Peli pystyy yllättämään positiivisesti myös silloin, kun se jää merkittävästi keskivertopelien alapuolelle mikä korostaa sitä että siinä missä hyvätkin pelit voivat olla pettymyksiä, voivat myös huonot pelit olla yllättäjiä myös positiivisessa mielessä. Mutta kyllä ne yllättäjät jotka mieleen jäävät ovat lähes poikkeuksetta positiivisia.

 

 

Positiivisa yllättäjiä. Pääasiassa pelejä jotka joko:

a) Olivat saaneet osakseen jo jonkinlaista huomiota, mutta onnistuivat pistämään merkittävästi paremmaksi.

b) Tulivat ihan ilman varoitusta ja tarjosivat jotakin todella erityistä

c) Muuttivat asioita selvästi ja vain parempaan suuntana.

 

Vain yksi per pelisarja

 

KUNNIAMAINTOJA

 

Resident Evil: Village

Ei tätä kohtaan merkittäviä odotuksia seiskan jälkeen ollut, mutta toiminnallinen ote todellakin vei mukanaan ja teki tästä helposti yhden sarjan parhaita pelejä.

 

Assassin's Creed: Brotherhood

Kokonaisuutena erittäin hyvä jatke ACII:lle sekä pelattavuudessa että tarinassa. Ei tätä isommin koskaan ajatellut, mutta kun tätä Ezio tarinan keskimmäistä tuli pelattua, siitä tuli todella hyvä osa trilogiaa, ja tähän trilogian olisi pitänyt päättyä.

 

Transformers: Dark of the Moon

Ehkä tältä odotti niin vähän ja siksi se onnistui yllättämään positiivisesti. Peli ei olekaan elokuva pelimuodossa, vaan se on esiosa elokuvalla ja erittäin onnistunut sellainen.

 

Dead Space Remake

Kauhupelin uusi versio toimii erittäin hyvin myös toimintapelinä, mikä on ehkä se suurin syy miksi tämä tuntuu niin positiiviselta yllätykseltä.

 

24. Far Cry: New Dawn

Far Cry sarjassa on lähinnä tottunut sellaiseen jatkuvaan toistoon ja harhailuun jossa tuurilla voi löytää jotain oikeasti hyvää. New Dawnin huonoin puoli on sen roistohahmoissa mutta sen paras puoli siinä, että se on varsin hallittu ja suppea kokonaisuus verrattuna vaikkapa Far Cry 5 peliin, jonka jatko-osa tämä on. New Dawnin systeemit toimivat tässä skaalassa yllättävän hyvin, sillä kehittäminen ja vastaava ei vaadi tarpeettoman paljoa aikaa, vaan kokonaisuudessa tuntuu eteneminen olevan todella hyvin toteutettua ja eri tasoiset viholliset tukevat tätä, aseista puhumattakaan.

23. Dredge

Tämä on niitä tapauksia kun pelistä on kuullut kehuja, mutta ei tältä silti mitään ihmeellistä odottanut kun aihe ei ole se kaikista houkuttelevin. Mutta tapa jolla peli osaa yhdistää tarinan pelattavuuteen toimii yllättävän hyvin ja erityisesti se tunnelma johon peli alkaa enemmän ja enemmän uppoutua toimii todella hyvin. Dredge on vaatimaton peli, mutta se on myös erityisen hyvin tehty peli jossa yksinkertaisuus on voimavara.

22. Bramble: The Mountain King

Little Nightmares, mutta K18 versio. Erittäin kiinnostava ja hyvin tehty ote pohjoismaisesta mytologiasta. Ei mitenkään erityinen, mutta paljon parempi, mitä odotin. Erityisesti tässä toimii se, miten kauhu on toteutettu ja miten kansantarinoita käytetään pelissä hyöydyksi. Haaste on paikoin todella turhauttava, monesti ohjattavuuden vuoksi, mutta kokonaisuudessa on myös osattu tulla vähän pelaajaa vastaan, mikä hieman siloittaa vaikeuspiikkejä. Mutta erityisesti pelissä iskee se, miten raaka se osaa olla ja saada sen näyttämään todella hienolta.

21. Alice: Madness Returns

Tämän pelin kanssa odotukset olivat erittäin varovaiset koska pelillä oli jo ikää kun sitä pääsin pelaamaan ja silloin peli voi erityisesti ohjattavuudessa tuntua merkittävästi heikommalta, kuin silloin, jos sitä olisi pelannut sen ollessa uusi. Alice kakkosen kanssa tilanne ei ole tämä, sillä pelattavuus on oikein hyvällä tasolla. Se tekee tästä oitis paljon paremman pelin kuin mihin oli varauduttu. Mutta se mikä tekee tästä erityisen hyvän, on se tapa jolla peli tarinaansa kertoo ja miten hyvin se toimii, vaikka edellistä peliä ei olisi pelannut.

20. Plague Tale: Requiem

Ensimmäinen peli ei vakuuttanut sillä se oli turhauttava escort tehtävä yhdistettynä rasittavaan hiiviskelyn korostamiseen, vaikkakin todella hyvässä pelimaailmassa jossa rujo ja väkivaltainen tunnelma pääsi erinomaisesti oikeuksiinsa. Requiem on peli jossa toiminnalla on paljon enemmän tilaa, vieläpä kasvamassa määrin mikä todellakin tekee tästä mielekkäämmän pelin pelata. Tarinallisesti pelit ovat pitkälti samalla tasolla, mutta tässä pelissä sivuhahmot toimivat hieman paremmin. Mutta se mikä teki tästä niin positiivisen oli se että toiminnalle oli tilaa kokonaisuudessa.

19. Transformers: Battlegrounds

Tältä en odottanut oikeastaan mitään ja vaikka peli onkin XCOM tyyliseksi peliksi erittäin helppo ja pituudeltaan varsin lyhyt, niin kokonaisuutena se osaa käyttää näitä ideoita todella hyvin edukseen. Battlegrounds on pelattavuudessa hyvä ja mielekäs pelata ja kokonaisuutta parantaa entisestään se että pelin rytmitys, ulkoasu ja haaste toimivat myös hyvin.

18. Megaman X8

Kokoelmaa pelattessa, järjestyksessä, ehti nähdä monet ylä- ja alamäet joita X sarjassa on. X8:sta ei ollut etukäteen mitään isompaa tietoa, kuten ei myöskään parista muusta pelistä kokoelmassa, mutta kun X7 oli ihan täyttä kuraa, niin sen jälkeen mitään merkittäviä odotuksia ei tätä viimeistä kohtaan ollut. X8 on kuitenkin ehdottomasti niitä parhaita pelejä sarjassa. Se on hienon näköinen, pelattavuudessa todella hyvin tehty, oikeilla tavoilla klassinen, sekä oikeilla tavoilla vähän modernimpi. Erittäin onnistunut paketti pitkälti kaikilla mahdollisilla tavoilla.

17. Hollow Knight

Itse en odottanut mitään isompaa tältä peliltä ja ehkä siksi se pystyi yllättämään varsin positiivisesti muutenkin kuin vain tyyliltään. Pelattavuus toimii, pelissä riittää pelattavaa ja tehtävää ja todella hyviä hahmoja riittää. Tämä on niitä tapauksia kun peli näyttää oitis hyvältä, pelattavuus toimii ja vaikka haaste onkin paikoitellen todella kiristetty, selvästi vain vaikeuden takia, niin siitäkin huolimatta tämän kokonaisuuden katsoo todella mielellään loppuun asti.

16. Resistance 3

Koska Resistance 2 ei vakuuttanut, vaan enemmänkin tuntui merkittävältä pettymykseltä, niin siihen verrattuna  tämä peli on oitis merkittävästi parempi. Rytmitys on hyvä, aseet tuntuvat oikeasti todella hyviltä käyttää ja niissä on erittäin hyvin toteutettuja puolia. Lisäksi tarina on parempi kuin aiemmissa peleissä, mikä sekin on todella positiivinen yllätys. Ehdottomasti todella hyvin tehty FPS peli ja merkittävä parannus aiempaan peliin nähden.

15. Tales of Arise

Lähes täysin ääninäytelty ja vielä englanniksi, mikä on iso plussa tälläisissä peleissä, eikä mikään itsestäänselvyys. Tarina, yllättävän koukuttava ja monitahoinen. Hahmojoukko, vaikea valita että ketä käyttäisi kun kaikissa on puolensa. Tekemistä, paljon. Ulkoasu, todella hieno. Tales sarjan kanssa useampaa on kokeiltu, mutta Arise on se peli joka todella vei mukanaan. Se tuntuu aluksi monilta vastaavilta jrpg genren edustajilta, mutta kiusallisuuksia on hyvin vähän, pelin rytmitys on erittäin hyvä ja muuttujia on mukavasti, minkä vuoksi tämä on ehdottomasti yksi todella hyvin tehty peli ja erottuu joukosta edukseen.

14. Toem

Jossakin kohtaa lisätty PS Plussaan ja sitten tullut kokeiltua. Toemin kanssa on todettu että peli on paljon koukuttavampi miltä se aluksi vaikuttaa. Se on hauskan näköinen ja idealtaan erittäin hyvä. Valokuvauspeli jossa on monia huvittavia tilanteita joita kuvata. Pelissä on tiettyjä hidasteita joiden kautta paikkoja tutkii enemmän, mutta kokonaisuutena peli on hyvin rytmitetty ja sopivan laaja kokonaisuus.

13. Strider

Sarja on ollut sillai ideallisesti tuttu, mutta tämä varsin erilainen peli sarjaan onnistui iskemään hyvin vahvasti ja yllättämään siinä mielessä, miten paljon se oikeasti tarjosikaan. Metroidvaniaelementit ovat todella hyvin tehtyjä ja säännösteltyjä. Toiminta on todella hauskaa monilla lisillä ja näyttävyys on pelissä huipussaan. Pelattavuus toimii hyvin, peli on rytmitetty erinomaisesti ja kokonaisuutena tämä tuntuu toimivan paljon paremmin, kuin monet samanlaiset pelit.

12. A Hat in Time

Peli josta oli etukäteen aika paljon tietoa, mutta joka onnistui silti yllättämään hivenen positiivisesti. Peli on ääninäytelty, mikä oli jopa hieman yllättävää, pelissä oli enemmän muuttujia mitä ajattelin ja tarinassa oli todella hyvä kokonaisfiilis, huumorista puhumattakaan. Vaikka tämä ei olekaan niitä parhaista parhaita, niin kokonaisuutena tästä pelistä tulee sellainen fiilis että tämä se, mitä Super Mario Odysseykin todennäköisesti on, mutta indiemuodossa.

11. Redemption Reapers

Peli joka tuli omalla kohdalla ihan puskan takaa. Siitä ei ollut kuullut tai nähnyt etukäteen mitään eikä pelissä ollut mitään sellaista joka olisi välittömästi antanut osviittaa jostakin hyvästä tai huonosta. Mutta kun peliä saa vähän eteenpäin, niin sen laadukkuudet alkavat olla todella selkeitä. Pelattavuus on erittäin hyvä, taktinen toiminta on tehty reilusti ja todella hyvin. Hahmot ovat erinomaisesti tehtyjä ja pelissä on kattava ja hyvin toteutettu ääninäyttely jonka kautta tarinassakin on ehdottomasti puolensa.

10. Valkyria Chronicles

Yksi tälläinen peli joka on ideallisesti tuttu, ollut jo kauan ennen pelaamista. Mutta vasta sitten kun peliä oikeasti alkoi pelaamaan, niin huomasi miten koukuttava se voikaan olla. Sanotaan että pelissä on vaikeudessa omat haasteensa, sillä peli tuppaa monesti menemään täysin metsään epäreiluudessaan, mutta sen graafinen tyyli on erinomainen, tarina on aivan mahtava ja hahmoissa on monta todella hyvin tehtyä. Monet eri osat peliä koukuttavat todella vahvasti ja tarina pitää otteessaan paljon paremmin, miltä se aluksi vaikuttaa.

9. Steelrising

Yksi näitä soulslike pelejä, joka onnistui jopa yllättämään todella positiivisesti. Sanotaan että pelissä on tietyt hyvin selvät karkeudet joita olisi voitu kehittää paljon pidemmälle, mutta isona kokonaisuutena Steelrising tarjoaa todella paljon erittäin mielekästä sisältöä, runsaasti todella hyvin tehtyjä aseita ja tarinan jossa on selvät vahvuutensa. Vaikka pelissä olisi ollut paljon paranneltavaa, niin se ei lankea kaikkiin tyypilliseen genreen heikkouksiin vaan tarjoaa hyvin rytmitetyn haasteen hyvin tehdyillä pomovihollisilla ja alueilla.

8. Assassin's Creed: Rogue

AC sarjassa olen itse tottunut useisiin pettymyksiin, mutta Rogue on yksi niitä harvoja pelejä sarjassa, joka yllättää merkittävästi paremmin kuin yksikään toinen. Itse ajattelin tätä lähinnä yhtenä nopeana lisänä Black Flagille, mutta tämä on paljon enemmän. Sanotaan että vaikka pelin tarinassa on tietyt merkittävät pettymykset jotka todellakin heikentävät kokonaisuutta, niin tarinassa on myös tietyt yllättävän vahvuudet joiden ansiosta kokonaisuus on hyvin koukuttava ja yllättävän laaja. Ehdottomasti yksi sarjansa vahvimpia osia ja suurimpia, ellei jopa suurin yllättäjä.

7. South Park: Stick of Truth

South Park aihe on kaikessa törkeydessään ja huumorissaan todella hyvä. Siitä saisi irti vaikka mitä, mutta pelimuodossa tämä on ensimmäinen peli joka todella onnistuu siinä. Laajuus on pelissä todella hyvä, toiminta on klassisella tavalla erittäin onnistunut ja ennenakaikkea pelin tyyli on todella animaatiosarjamainen kaikilla parhailla tavoilla.

6. Lost Words: Beyond the Page

Tälläinen peli on helposti sellainen että sen voi olla vaikeaa erottua oikeasti edukseen, vaikka siinä onkin todella omanlainen asetelma ja tyyli. Peli on kuitenkin juurikin sitä tasoa, että se onnistuu viemään mukanaan, koska sen tyyli on niin erilainen, se osaa panostaa myös pieniin yksityiskohtiin. Tarina on erittäin hyvä kaikessa kivuliaassa asetelmassaan ja toinen tarina, erittäin hyvin rytmitetty ja kerrottu myös.

5. Resident Evil 4 Remake

Sanotaan että itse pidin tätä turhana remakena koska alkuperäinen on niin hyvä, että ei sitä olisi tarvinnut tehdä uudestaan. Mutta tämä yllätti todella hyvin. Toiminnassa peli on oitis siellä huipulla ja mahdollisesti RE6 on ainoa joka voi pistää paremmaksi, lähinnä väistöliikkeen ja sen tuomien lisien vuoksi. Tarina on merkittävästi paranneltu aiemmasta ja monia asioita on lisätty ja rikastettu erittäin toimivasti. Monia asioita kuitenkin puuttuu, mikä on melkoinen pettymys alkuperäiseen verrattuna, mutta tämä on pelisarjansa kärkeä, ehdottomasti. Esimerkillinen remake, josta muiden sietää ottaa mallia. Saa todellakin haluamaan remakea RE6:sta, jossa toiminta olisi mahdollisesti parasta mitä sarja on koskaan nähnyt ja kokenut.

4. Grand Kingdom

Tämä on niitä tapauksia kun pelistä ei tietänyt ennalta oikeastaan mitään ja sitten kun sitä vähän aikaa ehti pelaamaan, niin se oitis näytti kyntensä. Tämä on hyvin koukuttava peli. Hahmonluonti on melko simppeliä, mutta tarpeeksi monipuolista tarjoamaan mukavasti muuttujia. Toiminta on erittäin mielekästä ja erihahmot tekevät siitä todella monipuolista. Hahmoihin saa todella hyvin sisältöä pelkällä nimellä ja ulkoasulla ja vaikka peli onkin melko itseääntoistava, niin hahmojen kehittyminen kannustaa pitämään siitä kiinni todella onnistuneesti.

3. Final Fantasy XVI

Useiden sarjan muutosten jälkeen moniin sarjan peleihin suhtautuu suurella varauksella. FF16, on kuitenkin yhtä aikaa todella uskollinen sarjan tyylille, mutta myös omille ideoilleen ja lainauksille muista sarjoista. Fantasiatunnelma on erittäin onnistunut, pelin tarina on parasta sarjassa pitkään aikaan, päähenkilö on onnistuimpia koko sarjassa ja eikon taistelut ovat eeppisyydessään aivan omalla tasollaan. Toiminnassa Final Fantasy kohtaa Devil May Cryn ja siitä syystä tämä taistelu systeemi on parasta mitä sarjassa on FFX:n jälkeen nähty, mahdollisesti FFVII Remake poislukien.

2. Darksiders Genesis

Erittäin positiivinen yllätys muutaman "ei niin hyvän" pelin jälkeen sarjassa. Jopa niin onnistunut tapaus, että sitä voisi pitää pelisarjan parhaana. Huumori on erittäin osuvaa, toiminta on todella mielekästä ja sopivan monipuolista ja tarina, on sieltä parhaasta päästä mitä sarjassa on vastaan tullut. Pelissä on sellainen vähän halpa tarinankerronta, mutta ääninäyttely paikkaa sitä erittäin hyvin ja isona kokonaisuutena tuntuu että kaikki palaset ovat omilla paikoillaan. Tietyissä asioissa on säästelty, mutta sisältö toimii erittäin hyvin ja koukuttaa vahvasti.

1. Marvel's Midnight Suns

Tämä vaikutti alusta asti kiinnostavalta, korttipelityyliseltä toiminnalta jossa hieman XCOM tyylistä vivahdetta. Mutta sitten kun peliä alkoi pelaamaan, niin siitä paljastui paljon enemmän. Lähes kaikki pelin hahmot on tehty todella esimerkillisesti, kaikki ovat ääninäyteltyjä (vieläpä todella hyvin) ja pelissä on valtava määrä tekemistä. Juurikin nämä hahmojen juttelu ja ystävyyden syventyminen tekee pelistä todella koukuttavan myös taistelujen ulkopuolella. Itse taistelussa kaikki hahmot erottuvat joukosta ja toimivat erittäin hyvin. Lisäksi pelaaja saa luoda aivan oman hahmon, mikä on valtava plussa sekin. Peliltä ei odottanut ihmeitä, mutta tämän kokonaisuuden kanssa heikkoudet ovat lähinnä sellaisia asioita, joita sitten lopulta jäi kaipaamaan, kun ne puuttuivat esimerkillisestä kokonaisuudesta.