Joskus peleissä tulee vastaan osuuksia, juonenkäänteitä tai pelimekaniikkoja joiden kohdalla alkaa miettimään että "Kenen mielestä tämä oli hyvä idea" tai jotakin muuta vastaavaa. Poiminnat voiva olla ihan mistä vain osasta peliä, kunhan ne vaan ovat sellaisia jotka yksinkertaisesti eivät vain toimi.

 

 

 

Pääidea on nyt vain nostaa jälleen esiin osia peleistä jotka syystä tai toiseta tuntuvat erittäin typeriltä. Nämä voivat olla yksittäisiä hetkiä kuten "Huonoimmat hetket" tai sitten jotakin sellaista mikä toistuu pelin aikana usein tia sitten kyse voi olla yksittäisestä juonenkäänteestä joka on aivan poissa paikaltaan tai johtaa johonkin erittäin typerään lopputulokseen. Samalla aikaa nämä voivat olla myös joitakin pelattavuuteen vaikuttavia asioita jotka todella raivostuttavat.

Muuten tekisi mieli sanoa että yksi per peli, mutta muutamassa pelissä on muutama, jotka on pakko nostaa esiin ja jotkut pointit taas ovat sellaisia, jotka pätevät todella moneen peliin.

Poiminnan tietenkin vain niistä peleistä joita olen itse pelannut. Joten vaikka mieli tekisi heittää DmC:n Dante oitis pohjalle, niin en ole kyseistä peliä juuri pelannut. Boikottiin koko peli ja pelintekijät tulevine peleineen tästä irvikuvasta.

 

EPÄKUNNIALLISIA MAININTOJA

 

Puolipakotettu moninpeli - Lord of the Rings: War in the North

- Hahmojen kehitys a maailmojen tutkiminen on tehty liian hankalaksin jos pelaajia ei ole kolmea.

 

Vihollisia liiankin kanssa - Incredible Adventures of Van Helsing

- Pääasiassa ainoa haaste on vihollisten ylimitoitetussa lukumäärässä.

 

Jos et täyty minimivaatimuksia, et voi käynnistää peliä - Witcher

- Jos koneen teho ei täyty minimejä, peli ei edes käynnisty. Mutta kakkososapa käynnistyy, joten miksi ei ykkönen.

 

Veren karsiminen - Ninja Gaiden Sigma 2

- Ninja Gaiden Sigma oli toiminnallinen ja verinen peli, sellainen millainen todellisen ninja pelin kuuluukin olla.

 




24. Sephiroth vs Cloud - Final Fantasy VII

Sanoisin että jos FF seiska olisi tehty nykypäivänä, niin tämä viimeinen taistelu olisi kohtaus jossa ratkeaa se, millaisen lopetuksen saa. Jos häviät, Sephiroth ottaa vallan Cloudin mielestä, jos voitat, näin ei käy. Silloin tässä olisi jotakin järkeä. Miksi laittaa peliin taistelu jota ei voi millään hävitä, siis edes yrittämällä hävitä. Tässä kohtaa olisi voitu ihan hyvin tehdä vähän taistelu, sillä jos Cloudin mieli on oikeasti niin vahva että Sephirothilla ei ole mitään sanaa, niin miksei tämä kaikki voinut olla suoraan välianimaatio. Tarpeetonta pelleilyä, kun kaikki on valmiiksi kirjoitettua. Toivottavasti Remake pistää vähän, tai oikeastaan, paljon, paremmaksi


23. Varusteiden "arpapeli" valmistus - XCOM 2

Voisi olettaa että kun on insinöörejä vaikka kuinka, niin heillä olisi ymmärrys siitä miten tiettyjä ammuksia ja varusteita tehdään, ettei niiden valmistus olisi rulettia. Jos haluan AP ammuksia, niin minun pitäisi saada niitä, ei Talon ammuksia tai Venom ammuksia, taas. Sama pätee liiveihin, miksi asioiden pitää olla niin vaikeita, vaikka koossa pitäisi olla pätevää porukkaa. Sotilaat sentään tekevät käsketään jolloin taistelussa mokaaminen on valtaosan ajasta ihan omaa tyhmyyttä, mutta kehityspuolella tuntuu että mihinkään ei voi vaikuttaa.


22. Vain yksi tallennuspaikka/ei manuaalitallentamista - Dragon's Dogma

Tämä on sellainen asia jota ei kovin usein vastaan tule, mutta Dragon's Dogmassa se osui kohdalle. Jotenkin todella outo ratkaisu. Voisi olettaa että peli saattaa pelata useampikin pelaaja tai että peliä haluaa pelata aivan uudenlaisella pelihahmolla tai aivan uudella pawnilla, mutta samalla pitää mahdollisena sen vaihtoehdon, että haluaakin jatkaa vanhalla hahmolla. Miten on siis voinut olla käyttökelpoinen idea, että pelissä on vain ja ainoastaan yksi tallennuspaikka, ei manuaalista tallennusta ja näin ollen, kerrallaan vain yksi pelattava hahmo ja maailma.


21. Et voi liikkua kun tähtäät - Resident Evil 4

RE6 kehittyi tässä asiassa juuri oikeaan suuntaan. Siis kun tähän peliin pääsee sisälle ja sitä pelaa yhtä paljon kuin allekirjoittanut, niin oppii operoimaan tämän säännön kanssa ja aika monet viholliset ovat hitaita ja muutenkin liikkumisessa on tietty kulmikkuus. Mutta se että et pysty ottamaan edes sivuaskelia samalla kun tähtäät tuntuu todella pakotetulta haasteellisuudelta. Tavallaan se luo tunnelmaa ja mahdollista pakokauhua, mutta järkeen se ei käy sitten yhtään.


20. Pelaaja ei ole Big Boss - Metal Gear Solid V: Phantom Pain

Itselleni nyt suurin tämän sarjan "yllätyksistä" ei tule järin suurena shokkina koska kun kyseessä on Hideo Kojima niin kaikki mielenvikainen sonta ja typerätkin juonenkäänteet ovat enemmän kuin mahdollisia, robottikäsi, sarvi jne herätti epäilyksi nopeasti ja kyllähän se intro oli jo todella selvä suunnannäyttäjä. Vaikka sukset meni ristiin Konamin kanssa niin tosi kypsää kostaa se pelaajille jättämällä kaikki auki ja romuttamalla potentiaalisesti paras sarjan peli.


19. Voit syöksyä vain taaksepäin - Castlevania: Symphony of the Night

Voit syöksyä taaksepäin, miksi et siis voi syöksyä eteenpäin? Voisi sanoa että Game Over säätö on myös typerä ratkaisu mutta tämä on jotenkin se asia mikä eniten arveluttaa. Siis ymmärrän kyllä että taaksepäin syöskyllä pääsee pois vihollisen lyöntietäisyydeltä, mutta todella helposti olisi voitu mahdollistaa myös syöksy eteenpäin, jotta saadaan välimatkaa kurottua.

Siis onhan tässä pelissä myös näppäinasettelu aika hanuristi kun nappuloita on vaikka kuinka ja silti erikoisvälineitä käytetään painalla ylöspäin ja hyökkäystä... miksi?


18. Cerberusin ulkoasu - Dante's Inferno

Jumalaisen näytelmän hengessä sanottakoon, tämä ilmestys on rienausta. Missä perverssissä maailmassa Cerberus on sekasikiö jonka kolme päätä ovat matoja. Siis Kerberus on monin ymmärrykseni mukaan kolmipäinen vahtikoira, painosanalla 'koira'. Tämä olento ei ole koiraa nähnytkään.


17. Arpeggion ja Lontoon karsiminen - Sly 2: Konnakopla

Arpeggio oli yksi enigmaattisimpia Klaww jengin jäseniä ja Lontoo vaikutti kiinnostavalta ympäristöltä. Mutta sitten kävi ilmi että viimeinen sijainti olikin ilmalaiva ja hyvin nopeasti Arpeggiokin putosi pois pelistä. Täytyy siis sanohan että fiksuksi mieheksi aika pirun tyhmähän se papukaija oli, jumaluuskompleksi, megalomania tai mitä lienee, mutta miksi ihmeessä hän luottaa henkilöön joka kokopelin ajan on puukottanut selkään jokaista vastaantulijaa.


16. Limited Moon limit break - Final Fantasy VII

Valtaosa viimeisen tason limit breakeista tekee massiivista vahinkoa, joten miksi ihmeessä Redin (yhden pelin parhaan hahmon) viimeinen limit iskee vain kerran, tehden maksimissaan vain sen 9999 yhteen viholliseen. Tässä ei ole mitään järkeä eikä edes mitää hyvää syytä, miksi näin on. Tämä jos mikä on kusipäisyyden huippu. Olisi edes jättänyt tälläisen kuppaisen limitin vaikka Barrettille tai Caith Sithille, mutta ei Redille.


15. Loputtomasti kätyreitä - Middle-Earth: Shadow of War

Pomotaisteluissa vaihtelu toimii. Kun kaksi taistelu ei tunnu samalta, niin ollaan oikealla tiellä. Miten siis onkaan että Shadow of Warissa tuntuu että kaikki Overlord taistelut toistavat samaa kaavaa. Sotilasörkkejä on loputtomasti linnan sisällä, vaikka siellä pitäisi olla vain ylipäällikkö ja ehkä eliittikaarti, ei koko varuskuntaa. Jos muutamalla olisi näin, se olisi ok, mutta se on toistuva teema. Vaikeutta ja vaihtelua voisi luoda aika paljon paremminkin kuin näin. Tämä tuo vain esimerkin siitä että ylipäälliköiden erikoisuuksiin ei luoteta tarpeeksi. Miksi ei voida tehdä niin että luotetaan siihen että ylipäällikkö tarjoaa haasteen ihan 1v1 taistelussa, sillä monet siihen pystyvät.


14. Frolloa vastaan ei taistella - Kingdom Hearts: Dream Drop Distance

Tämä on hyvä esimerkki että pitää olla varovainen mitä toivoo. Itse haluasin kakkososasta asti Kingdom Heartsiin Disney maat perustuen elokuviin Hiidenpata, Aarreplaneetta, Basil Hiiri, Notre Damen Kellonsoittaja, Leijonakuningas, Mulan ja Fantasia. Pääasiassa potentiaalisten pomovihollisten takia. Sarvikuningas, Nathaniel Flint ja Ratigan eivät taida mahdollisuuksiaan saadakaan, mutta Scar ja Shan Yu saivat ja yllättäen myös PotC:n Davy Jones saa. Mutta Notre Damen Kellonsoittaja sai oman maailmansa ja Frolloa vastaan ei päästy tappelemaan. Miksi näin, siinä valui suuri potentiaali suoraan viemäriin.


13. Nadine Rossin ylivoimaisuus tappeluissa - Uncharted 4: Thief's End

Suurin syy tähän on se, että tästä puuttuu kaikki realistisuus, loogisuus ja reiluus. Pelaaja on niin karsittu kaikesta kyvykkyydestä ja muutenkin tuntuu että Nadine  on mukana vain, jotta hänet saadaan näyttämään selvästi taitavalta tappelijalta. Tästä on realistisuus kaukana koska pelaajalla ei ole mitään kykyä tapella vastaan, oikeasti. Kun ottaa huomioon että Drake's Deceptionissa viimeinen taistelu on Talbotia vastaan, joka oli todella hyvä taistelija, niin tämän tempun jälkeen tuntuu että Talbot on saatu näyttämään ihan täydeltä luuserilta.


12. Painajainen? - X-Men Origins: Wolverine

Mystikko oli hyvä lisäys peliin, mutta se että John Wraithissa oltaisiin tekemässä Kurt Wagnerin isää, on lähemmäs jumalanpilkkaa. Hänen isänsä on Azazel. Häneltä Kurt sai teleportaatiokyvyn sekä pirumaisen ulkoasunsa. Tämä on suurimpia loukkauksia mitä tulee mieleen sarjakuvapeleissä. Tosin voidaan herätellä kysymystä että luuleeko John olevansa isä ja Mystikolla on useampi rauta tulessa yhtäaikaa. Mutta koko asetelma näistä kahdesta romanttisissa merkeissä on vielä huonompi kuin Black Widow ja Banner Age of Ultronissa (ja se on huono).


11. Äkkikuolemat - Red Dead Redemption

Missä tahansa pelissä, äkkikuolemat ovat halpamainen ja väärä tapa luoda vaikeutta peliin, varsinkin jos ne pätevät vain muutamiin kohtauksiin, esimerkiksi FF8:n vankilapaossa, jossa yhdessä yksittäisessä kohtauksessa, ilman erillistä varoitusta, kuolet välittömästi jos liikut väärään suuntaan. Red Dead Redemption nyt sattuu olemaan hyvä esimerkki. Vesi ja puumat, siis miksi kissapedot ovat monesti kerrasta poikki kun edes karhut eivät ole, eivätkä sudet. Ei käy järkeen. Vesi taas on äkkikuolema vain ja ainoastaan jotta pelaaja ei pääse liikkumaan niin vapaasti ympäriinsä. Mutta ei ihminen nyt yleensä uppoa kuin kivi  heti kun tulee syvempää.


10. Cliffhanger lopetus - Sly Cooper: Thieves in Time

Monesti trilogioissa tulee vastaan cliffhanger lopetuksia. Ongelmana tosin on se, että on mahdollista että suunnitelma epäonnistuu ja studioilla ei riitä rahkeet jatko-osan tekemiseen. Silloin ollaan tilanteessa jossa jatkoa ei vain tule. Jos jatko-osaa ei ole jo alettu tekemään, niin ei missään nimessä pitäisi käyttää cliffhanger lopetusta sillä se on vain pelaajien kiusaamista, varsinkin jos kyseessä on hyvä pelisarja tai hyvä tarina. Ainoa mitä tälläisellä lopetuksella saadaan aikaiseksi, on vihaisi pelaajia. Sanzary Gamesin pelejä en nimittäin pelaa, ennenkuin Sly 5 jatkaa tarinaa.


9. Draw - Final Fantasy VIII

Oikealla tavalla tehtynä tässä ei olisi ollut mitään vikaa. Esim. Kun taikaa on vetänyt kerran, sitä voi monistaa itse ja kaikki GF:t nyt tietenkin pitää vetää. Mutta se, että taikoja pitää vetää kokoajan ja joskus niitä voi saada vain pari. Tämä on täysin tarpeetonta hidastamista, kun joutuu pitkiä jaksosa farmaamaan magioita jotta voi oikeasti pärjätä. Kaikkein ikävintä tämä on silloin kun kyseinen vedettävä elementti on astetta harvinaisempaa ja vihollinen jolta sitä vedetään, astetta pahempi vastus.


8. Graafinen ulkoasu / Palikkagrafiikka - Final Fantasy VII

Tämä on yksi syy, miksi tykkään kasista enemmän. Vaikka kasissakin on Draw, niin tästä pidän vielä vähemmän, nimittäin graafisesta ulkoasusta. Sanotaan että melkein valitsin myös sen, että ryhmäläiset menevät Cloudin taskuihin kun ollaan liikkeessä, mutta ulkoasusta en vain pääse irti. Tämä palikkagrafiikka on oikeasti todella rumaa. Siis graafinen ulkoasuhan nyt ei peliä määriä, monesti, mutta ihan oikeasti rajansa kaikella.


7. Yksityiskohtien muuttaminen - Legend of Spyro: Dawn of the Dragon

Ensimmäisessä lohikäärmeiden hampaat ovat terävät, kolmannessa ne ovat sileät. Siis miksi? Se on vielä sellainen asia joka pistää enemmän silmään kuin mikään muu asia. Siis onhan monia muitakin pieniä yksityiskohtia muutettu mutta tälläiset asiat ovat niitä mitkä todella ärsyttävät pidemmän päälle. Monien pelien tapauksessa mennään tosin vielä pidemmälle kuin ulkoinen tyyli on aivan erilainen kun vertaa pelisarjan ensimmäistä ja viimeisintä osaa. Sanoisin että jos se pistää silmään, niin silloin on menty liian pitkälle.


6. Päähahmon tappaminen - Red Dead Redemption sarja

On olemassa oikea tapa ja sitten se väärä tapa. John Marstonin kuolema oli iso menetys ja Jack Marston oli tehty todella huonoksi pelihahmoksi, hän siis näytti todella typerältä ja kuullosti vielä typerämmältä. Se on vain veitsen vääntämistä haavassa. Kun pelihahmo on näin toimiva, niin päätöstä voisi harkita vähän pidempään. Jatko-osassa on sentään osattu tehdä molemmat osat paljon paremmin. Arthur Morganin poismeno on tehty yllättävän hyvin ja John Marston on hyvä pelattava hahmo jolla jatkaa. Mutta ensimmäinen Red Dead Redemption on pysyvä esimerkki siitä, miten huonoja tarinankertojia Rockstarilla on.


5. Sensurointi - Heavy Rain, Witcher 3: Wild Hunt

Kun kyseessä on K18 peli niin kaikki menee, vaan ei. Tuntuu että monien aiempien pelien tapauksessa pelintekijöillä on oikeasti ollut munaa. Sensurointi on sellainen juttu että jos sitä harrastaa vain tietyn aihealueen kohdalla, niin mennään helposti vähän naurettavuuksiin. Väkivallassa sensurointia ei pelätä, mutta seksuaalisen sisällön kanssa, oitis säikähdetään. Fahrenheit ei pelännyt esittää seksikohtauksia, mutta Heavy Rain menee velliksi viimehetkellä. Witcher 3 on jännä tapaus koska se sekä onnistuu että epäonnistuu, monesti taktisimpia kohtia peitellään, vaikka kakkosessa niin ei tehty. Johdonmukaisuutta ei ole sitten yhtään.


4. Sephirothin isä - Final Fantasy VII

Sanotaan että melkein olin valitsemassa tähän kohtaan sen ratkaisun, jossa Sephiroth on kokoajan horroksessa ja kaikki kohtaamiset ovat klooneja Sephirothin tietoisuudella. Mutta siinä asetelmassa on potentiaalia vaikka mihin ja oma kiinnostava tulkinnanmahdollisuutensa. Jos tarpeeksi vääntää, niin onhan se mahdollista että Hojo puhuu kuvainnollisesti tai Lucretia pitää salaisuuksia Hojolta, Sephirothin todellisen isän suhteen, kukahan on tavallaan Sephirothin näköinen ja välittää kovasti Lucretiasta?

Mutta kyllä tämä on silti yksi typerimpiä ratkaisuja FF historiassa, osittain siksi koska se rikkoo tiettyä mystisyyttä mitä Sephirothissa on.


3. Pelihahmolla ei ole ääntä - Dragon Age: Origins

Tämä pätee niin moneen peliin, kuten Star Wars: Knights of the Old Republiciin, vaikka siinä pelihahmon äänettömyys voidaan perustella sillä, että ei kerrota sitä, puhuuko pelihahmo kaikkia kieliä, vaiko vain ymmärtää niitä. Dragon Age: Originsissa se menee puhtaasti laiskuuden piikkiin, koska Mass Effect oli ilmestynyt pari vuotta aiemmin ja siinä oli täysi ääninäyttely, miksi ei siis tässäkin, vastaus: Laiskuus. Sitä kautta pelin tunnelmasta lähtee kyllä paljon pois sillä itse en vain pysty kiintymään päähahmoon ja tarinaan samalla tavalla.


2. Tarinallinen päätös - Middle-Earth: Shadow of War: Blade of Galadriel

Lisäsisältönä tämä on hyvä paketti kun pääsee pelaamaan uutta hahmoa ja näkemään vähän lisää tarinaa. Mutta se miten tämä DLC päättyy, tuhoaa sen lähes täysin. Erityisesti se ottaa päähän koska siinä pilataan erittäin lahjakkaasti myös pääpelin tarina. Pääpelin onnistui loistavasti tarinan päätöksessä, mutta sitten tulee tämä pätkä joka keksii omia juttuja jotka ovat lopulta ristiriidassa pääpelin kanssa. Siis samat ihmiset eivät ole voineet kirjoittaa näiden kahden kokonaisuuden tarinaa, tai jos ovat, niin ovat tehneet lähes legendaarisen munauksen, kun se johdonmukaisuus katoaa lähes täysin. Spoilaamatta mitää sanotaan vielä, että viimeinen taistelu, olisi pitänyt olla häviö, pelattavalle hahmolle.


1. Golbezia vastaan ei taistella kertaakaan, oikeasti - Final Fantasy IV

Tämä on erittäin suuri sääli, koska Golbez on helposti yksi parhaita roistohahmoja FF historiassa. Siis Sephiroth on ykkönen, mutta Golbez pystyy kilpailemaan heti kakkospaikasta. Hän on melkeinpä kuin Final Fantasyn Darth Vader. Tarinallisesti hän on erityisen syvällinen hahmo ja täynnä yllätyksiä. Sanotaan vaikka että ei ole yllättävää että hän ei ollut se jota kohtaan taistellaan viimeiseksi, mutta olisi ollut parempi jos hän olisi ollut viimeinen loppari. Mutta siinä kohtaa tulee se viimeinen pisara joka katkaisee kamelin selän, kun huomaa, että Golbezia vastaan ei taistella kertaakaan oikeasti. Yksi taistelu ja sekin on pitkälti ennalta kirjoitettu. Tässä on mennyt valtava potentiaali hukkaan.