmäs kaikki hahmot ovat ääninäytelty todella hyvin ja onhan mukana sellaisia loistonimiä kuten Steve Blum ja Troy Baker.

Muutamat hahmot ovat kuitenkin todella tylsiä eivätkä millään erotu todella vaikuttavassa joukossa millään tavalla edukseen, vaan tuntuvat turhilta täytehahmoilta. Näitä ovat pääasiassa nämä uuden sukupolven hahmot, kaikki paitsi Cassie joka manerismeillaan erottuu hieman edukseen, ollen todella Johnny C:n tyylinen. Muut ovat tylsiä ja särmättömiä.


Mielekkyys tulee tappelupeleissä hahmovalikoiman lisäksi pitkälti siitä, millainen pelattavuus on. Hahmovalikoima on todella kattava klassisista hahmoita uusiin. Onneksi se ei kuitenkaan jää vain hahmojen varaan, sillä tässä pelissä on todella hyvä ja jämpti taistelumekaniikka. Vastustaja ei pääse juuri karkuun ja niitä ohilyöntejä ei juuri tule kun ulottuvuus on sen verran hyvin tehty ja ohjattavuustuntuma on todella hyvä. Peliin pääsee erittäin nopeasti sisälle juurikin siksi koska ohjattavuus ei tappele vastaan ei se vaadi mitään ylimääräistä jotta siitä pystyy nauttimaan.

Tietenkin iso osa näitä pelejä on kontrollien opettelu. Kaikilla hahmoilla on sellainen tietty tuntuma ohjattavuudessa sillä jotkut tuntuvat toisia nopeammilta mutta kokonaisuutena peli on tasapainoitettu todella hyvin eikä minkään hahmon opettelu ole missään nimessä ylihankalaa. Tiettyä lisämaustetta tuovat hahmojen lisäominasuudet. Esimerkiksi Erron Black voi olla pistooleihin keskittyvä Gunslinger tai veitenkäyttöön keskittyvä Outlaw. Pieniä ulkoisia erojakin on havaittavissa.

Taistelun monipuolisuus tulee perusliikkeiden lisäksi röntgenliikkeistä joilloin pelihahmo lyö niin että luiden murtuminen näytetään. Nämä ovat täysin yliampuvia liikkeitä, mutta samalla todella hienoja sellaisia. Kun energiamittari nousee täyteen niin erikoisliikkeiden tekeminen on mahdollista. Tietyt liikkeet vaativat todella paljon opettelua ja tarttumisliikkeitä on loppuviimeksi hahmokohtaisesti todella vähänlaisesta. Tuntuu että parin erän aikana ehtii hyvin näkemään kaikki hahmon erikoisliikkeet.

Mortal Kombatin oma juttu on alusta asti ollut Fatality systeemi. Näiden liikkeiden kanssa pitää tehdä erikoinen näppäinsarja kun vastustajan elinvoima on loppunut ja kuuluttaja huutaa: "Finish him/her!" Nämä liikkesarjat pitää tietää etukäteen koska niitä ei todellakaan keksi ellei peliin upota todella paljon aikaa, sillä etäisyyskin on osatekijä. Sitten on myös Brutality lopetuksia jollaisen sain aikaiseksi puolivahingossa.


Sarjan kymmenes pääpeli jatkaa tarinallisesti aiemmpia osia, mutta kun itse en ole jokaista MK peliä pelannut niin en osaa suoraan vertailla niitä keskenään. Tätä ennen olen pelannut jokusta Mortal Kombatia, mutta en muista että mitä niistä. Tämä extralarge versio on kuitenkin paras sarjan peliä jota olen pelannut, se tuntuu sen verran pitkälle hiotulta ja tarinaakin aika kattavasti niille joita se kiinnostaa. Muut voivat kesktittyä hurmeisseen tappeluun, verkossa tai paikanpäällä.

Onko Mortal Kombat sitten tappelupelien kuningas. Siihen vastaus on ehdoton ei, sillä Soul Calibur pelisarja on siinä suhteessa täysin ylivoimainen. Kyseisen sarjan kolmas peli oli se joka teki sarjasta oman suosikkini ja kuudes peli palautti mieleen miten hyvä pelisarja onkaan, puhumattakaan siitä miten paljon se on ehtinyt kehittyä ja hiotua. Tietenkin jos pelaa tämän pelisarjan aiempia pelejä, saattaa hyvin nopeasti huomata, miten pitkälle tämä peli on pelisarjaa vienyt.


+ Hurmeinen tyylikkyys

+ Paljon erinomaisia pelattavia hahmoja

+ Mielekäs ja jämpti ohjattavuus


- Uudensukupolven hahmot

- Muutamien hahmojen nykytila tarinassa


Arvosana: 8,0


Mahtava




Guilty%20Gear%20Xrd%20-Revelator.jpg?155

Animetyylistä taistelua



Tappelupeli sieltä värikkäimästä ja yliampuvimmasta päästä


PlayStation Now



Guilty Gear Xrd Revelator

Tappelupelien joukossa Guilty Gear sarja muistuu mieleen lähinnä värikkyydestään. Taistelumekaniikka on värikäs, hahmot ovat värikkäitä ja pelissä on todella selkeä ja vahva animetyyli. Hahmot ovat todella animetyylisiä yliampuvine aseineen ja ulkoisine ominaisuuksineen. Mukana on todella erikosia taistelijoita ja erot ovat huomattavia. Isot hahmot saattavat lyödä hitaammin kuin nopeat hahmot mutta iskusisa onkin sitten takana enemmän voimaa. Hahmoilla on omanlaisensa taistelutyylit ja erot ovat aivan valtavat. Monet hahmot saattavat vaikuttaa erittäin ylivoimaisilta, mutta jokaisen hahmon kohdalla kyse on todellakin siitä, miten hyvin sillä osaa pelata.

Pelissä on tarinakin, joka koostuu valtavasta määrästä animesarjan katselua ilman mitään varsinaista taistelua. Taistelu keskittyy useaan eri moodiin, kuten arcadeen jossa valitaan hahmo jolla sitten hakataan muusiksi pari tusinaa vastustajaa ja nähdään kyseisen hahmon tarinaa. Hahmojen erot ovat ulkoisesti ja pelattavuudessa todella isoja mutta kyllähän sieltä löytyy ne pari joista tykkää ylitse muiden. Itse olen pelannut jokusta sarjan peliä mutta vaikka mukana edelleen on muutama tuttu naama, kuten Sol, Ky, Chipp ja Johnny niin kyllä uusiakin hahmoja on tullut sen verran että tarina on selvästi mennyt eteenpäin.

Kokonaisuutena on hyvin vaikea sanoa että mihin kohtaan tappelupelien parhausjärjestystä tämä peli mahtuisi. Pelattavuus on aika yliampuvaa, mutta en sanoisi että siinä on samanlaista tarkkuutta tai mielekkyyttä mitä Soul Calibur tai Mortal Kombat parhaimmillaan tarjoaa. Mutta samalla sanoisin että paljon mielekkäämpi tätä on pelata kuin vaikka Street Fighteria tai Dead or Alivea. Guilty Gearissa on puolensa, mutta siitä jää vähän sellainen vaikutelma että suurin osa ajasta kyse on mielettömästä räpeltämistä joka pahimmillaan on pelkkää nappuloidan hakkaamista ilman ihmeellisempää taktiikkaa.


+ Värikäs animetyyli

+ Paljon hienoja hahmoja

+ Hahmojen erot


- Räpeltäminen

- Ei erotu massasta kuin ulkoisesti


Arvosana: 5,9


Paremmalla puolella



Ultra%20Street%20Fighter%20IV.jpg?155821

Machoa pullistelua



Katutappelijat steroideilla


PlayStation Now



Ultra Street Fighter 4

Jälleen yksi pelisarja jonka varmaan kaikki pelaajat tietävät. Itse en ole koskaan todella kiinnostunut tästä pelisarjasta koska siinä ei oikeastaan ole mitään oikeaa koukkua. Monissa astetta huonommissakin pelisarjoissa on sentään jonkinlainen jippo joka saa palaamaan sen pariin tai edes kokeilemaan. Street Fighter on ehkä tunnettu pelisarja mutta se on samalla sellainen pelisarja jonka ohjattavuus ei ole sitä tasoa joka todella nappaisi. Liikkeiden ja kombojen tekemisessä ei ole varsinaista mielekkyyttä ja hahmovalikoimastakin on hankala löytää sellaista oikeasti hyvää hahmoa. Kyllähän siellä on muuta oikeasti hienokin hahmo, mutta taistelu ei siitäkään huolimatta nappaa.

Voisin sanoa että tämä on sellainen tappelupeli joka todellakin sopii muottiin, perusmättöä. Tässä ei oikeastaan ole mitään sellaista mikä erityisesti nousisi esiin. Sen sijaan, niitä heikkouskia löytyy juurikin sieltä pelattavuudesta. Hyvin vaikea pitää pelistä kun sen pelattavuus ei vain nappaa. Joissakin peleissä jaksaa yrittää kauemmin kun peliin pääsee sisälle, mutta tämä on niitä pelejä johon ei vain meinaa päästä kunnolla sisälle, eikä peli oikeastaan tarjoa mitään sellaista, joka kannustaisi edes yrittämään.

Katutappelija 4 on sellainen tappelupeli jota kokeilee sen kerran, ehkä pelaa joskus jotakuta vastaan hetken, mutta joka jää, ainakin omalla kohdalla mieleen osana pelisarjaa joka on aivan liian yliarvostettu.


+ Vaihteleva hahmovalikoima

+ Suhteellisen tyylikäs


- Pelattavuus ei nappaa

- Ei mitään "koukkua"


Arvosana: 3,2


Pettymys



Elävänä tai kuolleena, mutta ilman pisaraakaan verta


PlayStation Now



Dead or Alive 5 Ultimate

Elävänä tai kuolleena pelisarja on edennyt jo viidenteen osaansa ja tämä on todellakin niitä pelisarjoja jota olen joskus kokeillut mutta pelannut erittäin vähän. Tässä pelisarjassa kun ei oikeastaan ole yhtä hahmoa lukuunottamatta mitään varsinaista koukkua joka vetäisi sen puoleen. Ryu Hayabusa vie ajatukset Ninja Gaideniin ja hän onkin oikeastaan ainoa hahmo jolla osaan oikeasti tehdäkin jotakin, muita tuli pelattua lähinnä tarinamoodin pakottamana.

Tarinallisesti kyseessä on jatkoa aiempaan ja itselleni aiempi on tuttua hyvin pääpiirteittäin. Sääli onkin että tarinan ulkopuolella peli tarjoaa erittäin vähän oikeaa sisältöä sillä tappelu on hyvin realistisuussidonnaista, tietyillä vapauksilla. Mitään yliampuvia komboja ei ole, mahtavia aseita ei ole verikin on karsittu pois. Tappelu on muutenkin sellaista jota kohtaan mielenkiinto loppuu erittäin äkkiä. Tuntuu että taistelussa pääidea on siinä että suojaatko tai lyötkö ylös vai alas ja milloin otat kiinni. Hahmoissa on selkeitä eroja mutta loppuviimeksi taistelussa kaikki ovat samalla viivalla ja tasolla.

Tappelusta puuttuu todella selkeästi se mielekkyys. Vaikka tiettyjä juttuja taisteluun tuodaankin niin kokonaisuus vaikuttaa todella perusluontaiselta. Tälläinen taistelu käy erittäin nopeasti erittäin tylsäksi ja sitä ei auta se tarina on erittäin epätasapainoinen. Peli on alusta asti suhteellisen haastava mutta etenee ajoittain todella epäreiluksi sillä tässä pelissä voi jäädä järeään kombolukkoon jolloin tietokone vain hakkaa pelaajan muusiksi. Sitten joskus saattaa käydä tuuri ja pelaaja jaa sisään pidempää sarjaa. Pelin vaatimukset ovat aika törkeät ja saavat pelin tuntumaan enemmänkin tuurilta kuin taidoilta.

Dead or Alive on niitä pelisarjoja joka on tappelupelien joukossa jäänyt nimellisesti mieleen, koska siinä on muutama hahmo jotka ovat tuttuja toisen pelisarjan kautta, mutta nautinnollisuudessa ja pelattavuudessa tämä on selvästi heikoimpia tappelupelejä joita mieleen tulee.


+ Ryu Hayabusa

+ Moninpeli


- Epätasapainoinen haaste

- Mielekkyyden puute


Arvosana: 4,2


Huono



Garou%20-%20Mark%20of%20the%20Wolf.jpg?1

Nimen perusteella olisin odottanut jotain aivan muuta



Suden merkki lisätitteli sai huomioni, peli menetti sen nopeasti


PlayStation Now



Garou: Mark of the Wolf

Tämän kanssa voin sanoa että aivan sokkona mentiin. Joskus valitsen pelin pelkästään nimen perusteella ja tällä kertaa tämä nappasi huomioni. Kyseessä on kuitenkin niin tavallinen ja särmätön tappelupeli kuin olla ja voi. Itse en todellakaan päässyt tähän sisälle. Hahmovalikoimassa ei ole yhtäkään sellaista hahmoa joka oikeasti nappaisi kiinnostukseni eikä taistelumekaniikassa ole oikeastaan mitään mikä erottaisi tämän pelin siitä muusta massasta. Tappelusta puuttuu lisäksi kaikki se mielekkyys kun itse en ainakaan arcaden aikana juuri edes oppinut pelaamaan tätä peliä.

Tappelumekaniikka on iso osa mielekkyyttä ja tästä pelistä tuntuu puuttuvan kaikki mahdollinen mikä tekee tappelusta mielekästä. Tosin samalla aikaa tämä on sen näköinen peli että se kuin kuuluisi arcade masiinaan. Melkovarmasti tätä oppii pelaamaan harjoittelemalla, mutta itse harvemmin tykkään näistä peleistä joissa pitää tehdä kaikkia ihme liikkeitä tateilla jotta saa erikoisliikkeitä aikaiseksi. Mitä vikaa on kahden napin yhtäaikaisessa painamisessa. Soul Calibur ja Tekken ovat tehneet siitä toimivaa.

Tämä on kuitenkin siinä mielessä mielenkiintoinen tapaus että pelattuani tätä, aloin miettiä monia muita tappelupelejä eri tavalla. Osa jota pidin suhteellisen huonona, ei enää vaikuta kovinkaan kaksiselta. Garoun tapauksessa en oikeastaan odottanut mitään ihmeellistä niin en sen takia mitenkään hirveästi pettynytkään. Silloin jos odottaa jotakin erityistä, niin pettyy taatusti enemmän.

Kokonaisuutena Garou: Suden Merkki on niin perustappelumätkintää kuin olla voi. Siinä ei ole oikeastaan mitään omaa mikä erottaisi sen joukosta.


+ Perus tappeluameininkiä


- Ei mitään erikoista


Arvosana: 4,0


Huono



Blazblue%20Chronophantasma%20Extend.jpg?

Pelattava on sivuosassa ja katsottava pääosassa



Nimi ei ainakaan kerro yhtään mitään mutta ulkoasu paljonkin


PlayStation Now



BlazBlue Chronophantasma Extend

Tämän kanssa voin sanoa heti että nimi on sitä tasoa että sitä ei tule ihan helpolla muistamaan. Itselleni tämä pelisarja ei ole juurikaan tuttu joten aika sokkona mennään, mutta ulkoisesti pitää heti sanoa että tästä tulee vahvasti Guilty Gear tyylisiä vivahteita. Animetyylitelty graafinen ulkoasu näyttää hienolta ja sitä kautta hahmotkin näyttävät todella upeilta ja valikoimasta löytyi aivan heti välittömästi kaksi todella mieluista hahmoa joilla peliä sitten alkoi pelaamaan.

Taistelumekaniikka jättää aika paljon toivomisenvaraa, johtuen juurikin siitä että tässä pelissä on todella paljon opeteltavaa ja Guilty Gearin tapaan tämäkin menee todella helposti pelkäksi räpeltämiseksi. Liikkeitä on aika paljon ja hahmokohtaiset erot eivät nekään ole mitenkään pieniä. Liikevalikoiman opetteluun menee helposti todella paljon aikaa ja ärsyttävää on se että toiminnassa ei ole sitä tiettyä jouhevuutta ja meininkiä jossa todella pääsisi sisään taisteluun.

Harmillista tämä on siksi koska peli näyttää ja vaikuttaa todella hyvältä. Ulkoinen olemus ei kuitenkaan yksin riitä vaan myös pelistä pitäisi saada irti jotakin. Tämä on niitä tapauksia kun peliin pääsisi paljon paremmin sisään ajan kanssa. Tappelupelejä paljon pelaavilla se varmaan luonnistuu nopeammin.

Kokonaisuus on monella tavalla samanlainen kuin Guilty Gearin kanssa. Peli on uskomattoman näyttävä ja hahmovalikoima on todella hyvä. Pelattavuuden suhteen peli ei kuitenkaan ole sieltä helpoimmin lähestyttävästä päästä. Se mikä tämän paketin kuitenkin lopulta pelastaa on se tarinallinen puoli ja etenkin se, että tässä pelissä tarinaa kuulee englanniksi ja hahmot eivät ole mitenkään huonoja. Monella tavalla kyse on kuin animesarjasta ja ihan kelvollisesta sellaisesta.


+ Animetyylinen ulkoasu ja tyyli

+ Monta erinomaista hahmoa

+ Tarina ja animesarjamainen ote


- Pelattavuus vaatii paljon aikaa

- Taistelu menee herkästi räpeltämiseksi


Arvosana: 6,6


Erinomainen