Marvel%27s%20Spider-Man.jpg?1582061502

Yksi Marvelin suosituimmista hahmoista saa arvoisensa pelin

 

 

Hämähäkkimies on yksi niitä Marvel hahmoja joka ei ehkä kuulu omiin suosikkeihin, mutta joka on tavalla tai toisella liitettävissä moniin huippuhyviin hahmoihin. Spider-Man vuosimalli 2018 onkin juuri niillä oikeilla tavoilla hyvä peli ja huono peli lähinnä monien marginaalisten asioiden vuoksi.

 

 

Hämähäkkimies seuraa Lepakkomiehen jalanjäljissä

Batman: Arkham Asylum on se peli joka todisti että oikeissa käsissä supersankari ja sarjakuva aiheiset pelit voivat olla enemmän kuin hyviä, ne voivat olla niitä parhaita pelejä. Arkham sarja onkin kerran toisensa jälkeen näyttänyt että kyseessä ei ollut yhden hitin ihme ja Rocksteady on noussut maineeseen sen ansiosta. Itse olisin todella innolla valmis ottamaan vastaan Naughty Dogin Marvel pelin vaikka Punisherista tai boxin ulkopuolelta Taskmasterista. Ehkä Insomniacin version Iron Manista tai Kostajista ylipäätään, ehkä Tohtori Oudosta. Tai vaikka Sucker Punchin version Spider-Manista. Se mitä sitten kuitenkin tapahtui oli se, että Insomiac otti tehtäväkseen Spider-Manin ja Crystal Dynamics Avengersin (saa nähdä miten sen kanssa menee mutta varovaisen toiveikas olen), että ihan ei niin käynyt mitä odotin, mutta tapa jolla Insomniac suoriutui tästä projektista, on esimerkillinen suoritus.

Siinä missä Batman otti Arkahm sarjassa todella synkän ja rujon väkivaltaisen otteen lähdemateriaaliin, tehden siinä samalla todella aikuisen pelin äärimmäisen tunnelmallisella ja tyylikkäällä otteella, on Spider-Man paljon värikkäämpi ja rennompi, mutta ikärajallisesti ei kovinkaan paljoa matalampi.

 

Vauhtia, vapautta ja valinnanvaraa

Pelin tarina alkaa kun Peter Parker (äänen erinomaisen suorituksen tekevä Yuri Lowenthal) yrittää tasapainotella yksityiselämänsä, työnsä ja Hämähäkkimiesprojektien välillä. Häätö on lähellä vuokrarästien vuoksi mutta työskentely oman esikuvan tohtori Otto Octaviusin kanssa merkitsee paljon ja samoin vapaaehtoistyö May-tädin kanssa. Mutta sitten kun kaupungissa alkaa tapahtua hurjia asioita, muuttuu kaikki nopeasti huonompaan suuntaan ja isoa osaa kaikilla rintamilla näyttelee pormestari Norman Osbourne.

Iso juttu Hämähäkkimiehen kanssa on tietenkin se seiteillä heiluminen ympäri New Yorkia. Hyvin äkkiä käykin ilmi että siihen on todellakin panostettu sillä Spider-Man liikkuu nopeasti ja ketterästi ympäri kaupunkia joko heiluen seitellä, hyppien tai juosten. Oli taktiikka liikkumisessa mikä hyvänsä niin siinä on todellista mielekkyyttä ja oikeanlaista vauhtia. Ainoat tilanteet joissa liikkuminen hieman tökkii on seinillä kiipeily silloin kun liikutaan vähän hitaammin ja tarkemmin. Tässä pelissä nopeus on valttia sillä kun Spider-Man liikkuu nopeasti, niin mikään ei ole isompi este sillä hän parkouraa esteiden yli ja pystyy heiluttamaan itseään huikeita matkoja ja juoksemaan pystysuoraa seinää ylöspäin tuosta vain.

Vapaus onkin iso juttu koko pelissä. Mukana on tietenkin sellainen päätarina mutta myös valtavasti sivutekemistä. Sivutehtäviä ja sivuaktiviteetteja. Sivutehtävissä saatetaan ottaa yhteen enemmän tai vähemmän tunnettujen vihollisten kanssa kuten Shockerin kanssa. Mutta mukana on myös sellaisia hahmoja jotka eivät ole suoraan Spider-Manin vihollisia, varsinkaan yksinoikeudella. Näihin lukeutuu erinomaisesti toteutettu, mutta aivan liian helposti nujerrettava Taskmaster jonka tehtävät ovat pistehaasteita tyyliin pronssi/hopea/kulta saavutus. Niitä on useammanlaisia ja jokainen vaatii erilaista osaamista. Joskus kyseessä voi olla taistelu ja joskus nopeutta ja ketteryyttä vaativa kilpa.

Sivutehtävissä on todella vahvasti kyse vaihtelusta mutta mukana on myös sellaisia tehtäviä jotka toistavat itseään erittäin äkkiä. Näitä ovat rikollistutkikohdat jotka ovat käytännössä aalloittain vihollisia tai rikostapahtumat jotka nekin toistavat suhteellisen pian itseään ja taistelu sekin käy helposti vähän itseään toistavaksi, juurikin tälläisten tehtävien kautta. Mutta vaihtelua tulee sitten sivummalta mm. Harry Osbournen tutkimusasemien muodossa jotka voivat tarjota hyvinkin erilaisia pikku tehtäviä. Vaihtoehtoja tekemisen kanssa on todella paljon ja siinä ohessa voi myös keräillä esineitä, kuten Spider-Manin reppuja joissa on yleensä joitakin juonta rikastavia esineitä. Kaupungissa on myös muutamia nähtävyyksiä joita kuvata ja näiden joukossa on monta upeaa viittausta muihin Marvel hahmoihin.

 

Vaikuttava rosvogalleria

Yksi asia missä Spider-Man voittaa niin monet muut Marvel sankarihahmot on roistovalikoimassa. Siinä missä Batmanill on DC puolella ylivoimaisesti paras rosvogalleria kaikista DC hahmoista, on Spider-Man samankaltaisessa tilanteessa Marvelin puolella sillä vaikka Iron-Man, Punisher, Tohtori Outo ja Wolverine ovatkin niitä omia suosikkejani, niin kyllähän heidän rosvogalleriansa kalpenee Spider-Manin rosvogallerien rinnalla. Kun kyseessä on pelisarjan ensimmäinen peli, niin sitä ei ole heti ängetty täyteen kaikkia Spider-Manin parhaita vihollisia, sillä mm. Venom loistaa poissaolollaan. Sen sijaan pelissä on tehty sekoitus erilaisista vihollisista joihin kuuluu muutama erittäin ilmiselvä valinta sekä muutama ei niin ilmiselvä valinta.

Sinister Six idea toimii tässä tapauksessa erittäin hyvin koska sitä kautta se ilmiselvä viimeinen pomovihollinen saa oman paikkansa tarinassa samalla aikaa kun mukana on syy tuoda useita vihollishahmoja mukaan kuvioihin. Tosin tässä kohtaa on pakko korostaa että vaikka kuuden roiston valinta onkin monella tavalla todella onnistunut niin astetta vieraampi Mr. Negative olisi toiminut paremmin sivuhahmoja ja hänen tilallaan kuusikossa olisi voinut olla Shocker, joka on tämän pelin tapauksessa todella kehnosti tehty hahmo. Se johtuu lähinnä siitä että Shockerista on tehty niin rivikorsto ja nopeasti käytetty hahmo. Vaikka hahmo onkin todella hienon näköinen niin samalla tavalla hänen kanssaan on hukattu potentiaali, kuin Banen kanssa Batman: Arkham trilogiassa. Sen sijaan monet muut vihollishahmot on tehty varsin hyvin. Osa on tehty paremmin kuin toiset, mutta kyllä Rhino esimerkiksi on tässä pelissä parempi kuin missään aiemmassa versiossa mitä äkkiä tulee mieleen ja vaikka Michael Keaton olikin järisyttävän hyvä Vulture MCU:ssa, niin ei tämän pelin versio hahmosta ole missään nimessä huono.

Muutenkin erilaisia hahmoja on todella osattu käyttää tässä pelissä hyödyksi sillä muutamat ei niin korkean profiilin hahmot ovat saaneet todella hyvän peliversion. Tombstone on yksi kiinnostavimpia hahmoja joka todella nousi omalle tutkalle Hämähäkkimies animaatiosarjassa jossa hän muistutti hieman Terminaattoria ja voimiensa kautta jopa olisi sopinut siihen. Tässä pelissä hän on todella erilainen, eikä läheskään niin hyvä, mutta ei sentään niin pahasti pilattu kuin Shocker. Listaamatta kaikkia hahmoja joita tulee vastaan täytyy sanoa että kokonaisuutena erilaisia Marvel hahmoja ostaan todellakin käyttää. Taskmaster on siitä esimerkillinen tapaus. Hänen kykyjään osataan käyttää mutta samoin myös hänen taustaansa ja motiivejaan, puhumattakaan että hänestä on osattu tehdä todella hyvä hahmo, mutta taistelu olisi saanut olla vaikeampi.

 


Spidey.jpg?1582061500

Pukuja on vaikka muille jakaa


 

Tekeminen ei tekemällä lopu

Spider-Man on sellainen peli joka tuo monella tavalla mieleen Insomniacin esimerkillisen otteen variaatioon, suoraan PS1:n kulta-ajalta, josta PS2:n aikaan mm. Sucker Punch otti hienosti mallia Sly sarjan kanssa. Sivutehtävissä on muutamia toistuvia teemoja minipelien muodossa, mutta ne ovat aina yhtä hauskoja sillä ne eivät ole mitään hampaat irvessä puzzleja, vaan suhteellisen helppoja pikkupulmia jotka oikealla tavalla maustavat pelattavuutta toiminnan kylkiäisenä. Iso osa kaikesta tästä on vapaaehtoista touhua, mutta itse nyt tuppaan tekemään kaiken tälläisen pois jaloista mahdollisimman nopeasti, ettei mikään jää roikkumaan ja Spider-Man antaa tähän todella vapaat kädet. Pelin maailma on erittäin laaja, mutta ei missään nimessä ylimitoitettu sillä vaikka tekemistä on todella paljon niin monissa tehtävissä ollaan osattu pitää suhteellisen hyvin kohtuu kaikessa. Välillä mopo hieman karkaa toiston puolelle.

Toiminta on tietenkin tälläisen pelin isoimpia juttuja ja toiminnassa loistaa Batman Arkham sarjan esimerkki. Siinä missä Middle-Earthin Shadow sarja otti taistelussa todella samanlaisen otteen, tekee Spider-Man asiat omalla tavallaan. Varusteita on todella paljon ja niiden kanssa toimintaa pystyy todella hyvin maustamaan ja combomittari on paljon Batmanin omaa anteeksiantavampi. Siinä missä Batman torjuu taisteluvaiston avulla iskut hyvin helposti, pyrkii Spider-Man väistämään vastaan iskut käyttämällä Hämähäkkivaistoaan. Sitten on tietenkin Spider-Manin omat temput, kuten ympäristössä olevien esineiden heitteleminen seiteillä, sekä seittien käyttäminen vihollisten kiskomiseen lähemmäs. Ilmassa taistelu on todella isossa roolissa ja muutenkin toiminnassa on valtavasti vaihtoehtoja ja tietyt viholliset pakottavat muutamaan toimintatapoja. 

Omanlaisensa vaihtelun peliin tuovat liittolaisiin kuuluvat ex-tyttöystävä Mary Jane "MJ" Watson sekä uusi tuttavuus Miles Morales joilla pelatessa peli menee oitis hiiviskelyyn, eikä sillä hyvällä tavalla, vaan sillä rasittavalla tavalla. Nämä osuudet ovat erittäin hyviä esimerkkejä siitä pakotetusta hiiviskelystä joka ei ole millään tavalla hauskaa ja on läsnä vain tuomassa vaihtelua. Mutta onko se sitten oikeaa vaihtelua kun nämä osuudet ovat ylivoimaisesti koko pelin huonointa antia.

Erilaisista tehtävistä saa myös erilaisia merkkejä joita sitten käytetään pelihahmon varusteiden paranteluun tai erilaisten asujen valmistamiseen. Hämähäkkimiehellä on tässä pelissä enemmän asuja kuin monilla supersankareilla kokonaisissa pelisarjoissa, sillä tämän vaatekaapin kokoa ei pysty laskemaan kahden käden sormin, ei lähellekään. Tästä variaatiosta löytyy taatusti mielekkäitä asuja joita kokeilla. Mukaan mahtuu monta versiota klassisita asuista ja mukana on myös Tobey Maguire Hämähäkkiasu kuin myös Tom Holland asu(ja) unohtamatta vaikka Noir asua, Purppurahämähäkkiasua tai tulevaisuuden versiota. Yksi oleellisimpia osia kokonaisuudessa on myös hahmon kehitys. Spider-Manin kykypuussa on kolmenlaista haaraa. Siinä missä kaksi on enemmänkin toimintaan liittyvää on kolmas paljon enemmän liikkumiseen liityvää.

 

Insomniac Gamesin tie takaisin huipulle

Siinä missä Naughty Dog on ollut konsolisukupolvesta toiseen ollut jatkuvasti kilpailemassa parhaan pelitalon tittelistä on Insomiac Games jäänyt todella vahvasti sivuun, mikä on ollut sääli sillä PlayStation ykkösen aikaan Insomniac oli niitä parhaita pelintekijöitä, ellei jopa paras kaikista ja Spyro trilogia on edelleen kyseisen laitteen parhaimmistoa, kolmannen pelin ollessa se paras peli koko kirjastosta. Siinä missä Naughty on varsinkin PS3:n aikaan todella ottanut paikkansa huipulla, on Insomniac jäänyt junnaamaan paikoilleen, lähinnä Ratchet & Clank sarjan kanssa. Hyvää tavaraa, mutta Uncharted sarja ja Last of Us jyräsivät kyllä ohi.

Spider-Man on sen tasoinen peli että se nostaa kyllä tekijänsä huomiota merkittävästi. Rocksteady nousi oitis huipulle Batmanin Arkham sarjan jälkeen ja mikäli Insomniac pystyy pitämään tämänkaltaisen tasokkuuden yllä, niin ei ole epäilystäkään etteikö heillä olisi valoisat näkymät tulevaisuudessa, sillä Spider-Man on pelisarjana sitä tasoa, että se vain toimii ja hyviä roistohahmoja riittää. Ehkä tässä olisi todellakin myös tilaa Marvelin omalle MGU:lle eli Marvel Game Universelle.


Yhteenveto

Spider-Man on peli joka jää kyllä mieleen erittäin positiivisena tapauksena joka on todella palkitseva kokonaisuus niin pelattavuuden kuin tarinansakin puolesta. Peli ei pelkää ottaa riskejä ja vaikka parissa tapauksessa onkin menty pahasti pieleen niin kokonaisuus on sitä tasoa että se todellakin kiinnostaa. Pelattaa on paljon ja vaihtelua on myös kiitettävästi, ääninäyttely ja graafinen ulkoasu ovat molemmat huipputasoa ja sitä kautta pelin yleinen tyyli on myös juurikin Hämähäkkimiehelle sopiva, unohtamatta sitä Marvel tunnelmaa. Ehdottomasti sellainen peli joka voi olla menestyksekkään pelisarjan alku, ehkä jopa peliuniversumin alku, samalla tavalla mitä Iron Man oli elokuvauniversumille.

 

+ Hämähäkkimies

+ Paljon pelattavaa suurella määrällä vaihtelua

+ Liikkumisen nopeus, vaivattomuus ja näyttävyys

+ Ulkoasu ja yleinen toteutus

+ Pelattavuus

 

- Tiettyjen hahmojen käyttö

- Sellaiset pienet asiat siellä täällä

- Tiettyjen asioiden/tehtävien toisto

- MJ:n ja Milesin osuudet

 

Arvosana: 8,6

 

Fantastinen