Yksi PlayStation 2:n parhaita pelisarjoja ja yksi parhaita hiippailupelisarjoja seuraa rosvokoplaa jonka kärkimiehene ovela pesukarhu Sly Cooper joka kuuluu Cooperin klaanin joka on täynnä erilaisia rikollisia joilla jokaisella oli omat erikoistemppunsa.

 

 

 

Pelisarjasta kolme ensimmäistä, todella hyvää peliä, ovat Sucker Punchin käsialaa. Nykyään täysin Sonyn omistava studioon keskittynyt vain InFamous sarjaan ja Sly on jäänyt kokonaan sivuun. Nyt kun kirjoitan tästä sarjasta niin keskityn vain niihin kolmeen erityisen hyvään peliin, jättäen pois Sanzaru Games teki yhden Slyn lisää, mutta se on kaukana siitä laadusta mitä pelisarjassa oli ensimmäisen kolmen pelin aikana.

Kolmen pelin Sly trilogy löytyy myös PS3:lta ja mukana on Sucker Punchin trilogia kaikessa komeudessaan.




Ovela pesukarhu lähtee etsimään sukunsa kirjoittamaa kirjaa joka pitää sisällään kaikki Cooper klaanin suurimmat salaisuudet

 

 

 

Sly Raccoon and Thievious Raccoonus

Sly Cooper on ammattivaras joka yhdessä kahden ystävänsä kilpikonna Bentleyn ja virtahepo Murrayn kanssa elää rikollista elämää. Kolmikko kruisailee pakettiautolla ja täydentää erinomaisesti toisiaan kentällä. Sly on kenttämies joka hoitaa hiiviskelyn, Bentley on porukan aivot joka hoitaa tietokonepuolen ja suunnittelun, Murray taas on lihasvoima ja kuski. Konnakoplaa jahtaa tosin myös virkavalta ja erityisesti kaunis tarkastaja Carmelita Fox.

Tarina pelissä kertoo Slyn ja koplan taustat. 

Nuorena Slyn kotiin hyökkäsi julma Fiendish Five rikollisjoukko joka tappoi hänen vanhempansa ja vei hänen klaaninsa kirjan. Sly varttui orpokodissa jossa hän kohtasi nykyiset tiimitoverinsa. Nyt kopla jahtaa rikollisjärjestöä yksi jäsen kerrallaan ja heidän hallussaan olevaa kirjaa, yksi sivu kerrallaan.


Peli koostuu useammasta isommasta alueesta joissa monta pienempää aluetta sekä pomovihollinen. Liigassa on viisi jäsentä joten pelissä on viisi isompaa maailmaa. Ensimmäinen Sly peli on suhteellisen suoraviivainen. Kentissä ei ole juuri kiertoteitä, mutta ajoittaisia salaisuuksia löytyy joihin kuuluvat myös vihjepullot. Keräämällä kaikki pullot pystyy avaamaan kentästä löytyvän kassakaapin.

Kentissä on kiitettävästi vaihtelua ja toistoa ei juuri tule vastaan. Pääpaino on tasohyppelyssä ja hiiviskelyssä. Viholliset eivät yleensä kestä paria iskua enempää, mutta eipä kestä Sly itsekään. Normaalisti Sly on ulkona yhdestä osumasta, mutta keräämällä kentissä olevia kolikoita, voi saada ektrakestävyyspisteen, hevosenkengän muodossa.

Pääpaino on kuitenkin vihollisten välttelyssä, kunnes pääsee tarpeeksi lähelle. Peli on suunnattu nuoremmille pelaajille, joten mitenkään vaikeaa hiiviskely ei ole, se on kuitenkin todella miellyttävää ja rentoa. Ajoittain vastaan tulee toiminnallisempaakin pelattavaa kuten virkavallan välttelyä kun Carmelita osuu paikalle ja alkaa oitis tulittaa. Tällöin on syytä liikkua ja suojautua.


Peli on värikäs ja vaihtelurikas. Viisi pääaluetta noudattavat jokainen tiettyä teemaa johon muut kentät sitten sulautuvat. Keräiltävää on ihan kivasta ja kentät ovat sopivan pituisia. Vaikka kokonaisuuden pelaakin suhteellisen nopeasti läpi niin se kokonaisuus on hyvä.

Pomoviholliset tuovat peliin sen lisävivahteen. Jokainen pomotaistelu tarjoaa jotakin omaa. Mukana on rytmipeliä sekä vihollisen liikkeiden ennakointia. Pomovihollisissa ei ole sellaisia erityisen hyviä ilmestyksiä mutta ei juuri huonojakaan, kaikki ovat jollakin tavalla toimivia ja kiinnostavia. Kenttien alussa on nopea briiffaus kyseisestä vihollisesta jossa tulee tarinaa hänestä. Tämä tietty sarjakuvatyyli pysyy pelisarjassa mutta tapa jolla se on toteutettu tekee siitä entistä paremman.

Tarinalliset puolet ovat pelissä erittäin hyviä ja korostovat erinomaista kokonaisuutta. Eniten peliä syö sen suoraviivaisuus ja tietty helppous. Vaihtelua ja kiinnostavat paikat kuitenkin paikkaavat tätä ihan kivasti, tarjoten hyvän kokonaisuuden jossa on ehkä ajoittaisia alamäkiä, mutta ei kovin paljoa. Parhaimmillaan tunnelma on kuin vanhoissa lauantai aamun piirretyissä.


Sly Raccoon on sarjan ensimmäinen peli ja erittäin hyvä sellainen. Pelin tietty tyyli vetoaa nuorempiin pelaajiin, mutta myös vanhemmat pelaajat saavat siitä paljon irti.

 

+ Kenttien vaihtelua

+ Tietty tyyli

+ Hyvin tehdyt hahmot, niin hyvät kuin pahatkin

+ Hyvä pelattavuus 

 

- Kenttien putkimaisuus

- Ajoittaiset alamäet

 

Arvosana: 8,2

 

Erinomainen



Konnakopla tekee paluun entistä paremmalla kokonaisuudessa joka nostaa koko pelisarjan aivan uudelle tasolle tehden siitä yhden PS2:n parhaista pelisarjoista.

 

 

 

Sly 2: Konnakopla

Ensimmäisen pelin jälkeen asiat ovat muuttuneet, mutta monet asiat ovat pysyneet täysin samoina. Sly, Bentley ja Murray pitävät edelleen yhtä ja jatkavat rosvo ja poliisi leikkiä Carmelita Foxin kanssa. Luvassa on kuitenkin aivan uudenlaisia haasteita ja tällä kertaa peli on jokaisella mahdollisella tavalla parempi.

Tarina alkaa kun konnakopla lähtee varastamaan Slyn perheen arkkivihollisen, robottipöllö Clockwerkin ruumiin osia jotka selvisivät ensimmäisen osan loppuhuipennuksesta. Fiendish Five on poissa, mutta uusi järjestö, Klaww Gang on aktiivisena ja he ovat saaneet Clockwerkin osat haltuunsa. Pahaksi onneksi Carmelita Fox yhdessä uuden partnerinsa konstaapeli Neylan kanssa on nyt Slyn ja kumppanien jäljillä, kun he lähtevät Klaww jengiä vastaan.


Ensimmäisen pelin tapaan tarina etenee sarjakuvamaisesti kerronnan kanssa. Jokaisesta vihollisesta on vähän taustaa kun heidän kenttänsä alkaa. Tällä kertaa vihollisia jälleen kourallinen, mutta kaikki osuudet eivät pääty yhteen kenttään, vaan jakautuvat useampaan. Luvassa on niin Pariisin yöllistä kaupunkia kuin lumista Kanadaa tai synkän goottimaista Prahaakin. Vaihtelua on valtavasti ja jokainen isompi alue tuntuu todella omanlaiseltaan. Tylsää ei todellakaan tule sillä tällä kertaa pelattavaa on paljon enemmän ja vaihtelua samoin.

Siinä missä ensimmäisessä pelissä pääalue koostui useammasta pienestä alueesta, ollaan tällä kertaa isommissa piireissä. Pääalueita on enemmän kuin runsas kourallinen ja niissä riittää vaihtelua. Tällä kertaa ne ovat kaikki isoja ja täynnä tutkittavaa. Tehtäviä avautuu juonen edetessä ja ne sijoittuvat isoon kenttään, eri puolille valtavaa aluetta. Tehtävissä on todella paljon vaihtelua sillä tehtävät saattavat sijoittua ympäri isoa aluetta.

Myös vihjepullot ovat palanneet. Pääalueella on aina yksi kassakaappi jonka saa auki kun löytää kaikki vihjepullot ja valtavassa maailmassa se ei ole mitenkään helppoa sillä osa pulloista on todella ovelissa paikoissa ja useammin tämän pelin läpipelanneena, pullojen etsiminen ei ole varsinaisesti helpottunut.


Pari asiaa tekee tästä pelistä selvästi ensimmäistä paremman.

Tällä kertaa voidaan pelata myös Bentleyllä ja Murraylla. Siinä missä Sly on ketterä poika ja kiipeilee helposti ties millä ulokkeilla ja liikkuu nopeasti, on Murray hitaampi, mutta paljon kestävämpi ja voimakkaampi tankki. Bentley on porukan hintelin, mutta käyttää ovelista varsijousta aseenaan ja muutenkin teknologiaa hyväkseen.

Tämä kolmella hahmolla pelaaminen on tehty erinomaisesti sillä hahmoissa on oikeita eroja ja ne erot tekevät rikkaasta pelistä entistä rikkaamman. Tietyt tehtävät voi tehdä vain tietyllä hahmolla mikä lisää variaatiota. Sly on se jolla pelataan eniten ja monet kentissä piilossa olevat aarteet ovat helposti sellaisissa paikoissa joihin pääsee vain Slyn avulla. Kiipeily on tehty tässä pelissä paremmin kuin monessa muussa. Nappia painamalla Sly nappaa kiinni tai laskeutuu paikalle jonka hänen rikollisvaistonsa löytää. Mitään räpellystä ei synny sillä hahmolla ei tarvitse olla juuri oikeassa paikassa saadakseen kiinni ties mistä oksasta tai putkesta.

Laajat alueet kannustavat tutkimiseen ja seikkailuun tehtävien ulkopuolellakin. Vaikka alueet eivät olekaan mitään aivan hervottoman kokoisia maanosia, niin ne ovat kuitenkin niin laajoja, että niiden tutkiminen vie aikaa ja niitä on osattu käyttää esimerkillisesti.

Jokainen keikka alkaa suunnittelulla ja yleensä se alkaa siitä että Sly menee kuvaamaan vihollisten touhuja, jotta Bentley voi sitten tehdä diaesityksen jossa kertoo miten keikka sitten hoidetaan ja mitä kenenkin on tehtävä.


Kentät ovat kaikkea muuta kuin tyhjiä. Arvokkaita esineitä on siellä täällä ja rikollisilla on myös taskut täynnä tavaraa. Sly pystyy hiippailemaan rosvojen taakse ja keppinsä koukulla ryöstämään heidät. Paras tavara on pohjalla ja on helposti monien satojen arvoista, ellei jopa tuhansien. Pelin edetessä vihollisista tulee pahempia mutta myös heidän tavaroidensa arvo paranee.

Arvotavaroita voi luukuttaa netissä roistoverkossa. Rahalla voi ostaa pelihahmoille lisää ominaisuuksia kuten tulinyrkyt Murraylle tai savupommin Slyille. Lisäkykyjä on kiitettävä määrä ja ne tukevat pelihahmoja erinomaisesti. Välilllä on hauskaa vain kokeilla että mihin kaikkeen pelissä pystyykään. Taitojen lisääntyessä myös kentät vaikeutuvat.

Tehtävissä on monta erinomaista hommaa joista on vieläkin enemmän kuin hyvät muistot. Eräs Slyn varuste on liitovarjo jonka avulla Sly pystyy liitämään paikasta toiseen. Eräässä tehtävässä käytetään tätä varjoja todella korkeissa paikoissa. Eräässä toisessa kentässä on Murrayllä tarkoitus vain ja ainoastaan piestä valtava määrä vihollisia.


Hyvät puolet eivät jää pelkästään konnakoplaan. Vihollispuolella on todella monta hyvää tulokasta ja tällä kertaa pomotaisteluihin on saatu entistä enemmän lisää jerkkua. Virkavalta on myös vahvasti edustettuna sillä Carmelita on edelleen loistava ja enigmaattinen Neyla on myös hyvä lisä. Klaww gang on myös loistava kokoonpano erilaisia rikollisia jotka käyttävät robottilinnun osia todella mielikuvituksekkailla tavoilla.

Pomotaisteluista omiin suosikkeihini kuuluvat ehdottomasti Rajan ja Jean Bison. Näissä taistelussa on tunnetta ja kekseliäisyyttäkin. Tarinaan mahtuu myös pari yllätystäkin. Ainoa oikeasti huonompi puoli on että eräs Klaww gangin enigmaattisimmista jäsenistä on todella alikäytetty vaikka mahdollisuuksia oli runsaasti. Kokonaisuutena tarina on kuitekin erinomainen.


Heikkouksia pelissä ei juuri ole. Pelihahmoissa on kivasti eroja ja muutenkin pelihahmojen heittämä hyvä läppä pitää rennon asenteen yllä. Tietenkin jotkut asiat olisi voitu tehdä paremminkin mutta selviä heikkouksia ei juuri ole. Muutama yllätyskorkea haastepiikki löytyy sieltä täältä, mutta vaikeaksi tätä peliä ei voi kutsua.

Sly 2: Konnakopla nostaa Sly trilogian sille tasolle jolle se kuuluu. Kakkososa tekee kaiken paremmin kuin ykkönen eikä mitään erityisen huonosti.

 

+ Valtavasti vaihtelua ja monta erinomaista tehtävää

+ Runsaasti pelattavaa

+ Tyylikäs piirrosarjamaisuus erinomaisill hahmoilla

+ Erinomainen toiminnan ja hiippailun yhdistely

+ Monta pelattavaa hahmoa

 

- Ajoittaisia kauneusvirheitä

- Pari typerää käännettä ja tehtävää

 

Arvosana: 9,4

 

Mestariteos



Kolmas ja viimeinen todellinen Sly peli päättää tarinan kokonaisuudella joka sarjan paras, täyttäen kaikki odotukset

 

 

Sly 3: Konnien Kunnia

Kakkososa trilogiasta on erittäin hyvä, miten kolmonen voisi mahdollisesti olla vielä parempi? Siinä missä kakkonen todellakin uudisti koko sarjan, niin kolmonen ottaa tutun linjan, mutta rikastaa sitä juuri oikeilla keinoilla, tehden jo valmiiksi mestarillisesta sarjasta paremman.

Cooperin holvi on täynnä aarteita, kaikki ne aarteet joita klaani on vuosisatojen ajan kerännyt. Mielipuolinen tohtori M on rakentanut linnoituksen holvin ympärille ja yrittää murtautua sisään. Sly joukkoineen soluttautuu linnaan, päästäkseen holviin ennen vastustajaansa. Keikka ei mene ihan putkeen ja kuoleman kielissä, Sly palaa muistoissaan taaksepäin. Clockwerkin tuhon jälkeen jengi hajosi. Nyt Slyn ja Bentleyn on koottava entistä suurempi joukko, jotta he voisivat voittaa tohtori M:n ja saada valtavan aarteen itselleen. Siihen matkaan kuuluu vanhoja tuttuja, niin ystäviä kuin vihollisiakin. Aina ihastuttavasta tarkastaja Foxista alkaen.


Kakkosen tavoin kolmonen koostuu useasta suuresta kentästä joissa sitten tehdään monia pienempiä tehtäviä suuren päämäärän vuoksi. Vaihtelua riittää ja tällä kertaa päästään vierailemaan niin Venetsiaan, Austraaliaan kuin Karibiallekin. Teemoja pelissä on monta ja niihin kuuluvat niin mafia kuin merirosvotkin.

Vihollisrintamalla on entistä parempi kattaus ja roistojen taustoissa on jälleen todella rikasta tarinankerrontaa. Pomotaistelut ovat nekin jälleen kerran panneet paremmaksi ja tässä pelissä on yksi parhaista pomotaisteluista, koskaan, videopelihistoriassa. Samurai henkinen taistelu joka yhden erittäin simppelin tempun takia, on jäänyt mieleen yhtenä ikimuistoisimpana taisteluna.

Se loisto näkyy myös pienemmissä tehtävissä joista yksi onnistuu luomaan todella koukuttavan minipelin. Merirosvokentässä olevalla laivalla voi nimittäin seilata vapaasti ja ryötellä laivoja. Tämä minipeli on yksi koukuttavimpia pelejä joita olen koskaan pelannut ja jaksoin pelata sitä vaikka kuinka. Tällä kertaa luvassa on myös haastepelejä joissa pelataan jo pelattaju tehtäviä, mutta vaikeampina. Tämä tuo peliin jälleen uuden vahvuuden.


Peliin on tuotu myös suuri joukko uudistuksia.

Pelattavia hahmoja on entistä enemmän. Koplaan liittyy pari entistä vihamiestä sekä pari aivan uuttakin ilmestystä. Heillä ei ole kovin montaa tehtävää, mutta se vähä mitä heillä pelataan, on kuin yksi erillinen tehtävä aivan uusilla eväillä se kun se on tehty hyvin, niin se on tehty oikeasti hyvin. Pelattaviin hahmoihin kuuluu tällä kertaa myös Carmilita Fox joka saattaa olla yksi tehokkaimmista pelihahmoista.

Sly on myös entistä parempi taistelija. Taistelussa Slyn pyörähdyskykyä pystyy kehittämään oikeasti tornadoksi jolla vihollisista tehdään silppua ja se on vain yksi osa. 

Lisäpelattavana on pari kaksinpeliäkin joista muutama on aika huonoja mutta hyviäkin löytyy. Rosvo ja poliisi on ehdoton suosikkini ja siksi on suuri sääli että sitä voi pelata vain yhdessä pienessä kentässä ja vain tietyllä tavoitteella. Lisäksi rosvo on liian ylivoiminen. Bentleyn hakkerointia voi myös vetää kahdella pelaajalla ja tämä homma on yllättävän haastava ja intensiivinen. Nämä lisäpelit ovat vain kivoja lisiä.

Uutena pelattavuuselementtinä on keskustelupätkät joissa valitaan että mitä sanotaan. Vaikka näissä onkin usein vain yksi oikea reitti, niin on silti todella hauskaa kuulla mitä muiden vastaukset ovat ja kyllä tällä idealla on tehty näppärästi eräs merirosvoherjauskilpailu.


Sly 3: Konnien Kunnia tekee kaiken sen mitä kakkonenkin. Peli on todella rento, hauska ja vauhdikas. Pari tehtävää on vähän muita heikompia, mutta vastapainona mukana on pari selvästi parempaa tehtävääkin sekä erinomaiset pomotaistelut. Vihjepullot ovat jostain syystä poissa mutta laajat kentät tarjoavat silti valtavan määrän etsittävää ja tutkittavaa. Suuri määrä pelattavia hahmoja ja toinen toistaan paremmin tehtyjä kenttiä varmistaa sen että kolmonen on parempi peli.

Uutena erittyäin hyvä lisänä on se että Bentley ja Murray voivat nyt myös ryöstää vihollisia. Pyörätuolissa oleva Bentley onkii vihollisten taskuista kamaa kun taas Murray lyö heidät ilmaan ja ravistelee rahat pois. Nämä asiat ovat niitä mitkä tuovat kokonaisuuteen tiettyä luonnetta ja saavat hahmot tuntumaan todella omanlaisiltaan.


Konnien kunnia on kokonaisuutena paras peli. Se ei ole merkittävästi parempi kuin kakkonen mutta hieman parempi tarina sekä muutama niin hyvä tehtävä (pomotehtävä ja minipeli) saavat tämän pelin tuntumaan kolmikosta parhaalta.

 

+ Erinomainen toteutus runsaalla määrällä tekemistä

+ Suunnaton vaihtelun määrä monilla ikimuistoisilla osilla

+ Loistava hahmovalikoima

+ Monet pienet asiat on tehty vain niin hyvin

+ Pelattavuus niin toiminnassa kuin hiiviskelyssäkin

 

- Ajoittaiset heikkoudet

- Satunnaiset tehtävät ja osiot

 

Arvosana: 9,5

 

Legendaarinen



Sly Trilogy 

Kolmen pelin kokonaisuus PS3:lla tarjoaa jokaisen kolmesta PS2:n pelistä. Pelattava ei hetkessä lopu eikä myöskään laatu. Sly trilogia on yksi parhaita kokoelmia koskaan. Tätä ei voi sanoa juuri selvemmin: Jos Sly sarja ei tullut tutuksi PS2:n aikaan, niin Sly trilogy on erinomainen hankinta PS3:lle.

 

Arvosana: 9

 

Mestariteos