Pääroistot tuntuvat muuttuvan kokoajan kyseenalaisemmiksi. Todella monissa peleissä alkaa olla kyseenalaista se, että kuka oikeastaan on se todellinen pääroisto vai onko kukaan. Monesti kun tuntuu, että pääroistomaisin on vain todellisen pääroiston liittolainen, alainen tms.

 

 

 

Sääntökertaus:

- Vain yksi per peli, jos useampi pääroisto niin vain yksi voidaan valita

- Vain selviä pääroistoja kyseisessä pelissä

- Jos heistä tulee muissa peleissä liittolaisia niin se ei haittaa kun kyseessä on tietty tarina

- Pääroisto ei aina ole viimeinen vihollinen jonka nujerrat

- Pääroisto ei välttämättä edes esiinny pelissä

 

Uudet lisäykset:

- Koska monet hahmot ovat saaneet useita erilaisia versioita, niin vain yksi kelpaa, eli paras valitaan.

- Itsenäisiksi laskettavissa olevat DLC:t voidaan huomioida pääpelin rinnalla.

 

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Vlad Tepes - Vlad the Impaler

- Draculan esikuva tutulla paikallaan

 

Diablo - Diablo 3

- Oli peli mikä tahansa sarjasta, niin tämä hirviö pysyy

 

Delilah - Dishonored 2

- Noita jonka näkyvä osuus kokonaisuudessa on varsin pieni

 

Magica DeSpell - DuckTales Remastered

- Noita-akka ja yksi Roopen pahimpia vihollisia

 

Gabriel Roman - Uncharted: Drake's Fortune

- Aika tavallisenoloinen, mutta toimiva seikkailutarinapääroisto

 

 




24. Genesis Rhapsodus - Crisis Core: Final Fantasy VII

Aika tavallisen oloinen animepahis, mutta sisällöllisesti astetta parempi, etenkin kun yhdistettynä siihen millaisia Sephiroth ja Angeal ovat. Luonteeltaan hyvin sellainen ylimielisen oloinen ja ulkoisesti sopivan särmikäs ja tyylikäs. Genesis on enemmänkin sellainen ei niin ilmiselvän päällekäyvä pääroisto, enemmänkin sellainen palkkasoturi tai ykkösmiestyylinen hahmo. Voisi melkein sanoa että ei niin cool Sephiroth, mutta ehkä juuri näiden asioiden takia tämä hahmo toimii niin hyvin ja on onnistunut ollakseen vähän mänttiluonteinen. Siinä mielessä siis hyvin tehty Seifer.


23. Icon of Sin - Doom Eternal

Joskus pelkästään se ulkoinen olemus ja viimeinen taistelu voi riittää. Tämä valtava demoni ei ehkä ole se vaikein tai näyttävin kaikista pelin vihollisista, mutta viimeisenä vihollisena tämä kuitenkin toimii erittäin hyvin. Eihän tässä sarjassa paljoa hahmojen taustoihin keskitytä ja tämä hahmo onnistuu juurikin siinä, missä pitääkin, eli onnistuu tarjoamaan enemmän kuin loistavan loppuhuipennuksen.


22. Kain - Legacy of the Kain: Soul Reaver

Vampyyriruhtinas joka tekee pelin alussa itselleen vihollisen. Kain on näitä vihollisia joita on helppo alusta asti vihata, kun hän antaa siihen aika hyvän syyn. Jos aiemmat pelit joissa Kain oli pelihahmona ovat tuttuja, niin tähän saattaa tulla vähän lisää sisältöä, itselleni eivät ole. Mutta Kain on todella pääroistotyylinen ja toimiva sellainen.


21. Crawford Starrick - Assassin's Creed: Syndicate

Hyvin tehty roistohahmo AC standarteilla. Ulkoisesti kuvastaa todella selvästi tälläistä aristokraattista brittiä. Tyylikkyys on erittäin viimeisen päälle mutta mukana on myös sitä astetta alkuvoimaisempaa raivoa, vaikkakin hyvin kätkettynä ja hillittynä. Ei pistä niin paljoa silmään koska ei perustu tunnettuun historian hahmoon, jolloin odotuksia olisi merkittävästi enemmän.


20. Jürgen Wulf - BloodRayne

Perustyylinen natsipahis, mutta toimii. Kyllähän tämäntyylisiä pahishahmoja on vaikka kuinka mutta ei se tarkoita ettikö hahmo olisi hyvä ja ajaisi asiansa. Sentään jotain erityisempää sisältöä tulee sitä kautta mitä hahmo oikeasti aikoo ja miten toimii. Sillä tämä ei ole sellainen pilipalinatsi, vaan sieltä pahimmasta päästä.


19. Jonathan Irons - Call of Duty: Advanced Warfare

Kevin Spaceyn roistomainen mahtimies ja sodankäynnin edelläkävijä. Kaikki kehittyy juurikin siten että pelaaja luottaa hahmoon enemmän tai vähemmän koska he kuitenkin työskentelevät saman päämäärän eteen ja Irons on suhteellisen luottamusta herättävän oloinen, mutta niinhän ovat monet muutkin roistot ja tämän hahmon tapauksessa kaikki lähteekin sitten aivan äkkiä uudelle polulle. Mutta kyllä se loppuviimeksi on Spaceyn roolisuoritus joka on isossa osassa.


18. Doviculus - Brütal Legend

Todella hyvä hevimetalrock tyylinen roistohahmo. Juurikin tälläinen vähän ylivedetty demonihahmo joka kuvastaa monia metallin ylivedetyimpiä juttuja demonimaisessa muodossaan ja ääninäyttylen puolesta kaikki toimii erinomaisessa synergiassa.


17. Mr. Dark - Rayman

Enigmaattinen takin ja lierihatun peittämä velho. Todellinen muoto pysyy mysteerinä koska tämä hahmo ottaa useamman muodon, kun häntä vastaan varsinaisesti taistellaan. Siinä tosin tulee helposti se vaikutelma että tämä hahmo ei oikeastaan edes taistele. Mutta varsinkin pelin alussa hän on erittäin tyylikkään näköinen hahmo, juurikin sen salaperäisyyden ansiosta.


16. Manus, Father of Abyss - Dark Souls - Artorias of Abyss DLC

Syvyyden ruumiillistuma ja tulen vihollinen. Manus on monilla tavoilla vähän hoopon näköinen ja mukana vain vähän aikaa, mutta kun miettii sitä isoa kokonaisuutta ja hahmon taustoja, niin hän sopii kuvaan aika hyvin. Hahmosta ei varmuudella osaa sanoa että mikä hän on joskus ollut tai mitä hän nyt on.


15. Satan - Castlevania: Lords of Shadow

Ulkoisesti ei oikein mistään kotoisin kun on niin yliriisuttu ja särmättömän oloinen. Eniten tässä hahmossa paino onkin siinä miten hahmo puhuu, käyttäytyy ja elehtii. Jason Isaac tekee erinomaisen roolisuorituksen ja kyllä tällä hahmolla voimaa on kun kärventää Zobekin tuosta vain. Muutenkin tämä hahmo on juurikin sellainen millainen Paholainen on luontaisesti, sillä se manipulointi, houkuttelevuus ja arvaamattomuus ovat niitä avainasioita. Lisäksi hahmossa on sellaista tietty salaperäisyyttä, vaikka tietyt motiivit ovatkin hyvin nopeasti selvillä.


14. Eveline - Resident Evil VII

Ei se kaikkein ilmiselvin tapaus. Vaikka voimiensa puolesta tuntuukin että Evie on hyvin kaukana siitä miten REn kuuluu olla, niin pahiksena, hän on todella onnistunut. Kun kaikki pikkuhiljaa avautuu ja käy ilmi että tämä "pikkutyttö" on oikeasti se roistohahmo, niin sitä kautta kokonaisuuden näkee aivan uudella tavalla. Tämän lisäksi se tapa jolla hahmoa käytetään korostaa kaikkea entistä paremmin, sillä todellinen muoto mikä hahmolla on, tekee tarinasta oitis paremman.


13. Agandaur - Lord of the Rings: War in the North

Tavallisen oloinen fantasiaroistohahmo mutta hyvä lisä isoon tarinana. Lisäksi tämä ei sellainen ilmeisin Sauronin käskyläinen, vaan jotakin missä yhdistellään vähän nazgulia ja vähän Sarumania. Velhona Agandaur pystyy yhteen jos toiseenkin asiaan ja vaikka hänen osuutensa ei olekaan ihan samaa tasoa kuin monien muiden tai hänen yleinen olemuksensa läheskään yhtä cool kuin monien, niin kyllä tämä on erinomainen lisä Sormusten herran mytologiaan. Omana kokonaisuutenaan joka ei pelkästään liity alkuperäiseen tarinaan.


12. General Shepherd - Call of Duty: Modern Warfare 2

Isossa tarinallisessa kokonaisuudessa, hyvin voimallinen pääroisto ja näyttäessään todellisen luontonsa, tekee sen hyvin iskevällä ja kivuliaalla tavalla. Tämä on juurikin sellainen tapaus jossa pääroiston tullessa ilmi, hänen päänsä haluaa oitis vadille. Shepherd on lisäksi tehty niin hyvin, että tavallaan hänen motiivinsa ovat todella ymmärrettäviä, mutta metodit ovat sitten jotain aivan muuta. Mutta mitä tulee tälläisiin sotilastyyppeihin, niin tämä on helposti yksi parhaita.


11. Envy - Darksiders 3

Todellinen petkuttaja joka onnistuu muutamalla simppelillä tempulla viemään Furya kuin pässiä narussa. Envy vaikuttaisi ensimmäiseltä pomoviholliselta ja helpolta sellaiselta, mutta naamioitumalla Furya avustavaksi Watcheriksi, Envy piileskelee näkyvilää kunnes sitten lopulta valitsee hetkensä iskeä, kun kaikki tarpeellinen on tehty ja kerätty. Todellisessa muodossaan hän on huomattavasti vaikuttavampi kuin valemuodossaan.


10. Surgeon - Blacksad

Noir tyyliin paljastuu vasta aivan lopussa ja siksi parempi olla heti mainitsematta hahmon nimeä, kun nyt niin vanha peli ei ole kyseessä. Kirurgi on kokoajan ollut se takapiru joka ohjaa pelinappuloita ja vetelee naruista ja näyttäytyy pelaajalle niinkin röyhkeästi että ei ikinä vaikuttaisi siltä mikä on. Yksi syy miksi hahmo myös toimii niin hyvin on siinä, että tämä naamio jota hän pitää on todella miellyttävä ja luottamusta herättävä, mutta kun naamio poistetaan niin sen takaa löytyy jotain aivan muuta.


9. Dr. Victor Von Doom - Marvel Ultimate Alliance

Kyseenalaista on että onko tässä pelissä varsinaista pääroisto mutta eniten sellaiseksi kuitenkin kohoaa tämä hahmo joka usein on yksi niitä vakiopääroistoja tälläisissä kokoelmatapauksissa ja hahmossa tulevatkin esille ne monet avainasiat mitä tähän hahmoon kuuluukin. Se ei juuri näy siinä taistelussa mikä häntä vastaan käydään, mutta tyylisesti hahmo on hyvin uskollinen alkuperäiselle.


8. Nemesis - Resident Evil 3 Remake

Hirviö joka jahtaa pelaajaa pelin läpi väsymättä ja luovuttamatta, muuttuen kokoajan pahemmaksi. Tältä ei voi piiloutua eikä sitä voi tappaa (ennen loppua), sitä voi vain hidastaa. Tämän hahmon kanssa on ehkä vähän hosuttu mutta se kehityskaari jonka Nemesis käy läpi, kuvastaa todella hyvin sitä, miten pysäyttämätön tämä peto on. Kun sen "tappaa" se mutatoituu pidemmälle, kunnes mutaatio ei enää vain pysy hallinnassa.


7. Vladimir Makarov - Call of Duty: Modern Warfare 3

Erittäin onnistuneesti tehty, sopivan luihu terroristihahmo joka aiemmassa pelissä oli pääasiassa juonielementti ja sivuroisto isossa kokonaisuudessa. Tämä trilogian päätös kuitenkin valottaa ne kaikki varjot ja kokonaisuus on huomattavasti merkittävämpi Makarovin kannalta sillä tekojensa kautta tämä mies syöksee maailman suoraan kolmannen maailmansodan kynnykselle. Lievästi Gary Oldman vivahteinen tyyli ja nappiin osunut ääninäyttely korostavat erinomaisesti sitä, miten hyvin tehty hahmo onkaan kyseessä.


6. Zero - Zero Time Dilemma

Ruttotohtoriasuinen enigmaattinen mies. Se miksi tämä hahmo toimii niin naurettavan hyvin johtuu siitä, että hän ei huijaa ja pelin edetessä se kaikki käy kokoajan selvemmäksi. Mutta sen lisäksi hänellä on käytössään muutamia salaisia aseita ja salaisuuksia jotka todellakin monimutkaistavat aivan kaiken. Zero kuin pelaa peliä pelin tähden, vaikka hän on samalla pelimestari joka voisi vaikuttaa asioihin huomattavasti enemmän. Tämä Jigsaw tyylinen vivahteikkuus vain parantaa sitä, miten monipuolinen, engimaattinen ja kiinnostava hahmo hän onkaan.


5. Malebolgia - Spawn: Armageddon

Tulkinnanvarainen tapaus sillä juonessa on muutamia sellaisia tekijöitä joiden kautta moni muukin voidaan asetella pääroiston asemaan, mutta Malebolgia on monella tavalla se helppo vaihtoehto ja eikä isossa kokonaisuudessa ole ketään selvempääkään, jolla olisi nimi ja joka taatusti olisi mukana kuvioissa. Malebolgian tapauksessa monet vaatimukset täyttyvät, mutta kyseessä ei ole suoranaisesti sellainen pääroisto joka pitäisi tämän tarinan puitteissa nujertaa, vaan tilanne on huomattavasti monimutkaisempi.


4. Catherine - Catherine

Ei se kaikkein ilmiselvin tai tyypillisin tapaus, mutta ehkä siksi juuri niin onnistunut. Parhaiten tätä kuvastaa juurikin se, miten hahmo astuu kuvioihin, miten houkutteleva ja viettelvä hän on ja miten leikkisästi hän käyttäytyy, puhumattakaan miten paljon se kaikki vaikuttaa päähenkilön nykyiseen elämään. Tämä on kaikki kuitenkin vasta alkua sillä kun tähän kokonaisuuteen lisätään se tosiseikka että tämä femme fatale on succubus, niin sitä kautta paketti monimutkaistuu oitis, hyvällä tavalla. Lisäksi pelaajan päätökset vaikuttavat siihen, miten kaikki lopulta päättyykään.


3. Lord Mortimer - The Council

Tehokkain pääroisto on sellainen, joka ei ole se ilmiselvin. Mitä pidemmälle pelissä pääsee, sitä enemmän tämän hahmon motiivit ja taustat alkavat avautua ja sitä paremmin kokonaiskuva avautuu. Mortimerin yhteys päähenkilöön ja hyvin sympaattinen ja järkevä käytös on parhaimmillaan niin piilomanipuloivaa että pakko nostaa hattua. Tämän hahmon kanssa kun tuntuu alusta asti siltä, että hän on pelaajan puolella ja pelaajalla on aina vaihtohetoja ja näin valintapainotteisessa pelissä, niin voi hyvin ollakin.


2. Lord Drakkon - Power Rangers: Battle for the Grid

Power Rangers roistojen joukossa Drakkon on juurikin se joka erottuu vahvasti edukseen, varsinkin tarinallisessa mielessä. Se on ehkä se isoin juttu joka tässä hahmossa todella toimii. Ulkoisesti mukana on juurikin sitä Ranger tyyliä mitä kautta se yleinen idea hahmossa korostuu entisestään. Ei eroa merkittävästi sankareista, mutta erottuu kuitenkin juuri tarpeeksi.


1. Jack the Ripper - Assassin's Creed: Syncidate - Jack the Ripper DLC

Legendaarinen ja pahamaineinen hahmo suoraan historiasta ja siksi sääli että loppuhuipennus on epäonnistunut. Mutta nyt ei keskitytä siihen vaan hahmoon, joka on todella onnistunut. Tässä hahmossa on todellista tyylikkyyttä juurikin siihen Viktoriaanisen ajan henkeen aina lierihattua myöten. Myös Viiltäjä Jackin mystisyys on tuotu mukaan omanlaisellaan selityksellä. Hahmon identiteetti pidetään salaisuutena ja salaperäisyyttä korostaa myös hahmon naamio. Ideallisesti ja tyylillisesti yksi sarjan onnistuneimpia hahmoja.