Toisinaan pelejä on alennuksessa myös sähköisesti ja hyvinkin suurilla alennuksilla. Itselleni kaikkein tutuin paikka tarjousten ja sattumien metsästykseen on Steam

 

 

 

Steamissa on valtava valikoima pelejä, osa sellaisia joita voi olla erittäin vaikea löytää enää yhtään mistään. Sitä kautta olen päässyt kokeilemaan yhtä jos toistakin peliä, joihin ei ole aiemmin ollut mahdollisuutta. Muistan monta peliä menneisyydestä, jotka olen paljon myöhemmin sitten löytänyt Steamista.

Itselläni on melkoinen pelikirjasto Steamissa, mutta nyt ei tarkoitus käydä niitä kaikkia läpi, vaan muutamia poimintoja sieltä ja täältä. Osa on ollut jo pidemmän ja aikaa, mutta vasta nyt olen oikeasti löytänyt aikaa niihin paneutumiseen. Tässä onkin siis poimintoja niiden pelien joukosta jotka olen joskus muutamalla eurolla hankkinut.

 




Waves.jpg

Vauhdikas ja upean näköinen päästessään kunnolla alkuun

 

Aaltoja toistensa perään, mutta ei sillä rentouttavalla aurinkoranta tavalla, vaan hektisellä videopelitavalla.

 

 

 

Waves

Yksinkertaista ideaa noudattava vauhdikas toimintapeli jossa twinstick räiskintää erinomaisen musiikin, robottiäänen ja kirkkaiden valojen kanssa. Tässä pelissä pyritään kasaamaan pisteitä ja vain pisteitä. Mitä pidempään selviää ilman osumaa, sitä korkeammalle kombokerroin nousee ja sitä enemmän pisteitä saa kasaan. Tämä idea on toteutettu erinomaisesti.

Yksinkertaisten pelien joukossa Waves erottuu edukseen siinä, että se ei kärsi kovinkaan erikoisista ongelmista vaan tekee sen hyvin mitä aikookin tehdä.


Toiminta pelissä on vauhdikasta ja mukana on muutama hauska lisä joista näppärin on slowmo jossa maailma hidastuu. Ammuttavaa ryskää päälle kokoajan ja jatkuvalla syötöllä. Värikoodi kertoo siitä miten aggressiviisesti erilaiset pallot tulevat päälle ja kun ruutu on täynnä tavaraa, niin reagointiaika on muutamia sekunteja.

Tämänkaltainen toiminta kannustaa panemaan parastaan ja kun tähän pääsee oikein kunnolla sisälle, niin silloin siitä saa enemmän irti, kun peliä oppii oikeasti pelaamaan. Toiminta on vauhdikasta ja näyttävää, mutta se myös on sellaista, että sitä ei välttämättä ihan jatkuvalla syötöllä jaksa kovin kauaa. Joskus se tosin nappaa pidemmäksikin aikaa.


Waves on monipuolinen samalla tavalla kuin esimerkiksi Tetris. Pelissä on yksi idea mutta samoin kuin Tetris, tämä peli on tehnyt sen hyvin. Waves on peli jota pelaa joko sen yhden nopean hetken kun ei ole muuta tekemistä tai sitten pitkän session kun peli koukuttaa.

Ehkä se suurin miinus pelissä on siinä että se vaatii tiettyä sopeutumista. Ammuskursori liikkuu joko liian hitaasti tai liian nopeasti, mutta siihen alkaa tottua kun peli pelaa pidemmän aikaa, mutta mikäli peliä pelaa hetken ja seuraavaan kertaan on vähän aikaa, niin toiminta ei tule välttämättä ihan selkärangasta.


Viimeisenä puolena pelissä on erinomainen tunnelma ja maailma. Musiikki ja tehosteet ovat todella hyviä ja robottiääni pelissä sopii tähän kaikkeen just eikä melkein. Pelissä on sitä asennetta joka vain toimii ja tekee pelistä viihdyttävän ja hauskan pelata.

 

 

+ Toiminta

+ Tyyli

+ Idea

 

- Asennoituminen

- Vain yksi idea

 

 

Arvosana: 7,4

 

Loistava



Waveform.jpg

Rauhoittava ja upean näköinen peli olisi tarvinnut vähän paremman ohjauksen

 

Aallonmuotoja avaruudessa

 

 

Waveform

Erittäin yksinkertainen mutta samalla yllättävän koukuttava peli jossa on lähinnä vain yksi ongelma, mutta ikävä kyllä se ongelma on aika iso. Se on ohjattavuudessa, tällaisen pelin yhdessä tärkeimmässä osassa. Ohjattavuus on vähän sellainen asia jota on aika vaikea selittää. Jos et ole itse pelannut peliä niin et välttämättä saa kovin tarkkaa kokonaiskuvaa.


Perusidea Waveformissa on simppeli. Pelissä pelaajan ohjaama pallero liikkuu kokoajan eteenpäin ja vastaan tulee pisteitä ja esteitä. Lopussa mitataan pisteet ja siirrytään eteenpäin. Matka alkaa Plutosta ja jo tällä entisellä planeetalla on yli kourallinen ratoja pelattavana. Matka avaruudessa Linnunradalla on omalla tavallaan rauhallista, mutta toisaalta, hyvin hektistä.


Pelissä liikutaan muuttamalla aaltoa jota pallero seuraa. Aalto liikkuu kokoajan, mutta pelaaja voi muokata sen muotoa kahteen suuntaan ja tässä tulee se kompastuskivi. Tämä aallonmuokkaus vaatii totuttelua ja tuntuu totuttelunkin jälkeen yllättävän epätarkalta. Voi riippua myös siitä millaisilla varusteilla peliä pelaa mutta hiirellä ohjattavuus huutaa parannuksia.

Ohjattavuutta on vaikea selittää, perusidean oppii kyllä kiitettävän nopeasti mutta sen hallitseminen nopeissakin tilanteissa vaatii kyllä totuttelua sillä ainakin itse huomasin todella usein että se mitä yritin tehdä ei toteutunut ihan noin vain. Ohjattavuus ei vain tunnu missään kohtaa oikeasti hyvältä.


Vaikeustaso kasvaa pelin edetessä ja huippupisteiden saaminen vaikeutuu, mutta kenttien läpäisy ei tule olemaan ongelma pitkään aikaan. Peli on siis hyvinkin anteeksiantava hyvinkin pitkään mutta tämä peli on aika pitkä sillä yksi planeetta pitää sisällään monta osuutta joten pelattavaa tästä irtoaa oikeasti pitkäksi aikaa.


Waveform on todella kiva peli pelata, mutta se tuntuu silti vähän hankalalta ja nyt vähän väärästä syystä. Idea on toimiva ja siitä olisi kiva ottaa enemmän irti kun kosminen ympäristökin on hyvin toteutettu. Tämä on sellainen peli joka on vaikea vääristä syistä ja kun syy on ohjattavuudessa, niin se on aika paha ventti.

 

 

+ Idea

+ Tunnelma

+ Äänet ja musiikit

 

-Ohjattavuus

 

 

Arvosanan. 6,8

 

Loistokas



Mirrors Edge 2D

 

 

Vector

Tämä on erittäin hyvä esimerkki Steam pelistä joka on vaikuttaa juuri niin hauskalta ja simppeliltä, että kyllä siihen nyt voi pari euroa tuhlata kun sen saa lähemmäs 80% alennuksella. Itse en Steamissa juuri edes katso alle 50% alennuksessa olevia tuotteita, mutta mitä lähemmäs 100% mennään, sitä enemmän kiinnostun, jos peli näyttää edes hieman kiinnostavalta. Vector näyttää.


Vector on peli jota voi pelata vaikka yhdellä kädellä eikä tarvitse edes kaikkia sormia (aluksi). Yksi idea oikein käytettynä voi saada aikaan hyvän lopputuloksen. Vector on hyvä peli, se ei ole erinomainen ja eeppinen, mutta se on hyvä.


Kaupungissa vallitsee rautainen kuri ja ihmisiä ohjaillaan kuin lampaita. Kun sitten yksi ihminen irtautuu lia'asta, niin alkaa ajojahti yli kaupungin kattojen, vain siluettien näkyessä juoksioista.


Pelattavuuden suhteen Vector on erittäin yksinkertainen. Hahmo juoksee kokoajan eteenpäin ja jahtaaja seuraa kokoajan. Pelaaja voi hypätä tai liukua sekä ajoittain kiihdyttää. Ylös ja alas napeilla selviää ensimmäisen jakson, sitten nappuloita lisätään. Joskus on pakko hypätä mutta ajoittian hyppäämättä jättäminen ja jopa mahdollinen liukuminen johtaa parempaan lopputulokseen. Katoilla ja rakennuksissa on monenlaisia esteitä ja ajoitus on kriittinen osa kokonaisuutta.

Esteet voi ylittää monella tavalla. Se miten esteen ylittää riippuu siitä, missä kohtaa sitä alkaa ylittää ja millaisesta kulmasta. Liian aikainen hyppy voi horjuttaa ja liian myöhäinen hidastaa tai jopa pysäyttää hetkeksi. Jos jahtaaja saa kiinni, peli on oitis ohi ja kenttä alkaa aina alusta.


Kentän läpäisyn lisäksi kentästä saa arvosanan ja vain silloin voi saada täydet kolme tähteä, kun kerää kaikki pistelaatikot kentästä ja tämä vaatii ajoittain sitä, että on tehtävä ratkaisu, joka hidastaa hahmoa huomattavasti enemmän kuin ratkaisu kaksi. Vauhdikas ja intensiivinen ajojahti on koko pelin suola. Matka ei missään kohtaa saisi pysähtyä ja hidastamistakin tulisi välttää. Nopea reagointi ja ajoitus ratkaisevat todella paljon.

Ajoittin vastaan tulee myös hetkiä joilloin voi suorittaa tempun, mutta ajoittain tuntuu että temppukohdissa on turhan pikkutarkka ikkuna jossa hyppy pitää suorittaa. Tämä on yksi niitä asioita joka alkaa todella nopeasti ärsyttämään. Pitkälti rasittavuus tulee siitä, jos yrittää heti alusta asti pelkkiä huippupisteitä.

Aluksi se on helppoa mutta ensimmäisen kolmanneksen jälkeen peli muuttuu todella vaikeaksi todella nopeasti (huippupisteiden saavuttamisen suhteen). Lisätemppuja pitää ostaa joten hyvin nopeasti vastaan tulee se, mikä on Vectorin iso juttu, se on kenttien mestarillinen hallitseminen, monet pisteet ovat sellaisissa paikoissa että niihin pääsee vain opettelulla.


Graafinen ulkoasu on hyvä. Täysin mustat juoksivat saa aikaan vaikutelman että seuraat tapahtumia kauempaa ja juoksijat ovat vain hahmoja. Mitään isompaa persoonaa nimetön juoksia ei saa ja hänen ainoa tarkoituksensa on vain paeta ja ehkä päästä lopulta turvaan. Tarina etenee hyvin ja mitään selityksiä ei pitkään aikaan tule ja pelaaja on kuin juoksija itse, menee vain virran mukana, reagoiden siihen, mitä tulee vastaan.


Vectorin suurin heikkous on siinä, missä tälläisten yksinkertaisten pelien heikkous yleensä on, toistossa tai hurjassa vaikeudessa. Vector onnistuu kuitenkin pysymään sopivan tuoreena kokoajan erityisen vaikeaksi peli ei juuri muutu mutta haastava siitä tulee yllätysäkkiä. Jos huippuarvosanat ovat mielessä, niin yhtä kenttää saa pelata kerran toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan kyllästymiseen asti.

Olisi myös ollut kiva jos peliin olisi saatu enemmän variaatiota temppujen suhteen. Siinä mielessä että niitä saisi itse tehdä vapaammin eikä niitä täydy erikseen rahalla avata, nyt peli antaa aina tietyt paikat tempuille ja teet ne, tai et. Kenttien vaikeutuessa huomaa sen, miten vähän rahaa kentistä oikeasti saa.


Kokonaisuudessa Vector on viihdyttävä, vauhdikas ja intensiivinen peli jota pelatessa ajantaju katoaa helposti ja parin minuutin kenttiin uppoaa helposti monta kymmentä minuuttia.

 

 

+ Vauhdikas ja intensiivinen

 

- Rasittava omalla tavallaan

 

 

Arvosana: 7,2

 

Loistava



Gunman%20Clive.jpg

Tyylikäs ja yksinkertainen seikkailu

 

Tunnelmallisen lännen pyssymies Clive

 

 

Gunman Clive

Tasohyppely peli jossa pelaaja hyppää Cliven saappaisiin ja lähtee seikkailuun vanhassa lanknessä. Ensimmäisenä pelissä pistää silmään sen graafinen tyyli joka on erityisen upea. Tyyli tuo oitis mieleen sellaisen länkkäritunnelman ja se on vasta alkua.


Pelissä päästään hyppimään ja ammuskelemaan vaihtelevissa maailmoissa joissa värimaailma on todella yksinkertainen, mutta korostaa samalla kaikkea kentissä. Viholliset ovat useimmiten täysin siniä kun taas hyötyesineet näkyvät pinkkeinä ja esimerkiksi pomovihollisten heikot kohdat keltaisina.

Tämä yksinkertainen tyyli onnistuu olemaan erittäin hyvä osa ensivaikutelmassa pelin kanssa.


Pelattavuudessa peli on myös todella simppeli. Clive pystyy liikkumisen lisäksi ampumaan, hyppäämään ja polvistumaan. Näin yksinkertaiset kontrollit on helppo oppia, mutta PC:llä on sen verta typerät näppäinpaikat että konsolipelaajalla voi vaatia hetken aikaa jotta ohjaus on täysin hallinnassa, vaikka se hyvin yksinkertaista onkin.

Viholliset kaatuvat yhteen laakiin eikä Clive itsekään kestä kovin montaa osumaa. Lisätehoa tuovat erikoisaseet joita kentistä löytyy satunnaisesti ja osa niistä on todellisia tehomyllyjä. Kentistä löytyy satunnaisesti myös kakkupaloja joilla Clive saa lisää kestävyyttä.


Suurin haaste pelissä tulee kenttäsuunnitelusta sillä tämä peli on monella tavalla tasohyppelypainotteinen. Haastetta tulee pikkuhiljaa lisää ja monet paikat pelissä ovat kerrasta poikkialueita joissa yksi virhe johtaa oitis kuolemaan. Tässä kohtaa huomaa myös että pelissä palataan kentän alkuun, kuoleman korjatessa.

Tämä on tosin selvästi suunniteltu juttu sillä kentät ovat useimmiten noin minuutin mittaisia jos niihin ei jumitu. Eteneminen on hyvin simppeli ja suoraviivaista mutta tämä peli on selvästi nopeasti pelaamista kysyvä sillä kenttien lopussa on pientä arvosteluntynkääkin. Kentät jakautuvat noin viiden kentät sykleihin ja lopussa odottaa pomovihollinen.


Peli on hyvin lyhyt, itse pelin sen läpi vajaassa tunnissa. Mutta kun kentät yleensä vievät noin minuutin niin se on ihan arvattavissa.


Gunman Clive on simppeli ja tyylikäs peli jota tahdittaa erinomainen musiikki. Sen pelaa nopeasti suhteellisen nopeasti mutta saadakseen parhaat pisteet, sen kentät pitää hallita täysin.

 

 

+ Visuaalinen tyyli

+ Western teema

+ Musiikki

 

- Lyhyt

- Ei paljoa vaihtelua

 

 

Arvosana: 6,4

 

Hyvä



Left4Dead2.jpg

Neljä selviytyjää zombilaumaa vastaan

 

Jätetty kuolleille, taas

 

 

 

Left 4 Dead 2

Tämä on puoliksi sellainen peli, jonka tulin hankkineeksi kovan painostuksen takia. Pari tuttavaani halusi neljännen pelaajan tähän peliin ja se olin sitten minä.

Mitä tulee tähän peliin niin yksi asia on selvä, tämä ei ole yksilöpeli vaan tiimipeli. Yksin selviytyminen ei ole mahdotonta mutta erityisen vaikeaa. Normaaleja zombeja vastaan selviää helposti yksinkin, mitä nyt iso lauma voi olla ongelmallinen, mutta erikoiszombeilla on usein erityisominaisuuksia jotka lukitsevat pelaajan tilaan, josta ei selviä ilman tiimitovereiden apua. Kolmen ihmispelaajan kanssa pelaaminen on se ideaalitilanne ja mielellään vielä kolmen tutun.


Tässä pelissä tekoäly on surkea. Matalalla vaikeusasteella tekoälyn ohjaamat selvinneet ovat tehokkaita kun zombit eivät juuri vahinkoa kestä ja suurimman osan ajasta botit vievät kaikki tapot. Mutta tietyissä tilanteissa tuntuu että botit ovat sekä sokeita että tyhmiä. Enemmän kuin useamman kerran erityiszombi iskee eivätkä botit tunnu sitä tajuavan jos erityisvihu on tarpeeksi sivulla. Paras esimerkki on kuitenkin se, että jos kampanjassa sattuu olemaan tehtävä jossa pitää kerätä bensaa ja tankata jotakin, niin tätä eivät botit osaa tehdä.


Itse pelaaminen on kuin monissa muissakin FPS peleissä. Vihollisia on tautinen määrä ja kaikki käyvät päälle kuin ampiaiset. Jos zombi näkee sinut niin se hyökkää ilman minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Tämä tuo mukanaan tiettyä taktisuutta sillä itse tykkään sniputtaa zombeja. Tosin tämä on niitä pelejä joissa on paikkoja joissa viholliset eivät vain tunnu loppuvan ja hyvin usein vastaan tulee paikka jossa joutuu puolustautumaan laumaa vastaan kun asia X odottaa tapahtumistaan.

Pelin kentissä ei juuri vaihtelua ole. Vaikka paikat saattavatkin ajoittain vaihtua niin pääasiallisesti vastassa on zombien täyttämä enemmän tai vähemmän hylätyn näköinen paikka jossa pitää tehdä tehtävä joka on samaa kauraa kentästä toiseen. Se on sentään hyvä että maisemissa on edes jonkinlaista vaihtelua mutta ärsyttävää on se, että monet paikat ovat ahtaita ja pimeitä.


Toiminta on eräs asia jonka tämä peli sentään tekee oikein. Kentissä liikkumisessa pelihahmot tuntuvat harvinaisen kömpelöiltä ja zombit harvinaisen ketteriltä. Ampuminen on sentään tehty hyvin ja se toimii. Lyömäaseet toimivat suhteellisen hyvin mutta niistä puuttuu tietty tarkkuus, plussaa on kuitenkin se, että niissä on tehoa. Aseita on näennäisesti paljon mutta todellisuudessa niitä on vain jokunen erilainen, yleensä vaihtoehtoina on ne pari vakio ja ajoittain jotain vähän jännempää. Se ei ole mikään erikoinen miinus sillä valittavana on niin haulikkoa kuin tarkkuuskivääriäkin. Se on kyllä sääli että tiettyjä aseita ei näe kovinkaan usein ja toisia näkee melkein aina.


Jätetty Kuolemaan 2 on peli joka on parhaimmillaan moninpelinä ihmispelaajien kanssa. Tekoäly ei ole se kaikkein älykkäin ja vihollisissa se näkyy siinä että erikoisviholliset tuntuvat aina keskittyvän ihmispelaajan, suoraan bottien läpi. Eräs plussa tässä pelissä on ulkoasussa. Jokainen tehtävä on kuin elokuva jossa on juliste ja slogan. Lopussa on myös lopputekstit. Mitään järin hyvää tarinaa on turha odottaa sillä vaikka ajoittain hahmot heittävätkin hyvää läppää keskenään, niin pääosin kentissä mennään eteenpäin turvatalosta toiseen. Tämä puoli on myös tehty aika huonosti sillä kentät ovat näitä "minne pitäisi mennä" tyylisiä luomuksia.


Kokonaisuutena Left 4 Dead 2 on toimiva peli joka melkeinpä vaatii sen ihmisjoukon ja yhteispeliä. Yksinpelinä tästä ei saa oikein mitään irti. Muutenkin tämä peli ei tarjoa oikein mitään muuta kuin zombien tappamista, mikäli se kiinnostaa niin tässä pelissä se ei ole. Mukana on myös useampi pelimuoto jossa pääsee taistelemaan vaikka muita ihmispelaajia vastaan.

 

+ Paljon tapettavaa

+ Maastojen vaihtelu

+ Moninpeli

 

- Tekoäly

- Yksinpelinä tuskallinen vääristä syistä

- Ei tarjoa kovin paljoa vaihtelua

 

 

Arvosana: 6,4

 

Hyvä



Timberman.jpg

Pelattaviin hahmoihin kuuluu monia tuttuja

 

Peli josta ei keksi paljoa sanottavaa, eikä välttämättä tarvitsekaan

 

 

 

Timberman

Timbermanista ei ole paljoa sanottavaa. Pelin idea on hyvin simppeli. Hakkaa puuta palasiksi joko oikealta tai vasemmalta puolelta, käyttäen kahta nappia. Jos osut alaspäin tuleviin oksiin, niin peli päättyy.


Pelissä on todella paljon avattavia hakkaajia mutta peruspeli ei muutu mihinkään, ympäristö vaihtuu välillä mutta peruspelattavuus pysyy samana. Peli kysyy pääasiassa vain nopeita refleksejä ja itse huomasin että ajatus juoksi paljon nopeammin kuin sormet, joten niitä virhelyöntejä tulee paljon. Yksi erä voi kestää siitä parista sekunnista pariin minuuttiin. Pelissä siis mennään kestävyyden mukaan ja korkein pisteraja jää ylös, peli pitää myös kirjaa siitä kuinka monta tukkia on tehty kaiken kaikkiaan.


Timberman on hyvin simppeli peli mutta juuri siksi se on yllättävän koukuttava. Tätä voi pelata ihan vain pari hetkeä tai sitten pidemmän maratonin. Kokonaisuudessaan peli ei ole kovin erikoinen, mutta idea on toimiva.

 

+ Yksinkertainen ja toimiva idea

+ Paljon avattavia hahmoja

 

- Ei tarjoa mitään enempää

 

Arvosana: 6,5

 

Loistokas



Detour.jpg

Sitten vain rakentamaan

 

Kiertotie välttää ojan ja allikon

 

 

 

Detour

Peli tuli itselleni ihan vain yhden paketin sivussa, mutta ottaen huomioon monien muiden tämänkaltaisten pelien sisällön (mukaan lukien tämän paketticombon), on Detour selvästi parempi tekele.


Idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen: Rakenna tie pisteiden A ja B välille. Tästä tiestä tulee rekkareitti jota pitkin autosi sitten kulkevat vieden lastiaan. Ajoittain tehtävänä on rakentaa tie kilpailijaa nopeammin ja hyödyntäen maastossa olevia hyödykkeitä, vältellen samalla vaaroja.


Detour on ulkoasultaan vähän rumahko ja muutenkaan hahmografiikoissa ei ole kehumista mutta kun tämä jätetään sivuun, niin peli itsessään onnistuu tarjoamaan erittäin yksinkertaista tekemistä ilman että muuttuu heti pienen kokeilun jälkeen tylsäksi kuin mikä. Detour on sellainen peli jossa tuntuu ajoittain olevan vähän turhan paljoa kaikkea tilpehööriä ja graafinen ulkoasu ei tee pelistä juuri parempaa. Näistä asioista huolimatta peli onnistuu tarjoamaan helppoa tekemistä josta pystyy ajoittain jopa nauttimaan, vaikkakin vain hetken.


Detour on sellainen peli jolta ei kannata odottaa liikaa. Silloin lopputulos saattaa onnistua jopa yllätämään. Vaikka peli onkin sellainen, että siinä on sellaista pientä ongelmaa siellä täällä niin se on kuitenkin toimiva paketti ilman mitään isoja peliätuhoavia virheitä.

 

 

+ Simppeli ja toimiva idea

+ Toimii hyvin ajantappajana

 

- Graafinen ulkoasu

- Paljon sellaista pientä heikkoutta

 

 

Arvosana: 5,4

 

Välimallia



Jumalana oleminen voisi olla hauskempaakin

 

 

 

God Game: Odyssey

Ihan ensiksi sanottakoon että tämä peli on nimetti hivenen harhaanjohtavasti sillä oikeampi nimi on: Odyssey: Winds of Athena.

Jos olet koskaan halunnut leikkiä jumalaa niin tässä on eräs versio siitä "huvista". Tässä tapauksessa jumalana olo ei ole hauskaa leikkiä, vaan käy ihan työstä, kun pitää muuttaa tuulta ja merivirtoja jotta Odysseus pääsee eteenpäin matkallaan.


Tämä on niitä pelejä joissa on simppeliä idea, mutta se idea ei ole niin toimiva että peliä olisi hauska pelata. Turhan usein Odyssey: Winds of Athena tuntuu sellaiselta peliltä joka vaatii oikeasti kärsivällisyyttä, jotta se ei muuttuisi 5 minuutin jälkeen puuduttavaksi. Sellainen on oma kokemukseni.

Merivirroilla on omalla tavallaan ihan kiva leikkiä ja samoin tuulella, mutta se mikä heikentää kaikkea on se, että laivojen saaminen pisteestä A pisteeseen B, on turhan usein hyvin turhauttavaa. Tarkkuus ei ole tämän pelin vahvuus.


Tässä pelissä ongelmana on se, että se ei vain millään tavalla nappaa mukaansa. Pelin idea on selkeä, mutta pelaaminen on sähläämistä eikä edes sillä hauskalla tavalla.

 

+ Simppeli idea

 

- Epätarkka

- Turhauttava

 

 

Arvosana: 2,3

 

Surkea



Battle%20Ranch.jpg

Näyttää hyvin tutulta

 

Kasvit vastaan Karjut

 

 

 

Battle Ranch

Tässä on peli jota on helppo kuvailla seuraavasti: Köyhän miehen Plants vs Zombies.

Idea on perustasolla aivan sama mutta toteutus ei ole yhtä hyvä. Pelaajan tarkoitus on istuttaa pihalleen kasveja torjumaan valloitusta yrittävien villisikojen hyökkäys. Toiset kasvit ampuvat ja toiset ovat hidasteita, unohtamatta niitä kasveja jotka tuottavat siemeniä, joilla voi kasvattaa lisää kasveja.


Siinä missä Plants vs Zombies on veikeä, simppeli ja yllättävän koukuttava peli hyvällä grafiikalla ja simppelillä ohjattavuudella, on Battle Ranch sekundaversio tästä. Graafinen ulkoasu on jotenkin eriskummallinen ja samoin on peli muutenkin. Ohjattavuus ei ole huono, mutta tapa jolla peli on toteutettu jättää todella paljon toivomisen varaa. Ne asiat jotka Plants vs Zombiesissa ovat hyvin, puuttuvat. Kasvit eivät ole yhtä veikeitä, vaan näyttävät nopeasti sutaistuilta kopioilta ja se mikä on viimeinen naula tähän arkkuun, on se "valuutan" kerääminen jolla saa lisää kasveja. Tämä idea kun tuntuu turhan vaativalta ilman mitään syytä. Kun saman kasvatusprosessin joutuu aloittamaan alusta joka ainut kerta, niin kärsivällisyys on koetuksella.


Battle Ranch tuntuu peliltä joka selvästi haluaisi olla suora kopio Plants vs Zombiesista, mutta yrittää muuttaa muutamia asioita, onnistuen tekemään niistä huonompia. Tämä on tosin vasta alkua sillä tarina pelissä ei ole yhtä veikeä kuin Zombien kanssa. Tätä peliä ei pysty ottamaan samalla tavalla vastaan sillä se ei onnistu koukuttamaan pelaajaa ideallaan ja tunnelmallaan.


Battle Ranch on peli joka on oikea valinta silloin kuin Plants vs Zombies on kaluttu läpi moneen kertaan ja silti on halua pelata jotakin vastaavaa. Tasoja pelissä on useita ja peli toimii samalla tavalla kuin Plants vs Zombies. Mutta jos puutarhasota Zombeja vastaan ei ole tuttua, niin se peli kannattaa ostaa ennemin kuin tämä.

Tästä pelistä on vaikea sanoa mitään ilman että tulee verranneeksi kokonaisuutta selvästi parempaan ja niin samanlaiseen peliin. Battle Ranch on peli jolta ei kannata odottaa turhan paljoa. Rikkinäinen peli se ei ole, mutta se pakottaa tekemään asiat turhan vaikeasti. Plants vs Zombies tekee kaiken vain niin paljon paremmin ja helpommin.

 

 

+ Plants vs Zombies idea

 

- Heikompi versio Plants vs Zombiesista

 

 

Arvosana: 4,3

 

Huono



Howler.jpg

Näyttää hienolta, mutta ei tunnu

 

Nimellinen emämunaus

 

 

 

Howler

Pelistä nimi ei kerro oikeasti yhtään mitään. Itse en omassa mielessäni ainakaan olisi yhdistänyt ideaa ja nimeä juuri millään. Itselläni on jotain aivan muuta mielessä tämän kanssa. Jos nimi unohdetaan ja puhutaan pelistä ainoastaan sen pohjalta mitä se ihan todella tarjoaa, sitä kautta nimikin saa lopulta pohjan.


Howlerissa ideana on yhtä nappia painamalla, tai ääntelehtimällä nostaa kuumailampalloa. Pallo nousee sen mukaan kuinka kauan nappia pitää pohjassa ja kun lopettaa painamisen, niin hiljalleen pallo laskeutuu. Se mikä liikuttaa palloa sivusuunnassa on tuuli. Kentät ovat lyhyitä ja aikarajoitteisia. Kentissä on tehtäviä jotka muuttuvat kokoajan haastavammiksi. Yksinkertisin tehtävä on nostaa pallo rakennuksen yli ja laskeutua maalialueelle. Siinä se.

Tähän yksinkertaiseen konseptiin tulee kokoajan lisää vivahteita ja hyvin nopeasti pelistä tulee yllättävän haastava, kun pelaajalla ei ole käytössään juuri mitään apuvälineitä.

Tämä yksinkertainen idea muuttuu pelin lukuisten tehtävien edetessä kokoajan vaikeammaksi, saaden hyvikin nopeasti todella vaikeuttavia tekijöitä.


Graafinen ulkoasu Howlerissa on kuin maalaus steampunk maailmassa ja se jos mikä saa pelin näyttämään erittäin upealta. Ulkoasu on yksi syy miksi pelin hienompia puolia. Yksinkertainen ohjattavuus ei tarjoa juuri vaihtelua, mutta omalaatuinen idea on käyttää ohjaukseen omaa ääntään. Itse en sitä ole kokeillut vaan pitäytynyt hiiressä.


Howler on yksinkertainen peli ja se on idealtaan juurikin sitä sorttia mikä ei ole omasta mielestäni järin kiinnostava. Fyysikkavivahteiset pelit kun eivät juuri nappaa. Howler on kyllä sellainen peli jota jaksaisi pelata ajoittain aivan hyvin, mikäli se ei olisi helposti niin ärsyttävä. Tämä on juurikin niitä pelejä jotka voivat yhdessä hetkessä muuttua turhauttaviksi.

Howler on sellainen peli josta voi kyllä pitää ja se tekee sen hyvin, mitä aikookin. Se missä ne heikkoudet tulevat selvästi esiin, on se että pelaaja ei voi tehdä kovinkaan paljoa pelissä ja se mitä voi, on sellaista tekemistä joka ei jaksa viihdyttää kovin pitkää aikaa ilman että se pysyy rentouttavana. Tämä ei ole sellainen peli.


Kokonaisuutena Howler on kuitenkin hienolla graafisella tyylillä varustetu peli joka hämäävästä nimestään huolimatta onnistuu sentään tarjoaamaan jotain tekemistä mihin saa myös vähän erikoisemman vivahteen. Eräällä tavalla Howler tulee pelaajaa vastaan. Kentissä on selkeät ohjeet miten taso tulisi mennä läpi ja tehtävät voi skipta ja edeteä seuraavaan jos haluaa eli sitä jumiin jäämisen riskiä ei juuri ole.

Se ei kuitenkaan poista sitä seikkaa että Howler on todella haastava peli joka on herkästi, todella turhauttava. Etenkin niille jotka pitävät vauhdikkaammista peleistä. Mikäli fyysikkavivahteisuus ja ääniohjaaminen vetävät mielenkiinnon puoleen ja kärsivällisyyttä riittää eikä turhautuminen on onlgema, niin loppuarvosanaan voi heittää pisteen tai kaksi lisää.

 

 

+ Yksinkertainen idea

+ Maalausmainen tyyli

 

+/- Fysiikkapainotteinen

+/- Vaikea

 

- Hämäävä nimi

- Hyvin herkästi hyvin turhauttava

 

 

Arvosana: 5,0

 

Välimallia