Vaikka viimeinen pomovihollinen olisi hyvä, niin jos taistelu itsessään ei ole, niin kyllä siinä herkästi on ristiriitaiset fiilikset. Huono lopputaistelu nimittäin voi heikentää niin montaa kokonaisuutta.

 

 

 

Muutama sääntö:

- Viimeisen taistelu voi koostua useasta osasta, ne lasketaan yhdeksi. Varsinkin Final Fantasy ja Kingdom Hearts useimmiten pitävät sisällään pomotaistelun jossa on monta eri vaihetta. Tämän takia Ansem pomotaistelu ei päädy listalle, koko valtaosa taistelusta on hyvää settiä, vaikka jättiläis Ansem ei olekaan.

- Viimeisen taistelun jälkeen voi olla vielä pelattavaa päätarinassa, mutta ei selviä pomovihollisia. Pelissä voi olla osioita joissa pitää tehdä jotakin muuta ja jossa voi olla myös vihollisia.

- Viimeinen taistelu ei ole aina armotonta taistelua jossa vain pyritään saamaan vihollisen HP alas. Nykyään on tullut enemmän ja enemmän erilaisia viimeisiä taisteluita.

 

EPÄKUNNIALLISIAMAININTOJA

 

Rogue Process - Surge

- Epämääräinen häröpallotaistelu.

 

Atlas - BioShock

- Varsin tylsä bulk vihollinen.

 

Asav - Uncharted: Lost Legacy

- Näyttävä, mutta samalla jotenkin mielikuvitukseton.

 

Grandmaster Meio - Strider

- Näyttävä, mutta aivan liian turhauttava. Aika kehnolla pääroistolla.

 




24. Leviathan - Shadow of the Beast

Isoin ongelma on siinä että tämä vihollinen on aika tylsän näköinen. Taistelu itsessään on ihan hyvä ja erilainen, mutta siinä ei todella tunnu sitä viimeisen taistelun fiilistä. Pelin tasolla se on varsin onnistunut, mutta jättää silti turhan paljon mitä kaivata.


23. Ruvik - Evil Within

Eeppisyyttä haetaan, vajaaksi jäädään koska tämä on niitä tapauksia kun iso osa taistelusta vain paetaan ja vältellään valtavaa joukkoa vastaan tulevia äkkikuoleman aiheuttavia hasardeja, kunnes sitten saadaan lopulta käsiin sinko. Kun ollaan mielen syövereissä, niin kyllä olisi ollut mahdollisuuksia aika paljon parempaakin, ilman valtavaa joukkoa härskin epäreiluja halpamaisia pätkiä.


22. Thomas Mutton - Catherine

Ottaen huomioon että peli itsessään on aika pirun rasittava, niin yllättävän hyvin tätä hahmoa on käytetty. Isoin ongelma tässä on kuitenkin se epäreiluus ja ylitsevuotava haastavuus kun tuntuu että vain yksi reittiä on se oikea mitä edetä jotta pääsee loppuun asti yhtenä kappaleena. Tämä olisi toiminut paljon paremmin huomattavasti vähemmän halpamaisena ja haasteellisesti reilumpana.


21. Joseph Seed - Far Cry 5

Idea ei ole huono, mutta toteutus tekee siitä hyvin rasittavan ja itseään toistavan. Muutenkin tässä tehdään Josephista yli-ihmismäinen vaikka hallusinaatioilla pelataankin. Kokonaisuus olisi voinut silti olla paljon lyhyempikin tai selvästi erilaisempi sillä tälläisenään se ei jää mieleen mitenkään erityisesti, mutta pelin yleisellä tasolla, se ei kuitenkaan ole niin rasittava kuin vaikkapa heti ensimmäinen pomotaistelu.


20. Red Queen's Avatar - Vampyr

Tavallaan oikein hienon näköinen ja näppärästi tehty veritaistelu, mutta ongelma on siinä että hahmosta puuttuu se merkittävyys ja taistelu itsekin vaipuu aivan liian paljon sellaiseksi todella geneeriseksi  ja tylsäksi noitahahmoksi joka tekee pirusti loitsuja joita sitten väistellään. Tilannetta eivät myöskään auta muut vihollishahmot, jolloin kokonaisuus on vähän niin ja näin.


19. Alex Wesker - Resident Evil. Revelations 2

Todella tyypillinen Residen Evil lopputaistelu mutta ongelmana on se, että vihollinen ei näytä kovinkaan kummoiselta eikä myöskään tunnu siltä. Tavallaan näppärä idea on jakaa taistelu kahden hahmon kahdeksi osuudeksi, mutta lopputulos tuntuu silti turhan tutulta ja tavalliselta sarjan tasolla.


18. Dominguez - Shadow of the Tomb Raider

Itse en juuri innostu tästä maya kulttuurista mikä osittain vaikuttaa koska tyylikkyydestä ei pisteitä irtoa. Taistelu itsessään on myös vähän rasittavaa laumataistelu jossa pääroisto on lähinnä lisäpelimekaniikkana ilman että hän olisi se jota vastaan ihan oikeasti taistellaan. Heti kun vertaa trilogian ensimmäisen pelin lopputaisteluun, niin huomaa että tämä on todella paljon huonompi.


17. Sullivan - Dead Rising 2

Kaikkien pähkähullujen psykopaattien joukossa Sullivan vaikuttaa aika tavallisen tylsä, puhumattakaan että juuri niillä rasittavilla tavoilla haastavalta. Tämä peli on muutenkin aika rasittava, mutta tässä korostuvat juuri ne ärsyttävimmät puolet pomotaisteluissa, eikä asiaa auta että Sullivan on yksinkertaisesti aika tylsä, muihin verrattuna.


16. Ravello - Just Cause 3

Tylsä taistelu jossa otetaan yhteen helikopteria vastaan. Vaikka ympäristönä onkin tulivuori ja eräällä huvittavalla tavalla tämä on aika helppo taistelu, niin muuten se on ärsyttävä ja hyvin tylsä. Ravello ei ole se erottuvin pääroisto mutta sinällään on saavutus onnistua tekemään hänestä vielä tylsempi ja geneerisempi tämän taistelun muodossa.


15. Jack Norman - Resident Evil: Revelations

Näyttää siis perinteiseltä ja hienolta tyrant viholliselta jossa hieman omaakin, mutta tämä taistelu on todella rasittavasti tehty. Tämä taistelu on jäänyt mieleen siksi, että se on yllättävän haastava mutta lähinnä sillä rasittavalla luotisienitavalla jossa vihollinen kestää aivan liikaa vahinkoa ja voi tehdä tappoiskuja aivan liian helposti. Tämä taistelu ei olisi yhtään näin huono jos haastavuus ja rasittavuus olisivat paremmin tasoitettuja.


14. Brooke Augustin - InFamous: Second Son

Pääasiassa rasittava taistelu ja huono pääroisto. Taistelu tuntuu yrittävän kyllä nousta eeppiseksi, mutta lopputulos on sekamelska josta puuttuu kaikki se mielekkyys mitä se todellakin tarvitsisi. Kokonaisuus on turhan pitkäveteinen ja puuduttava, puhumattakaan että se tuntuu venyvän aivan liian pitkäksi. Eikä asiaa auta se että roistohahmo on alusta asti hyvin rasittava ja tylsä.


13. Cuirass Assault - Binary Domain

Philipsin taisteluhaarniska on jotenkin todella tylsän tavallinen lopputaisteluksi. Binary Domain on vähän sitä tasoa että helposti mennään aika kliseisiin tilanteisiin, mutta tämä viimeinen taistelu on kaikenlisäksi vielä todella rasittava, ärsyttävä ja aivan liian pitkään jatkuva kärsivällisyyskilpailu, minkä takia se alkaa ärsyttää aivan liian nopeasti ja tekee muutenkin tylsältä tilanteesta vielä hyvin turhauttavan.


12. Sanctus - Devil May Cry 4

Huono pääroisto ja taistelu joka toistaa itseään. Sanctus toistaa muutamaa repliikkiä kokoajan ja taistelu toistaa paria samaa ideaa kokoajan. Kun huomioi millaisia vihollisia tähän mennessä on tullut vastaan, kun ensimmäisenä vastaan tullut Berial, niin tämä ei voi olla mitään muuta kuin valtava pettymys ja suoraan sanoen umpisurkea yritys mielekkäästä saati näyttävästä lopputaistelusta.


11. Mezner - Dark Sector

Todella tavallinen hirviösävytteinen pomotaistelu jollaisia on nähty kyllästymiseen asti. Lopputaisteluna tämä ei ole mitenkään hienon näköinen vaan jättää aika mitäänsanomattoman olon ilman mitään oikeaa saavutuksen fiilistä.


10. Kiltehr - Inversion

Todella tyypillinen scifipomotaistelu jossa vihollinen on keskellä, häntä ammutaan suojasta ja niin edelleen. Tässä ei ole siis mitään omalaatuista ja vihollinen on myös erittäin mitäänsanomaton ja tavallinen.


9. Emperor Ganishka - Berserk and the Band of the Hawk

Kyllähän se tarina jää kesken, mutta olisi sen voinut parempaankin kohtaan päättää. Isona ongelmana on se, että tämä viimeinen osuus on kuin mikä hyvänsä muu osuus pelissä mutta kun alkupään pomoviholliset, varsinkin Nosferatu Zodd, ovat tätä viimeistä pomovihollista parempia, niin kyllähän tästä lopputaistelusta jää todella pettynyt olo koska Ganishka ei ole kovin hienon näköinen eikä taistelu millään tavalla erityinen.


8. Nicole Horne - Max Payne

Jos tätä nyt voi edes taisteluksi sanoa sillä tässä kohtaa tehdään kaksi virhettä. Taistelu on lähinnä perusvihollisten tappamista ja eräänlaista pulmanratkontaa ja lopputuloksena Horne tapetaa aika tylsällä tavalla. Eihän tämä vanha noita-akka nyt kovinkaan kummoinen pääroisto edes ollut, mutta lopputaistelu vain korostaa sitä, miten huono idea tämä loppuhuipennus oikeasti olikaan.


7. Mr. Wibbly - Dungeon Punks

Iso porsashirvitys ja valtava pettymys. Dungeon Punksin tapauksessa viimeinen pomovihollinen voisi olla vaikka mitä, mutta sitten vastaan tulee jotakin tälläistä joka voisi yhtä hyvin olla vain iso versio normaalista vihollisesta. Tämä on lähemmäs säälittävä tuotos viimeiseksi pomoviholliseksi, koska maailma on niin paljon erilaista variaatiota, että tämä voisi olla melkein mitä tahansa.


6. Sloane - Titanfall 2

Kaikista robottitaisteluista Sloane, ei erotu joukosta mitenkään, vaikka hänen viimeisenä pomovihollisena todellakin pitäisi. Tämä taistelu tuntuu ihan samalta kuin kaikki aiemmatkin, eikä Sloane ole edes hahmona kovinkaan kummoinen, vaan jopa tylsempi kuin osa aiemmista. Tämä on niitä tapauksia kun viimeisen pomotaistelun kohdalla olisi mahdollisuuksia vaikka kuinka, ei mitään niistä ole käytetty.


5. Ygerna - Divinity II: Ego Draconis - Flames of Vengeance

Kun huomioi miten massiiviseet ja eeppiset puitteet tähän peliin ja sen DLC:hen on saatu kasattua, niin tämä yhteenotto tätä velhotarmaista hahmoa vastaan on todella mitäänsanomaton, tylsä ja epäeeppinen. Kun on lohikäärmeitä, paholaisia, lohikäärmeritareita ja vaikka mitä sotureita niin tämäkö on oikeasti parasta mihin pystytään. Tässä ei ole siis mitään mielekästä, ei juuri edes näyttävää, saati tyydyttävää korjaamaan se umpisurkea lopetus mikä pääpelissä tuli vastaan.


4. Damien Brenks - Watch_Dogs

Yksi isoimpia syitä miksi pelin tarina kusee todella kovaa. Tämä tylsä, särmitön ja suorastaan ärsyttävän huonosti tehty roistohahmo ei edes ole kovin mielekäs viimeisenä vihollisena. Siinä miten hänet tapetaan ei ole mitään sellaista mikä tarjoaisi tyydytystä kaikkeen siihen mitä on tähän mennessä pitänyt sietää.


3. Reflux - Rayman 3: Hoodlum Havoc

Viimeiseksi pomoviholliseksi aika kehnosti toteutettu, sillä vihollinen näyttää niin mitäänsanomattomalta luolamiesmäiseltä isolta möröltä ilman mitään kovin hienoa ulkoista tyyliä tai muuta vastaavaa. Tästä johtuen tämän viholllisen kanssa ei tunnu olevan mitään oikeasti mielekästä, varsinkaan kun pelaaminen on myös aika turhauttavaa, vaikkakin hieman vaihtelevaa.


2. Sekto - Oddworld: Stranger's Wrath

Kuin tehty ärsyttäväksi ja puuduttavaksi taisteluksi. Sekto on pelkuri joka ei edes tappele kunnolla, vaan käyttää konetta ja ainoa mitä pelaajan on tehtävä on ammuttava niin paljon vahinkoa heikkoihin kohtiin kuin vain pystyy ja niin nopeasti kuin vain pystyy ja sillä sökö. Eipä tästä mitään kovin ihmeellistä sisältöä saa ja loppuhuipennuksena tämä on todella turhauttava ja huonosti tehty.


1. Woolies saucer - Bubsy: Woolies Strike Back

Tässä pelissä on vain muutama pomotaistelu ja ihan suoraan kun kokemuksia miettii, niin nehän on kaikki ihan samanlaisia, vähän vaikeampia vain. Tämä on siitä syystä erittäin hyvä esimerkki tapauksesta jossa viimeinen pomotaistelu on samaa tasoa kuin kaikki aiemmat, syystä että se on ihan samanlainen, vähän isommalla variaatiolla. Kun otetaan huomioon että yksikään näistä ei ole kovin hieno, niin ei tästä mitään pisteitä saa. Tosin eipä peli itsekään ole kovin kummoinen.