Pääroistojen kohdalla monesti aika pieni määrä voi riittää. Tällöin iso osa on siinä, miten hyvin hahmoa alustetaan. Joskus pääroisto vain vilahtaa ja joskus hän on isossa osassa vasta kun pari osaa sarjasta on takana. Tietty pääroisto voi myös olla osana vain yhdessä osassa sarjaa ja taustalla on sitten vielä isompi pääroisto. Sarjan pääroisto.

Sääntökertaus:

- Vain yksi per peli, jos useampi pääroisto niin vain yksi voidaan valita

- Vain selviä pääroistoja kyseisessä pelissä

- Jos heistä tulee muissa peleissä liittolaisia niin se ei haittaa kun kyseessä on tietty tarina

- Pääroisto ei aina ole viimeinen vihollinen jonka nujerrat

- Pääroisto ei välttämättä edes esiinny pelissä

- Koska monet hahmot ovat saaneet useita erilaisia versioita, niin vain yksi kelpaa, eli paras valitaan

- Itsenäisiksi laskettavissa olevat DLC:t voidaan huomioida pääpelin rinnalla

KUNNIAMAININTOJA

Garland - Final Fantasy

Ensimmäinen FF pääroisto. Dissidia tosin tuo hahmon paremmin esille.

Jacques de Aldersberg - Witcher

Hyvä esimerkki hillitystä kiihkoilijasta ja totuus hahmon taustalla vain parantaa kokonaisuutta.

Gabriel Krueger - Mirror's Edge: Catalyst

Muutoin kuin mikä hyvänsä pukumies, mutta hyvin tehtynä.

Jacqueline Natla - Tomb Raider: Underworld

Ehkä se paras kaikista Lara Croftin vihollisista, kun puhutaan yliluonnollisemmista hahmoista.

Dr. Nikolai Demichev - Singularity

Erinomainen esimerkki hienon näköisestä pahishahmosta.

24. Derek C. Simmons - Resident Evil 6 - Leonin kampanja

Pääasiassa pääroisto vain Leonin kampanjassa ja hyvin kahtiajakoinen tapaus. Ajoittain tuntuu että tämän hahmon kanssa on vain yritetty tehdä William Birkin uudestaan ja usein tuntuu että hahmo on vain pelinappula todelliselle pääroistolle joka pysyy mysteerinä. Mutta sitten kun mietitään että miten tehdään korruptoitunut ja läpimätä poliitikkotyylinen hahmo ja vielä siten että hahmo näyttää hyvältä, niin sehän on tässä. Tyyliä tässä hahmossa on, vaikkakin eri muutaatioiden kanssa ei olekaan osattu lopettaa ajoissa.

23. Delilah - Dishonored 2

Noita jonka näkyvä osuus kokonaisuudessa on varsin pieni. Osittain tämä hahmo toimii astetta paremmin, koska ykköspelin DLC:t ovat jo tehneet hänet tutuksi hahmoksi. Delilah on hyvä esimerkki pääroistosta jota ei juuri näe pelissä kuin aivan alussa ja aivan lopussa, mutta jolla on sellainen tietty vaikutus kaikkialla. Sitten kun verrataan pelin muihin roistoihin, niin kyllähän tälläinen hahmo erottuu edukseen.

22. Kagan - BloodRayne 2

Vampyyri ylivaltias ja päähenkilön isä. Kagan ei ole sellainen perinteinen vampyyrikuningashahmo, vaan hyvin modernin tyylinen. Pitkälti se mitä tämä hahmo menettää tyylissä, hän voittaa sisällössä. Kagan ei ole kovinkaan kaksisen näköinen, mutta pelin tarinassa ja maailmassa hän on erittäin hyvin tehty pääroisto joka toimii hyvänä motivaationa pelin päähenkilölle.

21. Kuben Blisk - TitanFall 2

Erinomainen palkkasotilashahmo joka taistelee pelaajaa vastaan rahasta ja vain rahasta. Bliskin tapauksessa ulkoinen olemus olisi kaivannut todella paljon parantelemista ja tämän hahmon kohdalla se hahmon luonne, tarina ja asenne on se mikä ratkaisee. Juurikin tämä palkkasotilasasenne on se mikä nostaa tämän hahmon astetta korkeammalle. Kun hänelle ei makseta taistelusta, niin hän vaikka liittoutuu oitis pelihahmon kanssa, tai ainakin tarjoaa tälle töitä.

20. Alma Wade - F.E.A.R

Ensimmäisessä pelissä pikkutytön muodon ottava vaarallisen voimakas olento. Alman tapauksessa se karmivuustekijä on isossa osassa. Pitkään ei ole täysin selvää, että mikä on hänen roolinsa kokonaisuudessa ja mitä hän oikeastaan edes haluaa. Mutta sitten kun kokonaisuus alkaa hahmottua, niin Alma kehittyy hahmoa todella hienosti. Tämä on sellainen hahmo joka on hyvä esimerkki hirvityksestä, joka ottaa sen muodon minkä haluaa ja tässä ensimmäisessä pelissä, se on pikku tyttö. Mutta se on hämäystä.

19. General Wilhelm Strasse / Deathshed - Wolfenstein: New Order

Oikealla tavalla tavallisenoloiseksi tehty natsihahmo, jolla on kuitekin titteleitä vaikka kuinka. Tämä kenraali tohtori on helposti yksi Wolfenstein sarjan onnistuneimpia natsihahmoja, mikä tavallaan ei ole kovin paljon huomioiden sen tason mitä itsellä on vastaan tullut. Strasse on kuitenkin juuri oikeilla tavoilla omanlaisekseen tehty julma mies. Tyylikkyys korostuu siinä minimalistisuudessa, mihin realistisuuden myötä pyritään.

18. Higgs - Death Stranding

Mielipuolinen hahmo yllättävän syvällisellä merkityksellä ja monilla todella Jokerimaisilla piirteillä ja Marvelin Painajaisen teleportaatiovoimalla. Higgs on ideallisessa mielessä yllättävän hyvä hahmo, juurikin tämän jumaluuskompleksin ansiosta. Sen lisäksi että Higgs on mielipuolinen, niin hän on myös sen verran voimakas, että haastajia ei paljoa tunnu olevan. Tietysti hahmosta syö tasoa se ylivedetty kikkailu joka johtaa myös epäjohdonmukaisuuksiin ja kyseenalaisiin tilanteisiin, mutta yllättävän toimiva kokonaisuus hahmo kaikessa kikkailussaa on.

17. Desann - Star Wars: Jedi Knight II: Jedi Outcast

Dinosaurustyylinen sith lordi ja Luke Skywalkerin entinen oppilas. Desannin kohdalla taustarina toimii erinomaisesti, paremmin kuin uusimmassa Star Wars trilogiassa, sillä vaikka monella tavalla hahmo on aika kliseinen, niin hän on kuitenkin todella hyvä versio voimankäyttäjästä jota pimeä puoli houkuttelee. Lisäksi hahmo on aika hienon näköinen mikä on myös plussaa.

16. Juzo Mido - Code Vein

Ei mitenkään se näyttävin kaikista pelin roistohahmoista, mutta pääroistoksi yllättävän hyvä, varsinkin kun peli ehtii vähän aikaa etenemään. Mido on juurikin sellainen tyypillinen animeroisto joka ei heti likaa omia käsiään, mutta ei kuitenkaan pelkää näyttää itseään varsin pian. Tyylillisesti hahmo on sopivan hallittu, mutta silti sellaisella animetyylisellä tavalla todella näyttävä. Ääninäyttely on myös hyvin onnistunut.

15. Jack of Blades - Fable: Lost Chapters

Ei se ilmeisin pääroisto, mutta epäilyttävä kuitenkin heti aluksi. Erinomaisesti ääninäytelty ja tyylikkäästi toteutettu mysteerihahmo. Jackin tapauksessa se totuus on sitten se mikä todella tekee tästä hahmosta isomman tapauksen kuin aluksi vaikuttaakaan. Se että Jack on ikivanha olento, jonka voimakkuus on enemmän tai vähemmän ikuista tekee hänestä paljon vahvemman, sillä vaikka ruumis kuolee, niin mieli säilyy. Ehkä sitten vain naamion muodossa, mutta kun joku laittaa naamion kasvoilleen...

14. Heihachi Mishima - Tekken 3

Helposti Tekken sarjan mieleenpainuvimpia hahmoja ja parhaimmillaan tässä kolmosessa, jolloin pelisarjan ylijapanilaiset pelleilyt ovat vielä aika hallittuja. Heihachin tapauksessa kampaus on yksi iso osa sitä tyyliä, mutta sitten tulee tietysti tämä pohattamainen lähestymistapa josta vilahtaa hieman J. Paul Gettya tai Atlantisin Preston Whitmorea. Sitten lisätään vain todella kattavat taistelutaidot ja valmis. Heihachi on juurikin se pelin todellinen huippukohta mitä tulee roistohahmoihin.

13. Thin man - Little Nightmares II

Fedoraa pitävä pitkä ja laiha pukumies joka tuo oitis mieleen Slender Manin. Tämä mies pelin isossa tarinakokonaisuudessa erityisen merkittävä tapaus, sillä kun hahmoa miettii tarpeeksi monella tavalla, niin hahmo muuttuu kokoajan monimutkaisemmaksi. Sen verran uusi peli kyseessä että en tarjoa yksityiskohtia. Mutta Thin Man on hyvin voimallinen hahmo juurikin erikoisvoimiensa vuoksi, jotka lienevät peräisin pelissä olevalta "pahalta vaikutukselta".

12. Perseus - Call of Duty Black Ops: Cold War

Vakoojamaailman Viiltäjä Jack ja täysin historiallisen, vaikkakin hypoteettisen hahmon peliversio. Hahmon varsinainen nimi ei koskaan selviä ja hahmo itsekin on pitkälti vain sellainen mörkö, joka pitää Amerikkaa pelossa. Pelissä hahmo on ihan oikea hahmo ja varsin hyvin tehty, vaikka mahdollisesti tuleekin jäämään täydeksi mysteeriksi ilman pahaa lopetusta. Tämä tosin on omiaan tekemään tästä hahmosta niin hyvän.

11. Slave Knight Gael - Dark Souls 3 - Ringed City

Punahuppu joka ei aluksi vaikutta kovinkaan ihmeelliseltä juuri millään tavalla, mutta jos tämän maailman mytologiasta ja tämän hahmon tausta saa vähän enemmän irti, niin tämä on juurikin sellainen hahmo, joka on erittäin isossa osassa ei vain Ringed Cityssä, vaan koko sarjassa. Gael on erittäin hyvin tehty hahmo siksi, että eihän hän ole yhtään niin näyttävä kuin Artorias tai Midir, mutta jonka osa kokonaisuudessa, on hyvin merkittävä. Lisäksi hän on ehdottomasti yksi koko pelisarjan vaikeimpia vihollisia.

10. Red Queen - Vampyr

Ikivanha vampyyriolento ja todellinen "ruton" lähde. Tämäkin on niitä tapauksia kun pääroisto näkyy todella vasta aivan lopussa, mutta se millainen olento on oikeasti kyseessä on sitten aivan oma juttunsa. Punainen kuningatar on hyvä versio vampyyristä, joka hereillä ollessaan aiheuttaa milloin minkäkin vitsauksen, kuten Espanjantaudin tässä tapauksessa. Muutenkin legendojen yhdistely toimii hienosti ja vaikka Red Queen ei ole hahmona mitenkään erikoisen näköinen, niin se miten hänet yhdistetään oikeaan historiaan, toimii todella hyvin.

9. Diablo - Diablo 3

Pelisarjan vakiopääpaha josta ei vain pääse irti. Diablo on erityisen hyvä sellaisena suurena pahana joka tulee aina takaisin. Ulkoisesti hahmo ei ole sellainen perinteinen paholaishahmo, vaan paljon hirviömäisempi versio. Tämä kuitenkin auttaa hahmoa erottumaan vähän enemmän edukseen ja kyllähän tämä on todella näyttävän näköinen hirviö. Lisäksi, kyllähän pääroisto oitis saa pisteitä kun pelisarja on nimetty hänen mukaansa ja päähenkilöt vaihtuvat, mutta hän pysyy.

8. Absalom, Avatar of Chaos - Darksiders II

Korruption muokkaama nephilimin ja ratsastajien vanhin veli. Absalomin tapauksessa kokonaisuus on todella isossa osassa. Voi vain kuvitella millainen hahmo oli ennen kuin korruptio muutti häntä näin paljon. Absalomin kohdalla taustatarina tuo hahmoon yhden tärkeän lisätekijän, mutta ilman sitäkin hahmo toimii suhteellisen hyvin, juurikin korruption ottamana muotona, josta huokuu se kaoottisuus. Darksiders mytologiassa tämä on yllättävän hyvä hahmo kun sitä miettii vähän syvällisemmin.

7. Bob Page - Deus Ex

Entinen Illuminatin jäsen joka ei ensimmäisessä pelissä juuri napannut mutta josta on viimeisimmissä Deus Ex peleissä kehittynyt varsin tyylikäs varjomies. Eräänlainen nukkemestarihahmo joka pysyttelee taustalla ja josta pelaajalle ei juuri anneta mitään ylimääräistä tietoa, vaan hahmo pidetään sivussa. Juurikin tälläisen hahmon Cyberpunk 2077 olisikin tarvinnut. Bob Page ei ole se hienoin pukumieshahmo, varsinkaan ykkösessä, eikä nimikään ole mitenkään nappaava, mutta silti tämä hahmo jotenkin toimii.

6. Typhon - Immortals: Fenyx Rising

Yksi kreikkalaisen mytologian tuhovoimaisimpia hirviöitä, joka ei ole juuri aiemmin saanut isompaa huomiota. Tässä tapauksessa hahmo saakin sitten paljon enemmän huomiota, vaikkakin tietyllä koomisella otteella. Typhonista on tehty sellainen aika tyypillinen iso paha hirviö jonka animaatioelokuvamaisuus sopisi hyvin johonkin Disney piirrettyyn. Se mitä Typhon on kuitenkin mytologian mukaan, tuo mukanaan aivan erityistä painoarvoa hahmoon ja onkin yksi syy, miksi tämä hahmo on oitis astetta parempi tapaus. Ei mitenkään ylikäytetty.

5. Vlad Tepes - Vlad the Impaler

Draculan esikuva tutulla paikallaan. Vlad Seivästäjän kohdalla on menty hienosti juurikin sille harmaalle alueelle jossa voidaan liikkua silloin, kun hahmon kanssa ollaan välillä kiinni historiassa, mutta kuitenkin sillä oletuksella, että Vlad III olisi voinut olla myös täysi paholainen, Dracula. Tapa jolla tämä on toteutettu kehittyy pelin edetessä todella nopeasti, kun pitkä peli ei ole kyseessä ja se kaikki todella huipentuu siihen yhteenottoon. Tyyliseikat on kohdallaan, vaikka ne vaativatki paljon kärsivällisyyttä, koska luettavaa tässä pelissä on paljon.

4. Kha-Beleth - Dark Messiah of Might and Magic

Pimeyden ruhtinas joka olisi voitu nimetä vähän paremminkin. Kha-Beleth on juurikin sen tyylinen hahmo mitä voisi odottaakin erääntyyliseltä pahuuden ruumiillistumalta ja demonien hallitsijalta. Tämä on se hahmo jonka vaikutuksesta monet pelin tapahtumat etenevät ja häneen ne mahdollisesti myös päättyvät, pelaajan valinnoista riippuen. Joka tapauksessa tässä on sellainen hahmo joka jää kyllä todella hyvin mieleen, vaikka ei erityisen paljoa pelissä näykään, todellisessa muodossaan.

3. Corvus - Call of Duty: Black Ops III

Heikosti nimetty, mutta kokonaisuudessaan ja monilta ideoiltaan hyvin kiinnostava tapaus. Corvus on erittäin onnistunut versio tälläisestä tekoälystä jolla ei ole varsinaista muotoa, mutta joka kuitenkin hakee sellaista. Tälläiset hahmot voivat onnistua monella tavalla ja tässä hahmossa on hieman samaa vivahteisuutta mitä Ultronissakin, mutta ei kuitenkaan niin hyvin tehtynä. Corvusin tapauksessa hahmoa korostaa merkittävästi enemmän se, miten pelin tarina lopulta päättyy ja mitä kaikkea se todellisuudessa vihjaakaan.

2. Wyrm - Werewolf: The Apocalypse - Earhblood

Maailman perusvoima, joka on kauan sitten muuttunut pahaksi, eikä ole enää tasapainossa. Vaikka Wyrm ei ole pelin ainoa todellinen roistohahmo, niin tämän alkuvoiman voi mieltää pelin eräänlaiseksi pääroistoksi, koska tässä Werewolf: Apocalypse mytolgiassa se on sitä. Kokonaistilannetta voi tietysti miettiä monelta kantilta, mutta valtaosa kaikesta pahasta, tapahtuu tai tehdään Wyrmin nimissä ja vaikka alkuvoimalla ei varsinaista muotoa pelissä olekaan, niin se kelpuutetaan silti koska se on niin oleellinen osa.

1. Hades - Hades

Manalan herra, kuoleman jumala ja vaikka mitä muuta. Tämä versio hahmosta on ehdottomasti yksi kaikkein onnistuneimpia. Hahmo on ulkoisesti todella hienon näköinen, pelin aikana hahmossa korostuvat monet erinomaiset puolet joita helvetin herralta voi odottaakin. Tämä versio ei ehkä ole hienoin Hades kaikista vaihtoehdoista, mutta kokonaisuutena Hades on ehkä parhaiten tehty jumala tässä pelissä ja niitä jumalia kyllä löytyy. Tämä vain toimii koska monet aika pienetkin asiat ovat osuneet hienosti kohdalleen.