Destiny.jpg?1507232716

Kotalo odottaa Vartijaa



Destiny monet uudistukset ja lisäosat nähnyt, sekä jatko-osankin saanut räiskintäpeli. Peruspeli on aikamoinen raakile, mutta tässä pelissä on silti sitä jotakin. Kuten tyyliä ja tunnelmaa, kun pelaaja ryhtyy Guardianiksi muiden joukkoon ja ryhtyy suorittamaan erilaisia tehtäviä, apunaan uskollinen Ghost.




Destiny on kokenut monia muutoksia ja kun mukaan hyppää tässä kohtaa, niin saa varmasti hyvin erilaisen kokemuksen kuin silloin kun peli oli uusi. Destiny on Halon tehneen Bungien tekele ja omalla tavallaan todella hieno. Pelin avaruuteen sijoittuva maailma on todella upea ja pakkoa sanoa että Guardiansit ovat myös todella hienoja viittoineen ja vaihtuvine asuisteineen.

Kohtalo on oppikirja esimerkki siitä, miten tehdään perusräiskintä. Sellaiseksi Destiny todella usein myös jääkin.


Sanottakoon myös että Destiny tekee pari asiaa selvästi paremmin kuin monet muut kaltaisensa jatkuvan verkossa olemisen vaativat hirvitykset, yksi niistä on se isossa osassa oleva moninpelaaminen. Destiny ei mitenkään pakota pelaamaan muiden kanssa. Satut nyt vain olevaan samassa maailmassa heidän kanssaan, mutta et oikeastaan tarvitse heitä. Tietysti ryhmässä oleminen tekee pelistä paljon helpomman, mutta Destiny ei ole mitenkään mahdotonta yksinkään. Tietyt asiat nyt vaativat useamman pelaajan, mutta se fakta, että Destiny on mahdollista pelata kuin yksinäinen susi, yksin kulkea spesialisti, tekee siitä selvästi astetta paremman.

Mutta samalla Destiny tekee monta asiaa päin seinää ja isoin niistä on se, että se pilkkoo itsensä moniksi lisäosiksi, vain rahastaakseen pelaajaa. Ei tämä nyt niin hyvä peli ole että sen takia hankkii kaikki lisäsisällöt ja fakta on se, että peruspeli on aikamoinen raakile.


Peli alkaa kun pelaaja herää ja ensimmäiseksi häntä tervehtii Ghost (Nolan North). Tämä veikeä pikkurobotti on pelaajan uusi paras ystävä, hän auttaa kun pelaaja aloittaa pitkän matkansa, Vartijana.

Pelissä on ihan kampanjakin jossa on pari ihan hyvääkin puolta, mutta suuri osa on aika kehnoa tarinankuljetusta ja ennen kuin pelaaja arvaakaan, on pelin kampanja jo ohi. Destiny ei tarjoa kovinkaan paljoa pelattavaa tarinanperässä kulkeville. Tarinan lisäksi on sitten sivutehtäviä ja isompia hyökkäyksiä (Strike/Raid) joissa pitääkin sitten olla useampi pelaaja tekemässä yhteistyötä yhteisten päämäärän eteen.

Toisin kuin Helldivers, Destiny ei juuri tarjoa pelaajille mahdollisuutta olla kusipäitä toisiaan kohtaan. Pelaajat eivät voi toisiaan satuttaa ja mitään pakkoa yhteistyölle ei kampanjassa ole. Pelaajat ovat samassa galaksissa, mutta eivät ole toisistaan riippuvaisia. Tämän puolen Destiny tekee erittäin hyvin.


Destiny fps pelien joukossa hyvä siinä missä monet muutkin. Ohjattavuus toimii erittäin hyvin, ampuminen on sellaista millaista pitääkin ja peli toimii juurikin sillä tavalla millä sen toivoisikin toimivan. Liikkuminen ja taisteleminen on todella mielekästä ja siinä on mukana hienosti vaihtelua. Aseita on monenlaisia ja erot ovat selkeitä.

Harmillista on tosin se, että aseisiin olisi voitu panostaa enemmänkin. Pistooleja on vain järeä revolveri. Ykkösaseeksi on myös erilaisia sarjatuliaseita ja kakkosaseena sitten mm. haulikkoa tai tarkkuuskivääriä. Sitä en tiedä että ovatko aseet hahmoluokkakohtaisia, sillä itse olen tehnyt vain yhden hahmon, Hunterin. Vaihtoehtoina olisi myös Titan ja Warlock. Nämä ovat sellaisia asioita joissa Destiny on todella mennyt oikeaan suuntaan. Tälläinen fantasiavaikutteinen scifi on todella upeaa ja onkin sääli että sitä ei näe pelimaailmassa enempää.


Toiminta on Destinyssä todella kivaa, mutta siinä on omat heikkoutensa. Ammuksia nimittäin saa aika heikosti kakkosaseeseen ja kolmanteen järeään aseeseen. Tämä tarkoittaa sitä, että valtaosa pelaamisesta on kakkosaseen säästämistä. Peli toimisi paremmin, jos ykkösaseita olisi vaikka pari, sillä olisi kiva pystyä vaihtelemaan aseita vähän helpommin ja sitä kautta saada peliin enemmän variaatiota, vapautta ja mielekkyyttä.

Oman loistavan lisänsä tuo supervoima joka on jokaisella hahmolla omanlaisensa. Hunter vetää superpistoolin jolla voi ampua kolme kertaa, tehden massiivista vahinkoa. Tämä on myös todella hieno lisä peliin.

Destiny tekee toiminnassa paljon asioita enemmän kuin oikein. Tässä kun on peli johon pääsee aika nopeasti sisään ja jossa pelaaminen on todella hyvin tehtyä, mielekästä ja toimivaa. Toiminta on juuri sellaista, jollaisesta nauttii.


Destinyn ongelmat tulevat siinä kohtaa, kun aletaan etsiä sitä variaatiota. Kampanja on nopeasti läpi pelattu. Siinä liikutaan niin maassa, kuussa, venusissa kuin marsissakin. Vaikka planeetta vaihtuu, niin ei siinä saa mitenkään erityistä vaihtelua. Kentät ovat kyllä erilaisia, mutta aika usein mennään silti samantyylisissä kentissä, kaikkine rakennuksineen. On silti erittäin hyvä lisä, että planeetat ovat toisistaan selvästi poikkeavia.

Pelaaminen sitten onkin samojen alueiden koluamista kyllästymiseen asti. Tässä pelissä perataan samoja alueita uudestaan ja uudestaan xp:n toivossa. Tämä käy ennen pitkää todella puuduttavaksi ja saa pelin tuntumaan aika tylsältä. Destiny tarjoaa maailmoissa vaihtelua ja vihollisiakin on useampaa sorttia. Mutta pelattavuudessa ei ole juuri todellista vaihtelua.


Viholliset ovat kaikki todella hienosti tehtyjä ja vaihtelua riittää. Osa vihollisista on kuitenkin tehty todell ärsyttäviksi, esimerkiksi phalanx viholliset jotka kantavat kilpiä. Vihollisissa vaihtelu on kuitenkin tehty todella hyvin ja viholliset on myös nimetty todella hienosti, kuten erään vihollisjoukon sotilaat, goblin ja hobgiblin. Nämä ovat niitä pieniä asioita jotka ovat todella hyviä lisiä peliin.

Pomovihollisissa ei sitten olekaan muuta kuin turhauttavuutta. Nämä ovat valtaosan ajasta kuin normaalit viholliset, mutta paljon suuremmalla määrällä elinvoimaa. Vihollisten joukossa on ajoittain vähän kestävämpiäkin yksilöitä jotka tuovat tarvittavaa vaihtelua. Pomoviholliset on kuitenkin tehty ikävän laiskasti. Ensimmäinen pomovihollinen on omalla tavallaan hyvä, mutta muut ovat sitten saman toistoa, ilman oikeaa variaatiota. Strike viholliset ovatkin sitten ihan naurettavia, sillä ne ovat luotisieniä joiden kohdalla ainoa haaste on vain jaksaa ampua monotonisesti, ilman että nukahtaa.


Eräs asia Destinyssä hieman ärsyttää ja se on hahmon muokkaaminen mieleisekseen. Hyvin harvat varusteet todella näyttävät hienoilta ja näitä varusteita tulee aivan naurettavasti. Osa on kryptisiä ja ne pitää avata. Tämä on jotenkin aivan tarpeetonta ja vie vain tilaa. Tämä roinan määrä on tässä pelissä tehty juurikin sellaiseksi että määrä korvaa laadun. Harvemmin tulee vastaan oikeasti hyviä aseita ja varusteita. Vielä harvemmin ne myös näyttävät hyvältä.

Monet varusteet, kuten pelaajakin, kehittyvät taistelun tiimellyksessä ja niiden saa lisää mehusteita. Monet näistä ovat hyödyllisiä vain tietyille tyyleille, mutta kyllä nämä ovat pääosin todella hyvä lisäys peliin.

Olisi vain kiva jos pelissä olisi vähemmän varusteita, mutta ne olisivat oikeasti hyviä ja kustomointia saisi harrastaa vähän enemmän.


Destiny tekee monta asiaa oikein. Voisi sanoa että tyyli on pelissä erittäin hieno ja peli tuntuu ajoittain monelta erinomaiselta sci-fi elokuvalta. Toiminta on ennen kaikkea todella toimivaa ja ongelmia ei tule ohjattavuudesta. Tunnelma on hyvä ja Ghost on erittäin kiva kaveri.

Ongelmat nousevat siinä vaihtelussa. Tämä on sellainen peli jossa hyvin usein tulee fiilis että tämä on jo nähty. Tarina ei sekään tarjoa kovinkaan paljoa ja jos ei osta isoa määrää lisäosia, niin kyllä tämä peli tuntuu aikamoiselta raakileelta.

Destiny on peli joka elää, mutta se on valtaosan ajasta rahamuurin takana. Peruspeli on hyvin lyhyt kampanjansa puolesta ja kaikki mikä tulee sen jälkeen on samaa huttua kuin siihenkin asti. Ainoa mikä nousee on varusteiden ja vihollisten taso, ellei halua palata alkuun, tunteakseen itsensä todelliseksi voimanpesäksi.


Destiny on ihan hyvä peli. Se on perusrungoltaan sellainen peli millainen jokaisen ensimmäisenpersoonanräiskintäpelin pitäisi olla. Tyylillisesti se on juurikin sellainen joka oikeasti toimii ja näyttää hienolta. Variaatiota on vihollisissa, maailmoissa ja varusteissa varsin hyvin. Silti, monissa puolissa tuntuu se, että tavaraa on aivan liikaa, huomioiden sen laadun. Pelattavaa on loputtomasti, mutta se toistaa itseään tuskallisin nopeasti.

Destiny on hyvä peli, mutta se olisi voinut olla aika paljon parempikin. Peli on selvästi tehty huolella sillä siinä ei ole mitään sellaisia virheitä joita seuraa hutiloinnista. Ahneus on kuitenkin, mikä on tämän perisynti. Destiny on sellainen peli joka yrittää olla kymmentä asiaa ja pakka hajoaa tämän takia.

Tässä on peli jonka pariin voi palata aina silloin tällöin, mutta se on samanlainen kuin viime kerrallakin. Erilaiset hahmoluokat ja aseet tuovat vaihtelua, mutta ennemmin tai myöhemmin, peli muuttuu hyvin puuduttavaksi, itseääntoistavaksi kokonaisuudeksi, jossa on kuitenkin hetkensä, haluaa sitten pelata osana laumaa, tai yksinäisenä sutena.


+ Esimerkillinen räiskintäpeli

+ Erittäin hyvä tunnelma ja tyyli

+ Paljon erilaisia aseita ja vihollisia

+ Toiminnan monipuolisuus


- Muuttuu puuduttavaksi

- Lyhyt

- Roinassa määrä korvaa laadun

- Lisäsisällön tyrkyttäminen


Arvosana: 6,2


Hyvä