Nuorisokauhuelokuva tyyliin Until Dawn

Quarry on Supermassive Gamesin tekele, joka on hyvin uskollinen heidän läpimurtopelilleen, Until Dawnille. Odotuksia tätä peliä kohtaan oli vähän enemmän, koska tälläiset pelit ovat parhaimmillaan erittäin hyviä. Siksi onkin sääli että heikko nimi on vasta alkua tässä tapauksessa, jossa potentiaalia on, mutta toteutus on lopulta harmillisen heikkoa tasoa.

Louhos

Until Dawnista alkaen tekijät ovat pitäytyneet tutussa muotissa ja Dark Pictures Anthology onkin ottanut tästä paljon irti, mutta silti jäänyt vähän junnaamaan paikoilleen. Quarry on täysin itsenäinen kokonaisuus joka on useilla tavoilla kuin todellinen jatko-osa Until Dawnille, mutta merkittävästi paremmalla idealla, suuremmalla määrällä hahmoja ja tarinalla joka on mahdollisesti parasta mitä tekijät ovat kirjoittaneet. Harmillista onkin tästä syystä, että tapa jolla tarinaa aletaan purkaa ja hahmoja käyttää, ei toimi läheskään niin hyvin, kuin voisi toivoa. Quarryn kanssa ehtii vetää paljon johtopäätöksiä ennenkuin peliä edes pelaa ja monet niistä osuvat oikeaan. Monella tavalla peli on iso kokoelma kliseitä, mutta lupaavalla tavalla aseteltuna. Lopuksi on kuitekin harmillisesti sellainen fiilis, että tästä ideasta olisi saanut paljon enemmänkin irti, mitä siitä lopulta saatii. Puhumattakaan että peli on nimetty todella huonosti.

Until Dawn 2

Quarry olisi tarvinnut merkittävästi paremman nimen, sillä tämä nimi ei isommin avaa sitä mistä pelissä on kyse, eikä myöskään aseta pelaajaa mielestäni oikeaan tunnelmaan. Sanotaan että pelkästään pelin kannen ja alkuvalikkojen kautta pystyy tekemään jo niin paljon päätelmiä pelistä, että tietyt ennakko-odotukset nousevat esiin välittömästi. Omalla kohdalla tästä aihealueesta tehdyt pelit ovat oitis houkuttelevampia, mutta ne on myös helppo pilata ja tämä peli tekee juuri sen. Lisää spoilerimerkatulla alueella. Joka tapauksessa Quarry tuntuu monella tavalla selvältä Until Dawnin jatko-osalta, vaikka pelien tarinat eivät olekaan millään tavalla sidoksissa toisiinsa, tai ainakin niin voisi olettaa sen perusteella mitä pelistä tähän mennessä löysin.

Peli sijoittuu kesäleirialueelle nimeltään Hackett's Quarry. Pelin aikana pelaaja ohjaa useaa eri hahmoa, aloittaen Laurasta, joka poikaystävänsä Maxin kanssa on tulossa paikalle päivää etukäteen. Nopeasti kaikki meneekin pahasti pieleen ja kaksikkoa ei leirin aluksi sitten löydykään mistään. Hypätään pari kuukautta eteenpäin kun kesäleiri on loppunut ja vain paikan pomo Chris Hackett sekä ohjaajat ovat enää paikalla. Kun lähtö viivästyy ja on selvää että kaikki pääsevät lähtemään vasta huomenna, käskee Chris kaikkia pysymään visusti sisällä ja lukitsemaan kaikki ovet ja ikkunat. Nuoriso ei Chrisin lähdettyä tätä tottele, vaan alkaa varautua juhliin, joista kunnon camp kauhuelokuvan tapaan muodostuu valtava verilöyly ja pelaajan vastuulle jää pelastaa kaikki pelihahmot. Tai tappaa heidät kaikki, tai osan. Pelaaja valitsee. Kappaleiden välissä sitten taas jutellaan tarot kortteja ja kristallipalloa käyttävän noita-akkamaisen naisen kanssa.

Until Dawnin verrattuna joukosta löytyy useita tuttuja hahmotyyppejä ja tällä kertaa näyttelijöissä on aika paljon tuttuja kasvoja. Until Dawnissa mukana olivat Heroesin Hayden Panettierin esittämä Sam, Mr. Robot Rami Malikin esittämä Josh sekä Agents of Shieldin Grant Ward. Tällä kertaa näyttelijöinä ovat mm. Screamista tuttu David Arquette, Orvillen Alara Kitania esittänyt Halston Sage, Detective Pikachusta tuttu Justice Smith sekä Modern Familyn Alex, Ariel Winter. Muista hahmoista löytyy mm. Kovan Onnen Kundin Randy, joka on muuttunut läskimooseksesta Hulkiksi ja joukosta löytyy myös Insidious mummeli sekä legendaarinen Lance Henriksen, jolle videopeliroolit ovat hyvin tuttuja, sillä olihan hän osa Detroit: Become Human kattausta. Näyttelijäsuorituksissa on monta oikein hyvää, mutta hahmot eivät isommin nappaa niin hyvin voisi toivoa. Emma on kuin Until Dawnin Emily, mutta ei ihan niin täysi ämmä, vaikka onkin todella täynnä itseään. Kansikuvatyttö Laura on kuin Sam 2.0 ja nouseekin pelin mahdollisesti parhaaksi hahmoksi. Ryan on kuin Mike, mutta sympaattisempi, mutta pääasiassa yksikään hahmo ei ole niin hyvä, että hänen kohtalonsa aluksi isommin kiinnostaisi, tosin valinnoista riippuen, jotkut hahmot hieman paranevat. Kyllähän Until Dawnissakin oli hyviä ja huonoja hahmoja, mutta siinä hahmovalikoima tuntui merkittävästi pienemmältä vaikka suurta eroa ei olekaan. Tosin kyseisen pelin Ashley on jäänyt mieleen yhtenä parhaana hahmona Supermassiven peleistä, kun taas Emily yhtenä huonoimpana. Quarryssä hyvät todellakin erottuvat joukosta. Laura varsinkin on todellinen badass ja hänen roolissaan oleva Siobhan Williams on todella hyvä. Ehdottomasti samaa kastia kuin Until Dawnin Hayden Panettieri, Man of Medanin Shawn Ashmore sekä Little Hopen Will Poultier.

Pelattavuudessa peli on juurikin sellainen, kuin tämänlaiset pelit ovat olleet tähänkin asti. Supermassive Games ei ole isommin muokannut perustaa jolle he tuntuvat kaikki pelinsä rakentava. Visuaalisesti peli näyttää todella hyvältä, mutta pelattavuuden kanssa voisi jo olettaa, että kokonaisuutta hieman olisi paranneltu sieltä täältä. Pelaaja ohjaa hahmoja ja tutkii ympäristöä, tai Quick Time Event kohtauksissa painaa oikeita nappuloita oikeaan aikaan, tosin tällä kertaa kyse on enemmänkin tatin kääntämisestä oikeaan suuntaan. Myös hengityksenpidättäminen on tullut takaisin, mutta tällä kertaa paljon helpompana mitä se oli Until Dawnissa. Kermana tässä kakussa ovat kuitenkin pelaajan tekemät valinnat jotka ohjaavat tarinaa eteenpäin ja vaikuttavat todella vahvasti siihen, millaisia kohtauksia tulee vastaa. Tässäkin kohtaa huomaa, että tekijät eivät ole kehittäneet systeemiä yhtään mihinkään. Valinnoissa on kyse aina kahden vaihtoehdon välillä valitsemisesta, mikä tekee peliin todella rajatun fiiliksen, vaikka lopputuloksia onkin todella paljon ja sen syvimmän tarinan selvittäminen on hyvin vaikeaa, koska se vaatii paikkojen erittäin perusteellista tutkimista.

Tarina josta olisi ollut paljon parempaankin

Tarina, on erittäin hyvä ja kiinnostavasti tehty, mutta se on esitetty melko heikosti. Siinä missä Until Dawnissa isossa osassa oli Perhosvaikutus asetelma, niin tässä pelissä merkittävänä ajatuksena on kuolematon filosofia: Mikä ei tapa, vahvistaa. Tämä on enemmän kuin loistava ajatus tälläiseen peliin ja yhdistettynä pelin syvempään tarinaan ja taustoihin, tulee siitä oitis merkittävämpi ajatus. Mutta pitkälti siitä syystä on harmillista, että tässä pelissä ei saatu ideasta enempää irti. Sillä potentiaalia olisi ollut enemmänkin. Sanotaan että iso osa pointeista jotka omalla kohdalla repivät arvosanaa alaspäin ovat sellaista laatua, että niitä ei viitsi ihan suoraan paljastaa, koska ne ovat iso osa sitä, miten pelin tarinaa alkaa ihan oikeasti kokea. Se todellinen mysteeri tässä pelissä on ehdottomasti salaisuuksien arvoinen, jopa tälläisenä kokonaisuutena jonka kanssa on helppo todeta että potentiaalia jäi käyttämättä.

Koska iso osa hahmoista ei vain tunnu kovin hyviltä tai ole niin cooleja, että heidän kohtalonsa kiinnostaisi erityisen paljoa, ei tarinakaan saa arvoistaan kohtelua. Dylan ja Nick ovat molemmat suht ärsyttäviä, enemmän tai vähemmän lieviä kusipäitä, Emma on itseään täynnä oleva somehuora, Jacob on selvä steroidiläskipää ja jopa Kaitlyn, joka on muutoin todella hyvä hahmo, on tehty jotenkin ämmämäiseksi. Lähemmäs ainoastaa Laura, Ryan ja Abigail ovat oikeasti hyviä hahmoja, mutta se ei riitä kannattelemaan koko komeutta, sillä tälläisessä pelissä toivoisi olevan vähän parempi kokonaisasettelu, jotta tarinaa oikeasti jaksaisi seurata. Tämä korostuu todella hyvin hahmojen välisessä dialogissa joka on todella usein selvää täytettä ja melko latteasti esitettyä sellaista. Paikoin tuntuu että ideana on tehdä jopa huonolla näyttelyllä todella halvalta vaikuttava camp cult kauhuteos. Dialogi on paikoin lähemmäs kiusallista eikä tunnu istuvan vakavaan tilanteeseen juuri ollenkaan. Osa hahmoista on näytelty vähän paremmin sillä vaikka Emma onkin hahmona todella ärsyttävä, on hahmo näytelty erinomaisesti kun taas Dylan tuntuu hahmolta josta oikeasti yritetään rakentaa jotakin tarinan edetessä, mutta joka on näytelty melko heikosti.

Iso heikkous tulee myös siitä että tarina tuntuu tietyillä tavoilla todella kiveen kirjoitetulta, sillä tiettyjen tilanteiden luominen vaatii todella tarkkoja aiempia valintoja ja trophyjen tarkastelun jälkeen on pakko todeta että monet vaatimukset tietyille tilanteille on hyvin vaikea saavuttaa vaikka ne tietäisi etukäteen koska joskus tiettyyn loppuratkaisuun pääsee vain epäonnistumalla oikeassa kohdassa ja toisiin onnistumalla. Tämä on siinä mielessä hyvä ratkaisu, että aina epäonnistuminen ei tarkoita suoraa tappiota, vaan se voi johtaa johonkin muuhun. Yleensä kuitenkin QTE kohtauksissa onnistuminen on suotavaa ja paljon tärkeämpää tarinallisesti on päättää milloin toimia ja milloin ei. Voisi tosin olettaa että tätä valintamekaniikka olisi tässä vaiheessa jo jonkin verran rikastettu, tarkoittaen sitä että valinnat voisivat olla moninaisempia kuin pelkkä "joko tai" tilanne, joka saa monet hetket tuntumaan aika putkimaisen suppeilta.

Sitten on tämä eräs merkittävä ongelma, joka on tälläisissä peleissä todella yleistä. Peliä ei oikeastaan voi nopeuttaa mitenkään, eli kaikki keskustelut, kaikki elokuvapätkät sun muut pitää kuunnella aina uudestaan ja se on jo toisella pelikerralla erittäin tylsää, koska muutokset ovat usein niin pieniä. Paikkoja ei kiinnosta tutkia isommin edes ensimmäisellä kerralla mikä tarkoittaa sitä että toinen pelikerta tuntuu oitis pidemmältä kuin se ensimmäinen, vaikka tietäisikin tasan tarkkaan että mitä pitäisi tehdä missäkin. Koska monet keskutelut ovat kaikenlisäksi aika rasittavia, ei niitä kiinnostaisi käydä läpi useampaa kertaa. Tämäkin juurikin sellainen tapaus jossa olisi hyvä jos tiettyjä repliikkejä voisi ohittaa nappia painamalla, jos pelin on pelannut kerran aiemmin läpi, tai miksei jo ensimmäiselläkin kerralla. Tosin, muutamissa kohdissa huomaa, että peli ei ole se parhaiten optimoitu koska ajoittain kun kappale vaihtuu, ensimmäiset repliikit nykivät ja ne tulevat kaksi kertaa ennenkuin peli sitten menee jouhevasti eteenpäin.

SPOILEREITA

_________________________________________________________________________________

Hukattua potentiaalia riittää

Suuri harmi Quarryn kanssa kiteytyy osittain siihen, että se on nimetty huonosti ja täytetty huonoilla hahmoilla. Peli olisi ansainnut paljon paremmin tehtyjä hahmoja joista oikeasti välittäisi. Nyt on paljon helpompaa vain tappaa hahmoja todella typerillä ratkaisuilla ja pyrkiä tilanteeseen jossa aivan kaikki ovat kuolleet, mikä on merkittävästi vaikeampaa kuin yhdessäkään aiemmassa pelissä, koska vain pelattavien hahmoje tappaminen ei riitä. Koska pelihahmoista iso osa ei ole erityisen hyviä, ei paineitakaan isommin ole, mutta siksi onkin todella harmillista että jos haluaa selvittää enemmän tarinasta, pitää aika monen hahmon päästä aika pitkälle ja monesti hyvien hahmojen kohtalo on täysin kiinni muissa hahmoissa ja aika pienet valinnat muuttavat asioita todella helposti. Laura varsinkin muuttuu todella hyväksi hahmoksi vasta loppupuolella kun hänellä pääsee taas pelaamaan ja hän on niitä hahmoja jonka haluaisi todellakin viedä loppuun asti, mutta se voikin olla aika iso homma.

Eräs asia tässä kokonaisuudessa ärsyttää ylitse kaiken muun ja se ylittää jopa monet melko huonosti tehdyt hahmot, nimittäin se, miten ne ihmissudet on tässä pelissä toteutettu. Siis itse olen nähnyt kyseenalaisesti toteutettuja ihmissusia ennenkin, kuten elokuvassa Dog Soldiers, joka tosin on laatua isolla L:llä. Mutta tässä nämä ihmissudet ovat kuin uusia versioita Until Dawnin wendigoista, karvattomia mörköjä jotka käyttäytyvät kuin pitääkin, mutta eivät isommin näytä siltä miltä pitää. Tämä ulkoasuratkaisu on todella huono, mutta koska tämä on yksi niitä isoja yllätyksiä, niin se pidetään spoileriterritoriossa, mutta itse pidän sitä yhtenä merkittävänä heikkoutena pelissä. Tästä ihmissusi asetelmasta olisi saatu oitis enemmän irti, jos ne sudet olisivat olleet hienomman näköisiä, mutta ei. Ihmissusi asetelma on oitis sieltä kiinnostavammasta päästä, mutta tämä on niitä tapauksia jossa se on vain pilattu niin rumasti, että Quarry väkisinkin tuntuu peliltä, jossa on kaikki oikeat elementit mukana, mutta niitä ei ole käytetty juuri yhtään. Parempi hahmovalikoima olisi voinut auttaa asiaa merkittävästi.

Lopetuksia on tietysti useampi ja täytyy todeta että ihan kaikkea ei ole mietitty loppuun asti sillä itse sain lopetuksen jossa ei sanottu mitään yhden hahmon kohtalosta, ei sitä että selvisikö hän vai kuoliko hän. Korostaa hieman sitä, että Quarryn kanssa on saatettu yrittää vähän enemmän mitä sen kanssa on lopulta sitten onnistuttu tekemään. Lopetus on muutenkin aika nopeahkosti tehty eikä siinä isommin uppouduta siihen, mitä oikeasti tapahtui seuraavaksi tai myöhemmin, mikä tekee lopetuksesta melko hätäiseltä tuntuvan.

_________________________________________________________________________________

Yhteenveto

Quarry on pitkälti samaa tavaraa mitä Until Dawn pelin tekijöiden pelit ovat olleet Until Dawnista alkaen. Kokonaisuus tuntuu pisimmältä peliltä sarjassaan tähän asti, mutta harmillisesti iso osa siitä ei ole järin hyvää tavaraa. Se syvempi tarina pelissä on mahdollisesti tekijöiden paras tähän asti, mutta toteutus ei yllä samalla tasolle. Hahmoista valtaosa ei ole erityisen hyviä, suuri osa dialogista on joko todella kiusallista tai tuntuu pelkältä täytteeltä. Valtaosa käänteistä tuntuu sellaisilta että niihin on hyvin tarkat vaatimuksen mitä kautta kokonaisuuden avaaminen on hyvin pikkutarkka prosessi. Pelattavuus tuntuu siltä, että se ei ole kehittynyt oikeastaan minnekään sitten Until Dawnin, ei ainakaan merkittävästi, mikä on harmillista. Jos camp kauhuelokuvat ja aiemmat tekijöiden pelit nappaavat, on Quarry hyvä valinta josta pelaaminen ei kovin äkkiä lopu, varsinkaan jos haluaa selvittää kaiken.

+ Tarinan syvempi olemus

+ Asetelma, teemat ja ideat

+ Valintojen muovaama tarinakuljetus

- Harmillisen huonot hahmot

- Paljon turhalta tuntuvaa täytettä

- Valtava menetetty potentiaali

Arvosana: 6,0

Hyvä