Tomb Raider on yksi niitä pelisarjoja joka on nähnyt monet ylä- ja alamäet. Viimeisin trilogia saa pian kolmannen osansa joka kertoo Lara Croftin seikkailujen alkuaikoja. Kyseisen trilogian ensimmäinen osa on koettu ja hyvä pelihän se on, mutta ei niin hyvä että se "pakottaisi" kokemaan myös myöhemmät.

 

Ykköspleikkarin aikakaudelta tutut Tomb Raider pelit eivät taas ole sellaisia tapauksia joita tulisi muisteltua lämmöllä. Ne eivät ole nimittäin järin hyvin ikääntyneitä, varsinkin ohjattavuudessaan.

Näiden väliin mahtui kuitenkin aika kun Crystal Dynamics astui puikkoihin ja Eidos jäi syrjään. PS3 tehdessä tuloaan ilmestyivät sellaiset pelit jotka sitten palauttivat uskon sarjaan. Tosin näiden kahden pelin välissä ilmestyi Nauhgty Dogin Uncharted: Drake's Fortune, joka sitten muuttikin pelin aivan täysin.




Lara Croft jälleen yhden Legendan jäljillä

 

 

 

Tomb Raider: Legend

Tomb Raider: Legend on juurikin sellainen Tomb Raider peli millaisia ne ensimmäisinä huippukausinaan olisivat halunneet olla. Crystal Dynamicsin ensimmäinen peli Lara Croftista nostaa pelisarjaa oitis oikeaan suuntaan. Pulmanratkonnan, ammuskelun ja kiipeilyn hyvää yhdistely. Tässä tapauksessa ollaan päästy vaiheeseen jossa ohjattavuus on jopa sellaisella tasolla että peliä on ilo pelata, enemmän tai vähemmän. Vieläkin pelissä on tiettyä epätarkkuutta ja varsinkin tähdätessä sellainen jouhevuus puuttuu. Tosin toiminnan osalta peli saavuttaa sellaisen tason mitä Tomb Raiderilta odottaakin.


Peli alkaa kun Lara Croft on tuttuun tapaansa aarrejahdissa. Tämän kertainen seikkailu kuitenkin osuu todella lähelle kotia kun Lara pääsee aarteen jäljille joka vuosia sitten voi hänen äitinsä. Aarrejahti johtaa lopulta itse kuningas Arthurin ja Excaliburin legendan jäljille. Kuten aina, Lara ei tälläkään kertaa ole yksin jahdissa, vaan muutkin haluavat aarteen.

Tomb Raider: Legend on ihan hyvä seikkailupeli. Sanotaan kuitenkin heti että kun tämän laittaa vastakkain minkä tahansa Naughty Dogin Uncharted sarjan pelin kanssa niin kyllähän tämä häviää, mutta jos kaipaa samoilla ideoilla pyörivää pelattavaa, niin tämä on oikea tekele siihen tarkoitukseen. Ammuskelussa ei ole samaa mielekkyyttä, kiipeilyssä samaa vauhdikkuutta ja pulmanratkonnassa samaa kiinnostavuutta mitä Uncharted sarjassa, mutta ei tämä peli mitenkään vastenmielinen pelattava ole ja tästä pelisarjasta löytyy sellaisiakin tapauksia.


Sanotaan että mitä tarinaan tulee niin Hautaryöstäjä: Legenda on paljon mytologisemmissa ympyröissä kuin Kartoittamaton. Uncharted sarja keskittyi historiallisesti tunnustettuihin henkilöihin ja heidän retkiinsä, yhdistäen niihin myös legendoja. Tomb Raider aloittaa legendasta ja myönnän että olisi todella hienoa nähdä vaikka Sam Drake ja Victor Sullivan Excaliburin tai Graalin maljan jäljillä, niin kyllä se asetelma toimii myös silloin kun Lara Croft on jahdissa, sillä Lara on todella hyvin tehty pelihahmo.

Pelaaminen on hyvin jaksotettua mutta pomoviholliset jättävät hieman toivomisen varaa. Ne ovat kuitenkin erilaisia ja sopivalla tavalla toimivia haasteita. Jaksotus on kuitenkin parhaimmillaan kun välillä väistellään ansoja ja hypitään aktrobaattisesti ympäriinsä ja sitten seuraavaksi ammuskellaan. Ajoittain vastaan tulee reaktiokomentoja jolloin yksi virhe on liikaa. Reaktiokomentoja tulee vastaan myös normaalissa kiipeilyssä aina silloin tällöin mutta ne harvemmin johtavat kuolemaan, ellei satu olemaan todella korkealla. Toiminta on lisämauste ja hyvä niin sillä vaikka ammuskelu onkin hauskaa niin rajoitettu aseistus tekee taistelusta nopeasti hieman itseääntoistavia.


Jos pelistä pitäisi etsiä selkeitä heikkouksia niin ohjattavuus jättää hieman toivomisen varaa mutta siihen tottuu. Siltikin pelissä on ajoittain pätkiä joissa tuntuu että ohjattavuus prakaa hieman vastaan. Paljon isompia ongelmia ovat ajoittaiset hetket kun pitkällinen pulmanratkonta vaihe ei vain tunnu päättyvän tai sitten tuntuu että tilanteesta ei ota millään selvää tai pahimmassa tapauksessa kyseinen tehtävä on toteutuksessa hyvin rasittava, kuten laatikoiden siirtely trukilla. Eniten itseäni kuitenkin nyppii se miten huonosti Excalibur on toteutettu. Arthurin legendaa on käytetty hyvin ja viittauksia on kivasti, mutta miekka itsessään näyttää todella typerältä. Tässä saattaa hyvinkin olla huonoin versio Excaliburista mitä olen koskaan nähnyt ja se on jo saavutus sinällään.


Ulkoisesti Tomb Raider: Legend on todella hienon näköinen peli. Hahmoanimaatio on todella hienon näköistä ja ääninäyttely on parhaimmillaan erittäin hyvin tehtyä, varsinkin Zip onnistuu ajoittain saamaan aikaiseksi hyvät naurut. Tämän lisäksi myös kentät näyttävät todella hienoilta ja erottuvat toisistaan oikein hyvin.

Kokonaisuutena TR: Legend on aika lyhyt peli. Yhden kappaleen pelaa noin tunnissa mutta jos haluaa kerätä kaikki aarteet niin sitä kautta peli saa oitis hieman lisää aikaa. Itse ostin tämän joskus hyvien alennusten aikaan noin 1€ hintaan ja se on todella hyvä kauppa, sillä viihdyttävä paketti tämä todellakin on, vaikka se voisi monella tavalla olla paljon parempikin. 

 

+ Lara Croft on toteutettu todella hyvin

+ Hyvä jaksotus

+ Graafinen ulkoasu

 

- Ohjattavuutta olisi voitu hioa enemmän

- Ajoittaiset hitaat pätkät

- Legendan ulkoasu

 

Arvosana: 7,0

 

Loistava



Lara Croft matkalla Alamaailmaan

 

 

 

Tomb Raider: Underworld

Tomb Raider: Underworld on tarinallisesti suoraa jatkoa Tomb Raider: Legend pelille. Pelattavuus on monella tavalla hyvin samanlaista ja Underworld on todellakin jatko-osa, sillä se on niin samanlainen, mutta samalla aikaa, se pitää sisällään monia parannuksia edelliseen nähden.

Tarina alkaa kun Lara Croft jatkaa äitinsä etsimistä. Tavoitteena on jollakin tavalla päästä Avaloniin tai mihin alamaailmaan äiti onkaan hävinnyt. Aarrejahti johtaa kuitenkin Laran uusiin ympyröihin, kun hän saa huomata että Avalon on suoraan liitoksissa norjalaiseen mytologiaan, kuten Thoriin ja tämän vasaraan Mjolniriin. Koska peli jatkaa edellisen pelin tarinaa, tutut viholliset ovat myös kuvioissa, mutta tuttu hahmo Tomb Raiderin alkuajoilta tekee myös paluun.


Hautaryöstäjä: Alamaailma on pelattavuudessa, tunnelmassa ja graafisessa ulkoasussa samaa maata kuin Legenda. Muutoksia huomaa kuitenkin äkkiä sillä elinvoimapalkki ja muut mittarit ovat uudenlaisia ja varusteissa ja kentissä on myös eroja. Nyt voit esimerkiksi kentän alussa valita minkä kakkosaseen valitset.

Tarinallisessa mielessä tämä peli tuntuu jotenkin paremmalta. Syy tähän voi tosin olla myös siinä että tarina jatkaa jo hyvin aloitettua saagaa ja tehostaa sitä. Hahmot ovat tuttuja ja hyvin kirjoitettuja. Tarinan jaksotus toimii todella hyvin mutta samalla tuntuu että tässä pelissä monet tietyt avusteet tuntuvat itsestään selviltä ohjeilta. PDA:lla voi esimerkiksi tarkistaa nykyisen tavoitteen ja vaikka ottaa Laralta vihjeen mitä voisi yrittää, mutta nämä ovat hyvin usein vain sen asian ääneen sanomista, mitä pelaaja melko varmasti jo itsekin ajatteli, mitään oikeasti hyödyllistä en näistä koskaan saanut.


Se mikä tämän pelin tapauksessa nyppii eniten, ei niinkään ole huonossa ohjattavuudessa sillä vaikka ohjattavuus onkin vähän tahmea, niin edeltäjään verrattuna se tuntuu astetta jouhevammalta, mutta kyllä sellaiset tietyt heikkoudet huomaa. Paljon enemmän tämän pelin tapauksessa rasittaa kenttäsuunnittelu. Kentät tuntuvat isommilta ja vapaammilta mutta ongelmaksi nousee se että monissa kentissä kestää hetken arpoa että minne pitäisi mennä tai mitä pitäisi tehdä, puhumattakaan muutamista kiipeilykohdista, joissa paikkoja jotka näyttävät siltä että niihin voi hypätä, vaan ei voi. Samalla aikaa ongelmaksi nousee se että joskus et meinaa pystyä laskeutua roikkumaan ja joskus putoat suoraan alas tai hyppäät irti kielekkeestä, kun tulkitsen Laran vilkuilun väärin. Muutenkin tuntuu että jaksotus ei ole pitkässä juoksussa ole yhtä hyvää kuin aiemmin.


On syytä korostaa että edeltäjään verrattuna Underworld tuntuu reilusti kiipeilyyn ja pulmanratkontaan painottuvalta peliltä. Toimintaa on siellä ja täällä mutta ihmisvihollisia varsinkin on vain harvaksellaan ja ammuskelu jää vahvasti sivuun. Tosin sanottakoon että on aika hienoa päästä kruisailemaan moottoripyörällä vähän isommissa kentissä.

Samalla tavalla kuin Legend, Underworld on hyvä peli. Se on edeltäjäänsä verrattuna paranneltu, mutta se ei tee siitä oitis parempaa peliä, sillä varsinkin pomovihollisten puute syö toiminnallisuutta. Tarinallisessa mielessä kokonaisuus toimii paremmin ja tämä peli vie loppuun sen minkä Legend aloitti. Itse sanoisin että tämä ja Legend on pitkälti samalla viivalla, mutta puzzlepainotteisuus vie tätä alaspäin.


Kokonaisuutena Tomb Raider: Underwold on hyvä peli joka tarjoaa vähän enemmän pelattavaa ja reilusti enemmän etsittävää kuin edeltäjänsä. Se on isompi ja hiotumpi mutta se on myös rasittavampi. Ero aiempaan on aika pieni sillä vaikka tämä peli tekeekin niin monet asiat todella hyvin, niin se luopuu samalla monista hyvistä asioista. Hintaansa nähden (myös sen 1€ alennuksessa) kuitenkin todella hyvä ostos, Legendin tavoin.

 

+ Lara Croft

+ Juoni vie loppuun aiemmat tarinat

+ Edeltäjäänsä hiotumpi

 

- Kiipeily ja puzzlepainotteinen toiminnan kustannuksella

- Pomovihollisten puute

- Rasittava

 

Arvosana: 7,0

 

Loistava