Aina pääroisto ei vain saa ansaitsemaansa loppua. Todella iso osa kaikkea on se, miten kyseinen vihollinen sitten lopulta voitetaan ja millainen hänen loppunsa onkaan. Tämä on niin monissa peleissä tehty aivan liian huonosti. Joskus syynä on vain typerä tapa jolla hahmo kuolee ja joskus taas tuntuu että SE JOKIN jää puuttumaan.

 

 

 

Monissa peleissä tapa jolla pääroisto kuolee jättää vähän sellaisen vaikutelman että kaikki olisi voitu tehdän paljon paremminkin. Joskus kyse on siitä että loppuratkaisu tuntuu todella laiskalta ja mielikuvituksettomalta ja todella usein siitä loppuratkaisusta jää puuttumaan jotakin. Sitten on niitä hetkiä kun kaikki on vedettä aivan pieleen joko ampumalla täysin yli tai tekemällä jotakin todella naurettavaa.

Huomioitavaa että viimeinen taistelu ei aina ole pääroiston kanssa, koska joskus pääroistoa vastaan ei taistella ollenkaan. Joissakin peleissä voi taas olla kyseenalaista että kuka on pääroisto, jos sellaista edes on. Esimerkiksi Red Dead Redemption 2:n pääroisto ei omasta mielestäni ole Micah, jos olisi, niin hän olisi kärkipäässä tällä listalla koska tyydyttävä loppu hänellä ei ole, mutta kovin hyvä roistokaan hän ei ollut.

Eniten tälläiset tilanteet ärsyttävät kun todella hyvä pahis ei saa kaltaistaan lopetusta, tai kun tosi huono pahis saa todella hienon lopetuksen, joka ei sovi hahmoon itseensä. Tai pahis muuten vaan ei koe tarpeeksi karua loppua.

 

EPÄKUNNIALLISIA MAININTOJA

 

Zoran Lazarevic - Uncharted 2: Among Thieves

- Pikkusen sekamelskamainen kuolema.

 

Liquid Ocelot - Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots

- Vähän vähemmän lässytystä niin tämä olisi oitis parempi.

 




24. Jigsaw - Punisher

Tämä on niitä kuolemakokonaisuuksia jotka voivat onnistua mutta hyvin usein eivät. Jigsaw näyttäisi kuolevan offscreen, mikä on todella huono vaihtoehto. Vaikka onhan siinä tietty Punisher asennetta että vaihtaa paikkaa vihollisen kanssa ja sitten potkaisee tämän pois helikopterista.


23. Senaattori Armstrong - Metal Gear Rising: Revengeance

Metal Gearissa on ollut paljon hyviä roistohahmoja ja paljon huonoja. Armstrong kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan. Jotenkin tämä lopetus ei sovi hahmoon itseensä. Tämä on sellainen lopetus mikä sopisi erittäin hyvin vaikkapa Jetstream Samin kaltaiseen pahikseen tai vaikka Skull Face tyyliselle pahikselle, mutta Armstrong ei ole näistä kumpaakaan. Myöskään hänen kuolintavassaan ei ole oikeastaan mitään erityistä.


22. Apollyon - For Honor

Hyvin tehdyn pahiksen suusta hänen kuolinmonologinsa voisi jopa olla kiinnostavaa kuultavaa. Mutta Apollyon ei ole oikeastaan millään tavalla hyvä pahis sillä vaikka idea on todella hyvä niin toteutus on aika kehno ja sitä kautta tämä kuolema on todellakin vähän niin ja näin.


21. Osmund Saddler - Resident Evil 4

Aika tylsä tapa kun singolla ammutaan, vaikka siinä hidastus onkin mukana. Lähinnä siitä syystä että tämä on se perustapa jolla isot möröt Resident Evil sarjassa tapetaan.


20. Meredith - Dragon Age 2

Itse olen läpäissyt tämän pelin kerran ja Meredith oli viimeinen vihollinen. Jotenkin tylsä taistelu eikä kuolemakaan ole sen ihmeellisempi, kun Meredith valoshown jälkeen kivettyy.


19. Viktor - Knack

Tämän vihollisen tappiosta ei pääse kunnolla nauttimaan. Hän avaa oven jonka seurauksena energia korventaa hänet oitis. Aivan liian nopeaa kun kaikki tapahtuu yks kaks.


18. Lady Arkham - Batman (Telltale)

Tämä on niitä roistoja joita olisi toivonut voivansa kurittaa kunnolla ja sulkea kaikkien kahjojen kanssa mielisairaalaan. Siitä syystä on jotenkin antiklimaktista että lady Arkham kuolee kun katto sortuu hänen niskaansa ja murskaa hänet.


17. Ares - God of War

Jotenkin aika tavallisen tylsä tapa tappaa sodan jumala. Tuiki tavallinen miekalla lävistys ja sillä selvä. Tosin, eipä Ares ollut kovin hyvin tehty pahis (ulkoisesti) että miksi olisin odottanut kummoista lopetustakaan.


16. Thomas MacGruder - Gun

Taistelu itsessäänkään ei ole mitenkään kaksinen ja osittain siitä syystä tämä kuolemakaan ei loppuviimeksi tyydytä. Vaikka idea ei ole kovin huono niin toteutus jättää aika paljon toivomisenvaraan. Tästä puuttuu se kunnon cowboy meininki. Siis vaikka Red Dead Revolverin pääroisto huono olikin, niin siinä lopetuksessa oli sentään kunnon länkkärimeininkiä.


15. Visari - Killzone 2

Tämä on omistettu kaikille niille pääroistoille joita ei saa itse tappaa vaan jotka partneri tappaa. Tämä on yksi suurimpia keskisormennäyttöjä mitä mieleen juolahtaa. Pelaaja kun tekee suurimman työn niin omasta mielestäni on erittäin törkeää että pelaaja ei saa antaa viimeistä iskua.


14. Nicole Horne - Max Payne

Selvää on että tämä tätihahmo ei voi olla mitenkään erityisen hyvä taistelussa, mutta se että masto kaatuu kopterin päälle on jotenkin tylsä tapa päästää pääroisto päiviltään. Tuntuu kuin se olisi puolivahingossa. Siinä ei ole oikeastaan mitään erityisen iskevää. Tosin, eipä Horne ole kovin kummoinen pahiskaan.


13. Ravello - Just Cause 3

Itse en erityisemmin välitä näistä vihollisista jotka sitten taistelevat jossakin koneessa ja kuolevat sitten törmäyksessä. Siitä puuttuu kaikki henkilökohtaisuus.


12. Frank Tenpenny - Grand Thef Auto: San Andrea

Tämä on niitä pahiksia joita haluaisi kurittaa oikein kunnolla. Paljon paremmin olisi ollut jos koko porukka olisi potkinut Tenpennyn hengiltä sillä tämä kolarin jälkeinen kuolema on todella tylsä ja aivan liian helppo.


11. Fulmigati - Incredible Adventures of Van Helsing

Tylsä tapa kuolla on sellainen jossa pääroisto vain kuolee. Ei mitään sen ihmeellisempää. Fulmigati kohdataan, pomotaistelu voitetaan ja kone hajoaa, siinä se. Jälkeen päin tulee vähän tarinaakin, mutta Fulmigatin kuolema on todella tylsän harmaa ja särmätön.


10. Zhao - Deus Ex: Human Revolution

Tälläisen umpisurkean pääpahiksen kohdalla haluaisi vähän hieroa tappiota vihollisen naamaan mutta tämä on sellainen todella tylsä räjähdys kuolema. Pääroisto on kiinni koneessa johon hänet tapetaan.


9. Delilah Copperspoon - Dishonored 2

Tässä pelisarjassa on olemassa puhdas murha ja runollinen ratkaisu, joka harvemmin johtaa kuolemaan. Se miten Delilah sitten tapetaan, menee kuin mikä hyvänsä muukin vihollinen. Miekka kurkkuun eikä mitään ihmeellisempää. Tylsää.


8. Hiram Burrows - Dishonored

Ensimmäinen Dishonored ei ole juuri parempi, sillä tässäkin pelissä tapot ovat sellaisi kylmän ammattimaisia ilman mitään mahdollisuutta tarjota viimeisiä sanoja.


7. Gnasty Gnorc - Spyro the Dragon

Aloitetaan vaikka siitä että pääroistona Gnasty ei ole kovin hyvä. Kun päähahmo on lohikäärme niin pääroiston pitäisi pystyä vastaamaan tähän. Hyvä loppuhuipennus voi korjata asian, mutta tässä taistelussa mennään vain syvemmälle suohon. Taistelu on pelkkää jahtaamista ja Gnasty kuolee tylsästi yhdestä osumasta, langeten maahan. Tästä on eeppisyys hyvin kaukana ja loppuvaikutelma ei sekään ole kovin vahva. Tässä kun ei ole mitään varsinaista eeppisyyttä, mutta eipä sitä ole pahiksessa itsessäänkään.


6. Liquid - Metal Gear Solid

Tämä on niitä tapauksia jossa pääpahiksen kuolemaa on venytetty aivan liian pitkälle. Liquid ei ole järin hyvä pääroisto ylipäätään, mutta kelvollinen. Tämän hahmon olisi kuitenkin pitänyt kuolla sillä ensimmäisellä kerralla loppuhuipennuksessa, eikä sitä olisi pitänyt venyttää pihalla asti, missä kuolema on sitten tälläinen puoli deus ex machina joka vain tapahtuu kun parempaakaan ideaa ei ollut.


5. Eredin - Witcher 3: Wild Hunt

Taistelu itsessään on todella hyvä ja vaikka tämän hahmon viimeisissä hetkissä ja sanoissa onkin paljon hyviä puolia niin silti se kokonaisuus ei vain toimi. Yksi iso osa tätä on siinä, että Eredinin naama näkyy kypärän alta ja toinen on sitä miten tylsällä tavalla Wild Huntin kuningas sitten lopulta kohtaakaan loppunsa. Vaikka siitä viimeisessä iskussa onkin tiettyä painoa-arvoa niin tämä on erittäin hyvä esimerkki tilanteesta jossa SE JOKIN vain jää puuttumaan. Vaikka taistleu itsessään onkin erittäin eeppinen ja tyydyttävä, niin se viimeinen isku ei ole.


4. Skull Face - Metal Gear Solid 5: Phantom Pain

Kallonaama on helposti koko pelisarjan hienoimman näköinen pahis. Tämän lisäksi hän on myös se kiinnostavin pahishahmo ja näistä syistä itse olen todella pettynyt kun tämä hahmo kuoli, ilman mitään hienoa lopputaistelu, tai taistelua ylipäätään ja tapa jolla hän kuoli oli erittäin tylsä ja lähemmäs kaikin mahdollisin tavoin huonosti tehty. Se että häntä ei tapa edes Big Boss vaan yksi pelisarjan munattomimmista luusereista, on yksi niitä syitä miksi on selvää, ainakin minulle, että Hideo Kojima on menettänyt otteensa. Phantom Pain on monilla tavoilla oma suosikkini sarjassa, mutta tämä on yksi niitä syitä, miksi se on monilla tavoilla todella iso pettymys.


3. Joker - Batman: Arkham City

On varmasti vaikeaa tappaa legendaarinen hahmo tyydyttävällä tavalla. Jokerin tapauksessa ja Batmanin koodi huomioiden tässä on aivan omanlaisensa haaste. Yleensä se menee siihen että Jokeri jollakin tavalla aiheuttaa oman loppunsa. Tämän pelin tapauksessa se kaikki kuitenkin tapahtuu yllättävän tylsällä tavalla. Se että Jokeri puukottaa Lepakkomiestä takaapäin ja sen seurauksena lääke hajoaa on vain niin luokattoman tylsä tapa. Vaikka se jälkimaininki ihan hieno onkin, niin kyllä tästä jää todella paljon puuttumaan. "Se jokin" jää todellakin uupumaan sillä tässä ei ole oikein mitään eeppistä, ei edes järin hyvää viimeistä taistelua.


2. Master Xehanorth - Kingdom Hearts III

Ottaen huomioon kaikki paha mitä hän ehti tehdä, viimeisimpänä se Kairi tapaus, niin tapa jolla hänestä sitten lopulta päästään eroon on todella iso pettymys. Tuntuu kuin hän saisi yhtään sitä mitä ansaitsi tms. Tämä on suoraan yhdyksissä siihen typerään seikkaan lopetuksessa joka heikentää koko peliä niin valtavasti. Tämän pelin piti olla se iso loppuhuipennus ja tämän piti olla se todellinen taistelu, mutta tapa jolla peli ja tämän hahmon kohtalo sitten ratkaistiin, ei tyydyttänyt oikein millään tavalla. Taistelu itsessään on KH3 tasolla ihan hyvä, vaikkakin sarjan ylisellä tasolla selvää takapakkia. Mutta tämä on todella iso pettymys


1. Albert Wesker - Resident Evil 5

Tämä loppuratkaisu tekee lähemmäs kaikki mahdolliset virheet jotka syövät kaiken toimivuuden tästä paketista. Miksi Wesker mutatoituu tälläiseksi aika mitäänsanomattomaksi möröksi ja viimeinen osuma tulee tylsästi kahdesta singosta, kuten niin monien muidenkin tässä sarjassa. Missä on kaikki mielikuvituksekkuus. Nyt on kuitenkin kyse yhdestä parhaasta peliroistosta joka on ehtinyt kehittyä lukuisten pelien aikana. Tämä on todella kaukana sellaisesta tyydyttävästä loppuratkaisusta, vaikka tulivuori onkin sijaintina todella hyvä.