Victor Vran on pelin Overkill versio pelistä pitää sisällään molemmat DLC maailmat sekä liudan uusia varusteita, kuten kortteja ja aseita. Lisää pelattavaa erityisen hyvään peliin.

 

 

 

Victor Vran on siinä mielesäs yksi suurimpia yllättäjiä, että itselläni ei ollut oikein minkäänlaisia odotuksia kun silloin aikoinaan ensimmäistä kertaa peliä pelasin. Peli onnistui kuitenkin erittäin vahvasti yllättämään sillä kyseessä on yksi omia suosikkipelejäni. Vaikka pelissä onkin monia heikkouksia niin siinä on myös melkoisia vahvuuksia. Overkill varsio PS4:lle tuo mukanaan paljon lisää pelattavaa kahden erillisen maailman muodossa. Paljon löydettävää, suoritettavaa ja tapettavaa sekä paljon uusia aseita.

Kumpaankin DLC maailmaan voi vaihtaa missä kohtaa tahansa eikä se häiritse muiden maailmojen etenemistä oikein millään tavalla.



Lemmy Kilmister ja Lloyd Kauffman Victor Vranin fantasiamaailmassa.

 

 

Mötorhead: Through the Ages

Tämä DLC on todella erilainen siinä mielessä että se tekee parilla tavalla selvästi pilaa itsestään. Victor  saapuu mystiseen baariin jossa Lemmy on ryyppäämässä ja Lloyd baarimikkona. Pian edessä on tehtävä johon liittyy niin Snaggletooth, sotaisan maailman natsi führer, villin lännen mielipuolinen saarnamies ja pimeiden aikojen succubus kuningatar.

Koko DLC:tä säestää Mötorheadin musiikki ja vaikka sitä onkin todella ilo kuunnella niin muutamat biisit alkavat toistua turhan usein kun taas muutamia kuulisia mielellään vähän useamminkin. Tyylillisesti kaikki maailmat ovat mekaanisten koneiden koskettamia ja metallisia. Oltiin sitten toisen maailmansodan fiiliksissä, villissä lännessä tai keskiajalla, niin tyyli toimii ja jokainen aikakausi on omanlaisensa. Puhumattakaan siitä että jokaisessa isommassa maailmassa on joukko vähän pienempiäkin maailmoja. Tekemistä riittää todella paljon ja vaihtelua samoin sillä jotakun alueet ovat paljon pienempiä kuin toiset.


DLC tarjoaa uusia aseita revolerien ja kitaroiden muodossa, molemmissa on todellakin puolensa mutta revolverit nappasivat hieman enemmän. Löydettävää on muutenkin älytön määrä sillä arkkuja on ripoteltu vähän joka paikkaan ja erilalisia tehtäviä suorittamalla voi saada melkoisia palkintoja. Legendaarisiakin aseita on lisää ja samoin uusia asuja, kuten Lemmyn asu.

Uusia vihollisiakin kuten helvetin hurttija, monenlaisia succubuseja sekä skorpioneja. Jokaisesta on paria variaatiota mutta vastaan tulee myös vanhoja tuttuja. Pomovihollisia on muutama mutta ne ovat yhtä lukuunottamatta vain pirun isoja robotteja. Pomovihollisissa pienenä lisämausteena on valtava määrä perusvihollisia.


Tarinallisesti Mötorhead ei ota mitään turhan vakavasti ja yhdistää tavallaan kaksi maailmaa joiden välillä kulkevat Mötorheadin kertoja toimiva Lloyd Kauffman ja inspiraationa toimiva Lemmy Kilmister. Tarina on kuitenkin oikein hyvä ja mukana on ihan kivaa nippelitietoakin.

Tyyli on kuitenkin se missä DLC toimii parhaiten. Rokki soi ja demoneista tehdään selvää valtavalla valikoimalla aseita ja taitoja jotka ovat valtaosa tuttuja peruspelistä. Mötorhead on hyvä DLC ja tarjoaa lisää pelattavaa erittäin hienoissa ja kiinnostavissa maisemissa. Pientä kritiikkiä tulisi kuitekin siitä miten jotkut hirviöt on nimetty/tehty. Eräs hyväesimerkki tulee maailmasta jossa pitää tappaa fenrir. No itse odotin että kyseessä olisi Hellhound Alpha tai Omega, mutta ei, kyseessä on gargoili. Miksi missata näinkin herkullinen tilaisuus.


Kokonaisuus on kuitenkin todella hyvin tehty. Pelattavaa riittää ja tyylikkyydestä tulee lisäpisteet. Mötorhead on erittäin hyvä osa peliä ja tuo oikeasti jotakin lisää ja erottuu omalla tavallaan massasta.

 

+ Paljon tekemistä, löydettävää ja tapettavaa

+ Uusia aseita

+ Tyyli ja tunnelma

 

- Erikoishirviöiden kierrätys

 

Arvosana: 8,0

 

Mahtava


Särkyneet maailmat muuttuvat satunnaisesti, satunnaisiksi.

 

 

 

Fractured Worlds

Toinen DLC tarjoaa omalla tavallaan vielä enemmän pelattavaa kuin Mötorhead. Fractured World tarjoaa useamman erilaisen kentän joissa omanlainen tyylinsä sekä Fracturen, jossa loputtomalta tuntuva määrä satunnaisesti generoituja kenttiä. Luvassa on ihan tarinakin jossa Solicitor tarjoaa Vranille mahdollisuuden suunnattomaan voimaan, jos hän pystyy keräämään astrolabin palaset ja kokoamaan esineen.

Tyylillisesti tämä DLC on hyvin lähellä pääpeli. Vihollisia on myös Mötorheadista mutta tyyli ei ole yhtä omanlaisensa. Kentät tuntuvat toistavan itseään paljon nopeammin ja valtava ajasta kuluu samanlaisissa kentissä joissa tehdään samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Hieman vaihtelua on mutta pääasiassa tekemisessä ei ole juuri eroa.


Uusi juttu tämän DLC:n kautta ovat artifactit jotka lisäävät yhden varusteen pelaajan käyttöön. Nämä talismaanit ovat esineitä joilla on jokaisella omanlaisensa vaikutus ja jotka antavat Vranille siivet. Tämä on ihan kiva idea mutta eivät nämä esineet ole yhtään niin hyödyllisiä miltä aluksi vaikuttavat, ne tuovat peliin oman vivahteensa joka on kyllä omanlaistaan vaihtelua. Mutta ei tästä irtoa samanlaista intoa kuin toisesta DLC:stä.

Idea on hyvä ja vaihtelua on hieman, maailmallisesti. Pelissä kuitekin tapetaan samoja vihollisia ja juostaa käytäviä joissa vaihtelua ei ole kovinkaan paljoa. Erityisen puuduttavaksi tämä kaikki muuttuu siinä kohtaa kun pitää edetä Fracturessa tasolle X, jotta voi suorittaa seuraavan osan tarinasta. Tämä on todella typerä idea. Ajatus on kiva, loputtomasti pelattavaa mutta toteutus ei ole ihan niin hyvä.


Särkyneet maailmat on DLC joka ei tuo paljoa lisää peliin. Pelattavuus on edelleen todella hyvää ja tunnelma ja tyyli ovat fantasian värittämiä, mikä on hyvä asia. Mutta tämän pelin pääpaino on puuduttavassa saman asian toistossa. Lisää kehitystasoja löytyy, mutta aika vähän tästä DLC.stä saa lopuviimeksi irti.

Peli ei tasollisesti juuri eroa pääpelistä, mutta kyllä lisäsisällöllä olisi voitu tuoda vähän muutakin kuin mahdollisuus loputtomaan grindaamiseen.

 

+ Fantasiatyyli

+ Pelattavaa kyllästymiseen asti

+ Talismaanit

 

- Pääasiassa vain yhden asian toistamista maailman fiktiiviseen tappiin asti

 

Arvosana: 7,0

 

Loistava