Child%20of%20Light.jpg?1505417590

Tarina kuin suoraan satukirjasta

 

 

Aurora on prinsessa joka joutuu vaaroja täynnä olevaan seikkailuun läpi monien toinen toistaan satumaisempien maisemien. Onneksi apuun tulee kirjava joukko monia satukirjamaisia hahmoja.

 

PlayStation plus, syyskuu

 

 

Valon lapsi on peli joka etenee kuin mikä tahansa prinsessatarina, juonellisesti. Pelihahmo Aurora joutuu suureen seikkailuun fantasiamaailmassa joka on täynnä toinen toistaan erilaisempia olentoja ja paikkoja. Panokset ovat tietenkin suuret ja juonenkäänteet eivät juuri yllätä. Voisi sanoa että Child of Light on kuin peli pikkutytöille.


Tarina on toimiva ja graafisesti peli on todella hienon näköinen. Ympäristöt ovat todella upeasti tehtyjä, vaihtelevia ja erittäin rikkaita. Pelihahmot ovat veikeitä ja toisistaan hienosti eroavia. Kaikkein eniten tässä pelissä todellakin toimii tämä ympäristöjen tutkiminen.

Pelimaailmat eivät ole järin laajoja ja kun Aurora saa pienen yllätyksen, niin liikkuminen maailmoissa helpottuu huomattavasti. Alueet eivät ehkä ole niitä isoimpia, mutta ne ovat täynnä kaikkea piilotettua tavaraa jota ei ole mitenkään mahdotonta löytää, kun vain viitsii etsiä. Ajoittain vastaan tulee myös puzzleja, mutta ne ovat sieltä helpoimmasta päästä.

Hahmojen suhteen kaikki toimii todella hyvin. Tässä fantasiamaailmassa on monenlaisia eri kansoja ja ryhmäläisiä tulee näistä kansoista. Erot ovat todella hyvät ja eri ryhmän jäsenissä on omanlaistaan syvyyttä.


Isoin ongelma tässä kaikessa on se, että tässä pelissä on todella paljon tekstiä luettavaksi. Muutamissa välianimaatioissa on kerrontaa, mutta valtaosa ajasta tarinan kuljetuksessa vaatii pelaajaa lukemaan kaiken. Itse en todellakaan ole tämänlaisten pelien ystävä, vaikka monet Final Fantasy pelit ovatkin omia suosikkejani ja niissä sitä tekstiä vasta olikin.

Sanoisin että tämä johtuu eniten siitä, että nykypäivänä peleissä on paljon enemmän ääninäyttelyä ja se nostaa kynnystä uppoutua peleihin, joissa kaikki pitäisi itse lukea. Itse koen sen niin että kun mukana on ääninäyttelyä, niin kaikki etenee nopeammin ja tavallaan helpommin.


Peli ei ole pelkkää maailmoissa leikkimistä ja paikkojen tutkimista. Child of Light nimittäin pitää sisällään erään toisenkin puolen. Vuoropohjaisen taistelusysteemin joka on kuin suoraan Final Fantasy sarjan kulta-ajalta. Ryhmäläiset ja viholliset lyövät vuoronperään ja taistelussa on myös vähän omaakin, kuten se, että oikeaan aikaan tullut isku, viivästyttää iskun vastaanottajan vuoroaa.

Ryhmäläisten monipuolisuus näkyy todella vahvasti myös taistelussa jossa variaatio ei lopu hetkessä, kun ryhmä alkaa kasvaa. Tietyt viholliset ovat heikkoja tiettyjä elementtejä vastaan ja vahvoja toisia elementtejä vastaan. Ryhmäläisillä on kaikilla uniikkeja kykyjä joita muilla ei ole. Esimerkiksi Gen osaa aiheuttaa paralyzen jolla viholliset, myös pomoviholliset jähmettyvät hetkeksi paikoilleen ja Rubella klovni osaa parantaa liittolaisia. Tietyt hahmot ovat alusta asti tietyn tyylisiä, siinä missä tonttu-ukko Fin on taikuri on hirviömäinen Oengus järeä taistelija.

Hahmojen ominaisuudet kehittyvät uusien levelien myötä automaattisesti mutta kentistä löytyvillä tehosteilla voi tiettyä ominaisuutta tehostaa oitis pysyvästi hieman. Erilaisilla taikajuomilla voi sitten taas hetkellisesti tehostaa ryhmäläisiä tai heikentää vihollisia.

Pelissä on myös oculi systeemi jolla pelihahmoille voi antaa vähän lisää maustetta, kuten elementtihyökkäystä tai puolustusta.


Toiminta on pelissä erittäin miellyttävää ja siihen tulee sopivaa tahtia lisää puolia. Kerrallaan kentällä on vain kaksi ryhmäläistä mikä on aika vähän, vihollisia voi olla maksimissaan kolme. Ryhmäläisten vaihtaminen on kuitenkin todella nopeaa mikä tuo oman taktisen elementtinsä peliin.

Taisteluja tulee vastaan pelaajasta riippuen tasaiseen tahtiin. Viholliset näkee pelimaailmassa ja pelaaja saa monesti valita haluaako taistella. Jippona on se, että jos vihollista pääsee koskemaan takaapäin, saa pelaaja oitis aloituksen itselleen, mutta jos vihollinen osuu ensin, he aloittavat.

Taistelu on parilla tavalla hyvin helppoa, mikä sopii hyvin tämän pelin selvään pelaajakuntaan. Pomoviholliset eivät ole immuuneja haittaaville tehosteille, he hidastuvat ja jähmettyvät kuten monet muutkin viholliset.


Child of Light on satukirjamainen prinsessatarina, eikä tämä peli todellakaan ole sellainen, jonka ostaisin jos se olisi hyllyssä, sillä tämä ei todellakaan ole minun tyyliseni peli. Siinä mielessä PlayStation Plus on osoittautunut todella hyväksi, se mahdollistaa tälläisten pelien kokemisen.

Valon Lapsi on ihan hyvä peli. Siinä on vähän liikaa lukemista ja peli ei ole järin yllättävä. Mutta peli on graafisesti erittäin upea ja pituudeltaan juuri sopiva.

 

+ Graafinen ulkoasu

+ Pituus

+ Taistelu

 

- Paljon luettavaa

- Ei juuri yllätä

 

 

Arvosana: 7,2

 

 

Loistava