Pääroistoja voi olla monenlaisia ja täysin vastenmielinenkin hahmo voi olla hyvin tehty, mutta myös todella eeppiseksi tehty hahmo voi olla täyttä kuraa joka ei vain toimi.

 

 

Kertaus:

 

Pari suuntaviiva jotka asettavat samalla vähän sääntöjä:

- Vain yksi per peli, jos useampi pääroisto niin vain yksi voidaan valita

  • Kaikissa peleissä ei edes ole varsinaista pääroistoa ja joissakin se on kyseenalaista.

- Pääasiassa vain selviä pääroistoja kyseisessä pelissä

- Jos heistä tulee muissa peleissä liittolaisia niin se ei haittaa kun kyseessä on tietty tarina

- Pääroisto ei aina ole viimeinen vihollinen jonka nujerrat

- Pääroisto ei välttämättä edes esiinny pelissä

 

Lisähuomioi. Kun tälläisiä listoja on tehnyt useamman niin huomaa että jotkut tällä listalla olevat ovat huonoimpia kuin ykköslistalla olleet. Mutta eipä niitä tule vaihdeltua koska uusia pelejä kuitenkin tulee ja sitä kautta listat muuttuisivat entisestään. Puhumattakaan että monia ei edes muista, koska huonot helposti unohtuvat, toisin kuin hyvät. Lisäksi on syytä vielä mainita että pelit joita ei ole käyty loppuun asti, ei voida tässä tapauksessa mainita koska tarinassa voi olla yllätyksiä.

 

EPÄKUNNIALLISIA MAININTOJA

 

Origami Killer - Heavy Rain

- Kun identiteetti paljastuu, niin hahmo muuttuu oitis huonommaksi.

 

Kefka Pallazzo - Final Fantasy VI

- Saavuttaa enemmän kuin monet, mutta on sisällölliseti todella yliarvostettu.

 

Baldur - God of War

- Muuten hyvä, mutta ääninäyttelijä on todella kova huti.

 

Redwater - Dead to Rights: Retribution

- Kyseenalaista että onko hän pääroisto, mutta pääroistomaisin ja aika kliseinen kaikin puolin.

 

Trapper - Hidden Agenda

- Paljastuu liian nopeasti mikä syö kokonaisuutta.

 




24. Derek C. Simmons - Resident Evil 6

Ulkoisesti hahmo näyttää oikein hyvältä, vaihteeksi tälläinen bisnesmies tyylinen roisto ja roistoksi hänet tulkitsee oitis. Sisältö tosin onkin sitten paljon heikompaa antia ja vaihtuvien muotojen käyttö hahmossa on niin nähty että se tuntuu kierrätykseltä. Simmonsin tapauksessa tarina ei kuitenkaan tee hahmolle isommin palveluksia, vaikka hahmo on statuksensa ja mahdollisuuksien kautta aika hyvä valinta. Hahmon kanssa ei vain uskalleta ottaa riskejä ja tehdä mitään uutta. Tälläisenään tuntuu että William Birkin on tehty uudestaan.


23. Dr. M - Sly 3: Konnien Kunnia

Muihin pomovihollisiin verrattuna ei oikein mitään mikä oikeasti nappaisi. Tarinallisesti kaikki kuitenkin toimii todella hyvin. Slyn isän katkera liittolainen joka kullankiilto silmissä menee eteenpäin ja joka älynsä ansiosta on saanut paljon aikaan. Puhumattakaan kaikkea mitä hän sanoo ja kommentoi eri hahmoille. Mutta ulkoasu jättää turhan paljon paranneltavaa eikä Tri M toimi samalla tavalla kuin lähemmäs kaikki muut pelin roistohahmot.


22. Katherine Marlowe - Uncharted 3: Drake's Deception

Jotenkin nämä Amy Henningin käsikirjoittamat Unchartedit eivät pääpahiksillaan merkittävästi juhli ja ovat täynnä kliseitä. Helen Mirrenin oloinen Marlowe on hyvä esimerkki tästä. Vaikka ideoita onkin ja osa jopa toteutettu, niin kyllä tämä jää aika heikoksi pääpahikseksi, joka on jälleen yksi tälläinen näöllinen pääroisto josta ei mitään oikeaa haastetta saa. Jotenkin nämä tätimäiset roistohahmot eivät vain toimi, ellei mukana ole jotain oikeasti erityistä.


21. Viktor Marchenko - Deus Ex: Mankind Divided

Aika normaalinoloinen korstohahmo, ei pääroistoaineista. Tämä hahmo tuntuu todella monella tavalla juurikin sellaiselta hahmolta joka on pääroiston henkivartija tai vastaava. Ulkoisesti hahmossa näkyy monet cyberpunk vivahteet, mutta tarinallisesti hahmossa ei vain ole tarpeeksi syvyyttä ja sitten tuo ulkoinen olemus jättää kylmäksi. Ideat ovat hyviä mutta toteustus ontuu todella paljon.


20. Apollyon - For Honor

Hieno haarniska ja todella hieno idea, jota ei kuitenkaan ole kehitetty oikein minnekään ja ääninäyttely jättää aivan liikaa toivomisenvaraa. Muutenkin tuntuu että kun hahmo esitellään, hän on todella kova, mutta tätä viedä eteenpäin juuri mitenkään ja sitä kautta Apollyon jää erittäin ontoksi tapaukseksi.


19. Cloud of Darkness - Final Fantasy III

Esitellään todella myöhään ja ilman Dissidiaa ei olisi juuri mitään kummoista sisältöä. Jää todella ohueksi FF roistoksi ja sitä ei vain toimi samalla tavalla kuin sarjan parhaat.


18. Nicole Horne - Max Payne

Aika paljon olisi parantamisenvaraa vaikka taustat ovatkin aika hyvät. Ääninäyttely toimii mutta turhan tätimäinen ulkoasu syö kyllä osan sitä tyyliä. Loppuhuipennus kuitenkin vie sen isoimman palan pois sillä pääroistona Horne tuntuu lähinnä sellaista näölliseltä pahikselta jonka päihittäminen ei tuo mitään isompaa saavutuksen tunnetta.


17. Emperor Mateus - Final Fantasy II

Jotenkin niin geneerisen oloinen pahishahmo jollaisia on kaikenmaailman suuret roolipelit täynnä. Keisarin tapauksessa sisältöä on hieman mutta se kaikki tuntuu niin tavalliselta eikä mikään hahmossa oikeastaan herätä mielenkiintoa vaan vain korostaa sitä miten tavallisen tylsä hahmo onkaan kyseessä.


16. Ashtear Higgins - Ninja Gaiden 3

Todella iso pudotus verrattuna vaikka Sigma 2:n kaikkiin pomovihollisiin. Vanha ukko ei juuri vakuuta kun monet muut ova tolleet todella kovia paholaisia. Ashtear Higgins nyt tarinallisesti pystyy sentään johonkin, mutta jää siitä huolimatta aika heikoksi ilmestykseksi jonka kanssa vain toivoo jotakin isompaa ja parempaa mitä lopulta saa. Tämä on niitä hahmoja jolla on melkoiset suunnitelmat, mutta joka ei hahmona ole juuri mistään kotoisin.


15. Zemus - Final Fantasy IV

Yksi ensimmäisiä todellisia esimerkkejä siitä, miten pelin tarinassa voidaan ryssiä pääpahis todella hyvin. Golbezissa on kaikki ainekset loistavaksi pääroistoksi, mutta sitten palapeliin pitää vielä vetää tämäkin hahmo. Zemus ei viimeisenä taisteluna toimi koska on lähinnä vain yksi iso häröpallo ja tarinallisesti hän jää todella ohueksi hahmoksi ja tuntuu vain sellaiselta nukkemestarilta joka ei pysty itse mihinkään. Lisäksi monien pääroistojen tasolla hän on todella mitäänsanomaton tapaus ulkoisesti. FFIX toteutta vastaavan tapauksen paljon paremmin Kujan ja Garlandin välillä.


14. Senator Armstrong - Metal Gear Rising: Revengeance

Metal Gear tasolla aika kehno pääroisto, ottaen huomioon että parempiakin olisi ollut ja sitten tämä hahmo kyllä saa näyttävän lopun, kun taas Skullface ei. Armstrong on naurettavalla tavalla ylivedetyn voimakas ja sitä kautta viimeinen taistelu laahaa aivan liian pitkään tälläisenä machopullisteluna. Hahmo ei ole loppuviimeksi tarinallisesti edes kovin kiinnostava.


13. Ares - God of War

Kun todella hyvä hahmo näyttää todella huonolta. Ares on ideallisesta erittäin hyvä hahmo ja täynnä potentiaalia. Sitten hän näyttää miltä näyttää ja kaikki se potentiaali vedetäänkin alas viemäriin. Ares on todella typerän näköinen ja erikoisvoimiensa kautta todella kaukana siitä mitä voisi odotta. Ikävän hyvä esimerkki siitä miten tehokkaasti ja huonosti God of War tulee käyttämään jumalhahmoja, sillä eipä Hadeskaan ole järin onnistunut.


12. Loreano de Torres - Assassin's Creed IV: Black Flag

Merirosvoteemaisessa pelissä olisi niin paljon enemmän mahdollisuuksia hyvää pääroistoon, mutta nyt mennään todella selvästi metsään sillä vaikka tälläinen laivastoupseeriolemus ei huono ratkaisu olekaan, niin hahmo itsessään on sellainen todella tavallinen vahva ukko ilman minkäänlaista sisältöä joka erottaisi hänet monista muista Assassin's Creedin pääroistoista.


11. Scabrous Scrotus - Mad Max

Todella ikävän kliseinen iso järkäle. Hahmossa kun ei ole mitään sellaista mitä todella hyvä pääpahis voisi tässä maailmassa pitää sisällään vaikka moottorisaha näppärä lisä onkin. Tälläisenään lopputuloksena on aika tavallisen oloinen korstohahmo joka on enemmänkin pääroiston muskelimies.


10. Ygerna - Divinity II: Ego Draconis

Niin monella tavalla todella huonosti tehty hahmo. Ei ole kovin hienon näköinen, ei kovin uhkaava ja eikä tarinallisestikaan kovinkaan kaksinen. Tästä hahmosta tuntuu puuttuvan aivan kaikki mitä tämän tasoisen fantasiatarinan pääroistolla pitäisi olla. Potentiaalin puuttesta se ei ole kiinni, mutta toteutus ei ole mitenkään onnistunut oikein millään tavalla tai tasolla.


9. Sebastiano Di Ravello - Just Cause 3

Todella tylsän oloinen ja elvistelevän oloinen Fidel Castro sävytteinen, mutta paljon sarjakuvaroistomaisempi kenraalimies. Ei pidä sisällään oikeastaan mitään sellaista josta hänet todella muistaisi. Tälläisiä diktaattoriukkoja on vaikka kuinka ja Ravello on lähemmäs jokaisella tavalla niin kliseisen näköinen ja oloinen kuin mahdollista.


8. Wallace Breen - Half-Life 2

Tämä mies on jotenkin niin tylsä, vähän kuin Gordon Freemankin. Breenin tapauksessa tavallisuus on päivän sana. Hahmo ei ole uhkaavan oloinen eikä hänen voittamisessaan ole mitään intoa ja mielekkyyttä. Voisi sanoa että Breen on vain tylsä ja lähemmäs tarpeeton lisä viedä Freemania suuntaan X. Tuntuu että tämän roiston tapauksessa ei ole oikeastaan edes yritetty tai jos on, niin hyvin heikosti.


7. Liquid Snake - Metal Gear Solid: Twin Snakes

Naurettavuuteen asti vedetty hahmo jossa on sisältöä vaikka kuinka, mutta tapa jolla hahmo puhuu, elämöi ja toimii tekee hänestä todella rasittavan ja monin paikoin jopa naurettavan oloisen. Tämän lisäksi hahmoa tuodaan loppuhuipennuksessa kokoajan enemmän ja enemmän esiin ja siitä tulee vaikutelma että hahmon kanssa ei vain osata päättää miten kaikki päättyisi. Kaikki tämä saa Liquidin tuntumaan hyvin ärsyttävältä hahmolta ja huonommaksi päästään vain tekemällä hänestä lapsi ja niihän MGSV tekikin.


6. Kuja - Final Fantasy IX

Suoraan sanottuna, erittäin, jopa poikkeuksellisen typerän näköinen roistohahmo. Kuja on näitä tapauksia kun pääroisto on ulkoisesti kaikkea muuta kuin vaikuttava ja hieno. Se syö kyllä ison osan mielekkyydestä, sillä vaikka tarinaa oliskin FF tyyliin, niin kyllä tämä hahmo on aika hyvin pilattu ulkoisella olemuksellaan.


5. Asav - Uncharted: Lost Legacy

Uncharted osui jättipottiin Rafe Adlerin tapauksessa usean suhteellisen huonon pääroiston jälkeen, mutta pohjalle mentiin tämän kanssa. Asav on paikoin lähes yhtä huono kuin Lazarevic. Hahmo on todella kliseisen oloinen mutta sen lisäksi hänestä on tehty lähemmäs yli-ihminen taistelutaitojensa kanssa, samaan tapaan kuin Nadine Ross oli Uncharted 4:n aikaan. Asav ei ulkoisesti ole kovinkaan vaikuttava ja sisältöä ei sitäkään juuri ole, eli hyvin samantyylinen kuin Lazarevic.


4. Dominquez - Shadow of Tomb Raider

Ulkoisesti todella huono toteutus ja kun ollaan siinä tilanteessa että tämän pitäisi olla Trinityn pää, Croftin verivihollinen hänen tekojensa kautta, niin kyllä on säälittävä esitys. Hahmona hän ei vain toimi ja vaikka tarinaa vähän onkin, niin nyt ollaan aika tylsissä ympyröissä, eikä hahmo siitäkään huolimatta juuri parane kun lähemmäs kaikki mitä hänessä on, on joko todella kliseistä tai ei vain toimi heikon ääninäyttelyn tai toteutuksen vuoksi.


3. Brooke Augustine - InFamous: Second Son

Tämä tätimäinen hahmo on monella tavalla niin mitäänsanomaton. Itse satun tuntemaan pari tämän tyylistä henkilöä (tai olen tuntenut) eikä se nyt mikään kehu ole. Tässä hahmossa korostuu muutama asia, mutta mikään ei tee hahmosta juuri parempaa sillä vaikka panoksia olisi niin hahmon ulkoinen toteutus on todella huono. Siis tämä hahmo ei pahiksena vain toimi koska hänessä ei ole juuri mitään oikeasti hienoa mikä tekisi hyvän roistohahmon, saati pääroiston.


2. Damien Brenks - Watch_Dogs

Todella surkea esimerkki pääroistosta. Siis Brenks on hyvin säälittävä tapaus niin monella tavalla. Näyttää säälittävältä, jopa typerältä on temppuineen aika säälittävä ja halpamainen eikä loppuhuipennuskaan tuo tarpeeksi tyydytystä. Hän on näitä hahmoja jonka kanssa jokainen hetki tuntuu puuduttavalta eikä mukana ole yhtään sellaista oikeaa pääroisto tunnelmaa.


1. Frau Engel - Wolfenstein II: New Colossus

Tämä hahmon on selvästi tehty sellaiseksi hahmoksi jota pelaaja sitten voisi vihata koska aika vastenmielisiä juttujahan hän tekee. Tämän lisäksi Engel on todella heikko hahmo koska ei pärjää ilman henkivartijoita. Se mikä kuitenkin todella ärsyttää on se jatkuva paskanjauhanta ja kikkailu mitä hahmo tuntuu jatkuvasti harrastavan. Tämä on niitä hahmoja joka on todella ärsyttävä todella monella tavalla, puhumattakaan siitä miten huonosti nämä tätihahmot oikeasti toimivat. Natsimamma ulkoasu ei nyt ole suoraan huono, mutta Engelistä on tehty niin monella tavalla niin rasittava, että edes loppuhuipennuksessa ei ole annettu tarpeeksi mielekästä päätöstä.