Ego%20Draconis.jpg?1531168165

Ei ihan lohikäärme, mutta silti mahtava

 

 

Divinity II: Developer's Cut, on valtava fantasiapeli jossa pelaaja voi muuttua joka lohikäärmemäisempään muotoon ja kylvää tuhoa taivaalta. Mukana on myös ihmismuoto jolla taistellaan perinteisemällä tavalla. Jumalallisuus on monella tavalla fantastinen toimintaroolipeli sillä vaikka siinä on omat heikkoutensa, niin se erottuu monella tavalla vahvasti edukseen.

 

 

 

Divinity II on sellainen peli joka minulle kuvailtiin suunnilleen seuraavasti: "Siinä voi muuttua lohikäärmeeksi." Myyty! Developer's Cut pitää sisällään alkuperäisen Ego Draconis version sekä lisäosan Flame of Vengeance.

Divinity II pitää sisällään useita vaihtoehtoja miten peliä voi pelata sillä mukana on niin soturin, maagikon kuin jousiampujankin tietä. Aseita ja varusteita on aika paljon ja omanlaisensa pelityylin löytää taatusti. Monet genrelle ominaisimmat jutut ovat mukana sillä tehtävä on valtava määrä ja maailma jossa seikkailu tapahtuu on jaettu useaan valtavaan alueeseen. Pelaajan päätöksillä ei ole ihan niin valtavia seurauksia kuin nykypäivän peleissä, mutta monissa tehtävissä on useita vaihtoehtoja, yleensä se, että kenen puolella lopulta seisoo.

Ego Draconis tarjoaa valtavan kampanajan jonka läpäiseminen vie kymmeniä tunteja ja joka tarjoaa varsin suuren haasteen. Tämä ei todellakaan ole helppo peli, mutta kun siihen pääsee oikein kunnolla mukaan, niin sen haasteet oppii pikkuhiljaa voittamaan. Siitäkin huolimatta, tämä peli on täynnä vaikeuspiikkejä. Pelissä on todella monta isompaa maailmaa joista pääsee useisiin pienempiin luolastoihin. Näiden kanssa huomaa, että tietyt alueet tulisi käydä läpi ennen toisia, sillä vihollisten taso ei muutu pelaajan mukana, vaan pelaajan on valmistauduttava.


Pelin alussa pelaaja luo itselleen hahmon, varsin suppealla hahmonluonnilla eikä päähenkilö juuri juttele, mikä on oitis eräänlainen miinus. Pelaaja on Lohikäärmeentappaja koulutuksensa lopussa. Saatuaan lohikäärmemäisiä voimia, hän on myös menettänyt muistinsa. Suuri haaste odottaa kun viimeisten lohikäärmeiden ja Lohikäärmeritarien loppu on lähellä. Tarinan kuitenkin edetessä, pelaaja joutuu aivan uuteen tilanteeseen jossa hän voimia, jotka ylittävät kaikki hänen odotuksensa. Siinä samalla kaikki muuttuu.

Tarina on varsin hyvin kirjoitettu ja siinä on fantasiatunnelmaa vaikka kuinka. Muuten mukana on toinen toistaan parempia hahmoja joista osaan kiintyy enemmän kuin toisiin. Tätä kautta peliin tulee niitä kovimpia ratkaisuja. Aloitus nappaa mukaansa erittäin hienosti ja kun peli alkaa etenemään niin koukuttaa todella vahvasti ja saa jatkamaan tarinaa sillä kaikkien käänteiden ja yllätysten keskellä pelin keskeisin idea on erityisen hyvä. Tarina kestää keskivaiheillakin erittäin hyvin ja vaikka luvassa ei ole Dragon Age kaliiberin tarinaa, niin silti juoni on hyvin kirjoitettu, paitsi kun mennään aivan loppuun.

Lopetus on sellainen osa johon olisi pitänyt pannostaa todella paljon enemmän. Eeppisyyttä on saatu mukaan todella hyvin, mutta jos kyseessä ei ole kokopaketti eli Ego Draconis + Flames of Vengeance, on kyseessä törkeä cliffhanger, puhumattakaan siitä, miten pakotetulta lopetus tuntuu. Tämä toimisi niin paljon paremmin, jos tarinassa olisi hetkiä joissa pelaajan valinnoilla olisi oikeasti merkitystä. Mutta jopa Koston Liekkien kanssa lopetus on sellainen osa jota olisi pitänyt parantaa aika paljon. Suurin syy on siinä että tässä pelissä ei ole oikeasti hyvää pääroistoa eikä erityisen mielekästä loppuhuipennusta, koska siinä ei ole mitään oikeasti tyydyttyvää osaa.


Toiminnallisessa mielessä Divinity II on todella hyvä. Taistelussa lyödään vihollisia aivan normaalilla tavalla ja se saattaa tuntua aivan normaalilta ja vähän koruttomalta ja kyllähän se on tosiseikka että tässä on tiettyä monotonisuutta. Mutta hahmon kehittyessä saadaan lisää voimia joilla taisteluun saadaa uutta puhtia. Mitä enemmän pelihahmo kehittyy sitä voimallisempi hänestä tulee. Tämä on todellakin niitä pelejä jotka pääsevät kunnolla vauhtiin vasta kun niitä on pelannut vähän aikaa ja hahmo on saanut jokusen tason lisää. Siis kyllähän tämänkin taistelusysteemi alkaa helposti puuduttaa sillä tässä on hyvät ja huonotkin puolensa. Taistelusysteemissä on paljon samaa kuin Dragon Agessa sekä paljon samaa kuin Dragon's Dogmassa.

Tämä yksinkertainen mutta oikealla tavalla rikastettu taistelusysteemi on juurikin sellainen millaista olisin itse todella kaivannut Dragon Age:Origins peliin ja siinä mielessä tämä peli voittaa kilpailijansa oitis. Sanoisin että taistelusysteemi on hyvin lähellä Dragon's Dogmaa, mutta muutamilla tavoilla ei kuitenkaan yhtä viimeistelty mitä tulee erikosominaisuuksiin. Tarinallisesti Divinity II tosin häviää DA: Originsille heti kättelyssä. Puhuva päähenkilö olisi ollut oitis pelinmuuttaja omalla tavallaan.


Divinity II on toiminnallinen peli ja hyvä siinä. Se on myös kärsivällisyyttä ja varovaisuutta vaativa peli, sillä heti alusta asti on tärkeää tajuta että tämä peli on vaikea. Viholliset tekevät selvää vahinkoa varomattomalle pelaajalle ja tässä kohtaa tullaan erääseen asiaan mikä toiminnassa ja tässä pelissä hieman ärsyttää. Se on tämä parantavien tarvikkeiden käyttö. Pelaajalla on useampi paikka kyvyille ja esineille joita voi käyttää nopeasti joten vähän joutuu miettimään että mitä tekee. Olisi ollut paljon helpompaa jos ruuat ja muut olisivat olleet kaikki saman nimikkeen alla, sen sijaan että kaikilla on oma nimi koska tästä syystä niitä joutuu jatkuvasti hakemaan valikoista.

Ohjattavuus on monella tavalla erittäin toimiva, mutta siinä on myös omanlaisensa kömpelyydet. Hypätessä hahmolta tuntuu häviävän suuri osa ketteryydestä ja muutenkin nopeat liikkeet tuntuvat usein jumittavan hahmon ties mihin näkymättömiin seiniin. Tässä pelissä on paljon tälläisiä osioita joissa tuntuu että peli on erittäin buginen.

Viholliset eivät parannu tai synny uudestaan, eli kerran voitettu on aina voitettu. Tämä on muutamilla alueilla ihan hyvä että ei tarvitse samoja vihollisia vastaan aina tapella, mutta toisaalta, tämä estää hahmonkehitysfarmaamisen mikä taas edesauttaa sitä seikkaa että tämä peli pysyy lähemmäs kokoajan erittäin haastavana, paikoitellen jopa ylivaikeana.


Dragon%20Slayer.jpg?1531445932

Nopeasti katsottuna Divinity II on kuin mikä tahansa fantasiatoimintaroolipeli


Tämä on myös niitä pelejä joissa tavaraa on aivan tuhottomasti. Erilaisia yrttejä, mineraaleja, aseita ja haarniskoita kertyy todella paljon ja kantoraja ei ole loputon. Tässä pelissä raja tosin ei tule yhtään niin nopeasti vastaan kuin monissa muissa. Tosin kestää todella kauan ennenkuin pelaaja saa käyttöönsä varaston johon tavaroita voi heittää. Parempia aseita ja varusteita tulee tiettyjen pisteiden jälkeen lisää ja tässä pelissä on ensiarvoisen tärkeää pitää varustus ajantasalla, jotta jatkuvasti kehittyvät viholliset eivät oitis tee pelaajasta hakkelusta.

Valtaosa tiestysä asetyypistä näyttää todella samanlaiselta ja sama pätee haarniskoihin ja aivan erityisesti kypäröihin mikä on suuri sääli koska varsinkin kypäröiden joukossa ei ole kovinkaan monta oikeasti hienoa, mutta rumia on vaikka kuinka.

Tämä on toinen asia missä DAO voittaa, nimittäin hahmon ulkoasu. Hahmonluonti on hyvin rajattu ja samoin hahmolle saatavat varusteet. DAO oli myös monella tavalla rajattu, mutta Divinity II on vielä rajatumman oloinen. Haarniskoissa on muuta oikeasti hienokin mutta kyllä sitä variaatiota olisi saanut olla aika paljon enemmänkin.


Eräässä mielessä Ego Draconis kuitenkin todella nuijii monet kilpailijansa ja se on pelattavuudessa. Liikkuminen on todella helppoa kun peli hieman etenee sillä pelihahmo pystyy hyppäämään voltilla vaikka kuinka mitä DAO ja Dragon's Dogma olisivat todellakin ajoittain kaivanneet. Mutta tässä tulee myös iso kompastuskivi, nimittäin jos pitää olla tarkka, niin siinä kohtaa ohjattavuus ei enää kestä. Tasohyppely osuudet ovat tässä pelissä erityisen huonoja. Ympäristöissä liikkuminen on mys rajattua mutta pelihahmo on sen verran kovaa tekoa että putoaminen ei satu ja liikkuminen ympäristöissä on todella mielekästä. 

Se isoin juttu on kuitenkin lohikäärmemuoto, tai tarkemmin sanottuna, lohikäärmemäinen muoto, sillä se miksi pelihahmo muuttuu, on oikeastaan traaki, koska eturaajoja ei ole, vain siivet. Lohikäärmeellä taas on neljä rajaa ja siivet, joten tämä ei ole lohikäärme, mikä on taas yksi takaisku. Mutta pelattavuuden suhteen tämä on kuitenkin juurikin sitä, mitä tässä genressä pitäisi olla enemmänkin. Lohikäärmeenä lentely ja rellestäminen on oikeasti hauskaa ja ennenkaikkea toimivaa. Ohjattavuus toimii erittäin hyvin ja siinä samalla se tuo peliin omanlaistaan vapautta, etenkin sitten kun lohikäärmemuotoa ehtii vähän kehittämään. Ärsyttävää ovat kuitenkin tietyt näkymättömät seinät jotka rajoittavat lentämistä.

Kun peli etenee lohikäärmevaiheeseen, niin se lyö aivan uuden vaihteen silmään ja muuttuu kertaheitolla hyvästä paremmaksi. Tämä on juurikin sellainen oma juttu joka todellakin nostaa tämän pelin omanlaisekseen ja vieläpä hyvällä tavalla. Siinä on heikkoutensa, kuten se että lohikäärmellä ei voi korvantaa maajoukkoja, vain ja ainoastaan lentämistason omia vihollisia. Tavallaan ärsyttävää.


Ego Draconis on sellainen peli jossa on paljon positiivisia asioita ja varsinkin perustasolla peli toimii erittäin hyvin. Mutta samalla perustasolla on todella paljon sellaisia pieniä ja vähän isompiakin asioita jotka olisi todellakin voitu tehdä toisin. Niin montaa osa-aluetta olisi voitu kehittää vähän pidemmälle. Hyppiminen tarkkuutta vaativissa kohdissa on turhauttavaa ja pelin yleinen haastavuus ei sekään ole sieltä parhaasta päästä.

Myös siinä vaiheessa kun päästään lentelemään, menee alkualue aivan uuteen uskoon, mikä tavallaan ärsyttää. Se että tiettyjä tehtäviä ei voi enää tehdä ei ole järin hauskaa. Tämä on sellainen asia mikä pitäisi tietää ennalta, jotta varmasti tekee kaikki asiat jotka haluaa. Itse olen tosin sellainen pelaaja joka ei mene uusille alueille jos vanhoilla on vielä tekemistä. Siinä mielessä tämä peli on aika rasittava koska tiettyt tehtävät voivat olla äkkivaikeita ja kaikkiin paikkoihin ei pääse enää myöhemmin.

Monien ärsyttävien seikkojen joukossa on ovat myös ne asiat jotka toistuvat koko ajan. Monet NPC:t sanovat muutamaa samaa repliikkiä ja jos se kuullostaa ärsyttävältä, se tulee ärsyttämään aivan oikeasti. Myös päähahmon lausahduksissa on monia rasittavia, kuten se kun myrkytys iskee, mikä on hyvi n rasittavaa. Myös liikkumisen monet kömpelyydet kun lukittuminen hypätessä kun taistelu on käynnissä. Kun oikeasti tarvitset volttia, et sitä pysty tekemään etkä pääse vihollisen yli ja turvaan.

Vihollisissa on pelin ikään nähden suhteellisen hyvin vaihtelua. Samalla tavalla kuin monien hahmojen perusrunkoja on se muutama, niin vihollisia on myös muutamaa erilaista tyyppiä, tarpeeksi jotta vaihtelua tulee, mutta kuitenkin sen verran vähän että toistuvuuttakin tulee. Eniten vihollisissa nyppii kuitenkin se, että kaikki ns. Pomotaistelut ovat aina pomovihollinen ja lauma perusvihollisia ja aina on joku, jolla on parannustaika. Tämä ainoastaan hidastaa kaikkea.


Kokonaisuutena Divinity II: Developer's Cut on monella tavalla esimerkillinen paketti. Siinä on monet omat heikkoutensa joista ei pääse yli eikä ympäri, mutta monien samankaltaisten pelien joukossa se pärjää vertailussa todella hyvin. Tunnelma on erinomainen, ulkoasu on varsin hyvä ja toiminnassa on puolensa. Sanoisin että taistelussa Dragon's Dogma on parempi, mutta liikkumisessa tämä peli voittaa ja kyllä se lohikäärmemuoto painaa aika paljon. Tarinassa Dragon Age: Origins taas voittaa.

Kaiken kaikkiaan Divinity II on todella hyvä fantasiatoimintaroolipeli. Siinä on paljon pelattavaa ja pelaaminen toimii hyvin. Pelissä on ehkä vähän liikaakin haastetta ja tietyt puolet pelissä eivät ole yhtä siloiteltuja kuin voisi toivoa, mutta esimerkillinen kokonaisuus siitä huolimatta.

 

+ Fantasiatunnelma

+ Traakimuoto ja pelattavuus

+ Tekemisen runsaus

+ Tarina ja monet todella hyvät hahmot

+ Tietyillä tavoilla todella mukaansatempaava

 

- Todella monet osa-alueet olisivat kaivaneett hienosääntöä

- Pääpahis on huono

- Päähahmolla ei ole keskusteluissa ääntä

- Useat rasittavat vaikeuspiikit

- Pelin "lohikäärme" ei ole oikea lohikäärme

 

Arvosana: 7,5

 

Erityinen