Sons of Anarchy & Walking Dead crossover

Moottoripyörien, zombien ja mielipuolien täyttämä maa on haastava paikka selviytyä ja se ajaa ihmiset monenlaisiin tekoihin. Mikä kaiken aiheutti ja mihin kaikki on menossa ja eroaako se millään tavalla lukuisista muista zombityylisistä elokuvista ja peleistä?

PlayStation Now

Menneet Päivät

Tämä on niitä tapauksia josta kuuli yhteenaikaan puhuttavan ihan koko ajan ja ihan joka paikassa. Pelin kanssa näki aina sen saman pätkän jossa Sam Witwer juoksee pakoon massana vyöryvää zombilaumaa, ampuu niitä jalkoihin ja hidastaa tahtia. Tuntuu että tämä oli vähintäänkin ylikorostettu tapaus pitkän aikaa, samaan tapaan kuin Horizon Zero Dawn. Vaikka pelistä edelleen kuuleekin monesti puhuttavan, jos ei muutoin, niin aina kun listataan tärkeimmät PS4:n yksinoikeuspelit, niin Days Gone on ilmestymisensä jälkeen unohtunut samalla tavalla kuin Mad Max. Pelistä kuitenkin huomaa hyvin nopeasti että siihen on panostettu samalla tarmokkuudella mitä The Last of Usiin, God of Wariin tai Horizon Zero Dawniin sillä tällä pelillä on varsin paljon yhteistä yhden jos toisenkin kanssa, puhumattakaan isosta liudasta zombielokuvia joista peli on ottanut paljon vaikutteita. Pelin graafinen ulkoasu on sitä tasoa millaiseksi itse miellän AAA-tason, pelissä on suomenkielinen tekstitys mikä oitis viittaa siihen että siihen on panostettu astetta enemmän ja tämä on vasta pintaa siitä, miten paljon Days Gone onkaan ottanut mallia niin monesta pelistä, oikeilla tavoilla.

Moottoripyöräpäiväkirjat

Pelin alussa tapahtuvat ne perinteiset asiat. Pelihahmo Deacon St. John (Sam Witwer) esitellään ja samalla tutuksi tulee myös se tukimies, tässä pelissä Happo, ja varsin pian myös motivaatio jatkaa eteenpäin. Ohessa tietenkin tehdään selväksi myös hahmon menneisyys ja siitä seuranneet muutokset. Tarinan aikana näitä alkupään juonikuvioita sitten sekoitetaan ja kehitetään varsin paljon. Pääjuoni on varsin kattava ja pitää sisällään valtavan määrän tehtävä ja siihen lisäksi vielä kaikki sivutehtävät. Tarina ei ole juuri huonompi tai parempi kuin monessa muussakaan vastaavassa tapauksessa ja loppuviimeksi kokonaisuus etenee ja päättyy varsin hyvin. Jaksotus ei ole mitenkään huono mutta toistoa pelistä löytyy paikoitellen vähän liiankin kanssa.

Motoristi Deacon St. John ei ole päähahmo sieltä parhaasta päästä. Tosin jos verrataan Sam Witwerin edellisen kertaan pelipäähahmona (Starkiller Star Wars: Force Unleashedissa) niin tämä tapaus on huomattavasti parempi. Starkiller on edelleen monella tavalla huonoimpia pelihahmoja mitä mieleen tulee, Deacon on vähän parempi, koska nyt mitään isompia odotuksia ei ole, mutta ei Witwerin näyttely ole juuri paranutunut mitenkään, eikä hän tee mitenkään erityisen hyvää roolisuoritusta. Tosin sen verran kauan aikaa Deaconin kanssa tulee vietettyä, että häntä oppii sietämään edes hieman ja yleisen tason suhteen Deacon ei ole se huonoin, vaikka ei paraskaan. Todella iso osa pelin hahmoista on aika tavallisen tylsiä tapauksia, vaikka mukana onkin muuta oikein hyvä. Rauta-Mike varsinkin on todella hyvin tehty hahmo tarinallisesti, ulkoisesti ja taustansa vuoksi. Sitten kun aletaan miettiä niitä oikeasti huonoja hahmoja, niin ensimmäisenä tulee hyvin selvästi mieleen Skitso, joka yltää erittäin nopeasti yhdeksi huonoimmista pelihahmoista, koska näyttää todella typerältä ja korostuu tarinassa turhan paljon, puhumattakaan että on näitä hahmoja joihin ei vain voi luottaa. Pelin edetessä tulee vastaan myös monta muuta todella hyvää hahmoa sekä hyvistä että pahoista.

Iso osa alkupelistä menee opetellessa isoa liutaa sivutekemistä, erilaisia pelimekaniikkoja sun muuta. Days Gone on helposti juuri sellainen peli jota saa opetella varsin pitkään ennenkuin siinä tietää kaikki niksit. Moottoripyörä on helposti pelin arvokkain työkalu ja alkupelin ensimmäisiä juonielementtejä. Iso osa rahasta tuleekin käytettyä juuri prätkän kustomointiin ja paranteluun sillä hyvin monessa tilanteessa siitä on paljon apua että prätkä on kunnossa. Polttoaine kuluu kun kaikkialle joutuu ajamaan ja nopeus, kestävyys ja muut osa-alueet olisi myös hyvä olla kunnossa että pärjää kaikkien haasteiden kanssa. Prätkä ottaa vahinkoa ja vaatii löpöä mikä johtaa polttoaineen ja varaosien etsintään kenttäkorjauksia ja tankkauksia varten. Prätkään voi myös ahtaa vara-ammuksia jotka tulevat monesti todella tarpeeseen.

Tyylillisesti peli on hienon näköinen ja kuvastaa todella upeasti samanlaista tunnelmaa mitä Walking Dead. Tosin Deaconin kautta peliin tulee myös aika vahva Sons of Anarchy ote kun pelataan prätkäjätkällä. Muutenkin tuntuu että moottoripyörien määrä on vähän överi pelissä ja kaikki autot ovat jäänteitä joista ei ole mitään hyötyä. Se tavallaan tekee Deaconin prätkäjätkäimagon huomattavasti latteammaksi kun hän ei olekaan niin erikoinen. Kun kaikki ajelevat moottoripyörillä, niin se ei ole enää erikoista.

Rutosti zombeja, ammuksia, materiaaleja, rakennettavaa...

Prätkällä ajelu ja maailman tutkiminen on yksi pelin suurimpia koukkuja, mutta toiminta on silti sieltä mielekkäimmästä päästä mitä peli tarjoaa. Edestakaisin ajelu alkaa puoleenväliin mennessä todella kyllästyttää mikä johtaa siihen että paikasta toiseen pikamatkustaa sen sijaan että käyttäisi aikaa ajaakseen paikasta toiseen. Maailma on hyvin laaja ja täynnä kaikkea pientä tekemistä ja löydettävää. Toiminnan kanssa peli on todella sieltä mielekkäämmästä päästä ja yksi isoimpia syitä tähän tulee mielekkäästä ammuskelusta, kattavasta määrästä aseita ja useanlaisista varusteista jotka rikastavat toimintaa. Erilaisten rakennettavien varusteiden kanssa on paljon samaa mitä Last of Us tarjoaa, mutta Days Gone laittaa tämän isompaan mittakaavaan. Varusteita on aina siitä peruspolttopullosta alkaen ja pelin edetessä se valikoima kasvaa vaikka kuinka. Valtava määrä varusteita vaatii valtavan määrän tarvikkeita mikä johtaa siihen että joka paikassa pitää kaluta paikat putipuhtaiksi raaka-aineista.

Tarinan aikana vastaan tulee useampaa todella rasittavaa puuhaa aina siitä pakollisesta hiiviskelystä alkaen. Pelissä hiiviskely on mahdollista monissa tilanteissa, mutta kun vastaan tulee todella pätkiä joissa on pakko hiiviskellä ja yksi paljastuminen heittää alkuun, niin peli muuttuu oitis rasittavaksi. Lisäksi tuntuu että pelissä aika paljon hetkiä joissa voi aivan yks kaks vain hävitä kun paljastuu. Voi olla että nämä ovat vain satunnaisia suunnitteluvirheitä, mutta auttavat kaikkia pakotettuja hiiviskelypätkiä olemaan ehdottomasti pelin heikointa antia. Toinen rasittava tekijä monissa päätehtävissä on se hidas eteneminen jossa laahustetaan eteenpäin, syystä tai toisesta. Monesti näitä tehtäviä sävytetään jollakin juonellisesti typerällä.

Itseääntoistavaa sivutekemistä pelissä riittää vaikka kuinka paljon ja vaikka peruspelattavuus ei varsinaisesti muutukaan mihinkään niin tietyt puolet tekemisessä tuovat tarvittavaa vaihtelua. Monesti vaihtelu tulee toimintaan vain erilaisten aseiden kautta ja tietyt aktiviteetit vaativat tietynlaisia lähestymistapoja. Ryövärileirin kanssa tarkkuuskivääri voi olla erittäin hyödyllinen kun voi pudottaa vihollisia kaukaa. Zombielaumaa vastaan taas iso ammusmäärä on avainasemassa ja haulikko voi olla paljon tehokkaampi vaihtoehto. Zombilaumat saattavat hyvinkin olla pelin oikeasti omin juttu, sillä isoa kymmenien ja taas kymmenien zombien laumaa vastaan tarvitaan paljon ammuksia ja varusteita. Tästä syystä on todella hyvä että erilaisia räjähteitä on useita, koska tiukassa tilanteessa ei todellakaan halua että kaikki mahdolliset resurssit ovat loppu. Varsinkin zombilaumat ovat todella isoja haasteita ilman kattavaa määrä varusteita ja todella hyviä aseita.

Maailmaa tutkiessa tulee ajoittain vastaan myös yllätystilanteita joissa metsäneläimet tai ryövärit hyökkäävät kimppuun tai Deacon osuu väijytykseen. Nämä ovat tavallaan hyvää vaihtelua, mutta tietyssä vaiheessa alkavat ärsyttää, kun yrittää vain päästä paikasta toiseen jatkaakseen tarinaa. Hyvä idea kuitenkin tuomaan ajoittaista vaihtelua ja kun eläimien kanssa korostuu myös metsästys, jolla voi ansaita lisää valuuttaa, niin se on aivan omanlaisensa kannuste.

Moottoripyörä on varusteista se arvokkain

Perusteet kunnossa joka osa-alueella

Days Gone tuntuu siltä, että sen on nähnyt monta kertaa ennenkin. Pelattavuudessa on paljon todella tuttuja puolia keräiltävistä esineistä, sivutehtävistä, graafisesta tyylistä ja avoimesta pelimaailmasta alkaen. Kokonaisuudesta pystyy poimimaan niin paljon tuttuja juttuja ja viittauksia yhteen jos toiseenkin peliin on helppo tehdä.

Hahmon kehitys on hyvin samankaltaista kuin vaikkapa Tomb Raider trilogiassa sillä kykypuussa on kolme haaraa ja useampi taso mikä pakottaa valitsemaan omat taitonsa todella tarkasti. Selviytyminen, tulitaistelu ja lähitaistelu ovat kaikki todella omanlaisiaan. Lähitaistelu auttaa valmistamaan ja käyttämään niin kirveitä, pesäpallomailoja ja mahdollisesti niistä valmistettuja tuttuja maailmanlopun aseita, jotka voivat olla todella tehokkaita työkaluja. Tulitaistelu taas auttaa aseiden käytössä jossa tulee esiin ajanhidastaminen, kuin suoraan Red Dead Redemptionista, joka voi olla monesti yksi hyödyllisimpiä lisiä taisteluun. Selviytyminen taas auttaa enemmän taistelun ulkopuolisissa asioissa.

Hahmonkehityksessä korostuvat myös ominaisuuksia nostavat tehosteet joilla saa lisää elinvoimaa, focusta (ajanhidastamista) tai kestävyyttä jota pelissä myös puhdiksi kutsutaan. Puhti onkin yksi niitä asioita joka tuo karua realistisuutta peliin. Deacon voi juosta ja kieriä vain kun puhtia on jäljellä ja kun puhti loppuu, niin se rajoittaa oitis toimintaa kun ei voi juosta tai kieriä. Aika hidastuu aina kun avaa varustepyörän josta löytyvät kaikki mahdolliset tarvikkeet, jolloin pystyy hieman miettimään tilannetta, samalla kun pystyy nopeasti valmistamaan lisää tarvikkeita. Se on kaukana realistisesta, mutta tiukassa tilanteessa enemmän kuin hyödyllistä.

Tarinakaarien selkeä esittely tuo mukanaan tiettyä selkeyttä ja auttaa todellakin pysymään kärryillä siitä että mitä on tekemässä, miten pitkällä kyseinen juonikuvio on ja millaisesta kuviosta on kyse. Ryövärileirit, NERO-asemat, zombilaumat ja palkkionmetsästäjä tehtävät ovat pääasiassa aina samantyylisiä mutta päätarinan erilaiset juonikuviot eivät suoraan noudata tiettyä kaavaa, vaan seuraavat enemmän tietyn ryhmän tai hahmon tarinan etenemistä. Koska kaikki näistä on esitetty todella selvästi, niin se tuo selkeyttä ja ne on helppo poimia kartalta ja päättää että miten haluaa tehtäviä hoitaa ja missä järjestyksessä.

Mitään ei suljeta pelaajalta pois vaan pitkälti kaiken voi tehdä myöhemminkin. Pelin maailma avautuu hiljalleen sillä aluksi kaikkialle ei pääse, vähän myöhemmin alkuosa pelistä suljetaan pois ja vasta aivan lopussa kaikki paikat ovat pelaajan tutkittavissa yhtä aikaa. Tavallaan tämä toimii, mutta itse en juuri pidä näistä peleistä joissa pitää joko tehdä kaikki heti, tai vasta paljon myöhemmin. Mitään varsinaista backtrackaamista ei ole, mikä on hyvä asia, mutta silti ärsyttää että peli rajoittaa kulkemista. Tarinallisesti se toimii, mutta pelillisesti lähinnä ärsyttää. Sitten on paljon näitä todella huonoja käännösratkaisuja joista ehkä näkyvin on etäisyysmittari jota ei ole käännetty kovinkaan hyvin sillä suomenkielinen käännös on etäisyyksien kanssa käännetty aivan pieleen sillä etäisyydet ovat niin lyhyitä ottaen huomioon paljonko joutuu ajamaan. Toisena rasittavana seikkana ovat nämä hahmojen väliset keskustelut tehtävien välillä, sillä ne aika ajoin johtavat moniin epäjohdonmukaisuuksiin kun monta ns. Yhtä kiireellistä asiaa tulee yhtä aikaa päälle.

Tästä jatketaan

Vähän samaan tapaan kuin Horizon Zero Dawnin kanssa, myös Days Gone tulee melko varmasti jossakin kohtaa samaan jatkoa. Tarinan lopussa tulee siitä vihjaileva osuus mutta peli itsessään ei tunnu siltä, että se juuri pystyisi kehittymään mihinkään. Siinä missä HZD:n valtavat robottidinosaurukset tuovat mukanaan todella paljon mahdollisuuksia ja peli itsessään ei käyttänyt kaikkia ammuksia kerralla, oli jatko-osan ilmestyminen noin viiden vuoden sisään hyvin todennäköistä. Days Gonen tapauksessa ihmishahmot ovat huomattavasti parempi kuin HZD:n kanssa, jossa ihmishahmot olivat pääasiassa aika tylsiä tai ärsyttäviä. Pelissä on monta aika hyvin tehtyä hahmo, vaikka mukana on myös niitä oikeasti huonojakin. Zombien tapauksessa kehittymisen mahdollisuuksia on samalla tavalla kuin The Last of Usin tapauskessa sillä Days Gone ei ole heti käyttelyssä tuonut valtavaa zombivalikoimaa, vaan rakentanut puitteita sillä mahdollisuudelle, että tarina tulee jatkumaan myöhemmin.

Days Gonen kanssa jatko-osalle ei ole mitään erityisen suurta tarvetta, mutta olen aika varma että sellainen tulee kyllä jossakin kohtaa ilmestymään. Pelin päätarina etenee loppuun asti, viedän kokonaisuuden hyvään päätökseen, vaikka loppupuolen käänteissä onkin monta aika typerää puolta. Pääasiassa pelin jatkoa eniten tukee pelin maailmanlopun maailmassa jossa The Last Us, Mad Max ja Horizon Zero Dawn kaikki tarjoavat vaikutteita. Pelissä on muutama oikein hyvä hahmo, mutta pääasiassa mukana on myös paljon aika keskinkertaistakin sisältöä aina hahmoista ja tapahtumista alkaen. Deaconin ja Sarahin tarinakaari on nyt päätöksessään, mutta se voisi aivan hyvin jatkua uudella käänteellä, sillä monia käyttömättömiä mahdollisuuksia on. Kysymys onkin eniten siinä, että kiinnostaako näiden hahmojen tarina kuinka paljon.

Days Gone on sellainen tapaus jolle haluaisi antaa vähän korkeammakin arvosanan sillä monella tavalla se on samaa tasoa kuin Horizon Zero Dawn. Peli on hienon näköinen, mielekäs pelata eikä mitään oikeasti merkittäviä pelattavuuteen vaikuttavia puutteita oikeastaan edes ole. Toisaalta, pelissä on juurikin ne samat heikkoudet mitä niin monissa muissakin peleissä on ollut. Sivutehtävät toistavat itseään, monesti peli menee paikasta toiseen ravaamiseen, jatkumaan pikamatkustamiseen, tarvikkeiden ostoon ja resurssien farmaamiseen. Days Gone on hyvä peli, samalla tavalla kuin niin monet muutkin, mikä on hyvä asia. Mutta siitä puuttuu jokin oikeasti oma juttu, joka todella erottaisi sen joukosta. Tietysti avoimen pelimaailman zombipelien joukossa, Days Gone toimii oikein hyvin ja on tyylikäs kokonaisuus.

Yhteenveto

Menneet Päivät on lähemmäs jokaisella tavalla tälläinen kaikki standartit täyttävät huolella tehty AAA-peli. Se on juuri sen näköinen mitä The Last of Us tai Horizon Zero Dawn, siinä on tasokas ääninäyttely, suomenkielininen tekstitys, rutosti tekemistä pelkästään tarinassa ja valtava määrä sivutekemistä ja avattavaa jossa pelkästään prätkän kustomointi on varsin mittavaa. Pelattavuus toimii ja toistoa maustaa vaihteleva valikoima varusteita. Days Gone tuntuu siltä että se vain poimii parhaat puolet muista peleistä, eikä pidä sisällään juuri mitään omaa, mutta tarina on yllättävän hyvin tehty, pelattava ei ihan heti lopu ja monet sivuosat pelissä on tehty reilulla tavalla ilman mitään epäselvyyttä. Kyseessä on toimiva kokonaisuus jota pelaa mielellään, vaikka se ei olekaan niitä erikoisempia tapauksia ja tekee myös aika isoja virheitä.

+ Monet pienet asiat ja vivahteet

+ Toiminta

+ Maailmanlopu tunnelma ja tyyli

+ Lajuus ja New Game+

- Toisto ja hidasteet

- Aika vähän oikeasti omaa

- Loppupuolen käänteet

- Surkea jaksotus

Arvosana: 4,8

Huonommalla puolella