Resident%20Evil%20-%20Revelations%202.jp

Erinomainen yhdistelmä kauhua ja toimintaa

 

 

Paha asukas: Paljastukset 2 yhdistää tehokkaasti toiminnan ja kauhun neljän episodin mittaisessa tarinakokonaisuudessa jossa niin vanhoja kuin uusiakin hahmoja.

 

 

 

Kyllähän sitä Halloweenina piti vähän suunnata kohti kauhupelejä, tai vähintään pelejä joissa on kauhuelementtejä. PS+ tarjosi Amnesia kokoelman mutta vähän aikaa pelattuani mielipiteet eivät olleet niitä positiivisimpia, siitä ehkä myöhemmin. Satuin sitten vilkaisemaan PSN Halloween alennuksia ja sieltä löytyi monta Resident Evil sarjan peliä, kuten RE2 ykköspleikkarille. Pyhäinpäivän aikaan keskityin kuitenkin RE Revelations 2 pelii.


Resident Evil pelisarja jakaa fanikuntansa todella selvästi kahtia. Toiset pitävät siitä kauhusta jota ensimmäiset kolme RE peliä pitivät vahvasti isoimpana elementtinä ja johon seitsemän peli sitten taas palasi. Toinen fanikunta, johon itse kuulun, pitää enemmän tästä toiminnallisesta puolesta jonka RE4 aloitti.  Resident Evil Revelations 2 tuntuu sellaiselta peliltä joka pyrkii tuomana parhaat puolet molemmista maailmoista. Sitä en sitten tiedä mitä kauhupelien ystävät tästä pelistä pitävät, mutta näin toiminnallisen puolen tukijana täytyy sanoa että vaikka tämä ei olekaan puhtaasti toimintapeli, niin erittäin hyvä RE peli se on joka tapauksessa.


Revelations 2 on episodipeli joka koostuu neljästä osasta. Itse olen demona pelannut ensimmäisen osan joskus ja kyllähän tätä peliä on harkinnut ostettavaksi, no nyt tuli oiva tilaisuus. Sanoisin; Että jos tämän pelin pelaisi läpi siten, että pitää taukoa jokaisen osan välillä, niin kyllähän tästä saisi melko jännittävän tarinan. Vaikka tässä pelissä on omat monimutkaisuutensa, niin mukana on myös erinomaisia käänteitä.

Tarinallisesti tämä ei ole niitä parhaita Resident Evil pelejä, mutta kuitenkin erittäin hyvä. Tietyt kliseet ovat läsnä ja taso heittelee, mutta hyvä osa sarjaa tämä on.


Tarinan ensimmäinen puoli seuraa Claire Redfieldiä joka yhdessä Moira Burtonin kanssa joutuu Overseeriksi itseään kutsuvan mielipuolen vangiksi. Ainoa toivo on paeta tai kohdata Overseer tuntemattomassa sijainnissa, vihamielisten hirviöiden ympäröimänä.

Tarinan toinen puoli puolestaan seuraa Barry Burtonia joka tulee pelastamaan tytärtään ja kohtaa nopeasti pienen Natalia nimisen tytön, jolla on erikoisia voimia joista on pian apua, kun Barry suuntaa suoraan kohti vaaroja.

Pelin neljässä osassa pelataan aina ensin Clairen osuus ja sitten Barryn osuus. Tietyt paikat pelissä tulevat tutuiksi kun niissä kuljetaan molemmissa kampanjoissa, toiset alueet ovat uniikkeja vain toiselle kampanjalle. Tämä on hyvä kikka saada tuttu alue tuntumaan aivan erilaiselta kun tilanne on vähän erilainen. Mukaan on myös pyritty tuomana se, että kentissä näkyy mitä Barryn tapauksessa mitä Claire on tehnyt. Se on tosin silloin ärsyttävää kun jos ei aiemmin ole tehnyt jotakin, niin se kostautuu myöhemmin.

Jokainen neljästä osasta on suunnilleen samanpituinen kuin muutkin. Muutamissa kohdissa erot huomaa paljon selvemmin, sillä eräässä jaksossa Clairen osuus on todella lyhyt. Yhdessä osassa puolestaan mennään todella puzzlemaisiin ympyröihin. Vaihtelua tulee mutta aina se ei ole hyväksi.

Monet asiat tässä pelissä tosin pysyvät alusta loppuun asti. Pelin edetessä Claire ja Barry saavat käyttöönsä toinen toistaan tehokkaampi ja hyödyllisempiä aseita. Aseita voi kantaa kerralla mukanaan neljä ja niitä voi tietyissä kohdissa vähän vaihdella. Sen sijaan kaikki muu; Lääkintäyrtit, ammukset ja pelin etenemisen kannalta oleelliset esineet, kuten avaimet jne. Kaikki vievät tilaa joka on hyvin rajallista. Pelattavia hahmoja on kaksi, mutta kyllä se tila todella nopeasti loppuu. Varusteiden säännöstely on iso osa tätä peliä.


Revelations 2 on mahdollista pelata myös toisen pelaajan kanssa. Tekoälypartneri ei ole mitenkään tyhmä, vaan hyvinkin tehokas apuri, mutta varsinkin esineiden keräämisen ja hallinnoinnin takia, kaksi pelaajaa nopeuttaisi asioita. Hahmojen vaihtaminen onnistuu nappia painamalla ja se käy aika äkkiä luonnostaan.

Claire ja Barry ovat ainoita jotka käyttävät tuliaseita. Natalia on liian pieni ja Moira on haluton. Sen sijaan Natalia ja Moira ovat toisella tavalla hyödyllisiä, tukihahmoja. Moira pystyy sorkkaraudalla avaamaan tarvikelaatikoita ja Natalia pulmalaatikoita. Niissä on yleensä jotakin todella hyödyllistä joko aseiden kehittämiseen ja tarvikkeiden säilytykseen. Moira pystyy myös taskulampulla sokaisemaan vihollisia ja sorkkaraudalla lyömään. Natalia puolestaan pystyy ”näkemään” viholliset esteiden läpi ja tiilellä hämäämään tai vahingoittamana vihollisia.

Eniten nämä kaksi kampanjaa eroavat tyylillisesti sillä tavalla. Että Barry on alusta asti varsin hyvin varustautunut ja lähinnä ainoa joka tekee vahinkoa. Claire aseistautuu enemmän pelin edetessä ja Moira on tehokas tukihahmo.


Hahmojen suhteen peli tarjoaa todella paljon.

Claire Redfield on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaita naispuolisia pelihahmoja, todella monella tavalla. Hän on sympaattinen ja miellyttävä hahmo, todella kova taistelija ja hyvin viehättävän näköinen. Itse sanoisin että hän on ehkä jopa se paras naispuolinen RE hahmo.

Barry Burton on tässä pelissä paremmassa terässä kuin koskaan ja saa todellakin oman tilaisuutensa loistaa. Hän ei todellakaan missaa sitä.

Uusia hahmoja ovat Moira ja Natalia. Kumpikin on omalla tavallaan erittäin hyvä hahmo. Natalian tapauksessa hän on se viaton lapsi jota Barry isällisesti suojelee. Samalla hän on hieman epäilyttävä, kuten valtaosa kaikista pikkutyttöhahmoista kauhuaiheisissa peleissä ja elokuvissa. Moira taas on todella hyvä uusi kasvo sarjaan ja onnistuu todella nopeasti nousemaan omanlaisekseen hahmoksi. Hän erottuu joukosta todella hyvin ja omalla tavallaan.

Pääroisto jättää aika paljon toivomisen varaa. Overseer ei ole oikein mitään kun vertaa sarjan parhaaseen pääroistoon, yhteen parhaista videopeliroistoista koskaan; Albert Weskeriin.


Viholliskattaus on varsin hyvä. Vaihtelua ei ole paljon, mutta tarpeeksi. Tiettyjä vihollisia tulee vastaan usein ja tiettyjen vihollisten kanssa se on oikeasti hyvä, tiettyjä vihollisia taas ei haluaisi kohdata koskaan. Mukana on myös muutamia hienoja kuolinanimaatoita joita RE6 ei niinkään tarjonnut. Pomovihollisten suhteen on vähän laiskaa touhua. Monet ovat pelkkiä häröpalloja.

Toiminta pelissä on kuitenkin lähes sellaista kuin voisi toivoa. Ei tässä nyt olla ihan niin näyttävissä ja mielekkäissä ympyröissä kuin RE6:n tapauksessa, mutta kyllä toiminnassa on tehnyt ne tärkeimmät asiat oikein, sillä ammuskelu on ennen kaikkea todella hauskaa ja lähitaistelu täydentää sitä.

Tietyt asiat ovat vähän kömpelöitä tehdä, mutta ajavat asiansa tarpeeksi hyvin.


Pääpelin lisäksi mukana on Raid pelitila. Tämä on kuin tämän pelin versio Mercenaries pelitilasta. Mercenaries on sellainen pelitila josta itse todella pidän. RE4-RE5-RE6 joukosta olen pelannut todella paljon jokaista Mercenaries tilaa ja täytyy sanoa että ne eivät vain menetä tehoaan. Viimeisin oli paluu RE4:n Mercenaries tilaan ja se on todella hyvä.

Raid on vähän erilainen. Se poikkeaa Mercenaries tilasta parilla tavalla joista näkyvin on se, että Raid koostuu kentistä joissa viholliset tulevat samoista paikoista ja taktiikkaa ei ole samalla tavalla kuin Mercenariesissa. Mutta tämä on omalla tavallaan lähes yhtä koukuttava. Pelattavia hahmoja on paljon, avattavia aseita on paljon, tehosteita aseisiin on paljon ja uusia hahmoja saa avattua mitalleja keräämällä. Raid on erilainen, mutta se toimii. Sanoisin että yksi iso juttu on se, että hahmoja voi kehittää. Tähän uppoutuu varsin pitkäksi aikaa. Varsinkin kun pelaamaan pääsee pahamaineiselle Albert Weskerillä tai avattavalla Leon Kennedyllä.

Raidissa on myös pari seikkaa jotka olisi voitu tehdä vähän toisin. Ensimmäinen asia on se hahmojen eroavaisuus. Erot hahmojen välillä ovat loppuviimeksi aika pieniä. Hahmoja pelataan samalla tavalla, elinvoimassa ei ole merkittävää eroa ja kaikilla on jonkin sortin melee isku. Erot tulevat hahmojen hahmokohtaisista ominaisuuksista sekä siinä että miten hahmoille avautuu lisää ominaisuuksia, kuten asepaikkoja. Siinä missä Claire on mestari pistoolilla, on Albert Wesker sitä magnumilla. Wesker on myös mestari lähitaistelussa, samoin kuin Leon, joka on myös mestari veitsellä.

Mercenaries moodissa eroja oli paljon enemmän sillä siinä hahmoilla oli omat varusteensa jotka saivat heidät tuntumaan paljon ainutlaatuisemmilta, myös hahmokohtaisia eroja oli. Raidissa voi koota hahmolla ihan minkä tahansa varustuksen, joten ne erot jäävät aika marginaalisiksi. Raid ei vain yllä samalla tasolle kuin Mercenaries vaikka hyviä ideoita onkin.

Raid perustuu vaikeustasoon. Tehtävissä on tietty tasosuositus ja tehtävänä etenee tietyllä tavalla. Tehtäviä on useita ja niistä on useampi variaatio. Idea on todella erilainen kuin Mercenaries moodissa. Vaikka Raid onkin sellainen että siinä on paljon variaatiota niin ei siitä nauti samalla tavalla.


Deluxe versiossa pelistä on mukana kaikki DLC sisältö.

Raidiin pelattaviksi avautuvat Albert ja Hunk, muut Raid hahmot pitää avata. Pääpelissä on myös paljon avattavaa aseiden ja vaatteiden muodossa, sitä mukaa kun pelissä suorittaa haasteita.

Lisäsisältöä ovat myös kaksi päätarinaa täydentävää lisäjaksoa joista toisessa pääosassa on Moira ja toisessa Natalia. Kumpikin näistä täydentää tiettyjä puolia tarinassa ja vastaa muutamiin kysymyksiin. Spoilaamatta tarinaa sanottakoon että kumpikin lisäjakso on erittäin hyvä lisä. Tosin Moira jaksossa olisi voinut olla vähän enemmän panostusta, lähinnä välianimaatioihin ja muutamiin osiin pelattavuudessa, siinä miten seuraavaan kohtaan siirrytään.

Pelattavuus on kummassakin todella hyvä, omalla tavallaan. Siinä missä Moiralla mennään yhtä osaa lukuunomatta todella toiminnalliseen suuntaan, niin Nataliella mennään täyteen hiiviskelyyn. Siksi sanoisin että Struggle on paljon parempi jakso kuin Little Miss.


Resident Evil: Revelationsa 2 on hyvä yhdistelmä kauhua ja toimintaa. Välillä taistellaan panosten loppumisen rajamaille ja välillä panostetaan siihen synkkään ja karmivaan ilmipiiriin. Mukana on paljon varusteiden hallintaa ja ajoittaisia puzzleja.

Tämä ei ole millään sarjan paras peli, mutta se on yllättävän hyvä osa sarjaa. Itse todellakin pidän Resident Evil sarjassa siitä tunnelmasta ja päätarinasta koska siihen kuuluu niin monta erittäin hyvää hahmoa.

 

+ Resident Evil tarina jatkuu ja täydentyy

+ Claire Redfield

+ Toiminta

+ Raid

 

- Ajoittain vähän liikaa puzzlepainotteisuutta

- Tietyt ärsyttävät tavara-asetelmat

- Huono pääpahis ja vähän tylsät pomoviholliset

 

 

Arvosana: 8,4

 

 

Mahtava