Monista paikoista saa pelejä ilmaiseksi, eräänlaisena lahjana. Steam ja GoG ovat kaksi tälläistä paikkaa joissa tiettyjä pelejä saa ilmaiseksi, monesti rajoitettun aikaa. Laatua on sitten täysin eri asia, mutta joskus osuu.
PS Plus tavallaan antaa kuukausittain pari peliä ilmaiseksi tilaajille, mutta se ei ole sama asia koska kyseisestä palvelusta kuitenkin maksaa jotakin. Nyt on tarkoitus korostaa niitä pelejä joita on joskus saanut ilmaiseksi jostakin sellaisesta paikasta, joka ei varsinaisesti veloita maksua mistään erityisestä.
Lisäksi muutamien pelien kohdalla lopullinen arvio on lähinnä arvio siitä että jaksaisiko peliin upottaa tuntitolkulla aikaa ensimmäisen vartin perusteella.
Sedän jalanjäljissä
Tarina sedästäni
Story about my Uncle
Tämä on niitä tapauksia kun pelin sai varsin hyvin alulle, mutta sen pariin palaaminen ei ole sieltä helpoimmasta päästä, joten joko kärvistelet hetken, tai aloitat kokonaan alusta. Tai jätät pelaamatta kokonaan. Se on tavallaan sääli sillä tämän pelin kohdalla on tehty kyllä monta asiaa aika hyvin ja asetelmastakin on saatu aika kiinnostava, vaikkakin, siinä on ne tietyt valtavat sudenkuopat.
Tarina alkaa kun isä kertoo pojalleen iltasatuna tarinaa sedästään. Tarinaan mahtuu hyvin kehittynyttä teknologiaa, fantasiatunnelmaa ja salaisuuksia. Tätä kaikkea kerrotaan sitten askel askeleelta lisää, kun pelaaja etenee tarinassa ja kyseisen jakson maailmassa tiettyjen pisteiden ohi. Kun pelaaja sitten päättää lopettaa, niin sadun kertominen päättyy ja kun siihen taas joskus palataan, niin sadun kerronta alkaa juurikin siihen tyyliin kuin "mihinkäs jäimmekään?". Tarina on helposti yksi pelin parhaita paloja ja tapa jolla se kehittyy onnistuu tavallaan jopa yllättämään, sillä aluksi peliltä ei varsinaisesti odota mitään.
Varsinainen pelaaminen koostuu vauhdikkaista hypyistä ja heilahduksista joissa käytetään apuna sedän keksimiä erikoisvälinäitä. Nämä tuovat mukanaan runsaasti vauhdikkuutta ja niissä on yksi pelin vahvuuksista, mutta myös se pelin suurin heikkous. Ongelmaksi nimittäin nousee se, että näiden tarvikkeiden käyttäminen on aivan liian pikkutarkkaa ja monet niksit ovat sellaisia joiden muistaminen pitkän ajan jälkeen on hyvin vaikeaa ja näissä asioissa on paljon opettelemista. Sen lisäksi iso osa pelaamisesta on erilaisten pulmien ratkomista ja tiettyihin paikkoihin pääsemistä joissa pitää käyttää hyväkseen paria simppeliä mekaniikkaa, kuten tehostettua hyppäämistä ja energiaköydellä heilahtamista. Siinä kohtaa tuleekin se kompastuskivi, sillä nämä voivat olla hyvin turhauttavia pätkiä, varsinkin silloin, jos sattuu olemaan pidempi aika, kun on viimeksi sattunut pelaamaan tätä peliä.
Tarina Sedästäni ei ole huono peli, mutta se on tehty aika heikosti. Siinä ei ole otettu huomioon monia pieniä asioita, sillä jos tämä olisi tehty siten että siinä olisi panostettu enemmän sellaiseen "vähän sinne päin" pelattavuuteen, niin turhautuminen olisi poissa. Muutenkin tuntuu että pelin kanssa on yritetty vähän liikaa nokkeluutta ja siitä on tullut hyvin luotaantyöntävää. Mutta se kaikki johtuu aivan liikaa siitä, että peliä ei ole helppoa pelata jos sattuu olemaan taukoa välissä. Vinkkinä olisikin että tämä peli pitäisi varmaan pelata aika nopeasti läpi, että kaikki niksit pysyvät mielessä. Mutta siitä on se nautinollisuus poissa koska kokonaisuudesta tulee pakonomaista.
Kokonaisuutena Story About My Uncle on lupaavan oloinen ja kivan näköinen peli hyvällä tarinalla, mutta heikosti tehdyllä pelattavuudella joka vie mennessään ison osan siitä mielekkyydestä.
+ Ideat
+ Tarina ja tunnelma
- Pelattavuuden pikkutarkkuus
- Epäselvyys/epämäärisyys
Arvosana: 5,8
Paremmalla puolella
Kun komentaja ei tiedä mitä tekee, niin mikähän on lopputulos?
Cortex Command
Tämä on sellainen tapaus josta en keksi paljoa sanottavaa. Syynä tähän on se että tässä pelissä on aivan liikaa liikkuvia osia jotta siihen pääsisi sisään. Kyllähän kaikki varmaan opetetaan mutta kokonaisuus on todella luotaan työntävä. Itse kuvailisin tämän monimutkaiseksi versioksi Wormista tai 2D isoisäksi Helldiversille. Varmaan parempiakin esimerkkejä löytyisi.
Idea on resurreja käyttämällä tuhota vihollinen joka omilla resursseillaan pyrkii tuhoamaan sinut. Resurreja on sotilaista ja roboteista aseisiin ja muuhun tavaraan. Ongelmallista onkin se, miten huonosti tämä peli esittelee itsensä. Teksti on pientä pränttiä ja informaatiota tulee todella äkkiä paljon, ilman että pelistä kerrotaan niitä tärkeimpiä asioita. Sen lisäksi pelin ohjattavuus aika paljon totuttelua. Aluksi pelasin tätä puoli tuntia ja 20 minuuttia siitä en tiennyt yhtään että mitä tein.
Pelissä on ihan kiva idea mutta tapa jolla peli on toteutettu ei tee kovin helpoksi sen opettelua. Syynä tähän on se että pelissä on vain niin paljon osia jotka pitäisi ottaa huomioon.
+ Idea
- Toteutus
Arvosana: 2,0
Surkea
Hälliä väliä ja liipasin pohjaan.
MDK
MDK on kuin suoraan jostain PlayStation ykkösen aikakaudelta. Vähän sinnepäin oleva 3D grafiikka ja vähän kömpelö ohjattavuus. Kyseessä on kolmannesta persoonasta kuvattu räiskintäpeli joka olisi varmasti paljon parempi ohjaimella, sillä näppäimistön ja ehkä hiiren voimin pelattuna ohjattavuus jättää aika paljon toivomisen varaa. Tämä ohjattavuuden heikkous on räiskinnässä lähinnä siinä, että kääntyminen ja nopeiden liikkeiden tekeminen on aivan liian hankalaa. MDK:ssa ei ole tarkkuutta juuri nimeksikään.
Räiskinnässä peli toimii kuitenkin paljon paremmin. Sen kun ampuu vihollisiin päin, tähtäämistä ei tarvita. Aseena toimii sarjatuliase johon saa myös vähän mehusteita ja kyllähän muitakin aseita löytyy. Toiminnassa on ajoittain vähän muitakin mausteita, kuten räjähteitä joilla vihollisia sitten nujerretaan. Ajoittain vastaan tulee kuitenkin todella järeitä vihollisia jotka ovat ärsyttäviä lähinnä siksi että heidän ammuksensa kaatavat pelihahmon ja tässä voi jäädä limboon jossa kaadut heti kun pääset ylös.
Peli alkaa nopeasti ja etenee nopeasti. Pientä tarinaakin on mutta ei mitään kovin ihmeellistä. Se mikä tämän pelin kanssa vähän ärsyttää on se, miten pitkiä pätkiä peliä pitää pelata jotta pääsee tallentamaan, jos pääsee. Itse lopetin ennen kuin mitään tallennuspistettä muistuttavaa tuli vastaan.
MDK:ta voisi kuvailla perusräiskinnällä sanan varsinaisessa muodossa. Tarinat ja kaikki muut jäävät sivuun aivan täysin mutta ammuttaa kyllä riittää mutta niin riittää juostavaakin sillä jotkut matkat on venytetty tarpeettoman pitkiksi ja siinä vaiheessa kun vastaan tulee tasohyppelyä, niin huomaa viimeistään miten huono pelin ohjattavuus todellisuudessa onkaan. Plussaa on kuitenkin se että ohjainkomentoja voi määritellä aivan mieleisikseen, mutta ohjattavuuden kömpelyys ei katoa minnekään.
MDK ei ole varsinaisesti huono peli, mutta se on aika särmätön peli. Siitä tulevat mieleen palikkagrafiikkaiset räiskinnät 3D:n alkuajoilta, eikä hyvällä tavalla. Tiettyä mielekkyyttä pelissä on, mutta kyllä se vaatii kärsivällisyyttäkin. Mitään kovin syvällistä tältä peliltä on aivan turha odottaa.
+ Räiskintä
- Aika mitäänsanomaton
- Ohjattavuuden tietty kulmikkuus
Arvosana: 5,0
Välimallia
Varjosoturin ensimmäinen tuleminen ei vakuuta
Shadow Warrior Classic
Shadow Warrior Classic Complete tuo nopeasti mieleen alkuperäisen Doomin graafisella ulkoasullaan. Toiminnassa pääpainona on räiskinnän lisäksi miekan käyttö ja vaikka peli onkin verinen, humoristinen ja toiminnantäyteinen, niin ohjattavuus on jättää paljon toivomisenvaraa.
Pelissä ohjataan Lo Wang nimistä heppua jolta lentää juttua jutun perään ja vihollisten tappamisessa apuna on tietenkin samuraimiekkaa, shurikeneja kuin pyssyjäkin.
Ongelmana on kuitenkin se että tämä peli ei näppäimistöllä (ja hiirellä) pelatessa ole erityisen hyvä. Ongelmaksi nousee se että liikkuminen tapahtuu nuolinäppäimillä ja muut komennot ovat ties missä. Ohjaus siis on oitis pelaajaa vastaan ja se yksistään riittää tekemään tästä pelistä todella vastenmielisen. Kaikki olisi paljon paremmin ohjaimella.
Pelissä on useita vaikeusasteita mutta itse huomasin että koska ohjaus on niin huono, niin peli on yllättävän vaikea ja yksi iso syy siihen on siinä että viholliset tuntuvat aina saavan osumaa perille jos käytät miekkaa ja muilla aseilla osuminen on vähän niin ja näin. Sen lisäksi tämä on sellainen peli jossa valtaosan ajasta ei ole mitään käryä että mihin pitäisi mennä. Vaikka kyseessä ei olisikaan vaikea, peli niin Lo Wang on pirun ärsyttävä ukkeli jolla pelaaminen ei juuri kannusta jatkamaan. Se on sääli sillä ulkoasu pelissä on hieno, mutta se ei vain kanna peliä sitten yhtään.
Mukana on kolme peliä joten pelattavaa kyllä riittää. Itselläni loppui kuitenkin kiinnostus erittäin nopeasti juurikin siksi, kun pelattavuus jättää aivan liikaa toivottavaa. Tämä käännös ei ole hyvä sillä pelin pelaaminen, säätäminen jne ei ole vaivatonta ja sen takia siitä puuttuu se nautinnollisuuskin.
+ Toiminnallisuus
+ Ulkoasu
- Pelattavuus
Arvosana: 3,4
Pettymys
Kahden värin välissä
Värileikkiä, toimintaa ja tasohyppelyä
Outland
Tämä on yksi niitä pelejä jotka ovat olleet "työn alla" todella kauan. Siitä voi vetää useammanlaisia johtopäätöksiä mutta suurin syy miksi tämä on jäänyt niin usein sivuun on siinä, että kyseessä on hieman tylsemmän puoleinen peli, josta tietyssä pisteessä tulee erittäin haastava. Siinä on aika huono yhdistelmä. Jos peli olisi jollakin tavalla erittäin kiinnostava, niin se motivoisi jatkamaan ja voittamaan suuretkin haasteet. Outland on tästä kolikon kääntöpuoli.
Pelaajan ohjaama hahmo pystyy ottamaan kaksi muotoa: Sinisen ja punaisen. Sinisessä muodossa voi vahingoittaa puniasia vihollisia ja kestää sinisiä ammuksia ottamatta vahinkoa. Punaisella kaikki toimii samalla tavalla, mutta värit vain vaihtuvat. Myös tietyn väriset palkit tulevat kiinteiksi tietyn värin vallitsessa ja toisen värit muuttuvat läpikuultaviksi, joilloin niiden päälli ei esimerkiksi voi hypätä.
Hahmo pystyy lyömään ja pelin edetessä hän oppii lisääkin ominaisuuksia. Pääpaino on kuitenkin yksinkertaisissa kontrolleissa sekä suuressa määrässä tasohyppelyä, värin vaihtamista ja toimintaa. Värihaasteet muuttuvat pelin edetessä todella haastaviksi ja nopeat sormet ovat tarpeen.
Pelihahmo kestää osuman jos toisenkin ja pelin edetessä hän kehittyy kestävämmäksi ja muutenkin kykenevämmäksi. Se tulee tarpeeseen sillä pulmien vaikeutuessa myös viholliset vaikeutuvat. Ajoittain vastaan tulee pomovihollisia jotka pitkälti noudattavat tiettyjä kaavoja jotka opittuaan heitä vastaan pärjää varsin hyvin.
Pelissä on aika paljon keräiltäviä esineitä, salapaikkoja risteäviä sijainteja. Iso kokonaisuus kenttäsuunnitelussa on todella hienoa. Joskus kiviseinät tukkivat tien ja niistä selviää puhtaalla voimalla. Joskus taas pitää nopealla värinvaihdolla selvittää tiensä mahdotomalta tuntuvista esteistä. Tässä osuudessa peli menee pahasti metsään sillä tietyssä pisteessä nämä osuudet alkavat olla niitä suurimpia vaikeuspiikkejä. Vastaavaa on tullut vastaan ennenkin, mutta kun kyseessä on peli jossa ei ole mitään isompaa koukkua, niin eihän sitä tule jatkettua.
Outland on hyvin tunnelmallinen ja toimiva kokonaisuus sillä haaste ei tule niinkään kontrolleista ja ne saavat pelin tuntumaan varsin näppärältä. Hyppiminen, kiipeily ja oikein ajoitetut värin vaihdot ovat parhaimmillaan todella mielekkäitä, mutta ne eivät kuitenkaan kokonaisuutta pelasta. Vaikka peli on todella hienon näköinen ja sillä on hetkensä, niin se ei vain riitä.
Kokonaisuutena Ulkomaa on hienosti rakennettu ja kivan näköinen peli jossa on todella hyvät kontrollit. Idea on sopivan yksinkertainen jotta siihen pääsee helposti sisään mutta siinä on samalla todella runsaasti osia joiden päälle voi rakentaa. Ongelmat ovat enemmäkin osassa pulmista ja yleisessä tarinassa, tai sen puutteessa. Pelistä tulee ajoittain hyvin haastava, jolloin se alkaa puuduttaa. Peli ei missään vaiheessa tarjoa mitään sellaista koukkua joka kannustaisi jatkamaan.
+ Pelattavuus
+ Ulkoasu
- Tarinan puute
- Ajoittaiset vaikeuspiikit
Arvosana: 4,5
Huonommalla puolella
Hanat kaakkoon ja pakkia
Full Throttle
Aluksi tämä vaikutti todella hyvältä peliltä mutta nopeasti kun peliin pääsee sisälle niin sain huomata että tässä on todella härskit latausajat välianimaatioiden välissä ja aina kun vaihdat ruutua pelatessa. En tiedä mistä se sitten johtuu mutta tämä vaatisi aivan liikaa kärsivällisyyttä joten pelaaminen loppui todella lyhyeen.
Mutta toisaalta, kun ilmaiseksi kai GoG galaxyssä niin voiko siitä nyt hirveästi edes valittaa. Umpisurkea käännös, mutta samalla myös se ensivaikutelma tästä pelistä.
+ Kivan näköinen
- Liian härskit latausajat
Arvosana: 1,6
Kaamea
Aurinkokeisarikunnan synnit
Sins of Solar Empire
Omat kokemukseni voi summata hyvin helposti: Liian tylsää ja liian paljon opeteltavaa. Vieläpä hyvin äkkiä. Tämä on erittäin hyvä esimerkki pelistä jota kokeilee todella pienen hetken, huomaa että pelissä on aivan liian paljon opeteltavaa siihen nähden miten paljon pelin pelaaminen ylipäätään kiinnostaa tai miten houkuttelevalta peli ylipäätään vaikuttaa. Siis ajatus ei ole se huonoin mahdollinen sillä avaruudessa on omaa kiehtovaa tunnelmaansa, mutta ongelmaksi nousee enemmänkin se, miten vähän tähän jaksaa panostaa.
Suurin syy on siinä että peli ei tee opettelemisesta hauskaa, vaan siinä tuntuu että pitäisi opetella todella paljon kaikkea ei niin kiinnostavaa settiä todella nopeasti, että pelissä pystyisi tekemään oikeastaan yhtään mitään. Tälläisenään voisi melkeinpä sanoa että omat kokemukseni tämän pelin kanssa päättyivät noin vartin sisällä siitä kun aloitin. Pelin ei vain napannut yhtään. Se vaikuttaa todella tylsältä eikä osaa oikeastaan koukuttaa pelaajaa juuri ollenkaan.
Kokonaisuudesta ei siis paljoa sanottavaa jää.
+ Avaruus
- Tylsyys
Arvosana: 2,5
Heikko
Täysi sota: Shogun kakkonen
Total War: Shogun 2
Hyvin tylsän tavallinen strategiapeli. Sanotaan että kun tälläiseen peliin pääsee sisälle niin se saattaa jopa koukuttaakin. Age of Empires kakkosta tuli aikoinaan pelattua vähän enemmänkin, mutta ei sillä perinteisellä tavalla. Total War: Shogun 2 on kuitenkin vähän tälläinen tapaus että siinäkin pitäisi pidemmän aikaa opetella yhtä jos toista jotta peliin pääsisi kunnolla sisään. Siis tälläinen entisaikojen japani kaikkine samurai teemoineen ja omine tyylikkäine ratkaisuineen ei missään nimessä ole huono asetelma, vaan siitä voi saada varsin kattavasti irti sisältöä joka jaksaa viihdyttää.
Itselläni ei kuitenkaan ole niin suurta paloa tälläistä isoa strategisointia kohtaan, että siihen voisi oikeasti panostaa yhtään. Jos kiinnostusta olisi, niin tämä saattaisi hyvinkin olla yksi niitä pelejä joiden kanssa voisi viettää vähän aikaakin, mutta tälläisenään se jäi aika lyhyeen kokeiluun. Ongelmaksi nimittäin nousee se suuri määrä opeteltavaa ja sitten ne faktat että tälläisissä peleissä usein tuntuu, että haaste on kaikkea muutu kuin reilu.
Lyhyeksi kokeiluksihan tämä lopulta jäi kun huomioi miten suuri määrä pelejä on nytkin meneillään ja vielä tulossakin, niin en usko että palailen tämän pelin pariin ihan pian, jos ollenkaan.
+ Samurai teemat
+ Tyyli ja aikakausi
- Paljon opeteltavaa
- Tuntuu epäreilulta
Arvosana: 4,7
Huonommalla puolella
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.