Pelikirjasto Steamissa on melko laaja sillä Steamin valikoima on melko laaja. Epic Games pystyy kasvamassa määrin haastamaan sitä, mutta lähinnä ilmaispelien ansiosta. Steamissa monet pelit on ostettu itse tai saatu lahjaksi, joten niissäkin on aika suuri määrä vaihtelua laadun ja kiinnostavuuden suhteen.

Hyvin nimenmukaisesti, satunnaisia poimintoja Steam kirjastosta, joita ei ole ennen tullut pelattua.

Sytytä valot, jos uskallat

Silmät Pimeydessä: Erään Victoria Bloomin kiinnostava tapaus

Eyes in the Dark: The Curious Case of one Victoria Bloom

Tälläinen nimi ei suoraan kerro että millaisesta pelistä on kyse, että tiettyjä kauhupelifiiliksiä tämä ainakin herätti. Varsinaisessa pelissä on kauhutunnelmalliset puolensa, mutta loppuviimeksi, Eys in the Dark ei ole niinkään kauhupeli, vaan enemmänkin kauhutunnelmainen toimintaroguelike ja vieläpä oikein pätevä sellainen. Mutta se mikä ensimmäiseksi veti oitis huomiota puoleensa, on pelin ulkoasu, josta tulee oitis mieleen Tim Burtonin elokuvat.

Valoa pimeyteen

Pelin päähenkilönä on, Victoria Bloom niminen pikkutyttö joka saapuu isäisänsä kartanoon, vain huomatakseen että pimeydessä lymyävät hirviöt ovat täyttäneet kartanon ja hänen isoisänsä on niiden kynsissä. Tästä alkaa selviytymiskamppailu jossa Victorialla on apunaan taskulamppu ja isoisänsä taskukello. Valo on ainoa keino vahingoittaa pimeyden hirviöitä ja tuoda valoa synkkiin sopukoihin kartanossa. Taskukello taas, on taianomainen esine, joka palauttaa Victorian tiettyyn pisteeseen ja paikkaan kartanossa, jos hirviöt tappavat hänet.

Tunnelmallisesti peli toimii erittäin hyvin. Peli on väriskaalaltaan mustavalkoinen, luonnosomainen ja hieman animaatiomainen tapaus. Taskulampun valokeila tuhoaa pimeyttä ympäriltään, jolloin ympäristössä näkee paremmin. Jos peli olisi enemmän kauhupeli, olisi selvää, että kaikki menisi pimeäksi heti kun valon kääntää pois ja hirviöt alkaisivat lähestyä, mahdollisesti siten että vain niiden silmät näkyvät. Tälläinen ajatus itsellä oli siinä kohtaa kun en ollut vielä pelannut peliä yhtään. Tämä merkittävästi toiminnallisempi lähestymistapa on kuitenkin omasta mielestä parempi, sillä itse en ole erityisen suuri kauhupelien ystävä, silloin kun pelaajalla ei ole mahdollisuuksia tapella vastaan. Tälläiset kauhupelit ovat aivan eri asia.

Valon ja varjon leikki on tässä tapauksessa enemmänkin huoneiden tutkimista, pimeyden karkoittamista ja hirviöiden tappamista. Tunnelaa se ei isommin latista vaan kokonaisuus toimii erittäin hyvin. Se mikä todella toimii tässä, on juurikin se ulkoasu joka pelissä on. Itse todella pidän tälläisestä Burtonmaisesta ulkoasusta joka pelissä on. Kaikki näyttää hienolta ja tietystä yksinkertaisuudestaan huolimatta yksityiskohtia on aika paljon, mikä tekee pelialueista ja hahmoista oitis paremman näköisiä. 

Roguelike Burtonmaisella tyylillä

Eyes in the Dark näyttää hyvin simppeliltä roguelikeltä, mutta se on merkittävästi isompi peli mitä se aluksi vaikuttaa. Peli ei ole erityisen vaikea, mutta se on rakennettu siten, että uusia yrityksiä kertyy helposti aika paljon ja pelin vaikeus kasvaa hyvässä tahdissa. Roguelike tyyliin pelin joutuu aloittamaan kuoleman korjatessa aina alusta, mutta pelaaja saa käyttöönsä tiettyjä resursseja, joilla sitten helpottaa uusia yrityksiä ja kun tietää vähän että mitä voi odottaa, ovat uudet yritykset muutenkin paljon helpompia seuraavilla kerroilla. Kaikkia samoja varusteita ei aina saa samoista paikoistsa kuin aiemmin eivätkä kaikki huoneet ole samoilla paikoilla kuin aiemmin, vaan järjestys muuttuu. Työpaja josta saa uusia lamppuja taskulamppuun ja suuren korpin pitämä kauppa ovat pelaajalle arvokkaita huoneita, pomovihollisen huone vie eteenpäin ja muut huoneet ovat yleensä vihollisten täyttämiä ja pitävät sisällään aarrearkkuja.

Taistelussa taskulampun kehittäminen on isossa osassa. Aloituslamppu luo simppelin valokeilan eteenpäin, mutta vaihtamalla lamppuja, voi korottaa kantavuutta, vahvuutta ja muita ominaisuuksia, säröinen lamppu esimerkiksi ampuu kipinöitä pienessä kaaressa, mikä oitis muuttaa pelattavuutta merkittävästi. Hahmo voi myös saada erilaisia tehosteita, kun mahdollisuuden laskeutua hitaammin pudotessaan. Kun tietää että mitkä tehosteet ja varusteet ovat muita parempia, osaa niitä etsiä ja tehostaa omaa pelaamistaan. Pelihahmolla on rajallinen määrä tarvikkeita, minkä vuoksi monesti joutuu tekemään valintoja siitä, että millä tavalla haluaa hahmoa voimistaa. Vihollisista saatavat kipunat ovat valuuttaa, mutta myös kehityspisteitä, eli aina joutuu valitsemaan erilaisten tehosteiden välillä.

Rogulike tyyli ei yhtä hyvällä tasolla mitä se oli vaikkapa pelissä Hades, mutta se on merkittävästi paremmalla tasolla, mitä pelissä Returnal. Tarina sippeli mutta kiinnostava ja tapa jolla peli kehittyy, kannustaa  yrittämään uudestaan ja uudestaan. Vaikka pelissä on omat turhauttavuutensa, niin se on pelaamisen arvoinen omassa genressään, sillä perusasiat se tekee todella onnistuneesti.

Yhteenveto

Eyes in the Dark ei aluksi vaikuta kovinkaan kummoiselta peliltä, mutta se onnistuu saamaan huomion varsin veikeällä ulkoasullaan, joka tuo mieleen tietyt Tim Burtonin elokuvat, tosin piirrettynä, ei nukeilla tehtynä. Pelattavuus on mukavan simppeliä ja toimii, roguelike elementit ovat hyvässä tasapainossa ison kokonaisuuden kanssa ja vaikka peli saisi olla nopeatempoisempi ja ohjattavuus olisi hyötynyt hienosäädöstä, on kyseessä oikein positiivinen yllätys joka tekee ne simppelit asiat erittäin hyvin, toisin kuin monet muut.

+ Graafinen tyyli

+ Tunnelma

+ Toiminta

- Rytmitys

- Vaihtelun puute

Arvosana: 7,0

Loistava

Illallinen, on katettu

Ruosteinen Järvi Hotelli

Rusty Lake Hotel

Hyvin simppeli ulkoisesti sekä pelillisesti, mutta se mikä tässä saisi kiinnostukseni, oli se että nyt mukana on antropomorfisia eläimiä, mikä monesti värittää pelejä mukavasti. Se mistä pelissä on lopulta kysymys, oli kuitenkin paljon yllättävämpi miltä se aluksi vaikutti, positiivisella tavalla, mutta toisaalta, pelillisesti, peli oli myös pettymys.

Lisää lihapataa

Pelin tapahtumat sijoittuvat saarella sijaitsevaan valtavaan hotelliin jonne omistajan, herra Pöllön, vieraiksi saapuu kourallinen erilaisia eläimiä, kuten peura ja fasaani. Pelaaja toimii työntekijänä, jota ei ole määritelty tarkemmin, mutta itse sanoisin että pelaaja toimii hovimestarina joka valvontaa toimintaan hotellissa. Vieraat on kutsuttu paikalle maistamaan hyvin erityisiä aterioitu, mutta Pöllön omana agendana on tarjota vieraat toisilleen ja pelaajan tarkoitus on hankkia ainekset milloin mihinkin ateriaan ja välttämättömyys ateriassa, on liha.

Tarinallisesti peli on oikein kiinnostava, vaikkakaan sitä ei ole esitetty erityisen hyvin. Tämä on juurikin sellainen peli joka olisi todella hyötynyt ääninäyttelystä, mutta varsin simppelin ulkoasun perusteella voisi veikata että tämä on merkittävästi pienemmän budjetin peli, jolloin ääninäyttely on hyvin epätodennäköinen osa kokonaisuutta. Luettavaa on tästä syystä jonkin verran.

Se mikä kuitenkin vähentää eniten kiinnostusta peliä kohtaan, on se pulmanratonta ja sitä tässä pelissä on ylivoimaisesti eniten. Jokainen murha jonka pelaaja pelin aika suorittaa ja lisäaineet joita ateriaan voi kerätä, koostuvat isosta joukosta erilaisia pulmia joissa on kyllä jonkin verran vaihtelua, mutta ne ovat harvemmin niin hyvin tehtyjä, saati kiinnostavia, että niitä jaksaisi tehdä pidempään. Monet klassiset aivopähkinät ovat enemmän tai vähemmän osana kokonaisuutta, mutta samalla aikaa ne myös tappavat suuren osan kiinnostuksesta peliä kohtaan.

Yhteenveto

Rusty Lake Hotel on asetelmaltaan kiinnostava peli jossa erilaiset eläimet saapuvat hotelliin, jossa he alkavat vuorotellen päätyä muiden illalliseksi ja pelaa ohjaa tällä kertaa sitä tappajaa. Pelatavuudessa, kokonaisuus on kuitenkin paljon heikkommalla tasolla sillä peli on todella pulmapainotteinen, ei edes kovin hyvällä tavalla. Asiaa ei suorana helpota sekään, että ääninäyttely ei ole, vaikka se auttaisi kokonaisuutta merkittävästi. Ei lopulta jaksa kiinnostaa sillä tarina ei kanna pulmapainotteisuuden yli.

+ Asetelma

- Pulmanratkonta

Arvosana: 3,7

Säälittävä

Kovin on tutunoloinen peli alusta asti

Super Kaapelipoika

Super Cable Boy

Super Meat Boy tulee oitis ensimmäisenä mieleen tämän pelin kohdalla, mutta Kaapelipoika on melko erilainen kuin Lihapoika ja peli jossa hän seikailee on merkittävästi helpompi. Tiettyjä samankaltaisuuksia löytyy mutta myös selviä eroavaisuuksia.

Hyppelyä digitaalimaailmassa

Tälläiset pelit summaa melko nopeasti, sillä pääasiassa ainoa mitä niissä tekee on melko yksinkertaista. Tässä tapauksessa kyse on tasohyppelystä johon tuodaan pelin edetessä lisää muuttujia. Mitään kovinkaan ihmeellistä sanottavaa tästä ei sen lisäksi tule oikein mieleen. Ulkoasu on ihan ok, tuoden mieleen Gameboyn ulkoasun, pelihahmo on möykky jossa kaapeli, jolla liikutaan ilmeisesti, digitaalisesti maailmasta toiseen. Vaikka pelistä tulee useammalla tavalla mieleen Super Meat Boy, niin tämä ei ole samanlainen peli, sillä tässä ideana ei ole sellainen raivorakenne, tai ainakaan se ei välity samalla tavalla.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan Super Cable Boy on ihan ok tasohyppely, mutta kuten monet muutkin samanlaiset pelit, siitä ei keksi kovinkaan paljoa sanottavaa, koska peli ei tee oikeastaan mitään niin ihmeellistä, että sen valitsisi monien kiinnostavampien tasohyppelyiden ohitse.

Yhteenveto

Super Cable Boy tuo oitis mieleen Super Meat Boyn sillä pelattavuudessa on paljon samaa, kuten myös pelihahmossa, mutta erojakin on sillä peli on aseteltu eri tavalla ja on merkittävästi helpompi. Kokonaisuus on kasvamassa määrin haastavampaa tasohyppelyä joka ei suoraan nojaa raivopelien asetelmiin. Sanotaan että ihan kiva peli, mutta ei tarjoa mitään erityistä joka nostaisi sen monien muiden ohi.

+ Tasohyppely

- Toisto

Arvosana: 6,0

Hyvä

2D ja 3D kohtaavat

Toodee ja Topdee: Kahden maailman pulmanratkojat

Toodee and Topdee

Nimi on ollut entuudestaan tuttu jostakin, samalla tavalla kuin Toejam ja Earl, mutta pelistä itsestään ei ollut etukäteen mitään varsinaista tietoa. Ulkoisesti tuli vähän sellainen fiilis että jonkinlaista tasohyppelyä mitä ilmeisimmin. Melko lähellä, mutta peli on paljon pulmanratkaisumaisempi, mitä odotin.

Pulmanratkontaa kahdella olemassaolon tasolla

Pelin varsinainen iso juttu on siinä, että pelaaja ohjaa kahta eri hahmoa vuorotellen, näiden yrittäessä päästä samaan portaaliin, joka vie eteenpäin, uuteen maailmaan. Toinen hahmoista liikkuu hyppien 2D maailmassa, kun taas toinen liikkuu esineitä siirellen 3D maailmassa. Maailmat ovat sama, mutta niitä katsotaan hahmosta riippuen vähän eri kulmasta ja tällöin tietyt esineet, jotka toisessa toimivat tasoina joille voi hypätä, ovat toisessa maailmassa seiniä, jotka pitää kiertää. Toisessa maailmassa tehdyt muutokset vaikuttavat myös toiseen, jolloin tietyt ratkaisut luovat tai hajottavat esiteitä. Vaikka toinen hahmo pääsisi maaliin, ei kenttästä pääse pois ennenkuin molemmat hahmot ovat siellä yhtä aikaa. Kun vaihtaa toisesta hahmosta toiseen, toinen maailma pysähtyy, joten riittää että toinen hahmo on saatu maaliin ensin ja sitten kun toinenkin pääsee sinne asti, niin kenttä läpäistään.

Pelin yhtenä voimavarana on mahdollisuus helpottaa kokonaisuutta merkittävästi. Toiselle hahmolle pystyy antamaan mahdollisuuden hypätä ilmassa ja olla ottamatta vahinkoa jos haluaa, toiselle taas voi antaa mahdollisuuden vetää esineitä luokseen, ilman että on kosketusetäisyydellä. Tuo mieleen Celesten muokkaukset joilla pelistä saa juuri niin helpon tai vaikean kuin vain itse haluaa. Omalla kohdalla, pulmanratkonta ei ole sellainen elementti joka yleensä kannattelee peliä, vaikka tietyt tähän genreen mahtuvat pelit ovatkin vakuuttaneet todella vahvasti. Tämän tapauksessa iso kokonaisuus ei juurikaan toimi. Kyllähän tätä nyt kokeilee, mutta aika nopeasti se myös jää syrjään, koska ei se vain nappaa pidemmän päälle.

Yhteenveto

Toodee ja Topdee on ok pulmapeli, mutta ei erityisen kiinnostava tai millään tavalla koukuttava. Perusideat toimivat hyvin, peli on kivan näköinen mutta vaikeutuu melko äkkiä. Kyllähän tätä pelaa, mutta ei siinä ole oikeastaan mitään sellaista jonka vuoksi sen valitisi monien muiden sijaan.

+ Ulkoasu on kivan näköinen

+ 2D:n ja 3D:n yhdistely toimii hyvin

- Pulmanratkonta ei nappaa

Arvosana: 4,2

Huono

Pääarvio

Tälle paikalle nousi kaikessa yksinkertaisuudessaan se peli, jota ehdottomasti voisin kuvitella pelaavani eniten näistä sattumista.

Tilanne eskaloitui nopeasti

Tuholaistorjujatyyppi

Repella Fella

Tästä pelistä ei ollut mitään etukäteisajatuksia ja ulkoisesti tämä toi mieleen jotkut erittäin halvasti ja nopeasti tehdyt Flash pelit joita pelattiin silloin kun internet oli vielä melko nuori, tai tietyntyyppiset Youtube videot karkealla animaatiolla. Yksinkertaisen ulkoasu ja pelattavuuden lisäksi pelissä on kuitenkin vähän enemmän, mitä voisi odottaa.

Tekisikö näin vai tekisikö noin?

Pelin päähenkilö on tramatisoitunut sotaveterrani joka toimii tuholaistorjujana Australiassa. Yksinkertaisena alkanut, nopeasti ongelmalliseksi muuttunut toimeksianto johtaa kuitenkin, ulkoisista syistä, siihen, että pelihahmo päätyy osaksi aivan uudentasoista selviytymiskamppailu kun ydinpommi tekee pahaa jälkeä maanosaan. Se miten peli alkaa, on vastusoittoa, sillä koko tilanne muuttuu nopeasti aivan toisenlaiseksi ja samalla peli kasvaa skaalassakin merkittävästi. Repella Fella ei ole erityisen pitkä peli, mutta se on yllättävän hyvin tehty seikkailuvalintapeli jossa pelaajan ratkaisut muuttavat tarinaa oikein hyvin ja kannustavat katsomaan pelin läpi useamman kerran. Juurikin tälläiset pelit ovat sitä tasoa, jollaista olisi kiinnostavaa nähdä useampien yrittävän. Vaikka peli näyttää ja tuntuu melko pienen budjetin peliltä joka on kyhätty nopeasti kasaan, on se lopulta aika paljon enemmän, sillä tätä koko kokonaisuus on täysin ääninäytelty ja siihen eivät monet merkittävästi isomman budjetin pelit vain tunnu pystyvän.

Tarina on tietenkin tälläisessä pelisäs todella isossa roolissa ja seikkailuvalintapelien tapauksessa nopea intro tarinasta on tarpeeksi, sillä tämä peli, kaikessa järjettömyydessään, brutaaliuudessaan ja paikoin mustassa huumorissaan toimii paremmin, kun kokonaisuudesta ei tiedä liikoja. Ääninäyttely toimii erittäin hyvin, karkea ulkoasu ei isommin pilaa mitään vaan toimii hyvin. Huumorissa on puolensa ja peli on paikoin todella raaka, mutta ei missään kohtaa mene överiksi. Graafinen tyyli sopii kokonaisuuteen hyvin, mutta kyllä se on ääninäyttely mistä itse annan isommat pisteet koska se on tehty oikein hyvin.

Hyvin tehty kokonaisuus, vaikka ei siltä näytäkään

Paljoa sanottavaa tästä pelistä ei keksi, koska helposti mennään spoilerien puolelle. Repella Fella on pääasiassa tarinallinen peli jossa pelattavuus pysyy aika simppelinä ilman mitään ylimääräistä härväämistä. Koska kyseessä on point & click peli, niin ohjaimen käyttö ei ole se paras ratkaisu, varsinkaan tässä tapauksessa koska tietty epätarkkuus tulee nopeasti mukaan kuvioihin. Hiirellä tämä sujuu paljon paremmin. Pelaaminen on lähinnä erinäistä klikkailua kunnes onnistuu tekemään jotakin, mikä vie eteenpäin. Vaihtoehtoja ei yleensä ole suurta määrää, eikä tämä nyt muutenkaan ole mikää Telltale peli. Valinnat ovat aika simppeleitä, mutta seikkailuvalintapelien tapauksessa hienous onkin siinä, että varsinkaan ensimmäisellä pelikerralla ei voi tietää että mitä on tulossa vastaan ja seuraavalla pelikerralla sitten voi miettiä että mitkä ratkaisut olisi parempi tehdä toisin.

Peli pysyy joka tapauksessa melko yksinkertaisena eikä vaadi pelaajalta juurikaan ihmeitä. Mukana on paljon selkeitä yllätysratkaisuja joissa voi kuolla välittömästi, mutta silloin kertoja palaa vähän taaksepäin ja sanoo miten asiat oikeasti menivätkään. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä on hyvin tehty peli joka vaikuttaa simppeliltä ja onkin simppeli. Se on kuitenkin hyvin tehty laajempi kokonaisuus jossa on mukavasti muuttujia, hyvää huumoria ja siihen on panostettu juuri oikeilla tavoilla ja oikeilla osa-alueilla että pelistä saa irti vähän enemmän mitä muutoin saisi ja mitä monissa paljon vakavamminotettavissa peleissä on saatu aikaan. Pelillisesti ne suurimmat ongelmat ovat lähinnä minipeleissä, jotka eivät aina toimi niin hyvin kuin pitäisi, mutta tarinallinen eteneminen paikkaa kyllä nämä asiat, varsinkin kun niitä voi marginalisoida jos haluaa.

Yhteenveto

Repella Fella on hyvä seikkailuvalintapeli joka näyttää simppeliltä ja jonka pelattavuus on simppelillä pohjalla. Tarinallisia vaihtoehtoja on useita, joten uudelleenpeluuarvo on hyvällä pohjalla. Koko peli on ääninäytelty, huumori toimii ja tyylikin istuu kokonaisuuteen hyvin. Tarinaperusteisten pelien ystävien kannattaa pitää peli mielessä, varsinkin jos vähän synkempi huumori toimii.

+ Ääninäyttely

+ Hyvä uudelleenpeluuarvo

- Käyttöliittymä

Arvosana: 7,2

Loistava